Lanttusupikkaat

 

Lanttusupikkaissa on ruiskuori kuten karjalanpiirakoissa,
täyte on kevyesti maustettua lanttusosetta.

Oma tavoitteeni on opetella vähintään yksi karjalainen perinneruoka per kesä. Tämän kesän harjoitteeksi valikoituivat lanttusupikkaat, joita olin kyllä päässyt useampaan otteeseen maistamaan, mutten koskaan vielä ollut tehnyt itse. Nyt niitä olen leiponut niin itse kuin oppilaiden kanssa kansalaisopiston leivontakurssilla jokunen viikko sitten. Lanttusupikkaat ovat hieman unohdettu herkku, jonka soisi päästä useammin lautasille. Nämä ovat varsin helppoja tehdä, kun vaan pulikoimisessa pääsee alkuun ja löytää sopivan suhteen täytteelle, että ummistaminen onnistuu. Kokeilin tehdä näitä myös lanttusiivuista, mutta siinä kyllä lähinnä meni hermot ja taikina riekaleiksi.

24 kappaletta

taikina

5 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

3 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä

kaulintaan

ruisjauhoja

täyte

1 kg lanttua

50 g voita

suolaa

siirappia

valkopippuria

(muskottipähkinää)

(1 kananmuna)

(1 pkt pekonia)

voiteluun

2 dl lanttujen keitinlientä

50 g voita

Valmista täyte. Kuori lanttu ja leikkaa se pieniksi lohkoiksi. Laita lantut kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että palat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lantut kypsiksi. Valuta keitinvesi talteen ja muussaa lantut soseeksi. Sekoita joukkoon kunnon loraus siirappia, reilusti suolaa ja hieman valkopippuria. Halutessaan voi laittaa myös muskottipähkinää. Tarvittaessa soseen joukkoon voi laittaa kananmunan sitomaan täytettä. Anna jäähtyä.

Supikaskuoret ajellaan pyöreiksi läkkyröiksi
samalla tavalla kuin karjalanpiirakoiden kuoret

Valmista taikina. Mittaa isoon kulhoon jauhot ja suola. Sekoita joukkoon vesi ja öljy, vaivaa kiinteäksi kovahkoksi taikinaksi. Anna vetäytyä hetken aikaa kulhossa. Jaa taikina puoliksi ja leivo taikina pötköiksi, jaa kumpikin pötkö 12 osaan. Kaulitse piiroopulikalla palat ohuiksi kuoriksi, kuten karjalanpiirakan kuoret. 

Valmista supikkaat. Ota yksi kaulittu supikaskuori ja laita jauhoinen puoli kuoresta ylöspäin. Annostele toiselle puolikkaalle taikinaa n. reilu ruokalusikallinen lanttutäytettä ja halutessasi pari palaa pekonia (leikkaa pekoni pieniksi kuutioiksi ja jaa tasaisesti täytteen päälle). Sivele reuna lantunkeitinvedellä. Ummista reunat teräväreunaisella lautasella ajelemalla tai haarukalla painelemalla. Taputtele supikas tasaiseksi ja siisti reunat. Laita valmiit supikkaat leivinpaperoidulle pellille.

Paista lanttusupikkaita 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia ja voitele kauniisti ruskistuneet supikkaat lanttujen keitinvedellä, joihin on sulatettu kimpale voita. Lado valmiit supikkaat vadille, peitä foliolla ja kääri pyyhkeisiin hautumaan ennen tarjoilua tunniksi tai pariksi. Halutessaan täytteeksi voi käyttää myös rasvaista possunkylkeä tai pekonia, mutta huomasin supikkaiden olevan parempia ilman. Täyte itsessään kannattaa maustaa kunnolla. 

Lanttusupikastarvikkeet

Vinkki: Täytteeksi voi laittaa myös paloiteltua, soseuttamatonta, lanttua. Silloin lantun tulee olla ohuen ohueksi siivutettua, niin että veitsi näkyy läpi. Apuna kannattaa käyttää mandoliinia, mikäli sellaisen omistaa. Siivuista tehtynä hankaluusaste nousee huomattavasti, sillä mahdolliset terävät lantun kulmat voivat rikkoa ohuen taikinan ja ummistaminen on hankalampaa. Tein näitä molemmilla tavoilla ja päädyin muutaman supikkaan jälkeen soseuttamaan täytteen. Käytin osaan supikkaita myös hienonnettua pekonia. Järkeilin, ettei paksummat kylkisiivut kerkeä paistua kypsäksi nopean paistoajan aikana ja hautumisenkaan aikana ne eivät kerenne kypsyä tarpeeksi. Niinpä päädyin pekoniin, jota hieman kerettiläisittäin käytän myös omissa kukoissanikin. Lopputulemana kuitenkin pidin enemmän niistä, joissa oli soseutettua lanttua ja ei ollut possua ollenkaan. Täytettä kannattaa maustaa reilusti ja saa olla vähän jouluisen lanttulaatikon makuista - miksei näitä voisi paistaa joulun ylijäämälanttulaatikostakin!

Lanttusupikas täyttövaiheessa

Nam! Kuinka herkullisia! Ensimmäisellä kerralla en laittanut muskottia lainkaan, mutta pieni ripaus sopisi varsin mainiosti. Pienen harjoittelun jälkeen valmistus alkoi sujua oikein mallikkaasti ja helpompi oli tosiaan tehdä soseesta. Mie tykkään ajella vastaavat kuoret aina umpeen terävällä lautasella, semmoiset tuli kotiinkin ostettua kirpparilta. Vatruskoissa ajelulautanen on ihan ehdoton! Tuli tuossa mieleeni, että jos jouluna jää yli lanttulaatikkoa, niin sehän sopisi oikein hyvin supikkaiden täytteeksi. Makumaailma on identtinen.

Herkullisen ohut ja hieman rapea kuori, pehmeä täyte

Resepti on julkaistu 4.11. julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.