1.4.2013

Poronkäristys ja smetanamuussi

Mureaa poronkäristystä ja kermaisen pehmeää muussia, karpalosurvosta ja suolakurkkua - nam!

Yksittäisestä ruokahimosta pitkäaikaisimmin viime aikoina on vaivannut poronkäristyshimo ja lopulta kauppareissulla muistin ostaa pienen käristyslihapakkauksenkin. Ja muutama viikko myöhemmin muistin myös valmistaa sen... Mistään perinteisestä käristyksestä en aio edes puhua: jokainen taaplaa tyylillään ja niitä perinteisiä reseptejäkin on miljoona tähänkin ruokaan. Ja koska en ole Lapista tai omista poroja, en aio edes yrittää hyppiä toisten tontille. Sen sijaan puhun käristyksestä, joka oli herkullista ja sopi minun suuhuni. Lisukkeeksi survoin vielä sokerin kanssa ystäväni äidin lähettämiä karpaloita, kun kaapeistani ei löydy ikinä puolukkaa ja tietenkin lautasella pitää olla myös veneiksi leikattuja suolakurkkuja. Niin ja muussi, siihenhän voi upottaa vaikkapa pienen purkillisen smetanaa kun ei kehtaa avata maitopurkkia parin perunan takia. Herkullista huhtikuun alkua kaikille tämän jo aikoja sitten tehdyn ruoan merkeissä! :) 

2 annosta

poronkäristys:
3 reilua rkl voita
240 g poronkäristyslihaa
½ pkt pekonia
1 tlk olutta (tai vettä)
mustapippuria
suolaa

smetanamuussi:
5 perunaa
150 g smetanaa
suolaa
nokare voita

karpalosurvos:
1 dl kohmeisia karpaloita (puolukoita)
maun mukaan sokeria

tarjoiluun suolakurkkuja


Kuumenna valurautapata kuumaksi ja lisää sinne kunnon nokare voita, lisää jäinen poronkäristysliha ja kääntele, kunnes siivut irtoavat toisistaan. Lisää joukkoon pienehköksi saksittu pekoni ja ruskista lihasiivuja sekoitellen, kunnes ne saavat kauniin värin. Kumoa pataan tölkillinen olutta, muutama kierros suolaa ja pippuria myllystä ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes liha on mureaa. Valmista sillä välin muussi: keitä muutama kuorittu peruna kypsäksi, lisää joukkoon tujaus suolaa ja nokare voita sekä purkillinen smetanaa ja survo muussiksi, sattumia saa jäädä. Lisää tarvittaessa keitinvettä, maitoa tai jotain muuta maitotuotetta, kunnes saat mehevää muussi, tarkista maku. Ota jäisiä karpaloita mukiin, anna niiden sulaa hetki lieden lämmössä ja survo sokerin kanssa lisukkeeksi. Leikkaa suolakurkut veneiksi. Kasaa lautaselle kunnon keko muussia, kauho päälle käristystä liemineen ja lisää pinnalle vielä puolukkasurvosta, suolakurkut kylkeen. Nautiskele välittömästi raikkaan veden tai vaikkapa jääkylmän oluen kanssa. 

Ihanaa! Kyllä se poronkäristys vaan on hyvä ja nopea ruoka, jota tulee tehtyä luvattoman harvoin. Pekonia ruoassa saa mielestäni olla, eikä sipulikaan sitä varmasti pilaisi. Nesteenä olut tuo lisää makua, mutta vesikin passaa ruokaan oikein hyvin - alkoholi haihtuu ruoasta joka tapauksessa pois, jäljelle jää siis vain maku, joten ruoka sopii lapsille tai alkottomillekin. Ainoa miinus ruoalle tulee hinnasta: paketillinen ruotsalaista poronkäristyslihaa maksoi jotain seitsemisen euroa pikkukaupassa. Muussi oli ihanan pehmeää ja hapanmaitotuote toi mukavasti oman makulisänsä siihen. Mitenkähän piimästä tehty muussi toimisi? Niin ja kiitos karpaloista Tupikseen, olen syönyt niitä suurella säästeliäisyydellä ja nautiskellen! :)

5 kommenttia:

  1. Voi nam, tuo smetanamuusi onkin ihan uusi tuttavuus, itse tein eilen valkosipulimuusia paahdetuilla valkosipuleilla ja tuli niin hyvää.

    VastaaPoista
  2. Ompas herkullisen näköinen annos njam! :) Täytyy joku kerta taas tehdä poronkäristystä, sillä se on niin hyvää!! :) Smetanamuusi on mullekin uusi tuttavuus...

    VastaaPoista
  3. nam, näyttää hyvältä! Smetanamuusia pitääkin joskus kokeilla

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Minusta on vaikea saada niitä käristyssiivuja ruskistumaan! Siinä ne vain kiehuvat pannussa. Siksi olenkin alkanut tehdä niin, että annan niiden sulaa melkein kokonaan, leikkaan palasiksi ja ruskistan palaset useassa erässä.
    Hyvää kevättä.

    VastaaPoista
  5. Mie oon tehnyt muussia monella variaatiolla: milloin ranskankermaa, milloin maitoa, milloin kermaa, milloin kreikkalaista jogurttia... :) Smetana ja ranskankerma käy tosi hyvin muussiin, jos sellaisia sattuu lojumaan jääkaapissa.

    Anonyymi,
    Kiitos vinkistä! Mulla ne kyllä ruskistui ihan nätisti, käytössä oli valurautainen pata. Ja kuuma pitää olla, että kiehahtaa vesi pois nopeasti ja alkaa ruskistuminen. Voitakin voi lisätä tarvittaessa. Hyvää kevättä! :)

    VastaaPoista