Makea paprikahillo

Makea paprikahillo on herkullista vaikkapa juustojen kanssa nautittuna. Syvyyttä makuun tuo tuore rosmariini, joka on itsekasvatettua.

Erilaisten kotitekoisten säilykkeiden tekeminen on hauskaa ja niitä voi tehdä hyvin ympäri vuoden. Tällä kertaa keittelin ylijäämäpaprikoista makeaa hilloa, joka valmistuu melko pienellä vaivalla. Suuritöisin vaihe on ainesten pilkkominen, joka määrittää hillon ulkonäön ja koostumuksen. Loppu valmistuukin lähes itsestään, kun muistaa sekoitella välillä keitoksiaan. Paprikahillo muuttuu paholaisenhilloksi, kun kattilaan lisätään paprikan lisäksi kuutioituja tomaatteja. Näihin hilloihin sopii hyvin chili tuomaan lämpöä tai tarvittaessa tajunnanräjäyttävää potkuakin. Itse pidän hillosta, joka antaa tilaa myös muille mauille, joten chilimäärä on tässä sellainen, että hillo maistuu myös herkemmille syöjille.

Paprikahilloa tai paholaisenhilloa käytän itse paljon erilaisten broileri- ja juustoruokien lisukkeena, kruunaan sillä pasta-annoksen tai laitan hampurilaisten väliin kastikkeeksi. Kesällä loput raparperit päätyivät sipulin ja itämaisten mausteiden kanssa chutneyksi ja chutney maistui ihanasti grilliruokien lisukkeena. Viimeisimpänä kokeiluna asettelin voitaikinalevystä leikatuille paloille viipaleen hyvää vuohenjuustoa, paistoin kunnes juusto sai väriä ja taikina kypsyi ja lopuksi lusikoin reilun nokareen makeaa paprikahilloa päälle. Muutamassa minuutissa syntyi oivia cocktail-paloja! Voitaikinasta voisi tehdä myös pieniä nyyttejä tai miksei pasteijoitakin, joihin upotetaan kotitekoisia hilloja sekä mieleisiä juttuja, kuten erilaisia juustoja tai kasviksia. Myös poron tai hirven lisukkeeksi tämä oiva hillo sopii mainiosti.


n. 2 hillopurkillista (á 400g)


5 punaista (suippo)paprikaa (n. 500 g)
2 punaista mietoa chilipaprikaa (tai maun mukaan)
1 iso sipuli
2 dl punaviinietikkaa
2 dl vettä
2 dl hillosokeria
2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
n. 1 rkl tuoretta rosmariinia


Halkaise paprikat ja chilit, poista siemenet ja valkoiset sisäosat. Kuutioi paprika pienehköksi silpuksi ja hienonna chili ihan pieneksi. Kuori sipuli ja hienonna samankokoisiksi kuutioiksi, kuin paprikat. Laita kasvikset kattilaan, lisää etikka ja keitä muutaman minuutin ajan. Lisää kattilaan vesi, suola ja maun mukaan pippuria. Hauduta miedohkolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes kasvikset ovat kypsyneet ja pehmenneet. Lisää tarvittaessa vettä, ettei hillopohja kuivu. Lisää lopuksi hillosokeri ja hienoksi silputtu tuore rosmariini. Keitä vielä noin 10 minuuttia. Kun hillo on jäähtynyt hieman, purkita se kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet. Paprikahillo kovettuu jäähtymisen aikana ja lopullisesti jääkaapissa. Säilytä valmis hillo jääkaapissa, käyttövalmista se on mieluiten yön yli odotettuaan ja säilyy hyvänä vähintään muutaman viikon. Tarjoile paprikahilloa esim. broilerin, juustojen tai liharuokien lisukkeena, käytä hampurilaisissa kastikkeena, piirakoissa täytteenä tai anna sievissä pikkupurkeissa lahjoiksi.


HUOM: Ohjeen chilimäärällä saat aikaiseksi lempeän mausteista hilloa, joka ei polta suuta. Mikäli pidät vahvemmasta chilinmausta, lisää sitä hilloon makusi mukaan tai käytä vahvempia chililajikkeita. Erivärisistä kasviksista ja valkoviinietikasta valmistettuna saat aikaiseksi erilaisia hilloja. Hävikkiherkkuja parhaimmillaan!

Tämä on kyllä hyvää! Nautiskelin tätä mm. leivän päällä levitteenä, juustojen kanssa, broilerin lisukkeena jne. Ja vielä tuolla on purkinloput odottamassa jotain jatkojalostusta. Ehkäpä muffinseihin broilerin kanssa! Tosiaan itse en voi kovin tulisia ruokia syödä allergioideni takia (verrokki: en voi syödä kebabia tulisella kastikkeella), niin tämä oli juuri sopivan potkuisaa. Ehkä ihan vähän olisin voinut vielä lisätä chiliä ilman tuskia. Kokeile ihmeessä!


Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani marraskuussa 2016. Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen. 

Lasagne Hannan tapaan

Lasagne on ollut aina yksi lempiruokiani ja nykyään teen sitä harvemmin, sillä ihan pientä määrää sitä ei kannata tehdä. Valmistan lasagnen oikaisemalla, joten en keitä erikseen juustokastiketta vaan teen yhden löysän kermaisen tomaattikastikkeen ja ripottelen väleihin runsaasti erilaisia juustoja. Lopputulos on mehevä, maukas ja ei kyllä häviä yhtään sille aidollekaan lasagnelle. Olen tehnyt lasagnen tähän tapaan käytännössä aina, toki olen kokeillut myös perinteisiä lasagneja, mutta palaan tähän tuttuun ja varmasti maistuvaan versioon. Kannattaa kokeilla!

8 annosta

700 g naudan jauhelihaa (10%)
2 isoa sipulia
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
kuivattua oreganoa
kuivattua timjamia
400 g tomaattimurskaa
500 g paseerattua tomaattia
n. 3 dl kuohukermaa
vajaa puntti tuoretta basilikaa
n. 150 g parmesaania
n. 300 g emmentalia
n. ½ pkt lasagnelevyjä
125 g mozzarellapallo
tarjoiluun loppu basilika

Ruskista jauheliha isossa kasarissa omassa rasvassaan. Lisää pannulle hienoksi silputut sipulit ja valkosipulinkynnet, anna sipulienkin saada hieman väriä. Mausta seos suolalla, pippurilla ja yrteillä, halutessasi voit käyttää myös Provencen yrttimaustetta tai jauhelihamaustetta. Mikäli kasarin koko ei riitä, siirrä jauheliha-sipuliseos kattilaan. Kumoa jauhelihan joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska, pyöräytä purkeista kaikki maut vesitilkalla ja kaada neste kattilaan. Hauduta kastiketta puolisen tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Lisää joukkoon kuohukerma ja kiehauta, kastikkeen tulee tässä vaiheessa olla hyvin löysää ja hyvin maustettua. Revi joukkoon reilusti tuoretta basilikaa, säästä osa basilikasta tarjoilua varten.

Ota esille iso uunivuoka ja levitä pohjalle muutama kauhallinen jauhelihakastiketta, ripottele päälle raastettua emmentalia ja parmesaania. Asettele päälle kerros lasagnelevyjä ja toista, kunnes aineet alkavat loppua. Vuokaan viimeisenä tulee kerros jauhelihakastiketta. Mikäli aikaa on, anna lasagnen vetäytyä tässä vaiheessa pöydällä pari tuntia, jolloin pastalevyt pehmenevät. Myös yön yli jääkaapissa odottelu ennen paistoa tekee hyvää lasagnelle! Paista lasagnea 175-asteisessa uunissa, kunnes lasagnen pinta on hieman saanut väriä ja lasagnelevyt tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Revi pallo tuoretta mozzarellaa lasagnen pinnalle ja jatka paistamista, kunnes juusto on saanut hieman väriä, kokeile vielä pastan kypsyys. Mikäli pinta tummuu liikaa, vuoraa vuoka foliolla. Anna lasagnen vetäytyä varttitunti ennen tarjoilua. Revi tarjoilua ennen pinnalle loput basilikat. Tarjoile lasagnen lisukkeena raikasta salaattia.

Vinkki: Voit lisätä kastikkeen joukkoon hienonnettua porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa tai paistettuja herkkusieniä. Jauhelihan tilalla voi käyttää soijarouhetta, härkistä tai nyhtökauraa.

Oi että, tämä on niin hyvää! Lasagnesta tulee ihanan mehevää, varsinkin jos se saa vetäytyä ennen paistoa hetken. Kastikkeesta saa jättää melko löysän, niin ruoka ei kuivu. Lasagnelevyt kyllä imevät kosteutta hyvin. Mikäli pinta kuitenkin näyttäisi kuivuvan, niin pinnalle voi valuttaa varovasti kermaa tai maitoa. Juustojakin voi käyttää mieleisinään, itse olen laittanut kaikkea tuorejuustonokareista raejuustoon.

Lasagnen resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani joulukuun 2016 lopussa. Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen. 

Mokkamoussekakku

Kahvi maustaa ihanan pehmeän juustokakun

Talven (ja miksei kesäisiinkin) juhliin sopii herkullisen aromaattinen mokkamoussekakku ja uskon sen maistuvan vaikkapa ensi viikolla juhlittavana itsenäisyyspäivänä. Myös pikkujouluihin tai joulun kahvipöytään se sopii oikein mainiosti. Kakkuun tulee tilkkanen alkoholia, mutta alkoholi haihtuu kuumennuksen aikana, joten kakkua uskaltaa tarjota pikkupalasen määrän myös pienemmille kahvikissoille – varman päälle pelatessa pikakahvin voi uuttaa veteen. 

12 palaa

pohja

200 g keksejä/pipareita

100 g voita

mokkamousse

6 liivatelehteä

2 rkl vettä

½ dl tummaa rommia tai viskiä (vettä)

3 rkl pikakahvijauhetta

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl vaniljasokeria

2 dl sokeria

2 kananmunan valkuaista

2½ dl kuohukermaa

koristeeksi

suklaarouhetta

kuivattua ruiskukkaa

hopeakuulia

sokerimassahiutaleita

sitruunamelissaa tai minttua

tms

Pingota leivinpaperi 24-senttisen irtopohjavuoan pohjan väliin. Kauniin kakkureunan halutessasi voitele vuoan reunat voilla ja jauhota tomusokerilla, kopauta ylimääräiset tomusokerit pois vuoasta. Murskaa pohjan keksit cutterissa tai esim. perunasurvimella kattilassa. Sulata voi ja lisää se keksimurskan joukkoon, sekoita tasaiseksi. Taputtele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vatkaa toisessa pienessä kulhossa valkuaiset puolen sokerimäärän kanssa kovaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa isossa kulhossa tuorejuusto ja loput sokerista sekä vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuumenna rommi tai viski ja liuota sen joukkoon pikakahvijauhe. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 minuutiksi. Liuota kuivaksi puristetut pehmenneet liivatelehdet 2 ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä ja anna jäähtyä hetki. Lisää tuorejuustoseokseen rommi-kahviseos ja juokseva liivateseos ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon valkuaisvaahto varovasti nuolijalla nostellen parissa erässä. Lisää viimeiseksi täytteen joukkoon kermavaahto nuolijalla nostellen ja sekoita mousse tasaiseksi. Kaada mousse vuokaan kovettuneen keksipohjan päälle. Tasoita pinta nuolijalla tai vuokaa pöytään kopauttelemalla. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai mieluiten yön yli. Irrota kakku varovasti vuoasta, liu’uta se leivinpaperilta kakkuvadille ja koristele mieleiselläsi tavalla. Tarjoile kakku jääkaappikylmänä.

Resepti on alun perin julkaistu Katja Bäcksbackan Ruokatorstai leipoo – Helsingin Sanomien ruokasivujen parhaat leivontaohjeet vuosien varrella –kirjassa. Joten suuret kiitokset vaan ihanasta reseptistä Hesarin suuntaan! Kakusta tuli ihanan pehmeää ja maukasta, kahvia saattaisin laittaa ehkä vielä hieman enemmänkin. Viskinä käytin Ron de Jeremyn spiced editionin rommia, joka sopi tähän oikein kivasti. Yleensä miun keittiöviinaksena toimii jokapaikanhöylä Jaloviina, mutta sen säästelen kohta alkavaan sinapinkeittoon.

Leipäjuustosalaatti

Alkupalaksi nautittu juustoinen salaatti

Vietimme rakkaan ystäväni kanssa jo aikoja sitten tyttöjeniltaa ja kokkailin meille herkkuja. Alkupalaksi tarjoilin tätä salaattia, jossa makua toivat leipäjuusto ja valkosipuliset ruistikut.  Toki en voinut tietää, ettei ystäväni juurikaan perusta leipäjuustolle, mutta hän söi rohkeasti salaattia ja valaisi tietämätöntä juusto(pirtti)hirmua vasta jälkikäteen. Perusjuttuja tämmöiset salaatit, mutta niin hyviä. Ruokajuomana toimi tietenkin kuohuviini, joka näin punkku-valkkariallergikolle sopii hyvin läpi aterian. 

2 annosta

½ pss napolitana-salaattisekoitusta

kourallinen rucolaa

½ punttia tuoretta basilikaa

1 iso tomaatti

pätkä tuorekurkkua

1 kevätsipuli varsineen (tai lohko punasipulia)

100-200 g leipäjuustoa

balsamicoa

oliiviöljyä

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

ruistikkuja

Huuhtele salaatit ja yrtit, kuivaa ne salaattilingossa tai keittiöpyyhkeen sisällä. Kuutioi tomaatti ja kurkku, hienonna sipuli pieneksi. Kuutioi juusto suupaloiksi. Yhdistä ainekset kulhossa tai asettele ne suoraan lautasille. Pirskota päälle balsamicoa ja öljyä, ripsauta mausteita ja nakkaa päälle reilusti ruistikkuja. Tarjoile välittömästi.

Ruistikut olivat tällä kertaa messutuliaisia, joita minulla oli ainakin juuston, aurajuuston ja valkosipulin makuisina. Niitä on ollut mukava laittaa keittojen pinnalle tai salaatteihin, tai sitten napostella ihan sellaisenaan. Erilaisia tikkuja saa toki kaupasta, mutta helppo ne on tehdä itsekin. Hyvää leipää kuutoidaan mieleiseksi paloiksi ja ne pyöritetään öljyn ja mausteiden kanssa sekaisin, sitten laitetaan uunipellille ja kuivataan krutongeiksi. Nam! Salaatin jälkeen taisi olla tarjolla moussakaa soijarouheesta ja jälkkäriksi suklaista kääretorttua. 

Possu-paprikapata

Murea possupata on oikeaa syysruokaa

Tein syyskuun alussa lanttu-lihakukkoa ja siitä jäi yli possua kylkenä ja paistina, ehkä joku pala saattoi olla vielä nautaakin. Ajattelin tehdä niistä vaivatonta pataruokaa muuta touhutessani, pataan nakkelin muita aineksia, mitä ensimmäisenä sattui eteen. Kylkeen vähän kunnon pottumuusia ja rakuuna-hunajaporkkanaa, niin kyllä kelpasi! Eikä tullut hävikkiäkään.

4 annosta

200 g possun kylkisiivuja

200 g possunpaistia/kinkkua

1 iso sipuli

1 iso suippopaprika

4 valkosipulinkynttä

½ punttia timjamia

1-2 isoa oksaa tuoretta rosmariinia

pannun huuhdevesi + lisää tarvittaessa vettä

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa myllystä

Pilko kylkisiivut ja paisti annospaloiksi. Paista ensin kylkisiivut omassa rasvassaan kauniin ruskeaksi ja laita ne uunipataan, valuta suurin osa rasvasta pois pannulta ja paista loput lihapalat pienessä määrässä irronnutta rasvaa. Mausta lihapalat kevyesti suolalla. Huuhtele viimeisen pannullisen jälkeen pannu tilkalla vettä ja kaada liemi uunipataan lihojen päälle. Kuutioi paprika, hienonna sipuli isoiksi paloiksi ja kuori valkosipulinkynnet. Laita kasvispalat pataan lihojen kanssa, lisää joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, mausta mustapippureilla ja kevyesti suolalla. Kaada pataan vettä niin paljon, että lihat suunnilleen peittyvät. Laita uunipataan kansi ja anna padan muhia 150-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes liha on oikein mureaa. Varmista, ettei neste haihdu liikaa. Maistele suola vielä ennen tarjoamista. Lisukkeeksi käy hyvin esim. perunamuusi ja hunaja-rakuunaporkkanat sekä salaatti.

Hyvää oli! Oli oikea veto valutella suurin osa rasvasta pois, sillä jos olisin kipannut kaiken suoraan pataan, olisi se maistunut ällöttävän possunrasvaiselta. Siitä en tykkää, sillä syön porsaanlihaa muutenkin todella harvoin (ellei satunnaista pekonia lasketa). Paprika antoi mukavaa makeutta ja väriä ruokaan ja eihän patoja voi ilman sipuleitakaan tehdä. Ruokaseura totesi, että pataan olisi voinut lisätä suoraan perunat, porkkanat ja lantut. Minä taas olen sitä mieltä, että on kiva joskus tehdä ihan vain lihapataa ja lisukkeet erikseen, mutta tokihan ne voi halutessaan mukaankin laittaa. Samalla tavalla voi valmistaa ruokaa mistä lihasta tahansa, esim. pelkkä nauta voisi maistua itselleni vielä paremmin. Tai hirvi.

Marinadi broilerille

Broilerin marinadissa maistuu sitruuna, valkosipuli ja timjami

Marinoin itse broilerit ja muutkin lihat, jolloin saan niistä juuri haluamanlaisiani. Tämän marinadin veistelin broilerille kesällä ja lisukkeena nautittiin herkullista salaattia. Ihanaa ja niin raikasta oli, että suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Eikä niistä kaupan valmismarinadilitkuista kannata maksaa, kun itse saa parempaa makua aikaan helposti muutamalla aineksella.

4 broilerinfileelle

1 sitruuna

1 solo-valkosipuli

½ punttia tuoretta timjamia

n. ½ dl rypsiöljyä

2-3 rkl balsamicoa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Pese sitruuna huolellisesti, vaikka käyttäisit luomusitruunaa. Kuori kuorimaveitsellä marinadikulhoon sitruunan keltainen osa, vältä raastamasta valkoista kitkerää osaa. Halkaise sitruuna ja purista mehu kulhoon. Leikkaa runsaasti valkosipulia ohuiksi siivuiksi ja leikkaa timjaminoksat marinadin, lisää ne marinadin joukkoon. Lorauta mukaan tarvittava määrä ja mieleisessä suhteessa öljyä sekä balsamicoa, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Lisää joukkoon broilerinfileet ja sekoita kunnolla. Sulje kulho kelmulla ja anna marinoitua mielellään seuraavaan päivään tai vähintään muutama tunti, heiluttele kulhoa välillä. Nosta kulho puoli tuntia ennen ruoanlaittoa pöydälle, sekoita ja pyyhi broilereista ylimääräinen marinadi pois. Grillaa tai paista broilerit kypsiksi.

Hyvää oli! Todella mukavan raikasta ja maukasta, maku ehti tarttua vuorokaudessa hyvin broilereihin. Grillasin broilerit kaasugrillissä juuri ja juuri kypsiksi, niin lopputulos oli mehevä. Alla kuva valmiista annoksesta, salaatissa oli LiPan isoäidin tuorejuustoa ja melonia sekä reilusti basilikaa.

Sitrus-valkosipuli-yrttimarinoitu broileri

Raparperikeikauskakku

Keikauskakku raparperista

Tätä raparperikeikausta tein jo touko-kesäkuussa, kun raparperikausi oli parhaimmillaan. Puskeehan mummolan raparperipuskat vieläkin satoa ja onhan niitä raparpereja vielä runsaasti pakastimenkin puolella, joten tätä herkkua voi halutessaan leipoa vaikka ympäri vuoden. Rakastan raparperikeikausta, mutta lempiohjeeni on hukkunut vuosia sitten. Että jos tulee mieleen n. 10 vuoden takaa keväältä ET-lehden resepti, jossa taikinaan tuli kardemummaa, niin saa vinkata! Maksan löytöpalkkion! Tämäkin resepti on kyllä oikein maukas, mutta ei ole The Resepti. Tämän pohjalta olen kehittänyt myös gluteenittoman omenakeikauksen, jota kannattaa myös testata. 

26 cm vuokaan

vuokaan

75 g pehmeää voita

1½ dl fariinisokeria

n, 6 dl raparperipaloja

taikina 

175 g voita

1 dl sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 dl maitoa

(1 tl jauhettua kardemummaa tai kanelia)

Leikkaa pyöreän tasapohjaisen vuoan pohjalle leivinpaperia pohjan kokoinen pala (älä käytä irtoreunavuokaa, ettei karamelli valu vuoasta). Voitele vuoan reunat kevyesti voilla ja levitä loput voista tasaisesti leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle fariinisokeri ja levitä päälle vielä pilkotut raparperit. Valmista taikina. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, lisää kananmunat yksitellen kunnolla sekoittaen. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se vuokaan raparperipalojen päälle. Paista kakkua 175-asteisessa vuoassa n. 35-45 minuuttia tai kunnes kakku on saanut kauniin värin. Kumoa kakku tarjoiluvadille hieman jäähtyneenä. Irroita leivinpaperi raparperien päältä ja tarjoile. Lisukkeena maistuu vaniljakastike, jäätelö, notkistettu turkkilainen jogurtti tai pehmeä kermavaahto. 

Tämä on niin hyvää! Olen tehnyt tällä reseptillä varioiden keikauksia jo ainakin kuusi vuotta, ellen pidempäänkin. Kakusta tulee todella pehmeää ja karamelli imeytyy ihanasti kakkupohjaan. Raparperien kirpeys talttuu karemelliin mukavasti ja ne säilyvät kuitenkin mukavan napakoina pehmenemättä ihan muhjuksi. Tosiaan raparperin tilalla voi käyttää vaikkapa luumua, omenaa, kirsikkaa, karviaisia tai muita vähän kovempia marjoja ja hedelmiä.

Isoäidin melonisalaatti

Isoäidin juusto maistuu ihanalta melonin kanssa

Joensuusta saa polvijärveläistä LiPan juustoa, joka on tehty vanhan georgialaisen reseptin mukaan. Tuota herkkua ostan Wanhan Kulman Puodista, Surakan pihasta, joten kipikapi sinne ostoksille ja kokkailemaan. Juustosta olen tehnyt paljon kaikkea, mm. tätä kesäistä mansikkasalaattia. Nyt oli kesällä vuorossa melonisalaatti hedelmäisen broilerin kaveriksi. Koska juustoa ei ole saatavilla ymmärtääkseni kuin tällä seudulla, niin voit korvata sen vaikka Valion kotijuustolla, leipäjuustolla, mozzarellalla tai jopa fetalla. Hyvää tulee niinkin!

