Mansikka-limetiramisu

 

Mansikka ja lime maistuvat ihanan kesäisessä tiramisussa, jossa ei ole kahvia laisinkaan

Tiramisu on italialainen klassikkojälkiruoka, joka on verrattain helppo valmistaa. Kananmunien keltuaisten ja valkuaisten erottelu on vaikein rasti, sen jälkeen kaikki valmistuu kuin lähes itsestään. Avainasemassa on siis kananmunista syntyvät kuohkeat vaahdot sekä pehmeä mascarponetuorejuusto, joista syntyy tiramisun syvin olemus. Perinteinen tiramisu (jolla voitin aikoinaan reseptikilpailunkin) kostutetaan espressolla ja koko komeus hunnutetaan kaakaojauheella, mutta erilaisia variaatioita voi keksiä aivan loputtomiin. Kaiken lisäksi tiramisun voi tehdä jääkaappiin jo tarjoilua edeltävänä päivänä, sillä tiramisu paranee tekeytyessään. Omia tiramisusuosikkejani ovat mm. sitruunasta tehty valkokeltainen pirtsakka herkku ja vadelmainen versio, mutta viimeisimpänä makuhermot vei myös tämä mansikalla ja limellä täytetty hieman erilainen versio tiramisusta. Koska ainakin itselläni mansikat kuuluvat kesään ja etenkin juhannukseen, niin tämä sopii mittumaarina kahvipöytään kuin voinokare uudelle perunalle. Pidätkö sie tiramisusta?

10 annosta / 30 x 22 cm vuoka

1 pkt (glut.) savoiardikeksejä

limemarinoidut mansikat
500 g mansikoita
2 ½ rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 limen mehu ja kuori

mascarponeseos
2 valkuaista
2 keltuaista
½ dl sokeria
500 g (veg.) mascarponetuorejuustoa

koristeluun
tuoreita mansikoita
pistaasipähkinöitä

Valmista marinoidut mansikat. Perkaa mansikoista kannat ja pilko mansikat pieniksi kuutioiksi. Lisää joukkoon sokeri ja vanujasokeri. Pese limen kuori huolellisesti, raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste ja mehu mansikoiden joukkoon. Jätä mehustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Valmista mascarponeseos. Erottele valkuaiset isoon vatkauskulhoon ja keltuaiset pieneen kulhoon. Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi valkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää keltuaisiin sokeri ja vatkaa kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi – voit käyttää pesemättömiä vatkaimia, kun vatkaat tässä järjestyksessä. Kun keltuais-sokeriseos on kuohkean vaaleaa, lisää joukkoon mascarponetuorejuusto ja sekoita sähkövatkaimella nopeasti sekaisin. Lisää viimeiseksi valkuaisvaahto keltuaisseoksen joukkoon nuolijalla varovasti nostellen.

Kokoa tiramisu. Asettele vuokaan kerros savoiardikeksejä (puolet kekseistä) ja levitä päälle tasainen kerros marinoituja mansikoita liemineen (puolet mansikoista). Nostele mansikoiden päälle pieniä kasoja mascarponeseosta ja levitä varovasti tasaisesti mansikoiden päälle. Tee samalla tavalla toinen kerros – keksit, mansikkaa ja mascarponeseosta. Ripottele pinnalle rouhittuja pistaasipähkinöitä ja asettele koristeeksi mansikoita. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua muutama tunti, että keksit pehmenevät. Voit tehdä tiramisun jo tarjoilua edeltävänä päivänä valmiiksi, koristelun voi tehdä tarvittaessa juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Mikäli mansikoista ei irtoa tarpeeksi nestettä, voit kostuttaa keksejä tarvittaessa mansikkamehulla, spritellä tai muulla punaisella tai kirkkaalla liemellä. Varo, ettei kostutusliemi ole liian makeaa. Nykyään marketeista saa gluteenittomia savoiardeja, joten tämän voi tehdä myös gluteenittomana! Maidotonkin onnistuu, sillä mascarponea löytyy myös vegaanisena vaihtoehtona.

Nam. Minun suurinta herkkuani jo viime kesänä, jolloin tämän reseptin kehittelin. Koska en kerennyt reseptiä julkaista silloin, niin laitetaan nyt esille. On tosiaan hyvää, mansikat saa marinoitua rauhassa muutaman tunnin ennen tiramisun kokoamista ja tiramisu kannattaa valmistaa tekeytymään muutama tunti ennen tarjoilua tai mielellään jo edellisenä päivänä. Jos tiramisun tekee kiireellä juuri ennen tarjoilua, tulee keksejä kostuttaa huomattavasti enemmän. Silloin keksit kannataa dipata ihan kokonaan nesteessä. Tähän voisi hyvin sopia vaikka kuohiviini kostuttajaksi, jos pöydästä ei löydy pikkuväkeä.

Resepti on julkaistu 11.6.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Parsapiirakka kätkee sisäänsä kahta eri vuohenjuustoa. Nam!

Kun veriappelsiinikausi on ohi, alkaa parsasesonki. Vuoden ensimmäinen parsanippu uppoaa pannulla paistettuna ja hollandaisella hölvättynä, mutta sen jälkeen on erilaisten parsaleivonnaisten vuoro. Tällä kertaa mieleni teki piirakkaa ja vaikka minulla on killerihyvä ikivanha piirakkaresepti parsasta, halusin kokeilla jotain uutta. Rakastan vuohenjuustoa ja tähän piirakkaan sitä upposi kahdessa muodossa. Liemeen purkillinen pehmeää, levittyvää tuorejuustoa ja piirakan täytteeksi vielä pieni pötköllinen homepintaista vuohenjuustoa kiekoiksi leikattuina. Kun piirakkaa leikkaa annospaloiksi, juustokiekot näkyvät hauskasti piirakasta. Mikäli vuohenjuusto ei maistu, sen voi korvata vaikkapa paketillisella fetaa tai mustaleimaemmentalraastetta. Parsan tilalla voi kokeilla broccolinia eli varsiparsakaalia, jos parsaa ei satu olemaan saatavilla. Varsinkin pääsiäisen ja vapun seutuun kaupoista jää käteen parsalaarien kohdalla usein ei-oota, sillä muutkin ovat huomanneet, kuinka hyvää parsa on.

8 isoa tai 16 pientä annospalaa, 23 x 23 cm piirasvuoka

pohja
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
¼ dl kylmää vettä

liemi
200 g ranskankermaa
150 g maustamatonta vuohentuorejuustoa
2 kananmunaa
2 keltuaista
2 rkl tuoretta timjamia
1 tl mustapippuria
½ tl suolaa

täyte
180 g vuohenjuustopötkö
500 g vihreää parsaa

Valmista pohja. Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot sekä suola. Lisää tilkka vettä, että saat helposti käsiteltävän taikinapallon, joka ei murene. Voitele irtopohjaisen piirasvuoan reunat ja pohja voilla. Taputtele taikina vehnäjauhojen avulla tasaisesti vuoan reunoille ja pohjalle, siisti reunat. Aseta uunipellin päälle leivinpaperi ja nosta piirakkavuoka sen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia tai kunnes taikina on muuttunut mattamaiseksi ja saanut kevyesti väriä.

Valmista liemi. Sekoita pienessä kulhossa ranskankerma ja vuohentuorejuusto. Lisää joukkoon kaksi kokonaista kananmunaa ja erottele lisäksi kahdesta kananmunasta mukaan pelkät keltuaiset. Vispaa sekaisin. mausta seos silputulla tuoreella timjamilla, suolalla ja pippurilla. Huomioi, että juustot ovat suolaisia.

Valmistele täytteet. Leikkaa kittipintainen vuohenjuustopötkö 16 ohueksi viipaleeksi. Taivuta parsaa tyvestä, että kova puumainen varsi napsahtaa poikki, siisti päät. Leikkaa parsat tarvittaessa vuokaan sopiviksi. Höyrytä parsoja kaksi minuuttia tai paista niitä hetki kevyesti paistinpannulla öljytilkassa. Anna jäähtyä.

Kokoa piirakka. Kaada esipaistetulle piirakkapohjalle liemi ja asettele päälle tasaisesti vuohenjuustokiekot. Lado parsat piirakan päälle ja paina kevyesti täytteen joukkoon. Paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia tai kunnes piirakan reunat ovat saaneet kullanruskean värin, piirakkapohja on kypsynyt ja täyte hyytynyt. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua. Voit koristella valmiin piirakan tuoreilla timjaminoksilla.

Piirakasta tulee näyttävä, kun kokonaiset parsatangot latoo samansuuntaisesti piirakan päälle.

Vinkki: Jos haluat, voit tukea esipaiston aikana piirakan reunat foliosuikaleilla, jotka tukevat piirakan reunoja pysymään ylhäällä. Minä en tällä kertaa tehnyt edes sitä ja ihan hyvin pysyi reunat ylhäällä. Tarvittaessa valahtaneita reunuksia voi painelle takaisin paikoilleen esipaiston jälkeen pikkulusikan avulla. Koska piirakka on paistettu irtopohjaisessa piirasvuoassa, falskaa se aina vähän voita läpi. Kannattaa siis suojata pelti leivinpaperilla. Piirakka kannattaa irrottaa vuoasta ennen kuin se jäähtyy liikaa, ettei voi jämähdä vuokaan kiinni, silloin piiras irtoaa nätisti vuoasta. Tarjoiluvatina tällä kertaa ilmeisesti joku Arabian pizzalautanen.

Kylläpäs se oli hyvää! Timjami sopii parsan maustamiseen oikein hyvin ja tähän sitä upposikin ihan hyvä määrä. Nuo koristetimjamit oli kyllä vähän turhia, olisi tullut parempia kuvia, jos niitä ei olisi laittanut päälle. Myöhäistä tässä vaiheessa, kun piirakka on jo popsittu parempiin suihin. Minä höyrytin parsoja pari minuuttia ihan kaiken varalta, ettei ne jää liian koviksi. Parempi lopputulos tulisi kevyesti paistamalla, sillä parsa on parasta paistettuna tai grillattuna. Keittäminen varsinkin vie parsan maun. Varret voi halutessaan maustaa vielä kevyesti suolalla sekä pippurilla.

Resepti on julkaistu 14.5.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Harissakana-hummusvoileipäkakku

Voileipäkakusta löytyy harissalla maustettu nyhtökanatäyte ja hummustäyte, nam!

Rakastan voileipäkakkuja ja useilla leivontakursseillanikin sellaisia pääsee tekemään. Tätä kyseistä kakkua tehtiin sitruksisella leivontakurssilla ja kakku oli niin hyvää, että hieman muokattuna tein sitä jonkun ajan kuluttua kotonakin. Tämä on siis reseptiversio 2.0 tästä kokeilusta. Voileipäkakussa valmis nyhtökana saa makua aavistuksen tulisesta ja mausteisesta, mutta hyvin herkullisesta harissatahnasta. Harissalla makuun saa pienen välimerellisen vivahteen ja kun kakkuun makupariksi tulee tahinilla eli seesaminsiementahnalla maustettu hummustäyte, on toimiva makuyhdistelmä valmis. Samaa hummusta voi käyttää hieman notkistettuna kuorruttamiseen, mutta yhtä hyvältä se maistuu ranskankermalla notkitetulla tuorejuustolla kuorrutettuna – olen kokeillut myös niin. Kun käyttää hummusta kuorruttamiseen, niin ei tule hävikkiä. Samoin sain optimoitua tässä parin ranskankermapurkin käytön - ei tule hukkaa tästäkään ja jää turhaan purkinpohjia pyörimään jääkaappiin. Harissatahnaa myy esim. Baba Foods -tuotemerkki ihan marketeissa muutamalla eurolla ja samasta purkista riittää niin voileipäkakkuun tai pariin kuin vaikkapa linssikeittoon. Linssikeitto kannattaa maustaa harissalla, tulee ihanaa!

10 annosta / 1,5 l leipävuokaan

n. 15 paahtoleipäviipaletta
1 sitruunan mehu
tilkka vettä

harissakanatäyte
300 g naturel nyhtökanaa (esim. Pouttu)
2 maustekurkkua
250 g ranskankermaa
1–2 rkl harissatahnaa
1 sitruunan kuori
1 rkl tuoretta timjamia (1 tl kuivattua)
suolaa
mustapippuria

hummustäyte
1 prk kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1–2 rkl vaaleaa tahinia
2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
100 g ranskankermaa

kuorrutus
1/3 hummuksesta
50 g ranskankermaa
ripaus suolaa
mustapippuria

koristelu
sitruunaviipaleita
kalamata-oliiveja
kurkkua
rucolaa tai yrttejä
pinjansiemeniä
mustapippuria rouhittuna

Valmista harissakanatäyte. Pilko nyhtökana pieneksi silpuksi ja laita kulhoon. Pilko maustekurkut pienen pieneksi kuutioksi ja sekoita kanan joukkoon. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa. Lisää täytteeseen ranskankerma ja mausta seos harissalla makusi mukaan (aloita ensin vajaalla ruokalusikallisella, lisää maun mukaan) sekä raastetulla sitruunan kuorella ja timjamilla. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Valmis kanatäyte saa olla aavistuksen tulista, sillä maku laimenee muiden voileipäkakun ainesten kanssa. Jätä odottamaan.

Valmista hummus. Valuta ja huuhtele kikherneet, kaada ne monitoimikoneen tai blenderin kulhoon. Kuori ja pilko rouheasti valkosipulinkynnet, lisää kikherneiden joukkoon. Mittaa päälle tahini. Purista raastetusta sitruunasta mehu ja kaada lähes kaikki joukkoon. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Aja hummus sametinpehmeäksi tahnaksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Tässä vaiheessa hummus saa olla tiivistä. Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja sekoita ainekset juuri ja juuri sekaisin. Mittaa hummuksesta 1/3 pieneen kulhoon kuorrutusta varten.

Valmista kuorrutus. Sekoita hummuksen joukkoon nokare ranskankermaa, jolloin siitä tulee helpommin levitettävää. Mausta seos tarvittaessa lisäämällä hieman suolaa ja pippuria. Jätä odottamaan.

Kokoa kakku. Vuoraa 1,5 l vetoinen leipävuoka tuorekelmulla. Leikkaa 12 leipäpalasta hyvin ohuelti kova reuna pois samalla paloja tasoittaen. Lado vuoan pohjalle tiivis kerros leipiä. Purista sitruunasta mehu ja laimenna sitä tilkalla vettä niin, että nestettä on yhteensä 1,5 dl. Kostuta leipäsiivut kevyesti sitruunamehulla. Kaada päälle puolet harissakanatäytteestä ja tasoita pinta. Lado päälle seuraava kerros leipiä, tilkitse mahdolliset raot pienillä leipäsuiroilla ja kostuta ne kevyesti sitruunavedellä, kaada päälle täytteeksi tuleva hummus, tasoita pinta. Lado seuraava kerros leipiä ja tee tarvittaessa täyttöpaloja, kostuta leivät. Kaada päälle loput harissakanatäytteestä ja tasoita pinta. Lado viimeinen kerros leipiä päälle, joista tulee lopulta kakun pinta. Täytä mahdollinen kolo leivillä. Kääri tuorekelmu tiukasta vuoan ympärille ja jätä voileipäkakku makuuntumaan jääkaappiin kevyen painon alle mieluiten yön yli tai vähintään muutamaksi tunniksi.

Kuorruta voileipäkakku. Notkista hummus-ranskankermaseos ja levitä se pienellä palettiveitsellä tai nuolijalla kauttaaltaan kumotun kakun päälle. Tee halutessasi pintaan koristekuvio. Koristele pinta pestystä sitruunasta leikatuilla pienillä sitruunaviipaleilla, kurkkukoristeilla, kalamata-oliiveilla, pinjansiemenillä ja yrteillä tai rucolalla. Rouhi pinnalle kevyesti mustapippuria. Anna makuuntua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Nam! Oli niin hyvää. Kannattaa laittaa harissaa reilusti, sillä kakun muut maut ja leivät imevät osan täytteen tulisuudesta. Pieni potku siis saa tulla kakkuun. Mie tykkään, että voileipäkakun täytteet on naputettu mahdollisimman pieneksi kuutioksi ja tässäkin kannattaa nähdä se vaiva niin kanan pilkkomisessa kuin maustekurkkujen silppuamisessa pieniksi silpuiksi, lopputulos palkitsee. Kartan yleensä sosemasia täytteitä voileipäkakuissa - esim. kinkkuvoileipäkakussa en ikinä ajaisi kinkkutäytettä soseeksi - mutta hummus ja muut vastaavat tahnat tuovat ainoan poikkeuksen. Samalla tahnalla voi sitten kuorruttaa kakkua, niin saa kätevästi käytettyä koko satsin. 

