Elokuun puolivälissä suuntasimme so-uppilaisen kanssa viettämään bloggaajien tiimipäivää Bomballe Nurmekseen. Bomballa olinkin käynyt viimeksi kunnolla lapsena, muutoin edellisestä vierailusta oli aikaa jokunen vuosi. Osasin odottaa suurta muutosta, sillä olen PKOn edustajistossa päässyt seuraamaan Bomban remontin edistymistä ja se valmistuikin juuri passelisti Bomban elokuisia 40-vuotisjuhlia varten. Oli todella mukava päivä, sillä pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan bloggaajakollegoita Pallon parissa Jonnaa, Vegaanipupu Helyä (linkissä Bomba-päivä Helyn kirjaamana), Maria Glow'n Mariaa (täälläkin kattava juttu päivästämme), Enemmän elossa Ammeria (täällä myös päivän kuulumiset!) ja Kolkytplus Jenniä sekä meidän ihanaa blogiemo Emmaa. Juttu luisti heti ensihetkestä alkaen ja oli mukava käydä blogijutuja läpi yhdessä. Kieltämättä päivä loistavassa seurassa upeassa miljöössä ilman kiirettä oli kuin miniloma arjen keskellä. Elokuussa olin vielä töissä, mutta nyt tätä juttua kirjoitan jo kesälomalta.
EDIT 1/2020: So-Up on lakkautettu 31.1.2020, joten linkit muihin blogeihin eivät toimi. Blogeilla voi olla uudet kodit, en ole selvittänyt mahdollisia uusia osoitteita. Pahoittelut.
Aamupalatarjoilu kabinetissa
Saavuttuamme Bomballe meidät otettiin iloisesti vastaan ja ohjattiin aulan läpi kabinettiin. Koska oli vielä sunnuntai-aamu, hotellivieraat nautiskelivat pöydissä maittavaa myöhäistä aamupalaa (kävin kurkkaamassa, näytti todella hyvältä) ja meille oli katettu omat herkulliset kokouseväät kabinettiin odottamaan. Autoillessa (Joensuusta Nurmekseen ajaa n. 1,5h) olimme nauttineet vain take away -kahvit, joten olikin mukava päästä haukkaamaan hieman suolaista. Seurueemme erikoisruokavaliot oli huomioitu hyvin, löytyi niin vegaanista kuin gluteenitontakin purtavaa. Smoothie oli oikein makoisaa ja mukavaa vaihtelua! Olen edellisen työni puitteissa saanut istua erinäisissä kokous- ja koulutustilaisuuksissa erittäin paljon ja ns. kokoustarjoilut ovat tulleet tutuiksi. Koska Bomballa on vahvat karjalaiset perinteet ja vanha Bomban rakennus tarjoaa mm. karjalaista pitopöytää, niin oli itsestäänselvyys, että meillekin oli laitettu tarjolle meheviä karjalanpiirakoita. Munavoilla, tottakai. Kabinetin, kuten myös ruokasalin, isojen lasiseinien takana on Bomban spa ja olikin hauska katsoa vesipetojen elämää samalla, kun kävimme omaa agendaamme läpi. Lasiseinien takaa kajasti vielä Pielinen, joten puitteet ovat todella kauniit ja luonnonläheiset. Päivän aikana pääsimme Bomballa myös opastetulle kierrokselle ja kävimme tsasounassa, päivällisen jälkeen halukkaat pääsivät vielä polskimaan uudistettuun kylpylään. Meitä kävi moikkaamassa myös Pasi Tolonen, Bomban hotellinjohtaja. Hän vinkkasikin meille tuosta kierroksesta alueela ja se oli huippuhyvä, niin oppi taas uutta historiasta.
Pöytäämme oli katettu focacciaa oliiviöljyn ja balsamicon kera sekä iso kulhollinen namuja
Saimme nauttia meille varta vasten aiemmin avatussa Trattoria Pielisessä kolmen ruokalajin upean aterian päivän muun ohjelman jälkeen. Oli mukava istua alas ja rauhoittua, keskustella ja tutustua toisiimme vielä paremmin. Vähitellen ravintolaan alkoi tulla muitakin lounaalle ja puheensorina täytti mukavasti tunnelmallisen ravintolasalin. Heti kun saavuimme ravintolasaliin ja näimme kauniisti katetun pöytämme, alkoivat kamerat ja kännykät räpsyä kuvia. Kaikki bloggaajat kun ovat tottuneet ottamaan kuvia ruoasta ja tässä seurueessa sitäkään ei tarvinnut hävetä yhtään.
Misto di bruschette - Meillä siivutettua parasta prosciuttoa, Calabro-salamia, mozzarella di bufalaa, gorgonzolamoussea, Trattorian tomaattisalsaa ja munakoisopestoa, marinoituja oliiveja ja rosmariinikasviksia.Lisäksi paahdettua valkosipulileipää.
Oma alkupalani oli bruschettaa erilaisten lisukkeiden kanssa. Rakastan erilaisia tahnoja ja dippejä, joten valkosipulietanoiden sijaan valitsin tämän annoksen. Gorgonzolamousse oli aromaattista ja pehmeää, se toimi loistavasti leivälle sipaistuna ja grillattujen kasvisten kanssa. Buffalamozzarella oli todella kermaista ja munakoisotahna ei petä ikinä. Kasvikset oli nimensä mukaisesti rosmariinisia ja tykkäsin todella paljon! Oli mukavaa, että annoksen kanssa sai fiilistellä ja rakennella omia makupaloja. Oikein onnistunut aloitus!
Insalata Caprese - Uunissa haudutettua mozzarella di bufalaa, Trattorian tomaattikastiketta, basilikaöljyä, pinjansiemeniä ja paahdettua valkosipulileipää.
Vierustoverini Jonna tilasi alkupalaksi italialaista klassikkoa, Insalata Capresea. Annos oli nätti ja kuulemma maukasta. Onneksi omakin annokseni sisälsi mozzarellaa, niin ei annoskateus iskenyt.
Maria ilahtui kovasti, kun tarjolla oli jättirapuja ja jokirapuja. Alkupalaksi näyttävä jättiravunpyrstöannos siis. Harmi, kun olen itse kala-äyriäisallergikko, sillä varsinkin Marian pääruoan kauneus sai vähän annoskateutta ilmaan. Helyn nauttima alkusalaatti Insalata mista (Raikasta salaattia, rosmariinikasviksia, San Marzano -tomaattia ja paahdettua sipulivinaigrettea) näytti sekin herkulliselta ja erityisesti vinaigrette kuulosti ihanalta.
Anatra al Marsala - Paahdettua ankanrintaa, tryffelirisottoa, rosmariinikasviksia ja marsalakastiketta.
Pääruoaksi valitsin tarjoilijalta vahvistuksen ajatuksilleni saatuani ankanrintaa marsalakastikkeella ja tryffelirisottoa. Toinen vaihtoehtoni oli karitsa-annos (tällä hetkellä en löytänyt listalta), mutta tarjoilijan kanssa tuumailimme, että risotto on jo itsessään niin mainiota ja kastike herkullista, että päätös ei ollut lopulta vaikea. Pääruokia tilatessamme saimme tarjoilijatamme sekä kokilta loistavaa palvelua - taas erikoisruokavaliomme otettiin hyvin huomioon, annoksia sai tuunattua sopiviksi ja pääruoan lisukkeiden vaihto onnistui. Ankka oli mukavan punertavaa sisältä ja näin kastikeihmisenä iloitsin siitä, että annoksessa oli todellakin kunnon loraus maukasta kastiketta. Tryffelirisoton valmistumista kävinkin kurkkimassa avokeittiön kulmalla. Herkullista oli!
Tagliata di manzo con rucola e parmigiano - Grillattua pihvikarjan sisäpaistia ja punaviinivoita, rucolaa, parmesaania ja ranskalaisia perunoita.
Emma ja Jonna valitsivat listalta nautittavikseen pihvikarjaa ja annos olikin todella kaunis! Lisukkeeksi toiseen annokseen vaihdettiin ranskisten tilalle kuuluisaa risottoa ja halutut lihankypsyydet menivät nappiin. Emma kertoi olleensa Bomballa golfkisoissa pari päivää aiemmin ja oli silloinkin tilannut tämän annoksen. Eli hyvää on ollut, kun molemmilla kerroilla on valittu sama ruoka. Tämän annoksen voisin itsekin tilata joku kerta!
Karitsaa ja kasviksia sekä tryffelirisottoa
Ammeri tilasi karitsanfilettä, jota itse pidin toisena pääruokavaihtoehtona. Ilmeisesti annos on poistunut listalta, sillä ainakaan nettimenusta sitä ei löytynyt ja täten en saanut tarkempaa kuvausta laitettua. Pieni muistikuva miulla on siitä, että annoksessa olisi ollut kanssa marsalakastiketta - tai sitten ei. Ammeri kertoi nauttineensa annoksesta ja oli hyvää.
