 |
| Turkkilainen tomaatti-paprikasalaatti eli ezme on ihana pikkulisuke |
Vietimme loppuvuodesta työpaikkamme ruokaklubin kanssa turkkilaista iltaa eli kokkasimme noin toistakymmentä ruokalajia porukalla ja herkuttelimme aikaansaannoksilla. Yhtenä alkupalana eli mezenä oli tätä upean punaista salaattia dipattavaksi pitaleipien kanssa. Ystäväni on turkkilaisten ruokien guru ja hänen kanssaan olenkin päässyt herkuttelemaan autenttisilla mauilla ja sitä kautta kokeilemaan niiden kokkailua myös itsekin. Tämä hieman aikaa vaativa hienonnustyö palkitaan kyllä ihanan raikkaalla lopputuloksella ja kylkeen kannattaa valmistaa myös tzatzikia ja melitzanoa.
8 isoa kypsää tomaattia
1 punasipuli
1 puntti persiljaa
1 puntti persiljaa
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
mustapippuria myllystä
1 sitruunan mehu
reilu loraus hyvää oliiviöljyä
(punaista tai vihreää chiliä)
reilu loraus hyvää oliiviöljyä
(punaista tai vihreää chiliä)
Puolita paprikat, poista valkea sisus sekä siemenet ja kuutioi paprika hyvin hienoksi silpuksi. Halkaise tomaatit, poista vetiset siemenet ja kuutioi malto hienoksi silpuksi. Kuutioi myös punasipuli pieneksi hakkelukseksi. Sekoita ainekset kulhossa, mausta reilulla suolalla sekä kevyesti pippurilla ja jätä tekeytymään hetkeksi. Valuta pois astiaan kertynyt liemi ja mausta seos hienonnetulla persiljalla sekä oliiviöljyllä ja sitruunan mehulla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa lisää suolaa ja mikäli pidät vahvemmista mauista, voit hienontaa joukkoon myös pätkän tuoretta chiliä tai valkosipulia oman maun mukaan. Pilkkomiseen kannattaa käyttää aikaa ja hermoja, sillä tämän salaatin juju on kauniisti silputut kasvikset. Tarjoile ezmeä erilaisten ruokien lisukkeena, osana meze-pöytää tai nacholastujen kanssa. Ezme sopii myös salsan tilalle tortilloihin, pitaleipiin tai hampurilaisen väliin. Ylimääräisen ezmen voi upottaa myös pizzaan, pastakastikkeisiin tai lihapullataikinaan makua tuomaan.
Herkullista! Kannattaa rohkeasti hölvätä salaattiin suolaa ja oliiviöljyä, niin maut korostuvat. Ja aina kokatessa kannattaa ehdottomasti maistella, että maut ovat balanssissa. Esimerkiksi happoa saa sitruunan muodossa lisätä melko paljon ja maustaa muutenkin. Tämmöinen kunnon pilkkomisoperaatio on kuin meditoimista, veitsi vain viuhuu ja aivot lepäävät, lopulta aistit kiittävät lopputulosta. Onko siulle pilkkonen nautintoa vai pakollista pahaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti