Veriappelsiinipuuro

Veriappelsiini maistuu vahvasti kauniinvärisessä mannapuurossa

Nyt kun vielä saa veriappelsiineja, niitä tulee ostettua jokaisella kauppareissulla vähintään kilo tai pari. Koska veriappelsiinien säilyvyys on heikompi kuin tavallisten appelsiinien, on välillä niitä käytettävä aamupalamehulasillista enemmän. Silloin apuun astuu vispipuuro tai tapauksessani vispaamaton mannapuuro veriappelsiinimehuun keitettynä.

Vispipuuroon tulee mielestäni vispaamalla metallinen maku, vispasipa puuron teräskattilassa tai muovikipossa. Niinpä olen jo vuosia sitten jättänyt mannapuuroni vispaamatta ja syönyt sellaisenaan. Koostumus on hieman tiiviimpi, mitä vispatussa versiossa. Lisukkeeksi kuitenkin perinteiset vispiksen kaverit, kuten vaniljakastike tai loraus kuohukermaa – maitoa kun yleensä ei kaapeistani löydy. Ja vispipuuron makukin poikkeaa totutusta, en tee sitä puolukkaan, vaan käytän muita marjoja mansikasta tyrniin ja raparperista appelsiiniin. Näin puuro saa myös erilaisen maku- ja värivivahteen hennon vaaleanpunaisen sijaan.

Voisipa puuron joukkoon sekoittaa purkillisen vaahtoutuvaa vaniljakastikettakin ennen vispaamista, jolloin vispipuuro saa taas hieman uuden makuvivahteen. Kokeilunarvoista voisi olla myös rahkan sekoittaminen puuroon, jolloin siinä olisi myös hieman proteiinia. Ja miksei sitruksien kuorittua hedelmälihaa voisi surauttaa soseeksi sauvasekoittimella, jolloin kuidutkin jäävät puuroon mukaan ilman sattumia.

4 annosta

n. 7 dl veriappelsiinimehua (2 kg hedelmiä)
n. 1 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
½ dl sokeria
½ tl suolaa

tarjoiluun
vaniljakastiketta tai kuohukermaa

Purista veriappelsiineista mehu ja mittaa se kannuun, mehua tulisi olla n. 8 dl. Mikäli mitta jää vajaaksi, lisää tarvittava määrä vettä. Kuumenna neste kiehuvaksi, vispaa joukkoon mannasuurimot ja sokeri. Kiehauta ja anna muhia miedolla lämmöllä välillä hämmentäen n. 15 minuutin ajan, kunnes suurimot ovat kypsyneet. Mausta valmis puuro suolalla, joka korostaa puuron makuja. Jäähdytä puuro ennen tarjoilua. Halutessasi voit vispata puuron sähkövatkaimella veriappelsiinivispipuuroksi. Tarjoile puuron lisukkeena vaniljakastiketta, maitoa tai kuohukermaa halutessasi. Puuro maistuu hyvältä myös sellaisenaan.

Vinkki: Käytä veriappelsiinien tilalla tavallisia appelsiineja, jos veriappelsiineja ei ole saatavilla. Halutessasi voit tehdä puuron myös kaupan tuoremehusta. Ihanaa vispipuuroa tai vispaamatonta mannapuuroa tulee käyttämällä tyrniä tai vadelmaa. Gluteenittoman puurosta saa käyttämällä karkeita riisijauhoja tai riisihiutaleita, silloin ei varmaankaan kuitenkaan puuro vispaannu. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 18.3.2026.

Juusto-kinkkusarvet

Uunituoreet sarvet maistuvat taivaallisen hyviltä

Rakastan erilaisia sarvia ja monenlaisia taikinoita on tullut vuosien varrella kokeiltua, samoin täytteitä. Tällä reseptillä sarvia syntyy melko paljon, mutta sarvet säilyvät jääkaapissa hyvänä useamman päivän ja ne voi pakastaa. Tarvittaessa reseptin voi toki puolittaa. Tällä kertaa sarvitaikinaan tuli vähän enemmän voita ja ajattelin tehdä ne itselleni vähän uudemmalla tavalla leikaten. Ensin tehdään iso taikinalevy, joka jaetaan suiroiksi ja sitten suirot jaetaan kolmioiksi. Näin saa samalla vaivalla tehtyä nopeasti kaikki kolmiot valmiiksi ja täytettyä kätevästi sarjatyönä. Pyöreistä taikinalevyistä tekemiseen verrattuna tämä on paljon nopeampaa ja näppärämpää. Varsinkin, jos tehtävänä on isompi taikinamäärä.

40-50 kpl

taikina
5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
n. 12 dl vehnäjauhoja
200 g voita sulatettuna

täyte
200 g kinkkua suikaloituna
200 g valkosipulituorejuustoa
150 g mustaleima emmentalia
½ ptt ruohosipulia
suolaa
mustapippuria

voiteluun
kananmuna + tilkka vettä

Valmista taikina. Lämmitä isossa kulhossa tai kattilassa maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon tuorehiivapala ja vispilöi tasaiseksi liemeksi. Lisää joukkoon suola ja aloita lisäämään vähän kerrallaan vehnäjauhoja joukkoon, samalla koko ajan vispaten. Kun vispilöinti käy raskaaksi, siirry alustamaan taikinaa käsin tai käytä yleiskonetta. Alustamisen loppuvaiheessa lisää joukkoon sulatettu voi. Taikina on valmis, kun se irtoaa kulhon reunoista. Jätä kohoamaan n. tunniksi lämpimään paikkaan.

Valmista täyte. Suikaloi tai kuutioi kinkku, tai käytä valmiita kinkkusuikaleita. Sekoita kinkkusuikaleet tuorejuuston joukkoon, sekoita mukaan myös pussillinen mustaleimaista emmentalia raastettuna. Voit käyttää myös muuta vahvaa juustoa. Silppua reilusti tuoretta ruohosipulia ja sekoita täytteen joukkoon. Mausta täyteseos suolalla ja pippurilla.

Valmista sarvet. Kaulitse kohonnut taikina ohuehkoksi, kapeaksi pitkäksi levyksi (jos pöytätilaa ei ole hirveästi, jaa taikina ensin kahteen osaan ja kaulitse vasta sitten). Käytä kaulitsemisen apuna tarvittaessa jauhoja, jos taikina on pehmeää. Leikkaa levy pitkittäin kahteen osaan ja jaa osat kolmioiksi, kolmion kapea kärki vuorotellen molempiin suuntiin levyä. Taikinasta tulee yhteensä n. 40-50 sarvea. Jaa täyte tasaisesti taikinakolmioiden leveään päähän ja kääri sarviksi, taivuta hieman sarven muotoiseksi. Kohota n. puoli tuntia. Riko voiteluun tuleva kananmuna lasiin ja lisää joukkoon pieni tilkka vettä, sekoita tasaiseksi. Voitele sarvet kananmunavesiseoksella ja paista 225-asteisessa (kiertoilmalla 200c) uunissa keskitasolla n. 10 minuuttia tai kunnes sarvet ovat saaneet kauniin kullanruskean värin.

Vinkki: Täytteeksi voi laittaa ihan mitä tahansa, mikä maistuu – kokeile korvata kinkku kasviksilla tai vaikkapa tonnikalalla. Erityisen hyvältä maistui aurajuusto, jolla täytettyjä tein tästä taikinasta muutaman. Mikäli haluat ihan pieniä cocktail-kokoisia sarvia, voit leikata taikinalevyn pitkittäin neljään osaan ja tehdä pieniä kolmioita, jotka täytät. Pienemmät sarvet paistuvat aavistuksen nopeammin. Näitä ihan miniversioita ajattelin kokeilla seuraavan kerran juhliin! Täytteissä pidän siitä, että siellä on jotain täytettä sitovaa ja makua tuovaa mukana, ettei täyte rapise syliin syödessä. Käytännössä sarvia tulee leivottua silloin, kun jääkaapissa on useampia asioita, jotka pitää saada käytettyä pois äkkiä. Nam!

Resepti on julkaistu 8.10.2025 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kurkkaa muita sarviohjeitani

Yrtti-juustosarvet

Sarvet hiivataikinasta

Harissakana-hummusvoileipäkakku

Voileipäkakusta löytyy harissalla maustettu nyhtökanatäyte ja hummustäyte, nam!

