Persikka-mascarponekakku

Keväinen ja raikas mascarponejuustolla tehty kakku on kiva herkku kahvipöytään

Tänä keväänä on tullut leivoskeltua kakkuja vähän hiljaisempaan tahtiin, mutta pääsiäiseksi tekaisin tämmöisen hyydytetyn kakun viemisiksi vanhempieni pääsiäispöytään. Pidän persikasta ja pohdin pitkään, millaisen herkun siitä tekesin. Koska kokeilukelpoisia ideoita oli useampia, tein vielä ystävieni luokse vietäväksi ison murupintaisen persikkapiirakan (ohje tulossa). Tässä kakussa ei ole persikkaa soseutettu täytteeseen, vaan se jätetään paloiksi tuomaan suutuntumaa. Kieltämättä leikatessa ulkonäkö hieman kärsii, mutta ei anneta sen häiritä. Maku on kuitenkin ihana! Resepti on julkaistu myös Heilin ruokasivullani muutama viikko sitten. 

24-26 cm irtopohjavuokaan

keksipohja

150 g digestive-keksejä

75 g voita sulatettuna

1 rkl sokeria

persikka-mascarponetäyte

2 dl kuohukermaa

500 g mascarpone-tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 sitruunan mehu

5 liivatelehteä

1 iso prk persikkasäilykettä

persikkakiille

1 pieni prk persikkasäilykettä

1 mangopiltti

2 rkl sokeria

½ sitruunan mehu

3 liivatelehteä

koristeluu n ananaskirsikoita

Murskaa keksit kattilassa perunasurvimella, sekoita joukkoon voisula ja sokeri. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistamisen ajaksi. Valuta persikat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi, purista sitruunasta mehu. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja sekoita sen joukkoon mascarpone-tuorejuusto. Mausta seos sokereilla ja sekoita joukkoon persikkakuutiot. Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Kuumenna reilu ruokalusikallinen täytteeseen tulevasta sitruunamehusta kiehuvaksi ja sulata siihen kuivaksi puristellut pehmenneet liivatelehdet. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja vispaa se täytteen joukkoon ohuena nauhana. Tarkista seoksen maku ja mausta tarvittaessa lisää sokereilla. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti. 

Valmista kiille, kun täyte on hyytynyt, ettei se valahda kakun keskelle. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Valuta persikat ja soseuta ne sauvasekoittimella tasaiseksi, lisää joukkoon mangopiltti ja ripaus sokeria. Purista puolikkaan sitruunan mehu ja kaada suurin osa persikkasoseen joukkoon, kuumenna ruokalusikallinen sitruunamehua kiehuvaksi. Sulata pehmenneet, kuiviksi puristellut liivatteet sitruunamehuun ja kaada seos persikkasoseen joukkoon. Kaada kiille varovasti hyytyneen täytteen päälle ja anna hyytyä kylmässä vähintään 1,5 tuntia ennen tarjoilua. Irrota vuoasta reunat ja nosta kakku tarjoiluvadille. Koristele kakku ananaskirsikoilla ja tarjoile välittömästi. Kakku säilyy hyvänä jääkaapissa muutaman päivän.

Liian innokas kokki sai kakun reunankin hajoamaan vuoasta irroitettaessa

Kakku oli maultaan ihanan raikas ja keväinen, joten se sopi myös pääsiäiseen tai muihin kevään juhliin vallan mainiosti. Pelkkä kakkumassa on hieman tylsä eikä niin värikäs, niin kannattaa ihmeessä tehdä nopea kiille kakun päälle. Näin kakku saa ihan hetkessä uuden ulottuvuuden! Kuten yllä olevaan kuvatekstiin kirjoitinkin, onnistuin hajottamaan pätkän keksipohjaa kakkua vuoasta irroittaessani. Digestive-kekseistä ja voista tulee melko tiivis ja kova lopputulos, joten sen takia pääsääntöisesti käytänkin jotain muita keksejä. Myös voin vaihtaminen oivariiniin helpottaa kakun leikkaamista, mutta eipä mikään estä kostuttamasta voi-keksipohjaa vaikkapa vaniljamaidolla. Halutessaan irtopohjavuoan voi myös vuorata kelmulla tai leivinpaperilla, monet leipurit vannovat myös vuokasprayn nimeen mutta minä olen jättänyt sen vielä kauppaan. Voin nimittäin kuvitella, millaiseksi luisteluradaksi saisin keittiöni sprayamalla öljyä... Kuvat tässä reseptissä taitaa olla ihan ensimmäiset ruudut, jotka nappasin uudella linssilläni. Huomaa kyllä, ettei ole ihan tarkkaa ja lopputulos näytti erilaiselta, mitä kuvittelin. Onneksi on taas koko loppuelämä aikaa harjoitella valokuvaamista ja siihen liittyviä asioita :)

Tomaattisalaatti

Nopea tomaattisalaatti muistuttaa salsaa

Muistan jo lapsuudestani, kuinka mummoni teki tomaatista ja sipulista salaattia, joka maustettiin ketsupilla. Ohjeen hän muistaakeni oli bongannut joskus jostain telkkariohjelmasta. Tätä kyseistä lisuketta tuli tehtyä usein kotonakin asuessani, mutta sitten se unohtui vuosikausiksi. Nyt kun jääkaapissa oli rasiallinen päiväysuhkaisia kirsikkatomaatteja, tämä herkku muistui mieleeni. Niinpä muokkasin muistamaani ohjetta hieman ja tämä on lopputulos. Hieman tomaattisalsan kaltainen herkku, joka raikastaa niin grilliruoan kuin tavallisenkin kotiruoan. 

250 g kirsikkatomaatteja

1 pieni sipuli

n. ½ dl basilikasilppua

1 rkl rypsiöljyä

2 rkl tomaattiketsuppia

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

Hienonna tomaatti pieniksi kuutioiksi ja silppua sipuli hienoksi silpuksi. Hienonna basilika, helpoiten se käy käärimällä lehdet yhteen ja leikkaamalla sen jälkeen tiukka rulla pikkuruiseksi silpuksi. Yhdistä ainekset kulhossa ja mausta seos suolalla, pippurilla ja ketsupilla, lorauta joukkoon hieman rypsiöljyä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile erilaisten ruokien lisukkeena tai vaikkapa tortillan täytteenä. 

Muutamassa minuutissa valmista ja maistuu takuuvarmasti! Ketsupin juju on mehevöittää aineksia ja sen sisältämä sokeri tuo pientä makeutta pyöristämään kokonaisuutta. Kuulostaa ehkä hieman hurjalta, mutta toimii ihan oikeasti. Kannattaa kokeilla! Näin ihanan kesäsipulin aikaan kannattaa korvata sipuli varsineen hienonnetuilla kesäsipuleilla, niin salaatti saa lisää väriä. Nyt kun mietin, niin tämähän olisi mitä oivallisin täyte crostineillekin, eli uunissa paahdetuille öljytyille patonkisiivuille sipaistaan pieni keko salaattia ja tarjoillaan alkupalana. Myös mozzarellan, kotijuuston tai fetajuuston kaveriksi tämä sopisi hyvin.

Parsarisotto ja valkoviinibroileri

Keväinen parsarisotto on ihanaa valkoviinissä haudutetun broilerin kanssa

Kevään huomaa saapuneen viimeistään silloin, kun kaupasta löytyy kauniita vihreitä parsanippuja. Tässä keittiössä parsaa on kokkailtu aktiivisesti useampi vuosi, mutta huomasin että näitä reseptejä on aivan liian vähän täällä. Joten nyt on aika julkaista helppo ja hyvä risoton ohje, jossa on käytetty näitä kevään herkkuvarsia. Käytin risottoon puolen kilon nipusta vain puolet, joten lopusta tein pienen keiton. Lisäsin parsan kaveriksi vähän kesäsipulia, jauhoisen perunan, kasvislientä ja mausteita. Ja tietenkin pieni kermaloraus sopi keittoa pehmentämään. Sekin oli herkullista! Sellaisilla parsaherkuilla tässä talossa jatkettiin pääsiäisen tarjoiluita, kun lammaspaisti oli jo nautittu.

