Aura-appelsiinileivokset

Aurajuustomoussella täytetyt pehmeät piparille maistuvat 

Tämä vanha resepti on kulkenut mukanani jo pitkään. Pehmeä kakkumainen, piparkakuille ja joululle maistuva kakkupohja saa sisäänsä aurajuustomoussea ja appelsiinimarmeladia - tai muuta mieluista marmeladia, kuten rommi-kirsikkamarmeladia. Annoksesta tulee varsin suuri, joten kannattaa tehdä tarvittaessa vain puolikas annos, jos syöjiä ei ole montaa. Valmiit leivospalat kuitenkin säilyvät jääkaapissa hyvänä monta päivää ja ne ovat mielestäni parhaimmillaan leipomisesta seuraavana päivänä, kun maut ovat saaneet hieman tasaannuttua. 

n. 40 kappaletta

taikina

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

150 g voita sulatettuna

1½ dl tummaa siirappia

1 prk (200 g) kermaviiliä

6 dl vehnäjauhoja

1 tl neilikkaa

1½ tl inkivääriä

1 tl kardemummaa

3 tl kanelia

1½ tl ruokasoodaa

pinnalle

n. 2 dl rouhittuja suolapähkinöitä, esim. cashew- tai maapähkinä

tai mantelirouhetta

täyte

400 g maustamatonta tuorejuustoa

n. 75 g aurajuustoa murusteltuna (voi laittaa vähän enemmänkin)

n. 400-500 g appelsiinimarmeladia

Valmista taikina. Sekoita keskenään kananmunat, sokeri, voisula, siirappi ja kermaviili. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita vain sen verran, että ainekset ovat juuri ja juuri sekaisin. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille n. 30x40 cm kokoiselle alueelle tai käytä sopivankokoista vuokaa. Ripottele pinnalle suolapähkinä- tai mantelirouhe. Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla n. 15-20 minuuttia tai kunnes leivospohja on kypsä. Vedä jäähtymään tasaiselle, kylmälle alustalle.

Valmista täyte. Sekoita tuorejuuston joukkoon murusteltu aurajuusto. Leikkaa leivoslevy neljään osaan ja halkaise levyt terävällä leipäveitsellä, pienempiä osia on helpompi käsitellä kuin isoa leivoslevyä. Levitä pohjalle juustotäytettä ja sen päälle appelsiinimarmeladia. Nosta varovasti pähkinäpintainen leivoslevy päälle ja paina kevyesti, että se tarttuu kiinni täytteeseen. Kokoa kaikki pohjat samoin. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua. Leikkaa neliöiksi ennen tarjoilua, pyyhi veitsi välillä, että saat siistejä paloja. Säilytä jääkaapissa.

Niin herkullista! Jouluun ja glögikauteen nämä palat sopivat mainiosti. Olen kokeillut leivoksia myös ilman aurajuustoa, toimii niinkin mutta vähän jää maku vaillinaiseksi mielestäni. Myös vuohenjuusto toimii aurajuuston tilalla mainiosti. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos haluat jotain vanhaa mutta uutta. Koska olen itse maapähkinälle allerginen, käytän tässä tilalla suolattuja cashew-pähkinöitä.

Feta-munakoisot

Ihana paahteinen munakoiso saa lisämakua fetajuustosta, yrteistä ja rapeasta leivästä

Munakoiso on yksi lempikasvikseni ja ettei kyllästys iske, on kokeiltava jotain uutta. Niinpä laitoin ajatuksen juoksemaan ja googlen laulamaan, lopulta päädyin tekemään Savusuolaa-blogin Janican innoittamana paahdettuja munakoisoja. Kovin orjallisesti en reseptiä noudattanut, vaan oikaisin sieltä mistä pystyy. Oikein herkullinen lopputulos, kiitos ideasta Janicalle!

Reseptin juju oli ripotella koko komeuden päälle leivänmuruja. Minulla sattui olemaan puolikas vesirinkeli, jonka pilkoin ruoan päälle. Toimi oikein hyvin. Tavalliset korppujauhot ovat liian hienoja eivätkä tuo kaivattua koostumusta, mutta japanilaisia panko-korppuajauhoja rapeamman koostumuksen ansiosta kannattaa kokeilla.

Rakastan erilaisia tahnoja ja kastikkeita, joten niinpä tarjoilin niitä nytkin ruoan lisukkeena. Pieni kostea lisuke olikin passeli, sillä muuten ruoka voi tuntua liian kuivakalta, vaikka munakoiso onkin varsin mehevä vege. Pidän erityisesti hummuksesta sekä tzatzikista, niitä löytyy kaapistani lähes jatkuvasti tai ainakin ainekset niihin. Myös kaupasta saa hyviä valmistuotteita, jos itse tekeminen ei ole vaihtoehto (itse pidän Lidlin hummuksesta). Erilaiset soossit ovat kätevä lisä vaikkapa tavallisten lihapullien tai broilerinfileen kylkeen tai piristämään pitaleipiä. Alla on helpot perusreseptit kumpaankin. 

4 annosta

2 munakoisoa

suolaa

oliivi- tai rypsiöljyä

½ tuubi tomaattipyrettä

5 valkosipulinkynttä

mustapippuria

200 g fetajuustoa

kuivattua minttua

panko-korppujauhoja tai pala kuivaa leipää

tarjoiluun

tuoretta basilikaa

tzatzikia

hummusta

Leikkaa molemmat munakoisot pitkittäin neljäksi viipaleeksi. Viillä pintaan ruudukko veitsellä. Ripottele pinnale suolaa ja anna munakoisojen itkeä puolisen tuntia. Painele talouspaperilla irronnut neste huolellisesti pois. Valuta pinnalle kevyesti öljyä ja paahda 225-asteisessa uunissa kiertoilmalla n. 20 minuuttia eli kunnes siivut saavat kevyesti väriä ja kypsyvät hieman.

Levitä jokaiselle viipaleelle ohuelti tomaattipyrettä, suolaa ja pippuria. Kuori ja hienonna valkosipuli pieneksi silpuksi ja levitä valkosipulisilppu tasaisesti tomaattipyreen päälle (voit myös murskata munakoisot ja levittää murskan viipaleille). Jaa fetajuusto kahdeksaan osaan ja murustele pala juustoa jokaiselle viipaleelle. Ripottele fetan päälle kuivattua minttua. Levitä päälle pieneksi silputtua leipämurskaa tai panko-korppujauhoja rapeudeksi ja ylimääräistä nestettä imemään. Paista 225-asteisessa uunissa vielä n. 15 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat kypsiä, feta on saanut kaunista väriä ja reunat tummuneet.

Revi päälle basilikaa ja tarjoile ihanat munakoisot hummuksen sekä tzatzikin kanssa.

