Halloumi-kesäkurpitsapihvit ja valkosipulikastike

Ihanan rapeat ja maukkaat halloumi-kesäkurpitsapihvit tarjoillaan aavistuksen makean ja tuhdisti valkosipulisen kylmän kastikkeen kanssa. Kannattaa kokeilla!

Herkulliset halloumille ja kesäkurpitsalle maistuvat kasvispihvit on helppo valmistaa. Ainekset raastetaan ja silputaan, sekoitetaan ja hetken kuluttua paistetaan. Lisukkeeksi kannattaa valmistaa hieman makea ja vahvasti valkosipulinen sekä yrttinen kastike, joka tuo sopivaa kontrastia lempeille pihveille. Pihvien niksi on kuuma pannu ja vähän taikinaa per pihvi, jotta ne paistuvat rapeiksi ja ruskeiksi eivätkä jää löllöiksi. 

pihvit

n. 600 g kesäkurpitsa

200 g halloumia

2 kananmunaa

1/2 dl perunajauhoja

1/2 dl ruohosipulia

1/2 dl persiljaa tai minttua

1/2 tl suolaa

mustapippuria

paistamiseen rypsiöljyä

valkosipulikastike

200 g ranskankermaa

3 valkosipulinkynttä

2 tl juoksevaa hunajaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

1 tl kuivattua minttua tai 2 rkl tuoretta

Raasta huuhdeltu kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Ripottele päälle suolaa ja valuta neste siivilässä, painele neste pois. Raasta halloumi karkeaksi raasteeksi. Sekoita valutetun kesäkurpitsan joukkoon halloumiraaste, kananmunat, hienonnetut yrtit ja perunajauhot (voit käyttää myös vehnäjauhoja) ja mausteet. Anna jauhojen turvota noin vartti. Paista kuumalla pannulla öljyssä pieniä ohuita lettuja ja tarjoile valkosipulikastikkeen kanssa. 

Kastike: sekoita ranskankerman joukkoon murskatut tai raastetut valkosipulinkynnet, hunaja sekä mausteet. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua. Tee kastike maustumaan ennen pihvien paistoa.

Nam! Nämä olivat kyllä niin hyviä! Monesti on ollut mielessä tehdä tällaisia pihvejä, sillä halloumia löytyy aina kaapista ja usein kesäkurpitsaakin. Varsinkin nyt, kun korvaan pastat, riisit ja perunat kasviksilla. 

Budapest-leivos

Budapest-leivos maistuu mantelimarengille ja mansikoille

Konditorian leivoshyllyssä on monta kertaa sattunut silmään viehkeä marenkileivos, Budapest-leivos. Budapest-leivosta on nautittu Suomessa kohta jo sata vuotta sen saavuttua meille Ruotsista. Koskaan en ollut sellaista aiemmin itse tehnyt, joten kesällä ajattelin tarttua härkää sarvista ja kokeilla tuon klassikon valmistamista kotioloissa. Kuinka nopeasti herkullinen ja näyttävä leivonnainen valmistuikaan! Täytteeksi voi vielä laittaa mitä sattuu eteensä saamaan, joten käsissä on monikäyttöinen resepti.

n. 8 annosta

taikina

4 kananmunan valkuaista

1½ dl siro-sokeria (erikoishienoa sokeria)

1 dl mantelijauhetta

1 dl mantelirouhetta

½ dl maissitärkkelystä (maizena)

täyte

1 dl kuohukermaa

1 prk maitorahkaa

100 g valkosuklaata

2 tl vaniljasokeria

n. 250 g tuoreita mansikoita

tarvittaessa sokeria

koristeluun

n. 4 palaa suklaata

tomusokeria

(mansikoita)

(tuoretta minttua tai sitruunamelissaa)

Valmista taikina. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Keltuaiset voit käyttää muihin leivonnaisiin. Vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella isossa kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Nostele nuolijan avulla joukkoon mantelirouhe ja –jauhe sekä maissitärkkelys. Älä vatkaa, ettei vaahto laske. Laita seos pursotinpussiin (pyöreä tylla paras) ja pursota leivinpaperoidulle pellille tankoja vieri viereen. Paista 175-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Älä anna pohjan ruskistua, ettei se kovetu ja murene. Kumoa leivoslevy puhtaalle leivinpaperille. Jäähdytä pohja.

Valmista täyte. Sulata valkosuklaa varovasti vesihauteessa tai mikrossa. Jäähdytä suklaa. Vaahdota kuohukerma ja sekoita joukkoon maitorahka sekä vaniljasokeri. Lisää täytteeseen jäähtynyt valkosuklaa. Perkaa mansikat ja pilko ne pieniksi kuutioiksi, sekoita täytteen joukkoon. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria ja vaniljasokeria. Levitä täyte tasaisesti leivospohjalle ja mikäli pohja on kovettunut, anna täytteen pehmittää sitä hetki. Kääri rullalle niin, että tankojen pituussuunnasta tulee rullan pituus ja palat leikkautuvat kauniisti.

Anna makuuntua jääkaapissa muutama tunti tai yön yli, rapeamman lopputuloksen saat, mikäli tarjoilet leivokset heti. Sulata muutama pala suklaata pienessä minigrip-pussissa tai pursotinpussissa ja valuta rullan pinnalle ohuita suklaaraitoja. Painele päälle halutessasi mansikoita. Lisää yrtinlehtiä ja halutessasi hunnuta tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Budapest-leivos on gluteeniton tarjottava, huomioi suklaan osalta gluteenittomuus. Siro-sokerin sijasta voit käyttää myös tavallista taloussokeria. Mantelit voi korvata pähkinällä. Voit käyttää mansikan tilalla muita marjoja tai hedelmiä.

Resepti on julkaistu 25.9.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Hakkoopiirakka

Hakkoopiirakka on karjalainen perinneruoka, uunipellille tehtävä kukko

Hakkoopiirakka, rusupiirakka, hakkeluspiirakka, lohkopiirakka, lohkokukko tai jopa peltikukko tai mökköpiirakka, karjalaisella kukolla voi olla monta nimeä. Eteläkarjalainen Säkkijärvi jäi sodassa lähes kokonaan Neuvostoliitolle, pieni pala Suomelle jääneestä kunnasta liitettiin sittemmin Ylämaahan ja Miehikkälään. Etelä-Karjalassa kukkoa kutsutaan lähinnä piirakaksi, kun meillä Pohjois-Karjalassa kukko on kukko, mutta meillä se on myös vähän korkeampi muodoiltaan. Rajan takana voi taas törmätä kurniekkaan. Tämä hakkoopiirakka sisältää hakkelukseksi hakattua täytettä ja valmistetaan syvällä uunipellillä, jolloin sen muotokin on hieman matalampi, mihin meillä on totuttu.

Tutkin erilaisia reseptejä niin kirjoista kuin netistäkin ja päädyin tekemään oman mukaelmani reseptistä, perinteitä kunnioittaen. Olenhan tehnyt perinteisistä kukoistakin omanlaiseni vuosien saatossa ja tästä syystä on tuntuma kukontekoon. Käytössäni ei ollut hapanjuuritaikinaa, sillä juureni uinuivat kotonani jääkaapissa ja itse leivoin maalla. En myöskään välitä liiemmin ruiskuorisista kukoista, joten tein oman kokemukseni perusteella varsin onnistuneen muutoksen kuoreen. Grahamjauhot tuovat makua ja ruisjauhomaisuutta, vehnäjauhot leivottavuutta. Tavallisesta kukkotaikinastani poiketen tein taikinan kuitenkin veteen, kun normaalisti käyttäisin piimää ja hiivaleipäjauhoja. Pekoni ei kuulu aitokarjalaisiin kukkoihin, mutta minä tykkään sitä lisätä hyvää makua ja kevyttä savuisuutta tuomaan. 

Mummini vanhalla petkeleellä hakkasin perunat täytteeseen ja se olikin huomattavasti nopeampaa kuin veitsellä pilkkominen tai hakkaaminen. Nyt pitääkin etsiä omaan keittiöön oma hakkuri ja hakkuulaatikko, jossa syntyisi näppärästi myös sienisalaatit ja rosollit. Itse piirakka on helpompi koota kuin tavallinen kukko, paistoprosessi muuten on samanlainen. Lopputulos palkitsee! Annoksesta tulee todella suuri, reilu kolmekiloinen kukko, joten pienemmälle syöjämäärälle kannattaa puolittaa resepti. Hakkoopiirakka säilyy jääkaapissa useamman päivän.

taikina
5 dl vettä
50 g tuorehiivaa
1 rkl siirappia
2 rkl suolaa
n. 500 g grahamjauhoja
n. 500 g vehnäjauhoja

täyte
2 kg raakoja, kiinteitä perunoita
merisuolaa myllystä
n. 500 g sian kylkisiivuja
140 g amerikanpekonia
voita

muut tarvikkeet
leivinpaperia
foliota
syvä uunipelti
sanomalehtiä
pyyhe tai viltti

Valmista taikina. Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi, liota siihen hiiva ja lisää joukkoon suola sekä siirappi. Alusta joukkoon grahamjauhot kädellä vatkaten ja lisää vehnäjauhoja niin paljon, että saat kimmoisan ja kulhosta irtoavan taikinapallon. Anna kohota lämpöisessä, vedottomassa paikassaliinan alla reilu tunti.

Valmistele taikinan kohotessa täytteet. Suikaloi sian kylkisiivuviipaleet peukalon paksuisiksi ja suolaa ne kevyesti. Laita jääkaappiin odottamaan. Kuori perunat (perunoita kuorimatta 2kg) ja hakkaa ne hakkelukseksi joko petkeleellä puukaukalossa tai kuutioi veitsellä, voit hakata veitsellä myös pienehköä kuutiota. Perunoiden tasakokoisuudella ei ole merkitystä. Ripottele perunoille reilusti suolaa ja kääntele sekaisin, valuta tai kuivaa ennen piirakan täyttämistä.

Muotoile piirakka. Levitä pöydälle hieman uunipeltiä suurempi leivinpaperi. Kaulitse taikina leivinpaperin päällä ja sen yli, että ylimenevästä taikinasta muodostuu taikinakuori piirakalle. Liu’uta taikina ja leivinpaperi toisen leivinpaperin päälle uunipellille. Täytä piirakka. Kaada valutetuista ja kuivatuista perunoista puolet taikinalle tasaisesti. Ripottele päälle tarvittaessa suolaa. Asettele päälle sian kylkisivuupalat. Kaada päälle loput perunat ja viimeistele pinta pekonisiivuilla. Vuole päälle muutama voinokare. Nosta taikinan reunat piirakan päälle ja ummista piirakka tasakuoriseksi, siistiksi piirakaksi. Käytä muotoilussa apuna vettä.

Paista piirakkaa 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta on kuortunut ja saanut väriä. Voitele pinta voilla. Laske lämpötila 175-asteiseksi ja anna piirakan paistua vähintään 2,5-3,5 tuntia. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, peitä pinta foliolla. Voitele pinta uudelleen reilulla voilla, asettele päälle leivinpaperi ja vuoraa koko komeus foliolla. Peittele pelti sanomalehdillä ja parilla paksulla pyyhkeellä, viltillä tai jollain muulla. Anna hautua kolmisen tuntia. Leikkaa paloiksi, tarjoile lisukkeena voita, mustikkasoppaa, punajuuri- ja suolakurkkuviipaleita.

Hakkaa kuoritut perunat petkeleellä tai leikkaa kuutioiksi, ei tarvitse olla tasakokoista. 

Tarvittaessa voit pieniä perunoita myös lisää kattilassa. Perinteisesti petkeleen kanssa käytetään kuitenkin puista hakkuulaatikkoa, jossa ainekset pilkotaan. Minulla sellaista ei ollut käytössä.

Ripottele jauhoja yli leivinpaperin ja kaulitse kohonnut taikina.

Mittaa syvällä uunipellillä, kuinka iso taikinasta tulee tehdä. Ylimenevästä taikinasta tulee hakkoopiirakan kansi.

Laita pellille leivinpaperi ja vedä päälle leivinpaperin kanssa kaulittu taikina. 

Lisää pohjalle puolet perunapaloista. Lisää seuraavaksi kaikki valutetut kylkisiivupalat.

Keskelle jää kylkisiivusuikaleet, päälle tulee tasaiseksi kerrokseksi loput perunat.
Voit lisätä suolaa, mikäli tuntu ettei sitä ole tarpeeksi.

Laita halutessasi päällimmäiseksi kerrokseksi paketillinen maukkaita amerikanpekonisiivuja. Pekoni tuo pientä savuisuutta ja runsaasti makua sekä lisää mehukkuutta paistokseen. Vuole päälle pieniä voinokareita tuomaan kosteutta ja makua.

Ummista hakkoopiirakka tasapintaiseksi kukoksi kääntämällä roikkuvat taikinat täytteen päälle ja ummista piirakka vettä apuna käyttäen. Voit muotoilla pinnan vettä kädelle laittamalla ja pintaa sivelemällä. Varo, ettei pintaan tule reikiä. Vie uuniin kuortumaan reiluksi vartiksi kovaan lämpöön ja voitele pinta. Laske lämpö ja anna paistua miedossa lämmössä muutama tunti.

Kun hakkoopiirakka on paistunut, voitele pinta runsaalla voilla ja kääri piirakka leivinpaperiin, folioon ja pyyhkeisiin. Käytän erikseen keittiökäyttöön tarkoitettuja kukkopyyhkeiksi sanottuja lämpöisiä pyyhkeitä, joiden suojissa paistokset saavat hautua rauhassa. Froteepyyhe käy hyvin tähän.

Leikkaa hakkoopiirakka paloiksi ja tarjoile. Lisukkeena tarjotaan voita, mustikka- tai mustaherukkasoppaa tai piimää juotavaksi sekä piirakan kaverina hapokkuutta tuovia säilykkeitä eli suolakurkkuja ja punajuurisiivuja. Pellillisestä syö muutama ihminen useamman päivän.

Pekonit jäivät kanteen kiinni ja muut täytteet alakuoressa. Tavallisen kukon eli siivutetut perunat tai lantut voi tehdä ihan samalla kuin hakkoopiirakan. Siivutetuista täytteistä tehty kukko on helpompi syödä, kun täytekuutiot ei ropise pöydälle.

Oli kyllä erittäin mukava kokeilu! Hakkoopiirakka oli kaikkinensa helppo tehdä ja hieman helpompi tehdä kuin tavallinen kukko. Tässä kun ei tarvitse asetella mitään kauniisti kuorta rikkomattomaan muotoon. Petkeleellä täytteen perunoiden pilkkominen kävi nopeammin kuin veitsellä ja nyt kieltämättä haaveilen omasta petkeleestä hakkuulaatikoineen. Kiireisen ihmisen ruokaa kukot ei ole, aloitin tämän tekemisen rauhassa aamupäivällä ja illalla söimme, kun olin saanut muut hommat hoidettua. Kannattaa aloittaa aikaisin aamulla, niin saa kohtuulliseen aikaan syötävää pöytään. 

