Britakakku marinoiduilla mansikoilla

Muscat-jälkiruokaviinillä aateloitu britakakku sopii aikuisten juhliin

Kuva-arkistojeni tutkiminen jatkuu ja tällä kertaa esille pääsee jo neljä vuotta sitten keskellä kovinta koronakesää leivottu britakakku. Olimme ystäväni kanssa viettämässä varjofestaria viikonlopun ajan ystävien luona Savon puolella, jossa viikonlopun täytti hyvä ruoka, loistava seura sekä raskas musiikki. Nautimme toinen toistaan ihanimpia herkkuja etenkin grillistä kokakuttana ja mie leivoin nopean kauppapyrähdyksen jälkeen britakakun, johon mansikat marinoitiin isännän kaapista löytyneellä muscatilla. Muscat on miun lempparini, jos haluaa nauttia jotain jälkiruokaviiniä, mutta sopiipa se mainiosti leivontaankin. Kohta saa taas kotimaisia tuoreita mansikoita ja britakakussa ne ovat parhaita. Tai missä vaan kakussa, kunhan niitä on paljon!

10 annosta

marinoidut mansikat
500 g mansikoita
8 rkl muscat-jälkiruokaviiniä

kakkupohja
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
vajaa 1 dl mantelilastuja

täyte
valutetut marinoidut mansikat
4 dl kuohukermaa
4 rkl tomusokeria

koristelu
tuoreita mansikoita
tuoreita (pensas)mustikoita
minttua

Aloita marinoitujen mansikoiden valmistamisella. Perkaa mansikat ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan, laita mansikat kulhoon. Mittaa muscat-jälkiruokaviini mansikoille ja sekoita kevyesti. Anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan, sekoita välissä varovasti pari kertaa.

Valmista kakkutaikina. Vaahdota pohjan huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (n. 25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kevyesti väriä.

Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lasta avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja lastalla taputellen. Ripottele pinnalle mantelilastut (voi jättää myös kokonaan pois). Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.

Valmista täyte. Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi ja mausta seos tomusokerilla. Valuta mansikoista viini talteen.

Kokoa britakakku. Leikkaa kakkulevy puoliksi ja aseta toinen levy kauniille tarjoiluvadille. Levitä päälle kermavaahto ja nostele päälle valutetut mansikat. Valuta täytteen päälle ohuita raitoja marinointilientä. Nosta varovasti päälle toinen kakkulevy. Perkaa koristeeksi tulevat mansikat ja asettele ne kauniisti britakakun päälle. Asettele joukkoon puolitettuja ja kokonaisia pensasmustikoita. Koristele minttutupsuilla. Tarjoile välittömästi. Palanpainikkeeksi sopii marinointiinkin käytetty muscat.

Huom! Muscat sisältää alkoholia, joten kakku ei sovellu lapsille tai alkoholia välttäville. Muscatin voi korvata seljankukkamehutiivisteellä, sitruunamehulla tai raparperisiirapilla. Lisää tarvittaessa marinadiin sokeria.

Nam! Näin vielä vuosienkin jälkeen tämä kuva nostattaa veden kielelle, muiden muistojen ohella. Oli kyllä hyvä kakku, mutta muutenkin loistava viikonloppu. Britakakut ovat miun lemppareitani ja niitä usein läheisenikin pyytävät leipomaan. Kohta varmaan pääsee taas leipomaan britakakkua!

Kokeile myös näitä versioita:

britakakku mansikoilla

kirsikkainen britakakku

britakakku mansikoilla ja raparperilla

Kookoslastut eli kookospikkuleivät

Kookoslastut säilytetään peltirasiassa

Kookoslastut kuuluvat kauralastujen sekä joulupiparien ohella niihin ensimmäisiin leivonnaisiin, joita tulee lapsena leivottua vanhempien kanssa - ainakin näin meidän suvussa näyttää asia olleen. Niinpä miekin olen syönyt ja tehnyt kookoslastuja koko ikäni, välillä eri reseptejä kokeillen, mutta aina lopulta tähän reseptiin palaten. Tämä resepti on siis ollut äitini käytössä jo vuosikymmeniä. Kuinka herkullisia ne ovatkaan!

n. 30 kappaletta

1 kananmuna
1 dl sokeria
100 g kookoshiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g voita

Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen (kiertoilma 150c). Sekoita kananmuna ja sokeri. Lisää kevyesti käännellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sulatettu voi. Nosta taikinasta lusikalla pieniä kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä kekojen väliin reilusti tilaa, sillä kookosleivät leviävät kovasti. Paista uunin keskiosassa n. 8 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat saaneet reunoille hieman ruskeaa väriä.