Vinkki: Halutessaan voisi tehdä kuorrutteen 200g maustamattomasta tuorejuustosta, johon lisää n. 50g ranskankermaa notkistamaan. Seoksen voi maustaa vaikka raastetulla valkosipulilla suolan ja pippurin lisäksi, niin se ei jää liian valjuksi täytteen rinnalla. Tuorejuustokuorrutteella kakusta tulee valkoinen, kun tämä hummuspintainen kakkunen on vähän kellertävämpi.

Resepti on julkaistu 2.4. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pekonipasta

Pekonipasta saa innoituksensa pasta carbonarasta

Oheinen resepti on yksi oma versioni pasta carbonarasta, miilunpolttajan pastasta. Autenttinen se ei ole, sillä käytin pekonia guancialen eli savustetun possunposken sijaan. Lisäksi tällä kertaa mukaan päätyi hävikinvälttämisen nimissä kokonaiset kananmunat keltuaisten sijaan ja persiljapuskan jämätkin sinne upposivat. Hurjan hyvää pekonipastaa siitä syntyikin!

3-4 annosta

140-170 g pekonia
2 kananmunaa
100 g parmesaania raastettuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
½ ptt persiljaa silputtuna
reilusti mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
pastan keitinvettä
spaghettia

pinnalle 

raastettua parmesaania

mustapippuria

Pilko pekonit pieniksi paloiksi kylmälle pannulle ja nosta pannun lämpö kuumaksi, paahda pekonit rapeiksi. Nosta pannu levyltä syrjään ja jätä odottamaan. Sekoita pienessä kulhossa kananmunien rakenne rikki vispilällä, sekoita joukkoon raastetut valkosipulinkynnet ja reilusti raastettua parmesaania, vispaa kunnes seos alkaa muodostaa kastikkeen. Silppua persilja hienoksi silpuksi, sekoita kananmunajuustoseoksen joukkoon. Mausta seos kevyesti suolalla ja runsaalla vastarouhitulla mustapippurilla.

Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan, ota kahvikupillinen keitinvettä talteen ja valuta pasta. Kaada pasta paistinpannuun pekonien päälle, kaada joukkoon kananmunajuustoseos ja nostele sekaisin, notkista rakenne tarvittaessa lorauksella pastan keitinvettä. Annostele välittömästi lautasille ja raasta päälle vielä lisää parmesaania ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti.

Nam! Pasta carbonara tai pekonipasta, joku vastaava kuitenkin, on yksi miun lemppariruokiani. Tulee tehtyä harvoin, mutta kun tekee, niin sen nauttii erityisellä hartaudella. Pekonina tykkään käyttää Snellmanin Kunnon pekonia, jota tälläkin kertaa käytin ruokaan. Tykkään leikellä pekonit pieniksi sipruiksi saksilla suoraan kylmälle pannulle ja paahtaa ne oikein rapeiksi, lötköt pekonit eivät houkuta missään ja ikinä. Parmesaani aateloi ruoan, mutta tähän oikein hyvin grana padanokin.

Resepti on julkaistu 12.3.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pistaasipannacotta

Pistaasipannacottassa pistaasi on piilotettuna annosmaljan pohjalle herkullisen kreemin muodossa, pinnalla on rouheutta tuomassa hieman rouhittua pistaasia ja hurmaavia ruusunnuppuja

Mikäli ravintolan jälkiruokalistalta löytyvät tiramisú, crème brûlée ja pannacotta, on valinta vaikea. Kaikki kuuluvat ehdottomiin jälkiruokasuosikkeihini ja niinpä niiden välillä käydään kovaa taistoa, mikä vie milloinkin voiton. Mikäli joku näistä on maustettu jollain erikoisemmalla tavalla, melko varmasti valintani osuu silloin siihen. Sen sijaan jos jokaisen pitäisi opetella joku helppo ja moneen sopiva jälkiruokaherkku, ehdottaisin pannacottaa. Sitä voi varioida lukemattomin keinoin, sillä itse pannacottamassan voi keventää vaikkapa jogurtilla ja maustaa monin tavoin. Pannacottan alle voi kätkeä erilaisia makuja kompottien, hillojen, kuutioiden tai soseiden muodossa ja pinnan voi koristella myös millä tahansa. Kauden marjat, hedelmät, mausteet ja maut on helppo tuoda pannacottan kanssa esille ja se maistuu niin arjessa kuin juhlassa. Juhliin voi pannacottasta pyöräyttää myös ison piirakan, kuten eräs pääsiäinen tein – silloin kermavanukkaan päällä oli runsaasti tuoretta passionhedelmää. Kurkkaa passion-pannacottapiiraan reseptiin.

4 annosta

4 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

½ dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 liivatelehteä

4 rkl pistaasikreemiä

koristeluun

rouhittua pistaasipähkinää

kuivattuja ruusunnuppuja tai syötäviä kukkia

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Mittaa kattilaan kuohukermat, maito ja sokerit. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutaman minuutin ajan koko ajan sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Nosta kattila pois liedeltä. Nosta liotetut liivatelehdet vedestä, purista kuivaksi ja liota kuumaan vaniljakermaan. Sekoita kevyesti ja anna jäähtyä.

Annostele pistaasikreemi neljän annosmaljan tai juomalasin pohjalle, 1 rkl per annosmalja. Nosta tarvittaessa maljat jäähtymään hetki pakastimeen tai jääkaappiin. Annostele saostumisen aloittanut, jäähtynyt pannacottaseos varovasti pistaakreemin päälle, ettei kerrokset sekoitu ja sula. Anna pannacottien jäähtyä kokonaan huoneenlämmössä, peitä jokainen annosmalja tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi hyytymään. Voit valmistaa pannacotat jo edellisenä päivänä ennen tarjoilua. Koristele annokset rouhituilla pistaasipähkinöillä ja syötävillä kukilla, kuten kuivatuilla ruusunnupuilla juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Pistaasikreemiä saa esim. aasialaisista ruokakaupoista. Voit korvata sen hasselpähkinä-kaakaolevitteellä, hillolla, marjoilla tai kuutioiduilla hedelmillä. Jos pohjalle tuleva yllätys on liian juoksevaa, jäädytä maljoja hetki pakastimessa ennen pannacottan lisäämistä. Voit myös annostella makuaineet pannacotan pinnalle. Koristele annokset makuun sopivasti. Kahdella liivatteella jälkiruoasta tulee hyvin pehmeää, jos pidät kovemmasta pannacottasta tai teet kumottavia annoksia, lisää yksi liivatelehti. Pannacottaan uppoaa kätevästi kaikki ylijäämäkermat.

Muita pannacottareseptejäni

tyrni-vaniljapannacotta
valkosuklaapannacotta ja granaattiomenakompotti
passion-pannacottapiiras 

Olihan se kyllä todella hyvää! Jäädytin annosmaljoja tosiaan hetken pakastimessa pistaasikreemin kanssa, ettei kreemi varmastikaan ala sulaa pannacottan lämmöstä. Olisi riittänyt hetki jääkaapissakin, mutta pelasin varman päälle. Kreemi kannattaa annostella huoneenlämpöisenä, jääkaappikylmänä sitä ei saa asettumaan nätisti kauttaaltaan kipon pohjalle. Kreemin olen ostanut varmaankin Joensuusta Jana Marketista, mielestäni myös Onni Market myy sitä. Samoin Kansainvälisiltä suurmarkkinoilta saa vastaavia ja luulisin, että isoimmista marketeistakin saa. Jos ei ole pistaasikreemiä saatavilla, niin tilalle käy hyvin Nutella, mutta miksei ihan joku hillokin tai marjat, mitä sattuu löytymään. Vaihtoehtoja on rajattomasti!

Resepti on julkaistu 5.2.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani, jossa alkoi muuten kymmenes vuosi ruokajuttujen parissa! Melko kiva merkkipaalu :) Jos on toiveita vuoden resepteiksi, niin otan ideoita vastaan. Toki unohdin itse lehtijutussa mainita, että kymmenen vuotta on juttuja jo kirjoiteltu lehteen... 