Se, onko tämä täysin aito säkkijärveläinen hakkoopiirakka, niin en mene takuuseen. Pekonia tuskin kukkoon silloin aikoinaan on laitettu, mutta moni nykypäivän kukkoleipuri niin tekee - minäkin olen tehnyt niin vuosia. Samoin kuoritaikina vaihtelee talosta taloon, osa käyttää ruiskuorta, osa tekee vehnäisemmän. Minä teen tavalliset kukot piimään ja hiivaleipäjauhoihin, tähän taas sopi hyvin täysjyvä- eli grahamjauhot ja leivottavuutta tuomaan tavallinen vehnä. Jos tekisi grahamista, muistuttaisi se enemmän rukiiseen leivottua kuorta. Usein teen omat kukkoni sian kylkisiivun sijaan naudanpaistilla, mutta nyt muiden syöjien takia käytin pelkkää possua. Ei sitä kerralla voi kaikkia perinteitä rikkoa... 

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kotona! Jos ei ole syöjiä montaa tai ei huvita syödä samaa, varsin täyttävää ruokaa, montaa päivää, kannattaa tehdä tästä puolikas tai jopa vain neljäsosa annosta ja valita vuoaksi vaikkapa lasagnevuoka tai joku muu uuninkestävä vuoka uunipellin sijaan.

Resepti on julkaistu 28.8.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kinkkukierteet

Ihanat kinkkukierteet saavat lisämakua pestosta ja juustoista

Resepti syntyi jo pari vuotta sitten, kun kaipasin jotain kiekkoina paistettavaa hiivataikinaohjetta niiden aiempien versioideni tilalle. Tästä ei ainakaan makua puutu ja nämä kierteet sopivat mainiosti myös vaikkapa höyryävän kuuman keittolautasen kyytipojaksi tai illanistujaisiin. Jotain tämänkaltaisia kiekkoja tuli väsättyä myös kouluaikoina myyjäisiin luokkaretkirahastoa kartuttamaan, mutta nyt ollaan versiossa 2.0., onnistuneiden makujen äärellä.

Nämä kinkkukierteet ovat todella maukkaita, sillä niiden väliin sipaistaan aromaattista punaista pestoa, pehmeää tuorejuustoa ja makoisaa kinkkua tuoreiden yrttien sekä juuston kaverina. Ohjeen mukaisesta annoksesta leipoo melkoisen määrän herkuteltavaa, joten jos kahvipöytään ei ole istumassa kovin suurta joukkoa tai pakastimesi on täynnä, puolita annos rohkeasti. Muutoin kierteitä saa syödä aamupalaksi, välipalaksi, kahvin kanssa, lounaaksi, iltapalaksi ja hiukopalaksi ihan joka välissä. Kierteet ovat herkullisia ihan sellaisenaan, mutta meidän isän yllätin sipaisemasta niille välillä myös voinokareen, sillä leivoin näitä kesällä mummolassa vieraillessani.

n. 40 kappaletta

taikina

50 g voita

5 dl maitoa

50 g hiivaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

1 tl oreganoa

n. 13-14 dl sämpyläjauhoja

2 dl juustoraastetta

täyte

200 g aurinkokuivattu tomaatti –tuorejuustoa

4 rkl punaista pestoa

300 g kinkkua suikaloituna

3 dl juustoraastetta

n. ½ ptt ruohosipulia

mustapippuria myllystä

voiteluun

1 kananmuna

2 rkl vettä

Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon maito ja kuumenna kädenlämpöiseksi. Kaada seos taikinakulhoon, liuota hiiva nesteeseen. Lisää sokeri, suola, oregano ja osa jauhoista, vatkaa hetki vispilällä tai käsin. Lisää loput jauhot, juustoraaste ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Anna kohota peitettynä noin tunnin ajan.

Valmista täyte. Sekoita tuorejuuston joukkoon punainen pesto. Suikaloi kinkku ohuiksi siivuiksi tai käytä valmista kinkkusuikaletta, kuten Korpelan kevyt kinkkusuikale. Raasta juusto tai käytä valmista juustoraastetta. Juustoraasteessa saa olla reilusti makua. Hienonna ruohosipuli pieneksi silpuksi.

Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse molemmat taikinat jauhotetulla alustalla noin 30x50cm kokoiseksi levyksi. Levitä tuorejuusto-pestoseos tasaisesti molemmille taikinalevyille, ripottele pinnalle kinkkusuikaleet ja juustoraaste sekä ruohosipulisilppu. Rouhi päälle mustapippuria. Kääri levyt tiukalle rullalle ja leikkaa kumpikin rulla n. 20 palaan. Nosta kiekot leikkauspinta ylöspäin leivinpaperoidulle pellille. Anna kohota n. 10-20 minuuttia. Sekoita kananmuna ja vesi, voitele kinkkukierteiden pinnat. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 12 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja taikina on kypsynyt.

Mummin vanha voileipäkakkuvati on miun lempiastioita! Tämmöinen on meillä vihreänäkin. Sopii hyvin kakkujen lisäksi myös muiden leivonnaisten aluseksi. Voi kun löytäisin omankin!

Vinkki: Reseptistä jää yli puolikas purkki punaista pestoa. Sen voi piilottaa vaikkapa keittopohjaan, lasagneen, jauhelihakastikkeeseen ja sekoittaa pastasalaatin joukkoon mehevöittäjäksi. Pesto tulee säilyttää avaamisen jälkeen jääkaapissa ja se ei kestä kovin montaa päivää, joten ethän unohda avattua purkkia jääkaapin perälle. Itselleni hävikin välttäminen on keittiössä tärkeää ja niinpä esimerkiksi hummusta tehdessäni kikherneiden suolaliemikin on päätynyt hyötykäyttöön vegaanisten marenkien pohjana.

Voi että kuinka hyviä nämä ovatkaan! Näitä on tämän parin vuoden aikana pitänyt leipoa useaan otteseen, olen saanut kurssilaisilta kehuja reseptistä sekä lähipiirissäkin ohjeella on kieputeltu kierteitä useaan kertaan. Täytteeksihän näihin voi laittaa mitä tahansa, niin metwurstia, kalkkunaa, tonnikalaa, kasviksia kuin mitä tahansa juustojakin. Pestonkin voi jättää halutessaan kokonaan pois ja käyttää pelkkkää tuorejuustoa jne. Pidän kovasti resepteistä, joissa on hyvä pohja ja niitä voi tuunata mieleisekseen lähes loputtomasti. Tämä on ehdottomasti yksi luottoreseptejäni. Kurkkaa myös vanha juustokierteiden resepti, jossa taikinaa ei kohotella laisinkaan. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 11/2019.

Kuivatut herkkutatit

 

Herkkutattien ja muiden sienien kuivaaminen onnistuu kotona mainiosti

Ostin ystävältäni kilokaupalla herkkutatteja ja kokeilin ensimmäistä kertaa niiden kuivaamista kotioloissa. En omista kasvikuivuria, mutta käytössäni on tehokas ja hyvillä säädöillä oleva kiertoilmauuni, jolla kuivaaminen onnistuu oikein hyvin. Kuivaaminen vie useamman tunnin aikaa, mutta lopputulos palkitsee. Miedosti toffeelle tuoksuvia sieniä on ihana käyttää talvella ruoanlaittoon ja leivontaan! Kuivattuna sienet vievät myös huomattavasti vähemmän tilaa kuin pakastamalla.

tarvitset

ensiluokkaisia kiinteitä herkkutatteja

uuniritilöitä tai peltejä

pelleille leivinpaperia

tiiviitä kannellisia lasipurkkeja

halutessasi purkkien koristeita

Putsaa sienet huolellisesti, mutta älä kastele niitä. Leikkaa sienet maksimissaan 0,5cm paksuisiksi siivuiksi ja asettele ne ritilöille tai leivinpaperoiduille pelleille. Voit asetella sienet tiiviisti, ne kutistuvat hurjasti kuivuessaan. Kuivata sieniä kiertoilmauunilla 30c asetuksella n. 5-8h tai kunnes sienet ovat rapsahtavan kuivia ja murenevat, kun niitä rutistaa. Pidä uuninluukun välissä puukapusta, että ylimääräinen kosteus pääsee haihtumaan pois uunista. Älä nosta lämpötilaa missään vaiheessa yli 50c, koska muuten sienet paistuvat ja ne menettävät nesteenimemiskykynsä jatkokäytössä. Siirrä kuivat sienet säilöntäpurkkiin, säilytä valolta suojattuna kaapissa. 

• 1 l tuoreita sieniä tulee n. 50 g kuivattuja sieniä 
• 1 dl kuivattuja sieniä painaa n. 10 g ja vastaa n. 100 g tuoreita sieniä

Jatkokäyttö: 

Kuivatut sienet liotetaan ennen käyttöä. Sieniä 1 dl/n. 10 g + vettä 3 dl, aikaa vähintään 15 minuuttia tai niin kauan, kunnes sienet ovat pehmenneet. Likoamista tehostaa kiehuvan veden käyttäminen. Sienten liotusveden voi käyttää ruoanlaitossa, kuten risoton nesteenä, liotusvesi on täynnä makua. 

Voit myös jauhaa tai murskata sienet jauheeksi ja käyttää tattijauhetta mausteena. Suolan kanssa murskattuna saa ihanaa sienisuolaa, jota voi ripotella ruokiin. 

Pienistä ja suloisista herkkutateista tulee söpöimmät kuivatut tatit

Sienet voi latoa pellille vieriviereen

Siellä ne herkkutatit odottavat purkissa (kaksi peltiä kuivattuja sieniä mahtui yhteen olisikohan 5dl säilöntäpurkkiin) tulevia kokkailuja. Minulla on myös aiempien vuosien kuivattuja mustatorvisieniä sekä asunnon oston yhteydessä saatuja purkkeja tatteja, torvisieniä sekä kantarelleja. Pakastimessa taas on pannulla kuivaksi paistettuja tattikuutioita 100g ja 200g pusseissa, josta niitä on näppärä sulatella eri ruokiin. Käytän pakastesienet pannun kautta, että vielä pakastuksen yhteydessä syntynyt neste haihtuu ja saan sieniin rapean paistopinnan. Kuivatuista sienistä kannattaa tehdä erityisesti risottoja, keittoja, mausteseoksia sekä liemiä. 

Kurkkaa vaikkapa tavallinen helppo herkkutattirisoton tai espressolla aateloidun herkkutattirisoton reseptit blogistani. 

Gluteeniton vadelma-suklaamoussekakku

Vadelman ja suklaan makuinen gluteeniton kakku

Tämä resepti on tilauskakku jo viime syksyltä ystäväperheeseen, kakkuun toiveena olivat makuparit vadelma ja suklaa, lisäksi kakusta toivottiin gluteeniton ja laktoositon. Tässä herkullisessa kakussa on huomioitu nämä kaikki toiveet ja siitä tulikin todella herkullinen sekä suorastaan söpö. 

n. 15 henkilölle, 26 cm irtopohjavuokaan

pohja

n. 200 g gluteenittomia suklaakeksejä

75 g voita

suklaamousse

4 dl kuohukermaa

200 g kermarahkaa

300 g Panda tummaa suklaata (gluteeniton)

2 kananmunaa

3 liivatetta

vadelmamousse

4 dl kuohukermaa

2 tl vaniljasokeria

400 g pakastevadelmia

4 rkl sokeria

4 liivatelehteä

koristelu

muutama pala tummaa suklaata

tuoreita vadelmia

tuoreita pensasmustikoita

minttua tai sitruunamelissaa

Valmista pohja. Murskaa keksit ja sekoita keksimurskan joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele reunat öljyllä ja "jauhota" reunat tomusokerilla tai asettele reunalle hieman vuokaa korkeampi leivinpaperisuikale, jonka voi liimata paikalleen voinokareella. Taputtele keksimurska vuokaan. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista suklaamousse. Sulata suklaa pienessä kulhossa mikrossa varovasti. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon kermarahka. Vatkaa sulatetun suklaan joukkoon kananmunat. Liota liivatteet kylmässä vedessä. Kun liivatteet ovat lionneet pehmeiksi, puristele ne kuivaksi ja sulata tilkkaan kiehuvan kuumaa vettä. Lisää liivateseos suklaan joukkoon nopeasti vatkaten. Yhdistä suklaaseos kermarahkan joukkoon. Kaada suklaamousse kovettuneen keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 1.5 tuntia ennen vadelmamoussen tekemistä.

Valmista vadelmamousse. Jos käytät ulkomaisia pakastevadelmia, keitä niitä 5 minuuttia ja paseeraa ne painelemalle siivilän läpi. Jos käytät kotimaisia vadelmia, sulata ja paseeraa ne. Heitä siemenet pois, käytä sileä vadelmasose kakkuun. Lisää vadelmasoseeseen sokeri. Liota liivatteet kylmässä vedessä, kun ne ovat lionneet, liuota tilkkaan kiehuvaa vettä ja sekoita vadelmasoseen joukkoon. Vatkaa kuohukerma löysäksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Sekoita joukkoon vadelmaseos ja vatkaa nopeasti tasaiseksi. Kaada vuokaan suklaamoussen päälle. Anna hyytyä yön yli jääkapissa.

Koristelu. Sulata pienessä minigrip-pussissa muutama pala tummaa suklaata. Leikkaa pussin kulmaan pieni reikä ja pursota suklaasta muutama kierros suklaata kakun reunoille ja paina suklaaseen heti muutama vadelma sekä pensasmustikka. Koristele vielä mintun tai sitruunamelissan lehdillä.

Ihanan herkän koristelun pitää paikoillaan ohuet suklaaraidat

Vinkki: Kakusta tulee melko iso, joten voit huoletta puolittaa ohjeen pienempään vuokaan, mikäli syöjiä on vähemmän. Voit käyttää tuolloin myös halkaisijaltaan pienempää vuokaa, jolloin saat paksummat kerrokset kakkuun. 

Kakkua tehdessä mousset maistuivat todella hyviltä ja asiakkailta saatu palaute oli myös kiittävää. Olen tehnyt kakkua sittemmin myös omaan käyttöön puolittamalla reseptin ja todellakin on hyvää! Kannattaa kokeilla. Todella ihanaa. Kakku on gluteniton, mutta voit halutessasi voit tehdä sen myös tavallisista suklaakekseistä. Kaikki käyetyt maitotuotteet olivat laktoosittomia, niiden osalta voi käyttää myös mieleisiään.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 12/2020.

Wilhelmiinat

Klassiset wilhemiina-viipalepikkuleivät maistuvat paahteisen kinuskisilta

Erilaisten pikkuleipien leipominen on hauskaa ja reseptejä löytyykin joka lähtöön niin pyöriteltävistä, nosteltavista, viipaloitavista, taputeltavista, pursotettavista kuin leikattavista lähtien. Wilhelmiinojen tekemiseen sain toiveen äidiltäni, joka haikaili niiden perään vieraillessani heidän luonaan. Niinpä jauhokipot esiin ja leipomaan! Kohta tuvan täytti ihanan kinuskinen tuoksu, kun valmiit pikkuleivät jäähtyivät ja mummini vanha peltirasia täytettä sisäänsä. Wilhelmiinat syntyvät muutamasta aineksesta varsin vaivattomasti ja ne ovat takuulla herkullisia.

200 g voita

2 ¼ dl sokeria

1 keltuainen

2 rkl siirappia

3 tl vaniljasokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon siirappi ja keltuainen, sekoita tasaiseksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä viiteen palaan ja leivo palat viideksi tangoksi. Tangon pituus on pellin pituus. Laita tangot leivinpaperoidulle uunipellille (toiselle pellille kaksi ja toiselle kolme tankoa) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 7-10 minuuttia eli kunnes keksitangot ovat levinneet, revenneet ja saaneet kullankauniin värin. Leikkaa tangot lämpiminä viistottain parin sentin levyisiksi viipalepikkuleiviksi terävällä veitsellä. Anna jäähtyä. Säilytä peltirasiassa. Wilhelmiinat säilyvät huoneenlämmössä valolta suojattuna ilmatiiviissä rasiassa useita kuukausia, joten voit leipoa ne jo ennen tarjoilua.

Niin herkullisia! Ei kyllä mennyt kauaa, kun peltipurkista loisti pohja, niin nopeasti nämä hupenivat parempiin suihin. Yksinkertaiset ja helpot reseptit ovat siitä mainioita, että ne valmistuvat kädenkäänteessä kiireessä vaikkapa yllätysvieraita odotellessa. Samoin ne antavat hyvän pohjan omille kokeiluille – esimerkiksi tämä resepti saisi mukavaa twistiä raakalakritsijauheesta tai sitruunankuoriraasteesta. Miksei taikinaan voisi ripsattaa vaikka kanelia, kardemummaa tai muita lempimausteita? Hyvä pohja kokeilla kaikkea vänkää.

Resepti on julkaistu 31.7.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Perinteinen raparperipiirakka

Perinteinen raparperipiirakka on ihanaa.
Tällä reseptillä se valmistuu mummolan tyyliin ja hyvin vaivattomasti.

Raparperisatoa pääsin tänä vuonna keräämään ensimmäistä kertaa ystäväni omalta pihalta ja tietenkin ensimmäisenä niistä oli leivottava raparperipiirakkaa. Tällä reseptillä ovat leiponeet niin mummoni kuin äitini, lie se yksi ensimmäisiä ohjeita, jolla olen itsekin opetellut leipomaan pienenä keittiössä. Piimä taikinassa tuo ihanaa pientä happamuutta ja se sopii mainiosti kaikkien makujen pohjaksi. Ainekset ovat myös sellaiset, että ne löytyvät ainakin meidän suvun kaapeista aina. Pohjan voi maustaa mieleisekseen ja pinnalle voi ripotella vaikka mitä, kookoshiutaleista lähtien. Puolukka-kookos on oikeasti kokeilemisen arvoinen yhdistelmä!

Olen kokeillut jos jonkinmoista ohjetta niin raparperi- kuin omenapiirakoille ja tähän reseptiin palaan aina. Klassinen toinen resepti on uuden brändäyksen saanut murupintainen ja rahkatäytettä sisältä Maisemakahvilan raparperipiirakka, mutta omaan makuuni se ei niinkään iske. Teen mieluummin vaikka kermaviilipäällysteisen piiraan, joka ei ole niin raskas. Toinen suosikki on tuorejuustolla ja sitruunalla päällystetty raparperipiirakka, pitääkin muistaa laittaa senkin ohje ylös blogiin.

26 cm piirasvuokaan

taikina
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2½ dl piimää
100 g voita sulatettuna

pinnalle
muutama varsi raparperia
kanelia
sokeria

vuokaan
voita
korppujauhoja

Mittaa taikinan kuivat aineet pieneen sekoituskulhoon ja kaada päälle piimä. Sekoita tasaiseksi isolla lusikalla tai nuolijalla. Sulata voi ja sekoita se taikinan joukkoon nopeasti. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Kaada taikina vuokaan. Huuhtele ja kuivaa raparperit, pilko ne ohuiksi siivuiksi. Paksuimmat varret voi leikata keskeltä kahtia. Ripottele runsas kerros raparperia taikinan päälle ja taputtele sitä varovasti taikinaan kiinni. Hunnuta pinta kanelilla ja sokerilla. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 30-40 minuuttia tai kunnes piirakka on saanut kauniin värin. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vinkki: Saat piirakasta gluteenittoman käyttämällä 3½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta ja jauhottamalla samoilla jauhoilla vuoan tai käyttämällä gluteenitonta korppujauhoa. Voit käyttää raparperin sijaan myös omenoita tai puolukoita. Taikinan voi maustaa kanelilla tai kardemummalla.

Tämä on niiiiin hyvää! Piirakka hupenee vadilta hetkessä, se maistuu hyvältä myös jääkaapituksen jälkeen ja menee alas ilman lisukkeitakin. Sopii myös pakastukseen, mutta luonnollisesti parasta uunituoreena ja vähän lämpöisenä. Tämä on kyllä ehdottomasti niitä yksiä miun elämäni reseptejä, joihin palaan aina ja jotka osaan ulkoa vaikka unissani.

Resepti on julkaistu 19.6.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Mansikkahillo minihillosokerilla

 

Kesäinen mansikkahillo valmistuu vähäsokerisemmin minihillosokerilla

Viime kesänä ostin elämäni ensimmäisen oman mansikkalaatikon, siis sellaisen 5 kilon laatikon. Niinpä päätin mehustaa osan kattilassa mehumaijan puuttuessa, hillota osan ja osan nautin sellaisenaan, osasta leivoin mm. mansikkakääretorttua. Ja hillonkeiton rippeistä syntyi vielä mansikankaramehua. Koska aiemmin olen keitellyt hilloja niin tavallisella hillosokerilla kuin hillo-marmeladisokerilla, niin nyt oli aika kokeilla itselleni uutta minihillosokeria. Minihillosokeria käyttäen kiloon marjoja tarvitaan sokeria 250g eli yksi paketti, kun taas tavallisella hillosokerilla kiloon marjoja tarvitaan hillosokeria puoli pussia, eli puoli kiloa. Eli toisin sanoa, minihillosokeria tarvitsee puolet vähemmän. Ainoa ero tuntui olevan se, että hilloni saattoi olla ehkä hiukan löysempää kuin hillosokerilla keitettynä. 

1 kg tuoreita mansikoita paloiteltuna

250 g minihillosokeria

1 vaniljatanko

Perkaa mansikoista kannat (ota ne erilleen karamehua varten!) ja poista kaikki huonot mansikat. Pilko mansikat neljään osaan kattilaan. Lisää minihillosokeri ja puolitettu vaniljatanko sekä raaputetut siemenet, kuumenna kiehuvaksi, sekoittele välillä ettei pala pohjaan. Anna kiehua sekoitellen 5-10 minuuttia, kuori vaahto huolellisesti pinnalta. Poista vaniljatangon palaset, purkita kuumennettuihin purkkeihin. Itse keitän purkit ja kannet kiehuvassa vedessä ja valutan ne. Sulje kannet, anna jäähtyä, laita jääkaapppiin tai kellariin.

Hillo on käyttövalmista heti jäähdyttyään ja säilyy avaamattomana kuukausia, jopa vuosia. Mutta ei säilykkeitä koristeeksi kannata tehdä, vaan käyttöä varten. Hillon väri voi muuttua säilytyksen aikana ja varsinkin näissä vähäsokerisimmissa säilyvyys voi olla heikompi kuin perinteisemmissä versioissa. Pieni määrä hilloa kyllä kuluu nopeasti, joten hilloa voi keitellä niin oman pakastimen aarteista kuin kaupan pakastealtaan tarjonnasta ympäri vuoden tarpeen mukaan. Hilloja voi maustaa vaikkapa yrteillä, sitruunalla, lakritsajauheella tai eri alkoholeilla halutessaan. 