Ihania! Kookoslastut ovat kyllä kauralastujen ohella suora makumatka lapsuuteen. Tämä on se resepti, jolla meillä on kookoslastut leivottu koko elämäni ajan. Ei epäonnistu ikinä.

Kauralastut

Kauralastut kannattaa säilyttää peltirasiassa

Kun olin pieni, lähestulkoon ensimmäisiä leipomisiani olivat kaura- ja kookoslastut. Niitä on helppo tehdä pikkuistenkin, sillä tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista eikä ihan hirveää sotkuakaan saa aikaiseksi. Meillä oli lapsuudenkodissani aina etenkin juhlissa ja juhlapyhinä tarjolla äitini leipomia kaura- ja kookoslastuja ja niinpä niitä on edelleenkin tarjolla. Minä leivoin kookoslastuja veljentyttöni ristiäisiinkin viime syksynä. Näissä maistuu lapsuudenmuistot!

2 dl sokeria
1½ dl voisulaa (150 g)
½ dl kuohukermaa
½ dl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nosta taikinasta pieniä nokareita pellille melko kauas toisistaan, sillä kauralastut leviävät kovasti. Paista 200-asteisessa uunissa n. 6 minuuttia tai kunnes kauralastut ovat saaneet kauniin värin reunoilleen. Kiertoilmalla paistolämpötila on 175 astetta. Anna jäähtyä kokonaan pellillä ja siirrä valmiit pikkuleivät peltirasiaan. 

Minun lemppariani! Ai että. Nämä on kyllä hyviä. Eikä ikinä epäonnistu, paitsi jos unohtaa pellit uuniin. Kauralastuihin tulee hieman toffeinen vivahde, kun sokeri ja voi paahtuvat kevyesti uunissa. Silloin myöskään ne hieman liian kauan aikaa uunissa olleet eivät maistu mitenkään pahalle.

Raparperipiirakka vaniljakiisselillä

 

Raparperipiirakka, jossa on kastike valmiina

Tämän ikivanhan raparperipiirakan juju on siinä, että se kuorrutetaan kuumana omatekoisella vaniljakastikkeella ja piirakan annetaan sitten jäähtyä ihanaksi herkuksi. Piirakka on todella hyvää ja mehevää. Ulkonäkö ei ehkä ole kaikkein kaunein valjun kiisselin ansiosta, mutta maku tosiaan korvaa sen, mitä ulkonäössä menetetään. Onko resepti sinulle tuttu?

20 annosta / uunipellillinen

taikina

4 kananmunaa

4 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

125 g voita sulatettuna

5 ½ dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 l raparperinpaloja

vaniljakiisseli

5 dl maitoa

2 dl sokeria

4 rkl perunajauhoja

4 rkl voita

lopuksi 3 tl vaniljasokeria

Valmista taikina. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kerma ja voisula, sekoita nuolijalla nostellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nuolijalla nostellen. Pese raparperinvarret ja pilko raparperit pieniksi kuutioiksi. Sekoita raparperipalat taikinan joukkoon, nostele nopeasti sekaisin nuolijalla mutta älä vatkaa, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 200-asteisessa (kiertoilmalla 180c) uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.

Valmista vaniljakiisseli piirakan kypsyessä. Mittaa kiisselin ainekset teflon-kattilaan ja kiehauta kiisseliksi koko ajan sekoittaen. Lisää vaniljasokeri valmiiseen kiisseliin. Anna kiisselin jäähtyä hetki ja levitä se kuuman piirakan päälle. Anna piirakan jäähtyä ja täytteen jähmettyä, leikkaa annospaloiksi ja koristele halutessasi esim. tuoreilla mansikoilla ja yrteillä. Säilytä piirakka kylmässä.

Nam! Todellista herkkua. Kuten aina raparperiherkuissa, kannattaa käyttää mahdollisimman pieniä ja nuoria varsia, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Mutta koska lopputulos on mehevä, voi tähän käyttää vähän jo vanhempiakin varsia ja tarvittaessa paksuja varsia pilkkoa pienemmiksi, jolloin ne varmasti kypsyvät taikinan sisällä. Onnistuu myös mainiosti pakastetuista ja sulatetuista raparperipaloista.

Resepti on julkaistu 5.6.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.