Nämä feta-munakoisot olivat niin herkullisia, että resepti jää takuuvarmasti käyttööni jatkossakin. Kannattaa kokeilla! Samalla on helppo ujuttaa ruokavalioon hieman lisää kasviksia. Mie olen viettänyt lihattomia viikonloppuja nyt viime aikoina, sillä arkena tulee syötyä melko paljon lihatuotteita, ehkä niiden tietynlaisen helppouden ja tottumuksen takia. Usein teen ruokien lisukkeeksi ihan vain paahdettuja kasviksia pellillä uunissa, heittelen pellille kaikki sipulit, paprikat, kesäkurpitsat, munakoisot ja muut, lorautan päälle öljyä, suolaa, pippuria ja yrttimausteita. Siellä ne paahtuvat omia aikojaan sopivasti lisukkeeksi ja kerralla valmistuu helposti useamman päivän annos. Mutta välillä sitten koko ateria on ajatuksella alusta loppuun asti suunniteltu ja valmistettu.

Vinkki: saat munakoisoista vegaanisia käyttämällä vegaanista fetan tyylistä valmistetta ja tekemällä tzatzikin vegejogurttiin.

Lisukereseptit

Hummus

1 prk kikherneitä

2 valkosipulinkynttä

n. 3 rkl sitruunamehua

n. 3 rkl oliiviöljyä

2 rkl tahinia (seesaminsiementahna)

mustapippuria, suolaa

Valuta ja huuhtele kikherneet, laita ne tehosekoittimen kulhoon. Mittaa päälle muut aineet, aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa mausteita ja vettä, mikäli koostumus on liian kiinteä. Anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Toimii myös pitaleipien ja tacolastujen dippinä. Säilyy jääkaapissa noin viikon.

Tzatziki

200 g turkkilaista jogurttia

3 valkosipulinkynttä

1 pieni kurkku

tuoretta tai kuivattua minttua

2 rkl oliiviöljyä

tilkka valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

suolaa, mustapippuria

Sekoita jogurtin joukkoon hienoksi raastettu tai pilkottu valkosipuli, pienen pieneksi kuutioitu ja valutettu kurkku (ei kuorita), loraus öljyä ja tilkka etikkaa sekä mausteita. Sekoita, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Sopii hyvin yleiskastikkeeksi ja dipiksi kaikelle ruoalle. Säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Hummusta tulee melko iso satsi, se riittää vaikka mihin ja tzatzikia on juuri passeli määrä näiden munakoisojen kumppaniksi, tuo on mielestäni hyvin pieni annos. 

Resepti on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pähkinäbriossileipä

Ihanan tuoksuva ja maukas pähkinäinen briossileipä

Bongasin jostain Maku-lehdestä briossileivän reseptin, joka oli kieputettu rinkeliksi ja täytetty herkullisen kuuloisella yrtti-valkosipulivoilla ja pähkinöillä. Joulukurssini kansalaisopistolla olivat tulossa ja niinpä laitoin oppilaat kokeilemaan leipää. Parin kokeilun perusteella alla oleva leipäresepti on melkoisen toimiva, alkuperäisen reseptin täytteen osuutta ja sen koostumusta on hieman muokattu toimivammaksi. Lisäsin siis täytteeseen öljyä ja yrttejäkin lisää. Lopputuloksena on todella maukas ja aromaattinen, näyttävä sekä juhlavakin leipä, jonka voi mainiosti kääräistä lahjapakettiinkin. Tai sitten nauttia herkkuna ihan kotioloissa tai vaikka keiton kaverina. Todella herkullista!

2 leipää

taikina

2 ½ dl maitoa

25 g tuorehiivaa (2 tl kuivahiivaa)

1 ½ rkl sokeria

1 tl suolaa

2 kananmunaa

100 g huoneenlämpöistä voita

8 dl vehnäjauhoja

pähkinävoitäyte

200 g cashewpähkinöitä

2 valkosipulinkynttä

5 rkl ruohosipulia hienonnettuna

5 rkl basilikaa hienonnettuna

½ tl suolaa

½ tl sokeria (tai hunajaa)

n. 4 rkl oliiviöljyä (tai rypsiöljyä)

sekä 100 g pähkinäsekoitusta (pistaasi, pekaani, hassel tms)

voiteluun

1 kananmuna

Valmista taikina. Lämmitä matai ito kädenlämpöiseksi ja laita yleiskoneen kulhoon. Lisää murennettu hiiva, sokeri ja suola. Käytä yleiskonetta, kunnes ainekset sekoittuvat. Lisää kananmunat yksitellen, sekoita. Lisää jauhot taikinaan vähitellen koneen käydessä. Vaivaa taikinaa 10-15 minuuttia. Kuutioi huoneenlämpöinen voi ja lisää kuutiot erissä taikinaan- Vaivaa taikinaa vielä 10 minuuttia. Kohota kulhossa liinan alla noin tunti. 

Valmista pähkinävoitäyte. Levitä cashewpähkinät leivinpaperin päälle pellille ja paahda 180-asteisessa uunissa 20 minuuttia, varo ettet polta pähkinöitä. Jäähdytä. Laita paahdetut pähkinät, kuorittu valkosipulinkynsi, yrtit ja kuivamausteet sekä öljy tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja hienonna tasaiseksi tahnaksi. Tahnaan voi lisätä öljyä, että siitä saa notkean ja helposti levitettävän massan. 

Rouhi pähkinäsekoitus karkeaksi, mutta pienehköksi rouheeksi veitsellä ja jätä odottamaan.

Vaivaa taikinasta työpöydällä ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse taikinasta suorakaiteen muotoinen, n. 30 x 50 cm, levy. Levitä puolet pähkinävoista levylle ja ripottele päälle puolet pähkinärouheesta. Kääri rullalle.

Kieputa taikina leikkauspinta ylöspäin letiksi

Leikkaa taikinarulla pitkittäin halki mutta jätä toinen pää leikkaamatta halki. Kieputa leikkauspinta ylöspäin palmikoksi ja laita pellille. Voit halutessasi muotoilla palmikoidut leivät myös pyöreiksi rinkeleiksi leivinpaperoidulle pellille. Tee toinen leipä samoin. Kohota valmiita leipiä puolisen tuntia, voitele kananmunalla. Paista 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes leivät ovat kypsiä.

Toinen satsi leipiä

Vinkki: Parhaan makuyhdistelmän mielestäni saa, kun täytteeseen käyttää reilusti kauniin vihreitä pistaasipähkinöitä, hassel- tai pekaanipähkinää ja saksanpähkinää. Kannattaa käyttää niitä pähkinöitä, joista pitää itse. Kannattaa myös varoa, ettei täytteen cashewit pääse tummumaan liikaa, vaan ne saavat vain aavistuksen paahteisuutta uunissa ja sitä kautta makua, mutta eivät väriä. Leipä kannattaa paistaa vain juuri ja juuri kypsäksi, ettei mehevyys kärsi. Halutessaan leivän kypsyyden voi testata lämpömittarilla, kypsä leipä on sisältä 94-98 celsiusta. 

