Tiramisu

Herkullinen tiramisu

Tiramisu on aina ollut yksi suosikkijälkiruokani paahtovanukkaan ja pannacottan rinnalla, mutta ihan oikeanlaista tiramisua savoiardi-kekseistä tein vasta joku aika sitten. Tämä on kokeiluversio kaksi ja vanhan blogini syövereistä löytyi verrokkireseptiksi vielä einiinaito-tiramisu - hyvää toki oli sekin. Jos savoiardi-keksejä ei ole saatavilla, kannattaa leipoa neljän kananmunan kääretorttupohja ja leikata se kahdeksi kakkulevyksi, tosin kukapa kieltää askartelemasta ja leikkelemästä kakkulevyä "kekseiksi", mutta täytteen kanssa ei kannata lähteä millekkään kermavaahtolinjalle :) Ja tämä jälkkäri on siitä hyvä, että maku vain paranee säilytettäessä ja keksien mehustuessa tasaisesti, niin kannattaa tehdä tiramisu jo päivää ennen tarjoilua makujen tasapainottumiseksi. Nam!

4-8 annosta

2 kananmunan valkuaista (Kieku orsikanalan munia)

2 kananmunan keltuaista (Kieku orsikanalan munia)

½ dl sokeria

500 g mascarponea (italialainen tuorejuusto, esim Granaloro tai Pirkka parhaat)

1 pkt savoiardi-keksejä

2 dl vahvaa espressoa (tai vahvaa kahvia)

1 dl marsala-viiniä (voi korvata kahvilla)

2 rkl kaakaojauhetta

Erottele kananmunien valkuaiset isoon kulhoon ja keltuaiset pieneen kulhoon. Vatkaa valkuaiset kuohkeaksi kovaksi vaahdoksi, lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vatkaa seos vaaleaksi ja kuohkeaksi. Vatkaa keltuais-sokeriseos sekä mascarpone valkuaisvaahtoon. Keitä espresso tai kahvi ja jäähdytä se. Sekoita jäähtyneen kahvin joukkoon marsala-viini ja dippaa keksit yksitellen nopeasti toiselta puolelta liemeen. Asettele puolet kekseistä esim. pitkulaisen teema-vuoan pohjalle, lasivuokaan tai vaikkapa annoskulhoihin. Jaa puolet täytteestä tasaisesti keksien päälle. Dippaa loput keksit liemessä ja painele ne täytekerroksen päälle. Levitä loput täytteestä vuokaan ja laita tiramisu tekeytymään jääkaappiin kelmuttuna vähintään muutamaksi tunniksi, mieluiten yön yli. Siivilöi kaakaojauhe tiramisun pinnalle juuri ennen tarjoilua. Tarjoile tiramisun kanssa hyvää kahvia ja tilkkanen marsalaa.

Ah, täydellistä! Tiramisu on niin hyvää! Maku on hienostunut, kahvinen ja marsala maistuu sopivasti, toki marsalafanit voi lisätä sen määrää ja laittaa vähemmän espressoa - pääasia että kostutuslientä on yhteensä vähintään kolmisen desiä. Keksejä ei pidä liottaa liiaksi, ettei kostutusliemi valu valmiissa tiramisussa ikävästi. Kananmunien kannattaa olla isoja ja mahdollisimman maukkaita, tehotuotetut halpismunat kannattaa jättää suosiolla kaupan hyllyyn. Tästä annoksesta riittää syötävää jopa kahdeksalle illallisvieraalle, mutta herkkusuille kannattaa tehdä tiramisu suhteella 4 kananmunaa, 1 dl sokeria, 750 g mascarponea ja 1½ pkt keksejä. Jos tiramisua pitää kuljettaa kätevästi, suosittelen tekemään annoksen leipävuokaan. Tavalliseen leipävuokaan mahtuu kuuden hengen tiramisu. Vinkki: kaakaojauheen saa siroteltua pinnalle kätevästi kahvallisella teesihtipallolla! Pallo kaakaojauhepurkkiin, pallo auki ja kauhaisu kaakaota sisään, pallo kiinni ja kohti tiramisua. Muutama ravistus ja tasainen kaakaokerros on valmis :)

Kun keksit näkyvät, on tiramisua helppo annostella

Tiramisua voi kauhoa lautasille joko isolla lusikalla tai kakkulapiolla, kun tiramisu on vetäytynyt tarpeeksi on se mukavan kiinteääkin. Halusin tehdä tiramisun niin, että keksitkin näkyvät, joten jätin ylöspäin levenevän kulhon reunat tyhjäksi ja kauhoin täytettä vain keksien päälle. Alla olevassa kuvassa on ainoa marsala, jota Joensuun keskustan Alkosta sai - etsimme marsalaa kahden myyjän avustuksella, joten ilmeisesti ihan mistään kovin myyvästä tuotteesta ei ole kyse. Oma suosikkini olisi ollut Targa-niminen viini, jota olen aiemmin käyttänyt tiramisuhommissa. Hyvää oli onneksi tämäkin ja yhdestä pullosta tekee useamman tiramisun aveceineen. Tulipa muuten mieleeni, että täytteen voisi tukevoittaa liivatteella ja laittaa täytekakun sisään... Idea jää jalostumaan, onhan tässä synttäritkin tulossa parin viikon päästä... :)

Pieni tiramisu ja Joensuun keskustan Alkon ainoa marsala-viini

Samalla osallistun tällä reseptillä Kieku-kananmunareseptikilpailuun, joka järjestetään Karppisiskot-blogissa. Onneksi kilpailureseptin ei tarvinnut olla mitään terveysruokaa, sillä ihan sitä tämä tiramisu ei ole... :) Kilpailussa kaikkia kananmunareseptejä pääsee äänestämään 6.-12.3., tiramisuni löytyy listauksen alimmaisena bloggauksen lopusta - kiitos avusta jo etukäteen. Äänestä suosikkiasi täällä!

Herkullista alkavaa viikkoa kaikille! :)

Espresso-vaniljasiirappi jäätelölle

Lakritsamainen maku ja väri, kahvissa!

Kahvista jälkkäriä? Kyllä! Kahvia on tullut iät ja ajat käytettyä eri tavoin keittiössä: piristävänä juomana, kuivakakun makuvivahteena, paistin kastikkeessa, mokkapaloissa, tiramisussa ja vaikkapa marinadeissa. Tällä kertaa ajattelin kokkailla jotain simppeliä, nimittäin siirappia tarjottavaksi jäätelön kanssa. Keittelin testattavaksi saadulla Nespresso Lattissima+ DeLonghi -espressokoneella puoli litraa vahvaa espressoa ja siinäpä oli oiva pohja siirapille, johon tulee vain kolmea eri aineosaa! Samalla osallistun reseptillä Nestlén reseptikilpailuun.

4-8 annosta

5 dl Nespresso Ristretto-espressoa

2½ dl sokeria

1 kokonainen vaniljatanko

tarjoiluun

1 rs Mövenpick Vanilla Dream -jäätelöä

Keitä vahvaa espressoa ja kaada juomat kattilaan, mittaa joukkoon sokeri. Halkaise vaniljatanko, raaputa vanilljan siemenet kattilaan ja lisää myös itse tangot mukaan. Keitä keskilämmöllä poreillen, kunnes koostumus on tukevoitunut ja siirappimainen, noin 20 minuuttia - älä keitä liikaa, vaan mieluummin liian vähän, sillä siirappi jähmettyy jäähtyessään. Jäähdytä siirappi ja poista vaniljatangot. Pyöritä kuumassa vedessä kostutetulla jäätelökauhalla palloja jäätelöstä annoskulhoihin ja valuta päälle vaniljaista espressosiirappia. Tarjoile välittömästi.

Siirapista muodostui salmiakkiin ja lakritsaan vivahtava makuelämys, joka maistui vienosti vaniljalle. Espresso leppyi sokerin syleilyssä ja lopputulos oli mitä oivallisin. Jäätelön kermaisuus ja vaniljaisuus sopi hyvin siirapin joukkoon - normaalia parempi jälkkäriyllätys jäätelön ja kahvin ystäville! Viitisen desilitraa espressoa valmistui neljästä mustasta Ristretto-kapselista, sillä isommalla espresso-annoksella valutettuna. Siirappia ei tarvitse paljoa yhteen annokseen, joten neljän annoksen jälkeen siirappia jäi vielä myöhempää käyttöä varten. Ajatuksissani on tehdä viikonloppuna tiramisua, joten jospa siirappia voisi käyttää siinä jollain tapaa tai sitten vaikkapa pirtelön mausteena.

Vaniljaista jäätelöä sekä espressosiirappia, avecina pehmeä espresso

Eräs pöytäseurueesta sen ensimmäisenä äkkäsi pukea sanoiksi: lakritsaa ja salmiakkia, paahteisuutta. Yllättävä, mutta hyvä makuvivahde, jota en olisi osannut arvata lopputulokseen kapseleita valitessani. Valitsin vain vahvinta makua, joka kestää sokerin makeudun hukkumatta sen alle. Miedommat espressot varmasti maistuisivat hieman erilaisilta, mutta kannattaa valita juotavaksi tarkoitettua vahvempi maku.

Mustaa kultaa

Testasin tosiaan Nespresson laitetta ja kuudestatoista kahvilaadusta kerkesin maistella kolmea yhdessä illassa kokkailun parissa. Laitteen käyttäminen oli helppoa, opaskirja neuvoi yksityiskohtaisesti kuinka laite otetaan käyttöön ja miten kahvia valmistetaan. Itse pidän vahvasta espressosta ilman sokeria, muille herkuttelijoille tein lattea, macchiatoa ja cappucinoa. Makuvaihtoehtoja on paljon ja jokainen sai valita mieluisensa vahvuuden ja tyylin, kätevää. Laite oli myös helppo putsata. Plussaa maidonvaahdottimesta, joka puuttui mm. laitteesta, jonka käytöstä on aiempaa kokemusta. Nespresso maidonvaahdottimella tuskin jäisi pölyttymään nurkkiin useampien käyttömahdollisuuksien vuoksi. Kahvit ja laitteen testauksen sponssasi Nespresso, muut tuotteet olen hankkinut itse.

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Vuohenjuustoinen tomaatti-papukeittoa

Kauniin keväisenä päivänä tekee mieli kokata jotain kauniin värikästä, ihanan pehmeää ja nopeaa ruokaa, joka vie kielen mennessään. Mielessäni pyöri papukeiton tekeminen ja kun sain kutsun osallistua Nestlén reseptikilpailuun, jossa tulee hyödyntää Maggi Fond cupseja, oli valintani heti selvä: vuohenjuustolla silattua tomaatti-papukeittoa! Keitossa yhdistyivät tämänhetkiset intohimoni: kasvisruoka, pavut, vuohenjuusto ja konstailemattomuus. Valkoiset pavut ovat ihania, ne soveltuvat keittoihin ja muihin ruokiin todella hyvin. Seuraava keittoni saa luvan olla valkopapukeitto :)

4-6 annosta

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

½ punainen chili

3 jauhoista perunaa

nokare voita

1 Maggi Fond cup tomaatti-yrtti

1 l vettä

1 tlk valkoisia papuja

2 prk tomaattimurskaa

150 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa

1 dl kuohukermaa

mustapippuria

tarvittaessa ripaus suolaa

koristeluun

50 g vuohenjuustoa

mustapippuria

herneenversoja

lisukkeeksi 

tuoretta rapeaa patonkia

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, pilko chili ja leikkaa kuoritut perunat kuutioiksi. Kuullota sipuli ja valkosipulit voinokareessa, lisää joukkoon hienonnettu chili ja perunakuutiot, kuullota mutta älä anna ruskistua. Lisää joukkoon fondikuppi ja kaada vettä päälle niin paljon, että ainekset peittyvät (suunnilleen litran verran). Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää joukkoon huuhdellut valkoiset pavut sekä tomaattimurska ja kuumenna keitto kiehuvaksi, anna hautua miedolla lämmöllä vähintään 10 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos haluat samettisen sileää keittoa, voit siivilöidä sen, krouvimmasta tykkäävä soseuttaa vain huolella. Lisää joukkoon loraus kuohukermaa, murusteltu vuohenjuusto ja mustapippuria, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Mikäli keitto on liian sakeaa, voit lisätä tilkkasen vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja annostele lautasille. Murustele pinnalle vuohenjuustoa, rouhi mustapippuria ja asettele muutama herneenverso koristeeksi. Tarjoile ohessa hyvää leipää ja nautiskele.

Todella ihanaa! Keitossa maistui sopivalla tavalla tomaatti, valkoiset pavut sekä vuohenjuusto. Pidän muhevista keitoista, jotka eivät ole liian hienoja koostumukseltaan. Jos tarjoat keittoa vaikkapa hienomman illallisen alkuruokana, keitto kannattaa ehdottomasti siivilöidä. Fondikuppi toi keittoon syvyyttä ja sopivasti suolaisuutta, itse en ainakaan tarvinnut lisätä suolaa, fondi sopi keittoon enemmän kuin hyvin. Mikäli haluaa, voi fondin yrttisyyttä korostaa lisäämällä keitokseen lisää yrttejä. Meille keitto maistui tällaisenaan. Jos et välitä vuohenjuustosta, voit korvata sen vaikkapa tuorejuustolla, kuohukermalla tai ranskankermalla.

Herkullista!

Maggi Fond Cupsit

En ollut aiemmin testannut fondikuppeja, joten samalla pääsin tutustumaan niihinkin. Tomaatti-yrtti sopi loistavasti keittoon, miksei se toimisi myös tomaattisessa jauhelihakastikkeessa tai lasagneen tulevassa bolognesessa. Lihaliemi-fondikupin sulattelin Koskenlaskijan kanssa veteen ja käytin syntyneen liemen makaroonilaatikkoon (en tee koskaan munamaitoa, vaan korvaan nesteen lihaliemellä, lihaliemi-sulatejuustoseoksella tai paseerattu tomaatti-kuohukermaseoksella), yrttikimppu odottelee vielä kokeilua. Maggi Fond Cupsit sponssasi Nestlé, muut ainekset on itse hankittuja.

Pikantin tomaattinen jauhelihakastike

Tomaattinen ja yrttinen jauhelihakastike

Joku aika sitten kokkailin kunnon tomaattista kastiketta, jossa oli myös puskallinen basilikaa. Ihanan makuista, voimakasta ja monivivahteista. Päälle raastoin vielä rahtusen parmesaania, joten makunautinto oli taattu. Samaisella reseptillä osallistuin Heinzin järjestämään jauhelihakastikekilpailuun, joten kastikkeessa käytetty chilisoossi on sitä kautta saatua, samoin sipuli ja valkosipuli.

4 annosta

250 g naudan paistijauhelihaa

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

5 cm punaista chiliä

2 dl punaviiniä

400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja liemineen (Mutti)

½ dl vettä säilykepurkin huuhtomiseen

1½ dl chili saucea (Heinz)

½ rkl sokeria

mustapippuria

suolaa

1 rkl kuivattua timjamia

1 puntti tuoretta basilikaa

400 g tagliatellea tai muuta pastaa

Kuori ja hienonna sipuli sekä pieni pätkä chiliä. Kuori ja raasta porkkanat karkealla terällä raasteeksi, raasta myös kuoritut valkosipulinkynnet pienellä raastinterällä. Paista jauheliha omassa rasvassaan ruskeaksi ja lisää pannulle sipuli. Kun sipuli on saanut hieman väriä, lisää pannulle porkkanaraaste. Anna muhia miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää raastettu valkosipuli ja anna kiehahtaa. Kaada pannulle punaviini (voit halutessasi korvata punaviinin hyvällä lihaliemellä) ja keitä kastiketta, kunnes kaikki punaviini on haihtunut. Lisää joukkoon kirsikkatomaattisäilyke ja huuhtele purkki pienellä vesitilkalla, lisää joukkoon chili saucea ja sokeria. Pyöräytä kastikkeeseen muutama kierros suolaa ja pippuria sekä kunnon tujaus timjamia. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä vähintään tunti, sekoittele välillä. Älä anna kastikkeen kiehua pohjaan, lisää tarvittaessa pieni tilkka nestettä. Kastikkeen on tarkoitus olla melko tiivistä koostumukseltaan. Tarkista kastikkeen maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä pasta al denteksi reilulla suolalla maustetussa vedessä. Kaada pasta lävikköön ja ravistele kuivaksi. Hienonna basilika hienoksi silpuksi (säästä muutama lehti koristeluun) ja sekoita yrttisilppu kastikkeen joukkoon. Annostele pastaa ja muhevaa jauhelihakastiketta lautasille. Koristele annokset basilikan lehdillä ja tarjoile välittömästi.

