Puolukka-kinuskipalat

Puolukka-kinuskipalat maistuvat herkullisilta, olipa talvi tai kesä. Ne valmistuvat nopeasti
ja varsin helposti, sillä täytteeseen käytetään valmista puolukkahilloa.

Joulu tulla jolkottaa jo kulman takana, mutta reseptin kuva vie ajatukset keskelle kauneinta kesää. Näitä leivoksia leivoin jo toissakesänä, mutta resepti on tälläkin kertaa jäänyt odottamaan julkaisuvuoroaan. Sinänsä uusi innovaatio tämä ei ole, resepti on vuosikymmeniä vanha ja peräisin mummoni reseptiarkistoista. Miellän puolukan ja kinuskin vahvasti talveen sopiviksi mauiksi, joten niinpä joulureseptiksi tämä sopii mainiosti. Jos tarvitset hieman kirpeää, mutta kinuskilla lempeäksi muuntuvaa ja taatusti maukasta jälkiruokaa, niin kokeile tätä. Leivospalat ovat todella helppo ja nopea valmistaa, joten nämä voi tehdä vaikka pienessä kiireessäkin. Miksipä ei kinuskia voisi maustaa vaikka piparkakkumausteella inkiväärin sijaan, jos haluaa korostaa jouluista makua. 

12-16 annosta / uunipelti

pohja

6 kananmunaa

3 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte

500 g kiinteää maitorahkaa

2 dl valmista puolukkahilloa

kinuski

3 dl kuohukermaa

1 ½ dl sokeria

1 ½ dl fariinisokeria

2 rkl voita

½ tl inkivääriä

1 tl vaniljasokeria

koristeeksi puolukoita

Valmista pohja. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita kuivat aineet, siivilöi vaahtokulhoon ja sekoita ne nuolijalla nostellen munasokerivaahdon joukkoon. Levitä taikina leivinpaperoidulle matalalle uunipellille tai tätä aavistuksen pienempään reunalliseen vuokaan ja paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan.

Valmista täyte ja täytä kakkulevy. Sekoita puolukkahillo maitorahkan joukkoon. Puolita kakkulevy keskeltä. Nosta toinen kakkulevy tarjoiluvadille ja levitä täyte päälle. Nosta toinen kakkulevy päälle, paina kevyesti kiinni täytteeseen. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Valmista kinuski. Mittaa kattilaan kerma ja sokerit. Keitä seosta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes tippa kinuskia kylmään veteen pudotettuna pysyy kiinteänä pallona. Aikaa kinuskin keittämiseen menee n. 30-40 minuuttia. Sekoita voi ja mausteet kinuskin joukkoon. Kaada kinuski kuumana jääkaapissa olleen kakkulevyn pinnalle, levitä nopeasti koko kakun pinnalle. Leikkaa tasakokoisiksi leivospaloiksi ja koristele jokainen pala muutamalla kokonaisella puolukalla. Jos puolukoita ei ole saatavissa, voit laittaa koristeeksi hyvin pienen nokareen puolukkahilloa.

Nam! Nämä ovat kyllä todella hyviä. Kinuskissa pientä jujua tuo inkivääri, joka raikastaa leivosta vielä entisestään. Jos taas tykkää kirpeämmästä mausta, voisi puolukkahillon korvata puolukkasurvoksella ja lisätä tarpeen mukaan sokeria. Ja todellakin, täytteseen ei tule mitään hyydyttävää ainesta, joten kannattaa valita sitä perinteistä kiinteää rahkaa, eikä niitä nykyisin myynnissä olevia löysiä ja pehmeitä rahkoja. Tarvittaessa käytä liivatetta, jos koostumus epäilyttää. Ihan alkuperäisessä reseptissä leivokset on vielä kostutettu omenamehulla, mutta mie olen jättänyt sen pois, kun muuten näistä tulee liian hajoavia ja pehmoisia. Minusta tämä ei kaipaa ollenkaan kostutusta. 

Resepti on julkaistu 10.12.2025 julkaistulla Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Jäälauttaleivos

Jäälauttaleivokset ovat saaneet nimensä marengista, joka halkeilee kuin jäälautta.

Erityisen hyvin talven ajan kahvipöytään sopivat oheisella reseptillä valmistuvat jäälauttaleivokset. Ohje on jo vanha, mutta aina niin maistuva. Hieman rapean ja sitkeän keksipohjan päälle on ripoteltu antelias määrä maitosuklaarouhetta, joka sulaa uunissa ihanasti ja pinnalla on jäälauttoja muistuttava rapea kevyt, mutta makea marenki. Monta eri koostumusta ja makua tuovat pieneen suupalaan mukavasti yllätyksellisyyttä.

Leivospalat kannattaa leikata melko pieniksi, sillä ne ovat melkoisen makeita. Ja ainahan halutessaan niitä voi napsia tarjoiluvadilta useamman, mikäli yksi ei riitä. Tämäkin resepti on päässyt taas käyttööni vuosien unholan jälkeen. Kannattaa kokeilla!

40 pientä leivosta

pohja
200 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 kananmunan keltuaista
4 dl vehnäjauhoja
1 rkl maitoa
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

taikinan päälle
150-200 g maitosuklaata

marenki
3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Erottele keltuaiset ja valkuaiset, lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon. Lisää maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhoja apuna käyttäen leivinpaperoidulle uunipellille. Rouhi suklaa ja levitä tasaisesti taikinan päälle, painele suklaa taikinaan kiinni. Vatkaa valkuaiset puhtailla vispilänterillä kuohkeaksi valkeaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähitellen koko ajan vatkaten. Valmiista marengista ei erotu sokerikiteet ja se on muuttunut kauniin kiiltäväksi. Levitä marenki suklaapintaisen taikinan päälle ja levitä palettiveitsellä tai lusikalla varovasti, ettei suklaa irtoa marengin joukkoon. Paista 175-asteisesssa uunissa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa hyvin pieniksi annospaloiksi. Tarjoile jäähtyneenä.

Nam! Keksipohja on todella maukas, suklaa tuo siihen kivaa makua ja marenki mukavaa rapeutta, samalla ollen viimeinen silaus leivokselle. Uunipellillisestä saa helposti leikattua 40 pientä leivospalaa, joten tämä on riittoisaa tarjottavaa isommallekin porukalle. Itse tykkään käyttää Fazerin sinistä leivonnassa, mutta halutessaan tähän voisi kokeilla vaikkapa tummaa suklaata, joka toisi aavistuksen karvautta makeaan lopputulokseen. Miksei myös joku makusuklaa voisi toimia, kuten minttusuklaa.

Kuvassa näkyvän leivoksen on leiponut leivontakurssilaiseni, sillä olen kadottanut kaikki omat kuvani oheisesta leivonnaisesta.

Resepti on julkaistu 12.11.2025 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Juusto-kinkkusarvet

Uunituoreet sarvet maistuvat taivaallisen hyviltä

Rakastan erilaisia sarvia ja monenlaisia taikinoita on tullut vuosien varrella kokeiltua, samoin täytteitä. Tällä reseptillä sarvia syntyy melko paljon, mutta sarvet säilyvät jääkaapissa hyvänä useamman päivän ja ne voi pakastaa. Tarvittaessa reseptin voi toki puolittaa. Tällä kertaa sarvitaikinaan tuli vähän enemmän voita ja ajattelin tehdä ne itselleni vähän uudemmalla tavalla leikaten. Ensin tehdään iso taikinalevy, joka jaetaan suiroiksi ja sitten suirot jaetaan kolmioiksi. Näin saa samalla vaivalla tehtyä nopeasti kaikki kolmiot valmiiksi ja täytettyä kätevästi sarjatyönä. Pyöreistä taikinalevyistä tekemiseen verrattuna tämä on paljon nopeampaa ja näppärämpää. Varsinkin, jos tehtävänä on isompi taikinamäärä.

40-50 kpl

taikina
5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
n. 12 dl vehnäjauhoja
200 g voita sulatettuna

täyte
200 g kinkkua suikaloituna
200 g valkosipulituorejuustoa
150 g mustaleima emmentalia
½ ptt ruohosipulia
suolaa
mustapippuria

voiteluun
kananmuna + tilkka vettä

Valmista taikina. Lämmitä isossa kulhossa tai kattilassa maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon tuorehiivapala ja vispilöi tasaiseksi liemeksi. Lisää joukkoon suola ja aloita lisäämään vähän kerrallaan vehnäjauhoja joukkoon, samalla koko ajan vispaten. Kun vispilöinti käy raskaaksi, siirry alustamaan taikinaa käsin tai käytä yleiskonetta. Alustamisen loppuvaiheessa lisää joukkoon sulatettu voi. Taikina on valmis, kun se irtoaa kulhon reunoista. Jätä kohoamaan n. tunniksi lämpimään paikkaan.

Valmista täyte. Suikaloi tai kuutioi kinkku, tai käytä valmiita kinkkusuikaleita. Sekoita kinkkusuikaleet tuorejuuston joukkoon, sekoita mukaan myös pussillinen mustaleimaista emmentalia raastettuna. Voit käyttää myös muuta vahvaa juustoa. Silppua reilusti tuoretta ruohosipulia ja sekoita täytteen joukkoon. Mausta täyteseos suolalla ja pippurilla.

Valmista sarvet. Kaulitse kohonnut taikina ohuehkoksi, kapeaksi pitkäksi levyksi (jos pöytätilaa ei ole hirveästi, jaa taikina ensin kahteen osaan ja kaulitse vasta sitten). Käytä kaulitsemisen apuna tarvittaessa jauhoja, jos taikina on pehmeää. Leikkaa levy pitkittäin kahteen osaan ja jaa osat kolmioiksi, kolmion kapea kärki vuorotellen molempiin suuntiin levyä. Taikinasta tulee yhteensä n. 40-50 sarvea. Jaa täyte tasaisesti taikinakolmioiden leveään päähän ja kääri sarviksi, taivuta hieman sarven muotoiseksi. Kohota n. puoli tuntia. Riko voiteluun tuleva kananmuna lasiin ja lisää joukkoon pieni tilkka vettä, sekoita tasaiseksi. Voitele sarvet kananmunavesiseoksella ja paista 225-asteisessa (kiertoilmalla 200c) uunissa keskitasolla n. 10 minuuttia tai kunnes sarvet ovat saaneet kauniin kullanruskean värin.

Vinkki: Täytteeksi voi laittaa ihan mitä tahansa, mikä maistuu – kokeile korvata kinkku kasviksilla tai vaikkapa tonnikalalla. Erityisen hyvältä maistui aurajuusto, jolla täytettyjä tein tästä taikinasta muutaman. Mikäli haluat ihan pieniä cocktail-kokoisia sarvia, voit leikata taikinalevyn pitkittäin neljään osaan ja tehdä pieniä kolmioita, jotka täytät. Pienemmät sarvet paistuvat aavistuksen nopeammin. Näitä ihan miniversioita ajattelin kokeilla seuraavan kerran juhliin! Täytteissä pidän siitä, että siellä on jotain täytettä sitovaa ja makua tuovaa mukana, ettei täyte rapise syliin syödessä. Käytännössä sarvia tulee leivottua silloin, kun jääkaapissa on useampia asioita, jotka pitää saada käytettyä pois äkkiä. Nam!

Resepti on julkaistu 8.10.2025 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kurkkaa muita sarviohjeitani

Yrtti-juustosarvet

Sarvet hiivataikinasta

Kukkakaaligratiini

Ihanan tumman juustokuoren alla on pehmeäksi gratinoitunut kukkakaali

Kukkakaaligratiini on ruoka, joka ei jätä takuulla ketään kylmäksi. Osalle ei maistu kukkakaali tahi muut kaaliruoat missään muodossa, kasvissyöjät ainakin parikymmentä vuotta sitten saivat henkisen allergian erilaisista gratinoiduista kasviksista sen ollen lähes ainoa kasvisruokavaihtoehto ja loput taas voisivat syödä kukkakaalia koko ajan. Pitkästä aikaa teki kukkakaaligratiinia mieli, kun kaupan hevi-osastolta löytyi kauniita uuden sadon kukkakaaleja varsin edulliseen hintaan. Kotona tehty gratiini on kaukana koulun versiosta, mutta molemmat omissa sarjoissaan erittäin hyviä.

Gratiini on myös kenties ainoa ruokalaji, johon keitän bechamel-pohjaisen juustokastikkeen. Edes lasagneni ei pidä sisällään sitä, mutta gratiinin kohdalla ei voi oikoa tai tehdä poikkeuksia – toki nekin sallittaneen. Voi-vehnäjauhoseoksen hidas muhittelu hellalla ja varovaisuus, ettei maito pala pohjaan, vaatii pientä tarkkuutta kokilta, mutta on täysin tehtävissä. Lopputulos palkitsee tässäkin tapauksessa. Juustoisen kastikkeen ja juustokerroksen alla kukkakaalit muhivat suussa sulavaksi herkuksi.

8 annosta

2 kukkakaalia (1,6 kg)

kastike
50 g voita
½ dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
150 g kolmen juuston juustoraatetta (Valio) tai mustaleima emmentalia
suolaa
mustapippuria

pinnalle
100 g kolmen juuston juustoraastetta tai mustaleima emmentalia

Irrota kukkakaalista mahdolliset lehdet ja paloittele kukkakaali suupalan kokoisiksi nupuiksi, halutessasi pilko kova varsi pieniksi paloiksi. Keitä kukkakaalinnuppuja 3-4 minuuttia suolatussa kiehuvassa vedessä. Valuta huolellisesti ja kaada nuput voideltuun isoon uunivuokaan.

Valmista gratinointikastike. Mittaa voi kasariin tai kattilaan ja sulata kuplivaksi, älä ruskista. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele vispilällä tasaiseksi tahnaksi, anna kypsyä muutaman minuutin ajan, mutta älä ruskista. Lisää joukkoon maito, anna kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes kastike saostuu. Lisää joukkoon pussillinen vahvaa mustaleimaista juustoraastetta tai juustoraasteseosta, mausta kastike suolalla ja mustapippurilla. Kaada gratinointikastike tasaisesti vuokaan kukkakaalien päälle. Ripottele pinnalle vielä kaunis kerros mustaleimaista juustoa.

Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes gratiini on saanut kauniin kullanruskean värin ja kukkakaalit ovat kypsyneet tarpeeksi. Vuoan laakeudesta ja kukkakaalin määrästä riippuen tähän voi mennä aikaa n. puolesta tunnista vajaaseen tuntiin. Tarjoile vaikkapa grilliruoan lisukkeena.

Vinkki: Mausta gratiinikastike aurajuustolla. Kokeile korvata osa kukkakaalista parsakaalilla, toimi muutoin samoin. Minä maustan aina kaiken mustapippurilla enkä käytä edes valkokastikkeeseen valkopippuria, mutta myös sitä voi halutessaan käyttää. Helpoimmalla gratiinissa pääsee, kun korvaa juustokastikkeen valmiilla juustoruokadipillä tai maustetuilla ruokakermoilla. Juustoksi kannattaa aina valita maukas juusto, itse käytän ruoanlaittoon lähes ainoastaan mustaleimaista emmentalia tai nyt tätä uutta kolmesta juustosta tehtyä mustan pussin raasteseosta. Me söimme gratiinin uunissa paahdettujen kanan reisikoipien kanssa, lisukkeena oli raikasta salaattia. Erityisen hyvä lisuke gratiinille on erilaiset punajuuri- ja suola- tai maustekurkkusäilykkeet, joista saa kivaa happoa ruokaan.

Resepti on julkaistu 10.9.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Helppo vadelmatäytekakku

Rustiikkinen vadelmakakku syntyy rennosti kuorruttamalla ja leipävuoassa paistamalla

Rakastan tuoreita vadelmia ja halusin tehdä niistä kesälomani kunniaksi pienen kakun kahvipöydän iloksi, kun olin maalla hellettä paossa perheen seurassa. Idea kakkuun lähti siitä, että halusin leipoa makean kakun leipävuoaksi miellettyyn pitkulaiseen vuokaan. Niinpä pieni kolmen munan kakkupohja paistui vuoassa juuri sopivasti ja vadelmat sai aseteltua kakun pinnalle kauniisiin jonoihin. Vähän vielä tuoretta yrttiä väriksi ja kakku onkin sutjakasti valmis tarjoiltavaksi. Tarjoiluvadiksi valikoitui lempivatini, mustakultainen vanha lasivati, jota mummoni käytti aikoinaan voileipäkakkujen alustana. Täydellinen vastapari kauniin punaisille vadelmille! Ja kakku oli todella hyvää.

10 annosta / 1,5 l leipävuoka

kakkupohja
3 kananmunaa
sokeria
perunajauhoja
vehnäjauhoja

vuokaan
voita
korppujauhoja

kostutus
½-1 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

täyte ja kuorrutus
4 dl vispikermaa
tomusokeria
vaniljasokeria
n. 300 g tuoreita vadelmia
1 dl vadelmahilloa
tuoretta minttua tai sitruunamelissaa

Valmista kakkupohja niin sanotulla lasitekniikalla. Riko kolme kananmunaa yhteen lasiin. Mittaa toiseen lasiin sama määrä sokeria, kuin mitä kananmunien määrä on. Mittaa kolmanteen lasiin puolet kananmunien määrästä perunajauhoja ja loppu puolikas vehnäjauhoja. Kaada kananmunat ja sokeri leivontakulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi munasokerivaahdon joukkoon keskenään sekoitetut vehnä- ja perunajauhot. Nostele jauhot vaahdon joukkoon varovasti nuolijalla nostellen, älä vatkaa, ettei kuohkeus laske. Voitele ja korppujauhota 1,5 l vetoinen leipävuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 160-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kakun kypsyyden voi todeta myös siitä, kun kakku alkaa irrota vuoan reunoista. Ota kakku uunista, anna sen olla 10 minuuttia pöydällä ja kumoa kakku sen jälkeen. Jäähdytä kokonaan ennen täyttämistä.

Valmista täyte. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, mausta seos makusi mukaan tomusokerilla ja vaniljasokerilla. Puolita noin puolet vadelmista ja jätä loput kokonaisiksi koristelua varten. Sekoita kostutuslientä varten maitoon vaniljasokeri.

Kokoa kakku. Halkaise jäähtynyt kakku pitkittäin kahteen osaan. Aseta kakun pohjaosa tarjoiluvadille. Kostuta pohja pullasudin avulla töpötellen vaniljamaitoa kauttaaltaan kakkupohjalle, menekki riippuu siitä, kuinka kuiva kakkupohja on. Levitä muutama ruokalusikallinen vadelmahilloa kakkupohjalle, levitä (tai pursota) puolet kermavaahdosta varovasti hillon päälle ja asettele päälle tasainen kerros puolitettuja vadelmia. Nosta päälle kakun päällisosa ja kostuta pinta vaniljamaidolla. Levitä (tai pursota) päälle loput kermavaahdosta ja asettele päälle kokonaiset vadelmat. Koristele tuoreilla mintun tai sitruunamelissan lehdillä. Anna kakun maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.

Nam! Olipas se hyvää. Varsinkin kun sain tehdä kakkua pienen parivuotiaan apukokin kanssa <3 Mielestäni kakun juju oli juurikin se, että se oli aivan perinteinen vattukakku ja ettei sitä oltu liikaa sliipattu pursotuksilla tai muilla, vaan rentous näkyi lopputuloksessa. Kakku hupenikin porukalla nopeasti. Vatut onkin ehkä miun lempimarjojani, joten tämä oli kyllä oikein nappivalinta.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 13.8.2025.

Mansikka-limetiramisu

 

Mansikka ja lime maistuvat ihanan kesäisessä tiramisussa, jossa ei ole kahvia laisinkaan

Tiramisu on italialainen klassikkojälkiruoka, joka on verrattain helppo valmistaa. Kananmunien keltuaisten ja valkuaisten erottelu on vaikein rasti, sen jälkeen kaikki valmistuu kuin lähes itsestään. Avainasemassa on siis kananmunista syntyvät kuohkeat vaahdot sekä pehmeä mascarponetuorejuusto, joista syntyy tiramisun syvin olemus. Perinteinen tiramisu (jolla voitin aikoinaan reseptikilpailunkin) kostutetaan espressolla ja koko komeus hunnutetaan kaakaojauheella, mutta erilaisia variaatioita voi keksiä aivan loputtomiin. Kaiken lisäksi tiramisun voi tehdä jääkaappiin jo tarjoilua edeltävänä päivänä, sillä tiramisu paranee tekeytyessään. Omia tiramisusuosikkejani ovat mm. sitruunasta tehty valkokeltainen pirtsakka herkku ja vadelmainen versio, mutta viimeisimpänä makuhermot vei myös tämä mansikalla ja limellä täytetty hieman erilainen versio tiramisusta. Koska ainakin itselläni mansikat kuuluvat kesään ja etenkin juhannukseen, niin tämä sopii mittumaarina kahvipöytään kuin voinokare uudelle perunalle. Pidätkö sie tiramisusta?

10 annosta / 30 x 22 cm vuoka

1 pkt (glut.) savoiardikeksejä

limemarinoidut mansikat
500 g mansikoita
2 ½ rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 limen mehu ja kuori

mascarponeseos
2 valkuaista
2 keltuaista
½ dl sokeria
500 g (veg.) mascarponetuorejuustoa

koristeluun
tuoreita mansikoita
pistaasipähkinöitä

Valmista marinoidut mansikat. Perkaa mansikoista kannat ja pilko mansikat pieniksi kuutioiksi. Lisää joukkoon sokeri ja vanujasokeri. Pese limen kuori huolellisesti, raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste ja mehu mansikoiden joukkoon. Jätä mehustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Valmista mascarponeseos. Erottele valkuaiset isoon vatkauskulhoon ja keltuaiset pieneen kulhoon. Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi valkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää keltuaisiin sokeri ja vatkaa kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi – voit käyttää pesemättömiä vatkaimia, kun vatkaat tässä järjestyksessä. Kun keltuais-sokeriseos on kuohkean vaaleaa, lisää joukkoon mascarponetuorejuusto ja sekoita sähkövatkaimella nopeasti sekaisin. Lisää viimeiseksi valkuaisvaahto keltuaisseoksen joukkoon nuolijalla varovasti nostellen.

Kokoa tiramisu. Asettele vuokaan kerros savoiardikeksejä (puolet kekseistä) ja levitä päälle tasainen kerros marinoituja mansikoita liemineen (puolet mansikoista). Nostele mansikoiden päälle pieniä kasoja mascarponeseosta ja levitä varovasti tasaisesti mansikoiden päälle. Tee samalla tavalla toinen kerros – keksit, mansikkaa ja mascarponeseosta. Ripottele pinnalle rouhittuja pistaasipähkinöitä ja asettele koristeeksi mansikoita. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua muutama tunti, että keksit pehmenevät. Voit tehdä tiramisun jo tarjoilua edeltävänä päivänä valmiiksi, koristelun voi tehdä tarvittaessa juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Mikäli mansikoista ei irtoa tarpeeksi nestettä, voit kostuttaa keksejä tarvittaessa mansikkamehulla, spritellä tai muulla punaisella tai kirkkaalla liemellä. Varo, ettei kostutusliemi ole liian makeaa. Nykyään marketeista saa gluteenittomia savoiardeja, joten tämän voi tehdä myös gluteenittomana! Maidotonkin onnistuu, sillä mascarponea löytyy myös vegaanisena vaihtoehtona.

Nam. Minun suurinta herkkuani jo viime kesänä, jolloin tämän reseptin kehittelin. Koska en kerennyt reseptiä julkaista silloin, niin laitetaan nyt esille. On tosiaan hyvää, mansikat saa marinoitua rauhassa muutaman tunnin ennen tiramisun kokoamista ja tiramisu kannattaa valmistaa tekeytymään muutama tunti ennen tarjoilua tai mielellään jo edellisenä päivänä. Jos tiramisun tekee kiireellä juuri ennen tarjoilua, tulee keksejä kostuttaa huomattavasti enemmän. Silloin keksit kannataa dipata ihan kokonaan nesteessä. Tähän voisi hyvin sopia vaikka kuohiviini kostuttajaksi, jos pöydästä ei löydy pikkuväkeä.

Resepti on julkaistu 11.6.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Parsapiirakka kätkee sisäänsä kahta eri vuohenjuustoa. Nam!

Kun veriappelsiinikausi on ohi, alkaa parsasesonki. Vuoden ensimmäinen parsanippu uppoaa pannulla paistettuna ja hollandaisella hölvättynä, mutta sen jälkeen on erilaisten parsaleivonnaisten vuoro. Tällä kertaa mieleni teki piirakkaa ja vaikka minulla on killerihyvä ikivanha piirakkaresepti parsasta, halusin kokeilla jotain uutta. Rakastan vuohenjuustoa ja tähän piirakkaan sitä upposi kahdessa muodossa. Liemeen purkillinen pehmeää, levittyvää tuorejuustoa ja piirakan täytteeksi vielä pieni pötköllinen homepintaista vuohenjuustoa kiekoiksi leikattuina. Kun piirakkaa leikkaa annospaloiksi, juustokiekot näkyvät hauskasti piirakasta. Mikäli vuohenjuusto ei maistu, sen voi korvata vaikkapa paketillisella fetaa tai mustaleimaemmentalraastetta. Parsan tilalla voi kokeilla broccolinia eli varsiparsakaalia, jos parsaa ei satu olemaan saatavilla. Varsinkin pääsiäisen ja vapun seutuun kaupoista jää käteen parsalaarien kohdalla usein ei-oota, sillä muutkin ovat huomanneet, kuinka hyvää parsa on.

8 isoa tai 16 pientä annospalaa, 23 x 23 cm piirasvuoka

pohja
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
¼ dl kylmää vettä

liemi
200 g ranskankermaa
150 g maustamatonta vuohentuorejuustoa
2 kananmunaa
2 keltuaista
2 rkl tuoretta timjamia
1 tl mustapippuria
½ tl suolaa

täyte
180 g vuohenjuustopötkö
500 g vihreää parsaa

Valmista pohja. Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot sekä suola. Lisää tilkka vettä, että saat helposti käsiteltävän taikinapallon, joka ei murene. Voitele irtopohjaisen piirasvuoan reunat ja pohja voilla. Taputtele taikina vehnäjauhojen avulla tasaisesti vuoan reunoille ja pohjalle, siisti reunat. Aseta uunipellin päälle leivinpaperi ja nosta piirakkavuoka sen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia tai kunnes taikina on muuttunut mattamaiseksi ja saanut kevyesti väriä.

Valmista liemi. Sekoita pienessä kulhossa ranskankerma ja vuohentuorejuusto. Lisää joukkoon kaksi kokonaista kananmunaa ja erottele lisäksi kahdesta kananmunasta mukaan pelkät keltuaiset. Vispaa sekaisin. mausta seos silputulla tuoreella timjamilla, suolalla ja pippurilla. Huomioi, että juustot ovat suolaisia.

Valmistele täytteet. Leikkaa kittipintainen vuohenjuustopötkö 16 ohueksi viipaleeksi. Taivuta parsaa tyvestä, että kova puumainen varsi napsahtaa poikki, siisti päät. Leikkaa parsat tarvittaessa vuokaan sopiviksi. Höyrytä parsoja kaksi minuuttia tai paista niitä hetki kevyesti paistinpannulla öljytilkassa. Anna jäähtyä.

Kokoa piirakka. Kaada esipaistetulle piirakkapohjalle liemi ja asettele päälle tasaisesti vuohenjuustokiekot. Lado parsat piirakan päälle ja paina kevyesti täytteen joukkoon. Paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia tai kunnes piirakan reunat ovat saaneet kullanruskean värin, piirakkapohja on kypsynyt ja täyte hyytynyt. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua. Voit koristella valmiin piirakan tuoreilla timjaminoksilla.

Piirakasta tulee näyttävä, kun kokonaiset parsatangot latoo samansuuntaisesti piirakan päälle.

Vinkki: Jos haluat, voit tukea esipaiston aikana piirakan reunat foliosuikaleilla, jotka tukevat piirakan reunoja pysymään ylhäällä. Minä en tällä kertaa tehnyt edes sitä ja ihan hyvin pysyi reunat ylhäällä. Tarvittaessa valahtaneita reunuksia voi painelle takaisin paikoilleen esipaiston jälkeen pikkulusikan avulla. Koska piirakka on paistettu irtopohjaisessa piirasvuoassa, falskaa se aina vähän voita läpi. Kannattaa siis suojata pelti leivinpaperilla. Piirakka kannattaa irrottaa vuoasta ennen kuin se jäähtyy liikaa, ettei voi jämähdä vuokaan kiinni, silloin piiras irtoaa nätisti vuoasta. Tarjoiluvatina tällä kertaa ilmeisesti joku Arabian pizzalautanen.

Kylläpäs se oli hyvää! Timjami sopii parsan maustamiseen oikein hyvin ja tähän sitä upposikin ihan hyvä määrä. Nuo koristetimjamit oli kyllä vähän turhia, olisi tullut parempia kuvia, jos niitä ei olisi laittanut päälle. Myöhäistä tässä vaiheessa, kun piirakka on jo popsittu parempiin suihin. Minä höyrytin parsoja pari minuuttia ihan kaiken varalta, ettei ne jää liian koviksi. Parempi lopputulos tulisi kevyesti paistamalla, sillä parsa on parasta paistettuna tai grillattuna. Keittäminen varsinkin vie parsan maun. Varret voi halutessaan maustaa vielä kevyesti suolalla sekä pippurilla.

Resepti on julkaistu 14.5.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Harissakana-hummusvoileipäkakku

Voileipäkakusta löytyy harissalla maustettu nyhtökanatäyte ja hummustäyte, nam!

Rakastan voileipäkakkuja ja useilla leivontakursseillanikin sellaisia pääsee tekemään. Tätä kyseistä kakkua tehtiin sitruksisella leivontakurssilla ja kakku oli niin hyvää, että hieman muokattuna tein sitä jonkun ajan kuluttua kotonakin. Tämä on siis reseptiversio 2.0 tästä kokeilusta. Voileipäkakussa valmis nyhtökana saa makua aavistuksen tulisesta ja mausteisesta, mutta hyvin herkullisesta harissatahnasta. Harissalla makuun saa pienen välimerellisen vivahteen ja kun kakkuun makupariksi tulee tahinilla eli seesaminsiementahnalla maustettu hummustäyte, on toimiva makuyhdistelmä valmis. Samaa hummusta voi käyttää hieman notkistettuna kuorruttamiseen, mutta yhtä hyvältä se maistuu ranskankermalla notkitetulla tuorejuustolla kuorrutettuna – olen kokeillut myös niin. Kun käyttää hummusta kuorruttamiseen, niin ei tule hävikkiä. Samoin sain optimoitua tässä parin ranskankermapurkin käytön - ei tule hukkaa tästäkään ja jää turhaan purkinpohjia pyörimään jääkaappiin. Harissatahnaa myy esim. Baba Foods -tuotemerkki ihan marketeissa muutamalla eurolla ja samasta purkista riittää niin voileipäkakkuun tai pariin kuin vaikkapa linssikeittoon. Linssikeitto kannattaa maustaa harissalla, tulee ihanaa!

10 annosta / 1,5 l leipävuokaan

n. 15 paahtoleipäviipaletta
1 sitruunan mehu
tilkka vettä

harissakanatäyte
300 g naturel nyhtökanaa (esim. Pouttu)
2 maustekurkkua
250 g ranskankermaa
1–2 rkl harissatahnaa
1 sitruunan kuori
1 rkl tuoretta timjamia (1 tl kuivattua)
suolaa
mustapippuria

hummustäyte
1 prk kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1–2 rkl vaaleaa tahinia
2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
100 g ranskankermaa

kuorrutus
1/3 hummuksesta
50 g ranskankermaa
ripaus suolaa
mustapippuria

koristelu
sitruunaviipaleita
kalamata-oliiveja
kurkkua
rucolaa tai yrttejä
pinjansiemeniä
mustapippuria rouhittuna

Valmista harissakanatäyte. Pilko nyhtökana pieneksi silpuksi ja laita kulhoon. Pilko maustekurkut pienen pieneksi kuutioksi ja sekoita kanan joukkoon. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa. Lisää täytteeseen ranskankerma ja mausta seos harissalla makusi mukaan (aloita ensin vajaalla ruokalusikallisella, lisää maun mukaan) sekä raastetulla sitruunan kuorella ja timjamilla. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Valmis kanatäyte saa olla aavistuksen tulista, sillä maku laimenee muiden voileipäkakun ainesten kanssa. Jätä odottamaan.

Valmista hummus. Valuta ja huuhtele kikherneet, kaada ne monitoimikoneen tai blenderin kulhoon. Kuori ja pilko rouheasti valkosipulinkynnet, lisää kikherneiden joukkoon. Mittaa päälle tahini. Purista raastetusta sitruunasta mehu ja kaada lähes kaikki joukkoon. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Aja hummus sametinpehmeäksi tahnaksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Tässä vaiheessa hummus saa olla tiivistä. Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja sekoita ainekset juuri ja juuri sekaisin. Mittaa hummuksesta 1/3 pieneen kulhoon kuorrutusta varten.

Valmista kuorrutus. Sekoita hummuksen joukkoon nokare ranskankermaa, jolloin siitä tulee helpommin levitettävää. Mausta seos tarvittaessa lisäämällä hieman suolaa ja pippuria. Jätä odottamaan.

Kokoa kakku. Vuoraa 1,5 l vetoinen leipävuoka tuorekelmulla. Leikkaa 12 leipäpalasta hyvin ohuelti kova reuna pois samalla paloja tasoittaen. Lado vuoan pohjalle tiivis kerros leipiä. Purista sitruunasta mehu ja laimenna sitä tilkalla vettä niin, että nestettä on yhteensä 1,5 dl. Kostuta leipäsiivut kevyesti sitruunamehulla. Kaada päälle puolet harissakanatäytteestä ja tasoita pinta. Lado päälle seuraava kerros leipiä, tilkitse mahdolliset raot pienillä leipäsuiroilla ja kostuta ne kevyesti sitruunavedellä, kaada päälle täytteeksi tuleva hummus, tasoita pinta. Lado seuraava kerros leipiä ja tee tarvittaessa täyttöpaloja, kostuta leivät. Kaada päälle loput harissakanatäytteestä ja tasoita pinta. Lado viimeinen kerros leipiä päälle, joista tulee lopulta kakun pinta. Täytä mahdollinen kolo leivillä. Kääri tuorekelmu tiukasta vuoan ympärille ja jätä voileipäkakku makuuntumaan jääkaappiin kevyen painon alle mieluiten yön yli tai vähintään muutamaksi tunniksi.

Kuorruta voileipäkakku. Notkista hummus-ranskankermaseos ja levitä se pienellä palettiveitsellä tai nuolijalla kauttaaltaan kumotun kakun päälle. Tee halutessasi pintaan koristekuvio. Koristele pinta pestystä sitruunasta leikatuilla pienillä sitruunaviipaleilla, kurkkukoristeilla, kalamata-oliiveilla, pinjansiemenillä ja yrteillä tai rucolalla. Rouhi pinnalle kevyesti mustapippuria. Anna makuuntua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Nam! Oli niin hyvää. Kannattaa laittaa harissaa reilusti, sillä kakun muut maut ja leivät imevät osan täytteen tulisuudesta. Pieni potku siis saa tulla kakkuun. Mie tykkään, että voileipäkakun täytteet on naputettu mahdollisimman pieneksi kuutioksi ja tässäkin kannattaa nähdä se vaiva niin kanan pilkkomisessa kuin maustekurkkujen silppuamisessa pieniksi silpuiksi, lopputulos palkitsee. Kartan yleensä sosemasia täytteitä voileipäkakuissa - esim. kinkkuvoileipäkakussa en ikinä ajaisi kinkkutäytettä soseeksi - mutta hummus ja muut vastaavat tahnat tuovat ainoan poikkeuksen. Samalla tahnalla voi sitten kuorruttaa kakkua, niin saa kätevästi käytettyä koko satsin. 

Vinkki: Halutessaan voisi tehdä kuorrutteen 200g maustamattomasta tuorejuustosta, johon lisää n. 50g ranskankermaa notkistamaan. Seoksen voi maustaa vaikka raastetulla valkosipulilla suolan ja pippurin lisäksi, niin se ei jää liian valjuksi täytteen rinnalla. Tuorejuustokuorrutteella kakusta tulee valkoinen, kun tämä hummuspintainen kakkunen on vähän kellertävämpi.

Resepti on julkaistu 2.4. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pekonipasta

Pekonipasta saa innoituksensa pasta carbonarasta

Oheinen resepti on yksi oma versioni pasta carbonarasta, miilunpolttajan pastasta. Autenttinen se ei ole, sillä käytin pekonia guancialen eli savustetun possunposken sijaan. Lisäksi tällä kertaa mukaan päätyi hävikinvälttämisen nimissä kokonaiset kananmunat keltuaisten sijaan ja persiljapuskan jämätkin sinne upposivat. Hurjan hyvää pekonipastaa siitä syntyikin!

3-4 annosta

140-170 g pekonia
2 kananmunaa
100 g parmesaania raastettuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
½ ptt persiljaa silputtuna
reilusti mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
pastan keitinvettä
spaghettia

pinnalle 

raastettua parmesaania

mustapippuria

Pilko pekonit pieniksi paloiksi kylmälle pannulle ja nosta pannun lämpö kuumaksi, paahda pekonit rapeiksi. Nosta pannu levyltä syrjään ja jätä odottamaan. Sekoita pienessä kulhossa kananmunien rakenne rikki vispilällä, sekoita joukkoon raastetut valkosipulinkynnet ja reilusti raastettua parmesaania, vispaa kunnes seos alkaa muodostaa kastikkeen. Silppua persilja hienoksi silpuksi, sekoita kananmunajuustoseoksen joukkoon. Mausta seos kevyesti suolalla ja runsaalla vastarouhitulla mustapippurilla.

Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan, ota kahvikupillinen keitinvettä talteen ja valuta pasta. Kaada pasta paistinpannuun pekonien päälle, kaada joukkoon kananmunajuustoseos ja nostele sekaisin, notkista rakenne tarvittaessa lorauksella pastan keitinvettä. Annostele välittömästi lautasille ja raasta päälle vielä lisää parmesaania ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti.

Nam! Pasta carbonara tai pekonipasta, joku vastaava kuitenkin, on yksi miun lemppariruokiani. Tulee tehtyä harvoin, mutta kun tekee, niin sen nauttii erityisellä hartaudella. Pekonina tykkään käyttää Snellmanin Kunnon pekonia, jota tälläkin kertaa käytin ruokaan. Tykkään leikellä pekonit pieniksi sipruiksi saksilla suoraan kylmälle pannulle ja paahtaa ne oikein rapeiksi, lötköt pekonit eivät houkuta missään ja ikinä. Parmesaani aateloi ruoan, mutta tähän oikein hyvin grana padanokin.

Resepti on julkaistu 12.3.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pistaasipannacotta

Pistaasipannacottassa pistaasi on piilotettuna annosmaljan pohjalle herkullisen kreemin muodossa, pinnalla on rouheutta tuomassa hieman rouhittua pistaasia ja hurmaavia ruusunnuppuja

Mikäli ravintolan jälkiruokalistalta löytyvät tiramisú, crème brûlée ja pannacotta, on valinta vaikea. Kaikki kuuluvat ehdottomiin jälkiruokasuosikkeihini ja niinpä niiden välillä käydään kovaa taistoa, mikä vie milloinkin voiton. Mikäli joku näistä on maustettu jollain erikoisemmalla tavalla, melko varmasti valintani osuu silloin siihen. Sen sijaan jos jokaisen pitäisi opetella joku helppo ja moneen sopiva jälkiruokaherkku, ehdottaisin pannacottaa. Sitä voi varioida lukemattomin keinoin, sillä itse pannacottamassan voi keventää vaikkapa jogurtilla ja maustaa monin tavoin. Pannacottan alle voi kätkeä erilaisia makuja kompottien, hillojen, kuutioiden tai soseiden muodossa ja pinnan voi koristella myös millä tahansa. Kauden marjat, hedelmät, mausteet ja maut on helppo tuoda pannacottan kanssa esille ja se maistuu niin arjessa kuin juhlassa. Juhliin voi pannacottasta pyöräyttää myös ison piirakan, kuten eräs pääsiäinen tein – silloin kermavanukkaan päällä oli runsaasti tuoretta passionhedelmää. Kurkkaa passion-pannacottapiiraan reseptiin.

4 annosta

4 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

½ dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 liivatelehteä

4 rkl pistaasikreemiä

koristeluun

rouhittua pistaasipähkinää

kuivattuja ruusunnuppuja tai syötäviä kukkia

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Mittaa kattilaan kuohukermat, maito ja sokerit. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutaman minuutin ajan koko ajan sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Nosta kattila pois liedeltä. Nosta liotetut liivatelehdet vedestä, purista kuivaksi ja liota kuumaan vaniljakermaan. Sekoita kevyesti ja anna jäähtyä.

Annostele pistaasikreemi neljän annosmaljan tai juomalasin pohjalle, 1 rkl per annosmalja. Nosta tarvittaessa maljat jäähtymään hetki pakastimeen tai jääkaappiin. Annostele saostumisen aloittanut, jäähtynyt pannacottaseos varovasti pistaakreemin päälle, ettei kerrokset sekoitu ja sula. Anna pannacottien jäähtyä kokonaan huoneenlämmössä, peitä jokainen annosmalja tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi hyytymään. Voit valmistaa pannacotat jo edellisenä päivänä ennen tarjoilua. Koristele annokset rouhituilla pistaasipähkinöillä ja syötävillä kukilla, kuten kuivatuilla ruusunnupuilla juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Pistaasikreemiä saa esim. aasialaisista ruokakaupoista. Voit korvata sen hasselpähkinä-kaakaolevitteellä, hillolla, marjoilla tai kuutioiduilla hedelmillä. Jos pohjalle tuleva yllätys on liian juoksevaa, jäädytä maljoja hetki pakastimessa ennen pannacottan lisäämistä. Voit myös annostella makuaineet pannacotan pinnalle. Koristele annokset makuun sopivasti. Kahdella liivatteella jälkiruoasta tulee hyvin pehmeää, jos pidät kovemmasta pannacottasta tai teet kumottavia annoksia, lisää yksi liivatelehti. Pannacottaan uppoaa kätevästi kaikki ylijäämäkermat.

Muita pannacottareseptejäni

tyrni-vaniljapannacotta
valkosuklaapannacotta ja granaattiomenakompotti
passion-pannacottapiiras 

Olihan se kyllä todella hyvää! Jäädytin annosmaljoja tosiaan hetken pakastimessa pistaasikreemin kanssa, ettei kreemi varmastikaan ala sulaa pannacottan lämmöstä. Olisi riittänyt hetki jääkaapissakin, mutta pelasin varman päälle. Kreemi kannattaa annostella huoneenlämpöisenä, jääkaappikylmänä sitä ei saa asettumaan nätisti kauttaaltaan kipon pohjalle. Kreemin olen ostanut varmaankin Joensuusta Jana Marketista, mielestäni myös Onni Market myy sitä. Samoin Kansainvälisiltä suurmarkkinoilta saa vastaavia ja luulisin, että isoimmista marketeistakin saa. Jos ei ole pistaasikreemiä saatavilla, niin tilalle käy hyvin Nutella, mutta miksei ihan joku hillokin tai marjat, mitä sattuu löytymään. Vaihtoehtoja on rajattomasti!

Resepti on julkaistu 5.2.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani, jossa alkoi muuten kymmenes vuosi ruokajuttujen parissa! Melko kiva merkkipaalu :) Jos on toiveita vuoden resepteiksi, niin otan ideoita vastaan. Toki unohdin itse lehtijutussa mainita, että kymmenen vuotta on juttuja jo kirjoiteltu lehteen... 

Kinkkuvoileipäkakku 30 henkilölle

 

Iso kinkkuvoileipäkakku riittää monelle, mutta on myös näyttävä juhlapöydän tarjottava

Rakastan erilaisia voileipäkakkuja ja etenkin niiden tekemistä! Kinkkuvoileipäkakku on meidän perheen ja suvun ehdoton lemppari ja sitä onkin saanut tehdä useisiin isoihin ja pieniin juhliin, mutta myös arkisempiin tilaisuuksiin herkuteltavaksi. Tämän kyseisen kakkusen tein kesällä kummityttöni 1-vuotisjuhliin. Yleensä koristelen hillitysti ja melko eleettömästi kakkuja, mutta tämä iso kakku sai inspiraation valloilleen ja niinpä kakun päälle löytyikin vaikka mitä koristeita. Nuo pienet kuvioidut suolakeksit olivat kiva lisä, joilla sai vähän rousketta, mutta myös korkeutta koristeisiin.

leipä

36 isoa paahtoleipäpalaa (3 isoa pakettia)

½ l vettä

1 lihaliemikuutio

maustekurkkutäyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g kermaviiliä

6 isoa maustekurkkua (irtomyynnistä)

½ dl juoksevaa hunajaa

mustapippuria

tarvittaessa ripaus suolaa

kinkkutäyte

400 g maustamatonta tuorejuustoa

400 g kermaviiliä

900 g saunapalvikinkkua

3 punaista suippopaprikaa

1 ptt tuoretta persiljaa

4 rkl sinappia

mustapippuria

suolaa

kuorrutus

400 g ruohosipulituorejuustoa

200 g ranskankermaa

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

koristelu

vuonankaalia

jääsalaattia

pehtoorinsalaattia

tummia viinirypäleitä

kirsikkatomaatteja

ohuen ohutta pippurikinkkua

leipäjuustoa

kurkkua

tuoretta oreganoa

Käytä irtoreunavuokaa, muotoile se käyttämäsi tarjoiluvadin kokoiseksi. Tässä on 3x3 paahtoleivän kokoisena Vallilan muovitarjottimella. Kuumenna vesi kiehuvaksi pienessä kattilassa, liota lihaliemikuutio veteen, jätä odottamaan. Leikkaa vähintään 36:n leipäpalan kova reuna äärimmäisen ohuelti pois, samalla palat tasaten. Älä leikkaa leipien reunoja kokonaan pois, se on turhaa hukkaa. Jätä odottamaan.

Valmista maustekurkkutäyte. Sekoita kermaviili ja tuorejuusto pikkukulhossa vispilällä sekaisin. Leikkaa maustekurkut pitkittäin ohuiksi siivuiksi, leikkaa ne pitkittäin suikaleiksi ja kuutioi pienen pieneksi silpuksi. Laita maustekurkkusilppu valumaan siivilään ja anna valua kinkkutäytteen valmistamisen ajan. Lopuksi painele maustekurkkuja vielä lusikalla, käsin tai paperilla ylimääräisen kosteuden poistamiseksi. Sekoita kurkkukuutiot tuorejuusto-kermaviilin sekaan, mausta seos hunajalla, mustapippurilla ja tarvittaessa kevyesti suolalla. Hunaja saa maistua täytteestä.

Valmista kinkkutäyte. Sekoita isossa kulhossa kermaviili ja tuorejuusto vispilällä sekaisin. Leikkaa palvikinkku pienen pieniksi kuutioiksi, sekoita tuorejuusto-kermaviilipohjaan. Pese ja halkaise suippopaprikat, poista vaaleat kalvot ja leikkaa paprikat ensin pitkiksi ohuiksi suikaleiksi. Sen jälkeen kuutioi paprikasuikaleet pienen pieniksi kuutioiksi, sekoita täytteen joukkoon. Silppua persilja pieneksi silpuksi, sekoita täytteeseen. Mausta täyte sinapilla, pippurilla ja suolalla. Maista, mausta tarvittaessa lisää.

Kokoa voileipäkakku. Asettele vuoan sisään tarjottimelle ensimmäiset 9 palaa leipää, kostuta ne kevyesti pullasudin avulla. Levitä päälle puolet kinkkutäytteestä. Asettele kinkkutäytteen päälle kerros leipiä, kostuta kevyesti. Levitä keskikerrokseen koko maustekurkkutäyte. Asettele päälle kerros leipiä, kostuta. Levitä päälle loput kinkkutäytteestä ja asettele päälle viimeinen kerros paahtoleipiä, josta tulee kakun pinta. Paina leipiä kevyesti kinkkutäytteeseen ja kostuta pinta. Kääri tuorekelmu tiiviisti voileipäkakun päälle ja vuoan reunoille, kääri päälle kerros foliota. Jätä jääkaappiin makuuntumaan yön yli.

Valmista kuorrutus. Sekoita pienessä kulhossa vispilällä ruohosipulituorejuustot sekä ranskankerma. Mausta seos kevyesti suolalla ja pippurilla. 

Kuorruta kakku. Poista kakun päältä folio, tuorekelmu ja reunavuoka. Levitä kuorruteseos palettiveitsellä kauttaaltaan kakun reunoille ja pinnoille, siisti reunat tasaiseksi. Koristele kakun pinta salaateilla, yrttioksilla, puolitetuilla kirsikkatomaateilla ja viinirypäleillä. Leikkaa kurkusta ja leipäjuustosta pienillä muoteilla kuvioita ja asettele kuviot kakun pinnalle. Asettele kakkuun pieniä voileipäkeksejä tai isommista voileipäkekseistä murrettuja palasia. Puolita pippurikinkkusiivut ja kääri rullalle, asettele rullat pystyyn kakkuun. Nosta päälle kevyesti folio ja pidä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Kinkkutäytteen valmistus: kaikki ainekset valmiiksi pilkottuina ja sekoitusta vaille valmiina.
Kulho on varmaankin joku 4-5l vetoinen.

Voileipäkakun kokoaminen: vasemmalla maustekurkkutäyte, keskellä kinkkutäyte ja alla kostutukseen käytettävä lihaliemi. Leivät odottavat reunavuokaan ladottuna tarjoiluvadilla.

Yön yli tekeytynyt kakku juuri ennen kuorrutusta. Reunavuokaa (kakkuvuokaa, astiaa tai muuta tukea) käyttämällä reunoista saa suorat eikä hukkapaloja tarvitse leikata, kuten vapaasti kasaamalla tehdystä kakusta pitäisi leikata. Kakku on korkea, mutta kestää hyvin pystyssä ja kasassa myös leikatessa.

Minä mitoitan tämän kakun n. 30 hengelle. Meillä tykätään voileipäkakusta ja tietysti karjalaisuuteen kuuluu, että häpeähän se olisi, jos ruoka loppuisi juhlissa kesken. Lisäksi seuraavana päivänä on kiva syödä vielä lisää voileipäkakkua!

Jos tämä annos on sinun käyttöösi liian suuri, kurkkaa 10 hengen kakun resepti täältä, sen voi kasata kätevästi 1,5 l vetoiseen leipävuokaan. Joskus laitan tähän kinkkukakkuun kinkun kaveriksi hieman metwurstia makua tuomaan. Tuoreen suippopaprikan voisi hyvin korvata kaupan säilötyllä paahdetulla paprikalla, se on todella hyvänmakuista. 

Erilaisia voileipäkakkureseptejä olisikin vino pino bloggaamatta, kun on tullut vuosien varrella tehtyä niitä paljon niin itse kuin pidettyä erinäisiä voileipäkakkukurssejakin kansalaisopistolla. Tänä keväänä voileipäkakkukurssia ei varmaankaan ole, mutta vielä kevään tulevilla kursseilla teemme joka tapauksessa jotain voileipäkakkuja.

Kurkkaa Voileipäkakut-kategoriasta muita voileipäkakkureseptejäni!