Palvihirvipiirakka

Joulun alla Joensuu Areenalla järjestettiin isot messut ja siellä myytiin paljon ruokaherkkujakin. Niinpä tuli ostettua kaikkea ihanaa lammassäilykkeestä mehuihin ja Pajuniemen kojulta lähti mukaan kassillinen erilaisia lihoja. Tämä piirakka on tehty juuri sieltä hankitusta palvihirvestä, sillä muuten hirvenlihaa on melko vaikea saada käsiinsä. Liha oli erittäin laadukasta, kalvotonta ja suussasulavaa. Ja sopiva palvausaste! Koska päiväys alkoi lähestyä, niin ajattelin tehdä siitä paistettavaa ruokaa. Vuodenvaihteeksi kokkailin tämän herkkupiiraan ja sitä maisteli myös perheeni, saaden hyväksynnän. Ihanaa olikin! Jos palvihirveä ei ole käytettävissä, niin mikä tahansa muu palvattu tai savustettu liha käy tilalle. Tuplaamalla ohjeen se riittää uunipellille.

12 palaa, piirakkavuoallinen

taikina

150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
½ tl kuivattua timjamia
n. ½ dl kylmää vettä

täyte

1-2 rkl (viherpippuri)dijon-sinappia
200 g palvattua hirvenpaistia (tai muuta palvilihaa)
½ prk aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
100 g emmental-juustoraastetta
1 prk kermaviiliä
2 kananmunaa
1 kananmunan keltuainen
ripaus merisuolaa myllystä
reilusti mustapippuria myllystä
1 tl kuivattua timjamia

Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot, suola ja timjami. Kun seos on murumaista, lisää joukkoon puolet vedestä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Jos taikina tuntuu kuivalta, lisää vielä vettä ja sekoita uudelleen. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele taikina haarukalla kohoamisen estämiseksi. Esipaista taikinapohjaa 225-asteisessa uunissa n. 10-12 minuuttia, eli kunnes se on muuttanut hieman väriä mattamaiseksi. Vähennä uunin lämpötila 200 asteeseen, kun otat piirakkapohjan pois uunista.

Valmistele taikinan paistuessa täytteet: hienonna hirvenliha pieniksi kuutioiksi. Valuta siivilässä aurinkokuivatut tomaatit hyvin, painele ylimääräistä öljyä talouspaperiin. Jos tomaatit ei ole valmiiksi kuutioituja, niin kuutioi ne samankokoisiksi hirvenlihan kanssa. Sekoita pienessä kulhossa kermaviilin joukkoon kananmunat ja keltuaiset, mausta liemi suolalla, pippurilla ja timjamilla. Levitä dijon-sinappia varovasti tasaisesti koko esipaistetulle piirakkapohjalle. Ripottele päälle hirvikuutiot, juustoraaste ja viimeisenä tomaattikuutiot. Kaada päälle liemi ja heiluta vuokaa varovasti, jotta liemi valuu täytteen sekaan tasaisesti.

Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 25-35 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut kevyesti väriä. Tarjoile piiras hieman jäähtyneenä raikkaan salaatin kera. Vinkki: lisää sinapin päälle hienoksi silputtua punasipulia tai ripottele pinnalle hieman sinihomejuustoa!

Ihanaa, niin paljon makua! Nuo aurinkokuivatut tomaatit sopivat tähän kuin nenä päähän, tosin niiden öljystä valuttelu vaatii hieman kärsivällisyyttä. Muutenkin tykkään laittaa niitä vähän kaikkialle. Näin jälkikäteen harmittaa, ettei tuota palvilihaa tullut hankittua enempää ja pakastettua kevään kokkailuita varten... 

Resepti on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Naudan paahtopaisti, uunijuurekset ja pippurikastike

Roséksi paistetun paahtopaistin lisukkeena maistuvat herkulliset uunijuurekset ja ihanan samettinen pippurikastike. Nam!