Pulled pork eli nyhtöpossu

Pulled pork eli nyhtöpossu

Pulled porkia eli nyhtöpossua kannattaa valmistaa samalla kerralla reippaasti, sillä liha muhii uunissa kuutisen tuntia. Itse valmistin 2,5kg määrän, josta riitti syötävää meidän porukalle koko vappuviikonlopuksi sekä pariin taloon pariksi päiväksi sen jälkeen. Lisäksi lihaa riitti vielä pakastimeen muutama nyssäkkä myöhempää käyttöä varten. Lihaksi kannattaa porsaasta valita mieluiten rasvainen kassler eli niska, jolloin lopputulos on mehevää. Kun liha oli muhinut uunissa meheväksi, se lähestulkoon hajosi itsestään, kun vähän haarukoilla tökkäsi. Marinadi- ja paistoliemestä saa hyvän kastikkeen lihalle ja tarjoilussa vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa liha päätyi pääasiassa hampurilaisten sisään. 

n. 2,5 kg porsaan kassleria
2 dl Sweet baby Ray's Original bbq-kastiketta
1 dl Coca Colaa (ei light)
3 sipulia lohkottuna
8 valkosipulinkynttä siivutettuna
3 tl suolaa
2 tl pippuria rouhittuna
1 tl chiliä rouhittuna (tai lisää maun mukaan)
1 tl kuivattua rosmariinia

Laita porsaanlihat (3x n. 800g) paistopussiin ja mittaa päälle loput ainekset. Sulje pussi ja hiero marinadi kaikkialle lihojen päälle. Anna maustua vähintään 12h jääkaapissa ennen paistamista, kääntele ja hiero lihoja välillä, että lihat maustuvat tasaisesti.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi. Nostele lihat ja marinadiainekset laakeaan vuokaan ja paista välillä käännellen n. 1-1,5h ajan eli kunnes lihat ovat saaneet kauttaaltaan kauniin ruskean värin. Laita päälle folio ja jatka kypsentämistä vähintään 4,5-5h 100-asteisessa uunissa. Kun liha on ylikypsän mureaa, on se valmista. Nosta lihat vadille ja revi kahdella haarukalla säikeiksi.

Siivilöi paistoliemi kattilaan, keitä sitä voimakkaasti kasaan lihojen nyhtämisen ajan. Valuta paistoliemi nyhdetylle lihalle ja sekoita. Paahda vielä hetki kuumassa uunissa ennen käyttöä, että liha on kauttaaltaan kuumaa. Kokoa vaikkapa hampurilaiset tai pitaleivät ja nauti välittömästi. Ylimääräinen liha kannattaa pakastaa myöhempää käyttöä varten annospusseissa.

Yön yli marinoitunut liha matkalla uuniin, valitse mieluummin tätä isompi astia

Oli kyllä niin hyvää! Makuja oli juuri sopivasti, varsinkin kun otin melko reippaan pintavärin ennen folion alle kypsymään menemistä. Lisäksi chiliä ei ollut liikaa, niin se sopi kaikkien makuun. Mikäli pidät pienestä potkusta, lisää chiliä ehdottomasti enemmän. Reseptissä pitää käyttää sokericolaa, sillä light-limppareista tämä ei onnistu. Sokerin tulee karamellisoitua. Joskus saatan laittaa mukaan vähän fariinisokeriakin tai muscovadoa, varsinkin jos teen ilman colaa nyhtölihan. 

Pulled pork burger ja ranskalaisia, nam!

Resepti nyhtöpossuun ja burgeriin on julkaistu 29.5.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kuusenkerkkäsiirappi

 

Kuusenkerkkäsiirappi maistuu ihanalta lettujen kanssa

Olen monena vuotena kerännyt maalta mummolan tiluksilta kuusenkerkkiä ja keitellyt niistä siirappia. Kuusenkerkkien aika alkaa olla ihan juuri nyt, samoin kaikkien muiden villiyrttien, joten kannattaa suunnata luontoon sillä silmällä. Muistathan, ettei puista saa kerätä kerkkiä ilman maanomistajan lupaa eikä muutenkaan saa luonnosta nyhtää irti mitään sellaista, mihin ei ole joko maanomistajan lupaa tai jokamiehenoikeudet salli. Joten jos yhtään epäilyttää saako jotain tehdä, googlaa. Kannattaa kokeilla myös ihanaa kuusenkerkkäjuomaa, jota kokeilin muutama vuosi sitten.

3 l nuoria kuusenkerkkiä
3 l vettä
2-3 kg sokeria

Kerää puhtaalta paikalta nuoria, vihreitä ja pehmoisia kuusenkerkkiä. Huuhtele kerkät ja laita ne kattilaan. Mittaa päälle vesi ja kiehauta, anna jäähtyä huoneenlämmössä yön yli. Yön aikana vesi muuttuu harmaaksi, älä säikähdä. Siivilöi vesi puhtaaseen kattilaan ja kaada joukkoon sokeri, voit laittaa sokeria joko enemmän tai vähemmän. Keitä hiljalleen siirapiksi välillä sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Koska nestettä on useampi litra ja siirapiksi muuttuminen vie oman aikansa, niin tähän voi mennä useampi tunti. Kuori pinnalle muodostuva vaahto. Mitä pidempään ja hitaammin keität, sitä punertavammaksi siirapin väri muuttuu ja sitä kiinteämpi koostumus on, kun neste haihtuu. Älä tee liian tiukkaa. Jos käytät vähemmän sokeria, ylikeittämisen vaara pienenee. Purkita kuumennettuihin purkkeihin, jäähdytä ja laita jääkaappiin. 

Kyllähän se maistuu niin hyvälle, varsinkin lettujen tai vaniljajäätelön kanssa! Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää joko perinteiseen tapaan niiden lisukkeena, mutta se soveltu mainiosti vaikkapa marinadeihin, kastikkeisiin kuin teehenkin. Kannattaa kuoria pinnalle nouseva vaahto huolellisesti pois, sillä se sisältää niin siitepölyä, homeitiöitä kuin kaikkia muitakin ilman epäpuhtauksia, jotka on hyvä saada pois lopputuotteesta. Näin sen säilyvyys paranee. Siirappi säilyy hyvänä jopa useita vuosia. 

Kantarellirisotto

 

Kantarellirisotto

Risotto on yksi lemppariruokiani ja sitä voi varioida vaikka kuinka paljon. Risoton voi valmistaa pääruoaksi tai se voi olla ruoan lisuke. Tällä kertaa risottoon upposivat torilta ostetut kantarellit ja kuten kuvasta huomaa, risottoni jäi melkein jopa liian löysäksi muistuttaen vähän keittoa. Risoton kuuluukin jäädä puuromaisen valuvaksi ja pehmeäksi, se ei saa muodostaa lautaselle kekoa vaan sen pitää levitä kuin Jokisen eväät. Sen takia risotto onkin paras tarjota pastakulhosta. Minäkin jätin aiemmin risoton aivan liian kovaksi, joskin maussa ei ollut ongelmia. Joten kyllä, risottopannuun saa laittaa lientä enemmän kuin normaalilta tuntuisi. Lopputulos kyllä palkitsee. Valkoviinin voi reseptissä korvata alkoholittomalla valkkarilla, muutoin reseptissä käytetyllä liemellä, omenamehulla tai –siiderillä (jos sopii muutoin makuihin) ja puuttuvan hapokkuuden tuoda mukaan sitruunamehulla tai miksei etikalla. Risottokokkausta varten voi ostaa pienen annospakkauksen viiniä, jos ei kokonainen pullo uppoa. Mutta viinin voi hyvin pakastaa, jolloin viinipaloja voi heitellä risottoon tai eri kastikkeisiin myöhemminkin. Niin mie käytän lahjaksi saadut viinit, kun niitä ei muuten tule käytettyä.

3-4 annosta
 
1 l tuoreita kantarelleja
2 dl risottoriisiä
kunnon nokare voita
2 nippusipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
2 dl valkoviiniä (tai kasvislientä)
n. 8-10 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria myllystä
tarvittaessa merisuolaa myllystä
n. 100 g parmesaania raastettuna
2 rkl ranskankermaa tai smetanaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
½ dl silputtua ruohosipulia

Puhdista sienet ja pilko tai revi ne pienemmiksi. Paista sienet rapeiksi korkeareunaisella pannulla ilman voita ja mausta kevyesti suolalla sekä pippurilla. Kaada lautaselle odottamaan myöhempää käyttöä. Silppua sipulit varsineen hienoksi silpuksi, raasta valkosipulinkynsi sekä parmesaani. Silppua ruohosipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna vesi ja liota siihen kasvisliemikuutio, pidä kiehuvankuumana.