Rakastan voileipäkakkuja ja useilla leivontakursseillanikin sellaisia pääsee tekemään. Tätä kyseistä kakkua tehtiin sitruksisella leivontakurssilla ja kakku oli niin hyvää, että hieman muokattuna tein sitä jonkun ajan kuluttua kotonakin. Tämä on siis reseptiversio 2.0 tästä kokeilusta. Voileipäkakussa valmis nyhtökana saa makua aavistuksen tulisesta ja mausteisesta, mutta hyvin herkullisesta harissatahnasta. Harissalla makuun saa pienen välimerellisen vivahteen ja kun kakkuun makupariksi tulee tahinilla eli seesaminsiementahnalla maustettu hummustäyte, on toimiva makuyhdistelmä valmis. Samaa hummusta voi käyttää hieman notkistettuna kuorruttamiseen, mutta yhtä hyvältä se maistuu ranskankermalla notkitetulla tuorejuustolla kuorrutettuna – olen kokeillut myös niin. Kun käyttää hummusta kuorruttamiseen, niin ei tule hävikkiä. Samoin sain optimoitua tässä parin ranskankermapurkin käytön - ei tule hukkaa tästäkään ja jää turhaan purkinpohjia pyörimään jääkaappiin. Harissatahnaa myy esim. Baba Foods -tuotemerkki ihan marketeissa muutamalla eurolla ja samasta purkista riittää niin voileipäkakkuun tai pariin kuin vaikkapa linssikeittoon. Linssikeitto kannattaa maustaa harissalla, tulee ihanaa!

10 annosta / 1,5 l leipävuokaan

n. 15 paahtoleipäviipaletta
1 sitruunan mehu
tilkka vettä

harissakanatäyte
300 g naturel nyhtökanaa (esim. Pouttu)
2 maustekurkkua
250 g ranskankermaa
1–2 rkl harissatahnaa
1 sitruunan kuori
1 rkl tuoretta timjamia (1 tl kuivattua)
suolaa
mustapippuria

hummustäyte
1 prk kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1–2 rkl vaaleaa tahinia
2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
100 g ranskankermaa

kuorrutus
1/3 hummuksesta
50 g ranskankermaa
ripaus suolaa
mustapippuria

koristelu
sitruunaviipaleita
kalamata-oliiveja
kurkkua
rucolaa tai yrttejä
pinjansiemeniä
mustapippuria rouhittuna

Valmista harissakanatäyte. Pilko nyhtökana pieneksi silpuksi ja laita kulhoon. Pilko maustekurkut pienen pieneksi kuutioksi ja sekoita kanan joukkoon. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa. Lisää täytteeseen ranskankerma ja mausta seos harissalla makusi mukaan (aloita ensin vajaalla ruokalusikallisella, lisää maun mukaan) sekä raastetulla sitruunan kuorella ja timjamilla. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Valmis kanatäyte saa olla aavistuksen tulista, sillä maku laimenee muiden voileipäkakun ainesten kanssa. Jätä odottamaan.

Valmista hummus. Valuta ja huuhtele kikherneet, kaada ne monitoimikoneen tai blenderin kulhoon. Kuori ja pilko rouheasti valkosipulinkynnet, lisää kikherneiden joukkoon. Mittaa päälle tahini. Purista raastetusta sitruunasta mehu ja kaada lähes kaikki joukkoon. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Aja hummus sametinpehmeäksi tahnaksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Tässä vaiheessa hummus saa olla tiivistä. Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja sekoita ainekset juuri ja juuri sekaisin. Mittaa hummuksesta 1/3 pieneen kulhoon kuorrutusta varten.

Valmista kuorrutus. Sekoita hummuksen joukkoon nokare ranskankermaa, jolloin siitä tulee helpommin levitettävää. Mausta seos tarvittaessa lisäämällä hieman suolaa ja pippuria. Jätä odottamaan.

Kokoa kakku. Vuoraa 1,5 l vetoinen leipävuoka tuorekelmulla. Leikkaa 12 leipäpalasta hyvin ohuelti kova reuna pois samalla paloja tasoittaen. Lado vuoan pohjalle tiivis kerros leipiä. Purista sitruunasta mehu ja laimenna sitä tilkalla vettä niin, että nestettä on yhteensä 1,5 dl. Kostuta leipäsiivut kevyesti sitruunamehulla. Kaada päälle puolet harissakanatäytteestä ja tasoita pinta. Lado päälle seuraava kerros leipiä, tilkitse mahdolliset raot pienillä leipäsuiroilla ja kostuta ne kevyesti sitruunavedellä, kaada päälle täytteeksi tuleva hummus, tasoita pinta. Lado seuraava kerros leipiä ja tee tarvittaessa täyttöpaloja, kostuta leivät. Kaada päälle loput harissakanatäytteestä ja tasoita pinta. Lado viimeinen kerros leipiä päälle, joista tulee lopulta kakun pinta. Täytä mahdollinen kolo leivillä. Kääri tuorekelmu tiukasta vuoan ympärille ja jätä voileipäkakku makuuntumaan jääkaappiin kevyen painon alle mieluiten yön yli tai vähintään muutamaksi tunniksi.

Kuorruta voileipäkakku. Notkista hummus-ranskankermaseos ja levitä se pienellä palettiveitsellä tai nuolijalla kauttaaltaan kumotun kakun päälle. Tee halutessasi pintaan koristekuvio. Koristele pinta pestystä sitruunasta leikatuilla pienillä sitruunaviipaleilla, kurkkukoristeilla, kalamata-oliiveilla, pinjansiemenillä ja yrteillä tai rucolalla. Rouhi pinnalle kevyesti mustapippuria. Anna makuuntua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Nam! Oli niin hyvää. Kannattaa laittaa harissaa reilusti, sillä kakun muut maut ja leivät imevät osan täytteen tulisuudesta. Pieni potku siis saa tulla kakkuun. Mie tykkään, että voileipäkakun täytteet on naputettu mahdollisimman pieneksi kuutioksi ja tässäkin kannattaa nähdä se vaiva niin kanan pilkkomisessa kuin maustekurkkujen silppuamisessa pieniksi silpuiksi, lopputulos palkitsee. Kartan yleensä sosemasia täytteitä voileipäkakuissa - esim. kinkkuvoileipäkakussa en ikinä ajaisi kinkkutäytettä soseeksi - mutta hummus ja muut vastaavat tahnat tuovat ainoan poikkeuksen. Samalla tahnalla voi sitten kuorruttaa kakkua, niin saa kätevästi käytettyä koko satsin. 

Vinkki: Halutessaan voisi tehdä kuorrutteen 200g maustamattomasta tuorejuustosta, johon lisää n. 50g ranskankermaa notkistamaan. Seoksen voi maustaa vaikka raastetulla valkosipulilla suolan ja pippurin lisäksi, niin se ei jää liian valjuksi täytteen rinnalla. Tuorejuustokuorrutteella kakusta tulee valkoinen, kun tämä hummuspintainen kakkunen on vähän kellertävämpi.

Resepti on julkaistu 2.4. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pistaasipannacotta

Pistaasipannacottassa pistaasi on piilotettuna annosmaljan pohjalle herkullisen kreemin muodossa, pinnalla on rouheutta tuomassa hieman rouhittua pistaasia ja hurmaavia ruusunnuppuja

Mikäli ravintolan jälkiruokalistalta löytyvät tiramisú, crème brûlée ja pannacotta, on valinta vaikea. Kaikki kuuluvat ehdottomiin jälkiruokasuosikkeihini ja niinpä niiden välillä käydään kovaa taistoa, mikä vie milloinkin voiton. Mikäli joku näistä on maustettu jollain erikoisemmalla tavalla, melko varmasti valintani osuu silloin siihen. Sen sijaan jos jokaisen pitäisi opetella joku helppo ja moneen sopiva jälkiruokaherkku, ehdottaisin pannacottaa. Sitä voi varioida lukemattomin keinoin, sillä itse pannacottamassan voi keventää vaikkapa jogurtilla ja maustaa monin tavoin. Pannacottan alle voi kätkeä erilaisia makuja kompottien, hillojen, kuutioiden tai soseiden muodossa ja pinnan voi koristella myös millä tahansa. Kauden marjat, hedelmät, mausteet ja maut on helppo tuoda pannacottan kanssa esille ja se maistuu niin arjessa kuin juhlassa. Juhliin voi pannacottasta pyöräyttää myös ison piirakan, kuten eräs pääsiäinen tein – silloin kermavanukkaan päällä oli runsaasti tuoretta passionhedelmää. Kurkkaa passion-pannacottapiiraan reseptiin.

4 annosta

4 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

½ dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 liivatelehteä

4 rkl pistaasikreemiä

koristeluun

rouhittua pistaasipähkinää

kuivattuja ruusunnuppuja tai syötäviä kukkia

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Mittaa kattilaan kuohukermat, maito ja sokerit. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutaman minuutin ajan koko ajan sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Nosta kattila pois liedeltä. Nosta liotetut liivatelehdet vedestä, purista kuivaksi ja liota kuumaan vaniljakermaan. Sekoita kevyesti ja anna jäähtyä.

Annostele pistaasikreemi neljän annosmaljan tai juomalasin pohjalle, 1 rkl per annosmalja. Nosta tarvittaessa maljat jäähtymään hetki pakastimeen tai jääkaappiin. Annostele saostumisen aloittanut, jäähtynyt pannacottaseos varovasti pistaakreemin päälle, ettei kerrokset sekoitu ja sula. Anna pannacottien jäähtyä kokonaan huoneenlämmössä, peitä jokainen annosmalja tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi hyytymään. Voit valmistaa pannacotat jo edellisenä päivänä ennen tarjoilua. Koristele annokset rouhituilla pistaasipähkinöillä ja syötävillä kukilla, kuten kuivatuilla ruusunnupuilla juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Pistaasikreemiä saa esim. aasialaisista ruokakaupoista. Voit korvata sen hasselpähkinä-kaakaolevitteellä, hillolla, marjoilla tai kuutioiduilla hedelmillä. Jos pohjalle tuleva yllätys on liian juoksevaa, jäädytä maljoja hetki pakastimessa ennen pannacottan lisäämistä. Voit myös annostella makuaineet pannacotan pinnalle. Koristele annokset makuun sopivasti. Kahdella liivatteella jälkiruoasta tulee hyvin pehmeää, jos pidät kovemmasta pannacottasta tai teet kumottavia annoksia, lisää yksi liivatelehti. Pannacottaan uppoaa kätevästi kaikki ylijäämäkermat.

Muita pannacottareseptejäni

tyrni-vaniljapannacotta
valkosuklaapannacotta ja granaattiomenakompotti
passion-pannacottapiiras 

Olihan se kyllä todella hyvää! Jäädytin annosmaljoja tosiaan hetken pakastimessa pistaasikreemin kanssa, ettei kreemi varmastikaan ala sulaa pannacottan lämmöstä. Olisi riittänyt hetki jääkaapissakin, mutta pelasin varman päälle. Kreemi kannattaa annostella huoneenlämpöisenä, jääkaappikylmänä sitä ei saa asettumaan nätisti kauttaaltaan kipon pohjalle. Kreemin olen ostanut varmaankin Joensuusta Jana Marketista, mielestäni myös Onni Market myy sitä. Samoin Kansainvälisiltä suurmarkkinoilta saa vastaavia ja luulisin, että isoimmista marketeistakin saa. Jos ei ole pistaasikreemiä saatavilla, niin tilalle käy hyvin Nutella, mutta miksei ihan joku hillokin tai marjat, mitä sattuu löytymään. Vaihtoehtoja on rajattomasti!

Resepti on julkaistu 5.2.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani, jossa alkoi muuten kymmenes vuosi ruokajuttujen parissa! Melko kiva merkkipaalu :) Jos on toiveita vuoden resepteiksi, niin otan ideoita vastaan. Toki unohdin itse lehtijutussa mainita, että kymmenen vuotta on juttuja jo kirjoiteltu lehteen... 

Vuohenjuustorisotto

Vuohenjuustoa löytyy tästä risotosta niin tuorejuustotyyppisenä itse risotosta kuin paistettuina kiekkoina annoksen päältä. Ihanaa!

Joka syksy minut valtaa hirmuinen vuohenjuuston ja punajuuren himo ja usein yhdistänkin nämä kaksi asiaa. Tällä kertaa kuitenkin vuohenjuusto houkutteli niin paljon, että sen piti päästä annoksen tähdeksi aivan yksinään. Ruokasuunnittelua helpotti myös se, että jääkaapissa oli avattu proseccopullo, joka käy aivan hyvin myös risoton valmistamiseen - ei siis tarvitse aina käyttää valkoviiniä! Niinpä kauppareissulta nappasin mukaani timjamiruukun, purkillisen vuohenjuustoa ja pikkupötkön kittipintaista juustoa. Olisi taas pitänyt olla fiksu ja ostaa suosiolla se iso, paksu vuohenjuustomöhkäle. Siitä saa kauniimmat kiekot annoksen päälle, mutta siinä on myös rutkasti enemmän makua kuin näissä ohuemmissa pötköissä. Harmi vain, että pakkauskoko on niissä sen verran suuri, että aina pitäisi olla useampi juttu mielessä, mihin kokonainen iso pötkö vuohenjuustoa käyttää. Mutta, lopputuloksena oli ihanan makuinen risotto ja proseccokin hupeni jo alle puolen pullon kokkailun ansiosta. Jos et pidä vuohenjuustosta, kokeile vaikka sitruunarisottoa. Vuohenjuuston ystävien kannattaa puolestaa tsekata myös nämä arkistojen aarteet: vuohenjuusto-kermaperunat, vuohenjuusto-kirsikkatomaattipasta ja punajuurta kolmella tapaa, jossa vuohenjuusto löytyy ihanan kreemin muodossa.

4-6 annosta

3 shalottisipulia

3 valkosipulinkynttä

muutama tuore timjaminoksa

reilu loraus oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä (arborio)

2 dl proseccoa tai valkoviiniä

1 l vettä

1 ½ kasvisliemikuutiota

mustapippuria

suolaa

2 rkl hunajaa

150 g pehmeää vuohenjuustoa (tuorejuustotyyppistä)

tarjoiluun

200-400 g kittipintaista vuohenjuustoa

tuoretta timjamia

hunajaa

mustapippuria

Kuori ja hienonna shalottisipulit pieneksi silpuksi, kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Ota muutama tuore timjaminoksa ja riivi tai nypi lehdet irti, jätä odottamaan. Kuumenna kasarissa reilu loraus oliiviöljyä ja kuullota shalottisipulit. Kun sipulit ovat kuullottuneet kunnolla, lisää pannulle hetkeksi valkosipuliraaste, varo polttamasta. Mittaa pannulle risottoriisit ja kuullota, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Kaada pannulle prosecco tai valkoviini ja anna kaiken viinin imeytyä riisiin. Kiehauta vesi ja liuota kasvisliemikuutiot siihen, pidä liemi kuumana. Kun kaikki viini on imeytynyt riisiin ja alkoholi on haihtunut, lisää kauhallinen kasvislientä risoton joukkoon ja hämmentele, kunnes se on imeytynyt riisiin. Toista, kunnes risotto on sopivan kypsää, jätä pieni purutuntuma. Lisää risottoon riivityt timjaminlehdet, ripaus suolaa ja pippuria sekä loraus juoksevaa hunajaa.

Kun risotto alkaa suunnilleen olla kypsää, kuumenna paistinpannu kuumaksi. Leikkaa vuohenjuustopötköstä muutama paksu kiekko ja paista niihin nopeasti kaunis pinta pannulla, pannulle ei tarvitse lisätä voita tai öljyä. Lisää risoton joukkoon pehmeä vuohenjuusto, hämmennä se risoton joukkoon. Jos koostumus sakenee liikaa, lisää vielä tilkka lientä. Annostele risotto lautasille, nosta päälle paistetut vuohenjuustot ja rouhi pinnalle mustapippuria. Lorauta päälle juoksevaa hunajaa ja viimeistele annos muutamalla timjaminoksalla.

Vinkki: Voit korvata prosecco-kuohuviinin myös muulla kuohuviinillä tai valkoviinillä, myös alkoholittomat viinit sopivat. Jos et halua käyttää viiniä, voit korvata sen 1 dl lime- tai sitruunamehua. Myös (alkoholiton) kuiva siideri sopii risottoon. Viinin tarkoitus on tuoda happoa ruokaan, jolloin joku happoinen elementti tilalle kannattaa lisätä onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Hätätapauksessa pieni tilkka makuetikkaa ajaa saman asian. Punajuuririsottoon voi käyttää myös punaviiniä. Annosten päälle kannattaa valita mieluiten paksu vuohenjuustopötkö, mutta ihan hyvä vaihtoehto on myös kuvassa näkyvä ohuempi versio. Minä paistan yleensä vuohenjuustot leivinpaperin välissä, mutta siinä pitää olla tarkkana, ettei leivinpaperi syty palamaan kuumalla pannulla. Leivinpaperi estää juuston tarttumisen pannuun ja sulamisen, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Voit myös paahtaa vuohenjuuston pinnan kaasupolttimella.

Resepti on julkaistu 2.10.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Tomaattihillo

Tomaattihillo on kirpeänmakea ja se sopii niin ruokien lisukkeeksi, kastikkeeksi kuin koristeeksi. Toimii erityisen hyvin myös voileipäkakun täytteenä!

Erilaisten säilykkeiden valmistaminen on mukavaa ja tällä kertaa säilöttäväksi päätyivät ihanat punaiset tomaatit. Tomaattihillo on vaivaton valmistaa ja herkullinen, monikäyttöinen hillo valmistuu nopeasti. Mikäli tulisi kiire, voisi hillon tarjota jo heti sen jäähdyttyä, mutta parhaan lopputuloksen saa, kun antaa hillon tekeytyä yön yli. Tomaattihillon voi maustaa mieleisekseen, minulla mausteiksi päätyivät pöydältä tuoreen timjamipuskan jämät sekä pieni tilkkanen Tabasco-maustekastiketta, joka toi pientä potkua sekä hapokkuutta etikan muodossa hilloon. Tomaattihilloa käytin suunnittellusti voileipäkakkuun yhdeksi täytteeksi tuorejuustoon sekoitettuna, muita makuja olivat mm. tuoreet yrtit ja pekoni. Osa hillosta päätyi parmesaanipiirakan koristeeksi tuoreiden basilikanlehtien kanssa – tomaattihillo onkin hyvä vaihtoehto paprikaiselle paholaisenhillolle. Purkin viimeiset jämät taisivat tulla sivellyiksi voileiville. Ihanaa! Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun tomaatteja saa edullisesti.

n. 5 dl valmista hilloa

500-600 g tomaatteja
1 punasipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl timjamia (1 rkl tuoretta)
½ tl tabasco-kastiketta tai ripaus chiliä
2 dl hillosokeria

Kuutioi tomaatit pienehköiksi kuutioiksi ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi. Kumoa tomaatit ja sipulit kattilaan, lisää joukkoon muut ainekset, paitsi hillosokeri. Keitä seosta n. 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat rikkoutuneet ja koostumus saostunut hieman. Lisää hillosokeri ja jatka keittämistä 15 minuuttia. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Kaada hieman jäähtynyt tomaattihillo desinfioituihin säilykepurkkeihin. Hilloa tulee muutama desilitra. Anna hillon jäähtyä ja jämäköityä jääkaapissa mieluiten yön yli ennen käyttöä. Tomaattihillo sopii ruokien lisukkeeksi, voileipäkakun täytteeksi tai juustopiirakan koristeluun.

Todella herkullista! Mie tosiaan käytin tähän tomaatteja ihan kalttaamatta, eikä sitä huomannut mitenkään lopputuloksesta, eli ei siis kannata turhaan kalttailla tomaatteja, kun sillä ei ole mitään merkitystä valmiin tuotteen kannalta. Pitkähkö keittoaika soseuttaa tomaattia ja sipulia sopivasti, jolloin lopputulos on samettinen. Tein tomaattihillon pekonivoileipäkakun täytteeksi ja se toimi siinä oikein hyvin - hillon pieni etikkainen potku oli enemän kuin tervetullutta, joten jos et käytä tabascoa, kannattaa lorauttaa tilkka etikkaa joukkoon. Osa sitten tuli nautiskeltua parmesaanipiirakan päällä, jossa se toimi hyvin paholaisenhillon korvikkeena. Kurkkaa paprikaisen paholaisenhillon resepti täältä. 

Resepti on julkaistu 7.8.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vironperän kakku

Vironperän kakku eli Kyllikki Virolaisen nimikkokakku

Kahvikakut ovat usein sellaisia, joita tulee leivottua, kun tekee mieli jotain nopeaa herkkua tai pitää viedä jonnekin jotain kahvileipää. Kahvikakut valmistuvat verrattain nopeasti ja helposti ja valinnanvaraa on niin paljon, ettei kaikkia ohjeita ehdi elämänsä aikana edes kokeilemaankaan. Tämä kakku on Suomen entisen pääministeri Johannes Virolaisen puolison, Kyllikki Virolaisen, kakkuresepti. Resepti on jo vanha, mutta itse päädyin kokeilemaan "vasta äskettäin" tätä. Kakku ei ole suotta kahvikakkujen klassikkoja. Minulla oli tänä keväänä kansalaisopistolla kahvikakkukurssikin, resepti saattoi olla kurssivihkosessa, mutta mielestäni emme tätä oppilaiden kanssa kuitenkaan leiponeet. Jos et ole vielä kokeillut, niin kokeile ihmeessä. On herkullista!

1,5 l kahvikakkuvuokaan

3 dl maitoa
3 dl sokeria
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
150 g voita sulatettuna
1 dl omenasosetta

Sekoita ainekset keskenään järjestyksessä isolla lusikalla sekoittaen. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun 1.5 l kahvikakkuvuokaan. Paista 175-asteisessa (kiertoilmalla 150c) uunissa alatasolla n. 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kypsästä kakusta ei jää tikkuun jälkiä. Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia vuoassa ja kumoa kakku sen jälkeen. Jäähdytä ennen tarjoilua. Koristele halutessasi pinta tomusokerilla. 

Klassikkokakku! Tosin leivoin tätä vihdoin ja viimein joskus viime vuonna, kun harvemmin miulla on jääkaapissa omenoita allergiani takia. Hyvin voi käyttää myös kaupan valmista omenasosetta - sokeriton omenasose on ihan hyvä valinta, mutta voi olla myös hillomaisempaa. Jos sose on kovin sokerista, voi tiputtaa hieman reseptin muuta sokerimäärää. Erityisen helppo tähän on käyttää kaikki jämäomenasoseet, jos sellaisia tuppaa jäämään jääkaappiin tai kellarin perälle.

Vegaaniset marengit

Vegaaniset marengit kannattaa säilyttää peltirasiassa

Marengit tehdään perinteisesti kananmunan valkuaisesta, mutta onnistuupa ne tehdä kananmunattomasti ja vegaanisesti aquafabasta eli kikhernepurkin säilykeliemestä! Oikein hyvin onnistuu niinkin. Kannattaa siis säästää seuraavan kerran liemi, kun valutat kikherneet vaikkapa hummuksen tekoa varten. Hieman ehkä pidempi on vatkausaika ja ainakin uunittaessa marenkeja tulee hieman hernekeittomainen tuoksu, mutta itse lopputulos maistuu ihan tavalliselle marengille - ei maistu herneet, ei tule enää mieleen hernekeitto.

n. 70 pientä marenkia

1½ dl aquafabaa eli kikhernelientä
1½-2 dl (siro)sokeria
n. 2 tl sitruunamehua, limenmehua tai etikkaa
2 tl vaniljasokeria maustamiseen

Vaahdota aquafaba eli kikherneiden säilöntäliemi sähkövatkaimella vaahdoksi, muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, lisää lopuksi mehu/etikka sekä vanilja ja vatkaa kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi sähkövatkaimella, noin 10 minuutin ajan. Laita marenkimassa koristetyllalla, esim. tähtitylla, varustettuun pursotinpussiin ja pursota tasakokoisia pieniä marenkeja leivinpaperoidulle pellille. Jätä pieni leviämisvara, jos massa ei ole täysin kovaa. Kuivata marengit miedossa lämmössä (max. 80 astetta) muutaman tunnin ajan ja vaihtele tarvittaessa peltien paikkoja. Jätä marengit loppukuivumaan uuninluukku raollaan ja anna niiden kuivua yön yli. Laita rapeiksi kuivuneet marengit ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltirasiaan. Säilytä huoneenlämmössä.

Vegaaninen marenkimassa on aivan valkoista vaahdotuksen jälkeen

Vegaaniset marengit voivat tuoksua hieman kuivuessaan herneille, mutta lopputuloksessa se ei maistu. Halutessasi voit maustaa massan makuaromeilla tai esim. raakalakritsijauheella. Värjääminen onnistuu pastaväreillä tai marjajauheilla. Voit tehdä muutoin samalla reseptillä pavlovan, lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä. Pavlova kasataan isoksi keoksi, jossa on kuoppa täytettä varten ja paistetaan max. 100-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes marenki on kuivunut. Pavlovassa marenki jää hieman sitkaaksi sisältä. Kurkkaa kananmunaa sisältävän pavlovan reseptini täältä.