Meillä on ystävien kanssa tapana järjestää kolmen-viiden ruokalajin illallisia säännöllisen epäsäännöllisesti. Syyskuussa keräännyimme noin kymmenen hengen joukolla ystävieni luokse ja kokkailimme yhdessä herkullisen aterian. Olimme suunnitelleet illallista pari viikkoa ja tarjolle piti tehdä mm. täytettyjä broilerinfileitä. Kuitenkin kaupassa silmiin sattui -30% lapuilla varustettuja naudan paahtopaisteja, jolloin liha tuli edullisemmaksi kuin broilerit. Ei paljoa tarvinnut kommunikoida, kun ruokasuunnitelma vaihtui jopa klassikkoksi muodostuneeseen pääruokaan. Kuohuviini-alkumaljojen kanssa nautittiin kinkkutahnalla täytettyjä ruissipsejä, alkuruokana kurpitsakeittoa vuohenjuuston kanssa ja jälkkäriksi oli mehevää omenapiirakkaa. Herkullista ja hyvää!

6 annosta

paahtopaisti
n. 1kg naudan paahtopaisti
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
voita paistamiseen
(tuoreita yrttejä)
lihalämpömittari
foliota

pippurikastike
paistoliemi pannulta
4 dl kuohukermaa
100 g mustapippurijuustoa
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl hunajaa
merisuolaa myllystä
tarvittaessa mustapippuria myllystä
4 oksaa tuoretta timjamia
(maizena-suurustetta)

uunijuurekset
1 pieni lanttu
4 porkkanaa
4 punajuurta
1 pieni bataatti
1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
balsamicoa
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
reilusti tuoretta timjamia
reilusti tuoretta rosmariinia
n. ½ dl hunajaa
2 rkl voita viimeistelyyn

Paahtopaisti: Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen ruoanlaittoa. Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lisää pannulle kunnon nokare voita ja paista talouspaperilla kuivattuun lihaan ruskea pinta. Mausta liha reilulla suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit laittaa pannulle myös muutaman oksan timjamia ja rosmariinia tuomaan makua. Aseta liha uunivuokaan ja laita siihen paistomittari. Paista 150-asteisessa uunissa, kunnes lihan sisälämpötila on mieleinen. Raa’an paahtopaistin sisälämpö on uunista otettaessa 55-57c, medium 60-63c, medium plus 65c ja kypsä 70c. Peittele vuoka kevyesti foliolla ja jätä vetäytymään reiluksi varttitunniksi. Lihan lämpötila nousee vielä folioituna ja liian tiukka paketti nostaa lämpöä entisestään.

Pippurikastike: Siivilöi paistinpannulta (ja paistoastiasta vetäytymisen jälkeen) liemi kattilaan. Lisää joukkoon kuohukerma ja kiehauta, murustele joukkoon pyöreä mustapippurijuusto ja anna sen sulaa. Mausta kastike dijon-sinapilla, suolalla, hunajalla ja tarvittaessa lisää mustapippuria. Lisää kattilaan tuoreita timjaminoksia. Anna kastikkeen keittyä kasaan miedolla lämmöllä, lisää tarvittaessa tummaa maizena-kastikesuurustetta. Poista timjaminoksat ja tarvittaessa siivilöi kastike. Mikäli kastikkeesta tulee liian paksua, lisää kuohukermaa. Kiehauta kastike juuri ennen tarjoilua. Vinkki: mausta kastike kunnon lorauksella konjakkia, jaloviinaa tai rommia.

Uunijuurekset: Pese ja kuori juurekset sekä kuori valkosipulinkynnet. Paloittele lanttu, porkkana, punajuuret ja bataatti pienehköiksi kuutioiksi. Kaada kuutiot ja kokonaiset valkosipulinkynnet isolle uunipannulle, lorauta päälle oliiviöljyä, balsamicoa, hunajaa ja reilusti mausteita. Sekoita kaikki keskenään ja paista 200-asteisessa uunissa juuri ja juuri kypsäksi, n. 45 minuuttia. Kääntele juureksia välillä, että ne kypsyvät tasaisesti. Kiillota lopuksi kasvisten pinta nokareella voita. Tarkista maku ja tarvittaessa lisää mausteita. Vinkki: uunijuureksiin sopii myös peruna, sipuli ja palsternakka. Jos ruokaan haluaa potkua, mukaan voi hienontaa myös tuoretta chiliä.

Kokoa annokset: asettele lautaselle keko uunijuureksia, lorauta pohjalle kastiketta ns. peiliksi ja nosta päälle muutama siivu ohuehkoksi siivutettua paahtopaistia. Koristele annos tuoreella yrtinoksalla ja halutessasi ripottele lihalle hieman sormisuolaa. Tarjoile välittömästi.

Kyllä tämä vaan on yksi omia lemppariruokia! Lihasta tulee todella mehevää hellästi kypsennettynä, uunijuureksiin saa kunnolla makua tuoreilla yrteillä ja ehdottomasti pitää olla balsamicoa tuomassa särmää. Ja sitten kastikkeet! Olen ehdottomasti kastike-ihminen. Rakastan erilaisia kastikkeita ja niiden tekemistä. Kunnon kastike kruunaa annoksen kuin annoksen. Ystäväni tietävät intohimoni kastikkeisiin ja niitä tehdäänkin suurella intohimolla. Joskus olemme ravintolassa hyvää kastiketta saadessamme pyytäneet ohjeita tai lisäkannullisen ruokaan loroteltavaksi. Minkäs sille voi, kun kastikkeet ovat niin hyviä... Nämä lisukkeet sopivat myös esim. naudan sisä- tai ulkofilepihveille!

Resepti on julkaistu tämän päivän Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Arrakkipallot

Olin koko ala-asteen ajan tyttökerhossa, jossa suuressa roolissa olivat myös kokkaaminen ja leivonta. Yläasteella sekä lukiossa vedin sitten sellaisia kerhoja itsekin. Mutta niiltä omilta lapsuusvuosilta on kerhosta jäänyt mukaan useita reseptejä, joista oma lempparini on tämä oheinen arrakkipallojen ohje. Ohje on aikanaan kopioitu A4-arkin puolikkaalle, siinä näyttää olevan rasvaroiskeita ja suklaisia sormenjälkiäkin, jotka kertovat omalla tavallaan reseptin aktiivisesta käytöstä. Ohje oli vuosia minulta kadoksissa, kunnes äitini eräänä päivänä löysi sen reseptiensä joukosta ja pitkän hiljaiselon jälkeen arrakkipallojen ohje pääsi taas käyttööni. Itseasiassa tätä tehtiin myös kansalaisopistolla vetämälläni Pienet herkkupalat -kurssilla, joten yli 20 vuoden ympyrä sulkeutuu. Kuva on otettu kurssilaisten kanssa tekemistäni palloista. Ihan älyttömän hyvää herkkua, joka sopii pikkumakeaksi vaikka kahvipöytään tai illanistujaisiin. Ja tähän on helppo hävittää kaikki keksien ja kahvikakkujen jämät, joten resepti on varmasti joka keittiössä tarpeellinen!

n. 20-30 kappaletta

100 g voita

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

n. 3 dl pikkuleipä- tai sokerikakkumuruja

(arrakkiesanssia tai punssia)

pinnalle strösseliä, kookoshiutaleita, suklaarouhetta tms

Vatkaa voi, tomusokeri, vaniljasokeri ja siivilöity kaakao kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kakkumurut ja sekoita hyvin. Mausta massa halutessasi esanssilla tai alkoholilla. Laita taikina hetkeksi kylmään. Muotoile taikinasta pieniä palloja ja pyöritä ne strösseleissä tai vastaavissa. Laita pallot pieniin paperivuokiin tai leivinpaperoidulle lautaselle ja anna niiden jäähtyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile pienenä makeana kahvin kera.