Herkullista! Kastikkeessa oli intensiivisen tomaattinen ja yrttinen maku ja kerrankin tekemäni jauhelihakastike ei sisältänyt mitään kermoja, tuorejuustoja tai vastaavia. Jos kastike tuntuu kuitenkin liian tuhdilta, voi makua lieventää lisäämällä vaikkapa kuohukermaa joukkoon. Punaviinit olen tottunut pakastamaan ja lisäilemään kastikkeisiin jääpaloina, tosin punkku ei ihan hirveän hyvin jäädy - kannattaa suojata punkkujääpalapussit kunnolla tai lopputuloksena voi olla punaviinihileillä vuorattu pakastin...

Kunnon pyttipannu - äänestä ja voita!

Kevyempi ja värikkäämpi vaihtoehto perinteiselle pyttipannulle: herkullinen Kunnon lenkkimakkara-kasvispannu!

Sain Herra Snellmannilta kutsun osallistua kilpailuun, jossa kokkaillaan uudesta Kunnon Lenkkimakkarasta maistuvia herkkuruokia. Minulle lenkkimakkarasta tulee mieleen ensimmäisenä pyttipannu, joten ajattelinkin heti kokeilla hieman värikkäämpää ja terveellisempää vaihtoehtoa, kuin grillien uppopaistetut makkispekkikset (termin makkispekkikset kuulin muuten kahdeksisen vuotta sitten, kun aloittelin opiskelijaelämää yliopistolla, taitaakin sitten olla ainoa asia joka niistä vuosista jäi mieleen...). Niinpäs paistoin kaaleja ja makkaraa pannulla, päälle vielä häränsilmä-kananmuna ja avot! Ruoka upposi syöjien suihin hetkessä, joten eipä hullumpi idea!

Äänestämään pääset reseptiäni täällä ja palkintona on illallinen huippuravintolassa sekä hotelliyö Helsingissä. Eli tykkää ja täytä kilpailulomakkeeseen yhteystietosi, niin pääset mukaan - halutessasi voit auttaa minua pärjäämään kilpailussa jakamalla yllä olevan linkin vaikkapa Facebookissasi. Kiitos jo etukäteen ja tsemppiä myös kaikille bloggaajakollegoille! :)

Resepti, olkaa hyvä:

4 annosta

500 g Snellman Kunnon lenkkimakkaraa

1 keskikokoinen kukkakaali

1 parsakaali

2 rkl voita (tai ruokaöljyä)

ripaus suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria

4 kananmunaa

2 suolakurkkua

Kuutioi lenkkimakkara mukavan kokoisiksi kuutioiksi. Lohko kukkakaali ja parsakaali pieniksi suupalan kokoisiksi kukinnoiksi. Kuumenna paistinpannu ja paista lenkkimakkara tummaksi ja rapeaksi omassa rasvassaan. Kuumenna wokissa tai isossa kasarissa nokare voita ja paista kaalien kukinnot nopeasti siten, että kukinnot saavat hieman väriä, mutta säilyttävät vielä purutuntumaa. Sekoita lenkkikuutiot kaalien joukkoon, mausta ripauksella suolaa ja pippuria, kuumenna ja tarkista maku – lisää tarvittaessa mausteita. Paista kananmunat lettupannulla, jätä keltuaiset kokonaisiksi ja keskeltä hieman valuviksi. Leikkaa suolakurkku pitkittäin veneiksi. Annostele lautasille lenkkimakkara-kasvispannua, asettele kananmuna annoksen päälle ja viimeistele annos muutamalla suolakurkkuveneellä. Tarjoile välittömästi.

Mie tykästyin makkaran makuun, maistui maukkaalle ja mukavan lihaiselle (77%) kylmänäkin. Kylmän lenkkimakkaran päälle sipaisin omatekoista jallusinappia (ohje taitaakin vielä joululta puuttua, pitääpä muistaa lisätä blogiin!) Rapsakaksi paistettu makkara on sitten se toinen mieluisa makkaravaihtoehto, kuten tässä - sellaiset keitossa lilluvat lötköt paistamattomat makkarat ei ole miun juttu. Sillä erolla perinteiseen pyttipannuun, ettei tätä paistosta tarvinnut turruttaa ketsupilla ja sinapilla, vaan se oli herkullista ihan au naturell. Tuskinpa makkara tykkäisi huonoa grillin tai avotulen loimussakaan. Harvoin tulee makkaraa ostettua, mutta nyt ainakin tiedän paremman vaihtoehdon sille melkein 27v lautaselta löytyneelle värikoodatulle tuotteelle. Pakko tunnustaa, että meinasi epätoivo iskeä tätä reseptiä toteuttaessa, kun kiersin Joensuun keskustan alueen kaikki ruokakaupat metsästäessäni tätä tiettyä lenkkiä. Vasta kuudennesta - ja alkuperäisen ajatuksen mukaan siitä epätodennäköisimmästä - tuote lopulta löytyi. Oli yllättänyt kaupat tuotteen suuri menekki, joten kaikkialla hyllyissä oli tyhjää. Joten jos bongaat makkaraa lähikaupastasi, niin kannattaa kyllä testata! Tästä reseptistä muuten huomaa, että sydäntalvella jyllänneen punajuurihimoni on tällä kertaa syrjäyttänyt kukka- ja parsakaali, joita on viime aikoina tullutkin naposteltua melkoisen ahkeraan. Kevättä kohti keventäen siis! :)

Uusi aarteeni, vanha alumiininen pannu.

Tämä alumiinipannu löytyi kirpputorilta parilla eurolla, eikös olekin söpö? Tykkään sen pehmeistä muodoista ja tämä on oikein omiaan tarjoiluastiana, toki se toimisi myös ihan ruoanvalmistuksessakin.  Lisäksi olen tehnyt muutaman muun kirpparilöydön: olen ostanut muutaman Iittalan Verna-olutlasin, läjän pieniä metallisia leivosvuokia ja useita alumiinisia kakkuvuokia. PataPata on tullut tutuksi viime aikoina, kun olen jynssännyt löytöjäni puhtaaksi sormet verillä, vaan kiiltääpä kuin uudet! :P

Herrasväen pikkuleivät

Vino pino mureita pikkuleipiä

Ystäväni juhli pari viikkoa sitten synttäreitään ja samalla ovet olivat avoinna myös sankarittaren uuteen taloon. Lupasin tehdä juhliin herrasväen pikkuleipiä, jotka ovat ystäväni lemppareita. En ollut koskaan aiemmin kyseisiä herkkuja tehnyt, joten onneksi sain käyttööni ohjeen, jonka ystäväni oli hyväksi havainnut. Mukavasti hujahti yksi ilta pikkuleipiä leipoen ja pitääkin ostaa oma muotti, jolla tehdä näitä toistekin! :)

noin 50 valmista pikkuleipää

200 g voita

1 1/4 dl sokeria

1 kananmuna

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täytteeksi vadelmahilloa

koristeluun hienoa sokeria 

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää muna ja sekoita kuivat aineet joukkoon varovasti sekoittaen. Kaulitse taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja ota pienehköllä pyöreällä muotilla pikkuleipiä pellille (noin sata). Paista pikkuleipiä 185 asteessa noin 8-10 minuuttia, eli kunnes pikkuleivät ovat kypsyneet mutta eivät vielä saaneet väriä. Jäähdytä ja pursota puoliin pikkuleivistä nokare vadelmahilloa sisään ja paina toinen kuori kanneksi. Pyörittele täytetyt pikkuleivät hienossa sokerissa ja anna makuuntua päivä tai pari ennen tarjoilua. Säilytä pikkuleipiä peltirasiassa.