Resepti: Maku-lehti, jota olen muokannut ja se on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani tänään.

Tilli-ricottalevite

 

Pehmeän valkosipulinen ja tillinen tahna sopii hyvin levitteeksi eri leiville

Tämä ihanan valkosipulinen ja reilusti tilliä sisältävä levite tai tahna sopii mainiosti niin näkkärille, leiville, voileipäkakun täytteeksi kuin dippailuunkin. Valkosipulin määrä kuulostaa enemmän kuin hurjalta, mutta uunissa paahtaminen miedontaa valkosipulin makua todella paljon ja lopputuloksena on pehmeän paahteinen sekä maukas lopputulos. Samalla tavalla kypsennetty valkosipuli maustaa ihanasti myös muut ruoat ja kastikkeet. Ricotta on italialainen tuorejuusto, joka sopii niin leivontaan kuin ruoanlaittoon. Kannattaa kokeilla!

1 kokonainen valkosipuli

250 g ricottajuustoa

½ dl tuoretta tilliä

1 rkl oliiviöljyä (rypsiöljyä)

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa ja pippuria

Paahda valkosipuli 175-asteisessa uunissa kypsäksi, n. 40 minuuttia. Jäähdytä valkosipuli. Notkista ricotta kulhossa, leikkaa valkosipulista kärki pois ja purista valkosipulitahna ricotan joukkoon. Hienonna tilli ja sekoita se ricotan joukkoon yhdessä öljyn, sitruunan ja mausteiden kanssa. Sekoita huolellisesti sekaisin, maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Superhyvää! Itse olen tykännyt syödä tätä erityisesti mallasleivän kanssa sekä näkkärillä. Mieleeni tuli, että levitettä voisi käyttää hyvin myös voileipäkakun täytteessä, kuten kala- tai äyriäiskakussa tai kasviskakussa. Tillin miellän itse kala-allergikkona tosi vahvasti kalamausteeksi ja tätä voisi kokeilla myös vaikka persiljan tai ruohosipulin kanssa, ne sopivat varmasti tähän makumaailmaan hyvin.

Rosmariinitoffee

Pinnalta kova, mutta syödessä ihanan tahmeaksi muuttuva toffee

Jouluna valmistetaan lahjaksi paljon erilaisia makeisia ja toffee on varmaankin se, jota tulee kaikkein eniten tehtyä. Lämpömittari helpottaa toffeekokkailua huomattavan paljon ja varmistaa sen, ettei toffee jää liian pehmeäksi tai vastaavasti jumahda liian kivikovaksi, johon ei hampaatkaan pysty. Tässä toffeessa maistuu ihanasti tuore rosmariini ja makua lisää kanelitangot. Jouluinen maku, joka sopii toki myös muhin vuodenaikoihin. Halutessaan kanelin tilalle voi laittaa myös vaniljatankoa - tai miksei lisäksi. Vanilja on aina ihanaa. Tämän toffeen keittelivät joululeivontakurssilaiseni.

reilu ½ ruukku tuoretta rosmariinia

2-3 kanelitankoa

5 dl kuohukermaa

2 dl sokeria

¾ dl tummaa siirappia

½ tl suolaa

tarvitset lämpömittarin

Laita kokonaiset rosmariininoksat sekä kanelitangot isoon paksupohjaiseen teräskattilaan tai teflonkattilaan. Kaada joukkoon kerma, sokeri ja siirappi. Kiehauta ja sekoita koko ajan puukapustalla pohjaa myöten. Keitä, kunnes toffeemassa on 120-asteista (mittaa mittarilla). Aikaa menee 30-45 minuuttia lieden kuumuudesta riippuen. Varo, seos kuohuu alussa runsaasti ja on vaarassa kuohua yli. Valmis toffee on kiiltävää ja paksuhkoa, vesitestillä (tippa massaa kylmään veteen pudottaessa kohmettuu heti pyöriteltäväksi palloksi eikä leviä veteen) voi varmistua myös, mikäli mittaria ei ole käytettävissä. Poista rosmariininoksat ja kanelitangot. Mausta toffeemassa suolalla ja sekoita. Kaada toffee leivinpaperoituun isoon vuokaan tai pellille ja anna jäähtyä hetki, että pinta jähmettyy hieman. Siirrä kylmään jähmettymään noin tunniksi. Leikkaa tai murra pieniksi paloiksi. Kääri halutessasi valmiit toffeet sellofaaniin tai leivinpaperiin.

Vinkki: Mitä laakeampaan vuokaan kaadat toffeen jähmettymään, sitä ohuempaa toffeeta saat. Paksu toffeelevy jähmettyy kauemmin. Kannattaa mieluummin tehdä ohuempaa kuin paksumpaa toffeeta, sillä ohut toffee on huomattavasti helpompi syödä.

Niin herkullista! Rosmariini maistuu todella ihanasti ja kaneli sopii kokonaisuuteen erittäin hyvin. Rosmariinin lehtiä irtoaa ja jää massaan sattumiksi, se ei haittaa laisinkaan. Kannattaa ahkerasti sekoitella, ettei seos pala pohjaan. Puulasta on hyvä sekoitusväline, mutta muovivispiläkin käy. Kannattaa kaataa laakeaan vuokaan, esimerkiksi isoimpaan Teema-vatiin tai pellille, että toffeesta tulee ohutta. Massa leviää levyksi lähes itsestään ja kannattaa olla nopea, sillä seos jähmettyy nopeasti.

Chia-vanukas

 

Chia-vanukas tarjoillaan tuoreiden marjojen kanssa

Chiansiemenet ovat terveellisiä ja niitä onkin kaapissani useampi pussi. Yleensä olen laittanut chiaa erilaisiin leipä- ja näkkäritaikinoihin. Mutta nyt kun on mm. jauhot ikäänkuin kiellettyjen listalla, olen palauttanut kokkauslistalleni erilaiset chia-vanukkaat ja -puurot. Niitä onkin näppärä tehdä etukäteen valmiiksi aamupaloja varten. Lisäksi vain tarvitaan vähän marjoja tai hedelmiä ja nopea aamiainen on valmis. Tässä on miun ehdoton lemppariyhdistelmäni!

250 ml alpro banaanisoijajuomaa

4 ½ rkl chiansiemeniä

tuoreita marjoja ja hedelmiä

tuoreita yrttejä

Kaada banaanisoijajuoma (yksi purkillinen) kulhoon ja ripottele päälle chiansiemenet. Sekoita huolellisesti. Sulje kannella ja anna tekeytyä yön yli jääkapissa. Voit sekoittaa välillä kerran tai pari, että siemenet turpoavat tasaisesti nesteeseen. Lisää päälle tuoreita marjoja ja herkuttele.

Eikös olekin nättiä! Minusta chia-vanukkaat ovat hyviä eikä niiden koostumus ole mielestäni epämukava. Tämä banaanisoijajuoma on oma lempparinesteeni tähän, se on hieman makea ja banaani häivähtää lopputuloksesta kivasti. Myöskin juomassa on kivasti proteiinia, mutta vähänlaisesti kaloreita. Tällä setillä jaksaa pitkälle päivään! Minä tykkään käyttää vanukkaille näitä pyöreitä lasisia kulhoja, joihin saa tiiviit kannet, muutenkin nämä kunnolliset säilytysastiat ovat korvanneet muovin melkein kokonaan keittiössäni.

Tämä chia-vanukas on gluteeniton, maidoton sekä vegaaninen.

Porovoileipäkakku

Porovoileipäkakku koristellaan kylmäsavuporoleikkeleellä, karhunvatukoilla ja timjamilla

Kun voileipäkakkua tekee mieli, sellaista on tehtävä! Voileipäkakkujen valmistaminen on ihanaa ja oikeasti tosi helppoa, vaikka moni ehkä arasteleekin niiden tekemistä. Voileipäkakuissa on vain mielikuvitus rajana, kunhan keksii yhteensopivia täyteyhdistelmiä ja kuorrutuksia. Tällä kertaa porokakku oli työlistalla ja siitä tuli melko perinteinen, ilman erityisempää hienostelua ja oikeastaan niistä aineksista, joita kotoa sattui silloin löytymään. Kylmäsavupororouhe itsessään on hyvin vahvaa maultaan, joten se vaatii myös muilta täytteiltä tukea. Piparjuurikin sopisi porokakun mausteeksi oikein mainiosti. Ehkäpä kokeilen sitä seuraavalla kerralla!

n. 10 annosta

n. 13 siivua paahtoleipää
200 g kermaviiliä
200 g maustamatonta tuorejuustoa

porotäyte
2/3 kermaviili-tuorejuustoseoksesta
100 g kylmäsavupororouhetta
1 pieni punainen suippopaprika
1 maustekurkku
1/3 ptt ruohosipulia
mustapippuria

kurkkutäyte
1/3 kermaviili-tuorejuustoseoksesta
1 pieni kurkku
1 dl hillosipuleita
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl juoksevaa hunajaa

kostutus
1 dl vettä
½ sitruunan mehu

kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 rkl ranskankermaa
ripaus suolaa

koristeluun
poron kylmäsavupaistia
karhunvatukoita
puolukoita
tuoretta timjamia

Sekoita ensin isossa kulhossa tuorejuuston joukkoon kermaviili ja vatkaa seos vispilällä tasaiseksi. Siirrä seoksesta n. 1/3 eli 5 rkl seosta pieneen kulhoon. Sekoita kostutusliemen vesi ja puristettu sitruunamehu yhteen ja jätä odottamaan.

Porotäyte, iso kulho. Sekoita tuorejuusto-kermaviiliseoksen joukkoon vajaa pussillinen pororouhetta ja sekoita tasaiseksi. Hienonna paprika pieniksi kuutioiksi ja mikäli silppu on kovin kosteaa, taputtele kuivaksi talouspaperilla. Hienonna maustekurkku pieniksi kuutioiksi ja valuta sekä kuivaa kuutioit kunnolla, ettei täyte kostu liikaa. Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki ainekset porotahnan joukkoon. Mausta reilulla pippurilla ja lisää tarvittaessa ripaus sokeria makua taittamaan. Suolaa ei tarvitse lisätä.

Voileipäkakun reunoja voi koristella yrteillä. Itse pidän hennosta koritelusta.
Kakun vasen reuna otti osumaa valmiina koristellessa eikä pinta enää tasoittunut kauniiksi.

Kurkkutäyte, pieni kulho. Raasta pieni kurkku karkeaksi raasteeksi ja jätä siivilään valumaan. Painele kurkkuraasteesta ylimääräiset nesteet pois. Sekoita kuiva kurkkuraaste kermaviili-tuorejuustoseokseen. Hienonna hillosipulit pieneksi silpuksi ja sekoita täytteeseen. Mausta lorauksella hunajaa, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita.

Leikkaa 12 leipäsiivun reunat pois ohuelti. Vuoraa 1.5l pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla niin, että kelmua roikkuu reilusti vuoan reunojen ulkopuolella. Asettele pohjalle kolme viipaletta leipää ja tarvittaessa tiivistä lisäämällä ohut suikale leipää, jos pohja ei peity. Kostuta kevyesti kauttaaltaan sitruunavedellä. Levitä päälle puolet porotäytteestä. Levitä päälle kolme palaa leipää, tiivistä tarvittaessa pienellä siivulla leipää, kostuta ja levitä päälle koko kurkkutäyte. Peitä täyte leivillä, tiivistä ja kostuta. Levitä päälle loput porotäytteestä. Levitä päälle peittävä, kakun pohjaksi tuleva kerros leipää ja tee tarvittaessa lisäpala. Kostuta hyvin kevyesti. Nosta tuorekelmut kauttaaltaan kakun päälle ja kääri kakku tiiviisti kelmuun. Laita jääkaappiin maustumaan kevyen painon alle mieluiten yön yli, mutta muutama tuntikin riittää.

Kuorrutuksen levittämisessä hyvä apu on
pienikokoinen palettiveitsi

Kuorruta kakku. Notkista tuorejuusto kulhossa ja lisää joukkoon lusikallinen tai pari ranskankermaa, että saat helposti levittyvän massan. Mausta suolalla. Poista kakku kelmuista ja kumoa tarjoiluvadille. Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä tai veitsellä kauttaaltaan kakun päälle, tee mahdollisimman tasainen pinta. Koristele kakku poroleikkeleruusukkeilla, tuoreilla karhunvatukoilla ja puolukoilla sekä timjaminoksilla mielesi mukaan. Anna jäähtyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Leikkaa kakku sahalaitaveitsellä tarjoillessa.