Paste al Gamberi di fiume - Jokirapuja, spagettia, sitruuna-voikastiketta ja pinaattia.
Maria tilasi pääruoaksi jokirapupastaa, kun oli ensin varmistanut meiltä, voiko sekä alku- että pääruoaksi syödä rapuja. No mikä ettei! Annos oli todella kaunis ja tosiaan harmittaa, kun en itse voi ikinä näitä kauniita ravunpyrstöjä nauttia. Pasta oli oikein maukasta ja sopivan al dente, eikä voikastikettakaan ollut annoksessa liikaa.
Bistecca vegetariana della trattoria - Trattorian kasvispihvit, melanzanea, tomaatti-mascarponekastiketta ja rucolasalaattia. Veganisoituna.
Valmista vegaanista annosta ei listalta löytynyt, mutta se saatiin Vegaanipupulle veganisoitua kädenkäänteessä. Tarjoilijamme kertoi, että kastike on vaihdettavissa, jolloin annoksesta tulee vegaaninen. Eli aina kannattaa kysyä ja pyytää itselleen sopivaa annosta, vaikka sellaista ei suoraan listalla olisi. Ronskin näköinen annos sai kylkeensä vielä lisukeranskikset. Melanzane (munakoisopaistos) oli kuulemma hyvin maustettua ja pihvitkin ihan ok. Kastike tarjoiltiin hauskasti pikkukannussa.
Prosciutto - Meillä siivutettua parasta prosciuttoa, San Marzano -tomaattia, basilikaöljyä, creme fraichea, juustoa ja rucolaa.
Jenni valitsi parmankinkkupizzan ja se oli ateriamme ainoa kompastuskivi, sillä puu-uuni oli paistanut pohjan vähän turhan kovaksi. Ystävällinen tarjoilija olisi heti vaihtanut annoksen uuteen tai olisi saanut vaihtaa koko pääruokaa, mutta tälle ei ollut kuitenkaan tarvetta. Kuulemma seurueessa aiemmin Trattoria Pielisen pizzaa tilanneet ovat saaneet hyvää pizzaa, joten sattuuhan näitä. Pizzalista oli mielestäni kiva ja tykkään pizzoista, joissa on muutamaa laadukasta täytettä sopivasti ja rucolaa päällä, sillä pizza ei ole piirakka. Tämän pizzan juju oli tomaattikastikkeen sijaan pohjalle sivelty ranskankerma!
Crème brûlée alla liquirizia - Lakritsi- crème brûlée.
Upean aterian päätteeksi pitää aina nauttia vähän jälkkäriä, vaikka vatsat olivat jo täynnä ja mietimme, kuinka uinti onnistuu heti aterian päätteeksi. Hyvin onnistui! Omalla kohdallani jälkkärin valinta oli vaikeaa, sillä tarjolla oli kaikki kolme jälkkärilemppariani: paahtovanukas, pannacotta ja tiramisu. Päädyin lakritsalla maustettuun paahtovanukkaaseen ja se oli oikea ratkaisu. Oli nimittäin todella herkullista ja maukasta! Ihanan rapean sokeripinnan alla oli pehmeä vanukas ja pohjalla lakritsaa. Helyn jälkkäristä ei ole kuvaa, mutta hänelle tarjoiltiin vegaanista prosecco-jäädykettä. Oli herkkua sekin.
Torta al cioccolato - Lämmintä suklaakakkua, vaniljajäätelöä ja hasselpähkinänugaata.
Lämmin klassikko! Suklaakakku on kyllä kanssa sellainen jälkkäri, jonka mielelläni valitsen, vaikka harvemmin tulee suklaata syötyä.
Panna cotta - Vaniljapannacottaa ja kirsikkahilloketta.
Panna cotta ei petä koskaan ja maukas vaniljahyytelö sai hilloketta kaverikseen. Meidän vierailun aikana annoksessa ei ollut kirsikkaa, vaan ilmeisesti raparperia. Nam!
Tiramisu - Klassinen italialainen tuorejuustokakku.
Oli pakko pyytää pientä maistiaispalaa tiramisusta ja voi että, kuinka hyvää se olikaan!
Ravintolasali kabinetin kulmasta kuvattuna. Oikealla takana on hotellin aula ja reception, vasemmalla on kylpylä. Edessä avokeittiö.
Tässä vielä hieman tunnelmakuvia!
Ravintolasali, taustalla lasiseinän takana kylpylä. Edessä avokeittiön tiskin edessä oli valmiina oliiviöljy-balsamicokipot ja liinojen alla focacciat odottamassa illastajia.
Tässä on Trattoria Pielisen kokkiherra, joka loihti meille upeat herkut pöytään. Kiitos! Olimme erittäin tyytyväisiä :)
Liedellä meidän ruoat!
Ravintolasaliin näkyy puu-uuni, jossa paistuu mm. Trattoria Pielisen pizzat. Ihana kevyt savuntuoksu siivitti meidän ruokailua, todella kodikasta!
Minäkin pääsin kuvaan! On se tuo ruokabloggaaminen vakava juttu ja kuvien otto varsinkin :D Kiitos kuvasta Ammeri, Enemmän elossa -blogi
Tässä Bomballa päivää viettänyt seurueemme. Kiitos Bomballe kuin blogikavereille! OIi huikeaa! Kiitos kuvasta Marialle, Maria Glow -blogi
Tuoreen inkiväärin muhkurainen maavarsi on tunnettu lähinnä kuivattuna jauhettuna mausteena, mutta sitä kannattaa käyttää ehdottomasti myös tuoreena maustamaan ruokia ja juomia. Vahvan makunsa ansiosta inkivääriä ei käytetä kerralla ihan hirmuisia määriä, mutta oheisessa reseptissä sen suurella määrällä on oma tarkoituksensa. Inkiväärillä on luontaislääkinnällisiä vaikutuksia ja sitä käytetään erityisesti vatsavaivojen hoitamiseen ja flunssan karkottamiseen. Tähän reseptiin inkivääri raastetaan, että kaikki mahdolliset nesteet saadaan liikkeelle ja liukenemaan juomaan, mutta normaalissa ruoanlaitossa säikeisen inkiväärin käyttö on helpointa veitsellä pilkottuna ja marinadeissa isommiksi paloiksi jätettynä, jolloin se on helppo noukkia marinadiliemen seasta tarvittaessa pois. Inkiväärishotti on todella raikastava ja virkistävä aamun aloittaja, joten pieni shottilasillinen sitä tosiaankin riittää. Joko olet kokeillut inkiväärishottia?
n. puoli litraa
5 dl vettä
100 g tuoretta inkivääriä
2-4 rkl hunajaa
1 sitruunan mehu
Kuori inkivääri ja raasta se karkealla terällä. Purista sitruunasta mehu. Kiehauta vesi pienessä kattilassa ja nosta kattila liedeltä. Lisää inkivääriraaste ja siitä irronnut mehu kiehuvan veden joukkoon. Anna hautua 20 minuuttia kannen alla, siivilöi inkivääriraaste pois vedestä. Kaada inkiväärillä maustuneen veden joukkoon puristettu sitruunamehu siivilän läpi ja mittaa joukkoon makusi mukaan hunajaa, sekoita sen aikaa että hunaja sulaa. Kaada juoma steriloituun lasipulloon tai –purkkiin, anna jäähtyä jääkaapissa kylmäksi. Tarjoile shottilasista (n. 4 cl) jääkaappikylmänä. Juoma säilytetään jääkaapissa.
Vinkki: Voit käyttää hunajan tilalla myös sokeria tai siirappia, käytä makeutusta makusi mukaan. Kaksi ruokalusikallista hunajaa jättää juoman todella kirpakaksi. Itse laitoin juomaan 2 rkl hunajaa ja lisäsin myöhemmin 1 rkl tummaa siirappia. Jos et halua juoman tummuvan, käytä vaaleaa siirappia.
Raikas ja tehokas flunssankarkottaja, inkiväärishotti
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 1.9.2018.
Tämän piirakkareseptin olen bongannut joskus aikoja sitten netistä (pahoittelut, että alkuperäinen lähde puuttuu, myös reseptin jakajalla sitä ei ollut antaa) ja se jäi ehdottomasti yhdeksi suosikkireseptikseni ihan heti. Tykkään resepteistä, jotka on helppo valmistaa ja joita voi varioida mielensä mukaan saatavilla olevien ainesten mukaan. Tämä pohjaresepti on täyttä timanttia - oma lisäykseni siihen on vaniljasokeri, jota käytän erittäin paljon leivonnassa muutenkin. Taikinaan voi käyttää kermamaidon sijaan vaikka piimää tai kermaviiliä ja päälle voi ripotella mitä tahansa makuaineita. Lopputulos on todella mehevä ja herkullinen! Piiras säilyy hyvänä pari päivää - ellei se hupene sitä ennen...
