16.4.2016

Hongberskat

Herkulliset hongberska-pikkuleivät
Keväällä törmäsin tutulta kuulostavaan pikkuleipäreseptin nimeen ja niinpä laitoin Googlen laulamaan, sillä mielessäni pystyin maistamaan tämän kanelisen herkun. Reseptiä en löytänyt enkä edes reseptin nimen (mielestäni oikeaa) kirjoitusmuotoa, mutta sitten tajusin ohjeen löytyvän mummoni reseptien joukosta, sillä hän leipoi näitä herkkuja ollessani pieni. Soitto mummille ja muutamassa minuutissa tuo kultaakin arvokkaampi resepti oli raapustettu pienelle paperilapulle talteen! Mummini on leikannut reseptin talteen ikivanhasta vintiltä löytyneestä Kotiliesi-lehdestä vuosikymmeniä sitten ja se lienee julkaistu alunperin joskus 1940-1960-luvulla. Ohje on Kotilieden jutun perusteella hämeenlinnalaista alkuperää. Kiitos mummilleni tämän reseptin tallentamisesta ja meille lapsenlapsille leipomisesta, on upeaa päästä jatkamaan perinnettä omassa keittiössä. Yksi lapsuusmuisto on nyt visusti tallennettu tulevien vuosikymmenien leivontahetkiä varten ja ehkäpä se päätyy myös tämän blogin lukijoiden käyttöön.

n. 80 pikkuleipää

200 g voita
200 g sokeria
1 kananmunan keltuainen
1 rkl tummaa siirappia
1 tl kanelia
2 tl ruokasoodaa
n. 4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jäähdytä se. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneen voin joukkoon keltuainen sekä kuiva-aineseos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikina käsissä pieniksi pyöryköiksi, taikinasta tulee noin 80 pikkuleipää. Laita taikinapallot leivinpaperoidulle pellille, älä litistä. Jätä taikinapallojen väleihin hieman leviämisvaraa. Paista pikkuleipiä 150-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, eli kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä pikkuleivät ja pakkaa ne ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltipurkkiin. Keksit säilyisivät hyvin, mutta ne tulevat syödyiksi hetkessä. 

I-H-A-N-A-A! Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia. Ne ovat mureita ja vienon kanelisia, ehkä muistoissa voi palata iltapäivän kahvihetkeen tai jopa joulunalusaikaan. Liian jouluisia tai kanelisia ne eivät ole. Eikä tämmöisiä mistään kaupoistakaan saa. Pikkuleivät on helppo tehdä ja ohjetta ei kannata missään nimessä ainakaan lähteä pienentämään. Leipookohan kukaan enää nykypäivänä pikkuleipiä? Minä olen tainnut leipoa sellaisia viimeksi yli vuosi sitten (ja niiden espressokeksien ohje on luonnollisesti kirjoittamatta blogiin vielä...). Mutta jos jotain pientä kahviherkkua kannattaa kokeilla, niin tätä reseptiä suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Olisi hauskaa tietää pikkuleipien nimen alkuperä: onko se juonne pikkuleipiä leiponeen henkilön nimestä ja mitähän tämä mahdollinen alkuperäisleipuri on tehnyt? Oliko hän emäntä, pappilan ruustinna, pitäjän kuuluin pitokokki vai onkohan resepti tuotu tuliaisina matkoilta? Mistään omista kirjoistani tuota mainiota ohjetta en ole löytänyt ja ahkeran etsinnän perusteella sama resepti löytyi netistäkin, mutta eri nimillä. Koska nimi on varsinkin pohjoiskarjalaiseen suuhun hieman vieraampi, myös netistä löytyneet reseptit ovat saaneet mitä villeimpiä kirjoitusmuotoja. Tässä reseptissä nimi on kirjoitettu samalla tavalla kuin vanhassa Kotiliedessä, sillä pyysin mummiani sanelemaan nimen kirjain kirjaimelta kolmeen kertaan. 

Resepti on julkaistu 16.4. ilmestyneen Heilin ruokasivullani.

10 kommenttia:

  1. Kiitos ohjeesta, omani on kadonnut aikojen saatossa. Sain ohjeen aikanaan esimieheltäni Hämeessä ja hän kutsui näitä kanelisia ihanuuksia nimellä Homberskat. Googlasin tuon ja löysin http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=2016.90 pientä keskustelua nimen alkuperästä. Meillä taitaa tuoksua kohta kaneli.

    VastaaPoista
  2. Tiinatei, ollos hyvä! Homberskojen nimellä mullekin tuli vastaan keväällä, mutta mummo tosiaan vanhan lehden mukaan kutsuu hongberskoiksi. Muitakin kirjoitustapoja tuli vastaan ja jossain vaahdotettiin aineksia jne. Pitäis tehdä testi, kumpi parempaa - vaahdotettu vai tämä mulle tuttu ohje. Kerrohan sit, maistuiko samalta kuin kadottamallasi reseptillä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos ohjeen saattamisesta myös meidän käyttöömme. Leivon usein pikkuleipiä,kesällä mökillä ehkä eniten,sillä rakkaat lapsenlapset käyvät tiuhaan mummin pikkuleipärasialla. Nyt saa vaihtelua Serinakakkujen,kauraleipien,cookieksien,Wilhelmiinojen yms.joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti maistuu! Meidän mummolassa nämä katosivat pöydästä aina ensimmäisenä 😊

      Poista
  4. Sain annoksesta vajaat 60 kpl. Olisi kannattanut uskoa sinua ja tehdä ne 80 pientä pyörykkää,sillä omistani tuli isohkoja,litteitä pikkuleipiä. Laitoinko jauhoja naftisti,koska tuloksena litteät leivät. Mutta aivan mahdottoman herkullisia joka tapauksessa. Kiitos ohjeesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo saa olla ihan napakka taikina, ettei leviä liikaa. Pitää pystyä tekemään pallukka ja sitä ei saa litistää. Kannattaa tosiaan tehdä se 80, muuten on ihan hirmuisen isoja. Hyvä että maistui 😊

      Poista
  5. Tein hongberskoja. Sokerin korvasin fariinisokerilla kun sitä oli jäänyt vappusimoista ja sitä myötä jätin siirapin pois. Hyvää tuli niinkin. Kiitos ohjeesta! Bonuksena syntyi pellillinen marenkeja ylijääneestä valkuaisesta. Ehkäpä huomiseksi jälkiruuaksi Eton mess hongberskamurkalla koristeltuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti maukkaita ja kinuskisempia noin tuunattuna. Pitääpä itsekin testata, kuulosti hyvältä! 😊

      Poista
  6. Niinsanotut Maailman parhaat viipaleleivat tehdaan ihan samalla ohjeella. Eika tarvitse yksitellen pyoritella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs olekaan vertaillut sillä silmällä! Mikä ettei, nopeamminhan ne toki syntyvät. Nämä pyörylät vaan tuo paljon muistoja lapsuudesta 😊

      Poista