Voi kuinka hyvää porovoikkari olikaan! Kokonaisen pororouhepussinkin tähän olisi voinut käyttää, mutta silloin vaarana on hieman liian suolainen lopputulos. Tuoreen sipulin sijaan laitoin hillosipulia, koska tekeytyessään tuore sipuli muuttuu melko pistävän makuiseksi ja hallitsevaksi. Lisäksi hillosipulin kevyt etikkaisuus sopii hyvin suolaisen poron voimakkuutta taittamaan. Tykkään tehdä tällä tyylillä täytteet, että ensin pikkukipossa pohja sekaisin, sitten eri kipoissa makuaineet mukaan. Myöskin tulee hyvä määrä täytettä yhteen leipävuokaan kasatessa. Koristelun suhteen olen minimalismin ystävä ja pidän hennosta, herkästä koristelusta enkä halua peittää koko kakun pintaa koristeilla. Tämä voileipäkakku on "miun näköinen" ja pidän sitä oikein onnistuneena. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 27.11.2021

Vaniljapyörykät

 

Vaniljapyörykät eli vaniljapullat ovat superherkullisia

Näiden ihanien leivonnaisten nimi vaniljapyörykät eivät ensimmäisenä tuo mieleen suussa sulavia pullia, mutta kerran kokeiltuaan niitä ei voi olla leipomatta jatkuvasti! Keväällä eteeni tupsahti hauskan kuuloinen resepti, vaniljapyörykät. Tutustuin ohjeeseen tarkemmin ja totesin, että nämähän ovat varmasti suussa sulavia täytepullia, joita on ehdottomasti kokeiltava. Niinpä ohjetta oli testattava omassakin keittiössä ja sen jälkeen resepti on tullut hyvinkin tutuksi. Kaiken lisäksi ohjetta on tuntunut tulevan esiin netin leivontaryhmissä kiihtyvään tahtiin, joten ehkäpä taas on yksi vanha resepti päätynyt nykykeittiöihin käyttöön. Hieno juttu!

Taikinan juju on sekoittaa huoneenlämpöistä voita taikinaan ja jos se näyttää rakeiselta tai leikanneelta, ei hätää. Taikina kyllä ottaa kiinni ja tekeytyy, kun sekaan kippaa jauhot. Sama ilmiö on havaittavissa myös näissä ihanissa Rouva Aunion kakuissa, taikina näyttää lähinnä juoksettuneelta ennen jauhojen lisäämistä. Näissä pyöryköissä ei haittaa, jos voi jää pieniksi nokareiksi taikinaan, sillä se sulaa mehevöittämään taikinan sitten uunissa. Joten rohkeasti vaan eteenpäin, vaikka joku välivaihe vähän erikoiselta näyttäisikin.

Koristelu syntyy helposti tomusokerikuorrutteesta ja halutessaan leivoksiin saa lisää makua tekemällä kuorutteen sitruunamehuun tai lisäämällä täytteen sekaan raastettua sitruunankuorta. Parhaita nämä leivonnaiset ovat uunituoreina, joten ne kannattaa leipoa vasta tarjoilupäivänä ja mielellään juuri ennen syöntiä, jolloin ne ovat ehdottomasti parhaimmillaan. Mikäli niitä kuitenkin jää, niin nopea käyttäminen mikrossa ei tee pahaa. Voit tehdä vaniljapyöryköitä myös pakastimeen odottamaan yllätysvieraita. Voit samalla varautua siihen, että resepti tulee antaa vieraille kotiinviemisinä.

n. 25 kpl

taikina

25 g tuorehiivaa

2 dl kylmää maitoa

200 g huoneenlämpöistä voita

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sokeria

½ tl suolaa

5-6 dl vehnäjauhoja

täyte

75 g huoneenlämpöistä voita

2 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

voiteluun

kananmuna

kuorrutus

1 dl tomusokeria

1 rkl vettä

Valmista taikina. Murenna hiiva taikinakulhoon ja lisää päälle maito, sekoita vispilällä kunnes hiiva on liuennut maitoon. Lisää huoneenlämpöinen voi joukkoon pieninä nokareina, sokeri, vaniljasokeri, suola ja vehnäjauhot. Sekoita nopeasti sileäksi taikinaksi, vältä vaivaamista. Taikinan tulee irrota kulhosta ja käsistä. Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä n. 40 x 40 cm kokoinen levy ja jaa se taikinapyörällä n. 8 x 8 cm kokoisiksi neliöiksi.

Valmista täyte. Sekoita huoneenlämpöisen voin joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Jaa täyte tasaisesti nokareina keskelle taikinaneliöitä. Taita neliöiden kulmat täytteen päälle niin, että taikinaan jää pienet aukot joka sivulle. Nosta vaniljapyörykät paperisiin muffinivuokiin ja anna kohota noin kaksi tuntia vedottomassa lämpimässä paikassa. Voitele pyörykät kananmunalla ja paista 200-asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia. Jäähdytä. Sekoita tomusokerin joukkoon vesi ja valuta tomusokerikuorrutus ohuina raitoina valmiiden vaniljapyöryköiden päälle.

Vinkki: Voit pakastaa kohotetut, mutta paistamattomat pyörykät. Kun otat pyörykät pakastimesta, laita uuni kuumenemaan ja jatka ohjeen mukaisesti. Vaniljapyörykät ovat parhaita uunituoreina, samana päivänä tarjottuina, joten kovin paljoa etukäteen niitä ei kannata valmistaa.

Nämä ovat kyllä yksiä herkullisimpia pullia, mitä olen syönyt! Ihan valehtelematta. Kannattaa kokeilla, jos et usko. Tai vaikka uskoisit, kokeile silti. Minulla on keittiössä pieni rullamitta, jolla mittailen taikinoita ja sama mitta kulkee aina kansalaisopiston leivontakursseillani mukana. Vaikka olen melko suurpiirteinen keittiössä, niin joskus siitä mittaamisestakin on hyötyä. Kuvan viherkasvi on muuten kultaköynnös marble queen, aivan ihana väritys lehdissä. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 30.10.2021.

Halloumi-kesäkurpitsapihvit ja valkosipulikastike

Ihanan rapeat ja maukkaat halloumi-kesäkurpitsapihvit tarjoillaan aavistuksen makean ja tuhdisti valkosipulisen kylmän kastikkeen kanssa. Kannattaa kokeilla!

Herkulliset halloumille ja kesäkurpitsalle maistuvat kasvispihvit on helppo valmistaa. Ainekset raastetaan ja silputaan, sekoitetaan ja hetken kuluttua paistetaan. Lisukkeeksi kannattaa valmistaa hieman makea ja vahvasti valkosipulinen sekä yrttinen kastike, joka tuo sopivaa kontrastia lempeille pihveille. Pihvien niksi on kuuma pannu ja vähän taikinaa per pihvi, jotta ne paistuvat rapeiksi ja ruskeiksi eivätkä jää löllöiksi. 

pihvit

n. 600 g kesäkurpitsa

200 g halloumia

2 kananmunaa

1/2 dl perunajauhoja

1/2 dl ruohosipulia

1/2 dl persiljaa tai minttua

1/2 tl suolaa

mustapippuria

paistamiseen rypsiöljyä

valkosipulikastike

200 g ranskankermaa

3 valkosipulinkynttä

2 tl juoksevaa hunajaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

1 tl kuivattua minttua tai 2 rkl tuoretta

Raasta huuhdeltu kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Ripottele päälle suolaa ja valuta neste siivilässä, painele neste pois. Raasta halloumi karkeaksi raasteeksi. Sekoita valutetun kesäkurpitsan joukkoon halloumiraaste, kananmunat, hienonnetut yrtit ja perunajauhot (voit käyttää myös vehnäjauhoja) ja mausteet. Anna jauhojen turvota noin vartti. Paista kuumalla pannulla öljyssä pieniä ohuita lettuja ja tarjoile valkosipulikastikkeen kanssa. 