Oih, mitä lapsuusmuistoja! Näitä tuli väsättyä kotona lapsena vaikka kuinka usein. Ihan ilman mitään alkoholeja ja aromeita, josta tuo reseptin nimikin juontuu. Nyt tosin kaapistani löytyy tuliais-punssia, joten ehkäpä se pitää kerrankin kokeilla terästettynäkin. Kurssilla käytimme tähän valmista Rainbown suklaahippukakkua (á 350g) ja muistaakseni yksi sellainen riittää juuri yhteen yllä olevaan reseptiin. Kakku kuitenkin on sen verran kosteaa ja muhevaa, että se muussaantui lähes tasaiseksi massaksi. Joten tykkään ennemmin käyttää niitä erilaisia kaapeista löytyviä keksejä ja pikkuleipiä, kuin pelkkää kakkumurua. Hauskan ulkonäön palloihin saa, kun ne tökkää strösseliin. Ihan ympäriinsä niitä ei tarvitse kieritellä. Koristeluun voi käyttää kanssa kaikkea, mikä vaan pintaan tarttuu. Tätä juttua rustetassa tulikin mieleeni, että nämähän muistuttavat ihan niitä muodissa olevia cakepopseja! Ovat vaan parempia nämä ;)

Pitaleivät

Olen kadottanut oman pitaleipäreseptini vuosien varrella jonnekin ja syksyllä oli tarvis saada nopeasti resepti käyttöön. Niinpä googlella päädyin Kinuskikissan blogiin, josta löytyi samankuuloinen resepti, kuin se vuosia käyttämäni ohjekin oli. Oikein makoisia pitaleipiä tulikin, kiitos Kinuskikissalle reseptistä!

14 kappaletta

25 g hiivaa

1 dl kädenlämpöistä vettä

1½ rkl sokeria

1 tl suolaa

2 rkl öljyä

1 kananmuna

2½ dl maustamatonta jogurttia (toim. huom.: esim. luonnonjogurtti)

9 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää vatkaten sokeri, suola, öljy, kanamuna ja jogurtti. Sekoita joukkoon vehnäjauhot vähän kerrassaan. Jatka sekoittamista kädellä vaivaamalla, kun taikina muuttuu paksummaksi. Jaa taikina 14 osaan ja kauli palat jauhoja apuna käyttäen litteiksi kiekoiksi (halkaisija n. 12 cm). Ripottele leivinpaperille jauhoja ja nosta leivät kohoamaan. Kohota noin kaksinkertaiseksi eli vajaan tunnin. Pellillä tarvitaan jauhoja ja kunnon kohottaminen, että leipiin muodostuu ilmataskut paistettaessa. Paista pitaleipiä 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Pitaleivät voi täyttää ruoaksi erilaisilla täytteillä tai sitä voi käyttää dippaamiseen tzatzikin ja muiden kanssa.

Hyvää oli! Leipäset kohosivat kauniisti ja niihin syntyi hyvät taskut. Taskut tuli täytettyä erilaisilla kotitekoisilla tahnoilla ja turkkilaisilla lihapullilla eli köfteillä. Reseptissä tosiaan kannattaa käyttää ns. juoksevampaa jogurttia, kuten luonnonjogurttia, eikä turkkilaista jogurttia. Turkkilainen jogurtti on mielestäni liian tönkköä tähän, jolloin taikinasta ei tule yhtä kuohkeaa. 

Tirokafteri

Joensuussa on ihana kreikkalainen ravintola Kreeta, jossa on tullut käytyä usein syömässä. Muutama ruoka sisältää pitaleivän kanssa juustotahna tirokafteria ja sitä saa ostettua dippailuun muutenkin. Minulle tuo tahna maistuu erityisen hyvin, joten halusin oppia tekemään sitä itse. Googlellakaan en löytänyt kuin muutaman englanninkielisen reseptin, joten siitäpä rupesin väsäämään omaa versiotani yhdistellen eri reseptejä. Olen tehnyt tätä niin tuoreella chilillä (kuva sellaisesta) kuin chilijauhemausteella, ehkä jauheella tulee jotenkin parempaa omaan makuuni. Myös makeaa suippopaprikaa on tullut käytettyä, mutta sitä en tähän suosittele. Eli tavallista paprikaa ja chilijauhetta, niin tulee hyvä! Vaikka tahnaan tulee chiliä, se ei ainakaan ravintolaversiossakaan ole ollut tulista. Maun mukaan voi sitäkin säätää.