Kinkkuvoileipäkakku 30 henkilölle

 

Iso kinkkuvoileipäkakku riittää monelle, mutta on myös näyttävä juhlapöydän tarjottava

Rakastan erilaisia voileipäkakkuja ja etenkin niiden tekemistä! Kinkkuvoileipäkakku on meidän perheen ja suvun ehdoton lemppari ja sitä onkin saanut tehdä useisiin isoihin ja pieniin juhliin, mutta myös arkisempiin tilaisuuksiin herkuteltavaksi. Tämän kyseisen kakkusen tein kesällä kummityttöni 1-vuotisjuhliin. Yleensä koristelen hillitysti ja melko eleettömästi kakkuja, mutta tämä iso kakku sai inspiraation valloilleen ja niinpä kakun päälle löytyikin vaikka mitä koristeita. Nuo pienet kuvioidut suolakeksit olivat kiva lisä, joilla sai vähän rousketta, mutta myös korkeutta koristeisiin.

leipä

36 isoa paahtoleipäpalaa (3 isoa pakettia)

½ l vettä

1 lihaliemikuutio

maustekurkkutäyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g kermaviiliä

6 isoa maustekurkkua (irtomyynnistä)

½ dl juoksevaa hunajaa

mustapippuria

tarvittaessa ripaus suolaa

kinkkutäyte

400 g maustamatonta tuorejuustoa

400 g kermaviiliä

900 g saunapalvikinkkua

3 punaista suippopaprikaa

1 ptt tuoretta persiljaa

4 rkl sinappia

mustapippuria

suolaa

kuorrutus

400 g ruohosipulituorejuustoa

200 g ranskankermaa

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

koristelu

vuonankaalia

jääsalaattia

pehtoorinsalaattia

tummia viinirypäleitä

kirsikkatomaatteja

ohuen ohutta pippurikinkkua

leipäjuustoa

kurkkua

tuoretta oreganoa

Käytä irtoreunavuokaa, muotoile se käyttämäsi tarjoiluvadin kokoiseksi. Tässä on 3x3 paahtoleivän kokoisena Vallilan muovitarjottimella. Kuumenna vesi kiehuvaksi pienessä kattilassa, liota lihaliemikuutio veteen, jätä odottamaan. Leikkaa vähintään 36:n leipäpalan kova reuna äärimmäisen ohuelti pois, samalla palat tasaten. Älä leikkaa leipien reunoja kokonaan pois, se on turhaa hukkaa. Jätä odottamaan.

Valmista maustekurkkutäyte. Sekoita ranskankerma ja tuorejuusto pikkukulhossa vispilällä sekaisin. Leikkaa maustekurkut pitkittäin ohuiksi siivuiksi, leikkaa ne pitkittäin suikaleiksi ja kuutioi pienen pieneksi silpuksi. Laita maustekurkkusilppu valumaan siivilään ja anna valua kinkkutäytteen valmistamisen ajan. Lopuksi painele maustekurkkuja vielä lusikalla, käsin tai paperilla ylimääräisen kosteuden poistamiseksi. Sekoita kurkkukuutiot tuorejuusto-ranskankerman sekaan, mausta seos hunajalla, mustapippurilla ja tarvittaessa kevyesti suolalla. Hunaja saa maistua täytteestä.

Valmista kinkkutäyte. Sekoita isossa kulhossa ranskankerma ja tuorejuusto vispilällä sekaisin. Leikkaa palvikinkku pienen pieniksi kuutioiksi, sekoita tuorejuusto-ranskankermapohjaan. Pese ja halkaise suippopaprikat, poista vaaleat kalvot ja leikkaa paprikat ensin pitkiksi ohuiksi suikaleiksi. Sen jälkeen kuutioi paprikasuikaleet pienen pieniksi kuutioiksi, sekoita täytteen joukkoon. Silppua persilja pieneksi silpuksi, sekoita täytteeseen. Mausta täyte sinapilla, pippurilla ja suolalla. Maista, mausta tarvittaessa lisää.

Kokoa voileipäkakku. Asettele vuoan sisään tarjottimelle ensimmäiset 9 palaa leipää, kostuta ne kevyesti pullasudin avulla. Levitä päälle puolet kinkkutäytteestä. Asettele kinkkutäytteen päälle kerros leipiä, kostuta kevyesti. Levitä keskikerrokseen koko maustekurkkutäyte. Asettele päälle kerros leipiä, kostuta. Levitä päälle loput kinkkutäytteestä ja asettele päälle viimeinen kerros paahtoleipiä, josta tulee kakun pinta. Paina leipiä kevyesti kinkkutäytteeseen ja kostuta pinta. Kääri tuorekelmu tiiviisti voileipäkakun päälle ja vuoan reunoille, kääri päälle kerros foliota. Jätä jääkaappiin makuuntumaan yön yli.

Valmista kuorrutus. Sekoita pienessä kulhossa vispilällä ruohosipulituorejuustot sekä ranskankerma. Mausta seos kevyesti suolalla ja pippurilla. 

Kuorruta kakku. Poista kakun päältä folio, tuorekelmu ja reunavuoka. Levitä kuorruteseos palettiveitsellä kauttaaltaan kakun reunoille ja pinnoille, siisti reunat tasaiseksi. Koristele kakun pinta salaateilla, yrttioksilla, puolitetuilla kirsikkatomaateilla ja viinirypäleillä. Leikkaa kurkusta ja leipäjuustosta pienillä muoteilla kuvioita ja asettele kuviot kakun pinnalle. Asettele kakkuun pieniä voileipäkeksejä tai isommista voileipäkekseistä murrettuja palasia. Puolita pippurikinkkusiivut ja kääri rullalle, asettele rullat pystyyn kakkuun. Nosta päälle kevyesti folio ja pidä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Kinkkutäytteen valmistus: kaikki ainekset valmiiksi pilkottuina ja sekoitusta vaille valmiina.
Kulho on varmaankin joku 4-5l vetoinen.

Voileipäkakun kokoaminen: vasemmalla maustekurkkutäyte, keskellä kinkkutäyte ja alla kostutukseen käytettävä lihaliemi. Leivät odottavat reunavuokaan ladottuna tarjoiluvadilla.

Yön yli tekeytynyt kakku juuri ennen kuorrutusta. Reunavuokaa (kakkuvuokaa, astiaa tai muuta tukea) käyttämällä reunoista saa suorat eikä hukkapaloja tarvitse leikata, kuten vapaasti kasaamalla tehdystä kakusta pitäisi leikata. Kakku on korkea, mutta kestää hyvin pystyssä ja kasassa myös leikatessa.

Minä mitoitan tämän kakun n. 30 hengelle. Meillä tykätään voileipäkakusta ja tietysti karjalaisuuteen kuuluu, että häpeähän se olisi, jos ruoka loppuisi juhlissa kesken. Lisäksi seuraavana päivänä on kiva syödä vielä lisää voileipäkakkua!

Jos tämä annos on sinun käyttöösi liian suuri, kurkkaa 10 hengen kakun resepti täältä, sen voi kasata kätevästi 1,5 l vetoiseen leipävuokaan. Joskus laitan tähän kinkkukakkuun kinkun kaveriksi hieman metwurstia makua tuomaan. Tuoreen suippopaprikan voisi hyvin korvata kaupan säilötyllä paahdetulla paprikalla, se on todella hyvänmakuista. 

Erilaisia voileipäkakkureseptejä olisikin vino pino bloggaamatta, kun on tullut vuosien varrella tehtyä niitä paljon niin itse kuin pidettyä erinäisiä voileipäkakkukurssejakin kansalaisopistolla. Tänä keväänä voileipäkakkukurssia ei varmaankaan ole, mutta vielä kevään tulevilla kursseilla teemme joka tapauksessa jotain voileipäkakkuja.

Kurkkaa Voileipäkakut-kategoriasta muita voileipäkakkureseptejäni!

Vadelma-aurajuustokakku

Ihanassa kakussa maistuvat herkullisen
suolainen aurajuusto ja makea vadelmakiille.

Tämä kuvassa näkyvä kakku tuli leivottua jo vuoden 2023 joulun jälkiruoaksi, mutta päivänvalon resepti näkee nyt, lähes vuotta myöhemmin. En tainnut julkaista aikoinaan kuvaakaan tästä kuin Instagramin reelsissä, joten idea pääsi vähän hukkumaan, kunnes oli aika kirjoittaa vuoden viimeinen ruokajuttu osaltani Heiliin. Niinpä kaivelemaan puhelimen kuvia ja Instan tarina-arkistoa, josta lopulta kuvat löytyivätkin. Pidän aurajuustosta valtavan paljon ja tässä sen kirpakka suolaisuus muuttuu lempeäksi ja suussasulavaksi sokerien kaverina, kun kylkeen tulee vielä makea vadelmakiille. Aivan ihana jälkiruoka. Uskallan luvata, että kakku maistuu myös sellaiselle, joka ei sinihomejuustosta niin välitä. Tämän vuoden jälkkäriksi on luvassa jotain, johon tulee ennakkosuunnitelmien mukaan violettia!