4 annosta

2-3 isoa tomaattia

½ kurkku

½ cantaloupemeloni (tai hunaja- tai vesimeloni)

kesäsipulia varsineen (tai punasipulia)

300 g LiPan isoidin juustoa

½ punttia tuoretta basilikaa

kastike

loraus oliiviöljyä

loraus balsamicoa

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

Sekoita salaattikulhon pohjalla kastikkeen ainekset oman maun mukaan, halutessasi voit käyttää myös vaaleaa balsamicoa tai balsamicosiirappia. Kuutioi salaatin ainekset, hienonna basilika sekä kevätsipuli ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Grillaa salaatin kaveriksi broilerinfileitä.

Niin helppoa ja maistuvaa! Tuo juusto on kyllä niin älyttömän hyvää, että voisin vaikka elää sillä. Sen suolainen pehmeys sopii hyvin hedelmien ja marjojen seuraan, joten salaattikombo oli oikein kiva.  Teen kaikki lihojen ja broilerien marinadit sekoittamalla öljyä, balsamicoa tai balsamicosiirappia, suolaa, pippuria, yrttejä ja mahdollisesti esim. sitruunaa, valkosipulia tai mikseipä vaikka mangochytneytä. Tässä broilerissa oli mausteena valkosipulia ja tuoretta timjamia, marinoin broileria vuorokauden. Hyvää oli sekin!

Juustoinen melkonisalaatti on ihana lisuke mehevälle grillatulle broilerille

Daim-kakku

Daim-kakku

Tässäpä tulee oikea arkistojen aarre! Vuosikymmenen alussa Daim-kakku oli suurinta huutoa ja itsekin sitä olen säännöllisen epäsäännöllisesti valmistanut erinäisiin juhliin. Viimeksi olen sitä tehnyt parisen vuotta sitten, joko tupareihini tai synttäreilleni. Tai johonkin illanistujaisiin, joissa oli paljon vieraita. Tein nimittäin kakun tuplana ja se hupeni hyvää vauhtia ystävieni vatsoihin. Kakku on todella maukas ja muistuttaa hyvin paljon sitä kaupan pakastealtaassa myytävää esikuvaansa, vaikka tästä taikinasta manteli puuttuukin. Pienellä viilauksella tästä saisi toki sellaisenkin tehtyä, mutta en ole toistaiseksi kokenut tarpeelliseksi. Pyyntö reseptin bloggaamiseen lähti eilisistä  dallaspullistani, kun totesin käyttäväni vaniljakreemiä kahteen juttuun: Daim-kakkuun ja dallaspulliin.Tämän postauksen kuvat on vuosikausia vanhoja ja reseptin olen julkaissut aikanaan arkistoblogin puolella. Joten pyrin muistamaan seuravalla leivontakerralla ottaa uudet vaihekuvat tilalle. Kokeile ihmeessä tätä herkkua, tykkäät takuulla, jos suklaa maistuu!

28 cm vuokaan

kakkupohja

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

2 tl pikakahvijauhetta

1-2 rkl kaakaojauhetta

50 g voita

vaniljakreemi

5 dl kylmää vettä

2 dl vaniljakreemijauhetta (Sallinen tms)

100 g valkosuklaata

(1 pss Daim-rakeita)

kuorrutus

200 g Daim-suklaalevy (tai maitosuklaata)

1 dl kuohukermaa

1 pss Daim-rakeita

Tee taikina. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa ne munavaahdon joukkoon. Lisää lopuksi sulatettu voi. Vuoraa leivinpaperilla 28-senttinen irtopohjavuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla n. 15 minuuttia tai kunnes kakkupohja on kypsynyt. Kumoa jäähtynyt pohja ja leikkaa se jäähtyneenä varovasti isolla sahalaitaisella veitsellä kahteen osaan. Koska kakkupohja on hyvin ohut, voi pohjan käyttää vaikka jääkaapin tai pakastimen kautta ennen leikkaamista. 

Valmista täyte. Vatkaa sähkövatkaimella kylmän veden joukkoon vaniljakreemijauhe. Sulata valkosuklaa ja vatkaa se kreemin joukkoon. Laita toinen kakkulevy tarjoiluvadille ja levitä sille puolet täytteestä. Halutessasi voit ripotella väliin Daim-rakeita tuomaan rakennetta ja lisää makua. Itse laitan väliin Daimia. Laita toinen kakkulevy kanneksi ja levitä loput täytteestä kakun päälle sekä reunoille. Helpointa täytteen levittäminen on palettiveitsellä, jota voi tarvittaessa lämmittää kuumalla vedellä ja pyyhkäistä kuivaksi, jolloin tahmea täyte levittyy nätisti (katso alin kuva). Ripottele pinnalle toinen pussillinen Daim-rakeita ja paina niitä kevyesti kiinni kreemiin. Laita kakku kohmettumaan pakastimeen hetkeksi. Kun kakun pinta on kohmettunut kunnolla, voit jatkaa kuorruttamista.

Tee kuorrute. Sulata paloiteltu suklaa kuumaan kermaan, varo polttamasta pohjaan. Lusikoi tai levitä jäähtynyt suklaakuorrute pakastimesta nostetun kakun pinnalle.Voit valuttaa kuorrutteen kokonaan reunoille tai jättää sen muodikkaasti valuvaksi. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua. Kakku kestää hyvin myös pakastamisen, joten voit tehdä sen jo hyvissä ajoin ennen tarjoilua valmiiksi ja nostaa sulamaan muutamaa tuntia aiemmin jääkaappiin. 

VINKKEJÄ: 

Kakun voi kasata täytettynä myös avattuun reunavuokaan (ilman pohjaa), jolloin siitä tulee siistimpi. Varsinkin jos teet kakun tuplana. Tuplatessa kakkuohjeen täytevälejä voi tehdä kaksi ja näin kakkulevyistä tulee hieman paksumpia ja helpommin käsiteltäviä. Kakun voi myös pakastaa vuokaan kasattuna ja kun kakku on jäätynyt, poistaa vuoan ja suojaa kakun uudelleen kunnolla. Täyte on melko tanakkaa kreemijauheen ja suklaan ansiosta, joten sen levittämisen kanssa saa olla varovainen, ettei täyte revi kakkupohjaa rikki. Kannattaa käyttää lämmitettyä palettiveistä tai muuta vastaavaa. Lusikalla tai nuolijalla ei tule ihan niin siistiä jälkeä. Jäähdytä kakku kunnolla ennen suklaalla kuorruttamista ja jäähdytä myös suklaakuorrutem muuten kakku rupeaa sulamaan ja lopputuloksesta ei tule siisti. Kuohukerman määrää voi jopa hieman vähentää, jos haluaa pelata varman päälle, ettei kuorrutus valu liikaa kakulta alas. 

VAROITUS: Tämä on hyvin makeaa, joten tästä riittää useammalle herkkusuulle.

Daim-kakku on juhlava kahvipöydän herkku

Annospalasta huomaa, kuinka kuorrutus oli liian lämmintä ja se alkoi valua. Lopulta se taisi jopa tehdä pieniä uomia kakkuun, mutta onneksi se ei vaikuttanut makuun. Täytevälien leikkaamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei käy kuten yllä näkyy. Nykyään osaan leikata kakkupohjat kunnolla :D 

Daim-kakku halkaistuna, täytettynä ja kuorrutusvaiheessa

Jähmeä täyte on vähän tuskallinen levitettävä, mutta lämmitetyllä palettiveitsellä se onnistuu mainiosti. Tarjoiluvadin voi suojata leivinpaperisuikaleilla tai kakkupahvilla, silloin 5-6 vuotta sitten en ollut itse ihan niin tarkka, kun nämä kuvat on otettu.