Sulata voi. Sekoita kaikki ainekset isolla lusikalla kulhossa sekaisin. Voitele (ja korppujauhota) piirakkavuoka, kaada taikina vuokaan. Valuta ja kuivaa aprikoosit. Leikkaa aprikoosit siivuiksi tai kuutioiksi ja ripottele taikinan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes piiras on saanut kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä. Piiraan kanssa voi tarjota vaniljakastiketta tai –jäätelöä.
Vinkki: Korvaa aprikoosi mangolla, persikalla tai nektariineilla. Voit käyttää myös kuorittuja tuoreita hedelmiä tai mitä tahansa marjoja. Seuraavaksi aion kokeilla tähän omenaa ja tehdä kanelilla maustetun kauramurun päälle. Ystäväni Johanna kokeili reseptiä heti ja tarjoili piirakan seurana kinuskikastiketta, oli muuten herkullista! Piiras on myös oiva keino kadottaa jääkaapista ja pakastimesta erilaisia tuotteita, joten hävikin sijaan syntyy herkkua.
Aurinkoinen aprikoosipiirakka on helppo valmistaa ja sitä voi muunnella mielensä mukaan, sillä pohjataikina on todella monikäyttöinen!
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 18.8.2018.
Pasta carbonara on yksi lempiruoistani. Pasta alla carbonara, suomalaisittain miilunpolttajan pasta, valmistetaan guancialesta, pekonista tai pancettasta sekä kananmunista ja se maustetaan reilulla mustapippurilla. Itse olen tykännyt tuunata reseptiä hieman kosteammaksi, sillä olen kastikeihminen henkeen ja vereen. Joten loraus kermaa joukkoon ja ehkä vähän yrttejäkin... Pasta carbonaran syntysijoilla Italiassa kerman lisääminen pastakastikkeeseen on yksi pahimmista keittiörikoksista, mutta ehkä täällä kaukana pohjolassa se annetaan anteeksi. Nopeasti valmistuva ja taatusti maukas pastaresepti antaa hyvän pohjan variaatioille, kuten tälle aurajuustoiselle versiolle italiaisesta klassikosta.
Laita pastavesi kiehumaan ja mausta se reilulla suolalla. Kun vesi kiehuu, keitä pasta. Valmista sillä välin pekonit ja kastike. Silppua pekoni pieniksi paloiksi. Laita pekonisilppu kylmälle paistinpannulle ja laita liesi päälle, kypsennä pekonit omassa rasvassaan rapeiksi. Silppua kevätsipuli ja käytä nopeasti pekonin kanssa pannulla. Mausta pekoniseos ripauksella mustapippuria ja jätä odottamaan.
Riko kananmunat ja erottele keltuaiset pieneen kulhoon. Vispaa keltuaisten rakenne kevyesti rikki ja lisää joukkoon loraus kuohukermaa. Raasta mukaan valkosipulinkynnet ja parmesaani, murustele joukkoon sinihomejuusto ja mausta seos reilulla mustapippurilla sekä ruohosipulilla. Kastikkeessa tulee olla runsaasti mustapippuria.
Valuta spaghetista vesi pois, kaada päälle kastike sekä pekoni-sipulisilppu (pekonirasvaa ei tarvitse valuttaa pois). Sekoita nopeasti ja tarjoile välittömästi. Pasta carbonaraa ei saa kuumentaa enää kastikkeen lisäämisen jälkeen, ettei keltuainen kokkaroidu.
Aurajuustolla maustettu pasta carbonara on herkkua!
Oi että! Onhan se vaan niin hyvää. Pieni kermaloraus on kyllä hyvästä, vaikka aina suunnittelen, että nyt teen vain oikeaoppista carbonaraa pelkistä kananmunista. Jotkut laittavat carbonaraan kokonaisen kananmunan, osa vain keltuaisen. Mie olen tehnyt kummallakin tavalla, mutta tuo keltuaisversio on enemmän miun juttuni.
Resepti on julkaistu 4.8.2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani.
Kesän paras viikonloppu! Ilosaarirock! Se on meille joensuulaisille varsinkin vuoden kohokohta ja itsekin olen rokannut jo muistaakseni vuodesta 2000 lähtien yhtäjaksoisesti. On siinä aikamoisen määrän keikkoja kerennyt nähdä, tavata tuhansittain ystäviä, tuttuja ja uusia tuttavuuksia, nauttia rokkiruokaa ja -juomaa sekä fiilistellä auringossa tai satunnaiessa vesisateessa, kävellä satoja kilometrejä Laulurinteen maastosssa ja hankkia muutaman rakonkin jalkaan. Tänä vuonna rokkikansaa on siunattu kolmenkympin helteillä ja ainakin omasta mielestäni se on vähän liikaa, mutta eihän säällle mitään voida. Aurinkorasvaa pintaan ja hikoilemaan! Tässä postauksessa on koostettuna viikonloppuna kokemiani ruokajuttuja. Kunhan saan postauksen maailmalle koneeltani, niin suuntaan Amorphiksen keikalle. Huomenna onkin sitten vapaapäivä ja tiistaina paluu normaaliin arkeen - odottamaan ensi vuoden Ilosaarirockia.
Holy Smore Grillin myyntikoju, vanha amerikkalainen koulubussi oli mukavan erilainen
Ruokamyyntipisteitä on hurja määrä, lähes pääportista Rentolavan sisäänkäynnille asti ja sitten vielä lisäksi Metellin ja Tähtiteltan läheisyydessä olevat siihen päälle. Vaikka rokkaajia on kymmeniä tuhansia, ei mielestäni pahempia ruuhkia päässyt syntymään tai sitten ajoitin ruokailut oikeaan aikaan. Myös Kerubin pop-up pöytiintarjoiluineen näytti vetävän aiempia vuosia ripeämmin, itse en tätä vielä ole kerennyt testata. Cashless-maksutapa on ainakin minusta ollut tosi hyvä juttu, rannekkeesta lähtee rahat maksupäätteelle painamalla ja nopeuttaa huomattavasti asiointia. Anniskelupisteistä sai jonotella välillä aika ruhtinaallisestikin, mutta se lienee enempi panttipalautusten takia.
Joka tapauksessa. Eteenpäin mennään koko ajan ja festariväelle tarjonta on laadukasta. Olipa kyse ruoasta tai juomasta. Myyjät panostavat selkeästi laatuun ja tuoreisiin raaka-aineisiin, puhtaisiin makuihin ja kaikki ei ole friteerattua rasvapommia. Etsinet ruoat on hyvin edustettuina karjalaisista muikuista meksikolaisiin makuihin, löytyy kreikkalaista ja vegaanista, gluteenitonta, luomua, monenlaista burgeria, nachoja ja vaikka mitä! Myös vesipisteitä tuntuu olevan aiempia vuosia enemmän ja se onkin näin kovalla helteellä hyvä juttu! Käsienpesuunkin on panostettu ja näin helteessä muhivat pöpövaarat vähenevät.
Sami Revon, Risto Mikkolan, Local Bistron ja kumppaneiden ruokarekka
Oma suosikkini jo kolmatta vuotta on Ruokarekka, josta saa taivaallista maa-artisokkaburgeria. Tätä olen hehkuttanut jo vuosien ajan. Myös lihaburgeri on oikein toimiva, mutta valitsen silti aina maa-artisokkaa sen ylivoimaisen parhauden takia. Onhan se vähän erilaistakin. Maku 12/10. Sirkkojakin oli tarjolla, mutta ne joudun allergian takia passaamaan. En tiedä, kuinka moni on niitä rokissa testannut, mutta hyvä kun on tarjolla! Ja erikoisuuksista lisää, VIP-vieraiden menussa oli lauantaina friteerattua jäkälää. Oli kuulemma ollut jännä kokemus sekin!
Treffi on the road! Ehkä suloisin ruokakoju i-k-i-n-ä!
Hauskin myyntipiste on ehdottomasti Treffillä, pieni kärry tuo mieleen Richard Scarryn omppuauton. Tämä koju taisi myydä kalajuttuja, mutta viereinen Treffin toinen piste myi burgereita. Jonot vetivät todella nopeasti!
Nyhtöpossusänkkäri Metellin kupeesta
Jo viime vuonna tuli testattua metallimusiikin jytkeessä Metelli-teltan vierestä löytyvän Street food -kojun possusänkkäri. Harissamajoneesi toimi ja liha oli suussasulavaa. Myös vegeversio houkutteli!
Ruokarekan maa-artisokkaburgeri ja Risto Mikkola
Ja tässä se legendaarinen maa-artisokkaburgeri, jonka tarjoili Risto. Risto tunnistikin minut ja muistutti, että jo kolmatta vuotta aloitan rokkailut heidän vegebursallaan. Kyllä, totta se on! Kiitos vielä huikeasta poseerauksesta. Ja maa-artisokasta.