10 annosta / 24-26 cm irtopohjavuoka

pohja
200 g pipareita (gluteenittomia)
80 g voita

juustotäyte
170 g aurajuustoa
1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria
100 g (1 dl) ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
½ sitruunan mehu

vadelmakiille
200 g pakastevadelmia
1 ½ dl hyytelösokeria
1 dl vettä

koristelu
tuoreita vadelmia
minttua tai sitruunamelissaa

Valmista pohja. Murskaa piparit hienoksi murskaksi. Sulata voi ja sekoita voisula piparimurskan joukkoon. Vuoraa 24-26 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele ja tomusokeroi vuoan reunat tai käytä reunakalvoa. Taputtele piparivoiseos vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Hienonna aurajuusto haarukalla. Sekoita joukkoon sokerit ja ranskankerma. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Vatkaa sillä välin kuohukerma napakaksi vaahdoksi ja lisää kermavaahto juustoseoksen joukkoon, sekoita tasaiseksi. Purista sitruunanpuolikkaasta mehu mukiin, kuumenna mikrossa kiehuvaksi. Sulata kuivaksi puristetut liivatteet kiehuvan sitruunamehun joukkoon ja jäähdytä. Sekoita jäähtynyt liivateseos nopeasti ohuena nauhana koko ajan vatkaten täytteen joukkoon. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään.

Valmista kiille, kun kakun pinta on hyytynyt. Laita kaikki kiilteen ainekset pieneen kattilaan ja keitä, kunnes vadelmat ovat soseutuneet. Halutessasi voit paseerata vadelmansiemenet pois tiheän siivilän avulla. Anna kiilteen jäähtyä kunnolla ja levitä hieman hyytymisen aloittanut, jäähtynyt vadelmaseos tasaisesti kakun pinnalle. Anna kakun jähmettyä kylmässä muutama tunti ennen tarjoilua. Koristele kakku ennen tarjoilua tuoreilla vadelmilla ja mintun tai sitruunamelissan lehdillä.

HUOM! Liian kuuma kiille sulattaa aurajuustotäytteen ja se voi näkyä kakun pinnalla sellaisena ikävänä sameutena ja valkoisuutena, joten kannattaa rauhassa antaa kakun hyytyä ennen kiilteen lisäämistä ja kiille saa olla oikeasti kunnolla jäähtynyttä ennen kakun päälle lisäämistä. Tämä metodi sopii kaikkiin kakkuihin, joihin tulee kiille. Jos et omista reunakalvoa, joka on sangen kätevää juustokakkuja valmistaessa, niin voitele ja tomusokeroi reunat. Silloin kakun reunoista tulee siistit ja ei tarvitse raapia vuoan reunoja piloille veitsillä. 

Resepti on julkaistu 4.12.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani. 

Paahdettu munakoisokeitto

Munakoisot ja tomaatit paahtuvat uunissa itsekseen, kunnes niistä tehdään ihana samettinen keitto

Tämä oheinen keittoresepti syntyi edellisenä viikonloppuna, jolloin piti tehdä melanzane alla parmigianaa, mutta sen monivaiheisen tekemisen joutui vaihtamaan lennosta nopeasti lähes itsestään valmistuvaan ruokaan, kun oli vähän kiire ja hoppu. Niinpä uunissa paahtuivat keittoainekset itsekseen ja niistä jalostui lopulta muutamassa minuutissa keitto, joka hurmasi maullaan. Sekoitin osaan keittoa vielä tahinia, joka sekin on usein keittiössäni nähty raaka-aine - jos ei muuten, niin käytän sitä leivällä levitteenä. Kannattaa kokeilla tätä herkullista keittoa, tahinilla tai ilman, jos munakoiso maistuu!

6 annosta

n. 1 kg munakoisoja
4-5 isoa tomaattia
4 isoa valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 salottisipulia
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
suolaa
halutessasi 2 rkl tahinia
1 limen mehu

tarjoiluun
oliiviöljyä
cashewpähkinöitä
persiljaa tai basilikaa

Leikkaa munakoisot pitkittäin puoliksi ja leikkaa tomaatit poikittain puoliksi. Kuori valkosipulinkynnet. Laita kaikki ainekset leivinpaperoidulle uunipellille ja lorauta päälle oliiviöljyä, mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Paahda 210-asteisessa uunissa kiertoilmalla n. 45-55 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat saaneet reilusti väriä ja pehmenneet. Ota valkosipulinkynnet aiemmin pois, jos ne uhkaavat tummua liikaa. Kuori ja silppua salottisipulit, kuullota ne tilkassa oliiviöljyä kattilan pohjalla. Kaavi paahtuneiden munakoisojen malto kuorista irti kattilaan, lisää joukkoon paahdetut tomaatinpuolikkaat ja valkosipulinkynnet. Mittaa kattilaan puoli litraa vettä ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua muutama minuutti. Soseuta seos joko rouheammaksi tai silkinsileäksi keitoksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Maista, mausta tarpeen mukaan pippurilla ja suolalla. Halutessasi voit ripauttaa joukkoon myös muita mieleisiä mausteita, kuten juustokuminaa tai ras el hanoutia. Lisää 2 ruokalusikallista tahinia eli seesaminsiementahnaa ja yhden puristetun limen mehu, kiehauta keitto. Annostele keitto lautasille, lorauta pinnalle oliiviöljyä ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Tarjoile keiton lisukkeena hyvää, rapeakuorista leipää.

Vinkki: Voit jättää tahinin pois tai korvata sen 1 desillä mieleistä kermaa. Jos käytät kasvikermaa, on keitto vegaaninen. Kookoskermakin sopii keittoon oikein hyvin! Keitto kestää hyvin myös pakastamisen. Pinnalle sopii hyvin tuoreesta tomaatista leikatut pikkukuutiot, jotka on maustettu pippurilla ja tuoreyrteillä. Tein nimittäin sellaisen tomaatti-oliivisalaatinkin, jota söin keiton lisukkeena. Hyvin maistui sekin!

Olipas herkullista. Tosiaan aktiivinen valmisteluaika oli varmaankin alle 5 minuuttia ennen uunia ja uunissa nämä saivat olla sen vajaan tunnin, kun puuhastelin sillä välin kaikkea muuta. Kun kasvikset olivat paahtuneet, olisivat saaneet olla valkosipulia lukuunottamatta vaikka vielä pidempäänkin, sen jälkeen keiton valmistaminen vei aikaa vajaat 10 minuuttia. Mikäli olisin muistanut ja kerennyt, olisin paahtanut vielä cashewpähkinät ennen ruokailua. Tai olisihan ne voinut laittaa muutamaksi minuutiksi uuniinkin paahtumaan. Mutta melanzane alla parmigianaa miun on aivan pakko tehdä joku päivä! Tämän syksyn moussakakiintiö on jo täynnä, mutta muut ei :)

Resepti on julkaistu 13.11.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vuohenjuustorisotto

Vuohenjuustoa löytyy tästä risotosta niin tuorejuustotyyppisenä itse risotosta kuin paistettuina kiekkoina annoksen päältä. Ihanaa!

Joka syksy minut valtaa hirmuinen vuohenjuuston ja punajuuren himo ja usein yhdistänkin nämä kaksi asiaa. Tällä kertaa kuitenkin vuohenjuusto houkutteli niin paljon, että sen piti päästä annoksen tähdeksi aivan yksinään. Ruokasuunnittelua helpotti myös se, että jääkaapissa oli avattu proseccopullo, joka käy aivan hyvin myös risoton valmistamiseen - ei siis tarvitse aina käyttää valkoviiniä! Niinpä kauppareissulta nappasin mukaani timjamiruukun, purkillisen vuohenjuustoa ja pikkupötkön kittipintaista juustoa. Olisi taas pitänyt olla fiksu ja ostaa suosiolla se iso, paksu vuohenjuustomöhkäle. Siitä saa kauniimmat kiekot annoksen päälle, mutta siinä on myös rutkasti enemmän makua kuin näissä ohuemmissa pötköissä. Harmi vain, että pakkauskoko on niissä sen verran suuri, että aina pitäisi olla useampi juttu mielessä, mihin kokonainen iso pötkö vuohenjuustoa käyttää. Mutta, lopputuloksena oli ihanan makuinen risotto ja proseccokin hupeni jo alle puolen pullon kokkailun ansiosta. Jos et pidä vuohenjuustosta, kokeile vaikka sitruunarisottoa. Vuohenjuuston ystävien kannattaa puolestaa tsekata myös nämä arkistojen aarteet: vuohenjuusto-kermaperunat, vuohenjuusto-kirsikkatomaattipasta ja punajuurta kolmella tapaa, jossa vuohenjuusto löytyy ihanan kreemin muodossa.

4-6 annosta

3 shalottisipulia

3 valkosipulinkynttä

muutama tuore timjaminoksa

reilu loraus oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä (arborio)

2 dl proseccoa tai valkoviiniä

1 l vettä

1 ½ kasvisliemikuutiota

mustapippuria

suolaa

2 rkl hunajaa

150 g pehmeää vuohenjuustoa (tuorejuustotyyppistä)

tarjoiluun

200-400 g kittipintaista vuohenjuustoa

tuoretta timjamia

hunajaa

mustapippuria

Kuori ja hienonna shalottisipulit pieneksi silpuksi, kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Ota muutama tuore timjaminoksa ja riivi tai nypi lehdet irti, jätä odottamaan. Kuumenna kasarissa reilu loraus oliiviöljyä ja kuullota shalottisipulit. Kun sipulit ovat kuullottuneet kunnolla, lisää pannulle hetkeksi valkosipuliraaste, varo polttamasta. Mittaa pannulle risottoriisit ja kuullota, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Kaada pannulle prosecco tai valkoviini ja anna kaiken viinin imeytyä riisiin. Kiehauta vesi ja liuota kasvisliemikuutiot siihen, pidä liemi kuumana. Kun kaikki viini on imeytynyt riisiin ja alkoholi on haihtunut, lisää kauhallinen kasvislientä risoton joukkoon ja hämmentele, kunnes se on imeytynyt riisiin. Toista, kunnes risotto on sopivan kypsää, jätä pieni purutuntuma. Lisää risottoon riivityt timjaminlehdet, ripaus suolaa ja pippuria sekä loraus juoksevaa hunajaa.

Kun risotto alkaa suunnilleen olla kypsää, kuumenna paistinpannu kuumaksi. Leikkaa vuohenjuustopötköstä muutama paksu kiekko ja paista niihin nopeasti kaunis pinta pannulla, pannulle ei tarvitse lisätä voita tai öljyä. Lisää risoton joukkoon pehmeä vuohenjuusto, hämmennä se risoton joukkoon. Jos koostumus sakenee liikaa, lisää vielä tilkka lientä. Annostele risotto lautasille, nosta päälle paistetut vuohenjuustot ja rouhi pinnalle mustapippuria. Lorauta päälle juoksevaa hunajaa ja viimeistele annos muutamalla timjaminoksalla.

Vinkki: Voit korvata prosecco-kuohuviinin myös muulla kuohuviinillä tai valkoviinillä, myös alkoholittomat viinit sopivat. Jos et halua käyttää viiniä, voit korvata sen 1 dl lime- tai sitruunamehua. Myös (alkoholiton) kuiva siideri sopii risottoon. Viinin tarkoitus on tuoda happoa ruokaan, jolloin joku happoinen elementti tilalle kannattaa lisätä onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Hätätapauksessa pieni tilkka makuetikkaa ajaa saman asian. Punajuuririsottoon voi käyttää myös punaviiniä. Annosten päälle kannattaa valita mieluiten paksu vuohenjuustopötkö, mutta ihan hyvä vaihtoehto on myös kuvassa näkyvä ohuempi versio. Minä paistan yleensä vuohenjuustot leivinpaperin välissä, mutta siinä pitää olla tarkkana, ettei leivinpaperi syty palamaan kuumalla pannulla. Leivinpaperi estää juuston tarttumisen pannuun ja sulamisen, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Voit myös paahtaa vuohenjuuston pinnan kaasupolttimella.

Resepti on julkaistu 2.10.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Punaherukkapiirakka (pellillinen)

Pellillinen herkullista ja mehevää punaherukkapiirakkaa maistuu kaikille

Erilaisia pellillä paistettavia isoja piirakoita, niin suolaisia kuin makeita, on mukava tehdä. Ne syntyvät varsin vaivattomasti ja niistä riittää purtavaa isommallekin joukolle tai saa vierasvaraa pakastimeen. Nyt loppukesästä, kun marjapensaat notkuvat herkkujaan, on mukava hyödyntää satoa tuoreena erilaisiin leivonnaisiin. Minusta mikään marja ei varsinaisesti parane pakastamalla, joten tuoreena on parasta nauttia niitä tai leipoa suoraan erilaisiin herkkuihin. Niinpä tähänkin akuuttiin marjapiirakkahimoon upposi hyvä määrä punaherukoita. Täytteen muu osuus on melko perinteinen, kermaviiliä ja vielä extrapehmeys ranskankermasta. Reseptin juju on kuitenkin ihanassa pohjassa! Siitä tulee sopivan ohut, tarpeeksi mehevä eikä se murene, mutta on tarpeeksi luonnetta erilaisten vahvojenkin marjojen kaveriksi. Ehdottomasti tämä kokeilu jää käyttöön jatkossakin!

n. 25 palaa, uunipellillinen

pohja
200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 isoa tai 3 pientä kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl piimää

täyte
400 g (2 prk) kermaviiliä
100 g (½ prk) ranskankerma
4-5 (isoa) kananmunaa
1-1 ½ dl hienoa sokeria
3 tl vaniljasokeria

pinnalle
n. 5 dl punaherukoita (mustikoita, mustaherukoita)

Valmista pohjataikina. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi sähkövatkaimella vatkaten. Lisää kananmunat yksitellen, vatkaten kunnolla välillä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ensin keskenään. Lisää sitten koko jauhoseos kerralla muun taikinan sekaan. Vatkaa muutama kierros vatkaimella aineksia sekaisin. Lisää piimä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle syvälle uunipellille. Käytä apuna jauhoja, taputtele taikina käsin pohjalle ja pellin reunoille. Taikinaa tulee melko ohut kerros (tee pohja x1.5, jos käytössäsi on 60 cm uuni).

Sekoita täytteen ainekset yhteen käsivispilällä ja kaada täyte pohjataikinan päälle. Ripottele punaherukat tasaisesti täytteen pinnalle. Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 25-30 min tasalämmöllä tai kunnes täyte on kypsynyt ja hyytynyt sekä saanut kevyesti väriä. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua. Leikkaa piirakka valmiiksi paloiksi. Säilytä piirakka jääkaapissa tai pakasta palat.

Vinkki: Piirakkapohjasta tulee mukavan ohut ja se soveltuu parhaiten 50 cm:n uunin pellille. Jos käytössäsi on isompi uuni tai uunipelti, tee pohjataikina 1.5 kertaisena. Täytteen määrä soveltuu myös isommalle pellille sellaisenaan. Punaherukat voi korvata mustaherukoilla, mustikoilla, vadelmilla, raparperilla tai vaikka omenoilla. Happamille marjoille kannattaa laittaa n. 1,5 dl sokeria mutta mustikoille riittää 1 dl. Voit ripotella marjat ensin taikinalle ja kaataa täyteliemen varovasti marjojen päälle.

Oi mitä herkkua! Mie laitoin tähän täytteeseen vain sen desin sokeria, mutta kanssasyöjien mielestä sitä olisi saanut olla enemmän, joten kannattaa laittaa kirpeille marjoille tosiaan enemmän sokeria. Makea mustikka sen sijaan pärjää sillä desillä. Piirakka oli hyvää hieman lämpimänä mutta maistui hyvin myös suoraan jääkaapista otettuna, pohja ei kovetu liikaa kylmässä.

Resepti on julkaistu 4.9.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Tomaattihillo

Tomaattihillo on kirpeänmakea ja se sopii niin ruokien lisukkeeksi, kastikkeeksi kuin koristeeksi. Toimii erityisen hyvin myös voileipäkakun täytteenä!

Erilaisten säilykkeiden valmistaminen on mukavaa ja tällä kertaa säilöttäväksi päätyivät ihanat punaiset tomaatit. Tomaattihillo on vaivaton valmistaa ja herkullinen, monikäyttöinen hillo valmistuu nopeasti. Mikäli tulisi kiire, voisi hillon tarjota jo heti sen jäähdyttyä, mutta parhaan lopputuloksen saa, kun antaa hillon tekeytyä yön yli. Tomaattihillon voi maustaa mieleisekseen, minulla mausteiksi päätyivät pöydältä tuoreen timjamipuskan jämät sekä pieni tilkkanen Tabasco-maustekastiketta, joka toi pientä potkua sekä hapokkuutta etikan muodossa hilloon. Tomaattihilloa käytin suunnittellusti voileipäkakkuun yhdeksi täytteeksi tuorejuustoon sekoitettuna, muita makuja olivat mm. tuoreet yrtit ja pekoni. Osa hillosta päätyi parmesaanipiirakan koristeeksi tuoreiden basilikanlehtien kanssa – tomaattihillo onkin hyvä vaihtoehto paprikaiselle paholaisenhillolle. Purkin viimeiset jämät taisivat tulla sivellyiksi voileiville. Ihanaa! Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun tomaatteja saa edullisesti.

n. 5 dl valmista hilloa

500-600 g tomaatteja
1 punasipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl timjamia (1 rkl tuoretta)
½ tl tabasco-kastiketta tai ripaus chiliä
2 dl hillosokeria

Kuutioi tomaatit pienehköiksi kuutioiksi ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi. Kumoa tomaatit ja sipulit kattilaan, lisää joukkoon muut ainekset, paitsi hillosokeri. Keitä seosta n. 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat rikkoutuneet ja koostumus saostunut hieman. Lisää hillosokeri ja jatka keittämistä 15 minuuttia. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Kaada hieman jäähtynyt tomaattihillo desinfioituihin säilykepurkkeihin. Hilloa tulee muutama desilitra. Anna hillon jäähtyä ja jämäköityä jääkaapissa mieluiten yön yli ennen käyttöä. Tomaattihillo sopii ruokien lisukkeeksi, voileipäkakun täytteeksi tai juustopiirakan koristeluun.

Todella herkullista! Mie tosiaan käytin tähän tomaatteja ihan kalttaamatta, eikä sitä huomannut mitenkään lopputuloksesta, eli ei siis kannata turhaan kalttailla tomaatteja, kun sillä ei ole mitään merkitystä valmiin tuotteen kannalta. Pitkähkö keittoaika soseuttaa tomaattia ja sipulia sopivasti, jolloin lopputulos on samettinen. Tein tomaattihillon pekonivoileipäkakun täytteeksi ja se toimi siinä oikein hyvin - hillon pieni etikkainen potku oli enemän kuin tervetullutta, joten jos et käytä tabascoa, kannattaa lorauttaa tilkka etikkaa joukkoon. Osa sitten tuli nautiskeltua parmesaanipiirakan päällä, jossa se toimi hyvin paholaisenhillon korvikkeena. Kurkkaa paprikaisen paholaisenhillon resepti täältä. 

Resepti on julkaistu 7.8.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Britakakku marinoiduilla mansikoilla

Muscat-jälkiruokaviinillä aateloitu britakakku sopii aikuisten juhliin

Kuva-arkistojeni tutkiminen jatkuu ja tällä kertaa esille pääsee jo neljä vuotta sitten keskellä kovinta koronakesää leivottu britakakku. Olimme ystäväni kanssa viettämässä varjofestaria viikonlopun ajan ystävien luona Savon puolella, jossa viikonlopun täytti hyvä ruoka, loistava seura sekä raskas musiikki. Nautimme toinen toistaan ihanimpia herkkuja etenkin grillistä kokakuttana ja mie leivoin nopean kauppapyrähdyksen jälkeen britakakun, johon mansikat marinoitiin isännän kaapista löytyneellä muscatilla. Muscat on miun lempparini, jos haluaa nauttia jotain jälkiruokaviiniä, mutta sopiipa se mainiosti leivontaankin. Kohta saa taas kotimaisia tuoreita mansikoita ja britakakussa ne ovat parhaita. Tai missä vaan kakussa, kunhan niitä on paljon!

10 annosta

marinoidut mansikat
500 g mansikoita
8 rkl muscat-jälkiruokaviiniä

kakkupohja
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
vajaa 1 dl mantelilastuja

täyte
valutetut marinoidut mansikat
4 dl kuohukermaa
4 rkl tomusokeria

koristelu
tuoreita mansikoita
tuoreita (pensas)mustikoita
minttua

Aloita marinoitujen mansikoiden valmistamisella. Perkaa mansikat ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan, laita mansikat kulhoon. Mittaa muscat-jälkiruokaviini mansikoille ja sekoita kevyesti. Anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan, sekoita välissä varovasti pari kertaa.

Valmista kakkutaikina. Vaahdota pohjan huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (n. 25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kevyesti väriä.

Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lasta avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja lastalla taputellen. Ripottele pinnalle mantelilastut (voi jättää myös kokonaan pois). Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.

Valmista täyte. Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi ja mausta seos tomusokerilla. Valuta mansikoista viini talteen.

Kokoa britakakku. Leikkaa kakkulevy puoliksi ja aseta toinen levy kauniille tarjoiluvadille. Levitä päälle kermavaahto ja nostele päälle valutetut mansikat. Valuta täytteen päälle ohuita raitoja marinointilientä. Nosta varovasti päälle toinen kakkulevy. Perkaa koristeeksi tulevat mansikat ja asettele ne kauniisti britakakun päälle. Asettele joukkoon puolitettuja ja kokonaisia pensasmustikoita. Koristele minttutupsuilla. Tarjoile välittömästi. Palanpainikkeeksi sopii marinointiinkin käytetty muscat.

Huom! Muscat sisältää alkoholia, joten kakku ei sovellu lapsille tai alkoholia välttäville. Muscatin voi korvata seljankukkamehutiivisteellä, sitruunamehulla tai raparperisiirapilla. Lisää tarvittaessa marinadiin sokeria.

Nam! Näin vielä vuosienkin jälkeen tämä kuva nostattaa veden kielelle, muiden muistojen ohella. Oli kyllä hyvä kakku, mutta muutenkin loistava viikonloppu. Britakakut ovat miun lemppareitani ja niitä usein läheisenikin pyytävät leipomaan. Kohta varmaan pääsee taas leipomaan britakakkua!

Kokeile myös näitä versioita:

britakakku mansikoilla

kirsikkainen britakakku

britakakku mansikoilla ja raparperilla

Kookoslastut eli kookospikkuleivät

Kookoslastut säilytetään peltirasiassa

Kookoslastut kuuluvat kauralastujen sekä joulupiparien ohella niihin ensimmäisiin leivonnaisiin, joita tulee lapsena leivottua vanhempien kanssa - ainakin näin meidän suvussa näyttää asia olleen. Niinpä miekin olen syönyt ja tehnyt kookoslastuja koko ikäni, välillä eri reseptejä kokeillen, mutta aina lopulta tähän reseptiin palaten. Tämä resepti on siis ollut äitini käytössä jo vuosikymmeniä. Kuinka herkullisia ne ovatkaan!

n. 30 kappaletta

1 kananmuna
1 dl sokeria
100 g kookoshiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g voita

Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen (kiertoilma 150c). Sekoita kananmuna ja sokeri. Lisää kevyesti käännellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sulatettu voi. Nosta taikinasta lusikalla pieniä kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä kekojen väliin reilusti tilaa, sillä kookosleivät leviävät kovasti. Paista uunin keskiosassa n. 8 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat saaneet reunoille hieman ruskeaa väriä.

Ihania! Kookoslastut ovat kyllä kauralastujen ohella suora makumatka lapsuuteen. Tämä on se resepti, jolla meillä on kookoslastut leivottu koko elämäni ajan. Ei epäonnistu ikinä.

Kauralastut

Kauralastut kannattaa säilyttää peltirasiassa

Kun olin pieni, lähestulkoon ensimmäisiä leipomisiani olivat kaura- ja kookoslastut. Niitä on helppo tehdä pikkuistenkin, sillä tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista eikä ihan hirveää sotkuakaan saa aikaiseksi. Meillä oli lapsuudenkodissani aina etenkin juhlissa ja juhlapyhinä tarjolla äitini leipomia kaura- ja kookoslastuja ja niinpä niitä on edelleenkin tarjolla. Minä leivoin kookoslastuja veljentyttöni ristiäisiinkin viime syksynä. Näissä maistuu lapsuudenmuistot!

2 dl sokeria
1½ dl voisulaa (150 g)
½ dl kuohukermaa
½ dl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nosta taikinasta pieniä nokareita pellille melko kauas toisistaan, sillä kauralastut leviävät kovasti. Paista 200-asteisessa uunissa n. 6 minuuttia tai kunnes kauralastut ovat saaneet kauniin värin reunoilleen. Kiertoilmalla paistolämpötila on 175 astetta. Anna jäähtyä kokonaan pellillä ja siirrä valmiit pikkuleivät peltirasiaan. 

Minun lemppariani! Ai että. Nämä on kyllä hyviä. Eikä ikinä epäonnistu, paitsi jos unohtaa pellit uuniin. Kauralastuihin tulee hieman toffeinen vivahde, kun sokeri ja voi paahtuvat kevyesti uunissa. Silloin myöskään ne hieman liian kauan aikaa uunissa olleet eivät maistu mitenkään pahalle.

Raparperipiirakka vaniljakiisselillä

 

Raparperipiirakka, jossa on kastike valmiina

Tämän ikivanhan raparperipiirakan juju on siinä, että se kuorrutetaan kuumana omatekoisella vaniljakastikkeella ja piirakan annetaan sitten jäähtyä ihanaksi herkuksi. Piirakka on todella hyvää ja mehevää. Ulkonäkö ei ehkä ole kaikkein kaunein valjun kiisselin ansiosta, mutta maku tosiaan korvaa sen, mitä ulkonäössä menetetään. Onko resepti sinulle tuttu?

20 annosta / uunipellillinen

taikina

4 kananmunaa

4 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

125 g voita sulatettuna

5 ½ dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 l raparperinpaloja

vaniljakiisseli

5 dl maitoa

2 dl sokeria

4 rkl perunajauhoja

4 rkl voita

lopuksi 3 tl vaniljasokeria

Valmista taikina. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kerma ja voisula, sekoita nuolijalla nostellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nuolijalla nostellen. Pese raparperinvarret ja pilko raparperit pieniksi kuutioiksi. Sekoita raparperipalat taikinan joukkoon, nostele nopeasti sekaisin nuolijalla mutta älä vatkaa, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 200-asteisessa (kiertoilmalla 180c) uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.

Valmista vaniljakiisseli piirakan kypsyessä. Mittaa kiisselin ainekset teflon-kattilaan ja kiehauta kiisseliksi koko ajan sekoittaen. Lisää vaniljasokeri valmiiseen kiisseliin. Anna kiisselin jäähtyä hetki ja levitä se kuuman piirakan päälle. Anna piirakan jäähtyä ja täytteen jähmettyä, leikkaa annospaloiksi ja koristele halutessasi esim. tuoreilla mansikoilla ja yrteillä. Säilytä piirakka kylmässä.

Nam! Todellista herkkua. Kuten aina raparperiherkuissa, kannattaa käyttää mahdollisimman pieniä ja nuoria varsia, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Mutta koska lopputulos on mehevä, voi tähän käyttää vähän jo vanhempiakin varsia ja tarvittaessa paksuja varsia pilkkoa pienemmiksi, jolloin ne varmasti kypsyvät taikinan sisällä. Onnistuu myös mainiosti pakastetuista ja sulatetuista raparperipaloista.

Resepti on julkaistu 5.6.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vironperän kakku

Vironperän kakku eli Kyllikki Virolaisen nimikkokakku

Kahvikakut ovat usein sellaisia, joita tulee leivottua, kun tekee mieli jotain nopeaa herkkua tai pitää viedä jonnekin jotain kahvileipää. Kahvikakut valmistuvat verrattain nopeasti ja helposti ja valinnanvaraa on niin paljon, ettei kaikkia ohjeita ehdi elämänsä aikana edes kokeilemaankaan. Tämä kakku on Suomen entisen pääministeri Johannes Virolaisen puolison, Kyllikki Virolaisen, kakkuresepti. Resepti on jo vanha, mutta itse päädyin kokeilemaan "vasta äskettäin" tätä. Kakku ei ole suotta kahvikakkujen klassikkoja. Minulla oli tänä keväänä kansalaisopistolla kahvikakkukurssikin, resepti saattoi olla kurssivihkosessa, mutta mielestäni emme tätä oppilaiden kanssa kuitenkaan leiponeet. Jos et ole vielä kokeillut, niin kokeile ihmeessä. On herkullista!

1,5 l kahvikakkuvuokaan

3 dl maitoa
3 dl sokeria
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
150 g voita sulatettuna
1 dl omenasosetta

Sekoita ainekset keskenään järjestyksessä isolla lusikalla sekoittaen. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun 1.5 l kahvikakkuvuokaan. Paista 175-asteisessa (kiertoilmalla 150c) uunissa alatasolla n. 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kypsästä kakusta ei jää tikkuun jälkiä. Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia vuoassa ja kumoa kakku sen jälkeen. Jäähdytä ennen tarjoilua. Koristele halutessasi pinta tomusokerilla. 

Klassikkokakku! Tosin leivoin tätä vihdoin ja viimein joskus viime vuonna, kun harvemmin miulla on jääkaapissa omenoita allergiani takia. Hyvin voi käyttää myös kaupan valmista omenasosetta - sokeriton omenasose on ihan hyvä valinta, mutta voi olla myös hillomaisempaa. Jos sose on kovin sokerista, voi tiputtaa hieman reseptin muuta sokerimäärää. Erityisen helppo tähän on käyttää kaikki jämäomenasoseet, jos sellaisia tuppaa jäämään jääkaappiin tai kellarin perälle.

Vegaaniset marengit

Vegaaniset marengit kannattaa säilyttää peltirasiassa

Marengit tehdään perinteisesti kananmunan valkuaisesta, mutta onnistuupa ne tehdä kananmunattomasti ja vegaanisesti aquafabasta eli kikhernepurkin säilykeliemestä! Oikein hyvin onnistuu niinkin. Kannattaa siis säästää seuraavan kerran liemi, kun valutat kikherneet vaikkapa hummuksen tekoa varten. Hieman ehkä pidempi on vatkausaika ja ainakin uunittaessa marenkeja tulee hieman hernekeittomainen tuoksu, mutta itse lopputulos maistuu ihan tavalliselle marengille - ei maistu herneet, ei tule enää mieleen hernekeitto.

n. 70 pientä marenkia

1½ dl aquafabaa eli kikhernelientä
1½-2 dl (siro)sokeria
n. 2 tl sitruunamehua, limenmehua tai etikkaa
2 tl vaniljasokeria maustamiseen

Vaahdota aquafaba eli kikherneiden säilöntäliemi sähkövatkaimella vaahdoksi, muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, lisää lopuksi mehu/etikka sekä vanilja ja vatkaa kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi sähkövatkaimella, noin 10 minuutin ajan. Laita marenkimassa koristetyllalla, esim. tähtitylla, varustettuun pursotinpussiin ja pursota tasakokoisia pieniä marenkeja leivinpaperoidulle pellille. Jätä pieni leviämisvara, jos massa ei ole täysin kovaa. Kuivata marengit miedossa lämmössä (max. 80 astetta) muutaman tunnin ajan ja vaihtele tarvittaessa peltien paikkoja. Jätä marengit loppukuivumaan uuninluukku raollaan ja anna niiden kuivua yön yli. Laita rapeiksi kuivuneet marengit ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltirasiaan. Säilytä huoneenlämmössä.

Vegaaninen marenkimassa on aivan valkoista vaahdotuksen jälkeen

Vegaaniset marengit voivat tuoksua hieman kuivuessaan herneille, mutta lopputuloksessa se ei maistu. Halutessasi voit maustaa massan makuaromeilla tai esim. raakalakritsijauheella. Värjääminen onnistuu pastaväreillä tai marjajauheilla. Voit tehdä muutoin samalla reseptillä pavlovan, lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä. Pavlova kasataan isoksi keoksi, jossa on kuoppa täytettä varten ja paistetaan max. 100-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes marenki on kuivunut. Pavlovassa marenki jää hieman sitkaaksi sisältä. Kurkkaa kananmunaa sisältävän pavlovan reseptini täältä.

Vegaaniset marengit pursotettuna pelleille

Marengit ovat oma suosikkini silloin, kun jää valkuaisia yli. Nyt olen tehnyt niitä muutaman kerran myös kikherneliemestä. Molemmat oikein toimiva juttu. Marengeilla on helppo koristella jälkkäreitä, kakkuja, jäätelöannoksia jne. Tai voihan niitä napsia herkkupaloina suuhun muutenkin. Mummollani oli aina astiakaapin ylähyllyllä rasiallinen marenkeja, joita sai käydä napsimassa.