Kastike: sekoita ranskankerman joukkoon murskatut tai raastetut valkosipulinkynnet, hunaja sekä mausteet. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua. Tee kastike maustumaan ennen pihvien paistoa.

Nam! Nämä olivat kyllä niin hyviä! Monesti on ollut mielessä tehdä tällaisia pihvejä, sillä halloumia löytyy aina kaapista ja usein kesäkurpitsaakin. Varsinkin nyt, kun korvaan pastat, riisit ja perunat kasviksilla. 

Budapest-leivos

Budapest-leivos maistuu mantelimarengille ja mansikoille

Konditorian leivoshyllyssä on monta kertaa sattunut silmään viehkeä marenkileivos, Budapest-leivos. Budapest-leivosta on nautittu Suomessa kohta jo sata vuotta sen saavuttua meille Ruotsista. Koskaan en ollut sellaista aiemmin itse tehnyt, joten kesällä ajattelin tarttua härkää sarvista ja kokeilla tuon klassikon valmistamista kotioloissa. Kuinka nopeasti herkullinen ja näyttävä leivonnainen valmistuikaan! Täytteeksi voi vielä laittaa mitä sattuu eteensä saamaan, joten käsissä on monikäyttöinen resepti.

n. 8 annosta

taikina

4 kananmunan valkuaista

1½ dl siro-sokeria (erikoishienoa sokeria)

1 dl mantelijauhetta

1 dl mantelirouhetta

½ dl maissitärkkelystä (maizena)

täyte

1 dl kuohukermaa

1 prk maitorahkaa

100 g valkosuklaata

2 tl vaniljasokeria

n. 250 g tuoreita mansikoita

tarvittaessa sokeria

koristeluun

n. 4 palaa suklaata

tomusokeria

(mansikoita)

(tuoretta minttua tai sitruunamelissaa)

Valmista taikina. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Keltuaiset voit käyttää muihin leivonnaisiin. Vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella isossa kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Nostele nuolijan avulla joukkoon mantelirouhe ja –jauhe sekä maissitärkkelys. Älä vatkaa, ettei vaahto laske. Laita seos pursotinpussiin (pyöreä tylla paras) ja pursota leivinpaperoidulle pellille tankoja vieri viereen. Paista 175-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Älä anna pohjan ruskistua, ettei se kovetu ja murene. Kumoa leivoslevy puhtaalle leivinpaperille. Jäähdytä pohja.

Valmista täyte. Sulata valkosuklaa varovasti vesihauteessa tai mikrossa. Jäähdytä suklaa. Vaahdota kuohukerma ja sekoita joukkoon maitorahka sekä vaniljasokeri. Lisää täytteeseen jäähtynyt valkosuklaa. Perkaa mansikat ja pilko ne pieniksi kuutioiksi, sekoita täytteen joukkoon. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria ja vaniljasokeria. Levitä täyte tasaisesti leivospohjalle ja mikäli pohja on kovettunut, anna täytteen pehmittää sitä hetki. Kääri rullalle niin, että tankojen pituussuunnasta tulee rullan pituus ja palat leikkautuvat kauniisti.

Anna makuuntua jääkaapissa muutama tunti tai yön yli, rapeamman lopputuloksen saat, mikäli tarjoilet leivokset heti. Sulata muutama pala suklaata pienessä minigrip-pussissa tai pursotinpussissa ja valuta rullan pinnalle ohuita suklaaraitoja. Painele päälle halutessasi mansikoita. Lisää yrtinlehtiä ja halutessasi hunnuta tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Budapest-leivos on gluteeniton tarjottava, huomioi suklaan osalta gluteenittomuus. Siro-sokerin sijasta voit käyttää myös tavallista taloussokeria. Mantelit voi korvata pähkinällä. Voit käyttää mansikan tilalla muita marjoja tai hedelmiä.

Resepti on julkaistu 25.9.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Hakkoopiirakka

Hakkoopiirakka on karjalainen perinneruoka, uunipellille tehtävä kukko

Hakkoopiirakka, rusupiirakka, hakkeluspiirakka, lohkopiirakka, lohkokukko tai jopa peltikukko tai mökköpiirakka, karjalaisella kukolla voi olla monta nimeä. Eteläkarjalainen Säkkijärvi jäi sodassa lähes kokonaan Neuvostoliitolle, pieni pala Suomelle jääneestä kunnasta liitettiin sittemmin Ylämaahan ja Miehikkälään. Etelä-Karjalassa kukkoa kutsutaan lähinnä piirakaksi, kun meillä Pohjois-Karjalassa kukko on kukko, mutta meillä se on myös vähän korkeampi muodoiltaan. Rajan takana voi taas törmätä kurniekkaan. Tämä hakkoopiirakka sisältää hakkelukseksi hakattua täytettä ja valmistetaan syvällä uunipellillä, jolloin sen muotokin on hieman matalampi, mihin meillä on totuttu.

Tutkin erilaisia reseptejä niin kirjoista kuin netistäkin ja päädyin tekemään oman mukaelmani reseptistä, perinteitä kunnioittaen. Olenhan tehnyt perinteisistä kukoistakin omanlaiseni vuosien saatossa ja tästä syystä on tuntuma kukontekoon. Käytössäni ei ollut hapanjuuritaikinaa, sillä juureni uinuivat kotonani jääkaapissa ja itse leivoin maalla. En myöskään välitä liiemmin ruiskuorisista kukoista, joten tein oman kokemukseni perusteella varsin onnistuneen muutoksen kuoreen. Grahamjauhot tuovat makua ja ruisjauhomaisuutta, vehnäjauhot leivottavuutta. Tavallisesta kukkotaikinastani poiketen tein taikinan kuitenkin veteen, kun normaalisti käyttäisin piimää ja hiivaleipäjauhoja. Pekoni ei kuulu aitokarjalaisiin kukkoihin, mutta minä tykkään sitä lisätä hyvää makua ja kevyttä savuisuutta tuomaan. 