Vuonoksen jäätelön Baileys-tuutti maistui ihanan viilentävältä kolmenkympin helteessä. Oli muuten jonoa!
Tosiaan viikonloppuna helle on pyörinyt kolmenkympin lukemissa ja kylmät jutut on enemmän kuin hyvä juttu. Hellitin helteestä johtuvaa tuskaista oloa outokumpulaisen Vuonoksen jäätelön jätskillä, tänä vuonna kerkesin saada tätä Baileysiä. Viime vuonna se myytiin hetkessä loppuun ja niin taisi käydä jo eilen samoin. Eikä ihme, ihanaa oli!
Treffin pekoniburgeri. Mielettömän pehevää ja upean pinkki pihvi sisältä!
Lauantaina Sannin keikkaa ennen kävin nappaamassa Treffin burgerikojulta pekoniburgerin. Burgerin sai käyeensä melkein samantien maksun jälkeen, joten misat toimi ja burgeri oli hyvää. Paksu pihvi oli sisältä kauniin pinkki ja mehevä, eikä burgerissa ollut mitään liikaa tai liian vähän. Sämpylästä kanssa iso plussa, ei perushöttöä. Hinta 15e oli vähän ehkä yläkanttiin silti, vaikka mielellään sen maksoi purilaista purtuaan.
Kyrö Distillery Company oli täällä taas. Klassikko Napue tonic.
Stam1nan keikan jälkeen jäimme seurueemme kanssa hengailemaan Tähtiteltan alueelle ihanaan varjoon. Kyrö Distillery Companu onkin jo tuttu rokkivieras ja pitihän se klassinen Napue tonic nauttia. Kyrön tyrnimarjainen drinksu on kanssa testattava! Ja nyt rannettani koristaa hieno mustavalkoinen #puolestakyrötetty ranneke. Ei kuulemma silti pääse jonojen ohi :D Ja tosiaan, valikoimaa on laajemminkin, joten kannattaa tutustua.
Festarimätön aatelia: friteerattua broileria ja ranskiksia
Lopulta lauantaina ennen Apulantaa iski väsy helteen takia ja päätäkin rupesi jomottamaan, niin piti saada vielä vähän ruokaa ennen kotiinlähtöä. Lautaselle päätyi festarimätön äiti: ranskalaisia, friteerattua kanaa, sipulihakkelusta, kurkkusalaattia ja majoneesia. Tuli ihan flashback vuosien taakse, kun rokkiruoka oli lähes alituiseen tätä. Helppoa evästä, ei mitään erikoista ja saa nopeasti alas ilman suurempaa sotkua. Rokissa muuten kaikki ruokapakkaukset ovat biohajoavaa, sillä panostetaanhan rokissa muutenkin kierrättämiseen, ympäristöarvoihin ja uusiutuviin luonnonvaroihin.
Kiitos Ilosaarirock 2018, olit minulle hyvä! Ja vielä jatkuu!
Erilaiset kaalit ovat herkullista ruokaa ja ne sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon. Erityisen hyvältä parsakaalit ja kukkakaalit maistuvat raakana, ilman keittämistä, jolloin ne säilyttävät myös rakenteensa napakkana. Tässä ohjeessa kaalien pienet nuput marinoidaan majoneesipohjaisessa kastikkeessa herkulliseksi salaatiksi. Kastike saa luonnetta omenaviinietikasta, joka taittaa majoneesin rasvaisuutta, mutta lopputulos ei ole pistävän etikkainen, vaan erittäin tasapainoinen ja herkullinen. Kastiketta kannattaa tehdä myös muiden ruokien kastikkeeksi ja lisukkeeksi tai siihen voi vaikka dipata kasvistikkuja!
n. 300 g majoneesia (Hellmann’s, vajaa lasipurkillinen) 0,75 dl omenaviinietikkaa 3 rkl sokeria 1-2 tl suolaa mustapippuria
koristeluun
yrttisilppua, esim. ruohosipuli 2 dl cashew-pähkinöitä (suolaamattomia)
Pilko parsakaalien ja kukkakaalin kukinnot pieniksi nupuiksi, älä käytä kovia varsia. Silppua punasipuli hienoksi silpuksi. Laita pekonisuikaleet kylmälle paistinpannulle, laita levy päälle ja paista pekonit rapeiksi. Valuta pekoneista rasva ja jäähdytä pekonit. Yhdistä ainekset isossa kulhossa tai kattilassa.
Mittaa majoneesi pieneen kulhoon, sekoita joukkoon omenaviinietikka. Mausta kastike sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kastike salaatin joukkoon. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna salaatin maustua vähintään pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua, mieluiten yön yli. Sekoita salaatti sekaisin ja lisää osa cashew-pähkinöistä, ripottele loput pähkinät ja yrttisilppu salaatin pinnalle. Tarjoile esim. grilliruoan lisukkeena tai ruokaisana välipalana hyvän leivän kera. Salaatti säilyy mainiosti pari päivää jääkaapissa.
Parsakaalisalaattia tulee todella iso annos tällä ohjeella, joten tarvittaessa puolita ainesmäärät. Voit korvata cashew-pähkinät muilla pähkinöillä tai jättää kokonaan pois. Reseptissä on tarkoituksella käytetty valmiita pekonisuikaleita, koska ne ovat siivuja paksumpia ja säilyttävät näin paremman rakenteen salaatissa. Pekonin voi korvata myös kalkkunasta tai broilerista valmistetulla pekonilla, kuutioidulla savutofulla tai jättää kokonaan pois. Parsakaalisalaatti on oiva tarjottava isommissakin juhlissa, illanistujaisissa tai buffet-pöydässä, kaiken lisäksi se valmistuu nopeasti ja sen voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi odottamaan tarjoilua. Kastiketta kannattaa testata myös muiden salaattien lisukkeena, se on todella maukasta! Mielestäni kastikkeessa on jenkkityylinen vivahde.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 7.7.2018.
Suuren suosion viime aikoina ovat saaneet erilaiset kylmäkohotustaikinat, jossa taikinan kohoaminen ja makuuntuminen tapahtuu jääkaapissa. Neste laitetaan silloin taikinaan yleensä kylmänä ja erityisesti sämpylöissä tai leivissä taikinaa ei tarvitse vaivata tai kohottaa ollenkaan ennen paistoa. Tämä resepti onkin saavuttanut jo suuren suosion pääsiäisen aikaan Heilissä julkaistun jutun ansiosta! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, näin vaivattomasti ei sämpylät ole ikinä valmistuneet ja lopputulos on todella herkullinen. Miun rankingissa nämä vetävät ohi jopa pataleivästä!
12 kappaletta
3 dl kaurahiutaleita 3 dl vehnäjauhoja 2 dl sämpyläjauhoja 1 pss kuivahiivaa reilu 1 tl suolaa (½ dl siemeniä, tässä pellavansiemenet) 4 dl kylmää vettä ½ dl rypsiöljyä
Sekoita kaikki kuivat aineet isossa leivontakulhossa. Lisää joukkoon kylmä vesi ja öljy, sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi isolla lusikalla. Vuoraa kulho kauttaaltaan huolellisesti tuorekelmulla ja laita kulho jääkaappiin, jossa taikina saa kohota yön yli. Hyvä kohotusaika on n. 12 tuntia. Kun taikina on kohonnut, ota isolla lusikalla 12 nokaretta leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista sämpylät välittömästi 225-asteisessa uunissa, paistoaika on n. 15 minuuttia. Tarjoile maukkaan valkosipulilevitteen kanssa hieman jäähtyneinä.
Tämä sämpylätaikina on helppo valmistaa vaikka pikkuväenkin tai keittiön vasta-alkajien. Tarvitset vain ison kulhon, desimitan ja ison tarjoilulusikan eikä taikinaa tarvitse vaivata. Voit käyttää taikinaan myös muita jauhoja tai jauhojen suhteita halutessasi, kunhan jauhojen kokonaismäärä säilyy samana (5 dl). Siemenet tuovat sämpylöihin makua ja rakennetta, joten niitä kannattaa ehdottomasti käyttää. Siemeninä voit käyttää mitä tahansa siemeniä, oma suosikkini on joko pellavansiemenet tai auringonkukansiemenet. Taikinantuunausvinkit löytyy kootusti supersuositun pataleivän reseptinyhteydestä.
Mikään ei ole parempaa, kuin uunituoreet sämpylät!
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 31.3.2018 ja reseptiä pääsivät ensimmäisenä kokeilemaan kansalaisopiston kurssilleni osallistuneet henkilöt jo helmikuussa. Vinkki: syyskaudelle on tulossa pari vetämääni kurssia Joensuun seudun kansalaisopistolla!