Daim-murua pinnalle ja suklaata vielä kuorrutteeksi

Tämä on ensimmäisestä Daim-kakustani oleva kuva, joten reunat eivät ole huolitellut ja ne ovat muutenkin epätasaisia. Eli suosittelen käyttämään aikaa "massaukseen" ja vadin putsaamiseen, niin saa kauniimman lopputuloksen. Daim-rakeet hupenevat uhkaavasti parempiin suihin leipomisen aikana, mutta kannattaa oikeasti säästää ne tähän kakkuun. Tämä on niin ihanaa valmiina!

Huono kuva, mutta tässä daim-kakku on tehty tuplana isoja juhlia varten

Tämä taitaa olla kuva viimeisimmästä kakkusestani. Tein sen tuplana, massasin paremmin ja se oli kunnolla pakastettu, reunoilta näkyykin vielä jäähilettä. Daim-rakeiden raekoko on tainnut muuttua vuosien saatossa, kun vertaa kuvia. Nämä nykyiset rakeet ovatkin mielestäni parempia, kun ovat hieman pienempiä ja eivät ole niin tasakokoisia muutenkaan. Täytteeseen voi käyttää hyvin kyllä rouhittua Daim-patukkaakin. Jos taas Daim-suklaata ei kaupasta saa, käy siihen hyvin Fazerin Sininen tai ruotsalaisia taustojaan kunnoittaen Marabouta.

Focaccia

Focaccia maistuu oliiviöljylle, rosmariinille ja punasipulille

Tämä resepti tulee taas reippaat puoli vuotta jälkikäteen, kun tein maaliskuisille kolmekymppisilleni hieman tarjottavaa. Perinteiset patongit ja muut eivät kiinnostaneet, niin pyöräytin mehevän foaccian salaatin ja muiden tarjottavien kaveriksi. Oliiviöljyssä ei tämän reseptin kanssa säästellä ja reilusti saa käyttää myös muita makuaineita. Oma lempparini on tuoreyrtit, sipuli, oliivit tai muut vastaavat. Myös ihania juustoja voisi upottaa taikinaan. Perinteikäs ja oikein maistuva kyllä tulee ihan pelkällä hyvällä oliiviöljyllä ja sormisuolalla. Oikeastaan focaccia on kuin pizza, voit käyttää siihen kaikkia saatavilla olevia mieleisiä aineksia fiiliksen mukaan!

noin pellillinen

taikina

3½ dl vettä

25 g tuorehiivaa

1-2 tl merisuolaa myllystä

1 rkl hunajaa (tai siirappia, sokeria)

n. 7 dl vehnäjauhoja

½ dl hyvää oliiviöljyä

päälle

½-1 dl oliiviöljyä (tai tarpeen mukaan)

½ punttia tuoretta rosmariinia

1 pienehkö punasipuli

mustapippuria myllystä

sormisuolaa

Lämmitä taikinan vesi kädenlämpöiseksi ja murustele joukkoon tuorehiiva (jos käytät kuivahiivaa, sitä tulee 1 pussillinen reilusti kädenlämpöiseen veteen). Sekoita joukkoon hunaja ja suola. Alusta joukkoon jauhoja ja jauhojen lisäämisen lopulla myös oliiviöljy. Vaivaa taikina kunnolla, kunnes saat notkean ja sitkeän taikinan, joka juuri ja juuri irtoaa käsistä. Jauhoja ei kannata käyttää liikaa, sillä focaccian pitää jäädä kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Käsin saa vaivata 10-15 minuuttia, yleiskone hoitaa homman noin viidessä minuutissa. Kohota taikinaa leivinliinan alla puolisen tuntia. 

Vuoraa uunipelti tai hieman sitä pienempi vuoka leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja levittele se tasaiseksi pellille jauhotetuin sormin. Kohota taikinaa uudeleen n. 30 minuuttia. Viipaloi punasipuli ohuiksi siivuiksi ja irrottele rosmariininlehdet varresta. Painele sormilla kohonneeseen taikinaan pieniä monttuja ja voitele koko leipä runsaalla oliiviöljyllä, painele pinnalle punasipulisiivuja ja rosmariinia, ripsauta päälle mustapippuria sekä runsaasti sormisuolaa. Paista focacciaa 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes se on kullanruskea. Ota leipä uunista ja voitele se vielä uudelleen reilulla oliiviöljyllä, anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Leikkaa leipä valmiiksi kuutioiksi. Focaccia säilyy tarvittaessa seuraavaan päivään hyvin suojattuna, mutta parasta se on uunituoreena.

HUOM: oliiviöljyä kuluu leivän voitelemiseen erittäin paljon, mutta lopputulos ei ole liian raskas tai tunkkainen. Levitettä focaccia ei sinänsä kaipaa, mutta omia suosikkejani ovat mm. hummus ja tzatziki. Pinnalle saa ripotella runsaasti makuja, sillä esim. punasipuli hupenee paistettaessa lähes olemattomaksi. Eli älä pihtaile, kun haluat kunnon focacciaa!

  

Focaccia valmiina uuniin

Tämä mehevä leipä on kyllä ehdottomasti yksi lemppareistani ja teenkin sitä melko usein. Seuraavan kerran tulee juustoista versiosta, sen olen jo päättänyt :) Ihan pelkkää öljy-suolaversiota en mielelläin tee, koska rakastan yrttejä ja pieniä sattumia. Ja silloin ei tarvitse edes miettiä muita lisukkeita päälle, kun leipä on jo itsessään maukasta. Focaccia on ihanaa salaatin tai keiton lisukkeena.

Dallaspullat

Mehevät dallaspullat

Lapsuusmuistoista kauneimpia ovat äidin ja mummojen rakkaudella paistamat herkulliset ja mehevät pullat, joita natustettiin välipalaherkkuna tai lauantaisin saunan jälkeen. Pullan kaverina tarjottiin joko kylmää maitoa tai lämmintä kaakaota, jälkimmäistä erityisesti hiihtolenkin jälkeen. Pulla saattoi olla perinteistä voisilmäpullaa, tuoksuvaa kanelikierrepullaa tai korvapuusteja tai jouluisin rusinoilla koristeltuja hahmopullia. Tätini bravuuri mummolassani käydessään oli mantelinen vaniljapulla ja kylättelyreissulla perhetuttavan paistama hillotäytteinen bostonpulla. Huoltoasematauoilla tutustuttiin eksoottisiin dallaspulliin ja sittemmin niitä on tullut leivottua paljon itsekin. Ohje ihaniin dallaspulliin siis, olkaapa hyvä!

pullataikina

5 dl maitoa

50 g tuorehiivaa

1 tl suolaa

1 rkl jauhettua kardemummaa

1½ dl sokeria

1 kananmuna

n. 12-14 dl vehnäjauhoja

150 g voita

kananmuna voiteluun

(raesokeria koristeluun)

täyte

100 g voita

¾ dl sokeria

2 kananmunaa

250 g maitorahkaa

1 dl vaniljakreemijauhetta

Lämmitä maito hieman kädenlämpöä kuumemmaksi ja liota mukaan tuorehiiva (jos käytät kuivahiivaa, sitä tulee 2 pussia ja maito saa olla reilusti lämpöisempää, n. 42c.). Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna. Vispaa joukkoon pari desiä vehnäjauhoja kunnolla vatkaten ja alusta joukkoon jauhoja niin, että saat kulhon reunoista irtoavan kimmoisan taikinan. Taikinaa saa vaivata käsin parikymmentä minuuttia. Lisää loppuvaiheessa jauhojen lisäämistä mukaan myös pehmennyt voi. Mitä pehmeämpi taikina, sitä pehmeämpi pulla, joten jauhoja ei kannata käyttää liikaa. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa leivinliinan alla n. 45 minuuttia. 

Valmista täyte. Vispaa huoneenlämpöiseen voihin sokeri, kananmunat ja maitorahka. Sekoita viimeisenä, juuri ennen täytteen levittämistä, joukkoon vaniljakreemijauhe.  Valmista dallaspullat. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja kaulitse puolet taikinasta puolen sentin paksuiseksi suorakaiteen malliseksi levyksi. Levitä puolet täytteestä levylle palettiveitsen tai taipuisan lastan avulla. Kääri levy rullaksi pitkältä sivulta. Leikkaa rulla parin sentin paksuisiksi siivuiksi ja aseta pullat paperisiin viinerivuokiin (isompia, kuin muffinivuoat). Valmista lopputaikina samalla tavalla. Anna pullien kohota pellillä leivinliinalla peitettynä puolisen tuntia. Voitele pullat kananmunalla, ripottele pinnalle halutessasi raesokeria ja paista pullat kullanruskeiksi 200-asteisessa uunissa, n. 10-15 minuuttia pullien koosta riippuen. 

I-H-A-N-A-A! Dallaspullat ovat kyllä varmastikin parhaita pullia, niin meheviä ja vaniljaisia. Dallaspullat onkin ainoa juttu Daim-kakun ohella, joihin käytän vaniljakreemijauhetta. En muuten tykkää käyttää oikein käyttää sitä, mutta tätä leivonnaista ei voi kuvitella ilman sitä. Yeensä teen pullataikinan yleiskoneella, niin ei tarvitse käsin veivata, mutta maalla (kuten nämä pullat) teen aina nostalgiasyistä käsipelillä. Pitäisihän se opetella tekemään pullat käsituntumalla, kuten mummoni, mutta pari kertaa vuodessa ei ole ihan tarpeeksi pullanpaistoa.  

Dallaspullien ohje on julkaistu 30.7. Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Mustikkamarmoroitu juustokakku

Mustikalla marmoroitu amerikkalainen juustokakku

Yksi lempiherkuistani on amerikkalainen juustokakku, jolla on tullut hurmattua huomaamattaan useampikin herkkusuu. Kakun mehevyys ja pehmeys viettelee makuhermot ja kaverina tarjotut marjat, kompotit tai hedelmät tuovat siihen mukavaa raikkautta. Mustikka sopii juustokakkuun enemmän kuin hyvin ja tähän kakkuun voi käyttää niin tuoreita kuin pakastettuja mustikoita. Kannattaa kokeilla myös kirpakkaa puolukkaa tai aromikasta vadelmaa! Marmorikuvioinnin tekeminen on helppoa ja lopputulos on todella näyttävä. Marmorointia varten tiputetaan pieniä nokareita marmorimassaa kakun pinnalle ja kuvioita vedetään pystysuoraan suuntaan ja toiseen hammastikulla, veitsellä tai muulla vastaavalla. Marmoroinnin voi tehdä hedelmä- ja marjasoseilla tai notkistetulla Nutellalla.  Kannattaa kokeilla!

28 cm vuokaan

pohja

175 g digestive-keksejä

50 g voita sulatettuna

täyte

600 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

2 dl sokeria

3 kananmunaa

2½ dl kuohukermaa

1 dl maissitärkkelystä (maizena)

1 tl vaniljasokeria

½ sitruunan mehu ja kuori raastettuna

mustikkamarmori

200 g mustikoita

½ dl sokeria

Murskaa keksit (kattilassa perunasurvimella) ja sekoita keksimuruun sulatettu voi. Painele seos ison irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohja odottamaan jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi. Sekoita kaikki täytteen aineet sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi. Kaada täyte vuokaan.  Laita mustikat ja sokeri kulhoon ja aja seos tasaiseksi murskaksi sauvasekoittimella. Nosta lusikalla pieniä kekoja mustikkasosetta kakun pinnalle. Marmoroi pinta laittamalla veitsi kohtisuoraan kakkuun ja vedä raitoja pitkittäin sekä poikittain. Paista kakkua 170-asteisessa uunissa n. tunnin ajan. Laita kakun päälle folio tai leivinpaperi, jos pinta alkaa tummua. Kakun pinnan tulee jäädä vaaleaksi, jolloin kakku säilyy mehukkaana. Jäähdytä kakku ja anna sen vetäytyä jääkaapissa mieluiten yön yli. Tarjoile halutessasi lisänä marmoroinnista ylijäänyttä mustikkamassaa tai paseerattua mustikkaa, joka on maustettu kevyesti sokerilla. Paseerauksessa mustikat painellaan tiheän siivilän läpi, jolloin siemenet ja kuoret jäävät siivilään, kulhoon valunut neste käytetään kastikkeeksi.

Vinkki: Ilman mustikkamarmoria tämä kakku on taivaallista amerikkalaista juustokakkua!

Ihanaa! Tehtiin tätä kakkua keväällä miun kansalaisopiston kakkukurssillakin ja tuli oikein suunmukaista kaikille. Marmorointia on kiva kokeilla, sillä saa nopeasti erilaisiin leivonnaisiin uutta ilmettä ja ei se lopulta vaikeatakaan ole, kun pääsee jyvälle. Juustokakkujen paistamisen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä liiallinen paistaminen tekee kakusta kumimaista ja kiinteää. Parasta olisi, jos reunat eivät kerkeä saada väriä lainkaan. Alla olevien kuvien kakku on tehty 20cm vuokaan puolikkaalla reseptillä. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani elokuun puolivälissä.

Juustokakku ennen kypsennystä (tässä pieni 20cm vuoka ja puolikas annos)

Juustokakku valmiina (tässä 20cm vuoka ja puolikas annos)

Tyrnivispipuuro

Vispipuuro saa upean värin ja maun tyrnimarjoista

Vispipuurokokeilut jatkuvat keittiössäni ja tällä kertaa testiin päätyivät tyrnit, joita kasvaa meillä maalla hyvinkin satoisasti. Niitä löytyy pakastimesta vielä vuosikertanakin, joten tein uusille tilaa surauttamalla vispipuuroa. En edelleenkään ole suuri vispipuuron ystävä, mutta kokeilutyö on saanut minut puolifanittamaan jo. Olen sitä mieltä, että vaahdotus tekee mausta jotenkin metallisen ja se ehkä on se suurin ongelma. Kuitenkin nämä vadelmaversiot ja muut ovat enemmän kuin jees puolukkaan verrattuna. Bongasin tyrniä kaupan pakastealtaasta ihan kohtuulliseen hintaan, joten kannattaa ostaa ja maistaa, jos ei ole tuttu marja!

4 annosta 

5 dl vettä

200 g tyrnimarjoja

1½-2 dl sokeria

½ tl suolaa

1 dl mannasuurimoita

1 tl vaniljasokeria

Keitä tyrnimarjoja kymmenkunta minuuttia vedessä tai kunnes marjat ovat menettäneet väriään ja ne ovat selkeästi keittyneet yli. Paseeraa siemenet ja kuoret pois tiheän siivilän läpi ja käytä jäljelle jäänyt mehu puuroon. Kiehauta tyrniliemi ja vispaa joukkoon suola, mannasuurimot sekä sokeri. Keittele usein sekoittaen kymmenkunta minuuttia tai kunnes suurimot ovat kypsyneet ja puuro on sakeutunut. Maista sokeri ja suola, lisää niitä tarvittaessa. Sekoita joukkoon vaniljasokeri ja jäähdytä puuro. Vispaa se kuohkeaksi joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Tarjoile jäähtyneenä, seuraksi voi laittaa tilkan kuohukermaa, vaniljakastiketta tai maitoa tai kunnon nokareen turkkilaista jogurttia.

Hyvää oli! Söin vispipuuroa jogurtin kanssa aamu- ja iltapalana. Ihana väri tulee kyllä tyrneistä ja onhan ne tyrnit makoisia muutenkin. Sen verran happamia ovat marjat, että sokeria saa laittaa melko reippaasti, ettei ikenet irtoa. Seuraavan kerran vispipuuroa tehdessäni kokeilen todennäköisimmin mustikkaa tai punaherukkaa. Tyrnin siemenet ovat superterveellisiä, joten ne kannattaa pureskella keittämisen jälkeen vielä pieneksi murskaksi. Tyrnin c-vitamiinipitoisuus on todella korkea ja jo muutama tyrni päivässä tuo potkua!

Gluteeniton omenakeikauskakku

Karamellissa kypsyneet omput ovat herkullisia!

Omenapuut notkuvat satoaan ja kun perinteinen omenapiirakka alkaa kyllästyttää, kannattaa kokeilla tätä karamellin kruunaamaa keikauskakkua! Gluteenittomana tein tämän, että saan käytettyä pussinpohjia pois kaapista ja hyvin toimi näinkin. Gluteenittomilla jauhoilla leivottaessa lopputulokset ovat helposti hieman kuivia ja murustuvia, mutta tässä lopputuloksesta tuli mehevä karamellin ja taikinan kerman ansiosta. Koska gluteenittomat jauhot eivät ruskistu uunissa ihan yhtä kauniisti kuin vehnäjauhoiset, kannattaa olla tarkkana ettei paista kakkusiaan liian kuivaksi. Kannattaa siis tökkiä taikinaa tikulla ja ottaa leivokset tarpeeksi ajoissa uunista ulos. 

n. 8 annosta

karamelli

50 g voita

1 dl fariinisokeria

3-4 omenaa

taikina

75 g voita

¾ dl sokeria

1 kananmuna

2 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta (esim. Sunnuntai)

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 dl kuohukermaa

Vuoraa pitkulainen leipävuoka leivinpaperilla. Levitä karamellia varten pehmennyt voi tasaisesti vuoan pohjalle. Ripottele päälle fariinisokeri. Pese omenat ja leikkaa ne ohuiksi puoliympyrän muotoisiksi lohkoiksi. Aseta omenalohkot kuoripuoli alaspäin vuokaan hieman pystyyn, niin saat kauniin pinnan valmiiseen kakkuun. Valmista taikina. Vatkaa pehmennyt voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää joukkoon kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa ne nopeasti taikinaan. Lisää lopuksi kerma ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Nostele taikina vuokaan omenalohkojen päälle ja tasoita pinta. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa keskitasolla n. 35 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää ja saanut hieman väriä. Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se sen jälkeen tarjoiluvadille. Poista leivinpaperi ja hunnuta halutessasi pinta tomusokerilla. Tarjoile hieman lämpimänä.

VINKKI: Gluteenittomat jauhot eivät ruskistu ihan samalla tavalla ja taikina jää hieman murenevaksi verrattuna vehnäjauhoilla leivottuihin. Voit korvata gluteenittoman jauhoseoksen samalla määrällä vehnäjauhoja. Keikaus onnistuu hyvin myös raparperista tai luumuista tai melkeinpä mistä vain tarpeeksi kiinteistä hedelmistä ja marjoista. 

Ihanaa! Karamelli imeytyy mukavasti omppuihin ja taikinapohjaan. Kun asettelee omenat vuokaan nätisti, myös lopputulos on hurmaava. Olin jo vahingossa työntämässä omppuja leikkauspinta ylöspäin, kunnes muistin kääntäväni kakun vielä ympäri. Kannattaa olla varovainen kakkua kumotessa, ettei tulikuuma karamelli roisku päälle tai vaihtoehtoisesti ohi tarjoiluvadilta, sillä karamelli on tämän herkun ehdoton tähti. Mietin myös, että pitäisiköhän seuraavalla kerralla ripauttaa joukkoon hieman merisuolaa... Tämän reseptin pohjana on ikivanha käytössäni ollut ohje, jota muokkasin rankalla kädellä. Lempikeikauskakkuni ohje on kadonnut. Sen on edesmennyt mummoni ottanut talteen aikoinaan n. 10v sitten ET-lehdestä ja sillä valmistui herkullinen kuohkeapohjainen raparperikeikaus, jota maustoi kardemumma. Jos tämä resepti kuulostaa tutulta, niin olisin kiitollinen saadessani ohjeen taas käyttööni!

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani tänään.

Feta-pinaattivatruskat

Karjalaiset perinneherkut, vatruskat, voi täyttää myös fetalla ja pinaatilla

Oheinen feta-pinaattivatruskoiden resepti on saanut idean Ilomantsin Parppeinpirtin kreikkalaisvivahteisista vatruskoista ja reseptin pohjana taas on mainion uuden Marttojen julkaiseman Makumatka Karjalaan –reseptikirjasen vatruskat. Lopputuloksena taas ovat vatruskat minun tapaani valmistettuna. Vatruskat eivät ole vaikeita tehdä, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla näitä karjalaisia herkkuja! Perinteiseen tapaan vatruskat täytetään keitetyllä riisillä, kananmunahakkeluksella ja lurauksella sulaa voita, jos minun versioni tuntuu liian erikoiselta.

n. 20 kappaletta

vatruskataikina

n. 1 kg perunoita

1½-2 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

n. 1½ tl suolaa

täyte

rypsiöljyä tai voita paistamiseen

140 g tuoretta pinaattia

200 g fetajuustoa

2 dl pitkäjyväistä riisiä

merisuolaa myllystä

sulatettua voita voiteluun

Kuori perunat ja lohko ne. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois ja soseuta perunat kuumina perunasurvimella. Jäähdytä perunamassa. Sekoita jäähtyneeseen perunaan kananmuna ja suola, lisää vehnäjauhoja niin paljon, että saat kiinteähkön taikinan. Taikinan pitää olla käsiteltävää, mutta ei liian kovaa. Vältä turhaa vaivaamista.

Valmista täyte: keitä riisi suolalla maustetussa vedessä ja jäähdytä. Kuullota huuhdeltu ja valutettu pinaatti paistinpannussa pienen voinokareen tai öljytilkan kanssa. Hienonna jäähtynyt pinaatti pieneksi silpuksi, sekoita se jäähtyneen riisin joukkoon ja lisää mukaan haarukalla muhennettu fetajuusto. Mausta seos suolalla, halutessasi voit lisätä ripauksen mustapippuria. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Muotoile taikinasta paksuhko pötkö ja jaa se noin 20 osaan. Taputtele palat käsin litteiksi ohuiksi ympyrän mallisiksi lätyiksi (halkaisija max. 10 cm) jauhotetulla pöydällä. Laita lätyn toiselle puoliskolle reilu ruokalusikallinen täytettä ja käännä taikinaraapan tai lastan avulla taikina täytteen päälle. Ummista vatruskat ohutreunaisella pikkulautasella rullaamalla, lopputuloksen pitää olla puolikuun muotoinen. Voit käyttää ummistamiseen myös sormilla nypyttämistä tai taikinaraappaa. Paista vatruskat ruskeapilkullisiksi 250-asteisessa uunissa keskitasolla, reilu 10 minuuttia. Voitele valmiit vatruskat sulatetulla voilla ja tarjoile ne hieman jäähtyneinä.  Kaveriksi sopii hyvin munavoi.

Taikinapötköstä leikataan paloja, jotka taputellaan läkkäröiksi ja sitten ne täytetään

Vatruskat ummistetaan teräväreunaisella lautasella leikkaamalla. Jämäpalat muotoillaan uudeksi taikinakiekoksi.

Uunia odottavat vatruskat

Vatruskan ohuen kuoren sisältä löytyy feta-pinaatti-riisitäyte

Resepti on julkaistu viikonlopun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kantarellirisotto

Herkullinen kantarellirisotto maistuu syksyllä

Sienet on ihania ja risotto on hyvää, joten sienirisotto on tietenkin superhyvää! Tätä lempeää kantarellirisottoa kokkailin suunnilleen kuukausi sitten, kun tulin ostaneeksi torilta herkullisia kantarelleja. Vielä niitä löytyy metsästäkin, jos kerkeää vaan etsimään. Mausteita ei kannata kantarelliin laittaa liikaa, ettei sienen hieno oma aromi peity. Myös valkopippuria kannattaa koittaa kantarellin maustamisessa, joskin itse olen luottanut tässäkin lähinnä mustapippuriin. Risotto on helppo valmistaa ja se maistuu varmasti kaikille, kunhan vain muistaa sekoittaa ahkerasti ja jättää ruoan löysäksi puuroksi. Jos haluaa välttää ruoan jämähtämistä, voi parmesaanin tarjoilla vasta ruoan pinnalle ripoteltuna.  Sen sijaan kouluissa tarjoiltu nakkeja tai jauhelihaa, herne-maissi-paprikaa ja pitkäjyväistä riisiä sisältävää ruokaa ei pidä sotkea risottoon. Meikäläinen on edelleen ihan noviisi risottokokkina ja kuvatessa ruoat kerkeävät jumahtaakin lautaselle, mutta maku on yksinkertaisuudessaan loistava. Kolmisen vuotta sitten voitin herkkutattirisotollani kuitenkin yhden reseptikilpailun. Alkoholittomille viineille pisteet kotiin, ne kestää viinallisia veljiään parempana jääkaapissa satunnaisia kokkaushetkiä.

4 annosta

voita kuullottamiseen

3 dl risottoriisiä

1 iso kesäsipuli varsineen

1½ dl valkoviiniä (alkoholiton)

1 l tuoreita kantarelleja

1 l vettä

1 kasvisliemikuutio

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

1 rkl tuoretta timjamia

100 g parmesaania raastettuna

2 rkl smetanaa

1 rkl voita

Valmistele ensin sienet. Putsaa ja hienonna kantarellit sopiviksi suupaloiksi. Kiehuta niistä paistinpannulla pois nesteet ja mausta kevyesti suolalla. Mikäli käytät jo pakastettuja sieniä, ota ne sulamaan ajoissa tai turvota kuivatut sienet kuumassa vedessä käyttövalmiiksi. Laita kasvisliemi kiehumaan pieneen kattilaan. Kuumenna iso kasari ja sulata siinä voi. Kuullota risottoriisiä miedohkolla lämmöllä, kunnes se on läpikuultavaa. Älä anna riisin ruskistua, muuten se ei pysty imemään nestettä itseensä ja tärkkelys palaa. Kun riisi alkaa olla kiiltävää, lisää pannulle hienonnettu kesäsipuli ja anna sen kuullottua. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin samalla koko ajan sekoitellen. Aloita lisäämään kauhallinen kerrallaan kasvislientä. Sekoita riisiseosta usein, että se alkaa hieman puuroutua. Kun neste on imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen lientä. Käytä kasvislientä niin paljon, että saat juuri ja juuri kypsää riisiä, joka on vielä valuvan pehmeää. Lisää pannulle kantarellit ja kuumenna seos kiehuvan kuumaksi, lisää vielä tarvittaessa tilkka nestettä. Lisää pannulle mustapippuria, timjamia ja reilusti hienoksi raastettua parmesaania. Maista seosta, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Lisää viimeisenä pannulle nokare smetanaa (ranskankermaa tai tilkka kermaa) ja voita. Tarjoile risotto välittömästi, ettei se ehdi kiinteytyä liikaa ja höylää pinnalle parmesaanilastuja. Jos haluat lisää ruokaisuutta, voit paistaa joukkoon pekonisilppua.

Ihanaa! Sienirisotto on kyllä ehdottomasti yksi lemppariruokiani. Sienen hienot aromit pääsevät oikeuksiinsa miedon riisin seurassa ja lopputuloksena on vaivattomasti iso annos ruokaa, jota voi ottaa vaikka evääksi töihinkin. Risotto ei kuitenkaan odottele syöjiä, vaan syöjien on oltava valmiina risottolautasta odottamassa. Kannattaa kokeilla!

Resepti on julkaistu elokuussa Heilin ruokapalstallani.

Britakakku mansikoilla ja raparperilla

Kesän ykkösherku on britakakku!

Martoilta tulee aina parhaat jutut ja niinpä tämänkin reseptin pohja on heiltä peräisin (kieliasu on omani). Osallistuin pari vuotta sitten Pohjois-Karjalan Marttojen kakkukurssille ja siellä tuli valmistettua elämäni ensimmäinen britakakku. Sen jälkeen näitä on tullut väännettyä niin kotona erinäisiin juhliin kuin jaettua reseptin ilosanomaa Kansalaisopiston kakkukurssillanikin. Ohje on jäänyt bloggaamatta aiemmin, sillä en saanut koskaan kakusta tarpeeksi nättiä kuvaa. Nyt juhannuksena luonnonvalossa ja tuoreiden mansikoiden avulla sekin onnistui ja resepti päätyy muidenkin kokeiltavaksi. Britakakku on ehdottomasti miun lempparikakkuni ja todella helppo valmistaa. Täytteeksi voi laittaa kaikkea mieleistään ja se maistuu ihanalta myös vetäydyttyään yön yli jääkaapissa (jos sitä edes jää säilöttäväksi...). Parasta se on kuitenkin juuri valmistuttuaan.

kakkupohja
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl mantelilastuja

täyte
marja-, hedelmä- tai raparperihilloketta
marjoja tai hedelmiä
2-3 dl kuohukermaa
sokeria tarvittaessa

Vaahdota pohjan voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia. 

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lastan avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja. Ripottele pinnalle mantelilastut. Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä. 

Leikkaa kakkupohja kahteen yhtä suureen osaan. Nosta toinen levy varovasti kakkuvadille. Levitä päälle hilloketta ja kermavaahto (jos käytät makeita täytteitä, kermaa ei tarvitse sokeroida). Lisää halutessasi täytteen päälle marjoja tai hedelmiä. Nosta toinen levy täytteen päälle, koristele marjoilla ja humpsauta päälle tomusokeria. Tarjoile. 

Raparperihilloke
5 dl raparperipaloja
1 dl sokeria

Kuumenna raparperia ja sokeria pienessä kattilassa, kunnes raparperin rakenne alkaa hajota ja täyte tiivistyä. Valuta tarvittaessa ylimääräinen liemi pois. Jäähdytä ennen käyttöä. 

Itse jätän hilloiksi aina raparperimehun teosta ylijääneet perskat ja niin tälläkin kertaa kakkuun päätyi tuo ihana muhju. Sitä kannattaa maistella, ettei täytteestä tule liian makea.

Resepti: Pohjois-Karjalan Marttojen reseptivihkonen

Kuvat ja teko-ohjeet: Cebicin keittiössä

Mehevään ja rapeaan britaan käy täytteeksi erityisesti mansikat ja raparperi

Niin täydellistä! Kakkupohja on ihanan ohut, marenki makeaa ja rapeaa, raparperissa on pientä kirpakkuutta, kermassa pehmeyttä ja mansikoissa makeutta. Tämän parempaa ei kyllä kakku voi olla. Täytteeksi olen tainnut jopa joka kerralla laittaa raparperia, näin lopputulos ei ole liian lälly. Myös esim. passionhedelmä sopisi tähän hyvin. Käytännössä tähän voi upottaa juuri kaikkea mieleistään ja mitä sattuu saatavilla olemaan tai minkä sesonki parhaillaan on. Mansikoiden kanssa sopii päälle hyvin tomusokerihuntu, mutta se ei ole pakollinen - varsinkaan, jos lopputuloksesta on tulossa muutenkin hyvin makea. Mikäli seurueessa on pähkinä- tai manteliallergikkoja, voi mantelilastut jättää huoletta pois eikä niitä tarvitse lähteä millään sen kummaisemmin korvaamaankaan. Joko sie olet testannut britakakkua omassa keittiössäsi?