Vegaaniset marengit pursotettuna pelleille

Marengit ovat oma suosikkini silloin, kun jää valkuaisia yli. Nyt olen tehnyt niitä muutaman kerran myös kikherneliemestä. Molemmat oikein toimiva juttu. Marengeilla on helppo koristella jälkkäreitä, kakkuja, jäätelöannoksia jne. Tai voihan niitä napsia herkkupaloina suuhun muutenkin. Mummollani oli aina astiakaapin ylähyllyllä rasiallinen marenkeja, joita sai käydä napsimassa.

Ambrosiakakku

 

Ambrosiakakku on klassikkokakku. Minäkin olen tutustunut siihen jo lapsuudessani, sillä muistan mummoni leiponeen ambrosiaa. Itse leivoin tätä ensimmäisen kerran varmaan joskus 15 vuotta sitten ja siltä ajalta on tämä oheinen kuvakin. Mummolassa kuvattuna, mummon kukkapenkin orvokki koristeena. Hienostunut ja näyttävä, mutta helppo kakku. Suosittelen lämpimästi!

12 annosta / 2 litran kakkuvuoka

taikina
125 g voita
3 kananmunaa
3 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vaniljasokeria
1 dl kevytmaitoa
1 sitruunan kuori

1 sitruunan mehu

vuokaan
2 rkl voita
1 dl seesaminsiemeniä

kuorrutus
3 dl tomusokeria
1-2 rkl sitruunamehua

Valmista taikina. Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Kääntele kuivat aineet muna-sokerivaahtoon vuorotellen voisulan kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon maito, sitruunan raastettu kuori sekä mehu. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi, vältä turhaa sekoittamista. Voitele noin 2 litran vetoinen tasapohjainen kakkuvuoka voilla ja seesaminsiemenillä. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia (kiertoilmalla 160 astetta). Anna kakun jäähtyä n. 10 minuuttia vuoassaan ja kumoa kakku. Anna jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrute. Vatkaa tomusokeri ja sitruunamehu tasaiseksi kuorrutukseksi pienessä kulhossa vispilällä tai lusikalla. Kuorrute saa olla melko paksua, ettei se valu kakulta ja jähmettyy ennen tarjoilua. Valuta kuorrutus kakun pintaan, anna sen valua reunoillekin. Koristele ambrosiakakku sitruunankuoriraasteella ja sitruunamelissalla tai syötävillä kukilla. Anna kuorrutteen jähmettyä ennen tarjoilua.

Tämä jos mikä on arkistojen aarre! Kuvakin on varmaan 15 vuoden takaa. Uudempaa en ole saanut aikaiseksi ottaa, vaikka resepti on säännöllisesti käytössä. Pidän sitruunan tuomasta kirpeydestä, mutta aivan hyvin kakun voisi leipoa myös muilla sitruksilla tai vaikka kokonaan ilman. Hauska juju on seesaminsiemenillä vuoan jauhottaminen, jolloin kakku saa myös hyvää makua hienon ulkonäön lisäksi. Yleensä seesaminsiemenet tuppaavat jäämään kaappiin, niin tässä niistä pääsee näppärästi eroon.

Feta-oliivimuffinit

Suolaiset muffinit saavat makua fetasta ja oliiveista

Rakastan suolaisia muffineita! Niihin on helppo upottaa vaikka sun mitä jämiä kaapeista ja lopputulos on aina takuulla maistuva. Suolaiset muffinit valmistuvat myös vaivattomasti eikä aikaa kulu kohotteluuun tai odotteluun, kunhan vain sekoittaa ainekset ja paistaa.

12 kappaletta

taikina
1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl sokeria
½ tl suolaa

täyte
n. 50 g fetajuustoa
8-12 kivetöntä kalamata-oliivia
muutama timjamin oksa
½ pieni punasipuli

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Laita (muffini)pellille valmiiksi paperivuoat. Mikäli käytössä ei ole muffinipeltiä, laita kaksi paperivuokaa päällekkäin. 

Valmista taikina. Sekoita jogurtti ja oliiviöljy kulhossa, sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet yhteen ja lisää seos kosteiden aineiden joukkoon. Nostele taikina nopeasti sekaisin isolla lusikalla sekoittaen.

Valmista täyte. Murustele fetajuusto. Hienonna oliivit pieniksi kuutioiksi ja riivi timjami (tai voit hienontaa joko ruohosipulia tai persiljaa timjamin sijaan täytteeseen). Sekoita yhteen ja seos vielä taikinan joukkoon. Annostele taikina tasaisesti muffinipellin koloihin. Kuori ja viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Paina hieman punasipulia jokaisen muffinin päälle. Paista muffineita n. 15 minuuttia tai kunnes ne ovat kullan kullanruskeita. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Vinkki: Muffinit säilyvät jääkaapissa pari päivää rasiassa ennen tarjoilua.

Hyvää, helppoa ja herkullista! Fetan määrää ei yleensä tule sen kummemmin mittailtua, ripottelee pinnalle, sen mitä menee. Halutessaan täytteen ainekset voisi silputa pieneksi ja sekoittaa nopeasti taikinan joukkoon, mutta silloin muffinit kannattaa koristella vaikkapa tuorejuustopursotuksilla. Tällä reseptillä pääsivät kokkailemaan viime vuoden brunssikurssilaiseni.

Appelsiinivoi

Appelsiinivoi maustaa valmiit ruoat kuin sopii paistamiseenkin

Viime keväänä aateloin pääsiäisruokani eli karitsanfileet appelsiinivoilla. Appelsiinivoita voi kuitenkin käyttää myös paistamiseen ja erityisesti parsalle se sopii erittäin hyvin. Valmistaminen on äärettömän helppoa, mutta lopputulos palkitsee sitäkin enemmän.

100 g voita

1 appelsiinin kuori

suolaa

mustapippuria

tilkka appelsiinin mehua notkistamiseen

Kuutioi voi pieneen kulhoon ja anna lämmetä. Pese ja raasta appelsiinin kuori hienoksi raasteeksi. Purista puolikkaan appelsiinin mehu. Sekoita kuoriraaste sekä suolaa ja pippuria maun mukaan pehmeän voin joukkoon. Notkista lisäämällä tilkka appelsiinista puristettua mehua. Sekoita tasaiseksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Tee maustevoipötkö leivinpaperin sisään tai lusikoi seos pieneen kannelliseen rasiaan ja laita jääkaappiin kovettumaan. Tarjoile esim. karitsanfileen lisukkeena tai paista siinä vaikkapa tuoretta parsaa.

Hyvää ja monikäyttöistä! Muutoinkin kannattaa kokeilla erilaisia maustevoisekoituksia kotona, tulee todella herkullista. Maustevoi on myös näppärä keino hävittää eri tuoreyrttien jämät, jos ne muuten uhkaavat jäädä kuivumaan pöydälle.

Kesäkurpitsapaistos

Mehevä kesäkurpitsapaistos pitää sisällään sitruuna-valkosipuliöljyllä siveltyjä kesäkurpitsaviipaleita

sekä kuohkeaa mintun maustamaa ricottajuustotäytettä.

Tämän reseptin bongasin jo aiemmin ilmestyneestä Glorian ruoka & viini -lehdestä, joka on tullut postilaatikkooni jo vuosien ajan. Reseptiä silmäillessä ajattelin, että taidanpas kerrankin kokeilla jotain valmisohjetta, mutta kuinkas kävikään: jo luonnosvaiheessa ajattelin, että ohjetta on hieman muokattava ja se kieltämättä kannatti – ainakin omaan makuuni lopputulos on varmasti näin tuunattuna mieleisempi. Reseptissä on nyt runsaammin oliiviöljyä, sitruunaa, valkosipulia ja minttua. Eikä jäänyt pyörimään puoliksi raastettua sitruunaa jääkaappiin, mehunkin sai näppärästi käytettyä aamupalasmoothien joukkoon. Hävikin välttäminen on yksi hyvä keino lähestyä kokkailuja, usein reseptit eivät pahastu siitä, jos niihin käyttää puolikkaan puskan sijaan kokonaisen kimpun tuoreyrttiä ja lorauksen jotain voi helposti suurentaa vähän isommaksi.

Kesäkurpitsapaistos olikin herkullinen kokeilu. Uunista tulvi sitruunan ja valkosipulin aromit, minttu maistuu edelleen melko vienosti täytteessä ja kananmunat hyydyttävät täytteen vaaleanvihreiden kesäkurpitsasiivujen väliin kauniiksi kerroksiksi. Pinjansiemenien palamista kuumottelin etukäteen, mutta eiväthän ne mihinkään palaneet. Jos haluat pelata varman päälle, voit paistaa vuokaruokaa hetken uunissa ennen pinjansiementen lisäämistä pinnalle. Edullisemman version pinjalle saat auringonkukansiemenistä. Jos paistos kaipaa rinnalleen jotain tukevampaa, niin vaikkapa broilerinfileet sopisivat hyvin kaveriksi. Mielestäni ruoka oli kyllä näinkin oikein hyvää ja täyttävää. Kannattaa kokeilla!

