Päärynä-gorgonzolapasta

Hieman erilainen pasta, tuleeko tästä uusi hitti?

Osallistuin vuosia sitten jollekin Joensuun seudun kansalaisopiston kokkauskurssille, jossa tehtiin Välimeren alueen ruokaherkkuja. Tämä pasta-annos on kummitellut päässäni vuosia ja kiihtyvällä tahdilla tänä keväänä. Kun bongasin työpaikan alakerrassa olevasta marketista kauniita pulleita päärynöitä, oli pakko alkaa metsästämään gorgonzolaa. No eihän sitä sitten mistään kaupasta löytynyt ja kauppahallin juustopuotiin en kerennyt, niin laitoin sitten roquefortia. Ihan aurajuustokin, varsinkin se gold, olisi toiminut. Ja tietenkin kun kyseisen ohjeen luki vasta siinä vaiheessa, kun rupesin kokkailemaan, jäi reseptissä mainittu kesäkurpitsa tietenkin ostamatta. Tosin hyvää tämä oli ilman kesäkurpitsaakin! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka voi alkuun kuulostaa vähän erikoiselta. Vie kielen mennessään :)

2-4 annosta

2 kypsää päärynää
1 pieni kesäkurpitsa
kunnon nokare voita
suolaa
mustapippuria

tagliatellea tai muuta mieleistä pastaa
150 g gorgonzolaa tai muuta sinihomejuustoa
n. ½ dl pastan keitinvettä

koristeluun ruohosipulia

Pese päärynä ja kesäkurpitsa ja leikkaa ne ohuiksi, n. ½ sentin, viipaleiksi/suikaleiksi kuorineen. Poista päärynästä siemenkota ja kanta. Paista viipaleita voissa kasarissa pari minuuttia, eli kunnes ne kuullottuvat mutta eivät menetä napakkuuttaan. Käsittele varoen äläkä hämmennä turhaan, ettei päärynä muhjaannu (kannattaa ostaa mahdollisimman kovia päärynöitä). Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Mittaa korkeaan kulhoon kastiketta varten pieni tilkka keitinvettä. Lisää murusteltu sinihomejuusto ja surraa sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi, mausta halutessasi mustapippurilla. Valuta pasta ja sekoita siihen juustokastike. Kastikkeen tulee olla melko tanakkaa, että se pysyy pastassa. Lisää pastan joukkoon hieman karamellisoituneet päärynät ja kesäkurpitsat, koristele ruohosipulisilpulla ja tarjoile välittömästi. Kaveriksi käy hyvin patonki tai rapea leipä. Lihansyöjille annokseen voi lisätä vaikkapa parmankinkkuruusukkeita, jos pelkkä kasvisruoka kammottaa.

Ihanaa! Hieman makea päärynä yhdistettynä suolaisen kirpakkaan juustoon, ei voi mennä pahasti metsään. Mie jätin päärynät isoiksi siivuiksi, että saa näköä annokseen. Muuten kannattaa leikata vielä tuosta suikaleiksi ja käyttää vaikka sitä kesäkurpitsaakin tuomassa ruokaisuutta. Eikä kannata lorottaa keitinvettä mittaamatta kulhoon ja miettiä kastikkeen rakennetta vasta sitten, kun juusto on lisätty. Piti nimittäin suurustaa maizenalla soossia, kun tein siitä ihan luirua. Mitenhän sitä ei vaan koskaan opi? :D

Bloggaaja touhuaa myös ravintola Kesäladossa pizzakokkina!

Ja kerrotaanpas sitten hieman kuulumisia viime kuukausilta. Vuodenvaihteessa päättyi 5,5 vuoden määräaikainen työsuhteeni kolmannella sektorilla ja aloitin uuden elämän. Tammikuun alussa perustin toiminimen blogini ympärille, eli monet jutut helpottuu osaltaan ja toisaalta voin tehdä myös pieniä työjuttuja jatkossa rakastamieni asioiden ympärillä. Yrittäjäperheen lapsena yrittäjyys on aina kiehtonut minua ja aika monta vuotta miulle on on ollut selvää, että joskus miekin toimin yrittäjänä. Vuosi sitten, kun valmistuin yo-merkonomiksi, tein päättötyöni nimenomaan blogiini liittyen, eli kuinka harrastuksesta voisi joskus kenties vaikka saada jonkun euronkin hankituksi. Samalla sitten kun Liemessä-Jenni perusti Blogiringin, pääsin mukaan Suomen ykkösblogeja yhdistävään blogiverkostoon. Aikamoista! 

Tammikuun lopussa aloitin uudessa työpaikassa, eli muutokset eivät loppuneet ihan vielä. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja olla osana isoa organisaatiota, jossa työajat ovat määritellyt ja työt eivät seuraa kotiin. Hirmuinen muutos entiseen elämään verrattuna ja mukavaa päästä kokeilemaan uutta pitkästä aikaa! Ja sitten se kaikkein suurin pommi iski myöhemmin, kun ystäväni Pete lempiravintolastani Kielosta pyysi minua töihin. Vapuksi aukesi nimittäin Joensuuhun ihan uutukainen ravintola, Kesälato. Ravintola löytyy kaupungin sydämestä Taitokorttelista, Surakan pihasta, eli sympaattinen ja kaunis puutalomiljöö vilkastuu entisestään. Tässäpä sitä on sitten pari viikkoa harjoiteltu paistamaan pizzaa oikeassa pizzauunissa, käyttämään pizzalapiota ja olemaan polttamatta pizzoja... Opettelua kyllä vaatii että pääsee eroon kaulimesta, mutta yllättävän nopeasti pääsin jyvälle siitä, kuinka homma toimii. Onnekseni saan oppia parhailta! Muutamana iltana viikossa käyn Kesäladossa hommissa, joten tulkaahan moikkailemaan ja maistamaan meidän herkullisia pizzoja! 

Tästä kaikesta pienenä johtopäätöksenä voisin tehdä sen, että vapaa-aika on hieman kortilla kesän ajan, kun on niin paljon uutta opittavaa ettei ihan kaikkeen riitä aikaa. Blogia kuitenkin koitan vapaina hetkinäni päivittää, sillä on täällä kuitenkin viime kuukausina kokkailtu vaikka mitä! Hieman nopeampaa päivitystahtia ja erilaisia kuulumisia löytyy Facebookin CK-sivulta, joten tervetuloa tykkäämään sivusta ja seurailemaan touhuamistani sitäkin kautta! Olen kyllä nyt niin iloinen ja onnellinen kaikesta, että tässähän ihan on pyörällä päästään. Mukavaa päästä kokeilemaan siipiään monen uuden jutun parissa. Aika huippu fiilis. Kiitos teille, että olette jaksaneet klikkailla blogiini, vaikka pientä hiljaiseloa onkin vietetty linjan täällä päässä. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :)