Glögimarmeladi

Glögimarmeladit ovat hyvä joululahja tai herkku talvisiin glögi- tai kahvihetkiin

Tämä on vanha resepti, jolla olen tehnyt aikanaan joululahjoja läheisille. Kuvakin on vähintään 5 vuotta vanha, koska tuo pöytäliina ei ole ollut uudessa kodissani käytössä kertaakaan. Ja olen tässä asunut kohta jo neljä vuotta. Marmeladia olemme tehneet myös leivontakurssilaisteni kanssa joulukursseilla, mutta ne ei tahdo onnistua muutamassa tunnissa. Hyytymisaikaa ja kuivumisaikaa kannattaa varata aina vähintään se pari päivää, että lopputulos on onnistunut. Agar agaria käyttämällä marmeladit ovat myös vegaanisia.

5 dl valmista, vahvaa glögiä
6 tl agar agar –jauhetta
2 dl hillosokeria
ripaus kanelia
ripaus kardemummaa
viimeistelyyn hienoa sokeria (siro-sokeria)

Sekoita kattilassa glögi ja agar agar. Kiehauta ja kuumenna seosta n. 5 minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää sokeri ja mausteet, keitä taas 5 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja kaada hieman jäähtynyt seos n. 20x20 vuokaan, joka on vuorattu tuorekelmulla. Laita jääkaappiin hyytymään. Kun marmeladi on hyytynyt (n. 30 minuuttia), leikkaa marmeladi pieniksi paloiksi ja jätä palat kuivumaan huoneenlämpöön päiväksi tai pariksi, kääntele paloja välillä, että ne kuivuvat tasaisesti joka sivulta. Kieritä valmiit marmeladit sokerissa kauttaaltaan ja paketoi sellofaaniin tai laita rasiaan.

Vinkki: Lisää kattilaan myös pari tähtianista ja nouki ne pois ennen vuokaan kaatamista. Tähtianis tuo ihanaa makua ja se sopii mainiosti glögiin - miksi siis ei myös glögimarmeladiin! Tähtianista käytetään myös herkullisessa lakritsiglögissä. 

Herkullisia! Makuvaihtelua marmeladeihin saa, jos käyttää erimakuisia glögitiivisteitä pohjalla, samoin voi lisätä mausteeksi myös vaikkapa tähtianista (nouki pois ennen massan kaatamista vuokaan). Muutoinkin tämä toimii hyvänä mittasuhde-reseptinä kaikille marmeladeille, samoilla suhteilla voi tehdä muistakin aineksista marmeloita. Kannattaa varata reilusti aikaa marmeladin hyytymiseen ennen pakkaamista, että lopputulos on siisti ja onnistunut. Valmiit marmeladit säilyvät hyvänä kuukausia, suurin uhka on epätiivis rasia ja marmeladin liiallinen kuivuminen. 

Nougatkranssi

Nougatkranssi on juhlava ja ihana herkkukakku, joka sopii niin jouluun kuin muihinkin juhliin. Varaa aikaa valmistamiseen, sillä kakun tulee jäähtyä hyvin ennen täyttöä ja kuorruttamista.

Klassikko vuosikymmenien takaa! Nougatkranssi tai -kakku, joka olisi ehkä sopivampi nimi, on makumuisto lapsuudesta. Reseptin tarkkaa ikää tai alkuperää minulla ei ole tiedossa, mutta mennään varsinkin yli 1970-luvusta heittämällä. Minulle resepti on päätynyt mummoni reseptiarkistoista. Parina viime vuonna tällä reseptillä ovat päässeet leipomaan joululeivontakurssilaiseni ja kuvien kakut ovatkin kurssilaisteni tekemiä, joten nämä kursseilla napsittuja kuvia. Nougatkranssi on ollut herkullista myös heidän mielestään.

n. 1,5-1,8 l torvikakkuvuokaan / n. 15-20 annosta

pohja
3 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

vuokaan 

voita

korppujauhoja

täyte ja kuorrute
2 kananmunan keltuaista
½ dl sokeria
2 ½ dl kermamaitoa (tai kuohukermaa)
2 tl perunajauhoja
150 g voita
(2 rkl arrakkipunssia tai –esanssia, rommia tms)

nougat
1 dl sokeria
½ dl mantelirouhetta

Valmista pohja. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita vaahtoon vehnäjauho-leivinjauheseos siivilän läpi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi varovasti nuolijalla nostellen, vältä vatkaamista ettei taikina sitkisty. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengas- tai torvivuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa n. 35-45 minuuttia eli kunnes kakku on kypsää, kokeile kypsyyttä tikulla – kypsään kakkuun tökättäessä tikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä vuoassa 10 minuuttia, kumoa kakku ja jäähdytä. Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen osaan kerroksittain, kuten täytekakku.

Leikkaa kakku kolmeen osaan, täytekakun tavoin. Voit suojata tarjoiluvadin levittämällä kakun alle leivinpaperisuikaleet, jotka on helppo poistaa kakun kuorruttamisen jälkeen.

Valmista täyte kakun paistuessa. Mittaa kattilaan keltuaiset, sokeri, kermamaito (50% maitoa ja 50% kuohukermaa) ja perunajauhot. Sekoita vispilällä koko ajan hämmentäen, kunnes kiisseli sakenee. Vaahdota seos kylmäksi sähkövatkaimella, voit nopeuttaa jäähtymistä kylmähauteella - varo, ettei vettä pääse vatkauskulhoon. Notkista voi ja lisää jäähtynyttä kiisseliä joukkoon koko ajan sekoittaen. Mausta halutessasi punssilla tai muulla alkoholilla. Levitä täytettä kakun väleihin (alle puolet) sekä kuorrutteeksi (reilut puolet) päälle.

Valmista nougat. Sulata sokeri paistinpannulla. Lisää joukkoon mantelirouhe ja sekoita hetki. Kaada seos voidellulle leivinpaperille ja anna jäähtyä. Rouhi nougatlevy pieneksi muruksi morttelissa, pussissa kaulimella hakaten tai veitsellä hienontaen. Ripottele muruset kakun pinnalle koristeeksi kauttaaltaan. Jäähdytä kakku jääkaapissa ennen tarjoilua. Voit pakata jähmettyneen kakun kakkupahville ja kääriä sellofaaniin.

Täytetty ja kuorrutettu nougatkranssi on todella juhlava

Niin herkullista ja unelmanpehmeää! Tämä maistui aivan lapsuudelle. Kakku itsessään on kuin pumpulia, todella kuohkeaa ja pehmeää. Täytteeksi ja kuorrutteeksi tuleva voikiisseli on pehmeää ja pinnalle ripoteltava nougatmuru on herkullista ja tuo sitten vielä rouskettakin mukavasti. Kannattaa käyttää mieluummin hienompaa mantelirouhetta kuin todella isoa ja karkeaa. Nougatkranssi tai -kakku sopii erityisesti juhlavaksi joulujälkiruoaksi mutta kaikkiin muihinkin juhliin pitkin vuotta. Täytteen ja kuorruttamisen levittämisessä oiva apu on palettiveitsi, jolla täytettä saa myös keskellä olevaan koloon.

Päärynä-fetapiirakka

Valmiin voi- tai lehtitaikinan päälle kasattu feta-päärynäpiiras on kohtuullisen nopea ja helppo valmistaa vaikkapa glögin seurassa tarjottavaksi.

Päärynä-fetapiiras on ihanan raikas, mehevä ja hieman makea piiras, jota on ollut omassa joulupöydässä jo parina vuotena. Alunperin resepti on ollut Pirkka-lehdessä ja se on jäänyt käyttöön. Olemme leiponeet reseptillä myös leivontakurssilaisteni kanssa, viimeksi viime viikonloppuna. Reseptiin kannattaa valita pieniä, yleensä rasiassa myytäviä, päärynöitä. Silloin päärynöistä saa kauniita pieniä siivuja, joskaan ne eivät ihan hirveästi näy rucolahunnun alta. Tämä tarjottava kannattaa valmistaa vasta juuri hetki ennen tarjoilua. Mukava idea on leipoa samoista aineksista myös annospiirakoita tai leikata annospalat isosta piirakasta ennen sen koristelua, jolloin rucola ei liiskaannu. 

Vegaanisena valmistamiseen vinkki postauksen lopussa!

10 annosta

pohja
600 g esikaulittu ja laskostettu voitaikinaa tai lehtitaikinaa

täyte
200 g fetajuustoa
200 g ranskankermaa
n. ½ tl mustapippuria
n. 400 g tuoretta päärynää
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa
n. 30 g tuoretta rucolaa
n. 2 rkl pekaanipähkinöitä rouhittuna

voiteluun
kananmuna

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kauli suorakaiteen muotoiseksi levyksi (25 x 40 cm, vajaan pellin kokoinen). Nosta taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pistele pohja haarukalla. Halutessasi voi painaa n. 2 cm päähän reunasta veitsellä kehykset piirakalle.

Valmista täyte. Murustele feta ja sekoita puolet fetasta ranskankermaan mustapippurin kanssa. Pese ja viipaloi päärynät ohuiksi siivuiksi, voit käyttää siivuttamiseen mandoliinia. Levitä feta-ranskankerma taikinan päälle ja levitä päälle päärynäviipaleet hieman limittäin. Ripottele päälle loput fetamurut. Nosta reunat osittain täytteen päälle. Voitele piirakan reunat kananmunalla.

Paista 200-asteisen uunin alatasolla n. 30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja rapea. Sillä välin paahda rouhitut pekaanipähkinät kuivalla paistinpannulla, varo polttamasta. Valuta paistetun piiraan pinnalle hunajaa, ripottele päälle rucolaa ja rouhitut paahdetut pekaanipähkinät. Tarjoile hieman jäähtyneenä.

Resepti: Pirkka

Päärynä-fetapiirakka ennen paistoa. Voit viipaloida pikkupäärynät myös pitkittäin.

Joulureseptien ihana uusi yllättäjä, aavistuksen makea ja sopivan suolainen, mutta kohtuullisen kepeä piiras maistuu ihanasti päärynälle ja fetalle. Sopivaa rapeutta pinnalle tuo pähkinät ja väriä vielä rucola. Todella mainio herkku niin glögin kaveriksi kuin muuhunkin herkutteluun ja ehdottomasti tätä voi leipoa muulloinkin kuin jouluna! Vuohenjuusto sopisi varmasti myös hyvin tähän fetan tilalle, samoin aurajuusto toimisi varmasti. Kaupoista löytyy isoja laskostettuja lehtitaikinalevyjä, jota tähän kannattaa käyttää sen vaivattomuuden takia. Jos et kuitenkaan satu sellaista löytämään, niin tavallisista lehtitaikinalevyistä saa yhteen nipistelemällä myös tarvittavan suuruisen taikinapohjan. Itse tekemällä kokeilisin tähän sekoitettua rahkavoitaikinaa. Sekoitetun rahkavoitaikinan reseptin löydät täältä.

Piirakasta tulee kaunis pitkittäisillä päärynäsiivuilla valmistettuna

Vinkki: resepti on helppo toteuttaa vegaanisena: varmista, että lehtitaikina on vegaaninen. Korvaa täytteen fetajuusto vastaamalla maidottomalla vegaanisella versiolla ja ranskankerma kaurafraichella, oma suosikkini on Oatlyn fraiche. Hunajan tilalle lorautetaan silloin agave-siirappia tai muuta siirappia, kuten vaaleaa tavallista siirappia. Voitelun voi jättää kokonaan pois tai tehdä sen kauramaidolla tai -kermalla. Myös soijajogurtti käy voiteluun. 

Rukiiset porotortut

Rukiiset porotortut ovat täynnä makua. Helppo taittelu takaa palamattomat
kulmat ja mehevän lopputuloksen.

Näiden rukiisten porotorttujen resepti on miulla ollut jo kauan aikaa, alunperin lienee kulkeutunut minulle kansalaisopiston joululeivontakurssin kautta joskus ammoisia aikoja sitten. Nyt olen itsekin jakanut tätä omilla joululeivontakursseilla jo vuosikausia eteenpäin. Mitäpä sitä hilloamaan hyviä reseptejä vain omassa käytössä, kun muutkin voivat niillä leipoa. Viimeisimmän kerran tällä reseptillä leipoivat lauantaiset leivontakurssilaiset ja kylläpä tuli taas herkkua! Kuvassa on siis kurssilaiseni tekemät leivonnaiset, omien tekemieni torttujen kuva on niin vanha ja pieneksi kutistunut eikä alkuperäistä löydy, ettei sitä oikein kehtaa blogiin enää laittaa.

vähintään 24 kappaletta

taikina

250 g voita

250 g maitorahkaa

2 ½ dl ruisjauhoja

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

täyte

100 g poron (tai härän) kylmäsavupaistia

200 g yrttituorejuustoa

2 dl (100 g) juustoraastetta

ripaus pippuria

voiteluun

kananmuna

Valmista taikina. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin rahka. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina juuri ja juuri sekaisin. Pane taikina noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan. Kaulitse taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi, käytä kaulinnassa apuna vehnäjauhoja. Taita levy kolmin kerroin ja kauli uudelleen vielä kaksi kertaa aina kolmin kerroin taittaen. Poista ylimääräiset jauhot taitosten välistä pullasudilla. Kääri taikina muovikelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Taikina on helposti käsiteltävää ja kaulittavaa, kaulitsemiseen tarvitaan
hyvin vähän jauhoja. Myös kerroksittain kaulinta on helppoa.

Valmista täyte. Hienonna poro pieneksi rouheeksi ja sekoita tuorejuuston sekä juustoraasteen kanssa. Mausta täyte pippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä, sillä kylmäsavuporo on itsessään suolaista. Halutessasi voit lisätä täytteeseen yrttejä tuomaan makua ja väriä.

Muotilla on helppo leikata sopivan kokoiset taikinaneliöt.
Voit tehdä muotin myös leivinpaperista mittaamalla.

Tee tortut. Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla n. 36x54cm kokoiseksi levyksi. Leikkaa taikinasta 9x9cm neliöitä (tai käytä neliönmallista muottia tai torttumuottia). Tee neliöiden kulmiin viillot kohti keskustaa, jätä keskusta kokonaiseksi. Levitä täyte keskelle ja taita joka toinen sakara kohti keskustaa tai tee kuten kuvassa: käännä vastakkaiset kulmat keskelle ja annostele täyte keskelle. Nipistä taitoskohta kunnolla kiinni. Halutessasi voit painella sakarat myös ennen täytteen laittamista tai muotoilla tortut muun muotoisiksi. Voitele tortut kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa alatasolla n. 10-12 minuuttia, eli kunnes ne saavat hieman väriä. Tarjoa tortut haaleina.

Paitsi että tässä on se ikivanha kuva!

Nämä on tosiaan omia suosikkejani. Tuo ohje on monia monituisia kertoja hyväksi havaittu niin omassa seurassa kuin kurssilaistenkin toimesta. Täytettä voi varioida vaihtamalla tuorejuuston makua ja poron tilalla voi käyttää muita leikkeleitä - tai korvata kasviksilla. Sen verran olen huomannut, ettei poroksi kannata käyttää sitä savustettua murua, sillä se on todella suolaista ja hajoaa muhjuksi, tässä on kivempaa leikkeleestä leikattu rouhe. On myös näyttävämpää niin. Muotti on jostain löytynyt 8x8 cm neliö, johon kuuluu painostanssi mukaan. On siis joku leivosmuotti varmaan enemmän, mutta mie käytän sitä enemmän näin.

Jum-jum-kakku

Jum-jum-kakku on todella herkullista!

Tässä kun olen taas kansalaisopiston kurssieni ansiosta pöllyyttänyt reseptilaarejani, tarttui käteeni hauskan kuuloinen jum-jum-kakun resepti. Jum-jum-kakku maistuu kahville ja rusinoille, vienosti mausteille ja koostumus on lähes vanukasmaisen tahmea. Se mistä kakun nimi tulee, ei minulla ole mitään tietoa, mutta pienen googlailun jälkeen selvisi, että resepti on painettu ainakin 1983 ilmestyneeseen leivontakirjaan. Kakkuvati on kasattu Marimekon lautasesta, jonka nostin ylösalaisin käännetyn murokulhon päälle. Väliin kannattaa laittaa vielä stopperiksi pieni pala kostutettua paperia tai liinaa, ettei lautanen lähde luisumaan. 

Jum-jum-kakku

1,5 l torvikakkuvuokaan

n. 20 viipaletta

taikina

50 g voita

3 dl keitettyä vahvaa kahvia

2 dl rusinoita

1 tl kanelia

½ tl neilikkaa

½ tl suolaa

3 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

vuokaan

voita ja korppujauhoja

halutessasi koristeluun 

tomusokeria

Keitä vahva kahvi (3 kuppia vettä, 6 mittaa puruja) ja mittaa valmista kahvia 3 dl kattilaan. Lisää joukkoon voi, rusinat, kaneli, neilikka ja suola sekä sokeri. Keitä seosta noin 3 minuuttia kevyesti poreillen. Anna jäähtyä. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon vaniljasokeri ja ruokasooda. Sekoita isolla lusikalla sekoittaen kuivat aineet kattilaan ja sekoita rakenne nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa. Voitele ja korppujauhota torvivuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista jum-jum-kakkua 175-asteisessa uunissa n. 35-45 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia ja kumoa kakku tarjoiluvadille. Tarjoile jäähtyneenä. Halutessasi voit koristella kakun tomusokerihunnulla ennen tarjoilua. Kakku säilyy huoneenlämmössä muutaman päivän, kylmässä reilun viikon. Voit myös pakastaa kakun.

Lämpimänä leikattu kakku ei leikkaannu yhtä siististi,
kuin kunnolla jäähtynyt

Olipas se hyvää! Koostumus on ihana, hieman tahmea ja mehevä. Kahvi maistuu reippaasti, varsinkin kun tein kahvin vielä vahvempana kuin ohjeessa luki (käytän aina tummapaahtoista kahvia, tällä kertaa extra tummaa). Rusinoitakin oli reippaasti. Minulla oli käytössä tavallinen n. 1,5l torvikakkuvuoka ja vähän jäi se vuoka vajaaksi, joten hieman pienempäänkin voisi tämän leipoa. Myös toki reseptin kasvattaminen toimii aika, mutta hyvin pärjää tälläkin. 

Kakku on helppo muuttaa myös vegaaniseksi vaihtamalla voi kasvimargariiniin, sillä resepti ei sisällä kananmunaa, kuten kahvikakuissa usein on. En ole vielä kerennyt testaamaan, mutta uskon myös gluteenittomana onnistuvan vallan mainiosti, kun vaihtaa vain jauhot n. 3,5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta, esim. Semper Fin mix.

Resepti on julkaistu 3.12.2022 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani

Lanttusupikkaat

 

Lanttusupikkaissa on ruiskuori kuten karjalanpiirakoissa,
täyte on kevyesti maustettua lanttusosetta.