6 annosta / 20 x 25 cm uunivuokaan

2 rs ricotta-tuorejuustoa
5 valkuaista
3 keltuaista

1,5 isoa kesäkurpitsaa (n. 600 g)
100 g grana padanoa tai parmesaania
½ ptt minttua (voi laittaa myös kokonaisen)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

mausteöljy
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan kuori
4 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

pinnalle
½ dl pinjansiemeniä

Kumoa ricotat siivilään, anna valua muiden valmistelujen ajan.

Erottele 5 valkuaista isoon kulhoon ja 3 keltuaista toiseen isoon kulhoon. Hienonna mintunlehdet pieneksi silpuksi ja raasta grana padano, sekoita minttu ja juustoraaste keltuaisiin. Mausta keltuaisseos suolalla ja pippurilla. Jätä odottamaan.

Pese kesäkurpitsat, poista päädyt ja leikkaa keskeltä poikki. Leikkaa paloista pitkittäin ohuita siivuja. Jätä odottamaan.

Pese sitruuna ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Kuori valkosipulinkynnet ja raasta hienoksi raasteeksi. Mittaa oliiviöljy kahvimukiin ja sekoita raasteet joukkoon, mausta seos suolalla ja pippurilla.

Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa sen jälkeen keltuaisseoksen rakenne sekaisin (vispilöitä ei tarvitse pestä välissä) ja vispaa valutettu ricotta joukkoon. Kääntele valkuaisvaahto nuolijalla varovasti nostellen täytteen joukkoon.

Kokoa vuoka. Levitä vuoan (20 x 25 cm) pohjalle kerros kesäkurpitsasiivuja ja sivele ne mausteöljyllä. Nostele päälle kerros juustotäytettä (n. 4 nuolijallista) ja levitä päälle taas kerros kesäkurpitsasiivuja, sivele mausteöljyllä. Jatka, kunnes ainekset on käytetty. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Sivele lopulla mausteöljyllä (öljyä saa olla päällimmäisessä kerroksessa runsaasti) ja ripottele pinnalle pinjansiemenet. Paista 175-asteisessa uunissa n. 45-55 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsat ovat kypsyneet ja saaneet kullankeltaisen värin.

Vuoan kasaus. Nuolijalla on kätevä nostella täytettä vuokaan ja
levittää se sen jälkeen tasaisesti kesäkurpitsasiivujen päälle.

Herkullista! Kesäkurpitsa kypsyi sopivasti ricottatäytteen keskellä ja eikä se jäänyt myöskään liian vetiseksi, vaikka viipaleita ei itketetä etukäteen. Sitä voisi toki joskus kokeilla - tai kesäkurpitsan paistaa pannulla ennen vuokaan lisäämistä. Mikäli mausteöljy kerkeää loppua kesken ennen viimeisten päälle tulevien kesäkurpitsoiden voitelua, lisää mukaan loraus öljyä. Kun viipaleissa on tarpeeksi öljyä, ne paistuvat paremmin kuivumatta. Mietin ennakkoon, tuleekohan täytteestä kuinka tanakkaa ja pahastuisiko se, jos lisäisin ne pari ylimääräistä keltuaistakin mukaan. Ratkaisu oli tämän suhteen ihan oikea: älä lisää, muuten täytteestä tulee varmasti liian kovaa. Tee keltuaisista jotain muuta. Seuraavalla kerralla laittaisin kyllä kokonaisen puskan minttua mukaan, se saisi makuuni maistua vahvemminkin.

Resepti on julkaistu 6.3.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Lemon curd -sitruunatahna

 

Kotitekoinen lemon curd eli sitruunatahna on herkullista sekä kauniin keltaista

Lemon curd on ollut omaa lemppariani siitä asti, kun siihen ensimmäisen kerran törmäsin joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin se oli vielä harvinaista tuontitavaraa eikä kukaan sitä itse vielä tehnytkään. Ensimmäisen omatekoisen curdini keittelin vasta joskus reilu kymmenkunta vuotta sitten ja sen jälkeen sitä onkin tullut tehtyä useammin. Tämä ohje on vakiintunut helppoutensa vuoksi käyttööni jo aikoja sitten, mutta hassua kyllä, tänne blogin puolelle se päätyy vasta nyt. Ainekset tähän löytyy aina omasta kaapistani ja valmista tulee noin varttitunnissa, ellei jäähtymistä lasketa mukaan.

n. 3 dl valmista curdia

1 dl sitruunamehua

1 ½ dl tomusokeria

4 kananmunan keltuaista

50 g voita

Purista sitruunasta mehut ja mittaa mehu kattilaan yhdessä tomusokerin kanssa. Kiehauta seos kattilassa ja anna jäähtyä hetki. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset, säästä valkuaiset muita leivonnaisia, kuten pavlovaa, varten. Sekoita keltuaiset kattilaan mehuseoksen joukkoon koko ajan käsivispilällä vatkaten, kunnes seos sakenee, voit tarvittaessa kuumentaa seosta kevyesti liedellä, jos se on jäähtynyt liikaa. Varo massan kuumentamista liian kuumaksi keltuaisten lisäämisen jälkeen, ettei keltuaiset kokkeloidu. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja sekoita voipalat saostuneen curdin joukkoon. Purkita puhtaaseen lasipurkkiin ja käytä jäähtyneenä. Säilytä jääkaapissa, säilyvyys n. 2 viikkoa. Voit myös pakastaa valmiin lemon curdin, pakastimessa säilyvyys muutaman kuukauden.

Vinkki: curdia voi tehdä kaikista muista sitrushedelmistä, tyrnistä ja marjoista, kuten vadelmasta. Käytä marjoja paseerattuna eli siivilän läpi paineltuna, ettei siemeniä tule mukaan.

Nam! Kirpakka sitruunanmaku, kaunis keltainen väri ja keltuaisten sekä voin tuoma pehmeys luovat kyllä täydellisen liiton. Lemon curd sopii niin kakkuihin, leivonnaisiin, paahtoleivälle kuin mihin tahansa muuallekin. Kompastuskivet curdinkeitossa ovat keltuaisten ja valkuaisten erottelu (curdissa ei haittaa, jos mukana on vähän keltuaista, voisi sen tehdä jopa kokonaisista munistakin!), sillä usein curdia tulee tehtyä silloin, kun valkuaisia on tarvinnut johonkin leivonnaiseen. Keltuaiset tuppaa jäämään yli, mutta curdiin ne saa upotettua vallan mainiosti. Tämä erä on keitetty viime juhannuksena, kun leivoin pavlovaa juhannuspöytään. 

Resepti on julkaistu 7.2.2024 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Marry me chicken eli naimakana

Marry me chicken eli naimakana. Kermaisessa kastikkeessa mehevää broileria, aurinkokuivattua tomaattia ja makuina myös parmesaania, valkosipulia ja timjamia. Nam!

Tällä hetkellä ruokamaailmassa trendaa marry me chicken eli naimakana, jonka resepti on luotu jo 2016, mutta sosiaalisen median ansiosta se pomppasi suursuosioon vasta nyt. Yleensä en kerkeä itse ensimmäisten joukossa uusia reseptejä kokeilemaan, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Niinpä pakkaspäivänä nopeasti valmistuva, vienosti valkosipulinen broileriruoka, oli paikallaan. Todella hyvää ruokaa niin arkeen kuin viikonloppuun, suosittelen kyllä kokeilemaan! Alla on resepti, jonkalaisena minä ruoan toteutin. Netissä näyttää olevan hieman variaatioita sen suhteen, minkä verran nestettä ruokaan tulee. Minä kastikeihmisenä pidän tätä melko vähimmäismääränä.

