Kesäkurpitsapaistos

Mehevä kesäkurpitsapaistos pitää sisällään sitruuna-valkosipuliöljyllä siveltyjä kesäkurpitsaviipaleita

sekä kuohkeaa mintun maustamaa ricottajuustotäytettä.

Tämän reseptin bongasin jo aiemmin ilmestyneestä Glorian ruoka & viini -lehdestä, joka on tullut postilaatikkooni jo vuosien ajan. Reseptiä silmäillessä ajattelin, että taidanpas kerrankin kokeilla jotain valmisohjetta, mutta kuinkas kävikään: jo luonnosvaiheessa ajattelin, että ohjetta on hieman muokattava ja se kieltämättä kannatti – ainakin omaan makuuni lopputulos on varmasti näin tuunattuna mieleisempi. Reseptissä on nyt runsaammin oliiviöljyä, sitruunaa, valkosipulia ja minttua. Eikä jäänyt pyörimään puoliksi raastettua sitruunaa jääkaappiin, mehunkin sai näppärästi käytettyä aamupalasmoothien joukkoon. Hävikin välttäminen on yksi hyvä keino lähestyä kokkailuja, usein reseptit eivät pahastu siitä, jos niihin käyttää puolikkaan puskan sijaan kokonaisen kimpun tuoreyrttiä ja lorauksen jotain voi helposti suurentaa vähän isommaksi.

Kesäkurpitsapaistos olikin herkullinen kokeilu. Uunista tulvi sitruunan ja valkosipulin aromit, minttu maistuu edelleen melko vienosti täytteessä ja kananmunat hyydyttävät täytteen vaaleanvihreiden kesäkurpitsasiivujen väliin kauniiksi kerroksiksi. Pinjansiemenien palamista kuumottelin etukäteen, mutta eiväthän ne mihinkään palaneet. Jos haluat pelata varman päälle, voit paistaa vuokaruokaa hetken uunissa ennen pinjansiementen lisäämistä pinnalle. Edullisemman version pinjalle saat auringonkukansiemenistä. Jos paistos kaipaa rinnalleen jotain tukevampaa, niin vaikkapa broilerinfileet sopisivat hyvin kaveriksi. Mielestäni ruoka oli kyllä näinkin oikein hyvää ja täyttävää. Kannattaa kokeilla!

6 annosta / 20 x 25 cm uunivuokaan

2 rs ricotta-tuorejuustoa
5 valkuaista
3 keltuaista

1,5 isoa kesäkurpitsaa (n. 600 g)
100 g grana padanoa tai parmesaania
½ ptt minttua (voi laittaa myös kokonaisen)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

mausteöljy
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan kuori
4 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

pinnalle
½ dl pinjansiemeniä

Kumoa ricotat siivilään, anna valua muiden valmistelujen ajan.

Erottele 5 valkuaista isoon kulhoon ja 3 keltuaista toiseen isoon kulhoon. Hienonna mintunlehdet pieneksi silpuksi ja raasta grana padano, sekoita minttu ja juustoraaste keltuaisiin. Mausta keltuaisseos suolalla ja pippurilla. Jätä odottamaan.

Pese kesäkurpitsat, poista päädyt ja leikkaa keskeltä poikki. Leikkaa paloista pitkittäin ohuita siivuja. Jätä odottamaan.

Pese sitruuna ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Kuori valkosipulinkynnet ja raasta hienoksi raasteeksi. Mittaa oliiviöljy kahvimukiin ja sekoita raasteet joukkoon, mausta seos suolalla ja pippurilla.

Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa sen jälkeen keltuaisseoksen rakenne sekaisin (vispilöitä ei tarvitse pestä välissä) ja vispaa valutettu ricotta joukkoon. Kääntele valkuaisvaahto nuolijalla varovasti nostellen täytteen joukkoon.

Kokoa vuoka. Levitä vuoan (20 x 25 cm) pohjalle kerros kesäkurpitsasiivuja ja sivele ne mausteöljyllä. Nostele päälle kerros juustotäytettä (n. 4 nuolijallista) ja levitä päälle taas kerros kesäkurpitsasiivuja, sivele mausteöljyllä. Jatka, kunnes ainekset on käytetty. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Sivele lopulla mausteöljyllä (öljyä saa olla päällimmäisessä kerroksessa runsaasti) ja ripottele pinnalle pinjansiemenet. Paista 175-asteisessa uunissa n. 45-55 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsat ovat kypsyneet ja saaneet kullankeltaisen värin.

Vuoan kasaus. Nuolijalla on kätevä nostella täytettä vuokaan ja
levittää se sen jälkeen tasaisesti kesäkurpitsasiivujen päälle.

Herkullista! Kesäkurpitsa kypsyi sopivasti ricottatäytteen keskellä ja eikä se jäänyt myöskään liian vetiseksi, vaikka viipaleita ei itketetä etukäteen. Sitä voisi toki joskus kokeilla - tai kesäkurpitsan paistaa pannulla ennen vuokaan lisäämistä. Mikäli mausteöljy kerkeää loppua kesken ennen viimeisten päälle tulevien kesäkurpitsoiden voitelua, lisää mukaan loraus öljyä. Kun viipaleissa on tarpeeksi öljyä, ne paistuvat paremmin kuivumatta. Mietin ennakkoon, tuleekohan täytteestä kuinka tanakkaa ja pahastuisiko se, jos lisäisin ne pari ylimääräistä keltuaistakin mukaan. Ratkaisu oli tämän suhteen ihan oikea: älä lisää, muuten täytteestä tulee varmasti liian kovaa. Tee keltuaisista jotain muuta. Seuraavalla kerralla laittaisin kyllä kokonaisen puskan minttua mukaan, se saisi makuuni maistua vahvemminkin.

Resepti on julkaistu 6.3.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.