Oma tavoitteeni on opetella vähintään yksi karjalainen perinneruoka per kesä. Tämän kesän harjoitteeksi valikoituivat lanttusupikkaat, joita olin kyllä päässyt useampaan otteeseen maistamaan, mutten koskaan vielä ollut tehnyt itse. Nyt niitä olen leiponut niin itse kuin oppilaiden kanssa kansalaisopiston leivontakurssilla jokunen viikko sitten. Lanttusupikkaat ovat hieman unohdettu herkku, jonka soisi päästä useammin lautasille. Nämä ovat varsin helppoja tehdä, kun vaan pulikoimisessa pääsee alkuun ja löytää sopivan suhteen täytteelle, että ummistaminen onnistuu. Kokeilin tehdä näitä myös lanttusiivuista, mutta siinä kyllä lähinnä meni hermot ja taikina riekaleiksi.

24 kappaletta

taikina

5 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

3 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä

kaulintaan

ruisjauhoja

täyte

1 kg lanttua

50 g voita

suolaa

siirappia

valkopippuria

(muskottipähkinää)

(1 kananmuna)

(1 pkt pekonia)

voiteluun

2 dl lanttujen keitinlientä

50 g voita

Valmista täyte. Kuori lanttu ja leikkaa se pieniksi lohkoiksi. Laita lantut kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että palat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lantut kypsiksi. Valuta keitinvesi talteen ja muussaa lantut soseeksi. Sekoita joukkoon kunnon loraus siirappia, reilusti suolaa ja hieman valkopippuria. Halutessaan voi laittaa myös muskottipähkinää. Tarvittaessa soseen joukkoon voi laittaa kananmunan sitomaan täytettä. Anna jäähtyä.

Supikaskuoret ajellaan pyöreiksi läkkyröiksi
samalla tavalla kuin karjalanpiirakoiden kuoret

Valmista taikina. Mittaa isoon kulhoon jauhot ja suola. Sekoita joukkoon vesi ja öljy, vaivaa kiinteäksi kovahkoksi taikinaksi. Anna vetäytyä hetken aikaa kulhossa. Jaa taikina puoliksi ja leivo taikina pötköiksi, jaa kumpikin pötkö 12 osaan. Kaulitse piiroopulikalla palat ohuiksi kuoriksi, kuten karjalanpiirakan kuoret. 

Valmista supikkaat. Ota yksi kaulittu supikaskuori ja laita jauhoinen puoli kuoresta ylöspäin. Annostele toiselle puolikkaalle taikinaa n. reilu ruokalusikallinen lanttutäytettä ja halutessasi pari palaa pekonia (leikkaa pekoni pieniksi kuutioiksi ja jaa tasaisesti täytteen päälle). Sivele reuna lantunkeitinvedellä. Ummista reunat teräväreunaisella lautasella ajelemalla tai haarukalla painelemalla. Taputtele supikas tasaiseksi ja siisti reunat. Laita valmiit supikkaat leivinpaperoidulle pellille.

Paista lanttusupikkaita 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia ja voitele kauniisti ruskistuneet supikkaat lanttujen keitinvedellä, joihin on sulatettu kimpale voita. Lado valmiit supikkaat vadille, peitä foliolla ja kääri pyyhkeisiin hautumaan ennen tarjoilua tunniksi tai pariksi. Halutessaan täytteeksi voi käyttää myös rasvaista possunkylkeä tai pekonia, mutta huomasin supikkaiden olevan parempia ilman. Täyte itsessään kannattaa maustaa kunnolla. 

Lanttusupikastarvikkeet

Vinkki: Täytteeksi voi laittaa myös paloiteltua, soseuttamatonta, lanttua. Silloin lantun tulee olla ohuen ohueksi siivutettua, niin että veitsi näkyy läpi. Apuna kannattaa käyttää mandoliinia, mikäli sellaisen omistaa. Siivuista tehtynä hankaluusaste nousee huomattavasti, sillä mahdolliset terävät lantun kulmat voivat rikkoa ohuen taikinan ja ummistaminen on hankalampaa. Tein näitä molemmilla tavoilla ja päädyin muutaman supikkaan jälkeen soseuttamaan täytteen. Käytin osaan supikkaita myös hienonnettua pekonia. Järkeilin, ettei paksummat kylkisiivut kerkeä paistua kypsäksi nopean paistoajan aikana ja hautumisenkaan aikana ne eivät kerenne kypsyä tarpeeksi. Niinpä päädyin pekoniin, jota hieman kerettiläisittäin käytän myös omissa kukoissanikin. Lopputulemana kuitenkin pidin enemmän niistä, joissa oli soseutettua lanttua ja ei ollut possua ollenkaan. Täytettä kannattaa maustaa reilusti ja saa olla vähän jouluisen lanttulaatikon makuista - miksei näitä voisi paistaa joulun ylijäämälanttulaatikostakin!

Lanttusupikas täyttövaiheessa

Nam! Kuinka herkullisia! Ensimmäisellä kerralla en laittanut muskottia lainkaan, mutta pieni ripaus sopisi varsin mainiosti. Pienen harjoittelun jälkeen valmistus alkoi sujua oikein mallikkaasti ja helpompi oli tosiaan tehdä soseesta. Mie tykkään ajella vastaavat kuoret aina umpeen terävällä lautasella, semmoiset tuli kotiinkin ostettua kirpparilta. Vatruskoissa ajelulautanen on ihan ehdoton! Tuli tuossa mieleeni, että jos jouluna jää yli lanttulaatikkoa, niin sehän sopisi oikein hyvin supikkaiden täytteeksi. Makumaailma on identtinen.

Herkullisen ohut ja hieman rapea kuori, pehmeä täyte

Resepti on julkaistu 4.11. julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Salted caramel cheese pie - suolakinuskipiirakka

Salted caramel cheese pie eli suolakinuskipiirakka on syntisen hyvä ja makea 
herkku. Piiras kannattaa ehdottomasti valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä.

Kun makea ja suolainen kohtaavat, on yleensä luvassa jotain superherkullista. Tässä näyttävässä piirakassa maistuvat niin rapea sormisuola kuin kinuski ja juustokakku. Mikäli piirakan paistaa irtopohjaisessa piirasvuoassa, saa sen irrotettua kauniisti tarjoiluvadille. Itsekin tulin hankkineeksi irtopohjaiset piirasvuoat vasta tänä kesänä käyttööni. 

Suolakinuskipiirakasta saisi hauskan ja lähestyvään joulukauteen sopivan, kun huurruttaisi karpaloita valkuaisessa ja tomusokerissa kierittäen ja piiraan pinnalle asetellen. Pieniä joulukuusia mallaamaan voisi leikata rosmariinin oksien päätyjä, jotka kestävät juustokakkuun tökättynä pystyssä piirakassa tarjoilun ajan.

12 palaa, 26 cm irtopohjaiseen piirakkavuokaan

pohja

12 digestivekeksiä (gluteenittomia)

80 g voita

täyte

400 g philadelphia-tuorejuustoa

1½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä (maizena)

kinuskikuorrute

1 dl fariinisokeria

1 2/3 dl kuohukermaa

pinnalle

sormisuolahiutaleita

Valmista pohja. Voitele irtopohjainen piirakkavuoka. Murskaa keksit hienoksi jauheeksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 160-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia, kunnes pohja on saanut hieman väriä. Ota pohja uunista ja anna jäähtyä.

Valmista täyte. Vatkaa huoneenlämpöinen tuorejuusto sähkövatkaimella kuohkeaksi, noin puoli minuuttia. Lisää sokeri ja vatkaa 2-3 minuuttia. Lisää vaniljasokeri, sitruunamehu, ripaus suolaa ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat täytteeseen yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. Lisää viimeisenä maissitärkkelys ja sekoita vielä nopeasti. Kaada täyte jäähtyneelle esitäytetylle pohjalle. Paista uunin keskitasolla n. 30 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on muuttunut mattapintaiseksi. Jäähdytä piirakka.

Valmista kinuski. Keitä kuohukermaa ja fariinisokeria miedohkolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Kokeile pisaratestillä, eli tiputa tippa kuumaa kinuskia kylmään vesilasiin. Jos kinuski jähmettyy palloksi, on se valmista. Jos kinuski leviää veteen, jatka vielä keittämistä. Anna kinuskin jäähtyä muutama minuutti ja valuta se tasaisesti jäähtyneen piirakan pinnalle. Tasoita pinta. Laita piirakka jääkaappiin makuuntumaan yön yli. 

Seuraavana päivänä ennen tarjoilua ripottele valmiin kylmän piiraan päälle sormisuolaa makusi mukaan ja tarjoile piiras. 

Piirakan pohja ja täyte paistettuna,
ilman kinuskikuorrutetta

Vinkki: Piirakka todellakin kannattaa valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin sen maku on huomattavasti parempi kuin suoraan valmistettuna pöytään. Sormisuola antaa sopivaa terää erittäin makealle piirakalle, kaveriksi sopisivat myös kirpeät hedelmät tasapainoa tuomaan. Piirakka on makoisaa myös ilman kinuskia ja suolaa, jolloin sen päälle voisi tehdä vaikkapa marjoista kiilteen tai tarjota sellaisenaan. 

Gluteenittomana piiraan saa valmistettua käyttämällä pohjaan gluteenittomia keksejä.

Tämä leivonnainen on ollut to do -listallani vuosikausia. Nyt kesälomallani vihdoin pääsin sitä leipomaan, kun keväällä tuli ostettua irtopohjapiirakkavuokiakin. Makeannälkä tällä varsinkin katosi ja niinpä piirakkaa riitti meille useammalle kahville, sillä todellakin pieni pala riitti per nautintakerta. Itse voisin tiputtaa täytteen sokerimäärää ainakin puoli desiä, jolloin piirakan makeus hieman pienenisi. Ilman kinuskia tätä voisi jatkokehitellä marjaversioksi.

Suolakinuskipiirakka on kaunis myös sisältä,
kun eri kerrokset näkyvät

Reseptin olen bongannut alunperin Kakkuviikarin vispailuja! -blogista ja hän taas on reseptin löytänyt Kakkuparatiisista. 

Minä olen taas puolestani kirjoittanut reseptistä 1.10.2022 ilmestyneen Heilin ruokapalstallani.

Vihertävä sieni-pekonipasta

Herkullisessa pastassa maistuu sienten ja pekonin lisäksi lehtikaali.

Erilaiset pastat ovat olleet pitkään omia suosikkejani ja nyt yritän oppia kuitenkin vähitellen niistä pois. Niinpä kasviksilla on yritettävä syrjäyttää pastan osuus ateriassa ja kaikkea porkkanasta ja kesäkurpitsasta lehtikaaliin ja papuihin on tullut upotettua ruokiin. Tässä pastassa korvasinkin osan pastasta sienillä ja lehtikaalilla, jotka toivat ruokaan myöskin mukavaa värikkyyttä. Kuten Instagramiin olin tätä ruokaa tehdessäni kirjoittanut, pannulla paistuvan sipulin, valkosipulin ja sienten tuoksu on huumaavan herkullinen. Siitä tulee jotenkin aina myös kotoisa fiilis, kun rappukäytävässä tuoksuu pannulla paistuva ruoka. Yleensä tämä tuoksu yllättää aina juuri silloin, kun vatsa kurnii ja kotona jääkaapista tervehtii lähinnä valon kaverina nuupahtanut salaattikerä. Tämän pastan kokkaamalla voit puolestaan tehdä naapurit kateelliseksi ja hurmata kanssasyöjät.

n. 3 annosta

spaghettia tai muuta pastaa

suolaa keitinveteen

kastike

1 pkt pekonia

3 kevätsipulia varsineen tai 1 pieni sipuli

3 valkosipulinkynttä

200-250 g herkkusieniä (tai metsäsieniä)

50 g lehtikaalia

2 dl kuohukermaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

timjamia, ruohosipulia tai persiljaa

pieni pätkä parmesaania

Valmistele kastike. Raasta parmesaani. Putsaa ja pilko herkkusienet tai metsäsienet. Jos käytät pakastettuja, esikäsiteltyjä sieniä, voit käyttää ne sulana ja valutettuna. Pilko kevätsipulit varsineen (tai käytä tavallista sipulia) sekä kuori ja hienonna valkosipuli. Saksi pekoni kylmälle paistinpannulle pieniksi paloiksi ja kuumenna paistinpannu, paista pekonit omassa rasvassaan. Lisää paistamisen loppupuolella pannulle kuullottumaan sipulit ja viimeiseksi valkosipulit. Lisää sienet pannulle ja paista nesteet pois. Lisää seokseen suolaa ja pippuria sekä kuohukermapurkki, saksi joukkoon tuoreyrttejä. Anna kiehahtaa. Riivi lehtikaaleista kovat ja paksut lehtiruodit irti sekä revi lehtiä hieman pienemmäksi. Lisää kastikkeen joukkoon ja anna keittyä kasaan hetki. Tarkista maku. Lisää joukkoon hieman raastettua parmesaania. Jos kastike on liian tanakkaa, lisää pannulle hieman vettä.

Keitä kastikkeen teon aikaan spaghetti tai muu pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja kaada kastike pastan joukkoon. Annostele valmis pasta lautasille ja ripottele päälle vielä hieman raastettua parmesaania. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Herkullista kasvispastaa saat jättämällä pekonin kokonaan pois ja korvaamalla kerman sekä juuston kasvisvaihtoehdoilla. Juuston voi mainiosti korvata myös ravintohiivahiutaleilla.

Sienet olivat tällä kertaa ruskeita herkkusieniä, mutta tilalla voi käyttää juuri niitä sieniä, joita sattuu löytymään. Sieniresepteistä haluan nostaa kokeiltavaksi erityisesti tämän ihanan kantarellikeiton jallukreemillä.

Kylläpä oli hyvää! Tein tätä jo kesällä, kun naapurini kiikutti minulle reissuun lähtiessään sienet ja pekonit. Niinpä katsaus omiin kaappeihin ja tämmöinen syntyi. Lehtikaali on hurjan hyvää niin keitoissa, pastoissa kuin wokeissa eikä lehtikaalisipsitkään huonoja ole.

Resepti on julkaistu myös tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Raparperikeikauskakku mummin tapaan

Raparperikeikauskakussa maistuu ihanasti karamellisoitunut sokeri, voi ja kardemumma
sekä tietenkin raparperi. Tämä on lempireseptini.

Keikauskakku on saanut nimensä siitä, että kakku keikautetaan sananmukaisesti ympäri ennen tarjoilua. Tässä ihanassa kakussa maistuu kardemumma ja raparperi. Mummini teki aikoinaan hirmuisen hyvää raparperikeikauskakkua oman pellon raparpereistaan ja ohje katosi jossain vaiheessa, vaikka perin aikoinaan kaikki mummini reseptit. Resepti kerkesi olla kadoksissa piinaavat yli 10 vuotta, mutta nyt se on taas käytössäni. Alunperin resepti on julkaistu ET-lehdessä, johon mummini oli tehnyt omia muokkauksiaan ja tehnyt merkinnän reseptin maukkaudesta, kuten hän aina teki. Raparperi on yksi suosikkimakujani ja tässä kakussa se yhdistyy ihanan siirappiseen ja kardemummaiseen makuun ollen samalla pehmeää ja toisaalta hieman rapeaakin. Koska en halua enää ikinä reseptin katoavan, on se löydettävissä blogistani ja se on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani, joten toivottavasti resepti jää elämään jatkossa eikä enää ikinä pääse katoamaan. Ainakaan minulta.

vuokaan

50 g voita

1 dl fariinisokeria

½ tl kardemummaa

6 dl raparperia paloiteltuna

taikina

2 dl sokeria

150 g voita

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

½ dl maitoa tai kuohukermaa

Mittaa voi, fariinisokeri ja kardemumma 22-26 cm umpipohjaiseen kakkuvuokaan. Kuumenna 175-asteisessa uunissa, kunnes voi sulaa ja sekoittuu fariinisokerin kanssa siirapiksi. Sekoita seos tasaiseksi ja levitä vuokaa kallistelemalla tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Huuhtele sillä välin raparperit ja pilko raparperit ohuiksi siivuiksi, mittaa 6 dl tai hieman reilu raparperipaloja ja kaada ne vuokaan kiehuvan voi-fariinisokeriliemen päälle.

Valmista taikina. Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kananmunat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita vuorotellen maidon tai kerman kanssa taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Lusikoi taikina tasaisesti vuokaan raparperipalojen päälle ja paista keikauskakkua n. 45 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Tarkista kypsyys tikulla, taikinan tulee olla juuri ja juuri kypsää, mutta vältä paistamasta liikaa.

Varaa valmiiksi kakkuvati ja kumoa keikauskakku suoraan uunista ottamisen jälkeen vadille. Ole varovainen, ettei tulikuumaa siirappia valu käsille tai päälle. Jos kakku jäähtyy vuoassa, se ei irtoa kunnolla vuoasta, joten kumoaminen kannattaa tehdä heti kuumana. Valuta mahdollisesti vuokaan jäänyt liemi kakun päälle.

Tarjoile keikauskakku hieman jäähtyneenä. Vaniljakastike, -jäätelö tai kermavaahto maistuu hyvin lisänä. Kakku säilyy jääkaapissa useamman päivän.

Mitä pienempi vuoka, sitä korkeampi kakku.

Olipa ihanaa että resepti löytyi monien vuosien etsinnän jälkeen! Pari kertaa olen tätä päässyt leipomaan ja kyllä se on edelleen miulle selvää, että tämä on se oikea resepti. Mielestäni raparperin kanssa sopii ihanasti kardemumma ja sitä on tässäkin pieni määrä. Sokerin ja voin määrää lisäämällä saa vielä kinuskisemman ja valuvamman lopputuloksen aikaiseksi. Olen joskus kokeillut aikoinaan nimittäin määrän lisäämistäkin. Leivon tämän alumiiniseen kakkuvuokaan, joita löytyy kaapeistani montaa eri kokoa. Pienemmällä halkaisijalla olevaan vuokaan tulee korkeampi kakkutaikina ja isommalla halkaisijalla matalampi, jolloin kinuski imeytyy lähes koko kakun läpi. 

Resepti on julkaistu heinäkuun 2022 Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kirsikkapiirakka

Tuoreet kirsikat ovat parasta kesäherkkua, harmikseni en vaan voi syödä niitä yhtään tuoreena allergian takia. Niinpä kirsikka tulee taltuttaa allergiaystävälliseksi joko uunissa tai keittäen. Itse halusin tällä kertaa leipoa kirsikkapiirakkaa vaivattomasti ja päädyin yksinkertaiseen sekoitettavaan taikinaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut taiteilla kaulittavasta piirastaikinasta ristikko kakun pinnalle, jolloin piiras saisi vielä juhlavamman ulkoasun. Sitäkin pitää koittaa, kunhan inspiraatio seuraavan kerran iskee. 

Kirsikat myydään yleensä puolen kilon rasioissa tai litroittain. Ylijääneet kirsikat voi popsia sellaisenaan tai keittää nopeasti hillokkeeksi (hillo)sokerin kanssa ja purkittaa, jolloin hillokkeen voi syödä turkkilaisen jogurtin lisukkeena. Hillo kannattaa maustaa kevyesti vaniljalla. Myös pieni loraus Cointreauta sopii hyvin makumaailmaan. Kirsikkahillon reseptin löydät täältä, kirsikkabritakakun yhteydestä. Myös ihanaa ranskalaista vanukasmaista pannaria, kirsikkaclafoutis'ta kannattaa kokeilla!

Kirsikoissa on iso kivi, joka tulee ehdottomasti poistaa – samoin kirsikasta roikkuva tikku. Helpoiten se mielestäni käy halkaisemalla pienellä veitsellä kirsikka puoliksi nyppäämällä kivi irti. Jotkut käyttävät erillistä kirsikankivenpoistajaa ja jotkut poistavat kivet tikun tai pillin avulla. Poisto-operaation aikana kannattaa käyttää kertakäyttöhanskoja, sillä tumma mehu värjää herkästi sormet, kuten punajuurta käsitellessä käy. Mehu myös räiskyy herkästi, joten valkoisissa vaatteissa ei kannata leipoa kirsikasta. 

8-10 palaa, 26 cm piirasvuokaan

taikina

100 g voita sulatettuna

2 kananmunaa

2 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

täyte

n. 300 g tuoreita kirsikoita

raesokeria

vuokaan

voita

korppujauhoja

koristeluun

tomusokeria

Valmista taikina. Sulata voi mikrossa leivontakulhossa. Sekoita joukkoon kananmunat, sokeri, vehnäjauhot ja leivinjauhe sekä vaniljasokeri isolla lusikalla nopeasti sekoittaen. Voitele ja korppujauhota piirasvuoka. Kaada taikina vuokaan.

Huuhtele kirsikat. Leikkaa kirsikat puoliksi ja poista kivi. Taputtele kirsikat kuiviksi talouspaperilla ja ripottele taikinan päälle vuokaan. Ripottele pinnalle reilusti raesokeria. Lämmitä uuni kiertoilmalla 200-asteeseen tai tavallisella 225-asteiseksi ja paista piirakkaa keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes taikina on kypsynyt kauniin väriseksi. Hunnuta pinta halutessasi tomusokerilla. Tarjoile piirakka sellaisenaan tai vaniljajäätelön, kermavaahdon, ranskankerman tai vaniljakastikkeen kera.

Kirsikkapiirakka menossa uuniin.
Raesokeri sulaa lähes välittömästi mehukkaiden kirsikoiden päälle.

Vinkki: korvaa tuoreet kirsikat pakastekirsikoilla (esim. Pirkka) tai käytä muita hedelmiä tai marjoja. Voit korvata vehnäjauhot gluteenittomalla vaalealla jauhoseoksella, silloin jauhoja riittää n. 1,5 dl. Jauhota vuoka gluteenittomilla korppujauhoilla tai taikinaan käytetyllä gluteenittomalla jauholla.

Tomusokerilla koristeltu kirsikkapiiras.

Niin äärettömän herkullista! Taikina kypsyi mukavan rapeaksi ja kirsikat pysyivät mehukkaina. Raesokeri kerkesi sulaa ja upota kirsikkaan melko hyvin. Halutessaan pinnan voi koristella tomusokerilla, mutta minusta sekään ei ole välttämätöntä. Juhlavamman piirakasta saa, kun sen lisukkeena tarjoilee jotain vaniljaista kastiketta tai jäätelöä, jogurttia tai muuta vastaavaa. Nokare vaaleaa kastiketta tuo myös ihanan kontrastin tummalle kirsikalle.

Resepti on julkaistu 6.8. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Ilosaarirock 2022 - Ruoka- ja juomakatsaus

Ilosaarirockin maamerkki, Laulurinteen takaa löytyvät jättikirjaimet.
Näihin kirjaimiin tiivistyy miulle joensuulainen kesä, ilo ja kaikki se iloinen odotus, joka huipentuu heinäkuiseen festariviikonloppuun, #kesänparasviikonloppu.

*Kaupallinen yhteistyö Ilosaarirockin ja Joensuun Popmuusikoiden kanssa, festarilippu saatu

Ilosaarirockia päästiin viettämään vihdoin kahden kurjan koronavuoden jälkeen. Lipunvaihtojonot kiemurtelivat jäähallin edessä pitkinä iloa hersyvinä matoina ja ihmismassat valuivat kohti pääporttia. Oma ranneke käteen ja alueelle! Miulle rokkivuosi oli järjestyksessään jo ainakin 20., saattaa mennä ylikin. Olen käynyt joka vuosi yläasteikäisestä eli 2000-luvun alusta asti rokissa, ainoan poikkeuksen ovat tehneet ne kaksi vuotta, kun koko rokkia ei järjestetty. Sain rokissa 2019 virallisen tittelin #rokinvirallisinruokatoimittaja ja näitä ruokajuttuja olenkin vuosia jo rokista kirjoitellut. Linkkipuu postauksen lopussa. Myös aiemmin olen käyttänyt tägiä #syöjuoilosaarirock

Kyrö Distillery Company ja aiheellinen muistutus

Välivuodet ovat antaneet aikaa panostaa järjestelyihin ja se näkyi heti. Alueen järjestetystä oli muutettu aiemmasta ja muutakin fiksiä tehty. Osa muutoksista olikin näin konkarin näkökulmasta oikein onnistuneita.

Ensimmäinen onnistunut muutos oli muodostaa Ruokakeidas ja tuoda se suurten ihmismassojen luokse eli entisen Rekkalavan paikalle lähelle pääporttialuetta ja saapumista alueelle. 2019 ruoka-alue sijaitsi hieman syrjässä raviradan reunalla ja sinne ei kaikki löytäneet perille. Toinen onnistunut muutos oli Tähtiteltan Kerubin ravintola-alueen ja anniskelun ilmeisesti kasvattaminen sekä muodostaminen, samoin siihen niputtuu entistä kätevämmin VIP-alue sekä VIPistä pääsee nyt suoraan Tähtiteltan reunaan seuraamaan keikkoja. Ennen VIP sijaitsi Kerubin ravintolan takana hieman syrjässä. Entisen VIPin alueelle oli tehty iso wc-alue ja siellä saa pestyä kädet vedellä. Tosi hyvä!

Muista pantti! Näkymä Rentolavan anniskelusta kohti järveä.

Kierrätys on hoidettu aina ensiluokkaisesit rokissa, mutta tällä kertaa roskiksia sai ainakin perjantaina etsimällä etsiä. Ruokakeitaalla monet ihmiset söivät annoksiaan katoamatta alueelta mihinkään ja lopulta löysin yhden roskiksen. Roskiksia olisi voinut olla paljon koko Ruokakeitaan reunamilla tai välittömässä läheisyydessä. Nyt ei roskiksia ollut myöskään päälavan alueen haarautuessa kohti rantaa, jossa on aina ollut isot roskisalueet. Lisäksi wc-tiloja ei ollut Rentolavan läheisyydessä rannassa ilmeisesti oikein lainkaan. Kaikista juomajutuista, kuten tölkeistä, pulloista ja laseista sekä mukeista saa pantin, joten kannattaa kiikuttaa ne takaisin tiskille eikä jättää lojumaan!

Haapasalon hatsapuribussi ja itse Ville Haapasalo, melko kuvattuja oli molemmat

Itse ruokapuolesta! Ennakkomainosten mukaan luvassa oli paljon kaikkea kivaa, kuten Ville Haapasalon suursuosion saaneet hatsapurit ja muut festarieväät, kaukoidässä supersuositut rullajäätelöt (näitä ei saa Joensuussa mistään) ja sen rulliksen voisi laittaa myös trendikkään kuplavohvelin sisään. Sitten on tavallista kebabsettiä, monenlaista etnistä sambusoista wokkeihin ja tietenkin monen sortin burgeria. Instan puolella @cebicinkeittio voi seurailla lähes reaaliajassa, kuinka viikonloppu festareilla sujuu ja mitä kaikkea herkkua sieltä löytyy! Sinne olin myös nostanut etukäteen juttuja ruoka-aiheista.

Risto Mikkola wellingtonhommissa

Olen monta vuotta hehkutellut joensuulaisen Local Bistron ruokarekan maa-artisokkaburgeita. Tänä vuonna burgerit olikin tehty wellingtonin muotoon ja se oli kieltämättä nerokasta! Helppo tykittää wellingtonburgeria nälkäiselle rokkikansalle ja tuote on helppo syödä. Olipa kiva nähdä myös Localin porukkaa, Markoa ja Ristoa sekä muuta henkilökuntaa. Kävin viimeksi syömässä toissaviikolla ihan Joensuun keskustassa olevassa ravintolassa maa-artisokkaburgeria ystävieni kanssa.

Maa-artisokkaa pullollaan oleva wellingtonburgeri, nam!

Localin toinen omistaja, julkkiskokki Risto Mikkola, tarjosi Localin väen kanssa miulle maa-artisokkawellingtonin ja kylläpä se oli hyvää! Pieni aavistus savua, ei liian rasvainen kokonaisuus ja maa-artisokkaa oli enemmän kuin riittävästi. Todella hyvä tuote!

Kaverit ostivat Haapasalon hatsapuribussista lihahatsapurin ja sain maistaa sitä. Ai että kun oli hyvää! Mausteinen jauheliha ja venyvä juusto oli hyvää, pitää käydä itsekin ostamassa oma lihahatsapuri. Netta maistoi myös jauhelihasambusaa ja sekin menee testilistalle.

Rullis-kojun rullajäätelö, Oreo-keksin makuisena. Tekotapa on hieno!

Jäätelövankkurin herkulliset ja kesäiset mansikat

Kaverit testasivat myös ne rullajätskit, mie en vielä kerennyt jätskihommiin. Polvijärveläinen Jäätelövankkuri on tuttuun tapaan rokissa tuomassa viilennystä rokkikansalle ja monta herkullista makua on saatavilla lähijäätelöitä. Miun suosikki on Baileys ja lähimansikka, nyt rokissa voisin testata lonkerosorbettia tai raparperi-mansikkasorbettia. Myös tuoreita mansikoita ja kahvia tarjolla, kahvi on myös paikallista, Unison coffeen paahtamaa. 

Kerubin grilli lähellä päälavaa

Kerubin yksi piste löytyy tutulta paikalta siirtyessä päälavan alueelta kohti rantaa, toinen isompi ravintola on Tähtiteltan anniskelun vieressä. Sieltä löytyy paljon pöytiä ja osa tilasta on myös varjossa päivällä, joten kelpaa lepuuttaa samalla burgeria ja muita herkkuja mussuttaessa väsyneitä jalkoja. Kyllä huomaa, että toimistohommia vuosia tehneenä nämä reissut käy entistä enemmän jalkoihin ja istumapaikkoja arvostaa entistä enemmän. Maassa istuminen ei ole vaihtoehto, kun pamahtaa selkä sitten jumiin. Tervetuloa, oi orastava keski-ikä!

Tähän väliin fanityttökuva Ville Haapasalon kanssa

Kerubilta saa tuttuun tapaan burgeria, kuten härkäburgeria, Happoradion Aki Tykin mukaan nimettyä Tykkiburgeria, kanagyrosburgeria salaatteja. Myös bataattiranet kuuluu kalustoon. Mie ajattelin testata tänään jonkun burgerin ja myös vieressä olevan Mihailin tavernan kanagyros pitaleipien ja tzatzikin kanssa kiinnostaa.

Mihailin tavernan annos, Mihailin taverna löytyy myös Joensuun torin kupeesta
Siniseltä virralta ja Torinhelmestä

Ensimmäinen rokkipäivä oli ihana! Tapasin niin paljon ystäviä, kavereita, tuttuja, sukulaisia ja uusia tuttavuuksia läheltä ja kaukaa, että kotona meni hetki ennen kuin sai unta. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jotka ovat elämässä parasta. Onnellisuuden tunteita, iloa, sydämessä läikkyvää rakkautta kaikkea kohtaan. Tätä oli sen kaksi pitkää vuotta odottanut. Ja mikä parasta, tätä lystiä on vielä kaksi päivää edessä!

Hetki vesisateessa, juuri ennen Hassisen konetta

Lukaise myös miun aiemmat rokkipostaukset vuosilta
2019 , 2018 , 2017 , 2016 , 2015, osa 1 ja 2015, osa 2

Pohjois-Karjalan Sähkön pisteellä sai testata omaa vetovoimaa
Tähän päättyy tältä erää oma ruokaraportti ja hipsin rokkailemaan.
Nähdään! Terkuin, Hanna