Kuumenna pannu uudelleen ja sulata sillä nokare voita. Kuullota riisejä, kunnes ne muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää sipulisilppu pannulle ja anna niiden kuullottua myös. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää tässä vaiheessa pannulle valkosipuliraaste. Lisää kuumaa kasvislientä desi kerrallaan ja hämmentele riisiä, lisää uusi vesidesi, kun edellinen on imeytynyt riiseihin. Hämmentäminen takaa risotolle kermaisen rakenteen. Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, lisää pannulle kantarellit, parmesaaniraaste, pari nokaretta ranskankermaa, loraus oliiviöljyä (tai voinokareita) sekä ruohosiipuli. Hämmennä ja kuumenna, tarkista maku. Mausta tarvittaessa lisää. Risoton tulisi olla valuvan löysää, puuromaista. Annostele risotto lautasille, koristele annokset parmesaanilastuilla, ruohosipulilla sekä oliiviöljyllä, tarjoile välittömästi.

Ah, miun lemppariani! Risottoa voisi kauhoa kitusiinsa vielä sen pari haarukallista liikaa. Pidän sienistä hyvin paljon, niin tämä on senkin takia hyvää. Risottoon voi mainiosti käyttää myös herkkutatteja kuin herkkusieniä, korvasieniä kuin mitä tahansa muitakin. Mustatorvisienistä kannattaa huomioida, että ne värjäävät ruoan vähän hassun harmaaksi. Sitruunarisotto on oma uusi suosikkini ja se sopii vaikkapa broilerin kaveriksi enemmän kuin hyvin. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani elokuussa 2019. 

Kirsikkaclafoutis

 

Kirsikkaclafoutis on ranskalainen herkku

Erityisen herkullista ja hieman erilaista pannukakkua saa aikaiseksi ranskalaista alkuperää olevalla reseptillä. Clafoutis kohoaa uunissa hurjasti, mutta jäähtyessään se laskeutuu ja rakenne tiivistyy. Minusta koostumus on silloin hieman vanukasmainen ja siinä on ihania sattumia, kuten kirsikoita. Kirsikka on klassisin clafoutiksen hedelmä, mutta siihen voi käyttää myös muita hedelmiä tai marjoja, kunhan ne eivät ole liian kypsiä tai mehukkaita, ettei paistoksen koostumus kärsi. Luumu sopii cloufoutikseen todella hyvin! Itselleni kirsikka on vähän kielletty hedelmä, rakastaisin syödä niitä sellaisenaan tuoreena, mutta olen niille allerginen. Niinpä kirsikkakauden alkaessa leivon niistä erilaisia herkkuja tai teen niistä hilloa, jota sitten käytän eri leivoksiin. Myös pakastaminen auttaa tuhoamaan allergeenit, joten nytkin miun pakastimessani on pieni pussi viimekesäisiä kirsikoita. Tämä resepti on jäänyt arkistojen aarteeksi, kuvat on jo kesältä 2017 ja resepti on julkaistu silloin Heilissäkin. Blogiin se päätyi heti nyt 2021. Hupsista. Kuvat on yhdet omista blogini lemppareista, joten on harmi, että ne näkivät päivänvalon vasta nyt :D 

8 annosta, 26 cm piirakkavuoka
 
4 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
½ dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
n. 300 g tuoreita kirsikoita
koristeluun tomusokeria

 Lämmitä uuni 175-asteiseksi. Poista kirsikoista kivet ja leikkaa kirsikat puoliksi. Asettele kirsikat voidellun piirakkavuoan pohjalle leikkuupinta ylöspäin. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vanilja, kerma sekä maito, sekoita. Ripottele jauhot taikinaan ja kääntele nuolijan avulla nopeasti sekaisin. Kaada taikina varovasti kirsikoiden päälle ja paista uunissa n. 30-40 minuuttia tai kunnes taikina on saanut kullanruskean värin ja on kohonnut reilusti. Jäähdytä, jäähtyessään clafoutis laskeutuu alaspäin. Ennen tarjoilua siivilöi pinnalle kevyesti tomusokeria. Lisukkeena voi tarjota esim. jäätelöä, vaniljakastiketta tai kirsikkahilloketta.

Arabian vanhassa perhoskannussa on mummolan syreenejä ja pöytään on katettu lempiastiat

Vinkki: Korvaa kirsikat tuoreilla luumuilla, persikoilla, aprikooseilla, vadelmilla tai muilla mieleisillä hedelmillä tai marjoilla. Voit käyttää taikinaan myös pelkkää maitoa tai maito-kermaseosta. Kermalla clafoutiksesta tulee erityisen herkullinen ja pehmeä. Päälle kannattaa humpsauttaa kerros tomusokeria.

Ulos katetut iltapäiväkahvit ja omenapuusta poimittu koriste

Clafoutis on kyllä herkkua. Vanukasmainen rakenne, vähän rapsakka pinta ja pehmeä sisus. Herkullisia hedelmiä sattumina. Tässä leivonnaisessa maistuu kesä! Nyt kun kirjoittelen tätä juttua huhtikuisena, joskin aurinkoisena päivänä, voin kadota ajatuksissani edelleen tuohon heinäkuiseen aurinkoiseen päivään mummolan keittiössä. Syreenit tuoksuivat, tuuli lepatteli pyykkejä vienosti narulla ja pikkulinnut sirkuttelivat puissa ympärillä. Sitten ympärillä oli kaikkein läheisimmät ihmiset meille tärkeässä paikassa, sain leipoa mummoni jättämässä keittiössä perinteitä vaalien, joskin tällä kertaa en hänen reseptillään. Mummon aarteista nautitut kahvit, kauniit maisemat pellon yli järvelle, niin mitäpä muuta sitä ihminen oikeastaan voi toivoa. Voisipa tuollaisen hetken kokea taas pian uudelleen.

Oletko sinä maistanut clafoutista?

Resepti on julkaistu 7/2017 Heilin ruokapalstallani.

Passion-pannacottapiiras

 

Kermavanukas, panna cotta, saa väriä passionhedelmäkiilteestä

Panna cotta on italiaa ja tarkoittaa keitettyä kermaa. Yleisimmin panna cotta on totuttu tarjoilemaan kerta-annoksina joko suoraan astioista tai kumottuina hyydytettyinä annoksina. Joskus panna cotta valmistetaan isoon kulhoon, josta sitä voi kauhoa omalle lautaselle sielunsa kyllyydestä. Lisukkeena on usein marjoja, hedelmiä tai niistä tehtyjä kiilteitä tuomaan hapokkuutta ja raikkautta melko tuhdille jälkiruoalle. Panna cottan keventäminen onnistuu, jos osan kermasta korvaa maidolla, jogurtilla tai vaikkapa makurahkalla. Liivatetta välttelevät voivat hyydyttää massan hyytelösokeri multilla. Koska panna cotta vaatii hieman aikaa hyytyäkseen, on se oivallista valmistaa jo ennen juhlia. Muutama minuutti koristeluun ennen tarjoilua ja se on siinä. Tarjoile panna cotta suoraan jääkaapista, mahdollisimman kylmänä. Ja tämä on mahtava jälkkäri valmistaa silloin, kun jääkaapissa on paljon kermaa jäämässä päiväysvanhaksi!

Kurkkaa myös aiemmin julkaistut reseptini valkosuklaapannacottaan granaattiomenakompotilla ja tyrni-vaniljapannacottaan.