Mummini vanhalla petkeleellä hakkasin perunat täytteeseen ja se olikin huomattavasti nopeampaa kuin veitsellä pilkkominen tai hakkaaminen. Nyt pitääkin etsiä omaan keittiöön oma hakkuri ja hakkuulaatikko, jossa syntyisi näppärästi myös sienisalaatit ja rosollit. Itse piirakka on helpompi koota kuin tavallinen kukko, paistoprosessi muuten on samanlainen. Lopputulos palkitsee! Annoksesta tulee todella suuri, reilu kolmekiloinen kukko, joten pienemmälle syöjämäärälle kannattaa puolittaa resepti. Hakkoopiirakka säilyy jääkaapissa useamman päivän.

taikina
5 dl vettä
50 g tuorehiivaa
1 rkl siirappia
2 rkl suolaa
n. 500 g grahamjauhoja
n. 500 g vehnäjauhoja

täyte
2 kg raakoja, kiinteitä perunoita
merisuolaa myllystä
n. 500 g sian kylkisiivuja
140 g amerikanpekonia
voita

muut tarvikkeet
leivinpaperia
foliota
syvä uunipelti
sanomalehtiä
pyyhe tai viltti

Valmista taikina. Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi, liota siihen hiiva ja lisää joukkoon suola sekä siirappi. Alusta joukkoon grahamjauhot kädellä vatkaten ja lisää vehnäjauhoja niin paljon, että saat kimmoisan ja kulhosta irtoavan taikinapallon. Anna kohota lämpöisessä, vedottomassa paikassaliinan alla reilu tunti.

Valmistele taikinan kohotessa täytteet. Suikaloi sian kylkisiivuviipaleet peukalon paksuisiksi ja suolaa ne kevyesti. Laita jääkaappiin odottamaan. Kuori perunat (perunoita kuorimatta 2kg) ja hakkaa ne hakkelukseksi joko petkeleellä puukaukalossa tai kuutioi veitsellä, voit hakata veitsellä myös pienehköä kuutiota. Perunoiden tasakokoisuudella ei ole merkitystä. Ripottele perunoille reilusti suolaa ja kääntele sekaisin, valuta tai kuivaa ennen piirakan täyttämistä.

Muotoile piirakka. Levitä pöydälle hieman uunipeltiä suurempi leivinpaperi. Kaulitse taikina leivinpaperin päällä ja sen yli, että ylimenevästä taikinasta muodostuu taikinakuori piirakalle. Liu’uta taikina ja leivinpaperi toisen leivinpaperin päälle uunipellille. Täytä piirakka. Kaada valutetuista ja kuivatuista perunoista puolet taikinalle tasaisesti. Ripottele päälle tarvittaessa suolaa. Asettele päälle sian kylkisivuupalat. Kaada päälle loput perunat ja viimeistele pinta pekonisiivuilla. Vuole päälle muutama voinokare. Nosta taikinan reunat piirakan päälle ja ummista piirakka tasakuoriseksi, siistiksi piirakaksi. Käytä muotoilussa apuna vettä.

Paista piirakkaa 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta on kuortunut ja saanut väriä. Voitele pinta voilla. Laske lämpötila 175-asteiseksi ja anna piirakan paistua vähintään 2,5-3,5 tuntia. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, peitä pinta foliolla. Voitele pinta uudelleen reilulla voilla, asettele päälle leivinpaperi ja vuoraa koko komeus foliolla. Peittele pelti sanomalehdillä ja parilla paksulla pyyhkeellä, viltillä tai jollain muulla. Anna hautua kolmisen tuntia. Leikkaa paloiksi, tarjoile lisukkeena voita, mustikkasoppaa, punajuuri- ja suolakurkkuviipaleita.

Hakkaa kuoritut perunat petkeleellä tai leikkaa kuutioiksi, ei tarvitse olla tasakokoista. 

Tarvittaessa voit pieniä perunoita myös lisää kattilassa. Perinteisesti petkeleen kanssa käytetään kuitenkin puista hakkuulaatikkoa, jossa ainekset pilkotaan. Minulla sellaista ei ollut käytössä.

Ripottele jauhoja yli leivinpaperin ja kaulitse kohonnut taikina.

Mittaa syvällä uunipellillä, kuinka iso taikinasta tulee tehdä. Ylimenevästä taikinasta tulee hakkoopiirakan kansi.

Laita pellille leivinpaperi ja vedä päälle leivinpaperin kanssa kaulittu taikina. 

Lisää pohjalle puolet perunapaloista. Lisää seuraavaksi kaikki valutetut kylkisiivupalat.

Keskelle jää kylkisiivusuikaleet, päälle tulee tasaiseksi kerrokseksi loput perunat.
Voit lisätä suolaa, mikäli tuntu ettei sitä ole tarpeeksi.

Laita halutessasi päällimmäiseksi kerrokseksi paketillinen maukkaita amerikanpekonisiivuja. Pekoni tuo pientä savuisuutta ja runsaasti makua sekä lisää mehukkuutta paistokseen. Vuole päälle pieniä voinokareita tuomaan kosteutta ja makua.

Ummista hakkoopiirakka tasapintaiseksi kukoksi kääntämällä roikkuvat taikinat täytteen päälle ja ummista piirakka vettä apuna käyttäen. Voit muotoilla pinnan vettä kädelle laittamalla ja pintaa sivelemällä. Varo, ettei pintaan tule reikiä. Vie uuniin kuortumaan reiluksi vartiksi kovaan lämpöön ja voitele pinta. Laske lämpö ja anna paistua miedossa lämmössä muutama tunti.

Kun hakkoopiirakka on paistunut, voitele pinta runsaalla voilla ja kääri piirakka leivinpaperiin, folioon ja pyyhkeisiin. Käytän erikseen keittiökäyttöön tarkoitettuja kukkopyyhkeiksi sanottuja lämpöisiä pyyhkeitä, joiden suojissa paistokset saavat hautua rauhassa. Froteepyyhe käy hyvin tähän.

Leikkaa hakkoopiirakka paloiksi ja tarjoile. Lisukkeena tarjotaan voita, mustikka- tai mustaherukkasoppaa tai piimää juotavaksi sekä piirakan kaverina hapokkuutta tuovia säilykkeitä eli suolakurkkuja ja punajuurisiivuja. Pellillisestä syö muutama ihminen useamman päivän.

Pekonit jäivät kanteen kiinni ja muut täytteet alakuoressa. Tavallisen kukon eli siivutetut perunat tai lantut voi tehdä ihan samalla kuin hakkoopiirakan. Siivutetuista täytteistä tehty kukko on helpompi syödä, kun täytekuutiot ei ropise pöydälle.

Oli kyllä erittäin mukava kokeilu! Hakkoopiirakka oli kaikkinensa helppo tehdä ja hieman helpompi tehdä kuin tavallinen kukko. Tässä kun ei tarvitse asetella mitään kauniisti kuorta rikkomattomaan muotoon. Petkeleellä täytteen perunoiden pilkkominen kävi nopeammin kuin veitsellä ja nyt kieltämättä haaveilen omasta petkeleestä hakkuulaatikoineen. Kiireisen ihmisen ruokaa kukot ei ole, aloitin tämän tekemisen rauhassa aamupäivällä ja illalla söimme, kun olin saanut muut hommat hoidettua. Kannattaa aloittaa aikaisin aamulla, niin saa kohtuulliseen aikaan syötävää pöytään. 

