Dairy Cream -kakku

Kaunis kerros vattuja, upean pehmeä moussekerros ja pehmoista kermalikööriä sekä koristeita.

Ystäväni Jussi on isokyröläisen Kyrö Distillery Companyn maailmanlaajuisesti reissaava brand ambassador ja hänen kanssaan juttelimme erään kerran tislaamon tulevista uutuksista - kaikille on varmasti jo tuttu voitokas Napue Gin. Sain kuulla ruisviskipohjaisesta kermalikööristä, jota sitten sainkin tislaamolta terveisten kera keväällä, kun tuote oli lanseerattu myyntiin asti. Meillä oli puhetta siitä, että saisikohan liköörin ujutettua jotenkin meikäläisen tontille eli leivontaan ja lupasin kokeilla, kunhan keittiöön taas kerkeän. Aluksi miulla oli ajatus mustikoista ja rosmariinista, mutta sitten lopulta miulla oli mielessäni kerma(likööri), vattu ja lakritsa. Lakua ja vaniljaa kun löytyy likööristä itsestään, niin nuo maut löytyivät sitten kakustakin tavalla tai toisella. Ja vähän tuoreita vattuja kirpeyttä ja väriä antamaan. Kermalikööriä käytin niin kakkumassaan makua tuomaan kuin sitten kiilteeksi päälle. Kiilteestä tuli niin kiiltävä, että sitä sopi epäillä jopa mirror glazeksi ensivilkaisulla. Kahviseuraksi saapuneet ystäväni olivat sitä mieltä, että kakku oli ihan hitti ja kyröläisten terveiset oli kuvan nähtyään, että saattaisi maistua vaikka Ilosaarirockissa. Ainakin se on varmaa, että Kyrön kojulla rokissa tavataan!

18 cm korkeaan irtopohjavuokaan

8 annosta 

pohja

8 kpl digestive-keksejä
50 g oivariiniä

täyte

2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl Dairy Cream -likööriä (Kyrö Distillery Company)
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 valkuainen
4 liivatelehteä
½ dl Dairy Cream -likööriä
300 g tuoreita vadelmia

kiille

2 liivatelehteä
2 dl Dairy Cream -likööriä 

koristeluun

tuoreita vadelmia
lakupatukka
sitruunamelissaa tai minttua
digestive-keksiä murustettuna

Valmista pohja. Mittaa keksit cutteriin ja aja hienoksi, sulata oivariini ja sekoita joukkoon. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle, voitele reunat oivariinilla ja jauhota tomusokerilla, niin saat kakkuun kauniin sileän reunan. Kaada keksiseos vuoan pohjalle ja taputtele tasaiseksi pohjaksi lusikan avulla. Laita jääkaappiin kovettumaan.

Valmista täyte. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, vispaa joukkoon tomusokeri, tuorejuusto, ripaus vaniljaa ja puoli desiä likööriä.  Vaahdota eri kulhossa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Mittaa toinen puoli desiä mikronkestävään kuppiin ja kiehauta, sulata joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet. Anna jäähtyä hiukan. Kaada seos ohuena nauhana tuorejuustotäytteen joukkoon koko ajan vatkaten. Nostele lopuksi nuolijan avulla joukkoon valkuaisvaahto.

Kokoa kakku. Asettele kovettuneelle keksipohjalle tasaisesti reunaan kierros vadelmia ja kaada ohut kerros täytettä päälle, että vadelmat pysyvät paikoillaan. Aseta loput vadelmat keskemmälle vuokaa täytteeseen ja kaada loput täytteestä päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti. 

Valmista kiille. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Kuumenna ½ desiä kermalikööriä mikronkestävässä kulhossa, sekoita joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet. Sekoita joukkoon loput 1½ dl kermalikööriä. Valuta jäähtynyt kiilleseos hyytyneen kakun pinnalle lusikan avulla, ettei kakkuun tulee painaumia. Peitä kelmulla ja anna hyytyä. Kun kiille on hyytynyt, koristele kakku lakupatukasta leikatuilla pikkukiekoilla, tuoreilla vadelmilla ja yrteillä sekä keksimuruilla.

Pienessäkin kakussa voi koristelu olla runsas olematta liian raskaan näköinen. Kakun halkaisija 18cm.

Tämä oli NIIIIIN hyvää! Kakussa oleva moussekerros on todellakin unelmanpehmeä, sillä valkuainen tuo ilmavaa rakennetta kakkuun ja sen pehmeän maun rikkoo yllätyksenä keskeltä kakkua löytyvät kirpeät vatut. Lapsillehan tätä kakkua ei kannata syöttää, ellei kuumenna likööriä kiehuvaksi ja höyryttele alkoholeja pois. Tässä kakussa mikrossa kävi ainoastaan liivatteen sulatukseen käytetyt tilkkaset nestettä. Jos käytät isompaa vuokaa, tuplaa ohje. Tämä oli tarkoituksella toteutettu pikkukakkuna, kun ostin tuon uuden kapean korkean vuoan. Olisi saanut ehkä olla vielä vähän korkeampikin kakku, mutta oikein oli mainio näinkin. Sen huomasin, että miulta puuttuu kokonaan pieni jalallinen kakkuvati, sellainen tulee hankkia pikimmiten. Tämän alla ollut vati oli vähän liian iso tarkoitukseen.

Pehmeän moussen sisältä löytyy kirpeä vattuyllätys

Dairy Cream -kermaliköörissä oli kiva potku taustalla, laku maistui mukavasti ja kokonaisuus liköörissä oli oikein onnistunut. Taustatietona sen verran, että tuote on myös laktoositon(!) ja se on tehty lähikermasta ja lakusta tisleen lisäksi ja koska se on myös aitoa tavaraa ilman lisäaineita, niin säilyvyys siinä on puolisen vuotta valmistuksesta. Avattuna 7 päivää. Mutta ei hätää, tähän kakkuun ja sen oikeaoppiseen maisteluun saa kyllä käytettyä vaikka koko pullon. Nam. Kokeilimme muuten kakkua syödessä lisätä lakukastiketta vielä päälle ja voi kuinka hyvin se toimikaan niin kakun kuin liköörinkin kera. Ja Alkon sivuja tutkittuamme huomattiin, että myynnistähän puuttuu kokonaan kermalakujuoma, että tässä on tuotekehittelijöille miljoonan taalan paikka. 

Kyrön kavereilta on saatu tämä pullo.

Tuotenäytteenä on saatu likööripullo sekä muutama lasinalunen, niitä joista löytyy suomalaista mieskomeutta. Kiitos <3

Munkit

Omat lempparimunkkini ovat ohuita, tummia ja maistuvia, sellaisia kuin niitä tottui mummolassa lapsena syömään, tai ihan pikkuruisia rahkamunkkeja, joissa ei ole hillotäytettä. Kotioloissa parhaan lopputuloksen saa tekemällä munkit rinkuloiksi tai tekemällä niistä pieniä, sillä isojen munkkien keskusta voi jäädä helposti raa’aksi. Jos täytät munkit hillolla, voit käyttää apuna metallista hillotyllaa ja pursotinpussia. Tarvittaessa munkit saa täytettyä hillon sijaan vaikka kinuskilla, lemon curdilla, rahkalla tai tuorejuustotäytteellä. Possumunkkien (tai munkkipossujen) tekeminen pitää opetella joku kerta, sillä omenahillo maistuu ihanalta rapean munkkikuoren sisällä. Ja nimenomaan täytteeksi munkkipossuihin kuuluu omppu, pyöreät täytemunkit täytetään vadelmahillolla. Ainoa haaste munkinpaistossani oli saada munkit tarpeeksi ohuiksi ja isoreikäisiksi, sillä munkit turpoavat paistettaessa. Turvallisuudesta on huolehdittava, eli savuavaan tai leimahtaneeseen öljykattilaan ei saa kaataa vettä, vaan palo tukahdutetaan sammutuspeitolla tai kattilan kannella. Myöskään liesituuletinta ei saa käyttää, joten huolehdi tuuletuksesta ikkunan kautta. Sillä tavalla naapuritkin saa kateellisiksi, kun herkullinen tuoksu leijailee pitkin pihoja.

n. 40 kappaletta

50 g tuorehiivaa
5 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
2 rkl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
n. 16 dl vehnäjauhoja (n. 1 kg)
150 g voita

paistamiseen

1 l rypsi- tai rapsiöljyä

pinnalle

hienoa sokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, noin 37 asteiseksi. Liuota hiiva maitoon ja lisää kananmunat, sokeri, mausteet ja osa jauhoista. Sekoita taikina tasaiseksi kädellä vatkaten. Alusta loput jauhot taikinaan vähän kerrallaan, taikina on valmista kun se irtoaa leivontakulhon reunoista. Lisää viimeisenä huoneenlämmössä pehmennyt voi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi vedottomassa paikassa leivinliinan alla. Jaa taikina 40 osaan ja leivo ne pelleille pikkupulliksi. Kohota pullat toisen kerran leivinliinan alla.

Kuumenna öljy isossa padassa tai kattilassa, kokeile kuumuutta vaalealla leipäpalalla tai taikinanokareella. Öljy on paistovalmis, kun taikina tai leipä ruskistuu kauniiksi 1-2 minuutissa. Varo kuumentamasta öljyä liikaa, ettei se syty palamaan tai jätä munkkeja raa’aksi sisältä. Ota pulla käteen ja työnnä etusormet pullan läpi, pyöritä taikinaa sormien ympäri niin, että saat keskelle ison reiän. Paista muutama munkki kerrallaan kuumassa öljyssä kauniin ruskeaksi, munkkirinkilät kypsyvät muutamassa minuutissa. Käytä munkkien paistossa reikäkauhaa, nosta kypsät munkit valumaan talouspaperin päälle hetkeksi. Sokeroi munkit välittömästi paiston jälkeen, kaada sokeri isoon kulhoon ja pyöritä munkit sokerissa. Asettele munkit vadille ja tarjoile vappusiman kanssa.

Rapeat ja tummat munkkirinkilät kuuluvat erityisesti vappuun, siman kanssa nautittuna

Vinkki: Jos pakastat munkit, sokeroi ne vasta sulatuksen jälkeen. Munkit sulavat hetkessä pöydällä tai miedossa lämmössä uunissa, mikrossa munkit kuivahtavat liikaa. Voit käyttää paistamiseen myös kookosrasvaa (voihyllyssä Cocos-nimellä) tai munkkirasvaa, joita saa kaupasta. Kun paistorasva on tarpeeksi kuumaa, ei rasva imeydy liialti paistettaviin tuotteisiin. Pyörittelyvaiheen voi oikaista kaulitsemalla taikinan levyksi, ottamalla lasilla pyörylän ja leikkaamalla reiän pienemmällä shottilasilla tai pullonkorkilla tms munkin keskelle. Tällöin munkeista saa myös tasakokoisia! Ja munkkiöljyssä paistuu herkulliset frittitaikinaan upotetut kasvikset, kuten sipulirenkaat ja kukkakaali. 

Käytön jälkeen öljy siivilöidään harson tai siivilän läpi takaisin pulloon ja säilytetään viileässä. Mikäli öljy on tummunut kovin paljon tai se on jo käytetty uudelleen, sen maku muuttuu katkeraksi, voi parempi vaihtoehto olla hävittää öljy sekajätteen mukana. Öljyä ei saa kaataa viemäriin tai vessanpönttöön.

Miulla on yksi vanha todella iso vati, jota käytän isojen taikinoiden tekemiseen tai ison leivonnaismäärän säilömiseen. Tällä kertaa siihen mahtui lähes kaikki 40 munkkia.

Resepti on julkaistu alunperin vapuksi 2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Vaniljajuustokakku vadelmakastikkeella

Juustokakut ovat ihania ja tämä vienosti vaniljalta maistuva kakku sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Juustotäytteestä tulee unelmanpehmeä ja kevyen tuntuinen valkuaisvaahdon ansiosta, sillä hyydytetty juustokakku ei mielestäni saa missään nimessä olla kovaa ja tönkköä. Kakun lisukkeeksi ja samalla myös koristeeksi käy mainiosti vadelmakastike, joka tuo pientä kirpakkuutta kakulle. Samalla kakkuidealla voit valmistaa myös muita makuvariaatioita ja kastikkeeseen voi vaihtaa minkä tahansa marjan tilalle. Takuuvarma hitti ja helppokin vielä!

26 cm irtopohjavuokaan

keksipohja

200 g kandisokerikeksejä (Bastogne)
75 g voita sulatettuna

täyte

2½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
400 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 t vaniljatahnaa tai vanilja-aromia
2 valkuaista
5 liivatelehteä
1 limen mehu

vadelmakastike

200 g pakastevadelmia
½ dl tomusokeria

koristeluun

sitruunamelissan lehtiä
tuoreita vadelmia

Murskaa keksit perunasurvimella kattilassa hienoksi murskaksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sekä tomusokeroi reunat. Taputtele keksimurska vuoan pohjalle lusikan avulla ja laita jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Vispaa sähkövatkaimella vaniljakastike kuohkeaksi vaahdoksi isossa kulhossa, vatkaa joukkoon tuorejuusto, tomusokeri, vaniljasokeri ja vaniljatahna. Vatkaa pienessä kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Purista limestä mehu ja kuumenna se kiehuvaksi. Sulata joukkoon kuivaksi puristetut pehmenneet liivatteet ja jäähdytä hieman. Vispaa liivateliemi vaniljavaahdon joukkoon ja nostele nuolijan avulla valkuaisvaahto viimeisenä täytteen sekaan. Kaada täyte kovettuneelle pohjalle, tasoita pinta ja laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi, mieluiten yön yli. 

Valmista vadelmakastike. Kaada vadelmat pieneen kattilaan ja keitä muutama minuutti, kunnes vadelmat ovat soseutuneet. Paseeraa siivilän läpi vadelmat toiseen kattilaan, heitä siivilään jääneet siemenet pois. Sekoita tomusokeri vadelmapyreen joukkoon ja kiehauta. Jäähdytä kylmäksi ennen tarjoilua. 

Irrota kakku varovasti vuoasta ja aseta se kakkuvadille. Koristele sitruunamelissan lehdillä ja tuoreilla vadelmilla. Tarjoile lisänä vadelmakastiketta.

Vaniljajuustokakun resepti on hyvä peruspohja erilaisille juustokakuille. Nam!

Vinkki: Saat kakusta gluteenittoman käyttämällä gluteenittomia keksejä. Kakun pinnalle voi tehdä myös hyytelösokerikiilteen tai liivatteella hyydytetyn kiilteen paseeratuista vadelmista tai muista marjoista, jos haluaa koko kakun pinnalle väriä. Minä tykkään yleensä jättää kakun sellaisenaan pinnan osalta, vähän jotain reunakoristeita laittaa. Tuoreet yrtit ja marjat on aina aika varma valinta.

Kakun reunoista saa nätit, kun vuoan voitelee öljyllä ja "jauhottaa" tomusokerilla. Myös reunakalvoa voi käyttää, mutta mie en sellaista edes omista.

Niin herkullisen hyvää ja todellakin kuohkeaa kuin mikä! 

Juttu on julkaistu tämän viikonlopun Heilin ruokapalstallani.

Kukkoset eli pyöröt

Karjalainen perinneleivonnainen, kukkonen

Kukkoset eli pyöröt/pyöröset on miulle yksi rakkaimmista karjalaisista perinneruoista. Niitä ovat leiponeet niin molemmat mummot kuin mie itse, samoin niitä saa monista pohjoiskarjalaisista leipomoista uunituoreena ja kaupan tuorehyllystä monesta paikasta, ainakin täällä Joensuussa ja lähiseuduilla. Kuulemma jostain Helsingin kauppahallistakin löytyisi, näin tiesivät etäkarjalaiset kertoa etelästä. Pohjataikina on hiivaleipätaikinaa, jossain päin tehdään enemmän rukiista pohjaa, mutta miulle se ainoa oikea on tässä hiivaleipätaikina. Mie tykkään enemmän perunamuusilla täytetyistä kukkosista kuin riisikukkosista, sama tosin pätee karjalanpiirakoihin eli piiroisiin kohdallani. Parasta kukkoset on lämpimänä, kun päälle sipaisii vähän suolaista kirnuvoita. Ja kylkeen käy mustikkasoppa. Ai että! Onko kukkoset siulle tuttu leivonnainen?

24-30 kappaletta

hiivaleipätaikina

5 dl piimää
50 g tuorehiivaa
½ rkl suolaa
1 rkl tummaa siirappia
n. 10 dl hiivaleipäjauhoja
50 g voita tai ½ dl rypsiöljyä

täyte riisipuurosta

2 dl puuroriisiä
3 dl vettä
1 l punaista maitoa
1 tl suolaa
1 kananmuna tarvittaessa

TAI perunamuusi

1,5 kg jauhoista perunaa
maitoa
1 tlsuolaa
voita
1 kananmuna tarvittaessa

voiteluun

75 g sulatettua voita

Keitä ensin riisipuuro. Huuhtele riisit ja keitä niitä vedessä. Kun riisit ovat imeneet veden, kaada kattilaan maito ja keitä miedolla lämmöllä kypsäksi, noin tunti. Mausta puuro suolalla. Jäähdytä puuro. Jos joudut käyttämään puuron hyvin lämpimänä, lisää puuron joukkoon yksi kananmuna kuohumista estämään.

Vaihtoehtoisesti keitä kiinteähkö perunamuusi 1,5 kg:sta perunaa, notkista maidolla vain sen verran, että muusi on levitettävää. Mausta muusi suolalla ja voilla, halutessasi voit lisätä muusiin yhden kananmunan kuohumista estämään. Älä notkista puuroa tai muusia kylmällä maidolla, muuten täyte kuohuu uunissa.

Valmista taikina. Sekoita kädenlämpöiseen piimään hiiva, sokeri ja suola. Vatkaa ja alusta osa jauhoista mukaan, lisää lopuksi voi tai öljy. Vaivaa taikinaa jauhoja lisäten, kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina kahtia ja tee taikinapaloista tangot. Jaa tangot 12-15 osaan ja pyöritä taikinapalat palloiksi leivinpaperoidulle pellille. Yhdelle pellille mahtuu 12 taikinapalaa. Kohota sämpylöiksi ja paina juomalasilla kohonneiden taikinapallojen päälle syvennys. Täytä syvennys jäähtyneellä riisipuurolla tai perunamuusilla. Jaa täyte tasaisesti kaikkiin kukkosiin (reilu 1 rkl per kukkonen), yksi täyte riittää juuri tälle taikinamäärälle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, tai kunnes kukkoset ovat saaneet ruskeita pilkkuja ja pohja on saanut väriä. Voitele kukkoset sulatetulla voilla ja anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Paina kohonneeseen kukkospullukkaan lasilla kuoppa täytettä varten

Kukkoset voi tarjoilla munavoin kanssa, lisukkeena maistuu myös voi, juusto ja kinkku. Ja ne sopivat niin pitopöytään, aamiaiseksi kuin iltapalaksi ja kaikkea siltä väliltä. Kokeilepa imeyttää lautaselta loput karjalanpaistin liemet voideltuun kukkoseen, on nimittäin herkkua suoraan lapsuusmuistoista! Ja unohdin mainita, niin mannapuuro on myös yksi tuttu täyte riisipuuron ja perunamuusin ohella kukkosissa. Itse kyllä en niitä tee sillä täytteellä. vaikka hyviä ovat niinkin.Miun lempparia, eipä tähän voi muuta sanoa <3

Kukkosten resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani joulukuussa 2018.

Vuohenjuustobroileri paholaisenhillolla

Vuohenjuusto on oma suosikkini tuomaan makua miedolle broilerille ja niistä saa yhdessä aikaiseksi monenmoista ruokaa gratinoiduista fileistä pasta-annoksiin. Kaupassa myytävät ohuet kittipintaiset vuohenjuustot ovat yleensä hyvin miedon makuisia, mutta voit korvata reseptissä vuohenjuuston myös fetalla (huomioi suola) tai mozzarellaviipaleilla. Itse tykkään erityisesti leveinä kiekkoina myytävistä vuohenjuustoista, mutta niitä sattuu eteen harvemmin varsinkin käyttämissäni pikkukaupoissa. Paholaisenhillon keittelen itse, mutta kaupastakin löytyy oivia korvikkeita, jos vihannesten kuutioiminen ei innosta.  Paholaisenhillonkin ohje löytyy tuolta alempaa. 

1 broilerin filee/ruokailija
2-3 siivua kittikuorista vuohenjuustoa/filee
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
½ dl kuohukermaa/filee

lisukkeeksi

(jasmiini)riisiä
paholaisenhilloa

Varaa 1 filee per ruokailija ja 200 g vuohenjuustoa per 3-4 annosta. Ota fileet huoneenlämpöön 30 minuuttia ennen paistamista. Paista öljytilkassa fileisiin kaunis väri ja fileet puolikypsiksi. Laita fileet pieneen vuokaan ja lisää vuokaan kermaa. Paista kypsiksi 200-asteisessa uunissa ja lisää fileille vuohenjuustokiekot n. 5 minuuttia ennen niiden valmistumista. Halutessasi voit paahtaa juustoihin kauniin värin grillivastuksen alla. Keitä samalla riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Ruoka oli kyllä nappisuoritus, vaikka itse sanonkin. Tässä yhdistyvät kaikki omat lempparini: meheväksi kypsynyt broileri, aromikas vuohenjuusto ja makeantulinen paholaisenhillo. Jos tosiaan vuohenjuusto ei maistu, voit korvata sen muulla mieleisellä juustolla, kuten mozzarellalla, fetalla tai miksei vaikka halloumilla. Vuohenjuustot ja halloumit voi paahtaa myös erikseen pannulla ja lisätä ne valmiiden fileiden päälle juuri ennen tarjoilua. Jos taas tykkää saada vuohenjuustosta enemmän kastikemaista, voi ne lisätä fileille niiden mennessä uuniin ja juusto valuu kerman joukkoon tehden ihanan kastikkeen. 

Paholaisenhillo on helppo keittää itse ja se säilyy pari viikkoa jääkaapissa

Paholaisenhillo

1½ suippopaprikaa
250 g kirsikkatomaatteja
1 pieni punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
n. ½ tl chilijauhetta
½ dl punaviinietikkaa
n. ½ tl merisuolaa myllystä
n. ½ tl mustapippuria myllystä
¾ dl hillosokeria
¼ dl vettä

Kuutioi paprikat ja kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit miedohkolla lämmöllä öljyn kanssa, lisää sen jälkeen kattilaan paprikakuutiot ja kun ne ovat pehmenneet, myös tomaatit. Anna hautua hetki. Lisää kattilaan suola, pippuri, chilijauhe (voit korvata jauheen puolikkaalla tuoreella chilillä tai maun mukaan) ja etikka. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja vesi, keitä vielä n. 5 minuuttia. Purkita kuuma hillo ja jäähdytä ennen tarjoilua. Paholaisenhillo säilyy pari viikkoa jääkaapissa.

Resepti on julkaistu 12.1.2019 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Paholaisenhillo

Paholaisenhilloa syntyy tällä reseptillä vajaa puolen litran purkillinen. Eikös olekin ihana Iittalan keraaminen lusikka?

Makeantulinen paholaisenhillo on erittäin loistava lisuke monelle ruoalle ja mikä parasta, se valmistuu syöntikelpoiseksi hyvin sukkelaan. Teen säännöllisesti paholaisenhilloa ja erityisesti se sopii vuohenjuustobroilerin kaveriksi. Tai yleensäkin eri juustojen kanssa nautittavaksi. Mikä parasta, hillon tulisuuden voi määrittää itse säätämällä chilin määrää omaan makuun sopivaksi. Tällä kertaa olin unohtanut tuoreet chilipalot kauppaan ja kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää tulisuutena chilijauhetta. Onnistui oikein hyvin! Myös tulista sambal oelek –chilitahnaa voi käyttää ja jos kaapissa on miedompaa sweet chili saucea, voisi sitäkin testata.

1½ suippopaprikaa
250 g kirsikkatomaatteja
1 pieni punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
n. ½ tl chilijauhetta
½ dl punaviinietikkaa
n. ½ tl merisuolaa myllystä
n. ½ tl mustapippuria myllystä
¾ dl hillosokeria
¼ dl vettä

Kuutioi paprikat ja kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit miedohkolla lämmöllä öljyn kanssa, lisää sen jälkeen kattilaan paprikakuutiot ja kun ne ovat pehmenneet, myös tomaatit. Anna hautua hetki. Lisää kattilaan suola, pippuri, chilijauhe (voit korvata jauheen puolikkaalla tuoreella chilillä tai maun mukaan) ja etikka. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja vesi, keitä vielä n. 5 minuuttia. Purkita kuuma hillo ja jäähdytä ennen tarjoilua. Paholaisenhillo säilyy pari viikkoa jääkaapissa.

Niin hyvää! Paholaisenhillo on muuten lois-ta-va keino käyttää nahistumisuhan alla olevat paprikat ja tomaatit jääkaapista eikä mittasuhteetkaan ole niin justiinsa, joskus mukaan voi mennä enemmän paprikaa ja joskus tomaattia. Punasipulin voi korvata normaalilla sipulilla ja tulisuutta tosiaan voi säätää mieleisekseen chilin määrällä ja laadulla. Tällä kertaa kokkailin hillon vuohenjuustobroilerin kaveriksi, kun pelastin kaupasta päiväyspaketin broilerinfileitä ja joululta oli jäänyt jääkaappiin myös pari tankoa vuohenjuustoa. Harmi, kun ns. pikkukaupoista ei saa isoja vuohenjuustokiekkoja, pitäisi asiakseen lähteä niitä etsimään. Oikein iso ja sopivan paksu kiekko vuohenjuustoa on ihan unelmahyvää. Tykkäätkö sie vuohenjuustosta?

Paholaisenhillo kruunasi vuohenjuustobroilerin

Kurpitsapikkelssi

Sain viime syksynä ystäväni omakasvattamaa kurpitsaa ison sankollisen. Pilkoin kurpitsaa pakastimeen myöhempiä kokkailuja varten ja osasta keittelin elämäni ensimmäiset kurpitsapikkelssit. Rakastan kaikkea etikkaista ja varsinkin tässä kokeilussa maut olivat kohdallaan - etikka ei hallinnut liikaa ja mausteita oli sopivasti. Jätin kuvauksellisista syistä kokonaisia mausteita säilykepurkkiin, mutta niin ei kannata tehdä, sillä mausta tulee liian voimakas. Eli purkita säilyke ilman mausteita, niin lopputulos ei yllätä liikaa. Pikkelssit ovat oivia lisiä lautaselle vaikkapa liharuokien kylkeen tai ne tuovat kivaa kivaa makua salaattien yhteyteen. Säilykkeen voi keitellä myös kaupasta saatavasta myskikurpitsasta, jolloin lopputulos on kauniin oranssi.

2 kg kurpitsaa
2½ dl väkiviinaetikkaa
4 dl vettä
3 dl sokeria
12 kokonaista neilikkaa
3 kokonaista tähtianista
2 kanelitankoa

Kuori ja paloittele kurpitsa. Leikkaa kurpitsaviipaleet pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Mittaa isoon kattilaan kaikki loput ainekset ja kiehauta mausteliemi. Lisää kurpitsakuutiot mausteliemen joukkoon ja keitä miedohkolla lämmöllä niin kauan, että kurpitsan väri muuttuu läpikuultavaksi. Nouki mausteet pois ja annostele kuuma kurpitsapikkelsi pestyihin, puhtaisiin ja mahdollisesti steriloituihin lasipurkkeihin. Jäähdytä suljetut pikkelsipurkit huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin. Anna pikkelsin tekeytyä jääkaapissa pari päivää ennen tarjoilua. Valmis kurpitsapikkelsi säilyy kylmässä hyvänä vähintään kuukauden.

Vinkki: Kurpitsapikkelsin väri riippuu käytetyn kurpitsan väristä, esim. myskikurpitsasta tulee huomattavasti oranssimpaa, kuin tästä käyttämästäni vaaleasta jättikurpitsasta. Väriä voit tehostaa vaihtamalla yhden desilitran vettä porkkana- tai tyrnimehuun, joka samalla maustaa. 

Juttu on julkaistu syksyllä 2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Maailman parhaat mokkapalat

Olin joku aika sitten ystäväni luona maistamassa mokkapaloja, joita hän oli leiponut ystävältään saadulla ohjeella hieman tuunattuna. Mehevän kostea pohja, ihanan vieno kahvinmaku ja suussa sulava kuorrute. Täydellinen mokkapalojen resepti on paljastunut! Yleensä mokkapalat ovat hieman kuivakoita ja tylsiä, kuten omatkin aiemmat käyttämäni reseptit. Mielikuva koulun myyjäisiin leivotuista mokkapaloista kyti vahvana mielessä ja kieltämättä tästä syystä vuosiin ei halunnut edes leipoa mokkapaloja, kun tiesi ettei lopputulos ole se, millaista niiden haluaa olevan. Nyt resepti on sellainen, että mokkapaloja oikein himoitsee!

Taikinan lopputulokseen vaikuttaa varmasti se, että osa aineksista kiehautetaan kattilassa ja reseptissä ei vatkata yhtään mitään. Nopea sekoitus riittää. Tämä minun tekemäni versio on se resepti, jolla jatkossa leivon mokkapalat.

uunipellillinen / 43 x 35 cm 

pohja

5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1½ tl ruokasoodaa
 *
1 tl suolaa
2½ dl vettä
200 g voita
4 rkl kaakaojauhetta
 *
1 dl vahvaa kahvia
2 kananmunaa

kuorrutus

150 g voita
2 rkl maitoa tai vahvaa kahvia
1½ rkl kaakaojauhetta
n. 4 dl tomusokeria
strösseliä tai nonparelleja

Sekoita kuivat aineet (sokeri, jauhot, vaniljasokeri, ruokasooda) kulhossa keskenään. Mittaa pieneen kattilaan suola, vesi, voi ja kaakaojauhe, kiehauta seos. Yhdistä jauhoseos ja kiehautettu voiseos. Keitä vahva kahvi ja lisää kulhoon, sekoita tasaiseksi. Kun taikina on jäähtynyt, sekoita joukkoon kananmunat. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille, tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Jäähdytä kakkulevy ennen kuorrutusta.

Valmista kuorrutus mittaamalla pieneen kattilaan voi, maito tai vahva kahvi sekä kaakaojauhe, kiehauta seos. Sekoita joukkoon vispilällä tai taikinanuolijalla tomusokeria, kunnes saat tarpeeksi paksun kuorrutteen. Levitä kuorrute jäähtyneelle kakkulevylle nuolijan avulla ja ripottele pinnalle strösseliä. Anna kuorrutteen jähmettyä ennen tarjoilua.

Vinkki: Keitä erittäin vahva kahvi ja käytä sitä niin taikinaan kuin kuorrutteeseen. Mikäli haluat vaaleamman kuorrutteen, käytä vähemmän kaakaojauhetta. Halutessasi voit korvata pohjasta kahvin piimällä. Vehnäjauhot voi korvata gluteenittomalla vaalealla jauhoseoksella.

Lisäys 8.11.2023: Kommenteissa on käyty keskustelua pellin koosta. Tavallisen uunipellin koko on n. 43 x 35 cm ja niin minullakin. Tämän voi halutessaan paistaa myös hieman pienemmällä pellillä, jolloin piirakan korkeus on luonnollisesti suurempi. Nämä esimerkkikuvat lienevät itsellänikin sellaisesta pellistä/vuoasta, johon on muovinen kansi olemassa ja koko on suunnilleen 80% uunipellin koosta. 

Jos taas käytössäsi on normaalia leveämpi uuni eli isommat uunipellit, niin kannattaa ohje tehdä 1,5x suuruisena. Meillä on maalla käytössä isompi uuni ja siinä isommat pellit, joten isontelen reseptejä tarpeen mukaan tai paistan vanhan uunin pienemmillä pelleillä asiat.

Päivä Makuvankkurin kyydissä ja kauppa-auton talviaikataulu

Vietin syyskuisen kesälomatorstain Makuvankkuri-lähiruokamyymäläauton kyydissä. Lähdimme aamupäivällä Joensuusta ja päivän vakioreitti vei tiemme Selkien kautta Koveroon, Tuupovaaraan, Kiihtelysvaaraan, Heinävaaraan ja Joensuun kävelykadulle. Olen seurannut Makuvankkurin kauppiaan, ystäväni Teemu Virrantalon, vankkuriprojektia alusta asti Makuvankkurin Facebookin kautta. Makuvankkurin tarina alkoi muodostua, kun Teemu osti vuodesta 1986 myymäläautona liikennöineen bussin keväällä 2017 ja ison remontin jälkeen Makuvankkuri aloitti liikennöintinsä maaliskuussa 2018. Nykyään Makuvankkurina palvellut auto oli vakituisena myymäläautona, ns. maitokauppana, vuoteen 2014 saakka ja sen jälkeen Hangossa kesäisenä myyntiautona. Nyt matka jatkuu vakaasti pitkin pohjoiskarjalaisia teitä pitkin, kun Teemu kuljettaa laajaa lähiruokavalikoimaa lähestulkoon kotioville asti. Ja kyselyitä on kuulemma tullut myös Savon puolelta, josko Makuvankkurin saisi sinnekin liikennöimään. Toistaiseksi Makuvankkuri pysyttelee kuitenkin Pohjois-Karjalan teillä, sillä siinäkin on jo yhden miehen yritykselle kilometrejä nieltäväksi.

Vasemmalla Makuvankkurin kauppias Teemu Virrantalo ja oikealla vakioasiakas, joka lupasi auttaa Teemua talviaikataulukylttien asentamisessa Selkien kylälle. Keskustelua käytiin myös puurohiutaleista ja joensuulaisen paahtimon kahvilaaduista.

Laatu ja ekologisuus, lähi- ja luomuruoka, tuoreus ja tuoteturvallisuus, oma arvomaailma ja halu olla itsensä herra, tehdä sitä mitä sydämestään haluaa. Näin Teemu kommentoi, kun kyselin taustoja kauppiaaksi ryhtymiseen. Aiemmin hän toimi hektisellä IT-alalla ja asui vuosia ulkomaillakin töiden takia, mutta veri veti takaisin omaan kotimaakuntaan ja lopulta syntyi ajatus palvelevasta lähiruokamyymälästä pyörien päällä. Aikaa on kulunut niin myymäläauton korjaamiseen, laajan maakunnan tuottajavalikoiman läpikäyntiin ja myytävien tuotteiden hankkimiseen sekä tietysti reittien suunnitteluun, markkinointiin ja kyläteillä huristeluun. On hienoa nähdä, kuinka Teemun oma arvomaailma ja liikeidea ovat jalostuneet toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kauppiaan tunnistaa olkihatusta ja iloisesta hymystä!

Makuvankkuri ja iloisen ystävällinen Teemu-kauppias olkihattuineen on jo käsite maakunnassa. Kun ajelimme pitkin mutkaisia ja mäkisiä kyläteitä, nousi vastaantulijoiden huulille hymy ja kädet heiluttelivat meille tervehdyksiä. Eikä mikään ihme, sillä sympaattisen näköinen oranssi iso auto varmasti huomataan tielläliikkujien joukosta ja ovathan myymäläautot harvinaisuus: Pohjois-Karjalassa liikennöi Teemun Makuvankkurin lisäksi kolme muuta myymäläautoa. Vielä omassa lapsuudessanikin kauppa-autoja liikennöi maakunnan alueella suurempi määrä. Kun kesäreitillä on lähes 30 pysäkkiä ja maanantaina 15.10.2018 starttaavalla talvikaudellakin yli 20 pysäkkiä, tulevat kauppiaalle kylät ja niiden asukkaat tutuiksi. Monella pysäkillä meitä oltiinkin jo vastassa ja Makuvankkurin saapumista odotettiin selkeästi. Teemu kertoi, että yhteisöllisillä kylillä, joissa on aktiivista asukas- ja kylätoimintaa, näkyy selkeästi asiakkaissa: pysäkeillä odotetaan kyläyhteisön voimin ja iloinen puheensorina siirtyy maitolaitureilta sisälle Makuvankkuriin. Makuvankkurin saapuminen kylille laajentaa asiakkaidenkin kertoman mukaan palvelutarjontaa, on mahdollisuus ostaa erikoistuotteita laajemmalla skaalalla kuin tavallisesta maitokaupasta ja se on piristysruiske kylällä, kun oranssi auto kaartaa tuotteineen paikalle.

Koveron kylän pysäkillä oli sateesta huolimatta paljon asiakkaita jo meitä odottelemassa, samalla kyläläiset vaihtoivat kuulumisia keskenään. Lähiruoka-auton vierailu on siis päivän piristysruiske!

Kesän aikana Makuvankkurin ja Teemun saattoi bongata monista kunta- ja kylätapahtumista, pesismatseista, Joen Yöstä, perinnepäivistä ja suurtapahtumista vakioreitin lisäksi. Talvikaudella ajetaan vakioreittiä ja ehkä viikonlopputapahtumia on vähemmän kuin kesällä, mutta kuulemma ensi kesänä Makuvankkurin voi taas tavata erilaisista tapahtumista. Tärkeintä on kuulemma ollut olla tapahtumissa mukana ja laajentaa palvelutarjontaa, vaikka myynti olisi jäänytkin hieman vaatimattomammaksi. Samalla pohjoiskarjalaiset tuotteet tulevat tutuiksi ihmisille ja maistiaispalojen kautta voi tutustua helposti tuotteisiin. Kaikkea ei kuulemma voi mitata kannattavuuden ja rahan perusteella. Arvomaailma ja lähiruoan arvostaminen toistui pitkin päivää kauppiaan puheessa, joten on helppo uskoa sanomaan liikeidean taustalla. Arvostan ajatusta, tehdä sitä mistä tykkää ja nauttia tekemisestään. Oravanpyörästä on ollut rohkeaa hypätä pois!

Osta omalta seudulta, tue omaa seutua -slogan kuvastaa hyvin myös Makuvankkurin liikeideaa. Hyllyt notkuvat monensorttista maakunnan lähi- ja luomuruokaa.

Yli 50 oman maakuntamme Pohjois-Karjalan ja muutaman savolaisen tuottajan lähiruoka- ja luomutuotteita on hyvin laajasti myynnissä. Kauppiaan omat mieltymykset näkyvät hyllyssä: myynnissä oleva tuotevalikoima on koostettu Teemun ja hänen perheensä omista suosikkituotteista, jotka ovat hyväksi ja erityisesti maukkaiksi todettuja. Tuotetietous oli huipussaan, kun Teemu kertoi päivän aikana niin minulle kuin asiakkaille tuotteiden alkuperästä, tuottajista ja antoi ruokavinkkejä ostoksien tekemisen lomassa asiakkaille. Mutta niinhän se on, kun tuotteet ovat tuttuja ja laadukkaita, on helppo seisoa sanojensa takana. Erityisen kattava valikoima löytyy erilaisia jauhoja, hiutaleita, leseitä ja muita viljatuotteita, säilykkeitä ja hilloja sekä mehuja. Erikoisempaa tarjontaakin on, kuten kyytönlihaa, villisikaa, nokkosensiemeniä ja purukumia sekä sirkkoja. Valikoimaa on niin tuoreita kasviksia ja vihanneksia, kesäisin uutta perunaa, pakastimesta saa monensorttista lihaa possua, nautaa, jauhelihoja, ternimaitoa ja paistovalmiita tuotteita, myös gluteenittomana. Kylmähyllystä saa lihatuotteita, juustoja, erilaisia kukkoja ja vaikka mitä!

Tohmajärveläistä Karelia-jogurttia, tämä oli uutuus itselleni. Tarjolla tällä kertaa oli maustamatonta sekä raparperijogurttia, oikein oli makoisaa!

Omia suosikkituotteitani on myös paljon myynnissä: lähes jokaisella vierailulla Makuvankkuriin ostan luomukananmunia, polvijärveläistä georgialaisella perinnereseptillä tehtyä LiPan Isoäidin tuorejuustoa ja leipätuotteita tai karjalanpiirakoita. Usein tuohiseen ostoskoriin päätyy myös hilloja, mehuja tai lihaa. Nyt kun tuotevalikoimaan oli mahdollisuus tutustua kiireettä, löytyi omaan ostoskoriin paljon uutta maisteltavaa tohmajärveläisestä jogurtista kiteeläiseen hammastahnaan. Tuotteiden joukosta löytyy myös jännittäviä uutuuksia, kuten sirkkoja! Harmi, kun itse en voi kala-äyriäisallergiani takia sirkkoja maistella, sillä kuulemani mukaan ne ovat hauskan rapeita ja yllättävän mietoja. Ja taustalla on taas ekologisuus: sirkkatuotannon hiilijalanjälki on lihaa pienempi. Vastaavasti kunhan vanhat jauhovarastot on käytetty kaapeistani loppuun, on Makuvankkurin tuotevalikoimasta löydetty tilalle minulle sopivat tuotteet. Tällä kertaa ostin rikottuja ohrasuurimoita, joista tykkään tehdä puuron lisäksi rieskaa.

Ahkerien leipojien ostoskoreihin kertyi isoja, 5kg suuruisia, jauhopakkauksia. Kuulemma ruisleipää ja piirakoita leipoessa iso pussi hupenee viikossa tai kahdessa.

Makuvankkurin asiakkaiden kanssa oli mukava rupatella, jaoimme ruokavinkkejä puolin ja toisin, keskustelimme omista lempituotteistamme ja parilla pysäkillä jopa päivitimme kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa, kun reitti vei muun muassa oman mummolani kylälle. Selkeästi suosikeiksi nousivat erilaiset jauho- ja ryynituotteet, joista kuului syntyvän niin karjalapiirakoiden kuoria, leipää kuin puurojakin. Myös erilaiset leivät menivät kuin kuumille kiville ja niiden suosio on kuulemma aina ollut kovaa, eikä mikään ihme, sillä onhan täysrukiinen rapeakuorinen samana aamuna paistettu leipä maailman herkullisinta. Teemun sanoin, ”Ensimmäinen viikko ruisleipää menee pelkän voin kanssa ja sen jälkeen päälle voi silpaista juustoa tai leikkelettä, mikä sitä sinne asti jää”. No, miulla ei ainakaan jää. Vierailupäivälle myyntiin oli saatu myös uutta hapanjuureen leivottua siemenleipää, jolle povaan suurta menekkiä tulevaisuudessa. Ja kyllähän uunituore leipä herkistää tuoksuhermot.

Lapsiperheitä kävi paljon Makuvankkurissa tutustumassa kauppa-autotoimintaan ja hyllyjen valikoimaan. Monelle lapselle vierailu myymäläautossa ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, joka on mielestäni hyvä juttu. Vanhemmat yleensä muistelivat aiempia käyntikertojaan ja kertoivat niistä lapsillensa.

Makuvankkurin kyydissä ollessani tuli selkeästi esille se, kuinka moni asiakas on jo vakiokävijä. Myymäläauton käyntiä odotetaan ja sille on tarvetta laajentamaan omia ruokaostoksia, mutta tuntui hyllyiltä löytyvän aina uuttakin ostettavaa ja kokeiltavaa. Joka pysäkillä sisään astui myös ensikertalaisia, jotka hämmästelivät laajaa tuotevalikoimaa ja näin upean palvelun olemassaoloa. Myös matkailijoita kävi ostoksilla ja paperikassiin sujahti tuotetuliaisia maakunnastamme vietäväksi jopa toiselle puolelle Suomea. Oli mukava vinkata asiakkaille omista suosikeista ja kertoa omia käyttövinkkejä, sillä monet tuotteet tosiaan löytyvät omista ruokakaapeistanikin. Nostalgiseksi vierailua myymäläautossa kuvailtiin useamman asiakkaan suusta, sillä pisimmillään tauko myymäläautovierailuun oli vierähtänyt 50 vuoden mittaiseksi. Usein vaihdoimme muistoja lapsuudesta, kesistä ja mummolan lähelle pysähtyneistä myymäläautoista, joista ostettiin peruselintarvikkeet ja herkutteluun jäätelöä tai lasinen limonadipullo. Ilahduin myös siitä, kuinka monet tulivat koko perheen voimin asioille ja lapsille kerrottiin innokkaasti omia muistoja lapsuudesta ja valittiin viikonlopun saunalimppari. Limonadit myydäänkin lasipulloissa, joka jo itsessään on nostalgiatrippi nykyisten muovipullojen rinnalla ja valikoimaa löytyy mustikasta mansikkaan ja saskatooniin.

Koveron pysäkille naulattiin uusi talviaikataulu. Tarkista oman lähipysäkkisi tiedot jutun lopusta!

Kauppiaan työpäivä on monipuolinen. Se sisältää niin tuotteiden hyllyttämistä, tilausten tekemistä, reitillä ajoa, autonhuoltoa, asiakaspalvelua, markkinointia ja mainontaa, siivoamista tai vaikkapa talviaikataulun nitomista maitolaiturin seinään. Koveron pysäkki on kylän maitolaiturilla, josta löytyy Makuvankkurin aikataulun lisäksi muitakin ajankohtaisia juttuja tai nuorisoseuran tiedotteita.  

Makuvankkurista löytyy laaja valikoima erilaisia marja- ja villiyrttikuohujuomia, jotka ovat alkoholittomia ja sopivat näin kaikille.

Kysyin Teemulta, kuinka voisin saada vaikkapa omia kahvikakkujani myyntiin - tai kuka tahansa muu omia tuotteitaan. Se on yllättävän helppoa ja nopeaa! Usein kuulemma onkin käynyt niin, että pientuottaja saapuu Makuvankkuriin ja tarjoaa tuotteitaan myytäväksi tai testattavaksi ja Teemu tekee sen jälkeen päätökset. Tuotteet ostetaan tuottajilta suoraan autoon, kyseessä ei ole provisiomyynti. Huomattavasti helpompaa, kun välissä ei ole tukkuja tai keskusliikkeitä, ketjuohjausta tai byrokratiaa. Saimmekin aikaiseksi hyvän keskutelun Teemun kanssa aiheesta, joten ehkäpä tästä jäi itsellekin pieni ajatus kytemään... Joten jos uskot sinulla olevan tuote, jonka haluaisit nähdä Makuvankkurissa myynnissä, ota rohkeasti yhteyttä kauppiaaseen ja tarjoa tuotteitasi! 

Joka aamu Makuvankkuriin tulee myyntiin uunituoretta leipää Polvijärveltä. Nämä leivät olivat vielä höyryävän kuumia, kun hyppäsin myymäläauton kyytiin.

Päivästä jäi mieleen päällimmäisenä lämmin tunnelma. Teemu toimii kauppiaana rakkaudesta lähi- ja luomuruokaan, puheesta huokuu yhteisöllisyyden ja oman maakunnan tuotteiden ja tuottajien arvostus sekä aito halu edistää maakunnan elinvoimaisuutta. Oli mukava vaihtaa ajatuksia niin kauppiaan kuin asiakkaiden kanssa ja vinkkailla omista suosikkituotteista, koska valikoima on omastakin käytöstä tuttua. Ja opin valtavasti päivän aikana lisää! Arvostus pientuottajia kohtaan kasvoi entisestään ja ne lukuisat tarinat - on mahtavaa tietää, kuka tuottaa tämän ja tuon tuotteen, mistä ne ovat peräisin ja mitä tapahtuu taustalla. Kun poistuin painavan ostoskassin kanssa autosta, jäi Teemu vilkuttamaan kävelykadulla Makuvankkurin ovelle hymyillen ja vastaanottamaan seuraavat uudet asiakkaat palvelevan lähiruokamyymälän hellään huomaan. Kiitos mahtavasta kokemuksesta saada olla Makuvankkurin kyydissä päivän ajan! 

Näppärä jääkaappimagneetti muistuttaa, milloin Makuvankkuri on lähellä. Miun lähin pysäkki on Joensuun kävelykadulla maanantaisin klo 17-19.

Nyt muuten kannattaa olla ajoissa liikenteessä joulua varten, sillä Makuvankkurista saa joulunalusviikolle tilattua ennakkoon lähijoulukinkkua! Lähikinkut ovat vastuullisesti tuotettua laadukasta viljasianlihaa pohjoiskarjalaisilta ja pohjoissavolaisilta tiloilta ja ne leikataan Polvijärvellä ja Kuopiossa sijaitsevissa pienteurastamoissa. Kinkut ovat pakastamattomia ja tuoresuolattuja. Eikä hinta päätä huimaa! Tee ennakkotilaus lokakuun loppuun mennessä ja varmista lähikinkun olemassaolo omassa joulupöydässäsi. Saatavilla viljasian lisäksi rajoitettu erä Mangalitzaa eli villasikaa! Kinkkutilauksen voit tehdä helposti Makuvankkurin joulukinkku -sivulta. Makuvankkurista saa ostettua myös joululaatikot ja muut herkut joulupöytään, joten kannattaa käydä joulun alla ostoksilla, niin saa kotitekoista ruokaa vähemmällä vaivalla omaan pöytään. 

TALVIKAUDEN 2018-2019 VAKIOREITTI: 

TALVIAIKATAULU 2018-2019. Voimassa 15.10.2018 alkaen. Tarkista kuvaa klikkaamalla vakioreitin lisäksi tapahtumat, joista Makuvankkuri löytyy!

Pääset Makuvankkurin verkkosivuille tätä kuvaa klikkaamalla! Kuva: www.makuvankkuri.fi