CK goes print!

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 10.1.2015

Vierähtipä tammikuu ihan huomaamatta ohi, vaikka tarkoituksena oli päivittää blogiin paljon lisää lukemista ja kertoa hieman kuulumisia. Joulunpyhätkin hujahtivat ohi ja lomalla olin vain ykköspäiviä. Vapaapäivät tuli täytettyä tehokkaasti kotihommilla ja rentoutumisella, pahoittelut siis taas vaivanneesta "radiohiljaisuudesta". Jäi sitten tekemättä se edellisvuoden vuosikatsaus, jonka piti pitää sisällään kooste viime vuodesta ja ajatuksistani - blogikin kerkesi täyttää jo 8 vuotta... No, se nyt sitten jäi ja ollaan jo vahvasti uudessa vuodessa.  Täällä kuitenkin ollaan taas ja intoa puhkuen vieläpä! 

Viime syksystä lähtien on ollut melko kiireistä niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Olen nimittäin salaa valmistellut Hellapoliisin ja muiden bloggaajien kanssa yhteistä makeaa keittokirjaa, joka näkee päivänvalonsa ihan lähiaikoina Readme.fi:n kustantamana. Itseasiassa miun suuri haaveeni on jo vuosien ajan ollut saada omia reseptejä kansien väliin, joten nyt se unelma on toteutumassa hyvinkin pian. Haaveilen toki vielä joskus saavani julkaistua kokonaisen kirjan omia juttujani, suolaista ja makeaa. Saas nähdä, toteutuvatko haave koskaan, toivottavasti! Meidän perheessä on muuten kohta kaksi "kirjailijaa", sillä isältäni on ilmestynyt parin viime vuoden sisään jo useampi kirja. Ja mistäkö nämä bloggauksessa olevat kuvat ovat? Ne ovat paikallislehti Karjalan Heilistä, jonne minut pyydettiin kirjoittelemaan ruoka-aiheiselle sivulle, jaamme sivun maakunnan Marttapiirin kanssa. Ensimmäinen juttuni julkaistiin tammikuun puolivälissä ja kirjoituksiani tipahtelee alueen postiluukuista suunnilleen parin viikon välein. Seuraava juttu muuten ilmestyy tulevan viikonlopun lehdessä, kannattaa kurkata vaikka Heilin näköislehdestä! Tämä lehtipalstakin oli siellä salaisten haaveiden listalla...  Sitten työrintamalla on tapahtunut paljon kivoja juttuja ja pääsen kehittymään myös ammatillisesti - lisäksi sain kaksi vuotta nykyisessä työpaikassani työskenneltyäni elämäni ensimmäisen vakituisen työsuhteen. Lupasin muuten työkavereilleni, että leivon kakun, kunhan kerkeän... 

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 24.1.2015

Elämä on tehty elämistä varten ja unelmat toteutettaviksi. On kieltämättä ollut aikamoista turbulenssia koko vuosi ja sitä edellinenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt kun jälkikäteen katsoo menneisiin, niin ei voi olla kuin tyytyväinen kokonaisuuteen. On ihanaa huomata, kuinka viimeisten kuukausien aikana on toteutunut monta haaveilemaani juttua. Ja ettei kukaan luule, että kultalusikka on jossain piilotettuna, niin ei ole. Kyllä sitä on saanut tehdä paljon ja pitkäjänteisesti erilaisia asioita, että ollaan tässä hetkessä. Joskus asiat vaan lähtevät rullaamaan eteenpäin ja jokainen askel tuo eteensä uusia seikkailuja. Pitää uskaltaa unelmoida ja kulkea eteenpäin, vaikka sen harmaan kiven läpi. Mie uskon siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ilmeisesti miullekin on riittänyt onnenmurusia ja olen siitä hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen myös niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet näitä asioita ja jotka ovat eläneet kanssani, kuunnelleet ja tukeneet, nauraneet ja itkeneet kanssani. Lisäksi olen enemmän kuin kiitollinen erityisesti teille blogini lukijoille, jotka olette jaksaneet kulkea mukanani jo yhdeksättä vuotta, lukea juttujani ja kommentoida niitä tai mikä parasta, saaneet kenties pienen innostuksen keittiöpuuhiin tai testanneet jakamiani ohjeita. Ilman teitä nimittäin ei olisi koko blogia tai mitään muutakaan. Siispä suuret kiitokset! 

Mitäs tänä vuonna sitten tapahtuu? Ainakin olen hakemassa keittiöinspiraatiota harrastamalla itse esim. Marttojen sekä kansalaisopiston ohjaamana, tietokoneella on jemmassa paljon blogattavaa ja Heiliinkin tulee ihan uusia juttuja. Sitten meinasin yrittää parvekeviljelyä uudelleen, tällä kertaa apuna on maalaisjärki, tiukka yrtteihin rajautuminen ja altakastelu-valaisukeittiöpuutarhalaite, jolla saa kasvatettua yrtit talvellakin. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen viime keväänä aloitettu kotiviljely. Chilit kuoli pystyyn ja lukuisista taimista vain kaksi tuotti hedelmää. Toinen chilipalko surkastui mystisesti ja toinen homehtui, että reilun puolen vuoden yrittäminen ei tuottanut edes maistettavaa murusta... No, tulipahan kokeiltua. Jatkossakin ostan chilini kaupasta ja lopetan viherpeukalosta haaveilemisen. Osa yrteistä sentään onnistui selviämään kesän yli ja niitä olen ripotellut ruokiin pakastimesta, satoa jäi ihan säilöntään asti. Niin ja se miun viime vuonna aloittamani Täydellisen Kardemummakakun etsintä jatkuu edelleen, mummoni leipoman vertaista reseptiä kun ei ole vieläkään sattunut eteen!

Mikäli täällä blogissa on joskus rauhallisempaa tai haluat tietää, mitä taustalla tapahtuu, niin suosittelen tykkäämään Cebicin keittiön Facebook-sivusta! Facebookissa menee kohta rikki 1000 tykkääjän raja ja meinasin järjestää pienen arvonnan, kun  kerkesi elokuiset blogisynttäritkin mennä ohi huikeista suunnitelmista huolimatta...

Joten jatketaanhan yhdessä matkaa eteenpäin ja katsotaan kivien ja kantojen alle, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan? :)