Se, onko tämä täysin aito säkkijärveläinen hakkoopiirakka, niin en mene takuuseen. Pekonia tuskin kukkoon silloin aikoinaan on laitettu, mutta moni nykypäivän kukkoleipuri niin tekee - minäkin olen tehnyt niin vuosia. Samoin kuoritaikina vaihtelee talosta taloon, osa käyttää ruiskuorta, osa tekee vehnäisemmän. Minä teen tavalliset kukot piimään ja hiivaleipäjauhoihin, tähän taas sopi hyvin täysjyvä- eli grahamjauhot ja leivottavuutta tuomaan tavallinen vehnä. Jos tekisi grahamista, muistuttaisi se enemmän rukiiseen leivottua kuorta. Usein teen omat kukkoni sian kylkisiivun sijaan naudanpaistilla, mutta nyt muiden syöjien takia käytin pelkkää possua. Ei sitä kerralla voi kaikkia perinteitä rikkoa... 

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kotona! Jos ei ole syöjiä montaa tai ei huvita syödä samaa, varsin täyttävää ruokaa, montaa päivää, kannattaa tehdä tästä puolikas tai jopa vain neljäsosa annosta ja valita vuoaksi vaikkapa lasagnevuoka tai joku muu uuninkestävä vuoka uunipellin sijaan.

Resepti on julkaistu 28.8.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kinkkukierteet

Ihanat kinkkukierteet saavat lisämakua pestosta ja juustoista

Resepti syntyi jo pari vuotta sitten, kun kaipasin jotain kiekkoina paistettavaa hiivataikinaohjetta niiden aiempien versioideni tilalle. Tästä ei ainakaan makua puutu ja nämä kierteet sopivat mainiosti myös vaikkapa höyryävän kuuman keittolautasen kyytipojaksi tai illanistujaisiin. Jotain tämänkaltaisia kiekkoja tuli väsättyä myös kouluaikoina myyjäisiin luokkaretkirahastoa kartuttamaan, mutta nyt ollaan versiossa 2.0., onnistuneiden makujen äärellä.

Nämä kinkkukierteet ovat todella maukkaita, sillä niiden väliin sipaistaan aromaattista punaista pestoa, pehmeää tuorejuustoa ja makoisaa kinkkua tuoreiden yrttien sekä juuston kaverina. Ohjeen mukaisesta annoksesta leipoo melkoisen määrän herkuteltavaa, joten jos kahvipöytään ei ole istumassa kovin suurta joukkoa tai pakastimesi on täynnä, puolita annos rohkeasti. Muutoin kierteitä saa syödä aamupalaksi, välipalaksi, kahvin kanssa, lounaaksi, iltapalaksi ja hiukopalaksi ihan joka välissä. Kierteet ovat herkullisia ihan sellaisenaan, mutta meidän isän yllätin sipaisemasta niille välillä myös voinokareen, sillä leivoin näitä kesällä mummolassa vieraillessani.

n. 40 kappaletta

taikina

50 g voita

5 dl maitoa

50 g hiivaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

1 tl oreganoa

n. 13-14 dl sämpyläjauhoja

2 dl juustoraastetta

täyte

200 g aurinkokuivattu tomaatti –tuorejuustoa

4 rkl punaista pestoa

300 g kinkkua suikaloituna

3 dl juustoraastetta

n. ½ ptt ruohosipulia

mustapippuria myllystä

voiteluun

1 kananmuna

2 rkl vettä

Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon maito ja kuumenna kädenlämpöiseksi. Kaada seos taikinakulhoon, liuota hiiva nesteeseen. Lisää sokeri, suola, oregano ja osa jauhoista, vatkaa hetki vispilällä tai käsin. Lisää loput jauhot, juustoraaste ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Anna kohota peitettynä noin tunnin ajan.

Valmista täyte. Sekoita tuorejuuston joukkoon punainen pesto. Suikaloi kinkku ohuiksi siivuiksi tai käytä valmista kinkkusuikaletta, kuten Korpelan kevyt kinkkusuikale. Raasta juusto tai käytä valmista juustoraastetta. Juustoraasteessa saa olla reilusti makua. Hienonna ruohosipuli pieneksi silpuksi.

Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse molemmat taikinat jauhotetulla alustalla noin 30x50cm kokoiseksi levyksi. Levitä tuorejuusto-pestoseos tasaisesti molemmille taikinalevyille, ripottele pinnalle kinkkusuikaleet ja juustoraaste sekä ruohosipulisilppu. Rouhi päälle mustapippuria. Kääri levyt tiukalle rullalle ja leikkaa kumpikin rulla n. 20 palaan. Nosta kiekot leikkauspinta ylöspäin leivinpaperoidulle pellille. Anna kohota n. 10-20 minuuttia. Sekoita kananmuna ja vesi, voitele kinkkukierteiden pinnat. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 12 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja taikina on kypsynyt.

Mummin vanha voileipäkakkuvati on miun lempiastioita! Tämmöinen on meillä vihreänäkin. Sopii hyvin kakkujen lisäksi myös muiden leivonnaisten aluseksi. Voi kun löytäisin omankin!

Vinkki: Reseptistä jää yli puolikas purkki punaista pestoa. Sen voi piilottaa vaikkapa keittopohjaan, lasagneen, jauhelihakastikkeeseen ja sekoittaa pastasalaatin joukkoon mehevöittäjäksi. Pesto tulee säilyttää avaamisen jälkeen jääkaapissa ja se ei kestä kovin montaa päivää, joten ethän unohda avattua purkkia jääkaapin perälle. Itselleni hävikin välttäminen on keittiössä tärkeää ja niinpä esimerkiksi hummusta tehdessäni kikherneiden suolaliemikin on päätynyt hyötykäyttöön vegaanisten marenkien pohjana.

Voi että kuinka hyviä nämä ovatkaan! Näitä on tämän parin vuoden aikana pitänyt leipoa useaan otteseen, olen saanut kurssilaisilta kehuja reseptistä sekä lähipiirissäkin ohjeella on kieputeltu kierteitä useaan kertaan. Täytteeksihän näihin voi laittaa mitä tahansa, niin metwurstia, kalkkunaa, tonnikalaa, kasviksia kuin mitä tahansa juustojakin. Pestonkin voi jättää halutessaan kokonaan pois ja käyttää pelkkkää tuorejuustoa jne. Pidän kovasti resepteistä, joissa on hyvä pohja ja niitä voi tuunata mieleisekseen lähes loputtomasti. Tämä on ehdottomasti yksi luottoreseptejäni. Kurkkaa myös vanha juustokierteiden resepti, jossa taikinaa ei kohotella laisinkaan. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 11/2019.