Parsarisotto

2 annosta

250 g vihreää parsaa

2-4 kesäsipulia varsineen

1 rkl voita paistamiseen

3 rkl voita kuullottamiseen

2 dl risottoriisiä

2 dl kuivaa valkoviiniä

n. 6 dl kanalientä

mustapippuria

n. 50 g parmesaania raastettuna

2 rkl voita kiillottamiseen

Valkoviinibroileri

2 annosta

2 broilerin rintafilettä

1 rkl voita paistamiseen

1 dl valkoviiniä

suolaa

mustapippuria

Ota parsanvarresta kiinni ja taita, niin puumainen tyviosa katkeaa ja parsa on huuhtelun jälkeen valmista käytettäväksi. Nuoria ohutkuorisia vihreitä parsoja on turha kuoria. Pilko parsat muutamaan osaan ja leikkaa kesäsipulit isohkoiksi siivuiksi. Paista kasvikset voinokareen kera paistinpannulla ja jätä odottamaan. Kiehauta kanaliemi. Kuumenna laaja kasari tai kattila ja kuullota risottoriisit voissa, riisit eivät saa ruskistua vaan muuttua läpikuultaviksi. Lisää pannulle valkoviini ja kiehauta riisi kuivaksi, alenna pannun lämpöä. Lisää kiehuvankuumaa kanalientä pieni kauhallinen kerrallaan riisin joukkoon, kun edellinen liemiannos on imeytynyt riisiin. Sekoita risottoa usein oikean lopputuloksen saamiseksi, kypsennä risottoriisi al denteksi ettei se muutu liian puuromaiseksi ja siinä säilyy pieni purutuntuma. Juuri ennen valmistumista lisää risottoon paistetut parsat ja sipulit mukaan lämpenemään, mausta risotto mustapippurilla. Viimeistele risotto runsaalla raastetulla parmesaanilla ja voinokareella. Risoton kuuluu jäädä valuvan pehmeäksi, joten lisää tarvittaessa vielä tilkkanen lientä. Tarjoile parsarisotto välittömästi, ettei se jämäköidy liikaa. Parsarisotto maistuu ihanalta sellaisenaan, mutta halutessaan ateriaa voi tukevoittaa mehevällä broilerilla. Leikkaa broilerinfileet auki perhosfileiksi paista ne voinokareen kanssa pannulla kauniin ruskeiksi. Lisää pannulle valkoviiniä ja hauduta broileri kypsäksi kannen alla. Mausta fileet mustapippurilla ja suolalla. Mikäli neste haihtuu kokonaan, voit lisätä viiniä tai kanalientä pannulle. Pidä fileet lämpimänä tarjoilua varten. Kasaa lautaselle keko risottoa ja asettele broilerit annoksille, koristele annos kesäsipulin varrella tai yrteillä.

Kylläpä oli maukasta ja minun suuhuni sopivaa! Parsan hento ja herkullinen maku pääsee hyvin esiin, kun annoksen muutkin raaka-aineet ovat hillittyjä. Sen takia en laittanut esimerkiksi lempiyrttiäni timjamia kuin koristeeksi annokseen, että parsa saa olla annoksessa pääosassa. Tuo broilerin kypsennystapa on tullut jäädäkseen: tein ensimmäisen kerran broileria tällä tavalla kokatessani broileria kermaisessa ja tomaattisessa kastikkeessa ja siitä lähtien olen kypsentänyt broilerin juuri näin. Kannattaa kokeilla, niin saa lautaselleen ihanan mehevää broileria. 

Halutessaan valkoviinin voi korvata risotossa kana- tai kasvisliemellä ja tilkalla sitruunamehua, sillä pieni hapokkuus sopii raikastamaan kokonaisuutta. Broileriin käytetyn valkoviinin voi korvata millä tahansa nesteellä, kuten vichyllä tai omenatuoremehulla, sillä nesteen tarkoitus on säilyttää broilerin mehukkuus ja höyrystää broileri kypsäksi. Kiehuessaan viinin alkoholi haihtuu ja jättää vain makua, joten se sopii myös lapsille tarjottavaan ruokaan. Älä siis lisää viiniä enää juuri ennen tarjoilua!

Resepti on julkaistu myös Karjalan Heilissä 19.4.2015 ruokapalstallani.

Kinkkunapit

Helppo ja herkullinen kinkkutahna maistuu ruissipseistä tarjoiltuna

Teen usein - kaverinikin tämän ovat saaneet kokea - helppoa ja nopeaa kinkkutahnaa tarjottavaksi ruissipseistä. Herkullinen täyte valmistuu hetkessä ja sen voi pursottaa tai lusikoida sipseille, crustadeille, palttoonappeihin tai se sopii myös tuulihattuihin, uuniperunalle tai ihan mihin vaan. Tätä on myös helppo varioida kaapista löytyvien ainesten mukaan. Ruissipsejäkin saa nykyään perinteisen lisäksi useaa eri maustettua versiota. Empiiristen tutkimusteni mukaisesti herkullisin on chilillä maustettu, sillä chiliaste ei ole kovin voimakas ja se käy hyvin kinkun kaveriksi. Näiden nappien maku on sour cream & onion. Kuva on muuten otettu uudella linssilläni, joka tuli hankittua muutama viikko sitten. Kyllä saa pienillä asioilla kuviin eloa, kun vertaa aiempiin perusputkella otettuihin kuviin! Eli seikkailut valokuvauksen maailmassa jatkuvat ja lisävinkkejä saa onneksi meidän työpaikan valokuvauskerhostakin. Ihan huippua!

300 g saunapalvikinkkua

300 g Philadelphia-tuorejuustoa

ruohosipulia (basilikaa, persiljaa, timjamia)

merisuolaa

mustapippuria

½ pss ruissipsejä

yrttejä koristeluun

Hienonna kinkku hyvin pieneksi rouheeksi ja sekoita se notkistettuun tuorejuustoon, tarvittaessa tahnaa voi käyttötarpeen mukaan löysyttää vaikkapa ranskankermalla. Silppua puolisen punttia mieleistäsi yrttiä ja sekoita tahnan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja anna makuuntua jääkaapissa. Lusikoi tahna (tyllalla varustettuun) pursotinpussiin ja pidä jääkaapissa tarjoiluun saakka. Pursota napeille täytettä ja koristele yrteillä. Napit kestävät hetken lötkistymättä ennen tarjoilua ja tarvittaessa ylijäämän (minkä????!!!!) voi säilyttää jääkaapissa. Sopii erityisen hyvin kuohuviinin kanssa tarjottavaksi pienenä suupalana ennen illallista. Nautitaan hyvässä seurassa.

Tämä on kyllä meikäläisen bravuuri ja klassikko! Näitä nappeja tulee tehtyä suunnilleen joka kerta ennen meidän kaveriporukan illallisia ja tein kasvistäytteisiä nappeja tarjolle synttäreillenikin maaliskuussa. Joskus laitan täytteeksi myös paprikaa tai suolakurkkua, joskus punasipulia, joskus jotain juustoakin. Käytännössä näihin tahnoihin ja täytteisiin voi upottaa ihan mitä vain sattuu olemaan saatavilla. Samoin kermaviiliä, turkkilaista jogurttia, ranskankermaa tai muuta vastaavaa voi upottaa täytteen joukkoon, mutta mielestäni paras syntyy juurikin pääsääntöisesti tuorejuustoa käyttämällä.

Turkkilaiset fetasikarit

Turkkilaiset fetasikarirullat

Joensuuhun avautui alkuvuodesta etninen ruokakauppa, Halal Market. Pienestä erikoispuodista saa mm. itämaisia mausteita, säilykkeitä, mehuja sekä myös halal-teurastettua lihaa. Kävin siellä toista kertaa ja mukaani tarttui mm. juustoja, taikinoita, säilyketahnoja ja appelsiininkukkavettä, granaattiomenasiirappia ja mausteita. Ostin myös karitsanjauhelihaa pienen paketin, mutta iso edullinen fetajuustotölkki jäi tälläkin kertaa odottamaan isompaa ruokavieraiden määrää. Onnekseni mukanani ruokaretkellä oli pari työkaveria ja toinen heistä toimi meille tulkkina. Ja sepäs olikin hauskaa! Tutkimme hyllyjen valikoimia innokkaasti varmasti reilut puoli tuntia, vaikka pinta-alaa kaupalla ei ihan älyttömästi ole. Niinpä saimme paljon tietoutta siitä, mitä eri purnukat sisältävät ja kuinka tuotteita voi käyttää. Suurin ahaa-elämys syntyi pakastealtaalla, sillä siellä oli filotaikinan lisäksi myynnissä yufkaa. Yufka on ystäväni mukaan parempaa kuin filo, sillä se ei ole niin sitkeää. Niinpä ostin yufkaa paketillisen ja sain vielä samana iltana to do -ohjeet kuvien kera. Eli kiitos vaan hauskasta reseptistä! Tätä teen varmasti toistekin ja kieltämättä mielessäni pyörii jo monta muuta uutta ideaa kyseistä taikinaa hyödyntäen.

n. 25 kpl

1 pkt (360 g) yufka-taikinaa

400 g fetajuustoa

2 kananmunaa

2 dl persiljaa hienonnettuna

vettä taikinan liimaamiseen

auringonkukka- tai rypsiöljyä kypsentämiseen

Ota taikinapaketti sulamaan huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen leipomista. Hienonna fetajuusto haarukalla kulhossa ja sekoita joukkoon kananmunat sekä hienoksi silputtu persilja. Avaa taikinapaketti ja laita yksi taikinalevy kerrallaan työpöydälle. Pidä muut levyt hyvin suojattuna vaikkapa muovin tai leivinliinan alla kuivumisen estämiseksi. Kuivahtaneet ohuet taikina-arkit murtuvat helposti. Laita taikinan leveään päähän pieni määrä, noin vajaa ruokalusikallinen, fetatäytettä pitkittäin kapeaksi vanaksi. Voit laittaa täytteen myös pursotinpussiin ja pursottaa pyöreällä tyllalla täytettä levylle. Taita leveät sivureunat taikinan keskustaa kohti, että saat käärittyä päät siististi paketiksi. Pyöritä taikina ohueksi rullaksi, kostuta taikinan terävä kärki kunnolla vedellä liimaten (käytä apuna pullasutia) ja taputtele taikinakäärö umpeen. Tee samoin kaikille taikinalevyille. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä ja lorauta siihen reilun sentin kerros mietoa öljyä. Paista muutama rulla kerrallaan ruskeatäplikkääksi, paistoon menee yllättävän vähän aikaa. Käännä rullat, kun ne ovat saaneet väriä. Varaa viereen kansi, sillä kuuma öljy voi roiskua. Kasaa paistetut sikarit keoksi lautaselle ja tarjoa ne hieman jäähtyneenä.

Nam! Sikarirullat olivat ihania lämpimänä ja koska niitä tuli hyvin paljon, ne säilyivät näppärästi jääkaapissa seuraavaa tarjoilukertaa varten. Rullia voi lämmittää uudelleen uunissa tai mikrossa, mutta maistuivat ne ihan suoraan jääkaapistakin otettuna. Omaan keittiööni parasta olisikin, jos paketista saisi näppärästi otettua puolet tai kolmasosan käyttöön yhdellä kertaa ja muut voisi laittaa takaisin pakastimeen. Nyt se ei ollut mahdollista, sillä tietysti kerkesin sulattaa kaikki taikina-arkit kerralla. En ole ihan varma, minkä kanssa nämä rullat tulisi nauttia tai tarjoilla, mutta uskoisin niiden sopivan hyvin vaikkapa illanistujaisiin, meze-pöytään tai raikkaan salaatin kaveriksi. Tein sen virheen, että laitoin ensimmäisiin rulliin liikaa täytettä ja lopuille taikinoille piti säveltää lisää täytettä. Oikeasti taikinan sisään kääritään hyvin vähän täytettä, tämän aion muistaa jatkossa. Laitoin muutaman rullan sisään pehmeää vuohenjuustoa + basilikaa, osaan mozzarellaraastetta ja basilikaa, joihinkin sipulituorejuustoa jne. Hyviä tuli niistäkin, mutta mielestäni tuo feta-persilja oli kuitenkin ehdottomasti parhaimman makuista. Fetassa ja persiljassa oli tarpeeksi luonnetta miedon taikinan pariksi. Taikina sopii suolattomana varmasti hyvin myös makeaan leivontaan ja miksei sisään voisi kääräistä kestohitti Nutellaa, pähkinöitä tai muuta vastaavaa.

Ohuen ohut taikina käärittynä ja sisälle kätkeytyy fetajuustoa yrttien kera

Yllä olevassa kuvassa ovat pyöritellyt sikarirullat ennen paistamista. Kuten kuvasta huomaa, taikina on todellakin hyvin ohutta ja herkkää. Taikinalevyt tulee suojata kuivumiselta käsittelyn aikana, joten massiivisena sarjatyönä näitä ei voi tehdä. Tuttu juttu karjalanpiirakoista! Sitten terävä pää kannattaa liimata kunnolla vedellä kiinni, ettei rulla lähde avautumaan paistamisen aikana. Mikäli pannulla käryyttäminen kammottaa, voi nämä sikarit paistaa hyvin myös uunissa, kannattaa voidella ne ensin kananmunalla kauniin paistopinnan saamiseksi. 

Yufkaa myydään mm. tällaisessa pakkauksessa pakastealtaassa

Tuommoinen paketti sieltä pakastealtaasta löytyi. Taikinassa oli mielestäni pelkästään vehnäjauhoja ja vettä, suolaa siinä ei ainakaan ollut. Hintaa riittoisalla paketilla oli täällä alle neljä euroa, joten ei paha. Nämä rullat ovat kuulemma hyvin suosittuja Turkissa ja ystäväni perheessä näitä on totuttu syömään ja nyt niitä on mahdollista tehdä myös täällä kaukana etelän helteistä. 

Karjalan Heili 4.4.2015

Resepti on julkaistu myös pääsiäislauantain Heilissä. Ohessa kuvakaappaus Heilin verkkolehdestä. Mitäs toiveita teillä olisi lukea lehdestä? Kesän juhlien lähestyessä varmaankin on tulossa erilaisia juhlatarjoiluja, mutta mieluusti tekisin juttuja aiheista, jotka kiinnostavat lukijoitakin :)

Helppo kinuskitorttu

Kinuskitorttu valmistuu nopeasti

Jostain netistä bongasin aikanaan helpon reseptin, johon käytetään kondensoitua, karamellisoitua maitoa. Kaikista hauskinta tässä reseptissä on se, että se lopputulos muistuttaa ihan juustokakkua sisältämättä sitä lainkaan. Eli varsin näppärä huijaus, joka valmistuu ilman suurempaa tuskaa. Kakun kanssa kannattaa tarjoilla jotain marjaa, joka raikastaa makua. Minä nakkasin kaveriksi mustikoita pakastimesta, mutta vadelma olisi vieläkin parempi maultaan, ainakin minun mielestäni.

20 cm irtopohjavuokaan

150 g kaurakeksejä

75 g voita sulatettuna

1 dl vaniljakreemijauhetta

3 dl kylmää vettä

3 kananmunaa

1 prk karamellisoitua maitotiivistettä

Murskaa keksit hienoksi ja sekoita voisulan kanssa. Painele seos irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin kohmettumaan. Vatkaa vaniljakreemijauhe veden kanssa kreemiksi sähkövatkaimella noin viiden minuutin ajan. Sekoita joukkoon kananmunat sekä karamellisoitu maito. Kaada täyte vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa tunnin ajan (laita päälle leivinpaperi, jos pinta uhkaa tummua liikaa). Sammuta uuni ja anna tortun olla uunissa vielä vähintään puolisen tuntia. Anna tortun jäähtyä ja irrota vuoasta kakkuvadille. Koristele torttu marjoilla juuri ennen tarjoilua.

Namnam! Vaikka tämä on aika makeaa, on se silti niin ihanaa herkkua. Tein tämän pieneen vuokaan, kovin isoa tästä ei siis tule. Mikäli käytät isoa 26-28cm irtopohjavuokaa, kannattaa resepti tuplata. Maitotiiveisteitä myydään yleensä säilykehyllyssä kookosmaitojen vieressä. Mikäli sieltä ei löydy, niin kannattaa kurkata leivontahyllyyn. Minun tutkimusteni mukaan näitä erilaisia maitotiivisteitä (kondensoitu, karemellisoitu, suklainen) myydään jo ihan pienemmissäkin ruokakaupoissa, kun muutamia vuosia sitten niitä ei löytänyt kuin erikoiskaupoista tai kaikkein isoimmasta kaupungin kaupasta. Ihan ensimmäiset maitotiivisteeni olen tuonut matkalaukussa reissuiltani, joten tämä muutos on otettu ihan ilolla vastaan :)

Reseptissä on käytetty keskimmäistä tuotetta

Valkosuklaapannacotta ja granaattiomenakompotti

Valkosuklainen pannacotta ja kirpsakka granaattiomenakompotti

Vietimme jo tammikuussa ystävieni kanssa illanistujaisia, jonne kokkailimme yhdessä upean illallisen. Kävimme yhdessä kaupoista hakemassa ihania raaka-aineita, valmistelimme edellisenä iltana suuren osan ruoista valmiiksi ja jatkoimme kokkailua seuraavana päivänä juhlatalona toimineessa ystävieni kodissa. Minun vastuullani oli valmistaa jälkiruoka kokonaisuudessaan ja päädyin yhteen jälkkärilemppariini, pannacottaan. Pannacotta oli helppo valmistaa etukäteen hyytymään ja pakata kylmälaukkuun, kompotinkin keittelin valmiiksi ja vein sen mukanani isossa hillopurkissa. Näin jäi aikaa loppujen ruokien valmistamiselle ja tähän herkkuun oli hyvä päättää herkullinen viiden ruokalajin illallinen. Lisäksi granaattiomenan sesonki on nyt ja ihanan kirpeän makea hedelmä onkin oiva pari niin suolaiseen kuin makeaankin. Kannattaa kokeilla!

4 annosta

Valkosuklaapannacotta

2 dl kuohukermaa

3 dl täysmaitoa

1 vaniljatanko

½ dl sokeria

130 g valkosuklaata

2 liivatelehteä

Granaattiomenakompotti

2 kypsää granaattiomenaa

1 dl vadelmamehua

1 tähtianis

1 dl hillo-marmeladisokeria

Mittaa kerma ja maito isoon kattilaan, halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kermamaidon joukkoon. Lisää kattilaan myös sokeri sekä vaniljatanko. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan varovasti vispilöiden 15 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja poista vaniljatanko, lisää joukkoon paloiteltu valkosuklaa ja sekoita tasaiseksi. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen veteen 5 minuutiksi. Purista liivatteet kuivaksi ja lisää kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja annostele kauniisiin maljoihin. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti. Ota pannacottat juuri ennen tarjoilua jääkaapista, lisää päälle granaattiomenakompottia ja koristele annokset vaikkapa tuoreilla vadelmilla, sitruunamelissan tai basilikan lehdillä ja kokonaisella tähtianiksella.

Halkaise granaattiomenat ja nypi siemenet kattilaan yksitellen. Poista kaikki valkea malto. Lisää kattilaan vadelmamehu, tähtianis ja hillo-marmeladisokeri. Keitä hillokkeeksi varttitunti välillä sekoitellen ja anna jäähtyä jääkaapissa kylmäksi.  

I-h-a-n-a-a! Rakastan pannacottan kermaisuutta ja pehmeyttä, erityisesti silloin kun sen kanssa tarjoillaan jotain kirpeää. Pienensin ohjeen blogia varten, tein illanistujaisiimme nimittäin 12 annosta pannacottaa lisukkeineen. Ja leivoin vielä espressokeksejä lautasen reunalle laitettavaksi, mutta unohdin tarjoilla ne jälkkärin kanssa, kun nostimme annokset nopeasti tarjolle. Nautiskelimme rapeat keksit sitten ruokailun jälkeen myöhemmin illalla. Loppujen lopuksi unohdukseni oli varmaan ihan hyvä juttu, sillä mielestäni pannacotta ei enää tarvinnut lisäosia. Pitääkin laittaa keksien ohje joku kerta blogiin! 

Tämä resepti on julkaistu Heilissä helmikuussa ruokasivulla, yhdessä parin muun kermaisen reseptin kanssa. Ohessa on kuvakaappaus verkkolehden sivuilta.

Helmililjoja pääsiäiseksi

Olen aina pitänyt paljon kukista, mutta vasta viimeiset reilut 1,5 vuotta minulla on ollut mahdollisuus pitää niitä kotonani säännöllisesti. Eli muuttaessani toissakesänä isompaan asuntoon lisääntyi pöytätila sekä luonnonvalo, lisäksi asuntoni parvekkeella on katto. Viherpeukaloni on kadonnut syntyessäni jonnekin (29-vuotissynttäreitäni muuten juhlittiin pari viikkoa sitten) ja olen nyt harjoittanut tätä puutetta hankkimalla jos jonkinmoista kukkapukettia kotiini. Olen edistynyt jo niin paljon, että uskalsin ottaa Blogiringin haasteen vastaan ja tehdä postauksen kukkasista. Oikeastaan huoleni oli ihan turha, sillä kauniit pienet helmililjat ovat sangen helppohoitoisia! Leikkokukat ja muutaman viikon kestävät ruukkukukat ovat suosikkejani, mutta olen myös uskaltautunut parvekeviljelyyn, yrtteihin ja monivuotisiin viherkasveihin. En ole mikään suunnaton värien ystävä, joten onneksi kukakseni valikoitui harmoninen sinertävä helmililja, joista olen tykännytkin aina. Niitä kasvaa mummolassa ja ne ovat minulle mieleisiä pääsiäiskukkia, sillä arastelen hieman keltaista väriä.

Alkuvuodesta sain sisustuskärpäsen pureman ja laitoin koko olohuoneen sisustuksen uusiksi: tilasin ihan vain uuden tummanharvaan sohvan vanhan beigen vuodesohvan tilalle ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensin päätin hankkia sohvan kaveriksi uuden tummanharmaan maton. Sitten tuli mieleen, ettei vuokranantajani minulle jättämä vanha kuution kokoinen kuvaputkitelkkarikaan sovi sisustukseen. Sitten bongasin fb-kirpparilta mustanruskean tv-tason ja kaverini sattui ajelemaan Kuopion Ikeaan, josta toi minulle samalla uudet kirjahyllyt... Hups... Oikeasti tuo 1940-1950 -lukujen tienoilla valmistettu kotimainen ruokapöytä tuoleineen on ainoa asia, joka jäi vanhasta olkkaristani jäljelle. Ja isän poikamiesboksin Marimekon verhot 1970-luvulta. Ja niistäpä en ihan hevillä luovukaan! Ruokapöytä on palvellut pian 10 vuotta kotini ruokahetkiä, ollut alustana monelle keittiöhärväykselleni ja taustana suurelle osalle blogini kuvista. Sen ääressä teen töitä, vietän aikaa vieraideni kanssa ja toteutan itseäni. Tällä viikolla levitin pöydälle sanomalehdet, helmililjat ja heinää, erilaisia purnukoita ja pienen kastelukannun.

Sain museostamme maalta jo viime syksynä lainaan vanhan Korona-kahvipurkin, johon helmililja sopi kuin nakutettu. Vähän samaa väriä löytyy niin helmililjan kukinnoista kuin purkin kyljistä. Olen minimalismin ystävä, joten kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo viehättää suuresti silmääni. Ja asuntoni värimaailma on hyvin pelkistetty: mustaa, valkoista, tummanharmaata ja ripaus ruskeaa, niin pieni hillitty väriruiske on paikallaan. Käytännössä asuntoni väriläiskät ovat juurikin tuo purkki ja pari muuta vanhaa esinettä sekä viikon parin välein vaihtuvat leikkokukat. Niin ja ensimmäisessä kuvassa näkyvät helmililjat päätyivät vanhaan kirpparilta ostettuun isoon leipävuokaan. Laitoin vuokaan neljä sipuliruukkua, painelin vuoan reunojen ja ruukkujen väliin kukkakaupasta ostamaani heinää ja lopputuloksena on kaunis pieni asetelma. Näin usein toimettomina olevat keittiövälineet pääsevät enemmän esille ja hyötykäyttöön. Samalla tavalla voisi hyödyntää montaa muutakin keittiöstä löytyvää juttua, astiaa tai mitä vaan sattuu löytymään. Lopputulos on varmasti ruokaintoilijalle mieleinen :)

Olkkarissa toisen kirjahyllyn päällä on pieni musta asetelma, jonka eteen nakkasin yhden helmililjaruukun folioon käärittynä tuomaan pehmeyttä. Sanoisin, että oikein mukavalta näyttää! Toisena ajatuksena olisi ollut poistaa helmililjat ruukuistaan, pestä mullat pois sipulien ympäriltä ja istuttaa ne lasimaljakkoon sellaisenaan. Kuitenkaan sopivaa maljakkoa tai purkkia ei tähän hätään löytynyt, joten idea jää muhimaan seuraavia viikkoja varten. Ehkäpä pienemmän kukan voisikin istuttaa sille liian suureen maljakkoon, jolloin koko kasvi jää ruukun sisään...

Vastuullisesti ja kotimaisesti kasvatetun helmililjan tunnistaa tuosta sirkkalehtimerkistä. Kun ostaa kotimaisia tuotteita, tukee samalla myös työllisyyttä ja työpaikkojen säilymistä. Joten kannattaa kurkkia, mitä ostoskoriinsa valitsee. Kantokassi olikin näppärä: pyöräilen töihin talvellakin ja ajattelin, että näinköhän kasvit kestävät hengissä reilun kilometrin matkan pikkupakkasessa pyöränkorissa keikkuen. Ei hätää: helmililja viihtyy hyvin ulkona ja ei säikähdä jopa -10 asteen pakkastakaan. Eli niitä ei tarvinnut erikseen pakata johonkin kääröihin tai viedä autolla kotiin, vaan kukat kulkivat siinä missä maitopurkkikin. En kyllä ollut uskoa kuulemaani, joten kävin varmistamassa asian vielä Kauniisti kotimainen -sivustolta kasvien hoito-ohjeista ja kurkkasin myös heidän Facebook-sivuilleenkin Kasvien hoitaminen oli helppoa, onnekseni. Helmililjat olivat pienillä nupuilla ja lämpimässä keittiössä yrttilampun valon alla ne aukesivat täyteen loistoonsa ihan parissa kolmessa päivässä! Kastelin kasveja niukasti, etteivät ne kasvata pitkää vartta. Osan kasvupyrähdyksen kokeneista helmililjoista nakkasin sellaisenaan parvekkeen pöydälle, jossa viileys hidastaa niiden kasvua ja kukintaa. Kun ne ovat koristaneet kotiani tarpeeksi ja kukinta on päättynyt, lahjoitan sipulit vanhemmilleni ja he saavat istuttaa ne maalle mummolan keittiön ikkunan alle tuomaan iloa ensi vuotena. Ja sitä seuraavina. Eli nämä tuovat iloa vielä pitkään!

***

Yhteistyössä Blogirinki ja 

Kauppapuutarhaliitto ry

Simppeli pizza

Yksinkertaisen maistuva pizza tarvitsee vain muutaman täytteen

Pizza on mielestäni herkullisimmillaan silloin, kun siinä on ohut pohja ja muutama laadukas, mutta maistuva täyte. Piirakat ovat sitten asia erikseen ja niille on oma paikkansa. Teen ulkomuistista ja käsituntumalla yleensä pienen pizzapohjan, joka riittää juuri ja juuri pellilliseen. Tällä kertaa täytteeksi päätyi basilikaa, kun puskaa piti harventaa ja polvijärveläisen LiPan juustolan Isoäidin juustoa, jota ostin mukaani Pizzeria Roihusta. Ja väriksi vähän punasipulia. Kyllä oli hyvää!

1 pienehkö pizza

2 dl vettä

2 tl kuivahiivaa

ripaus suolaa

n. 4-5 dl vehnäjauhoja

hyvä loraus oliiviöljyä

tomaattikastiketta

extra mature cheddaria raastettuna

½ punasipuli ohuina siivuina

Isoäidin juustoa (tai mozzarellaa, fetaa, kotijuustoa)

paiston jälkeen basilikaa

halutessasi mustapippuria

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, lisää hiiva ja suola. Vispaa käsin hetki ja lisää mukaan osa vehnäjauhoista, sekoita tasaiseksi ja alusta joukkoon vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irrota kulhon reunoista, lorauta mukaan öljyä ja vaivaa tasaisen kimmoisaksi. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Taputtele taikina pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Lisää päälle tomaattikastiketta (huijasin ja käytin tomaattipyreen ja ketsupin sekoitusta), ripottele päälle vähän cheddaria ja revi päälle juusto sekä ripottele punasipulit. Paista 250-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes pohja on paistunut, mutta juusto ei ole vielä ruskistunut. Revi päälle tuoreita basilikanlehtiä ja rouhi mustapippuria, tarjoile pizza välittömästi. 

Taivaallisen hyvää! Pizza on kyllä näppärää, kun siihen voi upottaa kaiken mahdollisen, mitä kaapeista vain sattuu löytymään. Tällä kertaa tein kasvistäytteellä, vaikka olisi jääkaapissa ollut paketti parmankinkkuakin. Oma suosikkipizzani sisältää yleensä rucolaa tai basilikaa, hyviä juustoja (mozzarella, vuohenjuusto, LiPa) ja vaikkapa parmankinkkua. Pidän myös artisokansydämistä, oliiveista ja pekonista. Kun on päässyt maistamaan hyvää italialaistyyppistä, suomalaisittain jopa niukkaa pizzaa, on sellaista tehtävä myös kotona. En edes muista, milloin olisin viimeksi syönyt tai tehnyt vanhaa suosikkiani kinkku-ananas-aurajuustoa. Niin ne ajat ja tavat muuttuvat... :) Mitä sinun suosikkipizzasi sisältää? Onko eroa siinä, millaista pizzaa syöt ravintolassa tai mitä teet kotona?

Hapankermakakku

Maukas ja mehevä kakku, erikoisesta nimestään huolimatta

Jääkaapissa nökötti kuohukermapurkki, jonka päiväys oli umpeutunut muutama päivä sitten. Haju- ja makutestin perusteella kerma oli vielä käyttökelpoista, joten kaivoin ikivanhan hapankermakakun reseptin kätköistäni. Tosin nimensä veroisesti, jos kerma olisi kerennyt jo vähän happamoitumaan, ei se olisi menoa haitannut. Lopputuloksena oli suussasulava kakku kahvin seuraksi. Kannattaa kokeilla, vaikka kerma olisikin ihan tuoretta. Netissä ruoanlaittajia ja leipojia mietityttää kokemukseni perusteella hyvinkin usein viimeiset käyttöpäivät, parasta ennen -merkinnät ja se, onko tuote kerennyt mennä jo pilalle. Vanhat hyvät keinot kunniaan: jos se näyttää hyvältä eikä siinä ole muutoksia, jos se tuoksuu raikkaalle ja jos se maistuu tai haisee normaalille, voi tuotetta käyttää huoletta. Kuitenkin kannattaa huomioida, ettei pakastinkaan pelasta pilaantunutta tuotetta tai raskaana oleville ja lapsille tai herkkävatsaisille vanhaksi menneitä tuotteita ei kannata tarjota. Keittiössä maalaisjärjen käyttö on enemmän kuin suotavaa eikä biojätepönttöä kannata ruokkia silloin, kun siihen ei ole aihetta.

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl perunajauhoja

½ tl suolaa

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

100 g voita sulatettuna

2 dl (hapanta) kermaa

2 kananmunaa

koristeluun tomusokeria

Siivilöi kuivat aineet kulhoon, lisää sulatettu voi ja kerma. Vatkaa taikinaa pari minuuttia sähkövatkaimella ja lisää kananmunat, vatkaa toiset pari minuuttia. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja tee nuolijalla keskelle taikinaa vako, että kakku kohoaa tasaisesti. Paista kakkua 180-asteisessa uunissa n. 35-45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla, jos tikkuun ei jää taikinaa, on kakku valmis. Kumoa hieman jäähtynyt kakku tarjoiluvadille ja koristele halutessasi tomusokerilla.

Herkullista! Kakusta tuli mehevä ja maukas, muistutti mummolan kahvikakkuja koostumukseltaan ja maultaan. Sellainen oikea kunnon vanhanajan kakku! Mikäli kakkuun kaipaa lisää makua, voisi sitä tuunata vaikkapa kardemummalla, sitruunankuoriraasteella, suklaahipuilla tai tuhdimmalla vaniljalla. Mutta hyvin pärjää ilmankin :)

Kukkakaali-savuporokeitto

Sametinpehmeä kukkakaali-savuporokeitto

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, teen keittoja aivan liian harvoin ja kun teen, ne ovat yleensä sosekeittoja. Tällä kertaa lempeä kukkakaali sai rinnalleen vahvaa savuporoa. Keitto oli sametinpehmeää ja hyvin maukasta, rinnalle sopi hyvin palanen näkkileipää. Lisäksi ruoka valmistui hetkessä, samalla kun tein muita keittiöhommia. Näppärää!

2 annosta

500 g kukkakaali

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 rosmariininoksa

(1 kasvisliemikuutio)

vettä

100 g savuporotuorejuustoa

(1 dl kermaa)

suolaa

mustapippuria

koristeluun timjamia

Irrota kukkakaalista suojalehdet ja kova kanta, pilko kukkakaali palasiksi. Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipuli. Laita kasvispalat sekä oksa tuoretta rosmariinia kattilaan ja peitä kasvikset juuri ja juuri vedellä. Lisää joukkoon halutessasi kasvisliemikuutio. Keitä kasvikset kypsäksi ja nouki yrttioksa pois kattilasta. Soseuta keitto samettiseksi. Lisää savuporotuorejuusto sekä lisää tarvittaessa kermaa, mikäli keitto on liian sakeaa. Anna juuston sulaa ja tarkista maku, lisää maun mukaan suolaa sekä pippuria. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoile.

Olipas makoisaa! Keitossa oli hyvin makua savuporon ansiosta ja keitto oli ehkä elämäni samettisinta koostumukseltaan. Rosmariini komppaa hyvin poron makua, molemmat kun ovat vahvoja ja maanläheisiä makuja. Alunperin suunnitelmissani oli laittaa mukaan perunakin, mutta eipä sellaisia kaapista löytynyt. Hyvä niin, sillä ei tämä perunaa kaivannut ollenkaan. Kasvisversion saat käyttämällä vaikkapa valkosipulituorejuustoa.

Nutellapulla

Näyttävä ja herkullinen nutellalla täytetty tähtipulla

Viime aikoina netissä on liikkunut paljon reseptejä, joissa käytetään hasselpähkinä-kaakaolevite Nutellaa. Nutella onkin herkullinen tahna, jota voi käyttää monella tapaa ja itse olen käyttänyt sitä mm. lettujen ja vohveleiden täytteenä, kakuntäytteissä tai sellaisenaan keksin päällä. Uusimpana hittireseptinä blogeissa ja leivontaryhmissä on tehty Nutellalla täytettyä tähtipullaa. Tähtipulla on erittäin näyttävä ja yllättävän helppo valmistaa. Pullataikina taipuu nätisti täytteen kanssa kranssimalliin ja lopputulos on hieman nyhtöpullan ja sticky bunin yhdistelmä, eli pullan keskusta on mehevän tahmeahko. Reseptin jälkeen on vaihekuvia, jotka helpottavat pullan muotoilussa. Pullaresepti on julkaistu myös viikonlopun Karjalan Heilissä, jossa lupasin kuvalliset ohjeet löytyvän blogistani.

1 tähtipulla

2,5 dl maitoa
25 g tuorehiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna
75 g voita
n. 6-7 dl vehnäjauhoja
½ prk Nutellaa
kananmunaa voiteluun

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi (kuivahiivaa käytettäessä hieman lämpöisemmäksi) mikrossa isossa kulhossa ja sekoita joukkoon hiiva, kananmuna, sokeri, suola ja kardemumma. Vispaa joukkoon noin puolet vehnäjauhoista ja alusta joukkoon loput jauhot sekä sulatettu voi. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Anna pullataikinan kohota leivinliinalla peitettynä vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Kaulitse taikina ohueksi levyksi ja ota siitä ison ruokalautasen avulla neljä pyöreää taikinapalaa. Mikäli taikinaa jää yli, tee niistä vaikkapa pikkupullia. Laita yksi taikinapyörylä leivinpaperille ja levitä päälle nutellaa, jätä reunasta 1cm vajaaksi. Asettele päälle seuraava kerros taikinaa ja nutellaa, toista vielä kerran ja jätä päällimmäinen pullalevy ilman nutellaa. Nipistele pullalevyt hyvin kiinni toisiinsa. Aseta keskelle pullaa juomalasi, paina sillä ympyrä keskelle ja leikkaa levyyn 16 viiltoa lasista lähtien. Ota molempiin käsiin vierekkäiset pullapalat ja kieritä vasenta palaa vasemmalle kierteelle ja oikeaa oikealle. Taita kierteiden päät pullan alle ja toista loppujen palojen kanssa samalla tavalla, anna pullan kohota puoli tuntia. Voitele pullaosat kananmunalla ja paista 175-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, noin 20-30 minuuttia. 

Ihanaa! Pulla on todellakin herkullisen makuista ja ihanaa vaihtelua vaikkapa laskiaisen jälkiruoaksi perinteisten laskiaispullien tilalle. Tein kaksinkertaisen taikinan, joten pyörittelin lopusta taikinasta muutaman pikkupullan ja osasta tein nutellatäytteisiä kierrepullia paperivuokiin. Näin samalla vaivalla sai helposti vierasvaraa pakastimeen ja lämpimäisiä lähetettyä myös perheelle. Nutellapullasta on olemassa useita versioita ja eri blogeista ja YouTubesta löytyy myös videoreseptejä aiheesta. Pullan voi täyttää myös vaikkapa perinteisellä korvapuustitäytteellä tai sen voi säveltää omien mieltymystensä mukaiseksi kaapista löytyvistä aineksista.

Kohonnut pullataikina

Teen pullataikinan mieluiten yleiskoneella, jolloin taikinaan saa kunnolla sitkoa. Taikinan voi alustaa myös käsin, jolloin siihen menee hieman enemmän aikaa. Yleiskoneeni on perintönä saatu aarre, yli 30-vuotias sukutalostamme löytynyt, takuukuitin mukaan jouluksi 1982 lahjaksi ostettu laite. Kenwoodin väri on punaoranssi ja siinä on hieman tummanruskeaa väriä luomassa kontrastia. Olen nimennyt koneen värityksensä mukaisesti Rouva Retroksi ja se onkin oikea silmänilo ja väriläikkä mustavalkoisessa keittiössäni. Koneeseen on olemassa myös lisäosia ja se toimii edelleen kuin unelma, vaikka ikää on leipojaakin enemmän. Kuvan yleiskoneestani löydät CK:n Facebook-sivulta. Pullanteossa minulla on apuna silikoonimatto, kirpparilta löytynyt taipuisa lasta ja kaulin. 

Pullataikinasta otetaan lautasen avulla pyörylöitä

Hyvästä pullataikinasta on helppo kaulita ja leikata tarvittavan kokoinen taikinapala leivontaa varten. Kannattaa huomioida, ettei silikoonista leivinalustaa saa viillellä terävillä esineillä, ettei se mene pilalle. Sen takia käytän tavallista ruokaveistä apuna.

Nutellaa levitetään hyvä määrä pullalevyille

Tämä täyttäminen ja pullan reunojen yhdistäminen nipistelemällä on ehkä se vaikein vaihe. Saa olla tarkkana, että pullalevyt osuvat kohdikkain ne eivät kutistu käsiteltäessä. Koin helpoimmaksi tehdä pullan suoraan leivinpaperille pellille, jolloin sitä ei tarvitse nostella erikseen. On myös tärkeää, että pullalevyt ovat mahdollisimman ohuita, jolloin kerroksista tulee kauniita ja pullasta ei tule ihan jättikokoista.

Pullaan tehtävät viillot ovat tärkeät

Pullan ulkonäköön vaikuttava tekovaihe on tämä, eli pullaan viiltojen tekeminen. Lasin saa painaa kunnolla keskelle pullaa. Minä leikkasin ensin pullalevyn neljään osaan ja isot sektorit vielä kolmeen osaan. Näin saa yhteensä 16 palaa pullaa, joita lähdetään kieputtamaan tangoiksi. Tein viillot terävällä keittiöveitsellä, mutta seuraavalla kerralla käyttänen teräviä keittiösaksia. Pullataikina venyi ja liukui jonkun verran, sillä yksi levyistä jäi liian paksuksi ja täyte on sen verran liukasta, että lopputulos ei ollut ihan siisteimmästä päästä. Myös Nutella valuu hieman ulos ja sotkee kädet. Sen takia itse kieputteluvaiheesta ei ole erillisiä kuvia, koska olisi pitänyt koko ajan olla pesemässä käsiä ja ottamassa valokuvia. Mutta siis vierekkäiset pullapalat otetaan käsiin, vasemman käden palaa pyöritetään spiraalille vasempaan suuntaan ja oikean käden pullapalaa oikealle. Sitten pullapalojen päät nipistetään yhteen ja taitetaan nätisti sakaroiden alle.

Viilletyistä pullapaloista kieputetaan tangot, jotka solmitaan yhteen

Kohottamista, kananmunavoitelua ja paistoa vaille valmis pulla! Kuten kuvasta huomaa, Nutellaa oli lopulta niin pellillä kuin pullallakin. Onneksi pahimmat kököt sai putsattua pullasta pois ja kananmunalla voitelin vain pullaosiot, ettei enää voiteluvaihe sotkisi Nutellaa pitkin poikin. Ja onneksi kohotus+paisto peitti myös kaikkein pahimmat kauneusvirheet ja lopputuloksesta tuli kuin tulikin lopulta ihan nätti, vaikka ensikertalaisena kammotti hieman :) Joko sinä olet kokeillut tätä? Jos et, niin nyt kannattaa laittaa pullataikina kohoamaan!

CK goes print!

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 10.1.2015

Vierähtipä tammikuu ihan huomaamatta ohi, vaikka tarkoituksena oli päivittää blogiin paljon lisää lukemista ja kertoa hieman kuulumisia. Joulunpyhätkin hujahtivat ohi ja lomalla olin vain ykköspäiviä. Vapaapäivät tuli täytettyä tehokkaasti kotihommilla ja rentoutumisella, pahoittelut siis taas vaivanneesta "radiohiljaisuudesta". Jäi sitten tekemättä se edellisvuoden vuosikatsaus, jonka piti pitää sisällään kooste viime vuodesta ja ajatuksistani - blogikin kerkesi täyttää jo 8 vuotta... No, se nyt sitten jäi ja ollaan jo vahvasti uudessa vuodessa.  Täällä kuitenkin ollaan taas ja intoa puhkuen vieläpä! 

Viime syksystä lähtien on ollut melko kiireistä niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Olen nimittäin salaa valmistellut Hellapoliisin ja muiden bloggaajien kanssa yhteistä makeaa keittokirjaa, joka näkee päivänvalonsa ihan lähiaikoina Readme.fi:n kustantamana. Itseasiassa miun suuri haaveeni on jo vuosien ajan ollut saada omia reseptejä kansien väliin, joten nyt se unelma on toteutumassa hyvinkin pian. Haaveilen toki vielä joskus saavani julkaistua kokonaisen kirjan omia juttujani, suolaista ja makeaa. Saas nähdä, toteutuvatko haave koskaan, toivottavasti! Meidän perheessä on muuten kohta kaksi "kirjailijaa", sillä isältäni on ilmestynyt parin viime vuoden sisään jo useampi kirja. Ja mistäkö nämä bloggauksessa olevat kuvat ovat? Ne ovat paikallislehti Karjalan Heilistä, jonne minut pyydettiin kirjoittelemaan ruoka-aiheiselle sivulle, jaamme sivun maakunnan Marttapiirin kanssa. Ensimmäinen juttuni julkaistiin tammikuun puolivälissä ja kirjoituksiani tipahtelee alueen postiluukuista suunnilleen parin viikon välein. Seuraava juttu muuten ilmestyy tulevan viikonlopun lehdessä, kannattaa kurkata vaikka Heilin näköislehdestä! Tämä lehtipalstakin oli siellä salaisten haaveiden listalla...  Sitten työrintamalla on tapahtunut paljon kivoja juttuja ja pääsen kehittymään myös ammatillisesti - lisäksi sain kaksi vuotta nykyisessä työpaikassani työskenneltyäni elämäni ensimmäisen vakituisen työsuhteen. Lupasin muuten työkavereilleni, että leivon kakun, kunhan kerkeän... 

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 24.1.2015

Elämä on tehty elämistä varten ja unelmat toteutettaviksi. On kieltämättä ollut aikamoista turbulenssia koko vuosi ja sitä edellinenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt kun jälkikäteen katsoo menneisiin, niin ei voi olla kuin tyytyväinen kokonaisuuteen. On ihanaa huomata, kuinka viimeisten kuukausien aikana on toteutunut monta haaveilemaani juttua. Ja ettei kukaan luule, että kultalusikka on jossain piilotettuna, niin ei ole. Kyllä sitä on saanut tehdä paljon ja pitkäjänteisesti erilaisia asioita, että ollaan tässä hetkessä. Joskus asiat vaan lähtevät rullaamaan eteenpäin ja jokainen askel tuo eteensä uusia seikkailuja. Pitää uskaltaa unelmoida ja kulkea eteenpäin, vaikka sen harmaan kiven läpi. Mie uskon siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ilmeisesti miullekin on riittänyt onnenmurusia ja olen siitä hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen myös niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet näitä asioita ja jotka ovat eläneet kanssani, kuunnelleet ja tukeneet, nauraneet ja itkeneet kanssani. Lisäksi olen enemmän kuin kiitollinen erityisesti teille blogini lukijoille, jotka olette jaksaneet kulkea mukanani jo yhdeksättä vuotta, lukea juttujani ja kommentoida niitä tai mikä parasta, saaneet kenties pienen innostuksen keittiöpuuhiin tai testanneet jakamiani ohjeita. Ilman teitä nimittäin ei olisi koko blogia tai mitään muutakaan. Siispä suuret kiitokset! 

Mitäs tänä vuonna sitten tapahtuu? Ainakin olen hakemassa keittiöinspiraatiota harrastamalla itse esim. Marttojen sekä kansalaisopiston ohjaamana, tietokoneella on jemmassa paljon blogattavaa ja Heiliinkin tulee ihan uusia juttuja. Sitten meinasin yrittää parvekeviljelyä uudelleen, tällä kertaa apuna on maalaisjärki, tiukka yrtteihin rajautuminen ja altakastelu-valaisukeittiöpuutarhalaite, jolla saa kasvatettua yrtit talvellakin. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen viime keväänä aloitettu kotiviljely. Chilit kuoli pystyyn ja lukuisista taimista vain kaksi tuotti hedelmää. Toinen chilipalko surkastui mystisesti ja toinen homehtui, että reilun puolen vuoden yrittäminen ei tuottanut edes maistettavaa murusta... No, tulipahan kokeiltua. Jatkossakin ostan chilini kaupasta ja lopetan viherpeukalosta haaveilemisen. Osa yrteistä sentään onnistui selviämään kesän yli ja niitä olen ripotellut ruokiin pakastimesta, satoa jäi ihan säilöntään asti. Niin ja se miun viime vuonna aloittamani Täydellisen Kardemummakakun etsintä jatkuu edelleen, mummoni leipoman vertaista reseptiä kun ei ole vieläkään sattunut eteen!

Mikäli täällä blogissa on joskus rauhallisempaa tai haluat tietää, mitä taustalla tapahtuu, niin suosittelen tykkäämään Cebicin keittiön Facebook-sivusta! Facebookissa menee kohta rikki 1000 tykkääjän raja ja meinasin järjestää pienen arvonnan, kun  kerkesi elokuiset blogisynttäritkin mennä ohi huikeista suunnitelmista huolimatta...

Joten jatketaanhan yhdessä matkaa eteenpäin ja katsotaan kivien ja kantojen alle, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan? :)

Pinaattipasta

Pinaattinen pastakastike maistuu herkulliselta!

Pinaatti on kaunis kasvis, jonka tummanvihreät lehdet houkuttelevat shoppailijaa valitsemaan pinaattirasian ostoskorin täytteeksi. Nykyään pinaattia saa helposti tuoretuotteena pienemmistäkin kaupoista, eikä tarvitse aina valita pakastealtaan pinaattipussia. Tuoreena pinaattia voi käyttää salaatteihin, kypsennettynä taas vaikkapa pinaattikeittoon, lettuihin tai kastikkeisiin. Kannattaa huomioida, että kypsennettäessä pinaatti painuu kasaan ja litrasta pinaatinlehtiä jää kypsennettynä noin desilitra. Useimmiten kaupassa myytävät pinaattirasiat painavat 70 grammaa, joten se on sopiva määrä kahden ruokailijan kastikkeeseen tai litran lettutaikinaan. Pinaatti sisältää maistuvassa muodossa elimistölle elintärkeää rautaa, mutta sen imeytymistä vaikeuttaa korkea oksaalihappopitoisuus. Sen takia kannattaakin käyttää pinaatin kanssa maitotuotteita, joka edistää myös kalsiumin imeytymistä. Tuttu juttu raparperista, eikös!

2 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
70 g tuorepinaattia
2 dl kuohukermaa
ripaus muskottipähkinää
merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä
1 dl basilikanlehtiä
(3 rkl levittyvää vuohenjuustoa)
250 g fettucine-tuorepastaa

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit pienessä öljytilkassa paistinpannussa ja lisää pannulle huuhdotut pinaatinlehdet. Sekoittele pinaattia pari minuuttia pannulla, kunnes se on painunut kasaan. Mausta pinaattiseos ripauksella muskottipähkinää, suolaa ja mustapippuria. Kaada pannulle kerma ja anna kiehahtaa. Halutessasi voit lisätä kastikkeeseen nokareen pehmeää vuohenjuustoa, joka sopii hyvin pinaatin makupariksi. Lisää pinaattikastikkeeseen juuri ennen tarjoilua hienonnettu basilika, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä sillä välin tuorepasta suolalla maustetussa vedessä al denteksi, eli noin kaksi minuuttia. Valuta pasta ja sekoita kastike pastan joukkoon, koristele basilikanlehdillä ja tarjoile välittömästi.

Kylläpä oli herkullista! Olen tykästynyt taas hieman enemmän kasvispainotteisiin ruokiin, kun kokkailen kotonani. Arkisin syön lähestulkoon aina lounaalla lihaa ja viikonloppuisin on mukavaa syödä sitten jotain muuta. Myös juustot, erityisesti vuohenjuustot, houkuttelevat. Pinaattia on tullut käytettyä koko elämänsä ajan aivan liian vähän ja nyt pitää korjata asia. Mikäs olisi parempaa, kuin rapeareunaiset pinaattiletut herkullisten lisukkeiden kanssa... Kesäisin toki korvaan pinaattia mummolan pihalta löytyvällä nokkosella, jota on tullut ujutettua niin sämpylätaikinaan kuin keittoihinkin. Tällä hetkellä nokkosmuussia on pakastimessa pinaattipussin vieressä, sulassa sovussa. Pinaattipasta on julkaistu myös Karjalan Heilissä, jossa pidän ruokapalstaa. 

Hyvää uutta vuotta!

Tähtisadetikkutaidetta

Kiitos kuluneesta vuodesta ja loistokasta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille! :)

Terveisin Hanna

Omenahyve

Omenahyve ja vaniljajäätelöä

Syksyisin tulee valmistettua omenahyvettä, ihan samalla tavalla kuin vanhemmat valmistivat meidän lasten ollessa pieniä. Omppuja sain vanhempien pihassa kasvavista vanhoista puista ja vieläkin vanhemmista mummolan puista, mutta voi niitä tehdä tietysti ympäri vuoden kaupan ompuistakin. Omenahyve on parasta jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa tarjoiltuna.

2 annosta

6 pientä omenaa

2 rkl sitruunamehua

75 g voita

½ dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 tl kanelia

½ dl rusinoita

Viipaloi omenat kuorineen pieneen uunivuokaan, pirskottele päälle tilkka sitrusmehua tummumisen estämiseksi. Kiehauta kattilassa voi ja lisää joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet, sekoita tasaiseksi. Mausta seos kanelilla ja lisää mukaan rusinat. Ripottele kauraseos omenoiden päälle. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes omenat ovat kypsyneet ja kauratosca on saanut hieman väriä. Tarjoile lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Omenahyve on lapsuusherkkua, joka maistuu näin aikuisenakin hyvältä. Parhaiten tähän mielestäni käyvät hapokkaat omenat, niin lopputuloksessa on enemmän luonnetta. Meillä tämä on ollut aina omenahyvettä, mutta ilmeisesti tämä tunnetaan useilla eri nimillä. Millä nimellä sinä tunnet tämän herkun?

Feta-tomaattipiirakka

Feta-tomaattipiiras

Suolaiset piirakat ovat helppoja sekä nopeita valmistaa, samalla niihin saa upotettua kaapeista kaikki ruoanjämät. Tähän piirakkaan laitoin kaikki jääkaapista löytyneet tomaatit ja juustot. Lopputulos oli enemmän kuin herkullinen! Millainen on sinun suosikkipiirakkasi?

pohjataikina

150 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

1 valkosipulinkynsi raastettuna

150 g fetajuustoa

kourallinen tuoretta basilikaa ja timjamia hienonnettuna

suolaa 

mustapippuria

pinnalle

4 tomaattia

50 g fetajuustoa

mustapippuria

rucolaa koristeluun

Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot ja ripaus suolaa. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina tasaisesti piirakkavuokaan ja pistele taikina haarukalla. Esipaista taikinapohjaa 12 minuuttia 225-asteisessa uunissa. Valmista sillä välin täyte. Vispaa täytteen aineet kulhossa sekaisin, maista täytettä ja mausta tarvittaessa lisää - ota huomioon, että fetajuusto on suolaista. Kaada täyte vuokaan esipaistetun pohjan päälle. Viipaloi tomaatit, voit käyttää myös kirsikkatomaatteja jne. Asettele tomaatit täytteen päälle kauniisti ja murusta päälle loput fetajuustosta. Rouhi pinnalle mustapippuria ja paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut hieman väriä. Tarjoile piiras hieman jäähtyneenä, asettele päälle keko rucolaa koristeeksi.

Tämä oli herkkua! Suolaiset piirakat ovat miun suosikkileipomukseni, sillä niihin tosiaan saa käytettyä kaiken mahdollisen kaapeista. Tässäkin on pohjassa ruisjauhopussin jämät, täytteeseen upposi loput munat ja kermaviilit, kirsikkatomaattipurkkien loput ja liikaa pehmenneet tomaatit. Ruokaisuutta piirakkaan saa lisäämällä täytteeseen vaikkapa metwurstia, kalkkunaleikettä tai palvikinkkua. Koska tämänkin kokkaamisesta on jo jonkun aikaa, niin saattaapa olla että laitoin muutaman siivun metwurstia tähän. Silloin suolaa ei tarvitse lisätä enää yhtään.

Feta-tomaattipiirakan kaverina maistui raikas salaatti

Nautiskelin valmistamaan i piirakkaa raikkaan salaatin kanssa. Salaatissa oli rucolaa, hunajamelonia, leipäjuustoa, cashew-pähkinöitä, sipulia, oliiviöljyä ja limenmehua sekä ripaus pippuria. Tämäkin koostui kaikista jämistä ja maku oli ihana! Pähkinöitä on mukava laittaa tuomaan rousketta, hedelmät taas tuovat pientä makeutta. Yksinkertaiset asiat ovat parhaita!

Paahdetut punajuuret ja vuohenjuustokreemi

Paahdetut punajuuret

Joka syksy minulle tulee hirmuinen himo punajuuriin ja vuohenjuustoon, sekä yhdessä että erikseen. Isänpäivänä ratkaisin mielitekoni tarjoamalla routapaistin lisukkeena suurta herkkuani, eli uunipaahdettuja punajuuria. Punajuurten kaveriksi tein nopean kreemin vuohenjuustosta, joka tasapainotti makua hirmuisen hyvin. Tuollaisenaan tarjottuna ruoka kävisi mainiosti myös alkupalaksi illallisella! Punajuuria kannattaa valmistaa kerralla kunnon satsi, sillä ne hupenevat hetkessä. Joko sinä olet hullaantunut punajuuresta? :)

4 annosta

punajuuret

1 kg punajuuria

2 rkl rypsiöljyä

2 rkl balsamicoa

1 rkl fariinisokeria/hunajaa

suolaa

mustapippuria

rosmariinia

vuohenjuustokreemi

½ dl kuohukermaa

150 g vuohenjuustolevitettä (Soignon)

suolaa

mustapippuria

Kuori punajuuret ja lohko ne 4-6 osaan, koosta riippuen. Lorauta punajuurilohkoille öljyä ja balsamicoa, ripottele pinnalle sokeri sekä muut mausteet. Sekoita hyvin sekaisin. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes punajuuret ovat kypsiä eli n. 45 minuuttia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää. Tee hieman ennen tarjoilua kreemi. Vatkaa kerma vaahdoksi pienessä kulhossa ja sekoita joukkoon vuohenjuusto, mausta kreemi ripauksella suolaa ja pippuria. Anna tekeytyä jääkaapissa tarjoiluun asti. Annostele kreemiä punajuurten päälle ja koristele yrteillä, tarjoile välittömästi.

Ihanaa! Tykkään punajuuren omasta makeudesta ja balsamicon tuomasta hapokkuudesta, voisin syödä vaikka koko loppuelämäni paahdettuja punajuuria! Vuohenjuustoreemi oli mukava lisä, löysin työpaikkani alakerrassa olevasta kaupasta tuota ihanaa levittyvää vuohenjuustoa ja sovelsin lisukkeen parissa sekunnissa. Juusto oli kyllä sinänsä aika pehmeää jo muutenkin, joten välttämättä kermanotkistus ei ole edes tarpeen. Mutta minä tykkäsin tuosta vaahtomaisen valuvasta rakenteesta ja samalla vuohenjuuston maku laimeni hieman, joten kreemi maistui kaikille. Kyseistä juustoa onkin tullut jo ostettua useaan otteeseen, niin ihanaa se on. Huom: tämä sopii mainiosti tarjolle joulupöytäänkin!

Kaalilaatikko

Kaalilaatikko ja puolukkahillo

Pidän kaalilaatikosta, mutta sitä tulee kokkailtua aivan liian harvoin! Tämäkin kaalilaatikko on tehty jo syksyllä, silloin kun kaalisato oli juuri korjattua ja kaalin hinta alhaisimmillaan. Käytin keräkaalin sijaan vinkeän näköistä suippokaalia, joka oli sopivan pieni tarkoituksiini. Keitin kaalilaatikon kaveriksi vielä pienen satsin puolukkahilloa, mutta kaveriksi sopii mainiosti niin puolukkasurvos, karpalo- tai mustaherukkahillokin.

6 annosta 

600 g suippokaali

250 g naudan paistijauhelihaa

2 sipulia

1 dl puuroriisiä

2 lihaliemikuutiota

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

2 rkl meiramia

siirappia

voinokareita

Silppua kaali hienoksi silpuksi ja keitä se läpikuultavaksi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Keitä toisessa kattilassa riisi lihaliemellä maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan, lisää pannulle kuullottumaan myös hienoksi silputut sipulit. Mausta jauhelihaseos reilusti suolalla, pippurilla ja meiramilla. Yhdistä vuoassa valutettu kaali ja riisi, jauhelihaseos ja kerma, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Valuta päälle ohuita siirappiraitoja ja lisää pinnalle muutama voinokare. Paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes kaalilaatikko on saanut kauniin värin. Tarjoile lisukkeena puolukkahilloa.

Kaalilaatikko on kyllä niin hyvää! Tätä tulee tehtyä vain kerran-kaksi vuoteen, sillä tuota tulee niin paljon, että pakastimeenkin riittää jemmattavaksi muutama annos. Pidän pehmeästä ja kermaisesta kaalilaatikosta, eikä kaalilaatikkooni kuulu porkkana. Riisin toki voi korvata ohrahelmillä, jolloin ruoka on vielä juurevampaa. Seuraavan kerran pitääkin tehdä kaalilaatikko soijarouheesta! Eroa tuskin huomaisi... Puolukkahillo syntyi muutamassa minuutissa: kippasin pieneen kattilaan pakastimesta puolukoita, tilkan vettä ja humauksen hillosokeria, keittelin muutaman minuutin ja purkitin.