16.7.2022

Ilosaarirock 2022 - Ruoka- ja juomakatsaus


Ilosaarirockin maamerkki, Laulurinteen takaa löytyvät jättikirjaimet.
Näihin kirjaimiin tiivistyy miulle joensuulainen kesä, ilo ja kaikki se iloinen odotus, joka huipentuu heinäkuiseen festariviikonloppuun, #kesänparasviikonloppu.

*Kaupallinen yhteistyö Ilosaarirockin ja Joensuun Popmuusikoiden kanssa, festarilippu saatu

Ilosaarirockia päästiin viettämään vihdoin kahden kurjan koronavuoden jälkeen. Lipunvaihtojonot kiemurtelivat jäähallin edessä pitkinä iloa hersyvinä matoina ja ihmismassat valuivat kohti pääporttia. Oma ranneke käteen ja alueelle! Miulle rokkivuosi oli järjestyksessään jo ainakin 20., saattaa mennä ylikin. Olen käynyt joka vuosi yläasteikäisestä eli 2000-luvun alusta asti rokissa, ainoan poikkeuksen ovat tehneet ne kaksi vuotta, kun koko rokkia ei järjestetty. Sain rokissa 2019 virallisen tittelin #rokinvirallisinruokatoimittaja ja näitä ruokajuttuja olenkin vuosia jo rokista kirjoitellut. Linkkipuu postauksen lopussa. Myös aiemmin olen käyttänyt tägiä #syöjuoilosaarirock

Kyrö Distillery Company ja aiheellinen muistutus

Välivuodet ovat antaneet aikaa panostaa järjestelyihin ja se näkyi heti. Alueen järjestetystä oli muutettu aiemmasta ja muutakin fiksiä tehty. Osa muutoksista olikin näin konkarin näkökulmasta oikein onnistuneita.

Ensimmäinen onnistunut muutos oli muodostaa Ruokakeidas ja tuoda se suurten ihmismassojen luokse eli entisen Rekkalavan paikalle lähelle pääporttialuetta ja saapumista alueelle. 2019 ruoka-alue sijaitsi hieman syrjässä raviradan reunalla ja sinne ei kaikki löytäneet perille. Toinen onnistunut muutos oli Tähtiteltan Kerubin ravintola-alueen ja anniskelun ilmeisesti kasvattaminen sekä muodostaminen, samoin siihen niputtuu entistä kätevämmin VIP-alue sekä VIPistä pääsee nyt suoraan Tähtiteltan reunaan seuraamaan keikkoja. Ennen VIP sijaitsi Kerubin ravintolan takana hieman syrjässä. Entisen VIPin alueelle oli tehty iso wc-alue ja siellä saa pestyä kädet vedellä. Tosi hyvä!

Muista pantti! Näkymä Rentolavan anniskelusta kohti järveä.

Kierrätys on hoidettu aina ensiluokkaisesit rokissa, mutta tällä kertaa roskiksia sai ainakin perjantaina etsimällä etsiä. Ruokakeitaalla monet ihmiset söivät annoksiaan katoamatta alueelta mihinkään ja lopulta löysin yhden roskiksen. Roskiksia olisi voinut olla paljon koko Ruokakeitaan reunamilla tai välittömässä läheisyydessä. Nyt ei roskiksia ollut myöskään päälavan alueen haarautuessa kohti rantaa, jossa on aina ollut isot roskisalueet. Lisäksi wc-tiloja ei ollut Rentolavan läheisyydessä rannassa ilmeisesti oikein lainkaan. Kaikista juomajutuista, kuten tölkeistä, pulloista ja laseista sekä mukeista saa pantin, joten kannattaa kiikuttaa ne takaisin tiskille eikä jättää lojumaan!

Haapasalon hatsapuribussi ja itse Ville Haapasalo, melko kuvattuja oli molemmat

Itse ruokapuolesta! Ennakkomainosten mukaan luvassa oli paljon kaikkea kivaa, kuten Ville Haapasalon suursuosion saaneet hatsapurit ja muut festarieväät, kaukoidässä supersuositut rullajäätelöt (näitä ei saa Joensuussa mistään) ja sen rulliksen voisi laittaa myös trendikkään kuplavohvelin sisään. Sitten on tavallista kebabsettiä, monenlaista etnistä sambusoista wokkeihin ja tietenkin monen sortin burgeria. Instan puolella @cebicinkeittio voi seurailla lähes reaaliajassa, kuinka viikonloppu festareilla sujuu ja mitä kaikkea herkkua sieltä löytyy! Sinne olin myös nostanut etukäteen juttuja ruoka-aiheista.

