Tyrni-vaniljapannacotta

Ihanan raikas tyrni-vaniljapannacotta

Tänä vuonna vanhempieni tyrnipensaat tuottivat ennätyssadon ja tätä kirpakkaa marjaherkkua on miunkin pakastimessani useita kiloja. Osa sadostani on vielä oksineen päivineen pakastettuna, sillä kaikesta herkullisuudestaan huolimatta tyrni on melkoisen raivostuttava kerättävä piikkiensä ansiosta. Suunnitelmissa on keittää osa tyrnistä hilloksi tai hyytelöksi talven varalle, osan syön kiisselinä ja osa päätynee jossain vaiheessa kakkuihin. Nyt ensimmäisenä kuitenkin halusin yhdistää kirpeän tyrnin kermaiseen pannacottaan ja lopputuloksena olikin näyttävät ja juhlavat jälkkärit. Pannacotta on nimittäin yksi lempparijälkkäreistäni ja rakastan myös tyrnin makua, joten näiden kahden yhdistäminen ei ole muuta kuin silkkaa herkullisuutta :)

6 annosta

Vaniljapannacotta

2 dl kuohukermaa

3 dl maitoa

1 vaniljatanko

½ dl sokeria 

2 liivatelehteä

Tyrnikiille

300 g tyrnimarjoja

2½ dl vettä

3/4-1 dl sokeria

2 liivatelehteä

koristeluun tyrnimarjoja

Mittaa kerma ja maito kattilaan, lisää sokeri ja vaniljatangosta raaputetut siemenet sekä koko vaniljatanko. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia. Laita pannacottaan tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Ota kattila pois liedeltä, purista liivatteista vesi pois ja lisää liivatelehdet kermaseokseen. Sekoita tasaiseksi ja jaa pannacotta kuuteen maljaan, anna jäähtyä hieman. Peitä maljat kelmulla tai foliolla ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Mittaa kattilaan vesi ja tyrnimarjat. Keitä marjoja noin kymmenen minuuttia. Paseeraa marjat tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan ja mittaa joukkoon sokeri. Kuumenna seos kiehuvaksi ja anna sokerin sulaa joukkoon. Jäähdytä liemi. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi ja purista liivatteista vesi pois. Ota pieneen kuppiin tilkka tyrnilientä ja kuumenna se mikrossa kiehuvaksi. Liota joukkoon liivatteet ja sekoita tyrniseos tasaiseksi. Anna jäähtyä hetki välillä sekoitellen ja jaa tyrniliemi tasaisesti maljoihin pannacottan päälle. Laita jääkaappiin jähmettymään vähintään kolmeksi tunniksi tai kunnes myös tyrnikerros on hyytynyt. Koristele valmiit annokset juuri ennen tarjoilua tyrnimarjoilla. Herkuttele!

Täydellinen jälkiruoka! Tyrni tuo väriä ja kirpakkaa makua muuten niin pehmeään ja mietoon pannacottaan. Tämä sopisi hyvin vaikkapa juhlavan illallisenkin lopetukseksi, itse mietin jo Itsenäisyyspäivää... Osaako muuten joku kertoa, kuinka tässä voisi estää vaniljansiementen painumisen pohjalle? Pannacottan jäähtyttäminen kattilassa ja hieman hyytyneenä siirtää vasta laseihin? Olisi kiva saada vaniljaa tasaisesti massaan, eikä jäämään pelkästään pohjalle. Onneksi keittämisvaiheessa maku kuitenkin leviää tasaisesti joukkoon. Jos käytössäsi ei ole tyrnimarjoja, niin voit lusikoida pannacottan päälle nokareen kaupasta saatavaa tyrnihyytelöä tai keittää valmiista, laimennetusta tyrnimehusta (n. 3-3,5dl) kiilteen. 

Tyrni-vaniljapannacottan voi koota joko vesilaseihin tai viinilaseihin
perinteisten jälkiruokamaljojen sijaan

Kauniin annoksen saa muutaman sentin pannacottakerroksella
ja sitä ohuemmalla tyrnikerroksella

Tyrnipensas on kaunis, mutta piikikäs!

Nappaan joka aamu pakastimesta shottilasillisen (4cl) verran jäisiä tyrnejä syötäväksi, niin tuleepa heti aamusta nautittua kunnon c-vitamiinipommi. Olen työntänyt tyrnejä niin kiisseliin, turkkilaisen jogurtin päälle, erilaisiin smoothie-juomiin, "jääpaloiksi" veden joukkoon ja napsinut sellaisenaan. 

Näin hurjaa satoa tuottivat pensaat!

Kuten alussa mainitsin, tänä vuonna oli ennätysmäinen sato tyrnissä! Oksat oikein notkuivat oranssina ja satoa tuli jo yhdestä oksasta ihan hirmuisesti. Tämä upea oksa tovereineen oli vallannut jääkaappini erään työpäivän aikana. Keittiössä oleva ruokapöytäni on sitten oikeastikin pieni, sillä tämä isohko oksa täytti sen melkein kokonaan. Kiitos äiti ja isä ihanista tyrneistä! :)

Viljaiset luomusämpylät

Hurjasti viljaa!

Tässäpä taas oiva sämpyläohje, tai no ohje itsessään on se ihan perinteinen, mutta käyttämäni jauho on hirmuisen hyvää! Rouheisuutta sämpylöihin tuo mm. pellavansiemen, auringonkukansiemen, kaurarouhe ja eri hiutaleet jauhojen seurana. Sämpylöistä tuli todella kuohkeita ja pehmeitä. Joskus kannattaa vaihtaa perinteiset vehnäjauhot eri laatuihin tai korvata ainakin osa taikinan jauhoista jollain muulla, kuten rouheisilla sämpyläjauhoilla tai vaikkapa herkullisilla kaurahiutaleilla. Suosittelen käsien upottamista taikinaan pikimmiten! :)

12 sämpylää

2½ dl vettä

½ pss kuivahiivaa

3 rkl luomuruokosokeria

1 tl suolaa

n. 6 dl Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja (Myllärin Luomu)

50 g luomuvoita sulatettuna

leivontaan vehnäjauhoja

Liota hiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen (n. 42c) ja lisää joukkoon suola sekä sokeri. Lisää joukkoon osa jauhoista ja vispaa käsin hetki, että kaikki ainekset sekoittuvat. Alusta joukkoon loput jauhot ja sulatettu voi. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Anna kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi, eli reilut puoli tuntia. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leikkaa taikina 12 osaan. Pyörittele paloista sämpylät ja anna niiden kohota pellillä leivinliinan alla toiset puoli tuntia. Tässä vaiheessa sämpylöiden päälle voi ripotella vaikkapa erilaisia siemeniä tai juustoraastetta. Itse viilsin pintaan myös koristekuviot terävällä veitsellä (tee se ennen toista kohotusta) ja osaan laitoin juustoakin. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, eli kymmenkunta minuuttia. Tarjoile hieman jäähtyneenä. 

Namnam! Uunituoreet ja lämpöiset sämpylät ovat kyllä maailman parhaita, varsinkin kun kaverina nauttii lasillisen jääkylmää maitokaakaota. Tulee ihan lapsuus mieleen!

Tällä kertaa viillot eivät erotu taikinasta kunnolla, taikina oli niin pehmoista!

Jos taikinat jättää pehmoisiksi ja kuohkeiksi, ei välttämättä pintaan viilletyt koristeviillot erotu selkeästi taikinasta ennen paistamista eikä sen jälkeenkään. Tämä taikina oli juuri sellainen :) Käytä viiltämiseen terävää veitseä, metalliraappaa tai vaikkapa keittiökäyttöön hankittua mattoveitseä.  

Käyttämäni jauhot ja kauniisti kohonnut sämpylätaikina

Kaikkein parasta on upottaa kädet taikinaan ja vaivata kunnolla, siinä unohtuu samalla kaikki muu ja ainakin miulle taikinan tekeminen on hyvin rentouttava kokemus. Taikinaterapiaa siis parhaimmillaan! Lisäksi kunnolla vaivatessa taikinaan tulee sitkoa ja sitko parantaa leivonnaisten rakennetta. Tästäkin taikinasta huomaa, että se on kohonnut kauniisti ja pieni taikina täyttää koko kahden litran kulhon. 

***

Jauhot sponssasi
Myllärin Luomu

Kasvissosekeitto ja vuohenjuustoa

Samettinen kasvissosekeitto ja vuohenjuustoa, lisukkeena porkkanasämpylät

Syön aivan liian harvoin keittoja ja silloinkin lähinnä vain erilaisia sosekeittoja tai purkkihernaria. Viimeisin sosekeitto tuli tehtyä viime viikolla, kun pilkoin kattilaan sitä, mitä kaapeista löytyi. Lisäsin keiton pinnalle vähän pehmeää vuohenjuustoa ja kylkeen leivoin porkkanasämpylöitä.  Kyllä kelpasi nautiskella höyryävän kuumaa soppaa ja lämpimäisiä ensilumen sataessa! :)

4 annosta

3 isoa porkkanaa

2 rosamunda-perunaa

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1/3 punttia timjamia

vettä

1 kasvisliemikuutio

suolaa

mustapippuria

tabascoa

1 rkl hunajaa

1-2 dl kuohukermaa

100 g vuohenjuustoa

Kuori ja paloittele vihannekset kattilaan. Lisää joukkoon myös kunnon nippu timjamia varsineen. Kaada kattilaan vettä niin paljon, että kaikki kasvikset peittyvät, lisää joukkoon kasvisliemikuutio. Keitä kypsäksi. Poista yrttinippu ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä. Mausta makusi mukaan ja lisää joukkoon loraus kermaa. Jos tykkäät ohuemmasta keitosta, niin lisää tarvittaessa vettä kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja annostele kulhoihin. Ripottele päälle murennettua pehmeää vuohenjuustoa ja muutama oksa timjamia. Tarjoile sämpylöiden tai leivän kera.

Ihanaa, niin pehmeää ja makoisaa! Vuohenjuusto tuo kivaa makua ja sopii tähän erittäin hyvin, mutta halutessaan sen voi jättää kokonaan poiskin tai korvata vaikkapa nokareella ranskankermaa tai jollain toisella juustolla. Joskus soseutan vuohenjuuston sopan joukkoon, mutta tällä kertaa halusin vähän vahvempaa makua ja lisäsin vasta tarjoiluvaiheessa, samalla saa annokseen vähän lisää ulkonäköä. Miusta sosekeitossa saa olla vähän potkua, joten lisäilen joko tabascoa, sweet chili saucea tai tuoretta chiliä sen mukaan, mitä kaapeista sattuu käteen osumaan. Lisäksi tykkään paksuista keitoista, joten en ihan hirveästi käytä keitonvalmistukseen vettä, mutta onneksi paksuutta voi säädellä vettä tai lientä lisäämällä.

Soppaa ja sämpylää!

Luomut porkkanasämpylät

Luomuna tehtyjä porkkanasämpylöitä sosekeiton kaveriksi

Nykyisin tulee leivottua usein leipää tai sämpylöitä ja nyt kun Myllärin Luomu vielä sponssasi ison tuotepaketin, niin leivoskelen jotain pientä vieläkin useammin. Myllärin Luomulla on kuukausittain vaihtuva teema, jonka mukaan tuotteita tulee käyttää - kisassa etsitään puolen vuoden ajan kuukausittain inspiroivinta ruoka- tai leivontabloggaajaa Tomi Björckin johdolla. Syyskuussa aiheena oli viljaisa välipala, mutta en kerennyt julkaisemaan silloin yhtään kisaan suunnittelemaani reseptiä (oli mm. rukiinen puolukkapiirakka ja toistaiseksi bloggaamattomat viljaisat sämpylät).  Nyt lokakuussa teemana on puolestaan luomusta lumoutuminen. Luomuna kaapista löytyi kokkaushetkellä mm. porkkanoita ja sponssattua täysjyvävehnäjauhoa, joten suurempia miettimättä päätin leipoa pellillisen sämpylöitä herkullisen vuohenjuustolla kruunatun kasvissosekeiton kaveriksi.

12 sämpylää

2½ dl vettä

½ pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

2 rkl luomuhunajaa

1 iso luomuporkkana

n. 6 dl luomu täysjyvävehnäjauhoja (Myllärin Luomu)

n. ½ dl rypsiöljyä

leipomiseen vehnäjauhoja

pinnalle unikonsiemeniä

Raasta porkkana hienoksi raasteeksi ja kaada raaste mikronkestävään kulhoon. Mittaa joukkoon vesi ja mikrota, kunnes seos kiehuu. Anna jäähtyä, kunnes seos on n. 42-asteista. Sekoita joukkoon suola, hunaja ja kuivahiiva. Vispaa käden avulla osa jauhoista mukaan ja alusta taikinaan loput jauhot sekä öljy. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista ja käsistä. Anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi, eli reipas puoli tuntia. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo taikinasta 12 sämpylää, käytä apuna leipomisessa vehnäjauhoja. Kohota sämpylät pellillä leivinliinan alla kaksinkertaiseksi. Voitele sämpylät vedellä ja ripottele pinnalle hieman unikonsiemeniä. Paista sämpylät 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Tarjoile hieman jäähtyneenä luomuvoin kera vaikkapa sosekeiton lisukkeena.

Mikäs sen parempaa, kuin uunituoreet lämpimäiset! Sämpylöistä tuli vähän ravintorikkaampia ja tummempia, kuin valkeista vehnäjauhoista leivottuna. Maku oli juurevampi ja oikein maukas, mutta ihan yhtä kuohkeita näistä ei tullut, kuin pelkästä tavallisesta vehnäjauhosta leivottuna. Joten halutessaan osan täysjyvästä voi korvata ihan valkeillakin jauhoilla, mutta näinkin onnistuu sämpylät joka tapauksessa. Lisäksi kun en kärsi syödä raakaa porkkanaa allergian takia, niin olen ottanut tavaksi kiehauttaa porkkanaraasteen ennen leivontaa, jos kaikki ei kypsykään tarpeeksi uunissa. Kätevä tapa, joka myös pehmentää porkkanaa pikkuisen ja koska yleensä porkkanat tulee säilytettyä jääkaapissa, niin ei tule laitettua kylmää raastetta latistamaan taikinaa.

***

Jauhot sponssasi

Myllärin Luomu

Guacamole

Herkullinen avokadosta tehty guacamole

Jääkaapissa nökötti yksinäinen, hieman jo liikaa pehmennyt, avocado. Olin päättänyt tehdä tortilloita ruoaksi, joten samalla kasviksia pilkkoessani pyöräytin avocadosta parissa minuutissa ihanan guacamolen kääräistäväksi tortillalätyn täytteeksi. Guacamole on todella helpppo tehdä itse ja maku on ihan eri sfääreistä kuin kaupan guacamoleissa, sillä tämä todellakin sisältää avocadoa! Tällä ohjeella tulee hirmuisen pieni annos, joten määrä kannattaa tuplata ehdottomasti, jos pöydässä on vaikkapa neljä henkilöä herkuttelemassa.

1-2 hengelle

1 iso avocado
½ limen mehu
½ iso tomaatti
n. 2 rkl sipulisilppua
ripaus chilijauhetta
ripaus suolaa

Halkaise avocado, poista kivi (säästä se myöhempää käyttöä varten) ja lusikoi hedelmäliha pieneen kulhoon. Purista päälle heti limestä mehut ja muussaa avocado suurin piirtein tahnaksi haarukan avulla, tahnan ei tarvitse olla tasaista muussia. Kuutioi tomaatti todella pieneksi kuutioksi ja hienonna sipuli eritttäin pieneksi silpuksi, sekoita molemmat avocadon joukkoon. Mausta tahna chilillä ja suolalla, sekoita tasaiseksi ja maista, mausta tarvittaessa lisää. Laita kivi guacamoleen ja peitä kulho kelmulla, laita jääkaappiin maustumaan hetkeksi ennen tarjoilua. Poista guacamolesta kivi juuri ennen tarjoilua, sekoita vielä maut tasaiseksi. Herkuttele guacamole esim. tortilloissa, tacoissa, nachojen kanssa tai laita vaikkapa leivän täytteeksi. 

Todella ihanaa! Guacamole on kyllä aivan älyttömän hyvää ja monikäyttöistä. Avocado tummuu tosi nopeasti, joten kannattaa olla ripeä limen mehun lisäämisen kanssa ja laittaa kivi valmiin guacamolen joukkoon jääkaapituksen ajaksi. Itse kerkesin heittää kiven pois jo tarjoilun jälkeen, joten kerkesihän se tummua jääkaapissa yön yli oltuaan, vaikka limeäkin oli melko reippaasti. Mutta ei se makua muuta, esteettisesti väri vaan ei ole enää niin nätin vihreä. Avocadopasta ja guacamole taitavat olla ne tunnetuimmat keinot käyttää keittiössä tätä vihreää herkkua, mutta kaikkein eniten itse käytän sitä ihan sellaisenaan, maustan kunnon lorauksella limemehua, ripauksella suolaa ja pippuria, kaveriksi riittää mozzarella ja muutama kirsikkatomaatti. Tai sitten pilkon sen salaattiin. Miten sie käytät avocadoa? :)

Lakkahillo

Lakkahillo

Tänä kesänä ostin ystäväni suuresta lakkasaaliista itselleni pari kiloa soiden kultaa. Heinäkuisia nimipäiviäni varten keitin pienen erän lakasta hilloksi, että saan leivottua kauan himoitsemani lakkatortun kahvipöytään. Lakkahilloa ei edes saanut pitkään aikaan kaupasta tai jos sai, se oli äärimmäisen kallista ja myös leipomot joutuivat myymään ei-oota lähes vuoden päivät lakkatuotteiden osalta. Onneksi tilanne korjaantui tämän vuoden huikean lakkasadon myötä ja nyt saa hilloakin kaupasta ihan kohtuulliseen hintaan. Edesmennyt mummoni oli oikea hillovelho ja hän taikoi kellariinsa maailman parhaita hilloja. Mummon hillojen makumaailmat ovat piirtyneet muistoihini ja niiden muistojen ansiosta on ollut melkoisen korkea kynnys lähteä itse opettelemaan hilloamista. Muutama vuosi sitten keitin ensimmäiset omat mansikkahilloni ja tänä vuonna olen keitellyt jos jonkinmoista hilloa tai hilloketta vähän melkein joka viikko. Lakkahillo on kuitenkin oma lempparini ja tästä annoksesta riittää hilloa yhteen kakkuun.

500 g lakkoja

½ dl vettä

1½ dl hillo-marmeladisokeria

(vaniljatanko)

Keitä lakkoja kymmenkunta minuuttia pienessä kattilassa veden kanssa miedolla lämmöllä, että marjat pehmenevät ja mehustuvat. Mikäli haluat hilloon vaniljan maun, lisää halkaistu vaniljatanko kattilaan heti alkuvaiheessa ja poista tanko ennen sokerin lisäämistä. Lisää hillo-marmeladisokeri kiehuvan kuumaan kattilaan ja keitä vielä seosta jatkuvasti hämmenellen toiset kymmenkunta minuuttia. Kuumenna purkit (ohje löytyy Jallusinapin ohjeen jälkeen) ja purkita kiehuvan kuuma hillo kuumiin purkkeihin. Jäähdytä ja säilytä viileässä ennen käyttöä. Hillo on valmis käytettäväksi heti jäähdyttyään. Käytä hilloa vaikkapa kakkujen täytteeksi, jogurtin päälle tai jäätelön kastikkeeksi. Lakkahillo on klassinen yhdistelmä myös narskuvan Kainuun leipäjuuston kanssa.

Ihan parasta! Lakkahillo on miun mielestäni kaikkein maukkainta ja tykkään jättää siemenetkin mukaan. Mikäli joukossa on huonohampaisia tai haluat muuten vaan sileää hilloa, niin voit paseerata lakat tiheän siivilän läpi ennen sokerin lisäämistä. Tätä paseerausta itse harrastan kuitenkin vain tyrnimarjojen kohdalla (joita miulla onkin ihan hirmuisen paljon pakastimessa, kiitos äidin tyrnipuskien ennätyssadon). Kiitos paljon Saaralle suolla uurastamisesta, on ihanaa saada apua ystäviltä asioissa, joihin itsellä ei riitä rahkeet! :)

Uunitortillat

Juustolla kuorrutetut uunitortillat

Eräänä päivänä teki mieli kokata jotain erilaista jauhelihasta ja löysin kaapista paketillisen tortillalättyjä, joten ajattelin pitkästä aikaa tehdä uunitortilloita. Täyte on erilainen kuin ilman uunia syötävissä tortilloissa ja päälle tulee vielä kiva juustokuorrutus. Kaveriksi kannattaa tehdä salaattia raikastamaan kokonaisuutta.

8 tortillalättyä

250 g naudan paistijauhelihaa

1 punainen paprika

3 tomaattia

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl taco-mausteseosta

1 dl vettä

mustapippuria

suolaa

8 siivua cheddar-sulatejuustoa 

juustoraastetta

Silppua sipuli ja valkosipuli. Paista jauheliha pannulla omassa rasvassaan ja lisää pannulle kuullottumaan sipulit. Lisää joukkoon hienoksi pilkottu paprika ja kuutioidut tomaatit. Lisää mausteet ja vesi, hauduttele paistosta, kunnes paprika on kypsää. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Täytteen tulee olla melko paksua, ettei se valu ulos tortillan sisältä. Levitä tortillalätyille jauhelihapaistosta ja cheddarjuustosiivut puolitettuina. Rullaa tiukalle rullalle ja laita uunivuokaan. Ripottele pinnalle juustoa ja gratinoi uunissa 175 asteessa, kunnes juusto on saanut vähän väriä. Tarjoa lisukkeena raikasta salaattia.

Hyväähän se on, ihan perusruokaa, joka valmistuu yllättävän nopeasti. Tähän sopii hyvin tuo "avararuusjuusto", mutta oikeakin cheddar käy mainiosti. Tai sen voi korvata ihan juustoraasteellakin. Näppärä ruoka vaikkapa isommalle porukalle, jos ei halua täyttää pöytää pienillä kipoilla eri täytteitä tai lämmitellä isoa kasaa tortillalättyjä. Kuitenkin tykkään enemmän tavallisista tortilloista, joiden sisään saa käärittyä paljon kasviksia ja nokareen ranskankermaa. Mutta vaihtelu virkistää!

Rukiinen puolukkapiirakka

Puolukka on oiva piirakkatäyte!

En ole koskaan hirveästi välittänyt puolukasta, mutta viime aikoina olen ruennut jopa himoitsemaan sitä. Lähinnä tosin hillon, hyytelön, mehun ja piirakan muodossa, sillä vispipuuro jää edelleen Ei enää ikinä -listalleni. Jääkaapissa oli monta purkkia kermaviiliä, joten päätin leipoa piirakkaa kermaviilitäytteellä ja laittaa kaveriksi pakastimen kätköistä noukitun purkillisen vanhempieni keräämiä puolukoita. Kaiken lisäksi kaappini ovat täynnä Myllärin Luomun blogihaasteen ansiosta erilaisia jauhoja, joten osa taikinan vehnäjauhoista korvautui vielä rukiilla. Puolukka ja ruis nimittäin toimivat hyvin yhteen! Kylläpä maistui  hyvältä vaniljalatten kaverina kuulaana syyspäivänä! :) 

1 piirakkavuoallinen

taikina

150 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

2 tl vanilliinisokeria

½ dl sokeria

200 g puolukoita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon myös kananmuna ja lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada päälle puolet puolukoista. Sekoita kermaviilin joukkoon loput ainekset ja kaada seos puolukoiden päälle. Ripottele loput puolukat piiraan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tarjoa piirakka jäähtyneenä.

Ihan älyttömän hyvää! Tykkään kirpeydestä ja happamuudesta, joten tämä on ihan nappivalinta. Vaikka olikin tarpeeksi makeaa! Käyttämäni puolukat olivat sokeroimattomia, joten kannattaa suhteuttaa sokerien määrää tarpeen ja omien makumieltymysten mukaan. Mutta tuo on oikein näppärä perusresepti piirakalle kuin piirakalle. Halutessaan kermaviilin voi korvata rahkalla ja puolukat millä tahansa marjoilla tai hedelmillä. Mitähän puolukoista seuraavaksi tekisi...? :)

Palanen piirakkaa, ole hyvä! :)

Pasta-juustosalaatti

Pasta-juustosalaatti

Muutama viikko sitten vietimme tupaantulijaisia uudessa kodissani ystävieni kanssa ja tarjottavien joukosta löytyi myös tämä juustoinen pastasalaatti. Taustalla piili ajatus salaatista, jota tein valmistujaisiini 1,5 vuotta sitten, mutta halusin siitä raikkaamman ja ilman fetaa, sillä olen syönyt tänä vuonna melkein joka arkipäivä lounaslaatikossa fetajuustosalaattia... Tämä salaatti oli todella ihana ja hupenikin nopeasti pöydästä. Salaatti sopii mainiosti illanistujaisiin, iltapalaksi tai eväsrasiassa töihin evääksi.

kulhollinen

250 g perhospastaa

1 kurkku

1 rs kirsikkatomaatteja

½ prk aurinkokuivattuja tomaatteja

½ punttia basilikaa

½ punttia persiljaa

70 g rucolaa 

350 g maukasta juustoa (minulla oli Polar)

ripaus suolaa

kunnon rouhaisu mustapippuria

1 rkl punaviinietikkaa

3 rkl aurinkokuivatun tomaatin öljyä 

Keitä pasta melkein kypsäksi ja jäähdytä se huolellisesti. Pilko kurkku ja tomaatti kuutioiksi (poista kirsikkatomaateista turhat siemenet, ettei salaatti vetisty) ja lisää pastan joukkoon. Ota muutama aurinkokuivattu tomaatti ja pilko kuutioiksi, kuutioi myös juusto ja lisää ne salaattipohjaan. Kaada samalla joukkoon pari lusikallista marinointiöljyä. Lisää joukkoon myös loraus punaviinietikkaa sekä mausteita ja hienonnetut yrtit. Sekoita salaatti ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Anna tekeytyä ennen tarjoilua vähintään puoli tuntia ja sekoita mukaan juuri ennen tarjoilua revityt rucolanlehdet. 

Todella hyvää! Maut olivat tasapainossa ja salaatti oli todella maukasta. Pasta tuo mukavaa ruokaisuutta ja juustot nyt ovat vaan aina niin hyviä. Rakastan yrttejä ja erityisesti rucolaa, joten tykkään. Onneksi tykkäsivät vieraatkin. Teen tätä varmasti jatkossakin! 

Pekonipasta

Herkullinen pekonipasta

Pekonipastan, pasta carbonaran, saloihin tutustuin muutama vuosi sitten lähinnä ystäväni Anzkun blogin kautta ja jonkun verran olen vuosien saatossa itsekin erilaisia pekonipastoja tehnyt - reseptejä löytyy mm. aurajuustolla tuunattuna tai tulisen makeana. Netti ja blogit ovat pullollaan erilaisia carbonara-ohjeita ja tämä pekonipasta on oma versioni italialaisherkusta, eikä se häviä maussa yhtään esikuvalleen. Resepti on nopea valmistaa ja maistuu takuuvarmasti kaikille. CK suosittelee!

2-4 annosta

250 g Myllyn Paras Sportti täysjyväspagettia

140 g pekonia

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

n. ½ solo-valkosipuli tai pari valkosipulinkynttä raastettuna

½ punttia persiljaa hienonnettuna

100 g parmesaania raastettuna

reilusti mustapippuria

tarvittaessa ripaus suolaa

Pilko pekonit ja laita ne kylmälle paistinpannulle. Nosta liedelle lämpö ja paista pekonit rapeaksi välillä sekoitellen. Mausta pekonisilppu muutamalla kierroksella mustapippuria. Ota pieni osa pekonia sivuun koristelua varten ja jätä loput pekonit odottamaan ruoan kasaamista. Vispaa kananmunien rakenne kevyesti rikki ja lisää joukkoon kuohukerma. Raasta joukkoon parmesaani ja valkosipuli, lisää hienoksi silputtu yrtti ja rouhi joukkoon reilusti mustapippuria. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä ja valuta nopeasti. Lisää joukkoon pekonisilppu ja kermaliemi, sekoita sekaisin ja pidä kuumalla liedellä noin minuutin ajan, sekoita koko ajan äläkä anna kananmunan kypsyä. Annostele pastaa kastikkeineen lautaselle, ripottele päälle muutama murunen paistettua pekonia ja rouhaise pintaan mustapippuria. Tarjoile välittömästi. 

Ihanaa! Pekonipasta valmistui käden käänteessä, käytännössä sillä välin kun pasta keittyy ja maksimissaan aikaa tähän saa tuhraantumaan 20 minuuttia - siispä nopea ruoka arkeen tai miksei vähän juhlavampaankin hetkeen. Ruoassa on paljon makua ja luonnetta, sopii hyvin comfort foodiksikin tai vahvistamaan nuutunutta olotilaa. Tykkään persiljan ja valkosipulin tuomasta mausta ja se raikastaa lopputulosta, tuo paljon makua annokseen. Käyttämäni sporttipasta sisältää tavallista valkeaa pastaa enemmän kuituja ja makua, sillä se on valmistettu täysjyvädurumista. Eli koska tämä spagetti on terveellisempää, se kumoaa kastikkeen kalorit, eikös? ;) Tykkään myös siitä, että pasta ei ole kuivaa, vaan mielestäni tämän ruoan tulee jäädä meheväksi. Mikäli haluat tanakamman lopputuloksen, käytä enemmän pastaa tai vähemmän kermaa. Pääasia on kuitenkin se, että kananmuna ei kerkeä kypsyä ja muuttua kokkareiseksi. Mikäli pastaa jää yli, seuraavana päivänä kattilaan voi lisätä vettä ja lämmittää ruoan uudelleen. Siinä vaiheessa kananmunan hyytyminen ei enää haittaa. Oletko sinä valmistanut pasta carbonaraa tai miten teet oman pekonipastasi?

Herkkua!

Tämän ihanan lautasen ostin kesällä Juuasta Tulikiven myymälästä. Lautanen on Kermansaven valmistama ja sopii täydellisesti kuvauskäyttöön, vaikka onkin aika pieni. Mie kun rakastan näitä tummia sävyjä, niin tämä iski heti silmääni. Harmi kun ostin vain yhden! Lisäksi ostin muun muassa pari espressokuppia lautasineen (väärän värisiä makuuni, mutta olivat edullisia), pizzalapioparin, pöytäliinan ja tabletit. Ja Paola Suhosen perhoslautasen. Siinäpä olikin kesälomattoman kesäni ainoa pidempi reissu ja pitihän sitä rahaa pistää tietenkin vähän palamaan :)

Pastapussin sponssasi Myllyn Paras
reseptikilpailuaan varten