4 annosta

500 g broilerinfilettä

tilkka öljyä

ripaus suolaa

mustapippuria

4 valkosipulinkynttä

½ ptt tuoretta timjamia

1 tl chilihiutaleita

½ kanaliemikuutio

2 dl vettä

2 dl kuohukermaa

2/3 pieni prk aurinkokuivattua tomaattia

n. 70 g parmesaania tai grana padanoa

lisukkeeksi

jasmiiniriisiä

koristeluun

parmesaania

tuoretta timjamia

Ota broilerinfileet huoneenlämpöön 30 minuuttia ennen ruoanlaittoa. Pyyhi fileet kuiviksi talouspaperilla ja halutessasi voit leikata fileet pitkittäin puoliksi. Paista broilerinfileet öljytilkassa kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi muutaman minuutin ajan. Mausta fileet kevyesti suolalla sekä mustapippurilla. Nosta fileet uunivuokaan. Hienonna valkosipulinkynnet ja kuullota kevyesti paistinpannulla (lisää tarvittaessa tilkka öljyä), lisää tuoreet timjaminlehdet sekä chilihiutaleet. Lisää pannulle murusteltu puolikas kanaliemikuutio, vesi ja kuohukerma. Raasta parmesaani tai grana padano ja valuta aurinkokuivatut tomaattisuikaleet ja lisää ne pannulle. Kiehauta kastike ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Kaada kastike vuokaan broilerinfileiden päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia. Keitä sillä välin lisukkeeksi jasmiiniriisiä. Tarjoile marry me chicken -annokset parmesaanilastuilla ja tuoreella timjamilla koristeltuna.

Vinkki: Parmesaanissa on paras maku, mutta se on melko arvokasta. Ruoanlaitossa sen voi usein korvata mainiosti esim. grana padano -juustolla, joka on edullisempaa. Myös muut vastaavat juustot soveltuvat ruokaan. Aurinkokuivatuista tomaateista kannattaa valita suoraan valmiiksi suikaloitu versio, jolloin välttyy pilkkomiselta – parhaiten isot aurinkokuivatut tomaatit saa palasiksi saksilla. Pienen purkin aurinkokuivattua tomaattia voi käyttää myös kokonaan ruokaan, jolloin purkinpohjat eivät jää pyörimään kaappiin. Jäljelle jäävän öljyn voi käyttää salaatinkastikkeena tai marinoida siinä vaikkapa fetajuustoa.

En yhtään ihmettele, että tämä ruoka on ollut suosittu ympäri maailmaa. Broilerista tulee kastikkeessa kypsyessään todella mehevää, kastike on herkullista ja siinä on hyvät maut. Omalta kohdaltani olisin voinut vielä suoraan lisätä sen loppupurkin aurinkokuivattuja tomaatteja kastikkeeseen, koska pidän niistä valtavasti ja toisaalta, koitan välttää jääkaappiin pesiytyvää vajaiden purkkien armeijaa. Käytän usein ruoanlaitossa edullisempaa juustoa kuin parmesaania, aivan hyvin toimii niinkin. Broileri maistuisi varmasti hyvin myös pastan kanssa, mutta minä satuin tekemään riisiä.

Resepti on julkaistu 10.1.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kurpitsakakku

Kurpitsakakku saa piristystä appelsiinista

Omia syyssuosikkejani ovat erilaiset kurpitsat. Kesäkurpitsa onkin yksi arkiruokieni kivijalkatuotteista ja toisaalta erilaiset talvikurpitsat sopivat mainiosti kaikkeen säilykkeistä soppiin ja leivontaan. Tämä resepti on suunniteltu kaupasta valmiina saatavan kurpitsasoseen hyödyntämiseen. Koska koko purkillinen sosetta ei kulu kakkuun, voi lopusta tehdä vaikkapa nopean sosekeiton ja leipoa kylkeen kotoisat sämpylät. Mutta tämä kakkunen, niin hyvää! Kurpitsa maistuu mukavasti, rusinat tuo pientä purutuntumaa ja kaneli virittää makua. Tuorejuustokuorrute saa mukavan säväyksen appelsiinista, joka maistuu myös itse kakussa. Oikein mainio kakku! Koska tämä on paistettu pienessä vuoassa, tulee kakusta melkoisen korkea. Halutessaan voi valita myös isomman vuoan, jolloin kakun kokokin mataloituu.

12 annosta / 20 cm irtopohjavuokaan

taikina

175 g huoneenlämpöistä voita

2 ½ dl muscovadosokeria

3 kananmunaa

1 appelsiinin mehu ja kuori

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

2 ½ dl kurpitsasosetta

1 ½ dl rusinoita

vuokaan

voita

halutessa korppujauhoja

leivinpaperia

kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl raastettua appelsiininkuorta

1 rkl appelsiinimehua

koristelu

appelsiininkuorisuikaleita tai hillottuja appelsiininkuoripaloja

tuoretta minttua tai sitruunamelissaa

Pingota leivinpaperi 20 cm irtopohjavuoan pohjalle ja voitele reunat, voit käyttää reunalle halutessasi korppujauhoja. Kuumenna kiertoilmauuni 160-asteiseksi (tasalämpöuuni 180-asteiseksi).

Valmista taikina. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja muscovadosokeri sähkövatkaimella vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Riko kananmunat yksitellen joukkoon ja vatkaa jokaisen kananmunan lisäämisen jälkeen hetki. Raasta pestystä appelsiinista kuori hienoksi raasteeksi ja purista mehu. Ota kuorrutusta varten erilleen 1 tl kuorta ja 1 rkl mehua. Vatkaa loput appelsiinimehut ja -kuoret taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nopeasti taikinaan. Lisää kurpitsasose ja rusinat. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Nostele taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 160-180-asteisessa uunissa noin 1 tunti tai kunnes kakku on kypsynyt keskeltä. Anna jäähtyä hetki, poista kakku vuoasta ritilälle ja anna jäähtyä kokonaan ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrutus. Vatkaa huoneenlämpöistä maustamatonta tuorejuustoa hetki sähkövatkaimella pienessä kulhossa. Lisää tomusokeri sekä vaniljasokeri ja vatkaa muutama minuutti. Lisää appelsiininkuori ja -mehu, sekoita nopeasti tasaiseksi. Kuorruta kakun pinta tuorejuustokreemillä ja koristele kakku appelsiinista otetuilla kuorisuikaleilla tai valmiilla hillotuilla appelsiinikuoripaloilla ja viimeistele muutamalla mintunlehdellä.

Vinkki: Voit käyttää kakussa appelsiinin sijasta myös sitruunaa. Kakun voi paistaa myös isommassa vuoassa, jolloin siitä tulee hieman matalampi, tarkkaile tällöin paistoaikaa.

Kylläpäs oli herkullista! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Mikäli sinulla ei ole valmista kurpitsasosetta, voi sitä tehdä itse pienessä tilkassa vettä keittäen ja soseuttaen valutetun kurpitsan. Varmasti onnistuisi ihan raastamalla kurpitsaa tarvittavan määrän, jolloin kakun väristä tulisi varnaankin hieman pilkukas.

Resepti on suunniteltu Joensuun seudun kansalaisopistolle syksyksi 2023 ja julkaistu 9.8.2023 ilmestyneessä opiston lehdessä.

Kolmen sipulin fetapiirakka

Tomaattien alla maistuu kolme sipulia ja fetajuusto.
Pohja saa makua spelttihiutaleista.

Tämä piirakka syntyi juhannuksena ajatuksella ”kaikkea kaapista”, niinpä pohja on täysjyväinen ja täyte saa makua sipulien lisäksi fetajuustosta ja ettei väri olisi liian hailakka, viipaloin pinnalle vielä muutaman kypsän tomaatin. Tomaatti, sipulit ja fetajuusto sopivatkin hyvin yhteen. Tarjoillessa vielä päälle hieman tuoretta basilikaa, niin ei ole paremmasta väliä. Valkosipuli maistuu vienosti ja nostaa makukokonaisuutta uusiin ulottuvuuksiin ja vaikka sipuleita ei esikypsennetä piirakkaan millään tavalla, muuttuvat ne uunin lämmössä lempeiksi eikä yhtään itkettäviksi ja potkiviksi. Harvoin sipulit minua kyllä itkettääkään. Erilaiset sipulit ovat lempiraaka-aineitani keittiössä ja lähes jokaiseen ruokaan niitä laitankin. Kaapeista löytyy yleensä vähintään paria kolmea eri sipulilaatua, näin kesällä lisänä aina oltava nippu- tai kevätsipulia. Niiden varret ovat ihania vaikkapa ihan salaatissa tai leivällä rouskuteltuna. Jos pidät sipuleista, tämä piirakka on kuin siulle tehty!

26 cm piirakkavuokaan, 8 annospalaa

pohja
100 g voita
½ dl spelttihiutaleita (tai kaurahiutaleita)
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1-2 rkl kylmää vettä

täyte
1 nippu kesäsipulia varsineen
½ ptt ruohosipulia
2 valkosipulinkynttä
200 g hyvää fetajuustoa
200 g creme fraichea
2 kananmunaa
2 tl mustapippuria myllystä
tarvittaessa ripaus suolaa
3 isoa tomaattia

koristeluun
tuoretta ruohosipulia tai basilikaa

Valmista taikina. Nypi huoneenlämpöiseen voihin speltti- tai kaurahiutaleet ja täysjyvävehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Nypi ryynimäiseksi seokseksi. Lisää tilkka kylmää vettä ja painele nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa ettei taikina sitkisty. Voitele 26-senttinen piirasvuoka ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Hienonna kesäsipulinippu varsineen hienoiksi siivuiksi. Silppua ruohosipuli hienoksi silpuksi. Kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Murusta fetajuusto pieneen vatkauskulhoon ja lisää joukkoon ranskankerma sekä kananmunat, vispaa käsivispilällä tasaiseksi seokseksi. Lisää sipulisilput kulhoon ja sekoita. Mausta seos reilulla mustapippurilla ja lisää ripaus suolaa halutessasi korostamaan makuja. Kaada täyte kovettuneelle taikinapohjalle. Leikkaa tomaateista paksuja siivuja ja päällystä piiraan pinta tomaattisiivuilla, rouhi pinnalle mustapippuria.

Paista 200-asteisessa uunissa (kiertoilmalla 180 astetta) keskitasolla n. 40 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsynyt pohjasta ja täyte hyytynyt sekä tomaatit saaneet kevyen paahteisen olomuodon. Anna piiraan jäähtyä ennen tarjoilua ja leikkaa annospaloiksi. Koristele piiraspalat halutessasi tuoreilla yrteillä, kuten basilikanlehdillä ja ruohosipulisilpulla. Lisänä maistuu hyvä, raikas vihersalaatti.

Kyllä olikin pitkästä aikaa suolainen piirakka hyvää! Spelttihiutaleet tuo kivaa makua ja rouheisuutta pohjaan. Nippusipuli on miun ihan ehdoton lemppari ja käytän sitä näin sesonkiaikaan todella paljon, melkein tuntuu pahalta käyttää kypsennettävään ruokaan kauniit vihreät varret, mutta lopputulos on kyllä todella hyvä. Valkosipuli maustaa vienosti kokonaisuutta eikä puske liikaa läpi ja ruohosipuli sopii makuihin hyvin. Vaikka feta on suolaista, minusta täyte kaipaa aina pienen suolalisän, koska se korostaa makuja ja sitoo asiat yhteen, vaikka muista komponenteista löytyisikin se suolaisuuden tuoja. Samaa voisi kokeilla sitruunan lisäämisellä, sitruunankuoriraaste voisi toimia oikein hyvin täytteen maustajana ja silloin ei tarvitse välttämättä suolaa lisätä lainkaan.

Resepti on julkaistu 5.7. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Yrtti-juustomuffinit

Yrttiset ja juustoiset muffinit ovat hurjan herkullisia!

Huhtikuun alussa pidin keväistä leivontakurssia ja ajattelin, että kurssille olisi mukava saada mukaan joku helppo ja nopea resepti, jossa yhdistyvät yrtit ja juusto. Niinpä syntyi nopea muffiniresepti eräänä sunnuntaina, kun samalla kokkailin itselleni alkuviikon eväitä töihin. Reseptin taikina valmistuu muutamassa minuutissa ja toisaalta se on hyvin muokattavissa tilanteen mukaan: juustot jääkaapin antimien mukaan, yrttejä omien mieltymysten mukaisesti sekä muita makuaineita voi lisätä myös, jos niikseen tulee. 

12 kappaletta

200 g kermaviiliä
¾ dl rypsiöljyä
½ tl mustapippuria
½ tl suolaa
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 dl emmentalraastetta
1 ½ dl silputtuja yrttejä (persilja, ruohosipuli, basilika)

Sekoita isossa kulhossa isolla lusikalla hämmentäen kermaviili, öljy, kananmunat ja mausteet. Sekoita joukkoon kuivat aineet. Hienonna yrtit ja lisää juustoraasteen kanssa taikinaan. Sekoita nopeasti ainekset sekaisin, älä vaivaa tai vatkaa taikinaa, ettei se sitkisty. Jaa taikina 12 muffinivuokaan kahden ruokalusikan avulla. Paista 200-asteisessa uunissa (kiertoilmalla 175 astetta) n. 20 minuuttia, kunnes muffinit saavat kauniin kullankeltaisen paistopinnan ja ovat kypsiä.

Muffinit ovat parhaita lämpiminä ja juuri paistamisen jälkeen. Niiden kanssa voi tarjota voita tai mieleistä levitettä. Kokeile vaikka valkosipulisia tai yrttisiä levitteitä.

Nam! Olipas muffinit hyviä ja kuinka vaivattomasti ne valmistuivatkaan. Aurajuusto tai feta voisi sopia oikein hyvin emmentalin tilalle reseptiin, taidan kokeilla sellaisen version vielä. Minulla taikinaan upposi tuoreiden yrttien lisäksi pöydälle kuivahtaneen basilikan loput, jotka murensin sormien välissä taikinan joukkoon. Ei kannata heittää pois kuivahtaneita yrttejä, vaan ne käyvät aivan samalla tavalla ruokiin ja leivonnaisiin. Ne voisi laittaa myös purkkiin odottamaan myöhempiä kokkailuja, mutta itse olen kokenut helpoimmaksi murentaa ne suoraan ruokiin. 

Resepti on julkaistu 3.5.2023 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Linssikeitto

Pehmeän mausteinen linssikeitto on herkullista ja sopii niin nopeaksi arkiruoaksi kuin viikonloppuihin. Talvella se maistuu erityisen hyvältä!

Linssit ovat hyvä hätävara kaapissa ja niistä valmistuu ruoka nopeasti. Niinpä niitä löytyy aina omastakin kaapista, samoin lajitelta erilaisia kypsiä papuja. Suosikkejani ovat niin erilaiset nopeat kastikkeet kuin keitot, mutta taipuupa linssit mainiosti myös vaikkapa lasagneen kuin pyöryköiksi. Pihvien tai pullien tekeminen onkin seuraavana listalla. Linsseistä saa hyvin proteiinia ja linssiruoat on helppo tehdä myös vegaaniseksi. Monelle ehkä vieras raaka-aine vielä, mutta kannattaa rohkeasti kokeilla. Mie tykkään eniten näistä punaisista linsseistä, mutta muutkin ovat oikein mainioita. Tämä resepti on gluteeniton ja vegaaninen.

4 annosta

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

tilkka rypsiöljyä

1 tl garam masalaa

1 tl korianterijauhetta

1-2 tl kurkumaa

2 rkl tomaattipyrettä

400 g paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa

½ prk vettä

1 tl sokeria

1 prk punaisia linssejä

2 dl kookosmaitoa

suolaa

mustapippuria

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet, pilko ne pieniksi. Kuullota kattilassa tilkka rypsiöljyä ja kuullota sipuli läpikuultavaksi, älä ruskista. Lisää kuullottamisen loppuvaiheessa joukkoon myös valkosipuli ja anna pehmetä hetken. Lisää kuivamausteet (garam masala, kurkuma, korianteri) pannulle ja paista seosta pari minuuttia. Lisää pannulle reilu töräys tomaattipyrettä, ripaus sokeria ja sekoita sipuliseoksen joukkoon. Lisää pannulle paseerattu tomaatti tai tomaattimurska ja huuhtele purkki vedellä. Anna keittyä kymmenisen minuuttia. Lisää kattilaan huuhdellut punaiset linssit ja keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Lopuksi lisää joukkoon kookosmaito, suola ja pippuri. Kiehauta ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Annostele keitto lautasille ja koristele tuoreyrteillä, kookosmaidolla tai pähkinöillä.

Vinkki: halutessasi voit soseuttaa keiton sauvasekoittimella. Itse tykkäsin jättää keittoon pieniä sattumia. Mikäli haluat keittoa enemmän tai siitä löysempää, voit lisätä paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa toisen purkillisen, myös kookosmaidon määrää voi lisätä toisella pikkupurkillisella (2 dl) tai käyttää ison 400 g purkillisen. Kurkuma värjää erittäin tehokkkasti kapustat ja kauhat, joten ne kannattaa pestä heti keittämisen jälkeen. Itse ainakin olen varannut kurkumaruokia varten yhden erillisen - entisen valkoisen - muovikauhan, koska värjäymää en saa millään ilveellä pois.

Resepti on julkaistu 11.1.2023 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.