Risto Mikkola wellingtonhommissa

Olen monta vuotta hehkutellut joensuulaisen Local Bistron ruokarekan maa-artisokkaburgeita. Tänä vuonna burgerit olikin tehty wellingtonin muotoon ja se oli kieltämättä nerokasta! Helppo tykittää wellingtonburgeria nälkäiselle rokkikansalle ja tuote on helppo syödä. Olipa kiva nähdä myös Localin porukkaa, Markoa ja Ristoa sekä muuta henkilökuntaa. Kävin viimeksi syömässä toissaviikolla ihan Joensuun keskustassa olevassa ravintolassa maa-artisokkaburgeria ystävieni kanssa.

Maa-artisokkaa pullollaan oleva wellingtonburgeri, nam!

Localin toinen omistaja, julkkiskokki Risto Mikkola, tarjosi Localin väen kanssa miulle maa-artisokkawellingtonin ja kylläpä se oli hyvää! Pieni aavistus savua, ei liian rasvainen kokonaisuus ja maa-artisokkaa oli enemmän kuin riittävästi. Todella hyvä tuote!

Kaverit ostivat Haapasalon hatsapuribussista lihahatsapurin ja sain maistaa sitä. Ai että kun oli hyvää! Mausteinen jauheliha ja venyvä juusto oli hyvää, pitää käydä itsekin ostamassa oma lihahatsapuri. Netta maistoi myös jauhelihasambusaa ja sekin menee testilistalle.

Rullis-kojun rullajäätelö, Oreo-keksin makuisena. Tekotapa on hieno!
Jäätelövankkurin herkulliset ja kesäiset mansikat

Kaverit testasivat myös ne rullajätskit, mie en vielä kerennyt jätskihommiin. Polvijärveläinen Jäätelövankkuri on tuttuun tapaan rokissa tuomassa viilennystä rokkikansalle ja monta herkullista makua on saatavilla lähijäätelöitä. Miun suosikki on Baileys ja lähimansikka, nyt rokissa voisin testata lonkerosorbettia tai raparperi-mansikkasorbettia. Myös tuoreita mansikoita ja kahvia tarjolla, kahvi on myös paikallista, Unison coffeen paahtamaa. 

Kerubin grilli lähellä päälavaa

Kerubin yksi piste löytyy tutulta paikalta siirtyessä päälavan alueelta kohti rantaa, toinen isompi ravintola on Tähtiteltan anniskelun vieressä. Sieltä löytyy paljon pöytiä ja osa tilasta on myös varjossa päivällä, joten kelpaa lepuuttaa samalla burgeria ja muita herkkuja mussuttaessa väsyneitä jalkoja. Kyllä huomaa, että toimistohommia vuosia tehneenä nämä reissut käy entistä enemmän jalkoihin ja istumapaikkoja arvostaa entistä enemmän. Maassa istuminen ei ole vaihtoehto, kun pamahtaa selkä sitten jumiin. Tervetuloa, oi orastava keski-ikä!

Tähän väliin fanityttökuva Ville Haapasalon kanssa

Kerubilta saa tuttuun tapaan burgeria, kuten härkäburgeria, Happoradion Aki Tykin mukaan nimettyä Tykkiburgeria, kanagyrosburgeria salaatteja. Myös bataattiranet kuuluu kalustoon. Mie ajattelin testata tänään jonkun burgerin ja myös vieressä olevan Mihailin tavernan kanagyros pitaleipien ja tzatzikin kanssa kiinnostaa.

Mihailin tavernan annos, Mihailin taverna löytyy myös Joensuun torin kupeesta
Siniseltä virralta ja Torinhelmestä

Ensimmäinen rokkipäivä oli ihana! Tapasin niin paljon ystäviä, kavereita, tuttuja, sukulaisia ja uusia tuttavuuksia läheltä ja kaukaa, että kotona meni hetki ennen kuin sai unta. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jotka ovat elämässä parasta. Onnellisuuden tunteita, iloa, sydämessä läikkyvää rakkautta kaikkea kohtaan. Tätä oli sen kaksi pitkää vuotta odottanut. Ja mikä parasta, tätä lystiä on vielä kaksi päivää edessä!

Hetki vesisateessa, juuri ennen Hassisen konetta

Lukaise myös miun aiemmat rokkipostaukset vuosilta
2019 , 2018 , 2017 , 2016 , 2015, osa 1 ja 2015, osa 2

Pohjois-Karjalan Sähkön pisteellä sai testata omaa vetovoimaa
Tähän päättyy tältä erää oma ruokaraportti ja hipsin rokkailemaan.
Nähdään! Terkuin, Hanna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti