Suuren suosion viime aikoina ovat saaneet erilaiset kylmäkohotustaikinat, jossa taikinan kohoaminen ja makuuntuminen tapahtuu jääkaapissa. Neste laitetaan silloin taikinaan yleensä kylmänä ja erityisesti sämpylöissä tai leivissä taikinaa ei tarvitse vaivata tai kohottaa ollenkaan ennen paistoa. Tämä resepti onkin saavuttanut jo suuren suosion pääsiäisen aikaan Heilissä julkaistun jutun ansiosta! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, näin vaivattomasti ei sämpylät ole ikinä valmistuneet ja lopputulos on todella herkullinen. Miun rankingissa nämä vetävät ohi jopa pataleivästä!
12 kappaletta
3 dl kaurahiutaleita 3 dl vehnäjauhoja 2 dl sämpyläjauhoja 1 pss kuivahiivaa reilu 1 tl suolaa (½ dl siemeniä, tässä pellavansiemenet) 4 dl kylmää vettä ½ dl rypsiöljyä
Sekoita kaikki kuivat aineet isossa leivontakulhossa. Lisää joukkoon kylmä vesi ja öljy, sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi isolla lusikalla. Vuoraa kulho kauttaaltaan huolellisesti tuorekelmulla ja laita kulho jääkaappiin, jossa taikina saa kohota yön yli. Hyvä kohotusaika on n. 12 tuntia. Kun taikina on kohonnut, ota isolla lusikalla 12 nokaretta leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista sämpylät välittömästi 225-asteisessa uunissa, paistoaika on n. 15 minuuttia. Tarjoile maukkaan valkosipulilevitteen kanssa hieman jäähtyneinä.
Tämä sämpylätaikina on helppo valmistaa vaikka pikkuväenkin tai keittiön vasta-alkajien. Tarvitset vain ison kulhon, desimitan ja ison tarjoilulusikan eikä taikinaa tarvitse vaivata. Voit käyttää taikinaan myös muita jauhoja tai jauhojen suhteita halutessasi, kunhan jauhojen kokonaismäärä säilyy samana (5 dl). Siemenet tuovat sämpylöihin makua ja rakennetta, joten niitä kannattaa ehdottomasti käyttää. Siemeninä voit käyttää mitä tahansa siemeniä, oma suosikkini on joko pellavansiemenet tai auringonkukansiemenet. Taikinantuunausvinkit löytyy kootusti supersuositun pataleivän reseptinyhteydestä.
Mikään ei ole parempaa, kuin uunituoreet sämpylät!
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 31.3.2018 ja reseptiä pääsivät ensimmäisenä kokeilemaan kansalaisopiston kurssilleni osallistuneet henkilöt jo helmikuussa. Vinkki: syyskaudelle on tulossa pari vetämääni kurssia Joensuun seudun kansalaisopistolla!
Rakastan britakakkua yli kaiken! Sen suussasulavan rapea marenki, pehmeä kuohkea kermavaahto ja raikkaat marjat tai hedelmät ovat yhdessä taivaallisen hyvää. Pieni toffeisuuskin kakkuun tulee, kun marengin päällä koristeena olevat mantelilastut saavat hieman paahteisuutta paiston aikana. Britakakku on näyttävä, mutta äärimmäisen helppo valmistaa. Nopeastikin se syntyy, vaikka yllätysvieraiden odottaessa. Halutessasi voit paistaa kakkupohjan jo tarjoilua edeltävänä päivänä ja säilyttää sen leivinliinalla suojattuna, jolloin marengin rapeus ei kärsi. Tarvittaessa pohjan voi myös pakastaa, josta sen saa muutamassa minuutissa pöytään, kunhan vain täytteet ovat valmiina. Kannattaa ehdottomasti kokeilla britakakkua, jos et ole vielä kerennyt!
n. 300 g mansikka-raparperihilloa tai mansikkahilloa 500 g mansikoita 3 dl kuohukermaa sokeria tarvittaessa
koristelu
250 g mansikoita tomusokeria
Vaahdota pohjan voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lastan avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja. Ripottele pinnalle mantelilastut. Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.
Leikkaa kakkupohja kolmeen yhtä suureen osaan. Nosta yksi levy varovasti kakkuvadille. Levitä päälle hilloa ja kolmasosa kermavaahdosta (jos käytät makeita täytteitä, kermaa ei tarvitse sokeroida). Pilko mansikat pieniksi kuutioiksi ja levitä puolet mansikkakuutioista kermavaahdon päälle. Nosta toinen levy täytteen päälle ja täytä samoin, asettele päälle kolmas levy, vähän kermavaahtoa ja koristele puolitetuilla mansikoilla ja humpsauta päälle tomusokeria. Tarjoile kakku heti täyttämisen jälkeen, ettei marenki pehmene.
Vinkki: Voit leikata kakkulevyn kahteen osaan ja tehdä matalamman ja leveämmän kakun, jolloin sitä on helpompi leikata. Voit jättää päällimmäisen kakkulevyn kermavaahdotta, jolloin kaunis manteli-marenkipinta pääsee paremmin esille eikä marenki kostu. Kakkuun käyvät täytteeksi muut hedelmä- tai marjahillot tai hillokkeet, tuoreet sekä säilötyt hedelmät tai marjat. Kokeile vaikka kesäistä kirsikkaa! Koristeluun sopivat myös minttu, sitruunamelissa ja suklaaraidat. Marengin pinnalle ripoteltavan mantelin voi jättää tarvittaessa pois tai korvata vaikkapa pähkinärouheella, allergiat huomioiden.
Britakakku saa lopullisen silauksen tomusokerihunnulla. Käytä koristeluunkin runsaasti mansikoita.
Täytteeksi britakakkuun – kuten myös muihinkin kakkuihin – sopivat mainiosti eri marjat ja hedelmät tai niiden yhdistelmät. Oma suosikkiyhdistelmäni on mansikka ja raparperi, joista voi keittää itse hillokkeen (kaupasta saa myös valmiita hilloja) ja lopuksi koko komeus kruunataan mansikkakeolla. Jos keität itse raparperihilloa, kokeile sen maustamiseen kanelia tai kardemummaa, myös inkivääri piristää kirpsakkaa raparperia entisestään. Talvisemman version britasta saa käyttämällä vaikkapa säilykemangoa ja tuoreesta passionhedelmästä raaputettua sisusta. Erityisesti makean ja kirpeän yhdistelmät toimivat mainiosti yhdessä!
Raparperihilloke on helppo keittää itse: 5 dl raparperipaloja ja 1 dl sokeria mitataan kattilaan ja kuumennetaan, kunnes raparperit alkavat hajota. Lisämakua saa lisäämällä joukkoon mansikoita pilkottuna tai maustamalla hillon vaniljatangon siemenillä, kardemummalla tai kanelilla. Käytä hilloke jäähdytettynä kakkuun, ettei se sulata kermavaahtoa.
Villiruoan käyttö on yksi viime aikojen uusista jutuistani, joka on kulkenut mukana enemmän ja vähemmän vajaan kymmenkunta vuotta. Alkupotku innostukseen tuli aikoinaan Villiruokakurssilta, jonka toteutti Pohjois-Karjalan Aikuisopisto ja jossa muut osallistujat olivat ammattikokeja - ja sit siellä olin mie, innokas paikallinen ruokaharrastaja ja -bloggaaja. Vaikka on meidän perheessä aina villiruokaa käytetty, milloin on mökkipolulta napsittu ketunleipiä heti kävelemään opittuani ja milloin mummon kanssa haudukkeita tehden, niin tuolta ammattilaisten joukosta sai paljon uutta oppia. Ja ymmärsi, kuinka monipuolisesti asioita voi ylipäänsä tehdä. Viimeksi villiruokajuttuja kokkailtiin Marttojen kurssilla, josta jäi taas uusia reseptejä kotikäyttöön. Vuosien varrella on tullut kokeiltua kotona vaikka mitä voikukkamarmeladista lähtien ja tänä vuonna kesäkuun alussa käydessäni maalla keräsin koppaan mummolan pihakuusistä kerkkiä. Nyt kuitenkin kokeilin omaa versiotani kuusenkerkkäjuomasta, jonka innoittajana toimi Tiipiin blogista löydetty resepti, tässäpä siis miun versioni, olkaa hyvä.
vajaa 3 litraa valmista juomaa
7 dl kuusenkerkkiä 2,5 l vettä 1 dl sokeria 1 iso appelsiini
Kerää kuusenkerkät puhtaalta paikalta, puun pohjoiselta puolelta. Käytä ruoanlaittoon mahdollisimman pieniä, tuoreita ja napakoita kerkkiä. Kun keräät muualta kuin omasta metsästä kerkkiä, muista kysyä maanomistajan lupa! Huuhtele kuusenkerkät juoksevalla vedellä. Mittaa kattilaan kerkkien lisäksi kylmä vesi. Keitä kerkkiä 20 minuuttia ja siivilöi liemi. Sekoita kuumaan liemeen sokeri. Pese appelsiini huolellisesti ja käytä mieluiten luomuappelsiinia. Kuori oranssi kuori ohuelti kuorimaveitsellä ja laita kuoriviipaleet kattilaan. Leikkaa appelsiinin hedelmäliha irti valkoisesta kitkerästä appelsiininkuoresta ja lisää kuorettomat hedelmälihat kattilaan. Jäähdytä liemi ja siirrä kattila jääkaappiin yön yli. Siivilöi maustunut juoma ja pullota puhtaisiin pulloihin. Tarjoile kuusenkerkkäjuoma kylmänä, halutessasi voit koristella lasit pienellä kuusenkerkällä.
Vinkki: Voit käyttää appelsiinin tilalla kaksi sitruunaa tai yhden ison greipin. Säilytä juoma jääkaapissa ja juontikelpoisena se säilyy muutaman päivän ajan. Kuusenkerkkäjuoman voi myös pakastaa ja tarvittaessa sitä voi lantrata vedellä tai lorauttaa joukkoon tuorepuristettua appelsiinimehua.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 9.6.2018
Terveisiä taas Ilosaarirockista! Se on #kesänparasviikonloppu eli Ilosaarirock nyt! Omalta osaltani vietän rokkia jo 17. kertaa putkeen. Vastahan sitä ensimmäisen kerran teininä saapui alueelle isän kyyditsemänä ja aloitti ensimmäisen talkoovuoronsa rannekepisteellä. Sittemmin on tullut tutuksi niin järkkärihommat, check-in ja nämä kirjoitusjutut. Tälle vuodelle festari muutettiin kolmepäiväiseksi ja nyt perjantaina noin kello 18.30 mennessä olen kerennyt jo näkemään Happoradion ja kuulemaan myös Jenni Vartiaista samalla, kun olimme syömässä. Erityisesti tältä illalta odotan Insomniumin keikkaa, jossa veivataan Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Paljon on vielä viikonloppuna hyviä keikkoja edessä ja odotan innolla sitä, mitä viikonloppu antaa eteen.
Ensimmäisenä kuitenkin oli vaellettava koko festarialueen ympäri ja tutkailtava, mitä kaikkea on tarjolla. Ruokapuolihan se ruokabloggaria kiinnostaa ja niinpä kävin kurkkailemassa eri kojujen tarjontaa. Tosin jo Ilosaarirock 2017 -mobiilisovelluksesta olin bongannut parhaat jutut etukäteen ja niistä kirjoitin keskiviikkona Heilin ruokasivulle. Nyt voi tehdä täsmäiskuja mielenkiintoisiin paikkoihin ja myös VIP-teltta tuntuu tehneen muutoksia tarjontaansa aiempaan nähden. Tässäpä hieman rokkitunnelmia!
Muista hastagit #ilosaarirock #kesänparasviikonloppu #JNSfood
Ruokatarjoilu on keskitetty päälavan vastapäätä, Linnunlahti Campingin aitaa vasten, Tässä noin neljäsosa kojuista.
Vähän erilaisempaa tarjontaa niiden perinteisten festariruokien sijaan
Kävelyretkellä tuli bongattua kattavasti paikallista purtavaa ja maailman makuja. Kävin ystäväni kanssa syömässä tuttuun tapaan Kerubin ravintolassa, tällä kertaa valkoiset pöytäliinat olivat vaihtuneet festaripöytiin.
Ei joensuulaisia/pohjoiskarjalaisia festareita ilman piirakkaa!
Suomen paras Food Truck on toista kertaa Ilosaaressa ja mukana on viime vuonna miun sydämeni vieneet maa-artisokkaburgerit ja tietysti ihana Mikkolan Risto joukkoineen!
Joen Ruokaprihan myyntipisteeltä saa nyhtöhirveä ja poropullia!
Gastro rulla myy kebab- ja soijarullia
Viettelevä valkosipulintuoksu houkuttelee ruiskojulle ja ainakin näiden annosten nimet ovat lupaavia!
Jälkkäriksi lieksalaista artesaanijäätelöä!
Metelli-teltan anniskelualueelta löytyy pelkkiin viskeihin erikoistunut baari. Maailman savuisin viskikin löytyy. Uskaltaakohan maistaa?
Maailman parasta. Mitäpä sitä muuta maailman parhailla festareilla voisikaan tarjoilla? Rentolava näkyy taustalla, huomenna tuossa kuvasta oikealle jäävällä rannalla tehdään maailmanennätystä naku-uinnissa!
Kyrö Distillery Companyn toinen piste löytyy Kerubin pop-upin kupeesta. Ihanaa!
Kyrö panostaa myös ulkonäköön. Tämä houkutteleva kori olisi kiva myös omassa kodissa!
Ei Kerubin ravintolaa ilman huikeita bataattiraneja ja aiolia. Herkkua!
Kävimme syömässä Kerubin pop-uipissa Tähtiteltan kupeessa. Bataattiranet ei tosiaan petä koskaan ja joka ikisen festarivieraan kannattaa niitä maistaa ainakin kerran viikonlopun aikana.
Kerubin Jack Daniel's härkää, kesäsalaattia, paahdettua valkosipulipottua. Kastikkeessa Jaskaa.
Alkuruokia ei pop-upissa ollut tarjolla, mutta 250 grammainen härän entrecoté kyllä vei nälän. Kypsyys medium+ oli ihan passeli valinta puuhiilillä paahdetulle lihapalalle. Kastikkeessa olisi saanut olla vahvempi Jack Daniel'sin maku.
Jälkkäriksi mansikoita, mascarponevaahtoa, marsala-saiirappia ja mustapippurimanteleita. Juomana Panimo Honkavuoren Iloliemi, eli rokille varta vasten tehty luomupils. Toimii!
Maistoin jo reipas kuukausi sitten ensimmäisen kerran Ilolientä, eli Ilosaarirockin virallista nimikko-olutta. Olut on pantu Joensuussa, ei liene kahta kilometriä matkaa rokkialueelle. Tämä jälkkäri oli ihana lopetus aterialle, makoisaa mansikkaa ja pehmeää mascarponea. Marsala-siirappi oli niin hyvää, että siinä voisi uida.
Vitamiinit kohdillaan Kyrön Sainio-drinksussa. Tyrniä on käytetty Napuen valmistukseen ja samoin sitä löytyy runsaasti drinkistäkin. Kiitos ja nam!
Taustayhteisöni, So-Up on myös edustettuna rokissa ainakin yhden bloggaajan ja aitalakanoiden muodossa.
Instaan yritän saada tänään vielä kuvia, onnistuin nimittäin siirtämään puhelimesta KAIKKI kuvat mediakeitaan koneelle ja en pääse edes kirjautumaan tietokoneilta sähköpostitileihini googlen tietoturvasyistä. Ja tokihan ne varmuustarkistuksen kaikki muut laitteet ovat kotona ja tietty myös puhelimen latauspiuha... No, onneksi rokkia on vielä kaksi päivää jäljellä!
Nämä herkulliset muffinit suunnittelin aiemmin keväällä, kun kehittelin leivottavaa kansalaisopistolla pitämälleni kakkukurssille. Teimme muffineista paria eri versiota ja ne olivat oikein maukkaita suuntaan jos toiseen tuunattuina. Resepti on helppo ja nopea toteuttaa myös yllätysvieraille, sillä muffinien täytteeksi käy mitä vaan kaapista löytyy ja yleensä perusraaka-aineet löytyy aina kaapista (kermaviilinkin voi korvata vaikka maidolla). Jos valmistat muffineita juhliin, voit paistaa ne jo edellisenä päivänä ja laittaa yön yli jääkaappiin odottamaan tarjoilua, parhaita ne kuitenkin ovat pian paistamisen jälkeen.
12 kappaletta
125 g voita 2 kananmunaa ½ tl suolaa 200 g kermaviiliä 1 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta ½ pkt aurajuustoa 1 kevätsipuli varsineen n. 50 g aurinkokuivattuja tomaatteja 1 tl kuivattua timjamia n. 2 dl juustoraastetta
Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa kananmunat, suola ja kermaviili kevyesti voin joukkoon vispilällä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, sekoita taikinaan isolla lusikalla hämmentäen, älä vatkaa. Valuta öljyyn säilötyt aurinkokuivatut tomaatit (käytä valmista kuutiota tai hienonna tomaatinpalat pieneksi silpuksi), hienonna kevätsipuli varsineen pieneksi silpuksi ja murustele aurajuusto. Sekoita makuaineet taikinaan, lisää mukaan myös timjami. Jaa taikina 12 muffinivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta sekä halutessasi yrttiä. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä ja pinta on saanut kauniin värin. Tarjoa haaleina. Muffinit kestävät hyvin jääkaapissa seuraavaan päivään.
Vinkki: Korvaa aurajuusto fetajuustolla tai muulla mieleisellä juustolla (raasta juusto tarvittaessa), vaihda tomaatti hienonnettuun paprikaan tai käytä mukana esim. hieman metwurstia. Makuaineita ei kannata käyttää liikaa, eli mittasuhteet on huomioitava. Samoin useat kosteat raaka-aineet yhdessä, kuten paprika ja aurinkokuivattu tomaatti, voivat löysyttää taikinaa liiaksi eikä se paistu kunnolla. Joten vanha sanonta ”less is more” pitää paikkansa leivonnassakin!
Aura-kasvismuffinit
Ihania! Todella nopeita tehdä ja maistuu hyvältä niin aamupalana, välipalana kuin iltapalana. Tai tarjottavana juhlapöydässä, illanistujaisissa, salaatin lisukkeena tai eväänä... Kokeilin laittaa osaan metwurstia ja hyvää oli niinkin, samoin paprikalisää testasin. Taikina jää ihan hitusen kiinni paperivuokiin, joten sitä ei kannata säikähtää. Ja nämä muffinit ovat mainio keino päästä eroon jääkaapin jämistä! Erilaiset juustot, leikkeleet, kasvikset, säilykkeet ja yrtit uppoavat näihin hyvin.
Muffiniresepti on julkaistu tämän viikon Karjalan Heilissä ruokapalstallani.
Karitsaa ja lammasta tulee syötyä lähinnä pääsiäisen seutuun, vaikka se on oikein oivaa ruokaa muulloinkin. Erityisesti karitsa valmistuu hyvin nopeasti, isommat paistit tai lammas muhivat syöntikuntoon muutamassa tunnissa. Tällä hetkellä kaupoista saa hyvin tuorelihaa, mutta onneksi sitä saa vähintään pakastettuna. Jos et ole vielä maistanut, niin nyt kannattaa! Lampaanlihalle hyviä makupareja ovat mm. rosmariini, timjami, valkosipuli, kahvi, minttu, fetajuusto ja raikas sitruuna. Herkuttelin pääsiäisenä niin perinteisellä hitaasti haudutetulla isäni marinoimalla lampaanpaistilla, mokkakastikkeella, valkosipulikermaperunoilla ja minttuhyytelöllä kuin näillä supernopeasti kypsyvillä sisäfileillä, joille keittelin kiireettä oman punaviinikastikkeen. Osa karitsanlihoista odottaa vielä pakastimessa tulevia kokkauskertoja, joten yksi fileepaketti on varsin riittoisa eikä hintakaan onneksi ole paha. Ja parhaimmillaan liha on lähellä tuotettuna!
2 annosta
marinadi karitsalle
4 karitsan sisäfileetä
½ dl rypsiöljyä
½ dl balsamiviinietikkaa
½ sitruunan mehu ja kuori
2 oksaa tuoretta rosmariinia
5 oksaa tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
paistamiseen voita
tarvittaessa suolaa ja pippuria
Pyyhi fileet kuivaksi ja nosta ne pieneen kulhoon. Pese sitruuna ja leikkaa puolikkaasta kuoret kuorimaveitsellä. Mittaa joukkoon öljy, balsamico, puristettu sitruunan mehu ja lisää mukaan muut mausteet. Sekoita marinadi huolellisesti fileiden joukkoon ja anna maustua muutama tunti ennen valmistamista, mieluiten peitettynä jääkaapissa. Sekoita välillä, että fileet maustuvat tasaisesti. Nosta fileet marinadista juuri ennen paistamista ja pyyhi ne kuivaksi. Kuumenna hyvä paistinpannu kuumaksi, paista fileet runsaassa voissa nopeasti, noin minuutti, molemmilta puolilta. Nosta fileet vetäytymään folioon.
punaviinikastike
2 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl voita paistamiseen
3 rkl ruokokidesokeria (tai muscavadosokeria)
½ dl balsamiviinietikkaa
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia viherpippureita
1 tl kokonaisia rosépippureita
3 laakerinlehteä
1 pll (7,5 dl) punaviiniä
7,5 dl lihalientä
(tummaa maizena-kastikesuurustetta)
2 rkl voita kastikkeen kiillottamiseen
Kuori porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Paista kattilassa kasviksiin hyvä väri voin kanssa, varo polttamasta. Kaada sokeri kattilaan ja anna sokerin karamellisoitua kasviksien kera. Lorauta päälle balsamico ja anna sen haihtua lähes kokonaan. Kaada kattilaan pullollinen punaviiniä sekä mittaa joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, pippurit sekä laakerinlehdet. Anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Siivilöi neste puhtaaseen kattilaan, painele varovasti kasviksista lientä irti, heitä kasvikset biojätteeseen. Kaada kattilaan hyvää lihalientä (tai vettä + 1½ lihaliemikuutiota tai 3 rkl härkä-punaviinifondia), anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastiketta on jäljellä n. 4 dl. Itselläni keittämisvaihe kesti vajaat 2h. Tarkista maku: lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria, kastikkeessa saa olla vahva maku. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen tummalla kastikesuuruksella. Juuri ennen tarjoilua vispaa joukkoon pari lusikallista voita, joka kiillottaa kastikkeen. Ylimääräisen kastikkeen voi upottaa vaikka jauhelihakastikkeen joukkoon.
bataattipyre
n. 700 g bataattia
3 rkl voita paistamiseen
2-3 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
nokare voita viimeistelyyn
Kuori bataatti kuorimaveitsellä ja huuhtele se. Pilko bataatti sormenpään kokoisiksi paloiksi. Kuullota kasvikset laakeassa kasarissa voin kanssa, kunnes ne saavat hieman paahteisen värin. Kaada bataattipalat kattilaan ja kaada päälle kaksi desiä kermaa sekä ripaus suolaa. Hauduttele miedolla lämmöllä kypsäksi, n. 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa kermaa, seoksen tulee näyttää keittyessään muhennosmaiselta eikä lillua nesteessä. Soseuta bataatti sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon nokare voita. Pidä kuumana tarjoiluun saakka, varo polttamasta pohjaan.
parsa
½ nippu tuoretta vihreää parsaa
merisuolaa myllystä
Huuhtele parsat juoksevalla vedellä. Taita parsaa tyvestä, jolloin kuiva puumainen osa napsahtaa poikki. Leikkaa kanta siistiksi. Kuumenna pienessä kattilassa vettä ja keitä parsoja muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä juuri ennen tarjoilua. Kaada napakoiksi jääneistä parsoista vesi pois, etteivät ne kypsy liikaa. Kypsyyttä voi kokeilla haarukalla tai hammastikulla varresta.
Kokoa annokset: nosta lautaselle muutama parsa, nokare bataattipyrettä ja karitsanfileet. Kaada lautaselle fileiden juureen kastiketta. Mausta fileet tarvittaessa sormisuolalla ja mustapippurilla. Koristele annos parilla oksalla tuoretta timjamia. Tarjoile välittömästi.
Karitsan sisäfile, bataattipyre, parsa ja punaviinikastike
Tämä oli varmaan kaikkien aikojen onnistunein ateria, jonka olen koskaan valmistanut! Makua, rakennetta, väriä ja ulkonäköä riitti, lihaan sattui kerrankin sopiva kypsyys (medium) ja nälkäkin lähti. Tuo postauksen kansikuva on jaettu Instagram-tililläni jo heti pääsiäisen jälkeen ja itse ohjeet olivat Karjalan Heilin ruokapalstallani huhtikuun loppupuolella.
Tykkään marinoida käyttämäni lihat itse, jolloin saan niihin juuri haluamani maut ja voin välttää turhia lisäaineita. Marinadeihin kannattaa laittaa jotain hapanta, suolaista, makeaa ja aromikasta. Eli käytännössä hyvän pohjan luo öljy sekä happo sitruunasta ja/tai etikasta. Balsamico itsessään on mielestäni makeaa, joten tähän en erikseen laittanut esim. sokeriripausta, joka sopii marinadeihin oikein hyvin. Tuoreyrttien tilalla voi käyttää myös kuivattuja.
n. 500 g lihamäärän marinointiin
1 dl rypsiöljyä
1 dl balsamiviinietikkaa
1 sitruunan mehu ja kuori
4 oksaa tuoretta rosmariinia
10 oksaa tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
Pyyhi karitsanlihat kuivaksi ja nosta ne pieneen kulhoon. Pese sitruuna ja leikkaa kuoret kuorimaveitsellä. Mittaa joukkoon öljy, balsamico, puristettu sitruunan mehu ja lisää mukaan muut mausteet. Sekoita marinadi huolellisesti lihan joukkoon ja anna maustua muutama tunti ennen valmistamista, mieluiten peitettynä jääkaapissa. Sekoita välillä, että lihapalat maustuvat tasaisesti. Nosta lihat marinadista juuri ennen paistamista ja pyyhi ne kuivaksi.
Hyvää oli! Käytin tällä kertaa karitsanfileitä, jotka ovat pieniä ja ohuita. Muutamassa tunnissa fileet ottivat hyvin makua marinadista ja paistettunakin lihoista tuli mukava sitruunainen ja yrttinen maku. Marinadi sopii myös ulkofileelle tai paisteille, myös lampaalle.
Kaikki ystäväni varmasti tietävät, että olen kastike-ihminen. Ra-kas-tan erilaisia kastikkeita ja niitä mieluusti keittelen itsekin. Tällä kertaa pääsiäiseksi valmistui useamman tunnin ajan punaviinikastiketta ja sitä tuli sen verran, että jäi myöhempiinkin kokkailuihin käytettäväksi. Vaikka kastikkeen tekeminen voi kuulostaa työläältä, ei se sitä lopulta ole. Hieman vaatii toki seisomista hellan ääressä hämmentelemässä, mutta muutoin se valmistuu lähes itsestään. Punaviiniksi sopii edullisemmatkin viinit, joten sitä viinikaapin kalleinta vuosikertaa ei soossihommiin kannata uhrata. Kannattaa kokeilla ihanan punaviinikastikkeen keittämistä itse!
Kuori porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Paista kattilassa kasviksiin hyvä väri voin kanssa, varo polttamasta. Kaada sokeri kattilaan ja anna sokerin karamellisoitua kasviksien kera. Lorauta päälle balsamico ja anna sen haihtua lähes kokonaan. Kaada kattilaan pullollinen punaviiniä sekä mittaa joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, pippurit sekä laakerinlehdet. Anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Siivilöi neste puhtaaseen kattilaan, painele varovasti kasviksista lientä irti, heitä kasvikset biojätteeseen. Kaada kattilaan hyvää lihalientä (tai vettä + 1½ lihaliemikuutiota tai 3 rkl härkä-punaviinifondia), anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastiketta on jäljellä n. 4 dl. Itselläni keittämisvaihe kesti vajaat 2h. Tarkista maku: lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria, kastikkeessa saa olla vahva maku. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen tummalla kastikesuuruksella. Juuri ennen tarjoilua vispaa joukkoon pari lusikallista voita, joka kiillottaa kastikkeen. Ylimääräisen kastikkeen voi upottaa vaikka jauhelihakastikkeen joukkoon.
Punaviinikastike kruunaa annoksen kuin annoksen! Tällä kertaa punaviinikastikkeen kaverina oli tarjolla karitsan sisäfilettä, bataattipyrettä ja parsaa.
Kastikkeet on kyllä miun juttu! Tämä oli niin hyvää, että lopulta dippailin loput parsat siihen ja taisinpa uittaa tarjoilukannusta vielä leipäpalaan loput kastikepisarat. Punaviinikastike sopii hyvin esim. pihvien aateloijaksi ja tuomaan lisämakua vaikkapa bolognese-kastikkeen joukkoon.
Oma suosikkirisottoni sisältää joko erilaisia sieniä tai vihreää tankoparsaa. Myös sipulia risotostani löytyy, sillä se tuo ihanaa makua riisipohjaan ja pyöristää makuja kivasti. Risottoon kuuluu olennaisena osana happoa tuova valkoviini, mutta halutessaan sen voi korvata kasvis-, liha, kala-, sieni- tai kanaliemellä, tarvittaessa joukkoon voi puristaa hieman sitruunamehua. Valkoviiniä ei tule käyttää kuin ensimmäisessä vaiheessa riisiin, muutoin sen maku jää liian teräväksi ja lopputuloksesta ei tule niin hyvä. Itse käytän yleensä alkoholitonta valkoviiniä risotossa, koska viinejä ei tule nautiskeltua tässä talossa muuten kuin korkeintaan kuohuvan muodossa.
Risoton valmistamisessa A ja O on koko ajan sekoittaminen, että riisi muhjuuntuu hieman. Samoin lientä lisätään vähitellen, jolloin sen määrän voi säännöstellä ruokaan sopivaksi. Mieluummin kuitenkin liian paljon kuin liian vähän! Lopussa joukkoon lisätään reilusti parmesaanijuustoa raastettuna, joka osaltaan tukevoittaa risoton rakennetta melkoisesti - juustossa kun ei voi koskaan säästellä. Halutessaan lopussa ruokaan voi lisätä myös voinokareen, lorauksen kermaa tai nokareen ranskankermaa, jos rakenne näyttää liian tiiviiltä. Tämä ei ole ehkä sitä aidointa italialaista, mutta maistuvaa joka tapauksessa. Ja ainahan keittiössä uuden kokeileminen on sallittua!
2 annosta
3 rkl voita 200 g tuoreita herkkusieniä mustapippuria myllystä merisuolaa myllystä 3 rkl voita 1½ dl risottoriisiä (arborio) ½ sipuli hienonnettuna 1 dl (alkoholitonta) valkoviiniä n. 6 dl kasvis- tai kanalientä 75 g parmesaania raastettuna tarvittaessa ripaus merisuolaa
lisäksi valkosipulilla ja persiljalla maustettua broilerin filettä
Puhdista herkkusienet pienellä harjalla rapsuttamalla. Pilko ne jalkoineen kuuteen osaan. Kuori ja silppua sipuli hienoksi silpuksi. Raasta parmesaani. Kiehauta pienessä kattilassa vesi ja lisää siihen kasvis-, kantarelli- tai kanafondia, pidä liemi kiehuvana kokkailun ajan. Kuumenna kasarissa nokare voita ja paista sienet kovalla lämmöllä ruskeiksi, mausta mustapippurilla ja kevyesti suolalla. Siirrä sienet lautaselle odottamaan.
Putsaa kasari ja kuumenna siinä uusi reilu nokare voita. Kumoa risottoriisit kasariin ja kuullota ne kevyesti silputun sipulin kanssa, riisit ja sipulit eivät saa ruskistua. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen haihtua. Lisää kauhallinen kerrallaan kiehuvaa lientä riisin joukkoon ja sekoittele kermaisen rakenteen aikaansaamiseksi. Kun liemi on imeytynyt riisin joukkoon, lisää seuraava kauhallinen. Jatka näin, kunnes riisi on lähes kypsää (al dente) ja rakenne on puuromaisen valuvaa. Lisää joukkoon raastettu parmesaani, mausta ja lisää tarvittaessa mausteita. Annostele risotto lautasille ja nosta päälle halutessasi paistettua ja siivutettua broilerin filettä. Koristele annokset tuoreyrteillä ja raastetulla parmesaanilla.
Vinkki: Herkkusienien sijaan voit käyttää ruokaan metsäsieniä, kuten kantarelleja tai herkkutatteja. Herkkutattirisoton mausteeksi käy loraus espressokahvia! Mikäli keittiöstäsi löytyy tuoretta timjamia, se sopii risottoon mainiosti.
Herkkusienirisoton kanssa tarjoilin yrteillä ja valkosipulilla maustettua broilerinrintaa
Oikein maistuvaa risottoa oli! Tykkään kyllä sienten ja sipulin mausta kovasti, eikä tuo broilerikaan hullumpi lisä ollut ruokaan. Risoton valmistaminen on kyllä taitolaji ja tunnustan, etten vieläkään tee sitä tarpeeksi valuvaksi ja ehkä toisaalta tarpeeksi al denteksikään. Hyvää se silti on. Kunnon risotto poikkeaa kyllä koulussa tarjoilluista nakki-hemapa-virityksistä kuin yö ja päivä. Eli pitkäjyväiset riisit voi risoton kohdalla unohtaa kaappiin ja ottaa käyttöön risottoriisin. Risottoriisiä saa nykyään pikkukaupoistakin ja paketti on to-del-la riittoisa. Niin ja risotto on mainio lisuke erilaisille ruoille, kuten broilerille tai lohelle, mutta se käy sellaisenaankin ateriaksi. Mikä on siun oma lempparirisottosi?
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani maaliskuun alussa.