Ihania! Niin mureita ja herkullisia! Maku parani vielä entisestään, kun pikkuleivät saivat levätä yön yli ennen tarjoilua, kun hillo mehevöitti sisustaa. Hyvin kesti sokerikin pinnassa, kun pyörittelin täyttämisen jälkeen kipossa. Kannattaa olla varovainen täyttämisen ja sokeroinnin kanssa, ettei riko hauraita pikkuleipiä liian kovakouraisilla otteilla. Suosittelenkin sen takia pursottamaan täytteen, ettei tarvitse lusikan kanssa sohrata kuoria hajalle. Mie tein yllä olevan ohjeen tuplana, joten herkkuja tuli kaksi mukavan kokoista peltirasiallista - nyt olen sitten kerennyt ostaa itsellenikin peltirasian pikkuleipäkokeiluja varten, mutta oikeankokoinen muotti puuttuu vielä. Ja kuulemma tekeleeni maistuivat niin sankarille kuin juhlaväelle, joten onnistumisen ilo oli todella suuri :)

Vadelmasydän ja sokerikuori

Kinkku-paprikapiiras

Herkullinen kinkkua ja paprikaa sisältävä piiras talvi-iltojen iloksi

Tämä resepti on unohtunut kokonaan blogata! Resepti on tehty jo lokakuussa erääseen lehtijulkaisuun, tekstiä muokkasin kuitenkin hieman paremmin tähän päivään sopivaksi. Muutamaa raaka-ainetta sisältävä herkullinen piiras valmistuu alle tunnissa ja maistuu varmasti kaikille vauvasta vaariin! Kananmunissa kannattaa suosia luomumunia, sillä niissä on paras maku ja upein väri, kananmunat ovat merkittävässä roolissa piiraan täytteessä. Kananmunien määrä voi tuntua suurelta, sillä niiden tarkoituksena on hyydyttää täytemassa kauniisti leikkautuvaksi, muttei maistua munakkaalta. Myös piiraan muut ainekset kannattaa ostaa luomuna, jos kaupassa niitä on tarjolla. Ainakin omassa keittiössäni pyrin mahdollisuuksien mukaan käyttämään lähiruokaa ja luomua, kesäisin puolestaan kaupan kananmunat ovat kolmen vuoden ajan korvautuneet omien kesäkanojen maailman herkullisimmilla munilla. Saas nähdä miten tänä vuonna käy, kun kanafarmarina toiminut pikkuveljeni astui maanantaina armeijan harmaisiin :)

pohjataikina

3 dl vehnäjauhoja

150 g voita

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

180 g kinkkua hienonnettuna

1 punainen suippopaprika kuutioituna

150 g (emmental)juustoa raastettuna

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

3 kananmunan keltuaista

ripaus suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria

Nypi huoneenlämpöinen voi, vehnäjauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina pyöreään piirakkavuokaan tai muuhun samankokoiseen vuokaan. Levitä päälle foliopala ja painele folio kiinni taikinaan, myös reunoille etteivät ne valu paiston aikana. Esipaista taikinaa 225 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Poista folio ja levitä päälle hienonnettu kinkku, kuutioitu paprika ja juustoraaste. Erottele kolmesta kananmunasta keltuaiset, säästä valkuaiset. Vispaa kulhossa kananmunien ja keltuaisten rakenne rikki, sekoita joukkoon kuohukerma ja mausta seos. Kaada täytemassa tasaisesti täytteiden päälle vuokaan ja paista piirasta 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on saanut hieman väriä. Tarjoile piiras jäähtyneenä raikkaan salaatin kanssa.

Herkullinen ja helppotekoinen piirakka, josta löytyy paljon makua. Piiras on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä salaatin kera tarjottuna, mutta piiras kestää myös jääkaapin ja pakastamisen. Tarvittaessa piiraspaloja voi lämmittää uunissa ennen tarjoilua. Kinkun ja paprikan voi vaihtaa oman maun tai ruokavalion mukaisiksi, hyviä täytevaihtoehtoja ovat esimerkiksi sienet, jauheliha, ananas, kasvissuikaleet, broileri tai tonnikala. Valkuaisista voi valmistaa  ihania marenkeja

Avokadopasta

Avocadopasta Safkaa-kirjan tapaan

Sain kustantajalta Alexander ja Hanna Gullichsenin suositun Safkaa-keittokirjan heti sen ilmestyttyä. Luin heti kirjan läpi ja muutama ohje jäi mieleeni - kirja itsessään oli miellyttävän simppeli niin ulkoasultaan kuin materiaaliltaan, sellainen hyvän mielen konstailematon keittokirja. Yksi mielenkiintoisista ohjeista oli tämä Chicling-blogin avokadopasta, josta sitten syksyn aikana kehkeytyikin resepti, jota suunnilleen koko Suomi kokkasi. Enpä olisi uskonut kirjaa lukiessani, että näinkin voi käydä. Kunnon maanlaajuisia ruokailmiöitä kun ei ole tuntunut hetkeen olevan! Koska asun täällä susirajalla kaukana pääkaupunkiseudusta ja sen trendikkyydestä, niin taaperran sitten hieman jäljessä kaikista trendeistä, joten muutaman kuukauden kypsyttelyn jälkeen kaupassa ostoskoriini päätyi vihdoinkin avokadoja ja muuta tarpeellista avokadopastaa varten. Jos olisin kokannut tätä  pastaa heti boomin alkaessa, olisin kerrankin ollut edelläkävijä. Tyylilleen pitää olla uskollinen, joten enpä ollut... :D Joka tapauksessa joulun alla kokkailin pitkästä aikaa valmiin reseptin mukaan ja ihan oikeasta käsinkosketeltavasta keittokirjasta (vaikka tälläkin kertaa lopputuloksessa näkyi oma kädenjälkeni). Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulle silloin kirjoitin, vasta nyt ymmärrän, miksi koko Suomi sekosi avokadopastasta. Onhan se ihan äärettömän hyvää! Suosittelen kokeilemaan!

1 valkosipulinkynsi

½ chili

1 limen mehu

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

½ dl oliiviöljyä

1 nippu (lehti)persiljaa

1 nippu basilikaa

n. 2 dl raastettua parmesaania/grana padanoa (reilu puolikas kolmiopala)

1 dl pastan keitinvettä

spaghettia

Ota iso kulho ja raasta sinne valkosipulinkynsi sekä siemenetöntä chiliä. Purista päälle limenmehu, rouhi mukaan mustapippuria ja suolaa, lorauta joukkoon oliiviöljy. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi, raasta parmesaani ja sekoita kulhossa. Halkaise kypsät avokadot ja poista kivet. Leikkaa avokadon malto pieniksi kuutioiksi kuorissaan ja kauho malto kulhoon lusikalla. Sekoita kastikkeen ainekset tahnaksi ja odota pastan kypsymistä. Keitä pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Ota desi keitinvettä ja sekoita se kastikkeeseen. Valuta pasta ja kippaa kulhoon, sekoita ainekset sekaisin ja tarjoile välittömästi. Pastan voi koristella basilikan lehdillä ja parmesaanilastuilla. 