26 cm irtopohjavuokaan, 12 palaa

keksipohja
300 g digestive-keksejä
2 rkl fariinisokeria
75 g voita sulatettuna

panna cotta
7 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 vaniljatanko tai 2 tl vaniljatahnaa
5 liivatelehteä

passionkiille
1 dl (mango-)passionmehua
1 dl tuoretta passionhedelmää
2 liivatelehteä

koristeluun
tuoretta minttua
tuoretta passionhedelmää

Aloita keksipohjasta. Mittaa keksit cutterin kulhoon ja aja murskaksi, lisää joukkoon fariinisokeri ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi. Voit myös murskata keksit perunasurvimella kattilassa. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Kaada keksiseos vuokaan ja taputtele seos pohjalle sekä n. 4cm reunoille. Paista 175-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia eli seos on muuttunut mattapintaiseksi ja saanut kevyesti väriä. Jäähdytä kunnolla.

Valmista panna cotta. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kerma ja sokeri kulhoon. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kerman joukkoon, lisää myös tangonpuolikkaat antamaan makua. Mikäli et käytä vaniljatankoa, on hyvä vaihtoehto runsasarominen vaniljatahna. Tarvittaessa käy myös vaniljasokeri. Keitä miedosti kuplien koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia. Nouki vaniljatangonpalat pois. Purista liivatteet kuivaksi, sekoita kuuman panna cottan joukkoon. Siirrä seos kannuun ja anna jäähtyä, kunnes seos alkaa hieman hyytyä. Kaada jäähtyneelle keksipohjalle varovasti pienen siivilän läpi. Anna hyytyä vähintään 4 tuntia tai mieluiten yön yli jääkaapissa.

Valmista kiille. Liota liivatteita 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kaavi tuoreiden passionhedelmien (kolme isoa, painavaa hedelmää) hedelmäliha pieneen kulhoon ja mittaa joukkoon mehua, kunnes seosta on 2dl. Ota muutama lusikallinen mehua ja kuumenna se kiehuvaksi mikrossa. Purista liivatteet kuivaksi ja sekoita kiehuvan mehun joukkoon. Sekoita passionseokseen. Kaada lusikan kautta hyytyneen panna cottan pinnalle välittömästi. Anna hyytyä jääkaapissa, noin tunnin ajan. Koristele piirakka ennen tarjoilua.

Vinkki: Voit valmistaa oheisen reseptin mukaan hyvin myös yksittäisiä annoksia, lasit käyvät tarjoiluun hyvin tai mikä tahansa mieluinen pikkukippo. Kovin isoa annosta ei kannata tehdä, sillä tämä on tuhtia. Jos teet annoksia, riittää pelkkä murustettu keksi pohjalle ja voit ohittaa paistovaiheen. Täytteen liivatteen voi korvata hyytelösokeri multilla, kiilteen liivatteen tavallisella hyytelösokerilla.

Panna cotta -piiras leikkautuu todella kauniisti.

Ah, yksi miun lempparijälkkäreistäni on panna cotta ja nyt ensimmäistä kertaa valmistin sen piirakan muotoon. Oli ihan hyvä kokeilu, varmasti jatkossaki tulen tekemään näitä kokeiluja. Tavoitteena on onnistua tekemään täydellisen kaunis virheetön pinta piirakkaan, sillä nyt se ei onnistunut. Tein tätä lähestulkoon keskellä yötä pitkäperjantain pääsiäisateriaa varten ja jouduin kaatamaan täytteen liian kuumana keksipohjalle, jonka ansiosta varmaankin muodostui kuplia pintaan. No, onneksi kiille peitti sen joka tapauksessa, mutta kun pyrkii aina asettamaan itselleen tavoitteita... Makuunhan se ei toki vaikuta, mutta jos joskus pyrkisi tekemään kiilteettömänä, niin nyt tällä tavalla ei ainakaan olisi onnistunut :D

Resepti on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani. 

Hirvipata

 

Maukkaan hirvipadan liha on suussasulavan mureaa ja lisukkeet perinteisiä

Hirvenliha on hirveän hyvää ruokaa, parhaimmillaan jopa lähiruokaa tai kenties jopa itse pöytään kaadettua. Hirvestä saa tehtyä niin maukkaat pihvit, pullat, kääryleet kuin hauduteltua hitaasti erilaisia maukkaita patoja. Hirvenlihaa saa paremmin syksyllä jahtikauden aikana, mutta onnistaa voi muulloinkin. Jopa hyvinvarustetun marketin tiskiltä saa urbaani saalistaja noudettua pienen kimpaleen lihaa kokkailujaan varten, mikäli ei onnistu tuntemaan metsästäjiä.

Tämän hirvipadan kokkasin jo aiemmin talvella, kun satuin saamaan käsiini pienen palan hirvenpaistia. Sieltä marketin tiskiltä ja vieläpä aletarra kyljestään. Koska riista on harvinaisempaa herkkua pöydässäni, en halunnut tuhota lihaa ylimaustamalla ja ylikäsittelemällä sitä. Lisäksi halusin varmistua, että liha on varmasti supermureaa, kun sitä rupeaa syömään. Niinpä annoin lihalle melkoisen perinteisen käsittelyn ja annoin sen muhia hiljakseen uunissa useamman tunnin, kun samalla puuhasin kotona kaikkea muuta. Ruoka valmistui siis käytännössä lähes itsestään. Lisukkeeksi hyvä muussi, puolukkaa ja suolakurkkua, niin kyllä kelpasi. Vielä kun olisi muistanut ottaa pakkasesta kukkosia ja tehdä sienisalaatin, niin olisi ollut vielä entistä parempi kokonaisuus.

Kurkkaa myös resepti kermaiseen hirvipataani.

4 annosta

n. 500 g hirvenpaistia
voita ruskistamiseen
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
3 laakerinlehteä
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 musta- tai maustepippuria
suolaa maun mukaan
2 tl kuivattua rosmariinia tai oksa tuoretta
vettä

lisukkeeksi
perunamuusia
suolakurkkua
puolukkahilloa

Poista hirvenlihasta mahdolliset kalvot ja rasvat. Kuutioi liha kauniiksi, n. 1,5x1,5cm kuutioiksi. Ruskista lihapalat voissa paistinpannulla tai padan pohjalla parissa erässä, kunnes ne saavat kauniin värin. Huuhtele pannunpohja vedellä ja kaada lihojen päälle.

Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkaa sipulit muutamaan isoon lohkoon. Kaada pataan lihojen päälle. Mittaa päälle myös muut mausteet ja kaada päälle kylmää vettä sen verran, että lihat peittyvät. Kuumenna liedellä kiehuvaksi ja laita kansi päälle. Kuumenna uuni 120-asteiseksi ja anna padan hautua miedolla lämmöllä vähintään kolme tuntia. Liha saa olla niin mureaa, että se hajoaa säikeiksi hieman painaessa. Lisää tarvittaessa vettä, mikäli se haihtuu liiaksi. Tarkista suola. Tämä pata oli uunissa 5h.

Keitä tarjoilua varten hyvä perunamuusi ja tarjoile lisänä suolakurkkuveneitä sekä puolukkahilloa. Myös metsäsienisalaatti ja pienet kukkoset ovat ihania pataruoan lisukkeita.

Niin herkullista! Liha oli suussasulavan mureaa, hajosi haarukalla tökkäämällä. Oikein hyvää, näissä harvinaisissa herkuissa, kuten riistassa, tykkään mennä aika perinteisellä. Jos lihaa olisi useammin saatavilla, voisi revitellä vähän lisää ja kokeilla kaikkea erilaistakin. Liha tosiaan oli myös melko kalvotonta, yhden pienen palan keskeltä palaa leikkasin pois. Rasvaa tässä ei ollut yhtään, eikä mielestäni sitä kannata lähteä tuomaankaan possunlihalla, koska sen jälkeen koko ruoan maku muuttuu ja maistuu lähinnä sille possunrasvalle. Eikä se ole ainakaan minusta hyvää. Joten keep it simple, se kannattaa ainakin tämän suhteen.  

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin reseptipalstallani helmikuussa 2021