Huippuhyvää! Nimi voisi olla myös yrtti-avokadopasta, sillä ainakin tässä miun versiossani oli reilusti yrttien makua ja avokado ehkä hukkui hieman makujen sinfoniaan, onhan avokado itsessään hyvin mietoa. Tosin se johtui myös siitä, että käyttämäni avokadot olivat tosi pieniä, yrttejä laitoin koko puskat ja pastaa keitin vain kahden hengen annoksen... Niin perinteistä! Suolaa, mustapippuria ja chiliä ruoassa saa olla ihan kunnolla eikä Alexanderinkaan mukaan mikään ole niin hirveätä, kuin suolaton pasta. Paitsi ehkä liian kypsä pasta... Tämä pasta ei kestä odottelua vaan tehdään syötäväksi kokonaan heti, joten kannattaa pienentää annosta ehdottomasti, ellei halua pastaansa paljon kastiketta tai syöjiä on paljon vähemmän kuin neljä. Osan kastikkeesta nimittäin jätin jääkaappiin seuraavaa päivää varten, eikä se ollut suuremmin kärsinyt, väri oli tallella ja maku syventynyt. Laitoin kylmää avokadosoossia voileipäkeksien päälle ja mietin, että tässäpä olisi oiva täyteidea esimerkiksi pienille suupaloille illanistujaisiin tai miksei vaikkapa voileipäkakkuun, kun vaan pilkkoo mallon vielä pienemmäksi mitä nyt. Sen sijaan pastaan sekoitettu kastike oli muuttunut harmaaksi, joten se ei päätynyt enää syötäväksi. Allergioideni takia en voi syödä kovinkaan mausteista/tulista ruokaa, mutta ihmeekseni totesin, että tässä ohjeessa voisin jopa hieman nostaa chilin määrää (jos yrttien annostus on yhtä ronskilla kädellä). Paketin loput chilit muuten käy mainiosti vaikkapa paprika-chilimarmeladiin, jota keittelin joululahjoiksi. Ohje tulee piakkoin blogiin, kunhan löydän kyseisen kuvauspäivän kuvat jostain. Summa summarum: kokeilkaa avokadopastaa, rakastutte siihen!

Punajuuri-vuohenjuustokeitto

Herkullista ja ihanan väristä punajuurikeittoa!

Tänä syksynä ja talvena intohimonani on ollut erityisesti punajuuri. Punajuurta on tehnyt ihan koko ajan mieli! Kokkailin perheelleni isän syntymä- ja isänpäivänä ruokaa, jonka yhtenä osasena olivat uunipaahdetut punajuuret (ohjeet tulevat blogiin myöhemmin) ja punajuuria jäi yli sen verran, että niistä sai keiteltyä soppaa pariksi kolmeksi päiväksi. Keitosta tuli todella kauniin väristä ja makukin oli ihana, kyllä kasvisruoka vaan on hyvää! Suuri Punajuurihimo oli taas hetkeksi taltutettu - suosittelen samaa "hoitokeinoa" kaikille muillekin punajuurihimosta kärsiville :) 

500 g punajuurta

3 porkkanaa

5 perunaa

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

vettä

kasvisliemikuutio

mustapippuria

suolaa

balsamicoa

rosmariinia

1 dl kuohukermaa

150 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa

koristeluun vuohenjuustoa murustettuna, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja mustapippuria

Kuori punajuuret (käytä kertakäyttöisiä kumihanskoja värjäymien estämiseksi) ja paloittele ne. Kuori ja paloittele myös muut kasvikset. Laita kaikki kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät juuri ja juuri, lisää joukkoon kasvisliemikuutio sekä mustapippuria ja rosmariinia. Keitä kasvikset miedolla lämmöllä kypsiksi ja soseuta seos sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos keitto on makuusi liian paksua, lisää mukaan vettä. Lisää kattilaan vuohenjuusto ja loraus kermaa, anna juuston sulaa ja tarkista maku. Lisää pieni tilkka balsamicoa ja muita mausteita tarvittaessa. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja annostele lautasille. Koristele annokset murustetulla vuohenjuustolla, siemenillä ja mustapippurilla. 

I-h-a-n-a-a! Keitto maistui ihanasti punajuurelle ja vuohenjuustolle, maku oli tasapainoisen pyöreä ja pehmeä. Punajuuri on hieman makea juures, joten keitossa oli mukava makean ja suolaisen liitto. Jos ei välitä vuohenjuustosta, voi juustoksi laittaa vaikkapa tuorejuustoa, aurajuustoa tai korvata sen kokonaan desillä kermaa. Helpommalla pääsee käyttämällä varmista punajuuri(peruna)sosetta, jota saa kaupasta. Keitosta riitti pariksi päiväksi syötävää yhdelle ihmiselle ja vielä pari annosta pakkaseenkin. Keitonloput voi käyttää myös vaikkapa sämpylä- tai leipätaikinaan. 

Lautasellinen iloa!

Joulutervehdys

"Joulu ovella kolkutteli 

ja ulkona ritisi pakkaskeli, 

kun hankea kosketti enkelin siipi 

ja enkeli portista pihaan hiipi. 

Pieni enkeli tahtoi katsella vaan, 

kun joulua laittoivat ihmiset maan: 

koristeita, lamppuja pensaissa pihan, 

ne taivaan tähtiä muistutti ihan."

Herkullista ja rauhallista joulua kaikille!

Kapselikahvinkeittimen voittaja on...

... nimimerkki Nokipannu! Voittajaan on saatu yhteys ja Meira lähettää pikimmiten Segafredo Myespresso -kapselikahvinkeittimen voittajalle - toivottavasti paketti kerkeää perille vielä ennen joulua. Suurkiitos kaikille arvontaan osallistuneille, vastauksia tuli huima määrä ja oli hauskaa lukea teidän kahvinkulutustottumuksista :) Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulla kirjoitinkin, kahvi on yllättävän suuri osa varsinkin meidän suomalaisten elämää ja paljon sitä tulee itsekin kulutettua. Olipa kahvi sitten tavallista suodatinkahvia, erikoiskahveja makusiirapeilla tai ilman tai vaikkapa luonnossa nautittua eväskahvia, kaikille on aikansa, paikkansa ja faninsa. Mukavien kommenttienne perusteella nyt tekisi ihan hirmuisesti mieli kunnon nuotiolla keitettyjä nokipannukahveja, kahvikuppina vanha lapsuudessa saatu kuksa ja kaveriksi nuotiolla paistettuja juustoruisleipäpalasia. Sain kilpailun järjestämisestä itsellenikin kyseisen Myespresson ja nyt on muutaman päivän ajan nautiskeltu erilaisista espressojuomista. Kätevä edullinen vehje, ainakin omat ennakkoluuloni karisivat jo ensimmäistä kupillista keitettäessä. Eikä vie paljoa tilaa ja on helppo käyttää, maistui kaffekin samalle kuin aikanaan roomalaisessa katukahvilassa. Suosittelen! Mukavaa joulunalusviikkoa kaikille! :)

Voita Segafredo myespresso -kapselikahvilaite!

Kuva: Meira/Segafredo myespresso

Ilouutisia! Sain kunnian järjestää lukijoilleni pienen kilpailun, jonka palkinto kerkeää vielä joulunpyhiksi uuteen kotiin! Osallistu siis arvontaan ja voita itsellesi uusi Segafredo myespresso -kapselikahvilaite, arvo noin 50 euroa! Kilpailuaika päättyy lauantaina 15.12. kello 23.59.59 ja voittajaan otetaan yhteyttä sunnuntaina. Mikäli voittajaa ei tavoiteta, arvotaan uusi voittaja. Laite postitetaan voittajalle jouluviikolla.

Segafredo Zanetti on italialainen kahviyritys, joka omistaa Suomessa kahveista ja mausteistakin tutun Meiran. Joulumarkkinoille saapuneella Segafredo myespresso -kapselikahvilaitteella on helppo valmistaa kotona espressoa tai espressopohjaisia juomia, jotka maistuvat samalle kuin Italiassa - onhan Segafredo Italian myydyin espresso. Kahvikapseleita laitteeseen on saatavilla neljää eri makua: Intermezzo, Espresso Casa, Emozioni ja kofeiiniton Deca Crém. Laite toimii etupaneelissa olevaa vihreä nappia painamalla, juoma valmistuu parissakymmenessä sekunnissa ja käytetty kapseli putoaa säiliöön, josta ne voi laittaa vaikkapa biojätteeseen. Espresson pinnalle muodostuu kaunis ja kestävä crema, sillä vedenpaine on jopa 19 baria. Laite on myös helppo pitää puhtaana, sillä maito on vaahdotettava erikseen, laitteen läpi kulkee vain vettä ja kahvikapselit. Eikä tämä vie paljoa tilaa, sillä laite on 17,8 cm leveä, 25 cm korkea ja 32,8 cm syvä, painoakin vain neljä kiloa. Aika näppärää, vai mitä!

Kuva: Meira/Segafredo myespresso

Haluaisitko voittaa tämän espressokoneen omaan keittiöösi kahviherkutteluhetkiä varten? Jätä alle kommentti, jossa kerrot millaisista kahveista ja kahvijuomista sinä pidät. Jätähän myös sähköpostiosoitteesi tai blogisi osoitteen, että saan yhteyttä voittajaan heti arvonnan päätteeksi.

Muistathan seurata Cebicin keittiötä myös Facebookissa! 

Paljastan siellä, millaisista kahveista itse pidän :)

Palkinnon tarjoaa Meira.

Onnea Suomi!

Rauhallista ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!


Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa!

Kaakaonibs-lettuset ja gojimarjahilloke

Kaakaonibseillä ryyditetyt lettuset ja gojihilloke

Sain superfoodeja maahantuovalta Cocovilta kutsun osallistua kilpailuun, jossa tulee luoda välipala tai jälkiruoka superfoodeista, joita lähetettiin kokeilua ja kokkailua varten. Paketti sisälsi Kalaharin suolaa, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Aiemmat kokemukseni näistä muualta kuin maalta kerätyistä superfoodeista oli melko heikot: gojimarjoja olen joskus vuosia sitten ostanut ja todennut niiden maistuvan ihan pahvilta ja kaikki muut tuotteet olivatkin täysin uusia tuttavuuksia. Kilpailureseptissä piti käyttää vähintään kahta saatua tuotetta, mutta itse onnistuin lopulta käyttämään kaikkia neljää. Jälkiviisas on helppo olla, kolmella olisi saattanut tulla parempi lopputulos. 

20 pientä lettua

kaakaonibs-lettuset

1 prk kermaviiliä

2 luomukananmunaa

1 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaonibsejä

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

½ tl kalaharin suolaa

2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

paistamiseen kylmäpuristettua kookosöljyä

gojimarjahilloke

1 dl gojimarjoja

2 dl omenatäysmehua

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa kermaviili ja kananmunat sekaisin, lisää suola, sokerit, vehnäjauhot ja kaakaonibsit. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja lisää joukkoon sulatettu kookosöljy. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kuumenna pieni lettupannu ja laita jokaiseen syvennykseen pienen pieni nokare kookosöljyä. Laita syvennykseen yksi ruokalusikallinen taikinaa ja paista lettuset kauniin ruskeiksi. Pidä lettuset kuumana ennen tarjoilua folion alla. Tarjoile lettuset gojimarjahillokkeen kanssa.

Pilko gojimarjat pieneksi silpuksi ja laita kattilaan muiden hilloainesten kanssa. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, eli kunnes hilloke on keittynyt kokoon siirappimaiseksi. Jäähdytä hilloke ennen tarjoilua.

Sen kummemmin en osaa mausta sanoa, sillä nämä kokkaillessani olin kamalassa flunssassa ja makuaisti oli suurimmaksi osaksi kadonnut. Maistelussa avustanut ystäväni totesi, että maistuu liikaa kookokselle (hän ei välitä kookoksen mausta yhtään) ja kaakaonibsien maku kummastutti - ehkä odotus oli enemmän kaakao- tai suklaamainen. Hilloke oli sopivan vaniljaista ja maistui hyvältä myös turkkilaisen jogurtin seassa, väri on upean punaoranssi ja vahva. Jos haluaa pelata varman päälle lettujen kanssa, niin kaakaonibsien määrää voi vähentää tai jättää vaikka kokonaan poiskin. Gojihilloketta suosittelen kokeilemaan, jos gojit sellaisenaan eivät maistu tai niitä on kaapissa iso satsi. Ihan vinkeä kokemus tämä superfood-kokkailu!

Hilloke näyttää taatelihillolta, makukin on yllättävän samankaltainen

Kaakaonibsit olivat jänniä koostumukseltaan, ei kovia eikä pehmeitäkään, mutta hajosivat nopeasti purtaessa. Makua en osaa sen kummemmin kuvailla, ei ne rouhitut kaakaopavut maistuneet kaakaolta, suklaalta tai sellaiselta kuin olisi ehkä odottanut. Kalaharin suolassa oli vahva ja puhdas suolan maku, raekoko normaalia hienoa suolaa suurempi. Gojimarjat eivät maistuneet pahvilta, vaan lähinnä ehkä juuri taatelilta. Varsinkin pilkottuna ja keitettynä marjat näyttivät aivan taateleilta, väri kauniin punainen. Kookosöljyssä maistui yllättävän vähän kookos, se jähmettyy alle 25 asteen lämmössä ja sulaa äärimmäisen nopeasti. Kookosöljyä kuulemma voi käyttää niin ihonhoitoon, ruoanlaittoon kuin esim. hiustenhoitoon. Sangen monikäyttöinen tuote siis! 

Cocovin lähettämä paketti sisälsi kylmäpuristettua kookosöljyä, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja Kalaharin suolaa

Oma mielipiteeni superfoodeista on vähän ristiriitainen. Miksi rahdata toiselta puolelta maailmaa kilohinnaltaan melko kalliita marjoja Suomeen, joka on tunnettu puhtaista luonnonantimistaan ja runsaista marjasadoista. Luonnosta saa paljon superfoodeja tumpelokin keräilijä, riittää kun tunnistaa vaikkapa mustikan, karpalon, puolukan ja nokkosen. Kaakaonibsit vaatinevat hieman totuttelua ja gojimarjoja voisi blendata smoothieen. Kookosöljyn käytöstä pitää lukea lisää, mutta ehkä ihan hirveästi sitä ei tule käytettyä keittiön puolella. Mielenkiintoinen kokemus päästä tutustumaan superfoodeihin, joita tuskin olisi tullut muuten hankittua. Onko teillä lukijoilla kokemusta superfoodeista tai miten käytätte itse superfoodeja? Ostatteko esimerkiksi kuvan tuotteita tai spirulinaa vai luotatteko kotimaisiin luonnonantimiin?

Pizza Antipasti

Italian herkut ohuen pizzapohjan päällä

Italialainen antipasto-alkupala taipuu näppärästi myös pizzaksi. Yksi ehdoton lempparipizzani, se kinkku-ananas-aurajuuston sofistikoituneempi sisar, sisältää mozzarellan lisäksi parmankinkkua, parmesaania ja rucolaa. Tässä mennään vielä parempaan, sillä täytteenä on myös artisokansydämiä ja oliiveja, kirsikkatomaatteja ja paljon mozzarellaa. On muuten hyvää!

1 ½ dl vettä

1/3 pss kuivahiivaa

ripaus suolaa

ripaus sokeria

n. 4 dl vehnäjauhoja

loraus oliiviöljyä

paseerattua tomaattia

1 prk artisokansydämiä

kirsikkatomaatteja

oliiveja

1 pkt mozzarellaa (mulla arla apetinan sponssaamaa viipaletta)

1 pkt ilmakuivattua kinkkua

rucolaa

parmesaania höylättynä

mustapippuria myllystä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon hiiva, suola ja sokeri. Alusta mukaan vehnäjauhoja, kunnes saat kimmoisan ja kulhosta irtoavan taikinan. Vaivaa joukkoon loraus oliiviöljyä ja anna taikinan kohota vedottomassa lämpimässä paikassa vähintään kaksinkertaiseksi. Taputtele tai kaulitse pizzapohja pellin kokoiselle leivinpaperiarkille, levitä päälle tomaattikastike ja asettele pinnalle puolitetut artisokansydämet, viipaloidut kirsikkatomaatit (siemeniä voi valuttaa pois), oliiveja ja mozzarella. Paista 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto on hieman sulanut ja reunat ovat saaneet väriä. Asettele paistetun pizzan päälle ilmakuivattua kinkkua (kasvissyöjä voi jättää pois) ja rucolaa, höylää päälle parmesaanilastuja ja rouhi pinnalle vielä mustapippuria. Jos haluaa, voi pinnalle lorottaa vielä hieman oliiviöljyä, mutta miusta se ei ole välttämätöntä.

Tämä on kyllä parasta pizzaa ikinä! Ihanan ohut ja rapea pohja, herkullisia maukkaita täytteitä ja erilaisia suutuntumia. Joensuussa mistään oikeasta pizzeriasta ei saa ilmakuivattua kinkkua, rucolaa tai parmesaania, niin pitää sitten itse tehdä, vaikka kunnon pizzauunissa paistettuna pohjasta tulisi vieläkin parempi ja reunat hiiltyisivät ihanasti... Mie oon huomannut, että ilmakuivattua kinkkua ei (välttämättä) kannata paistaa, vaan sen maku toimii kaikkein parhaiten paistamattomana ja raikkaimpana. Joskus tekee mieli tällaista pizzaa ja joskus sitten "junttipizzaa", kuten rakas ystäväni peruspizzaa kutsuu - mitkä ovat siun lempitäytteet? :)

Pizza paistetaan osan täytteiden kanssa, loput laitetaan päälle vasta paistamisen jälkeen

Feta-porkkanasämpylät

Fetalla ja porkkanalla tuunatut sämpylät

Tykkään leipoa sämpylöitä ja leipiä, sillä samalla niihin saa kätevästi käytettyä kaapissa päiväysvaarassa olevia tuotteita tai yksittäisiä porkkanoita, juustonkänttyjä tai vaikkapa keitonjämät. Tällä kertaa laitoin taikinaan niin marinoidun fetajuuston kuin muutaman nahistumaisillaan olevan porkkanan. Sämpylät nautiskelin perunavellin kanssa. Herkullista!

3 dl vettä

½ pss kuivahiivaa

suolaa

1 rkl (leipä)siirappia

n. 5-7 dl vehnäjauhoja

125 g marinoitua fetajuustoa

3 porkkanaa

fetapurkin öljyä

Kuori ja raasta porkkanat karkealla raastinterällä, nypi fetapurkista pois marinoidut oliivit ja valkosipulinkynnet. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva, suola ja siirappi. Vispaa sormilla tai vatkaimella joukkoon osa jauhoista ja alusta taikinaa käsin. Lisää joukkoon porkkanaraaste ja fetajuusto, kaada joukkoon myös fetapurkista öljyä, itse laitoin kokonaan. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo, joka irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan tai lämpimään vesihauteeseen. Leivo kohonnut taikina jauhotetuin tai öljytyin käsin sämpylöiksi ja kohota uudelleen. Paista 200 asteisessa uunissa kypsiksi ja kauniin värisiksi. Nautiskele lämpöisinä.

Meheviä ja maukkaita lämpimäisiä, joihin tuli kyllä himo! Feta murskaantui taikinaa vaivatessa ihan pieneksi ja maustoi näin koko taikinaa, porkkana oli isompaa raastetta niin erottui taikinasta kunnolla eikä taikina värjääntynyt ihan oranssiksi :) Selkeämmät fetasattumat saa aikaiseksi pyörittelemällä fetasydämen sämpylöihin tai kaulitsemalla taikinan levyksi ja murustamalla fetan täytteeksi. Kannattaa kokeilla! 

Key Lime Pie (limepiiras)

Key Lime Pie tai tuttavallisemmin Lime Pie tai ihan vaan limepiirakka

Key Lime Pie tai Key West Lime Pie on yksi jenkkikeittiön klassikko. Piiras on saanut alkunsa Floridan Key Westissä aikana, jolloin tuoretta maitoa ei ole ollut saatavilla ja käytössä on ollut ainoastaan kondensoitua purkkimaitoa, eli makeutettua maitoa, eli leche con dulcea (jota voi myös keittää itse). Lisäksi piirasta ei ole alunperin paistettu, vaan kondensoidun maidon, keltuaisten ja limemehun kemiallinen reaktio on hyydyttänyt piiraan täytteen. Nopeammin piiras kuitenkin valmistuu pienellä uunituksella ja eipähän ainakaan pitäisi salmonellan iskeä, jos joku raakojen kananmunien salmonellariskistä on huolissaan. Lisäksi key lime on erilainen hedelmä kuin tämä Suomeenkin tuotava lime. Key lime on keltainen ja myös sen mehu on kauniin keltaista ja hapokkaampaa, kun taas tämä meille tuontitavarana tuleva vihreä persialainen lime. Ja koska Suomesta, ainakaan Joensuusta, ei key limejä saa, voi sen mainiosti korvata tällä kaupasta löytyvällä vihreällä kaverilla. Täytteen väri kuitenkin kun tulee pääasiassa keltuaisista (omien kanojen keltuaiset taas oli potenssiin miljoona verrattuna ihan mihin tahansa kaupalliseen kananmunaan, jos väriin ja makuun katsoo). Piiras on ihanan sitruksinen ja melkoisen tuhti, mutta pieni kermavaahtonokare kruunaa lopputuloksen. Alunperin key lime pie on saanut ylleen marenkihunnun, mutta ainakaan itse en oikein marenkipiiraista välitä, niin laitoin pienet kermapursotukset pintaan. Herkullista!

18 kpl digestive-keksejä

150 g voita

1 rkl sokeria

5 keltuaista

400 g kondensoitua maitoa (makeutettu purkkimaito säilykehyllystä)

1 dl limemehua

1 rkl limenkuoriraastetta

koristeluun kermavaahtoa, limesiivuja, kuoriraastetta, marenkia...

Murusta keksit esim. perunasurvimella, sekoita joukkoon sokeri ja sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle (n. 24 cm). Paista pohjaa 150-asteisessa uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Jätä pohja jäähtymään täytteen valmistamisen ajaksi ja nosta uunin lämpötila 175 asteeseen.

Erottele kananmunista keltuaiset kulhoon ja säästä valkuaiset esim. marenkia varten. Vatkaa keltuaiset sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja vatkaa, kunnes seos sakenee. Lisää joukkoon limemehu ja -kuoriraaste. Kaada täyte vuokaan. Kypsennä uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Jäähdytä piiras ja laita se yön yli (vähintään muutamaksi tunniksi) jääkaappiin. Koristele esim. kermavaahtoruusukkeilla ja limesiivuilla. Tarjoile piiras viileänä.

Ihan mielettömän hyvää, kannatti vihdoin tehdä! Piiras lunasti kaikki sille vuosien saatossa luomani odotukset. Pidän limestä ja kirpakkuudesta, joten ei tietysti mikään ihmekään. Muut kommentoivat piirasta myös makeaksi, kirpakaksi ja hyväksi eikä se kovin kauaa säilynytkään, eli herkullista on. Kondensoitua maitoa olen käyttänyt nyt kolmesti, eli rommirusina-fudgeissa, banoffeessa ja nyt tässä lime piessä. Aika jännä tuote, sellaisenaan maistuu aika erikoiselta, mutta jalostettuna leivonnaiseksi tai makeiseksi tosi hyvältä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos ei vielä siihen ole kotikeittiössä tutustunut. Tätä kondensoitua maitoa löytää yleensä kookosmaitojen vierestä kaupan säilykehyllystä, miksei voisi olla myös vaikkapa leivontatuotteiden vieressä. Niin ja ne valkuaiset. Niistä tein herkullisia marenkeja!

Nam!

Kukkakaaligratiini

Mehevä kukkakaaligratiini

Kukkakaaligratiini on ollut miulle aina suurta herkkua, mutta yllättävän harvoin sitä muistaa itse kokata. Syksyllä kuitenkin valmistin perinteistä gratiinia, kun kukkakaalin kerrankin muistin ostaa - olivathan ne myös söpön pieniä ja edullisiakin. Gratiiniin kaveriksi kokkailin ruskeata jauhelihakastiketta, oikeita nostalgiatuokioita keittiössä siis! Lukio- ja yläasteajoilta kaipaan muuten edelleen sitä ihanaa kukkisgratiinia, samoin italianpataa, omenaista broilerikastiketta ja Italia-teemaviikolla ollutta tomaattikeittoa... Onko teille jäänyt jotain makumuistoa kouluajoilta? Miulla ei negatiivisia muistoja kouluruoasta ole kuin jauhemaksapihvien suhteen, jo pelkkä niiden tuoksu sai etomaan. Muuten tykkäsin kouluruoasta ja se oli hyvää, varsinkin nyt aikuisena opiskellessa ammattiopiston keittiön tarjoomuksia osasi arvostaa ihan eri tavalla, kuin yläasteikäisenä teininä... Mutta se ohje, olkaa hyvä:

1 pienehkö kukkakaali

nokare voita

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

150 g emmental-raastetta

Paloittele kukkakaali pienempiin nuppuihin ja keitä suolalla maustetussa vesitilkassa melkein kypsäksi. Valuta kukinnot ja laita ne uunivuokaan. Sulata pienessä kasarissa nokare voita ja pyörittele siinä vehnäjauhoja hetki, älä ruskista. Lisää maito ja vispaa kastike tasaiseksi, keitä 5-10 minuuttia eli kunnes kastike on paksuuntunut ja kypsynyt, maistettaessa kastike ei maistu vehnäjauhoille. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää joukkoon juustoraaste ja anna sen sulaa. Kaada valmis kuorruteseos vuokaan kukkakaalien päälle ja paista 225 asteisessa uunissa (grillivastuksella) kunnes pinta saa kauniin värin. Tarjoile vaikkapa liharuoan lisukkeena tai ihan sellaisenaan. 

Ihanaa! Pehmeää ja herkullista, maistuu vaikka ruisleivän päällä tai jauhelihakastikkeen lisukkeena. Mie pidän gratiinikastikkeesta, mutta sitä ei kuitenkaan saa olla liikaa, että gratinoitavat aineksetkin maistuvat. Tällä ohjeella tulee juuri passeli, ruoka ei huku soossiin ja kellu siinä, mutta kuitenkin on tarpeeksi päällystämään koko kukkakaalimäärä. Juustona kannattaa käyttää maukasta juustoa, ei edamia ja mikseipä mukaan voisi laittaa vaikka aurajuustoa tai vuohenjuustoa. Sama kuorrute käy kaikkiin gratinoitaviin ruokiin ja isompaa annosta valmistettaessa tai runsaasta gratiinikastikkeesta pitävät voivat tuplata ohjeen. 

Lempeä kurpitsakeitto ja yrttiöljyä

Lempeää kurpitsakeittoa ja maukasta yrttiöljyä

Viime aikoina ei ole paljoa kerennyt kokkailemaan, mutta aina välillä kuitenkin jotain. Nyt oli hyvä syy hääräillä keittiössä ja kutsua kolme rakasta ystävää illallisseuraksi, kun sain kehitellä reseptin Cono Sur -reseptikilpailuun. Kilpailussa tuli luoda kasvisruokaresepti viinin seuralaiseksi ja itse päädyin kokkailemaan kurpitsasta lempeää kasvissosekeittoa, jota maustoi myös pinnalle lorautettu vihreä yrttiöljy. Keitossa oli juureva maku ja pieni makeus, yrttiöljy piristi ruokaa ja toi siihen pientä potkua - paahdetut siemenet toivat puolestaan rakennetta muuten niin samettiseen keittoon. Olipa oikein mukava ja maukas ilta, kuin pieni juhlahetki kiireisen arjen keskellä!

2 sipulia
3 porkkanaa
6 perunaa
1 granny smith -omena
1 litra kurpitsapaloja
nokare voita
1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
1/3 punttia timjamia
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta
100 g pehmeää vuohenjuustoa
1½ dl kuohukermaa
1 rkl siirappia

½ punttia timjamia
½ punttia persiljaa
1 dl extra virgin olive oilia
1 dl rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria

1 kurpitsan siemenet
suolaa

koristeluun 4 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä ja timjamia, kaveriksi patonkia

lasiin Cono Sur Brut -kuohuviiniä ja Cono Sur Vision Riesling -valkoviiniä

Kuori ja pilko kasvikset. Kuullota kasvispaloja voissa isossa kasarissa viitisen minuuttia ja lisää joukkoon vesi sekä kasvisliemikuutio. Keitä kasviksia, kunnes ne ovat pehmeitä, lisää joukkoon timjami ja muut mausteet. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä, lisää joukkoon vuohenjuusto ja kuohukerma, aja seos tasaiseksi. Kaada keitto takaisin kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta siirapilla ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Anna hautua hetki miedolla lämmöllä ja kuumenna kunnolla juuri ennen tarjoilua.

Mittaa timjami, persilja ja öljyt sekä ripaukset suolaa ja pippuria korkeaan kulhoon ja soseuta seos sauvasekoittimella. Jäähdytä ennen tarjoilua jääkaapissa. Öljyn annostelu käy kätevästi pienestä pullosta, jossa on kaatonokka. 

Paahda isot ja pestyt kurpitsansiemenet 75-asteisessa uunissa sillä välin, kun keitto porisee liedellä. Kun siemenet ovat kuivia ja keveän rapsakoita, nosta lämpötila 150 asteeseen ja paahda muutama minuutti, kunnes siemenet ovat saaneet hieman väriä ja tuoksuvat pähkinäisiltä, varo polttamasta. Suolaa siemenet heti, kun ne on nostettu pois uunista. Jäähdytä. Siemenet säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa ja sopivat hyvin keittojen tai salaattien pinnalle ripoteltaviksi.

Keitto maistuu makoisalta patongin kanssa

Keitossa oli jännää se, että vaikka se sisälsi vuohenjuustoa, se ei hallinnut makua - oikeastaan juustoista nauttivat herkkusuut voisivat tuplata vuohenjuuston määrän keittoonsa tai vähintään ripotella sitä keiton pinnalle. Mikäli taas vuohenjuusto ei miellytä, voi sen jättäää kokonaan pois tai korvata vaikkapa maustamattomalla tuorejuustolla tai hieman suuremmalla lorauksella kuohukermaa.

Eikä annoksen väritkään olleet hassummat!

Maljat nostimme Cono Sur Brut -kuohuviinillä, joka sopi mainiosti keiton makumaailmaan. Kohta kuitenkin testasimme myös pitkällisen harkinnan jälkeen Cono Sur Vision Rieslingiä, joka on voittanut Viini-lehden vuoden valkoviini -tittelin vuonna 2011. Hyvä viini olikin!Ystävilleni sekä itselleni keitto maistui hyvin ja koko kattilallinen hupenikin hetkessä. Koska meistä kaikki tykkää eniten kuohuviineistä ja samppanjoista, meille mieluisampi makupari ruoan kumppaniksi oli tietenkin kuohuviini. Veikkaisin, että tulen varmasti ostamaan kyseistä kuoharia jatkossakin!

Timjami on kyllä yksi lempiyrteistäni, ihan ehdottomasti!

Cono Surilta saadut maistiaiset

Testasimme keskellä olevan skumpan ja vasemmalla olevan Vision Rieslingin, oikean reunan Riesling jää odottamaan tulevia kokkaushetkiä. Kiitos Cono Surille inspiroivasta kilpailusta ja tuotenäytteistä! Itse kilpailu julkaistaan piakkoin Viinikassi.fi-sivustolla, joten kannattaa seurata blogiani ja erityisesti Cebicin keittiössä -Facebook-sivua, jossa tarinoidaan silloinkin kun blogissa on hiljaisempaa.