200 g hyvää fetajuustoa
1 punainen paprika
½ tuore punainen chili tai maun mukaan (tai chilijauhetta)
1 rkl omena- tai punaviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
kuivattua oreganoa
mustapippuria myllystä

Pese paprika ja laita se 200-asteiseen uuniin grillivastuksen alle, kunnes paprika on pehmennyt ja pinta mustunut. Laita paprika kulhoon kelmun alle ja anna hautua hetki. Revi mustunut kuori pois ja leikkaa paprika halki. Poista paprikan valkoiset osat ja siemenet. Laita muutamaan osaan leikattu paprika, paloiteltu fetajuusto ja chiliä maun mukaan tehosekoittimeen ja aja melko tasaiseksi massaksi. Lisää etikkaa ja öljyä, mausta oreganolla ja pippurilla. Tarkista maku ja koostumus, lisää tarvittaessa öljyä. Anna dipin maustua kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile tirokafteria osana salaattia, pitaleivän tai naan-leivän kanssa, tacolastujen dippailuun. 

Herkullista! Todella kivaa ja vähän erilaista tahnaa, mitä olen vuosien varrella syönyt. Fetajuuston rakenne saa jäädä vähän rakeiseksi, tasaista mössöä tästä ei kannata tehdä. Söin tirokafteria mm. soijapalojen ja couscous-salaatin kastikkeena, nuo soijapalat löytyy valmiiksi maustettuina lämmitysvalmiina pakastealtaasta. Tätä tahnaa, kuten hummustakin, kokailtiin syksyllä kansalaisopiston kurssillani. Hyvin näytti maistuvan kurssilaisillekin! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, i-ha-naa! Kuvan kukkiva oregano on muuten kasvatettu omalla parvekkeellani.

Lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen. 

Hummus

Itämainen hummus maustetaan tahilla ja päälle lorautetaan reilusti hyvää oliiviöljyä.

Hummus on kikhernetahnaa, joka maustetaan seesaminsiemenistä tehdyllä tahini-tahnalla. Hummus on lähtöisin Libanonista ja sitä käytetään myös paljon arabiankielisten maiden lisäksi Turkissa ja Välimeren maissa. Itse olen käyttänyt hummukseen tummaa tahinia, mielestäni siinä on parempi maku kuin vaaleassa tahinissa. Tahinia tulee käytettyä myös munakoisotahna baba ganoushiin. 

1 murokulhollinen

1 prk kikherneitä
1-2 valkosipulinkynttä
n. 3 rkl sitruunamehua
n. 3 rkl oliiviöljyä
2 rkl tummaa tahinia (seesaminsiementahna)
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
koristeeksi persiljaa ja paprikajauhetta

Valuta (ja huuhtele) kikherneet ja laita ne tehosekoittimen kulhoon. Hienonna valkosipulinkynsiä hieman ja laita valkosipuli kulhoon, lisää sitruunamehua ja oliiviöljyä ja soseuta tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon tahini ja ripaus suolaa sekä pippuria. Mikäli tahna on liian tönkköä, lisää hieman vettä tai oliiviöljyä. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Anna tahnan maustua jääkaapissa ennen tarjoilua. Nostele tahna vadille ja muotoile siihen lusikalla pyörivin liikkein pieni kuoppa. Lorauta kuoppaan oliiviöljyä ja koristele paprikajauheella sekä persiljalla. Tarjoile hummusta dippinä esim. pita- tai naan-leivän kanssa, tacolastujen kaverina tai dippaa siihen vihannestikkuja. Hummus säilyy jääkaapissa hyvänä noin viikon verran. Annoksesta riittää isommallekin joukolle!

Ihan huippua! Jos tahini on vieraampi juttu, niin kannattaa annostella sitä alussa varovaisemmin. Kun makuun tottuu, voi sitä vastaavasti käyttää enemmänkin. Ja muutenkin kannattaa maistella, että lopputuloksesta tulee maukas eikä se jää valjuksi. Tykkään tosi paljon erilaisista tahnoista ja dipeistä, kun ne ovat niin monikäyttöisiä ja helppoja valmistaa. Lisäksi näiden ympärille on helppo koostaa isollekin porukalle naposteltavaa illanistujaisiin. Hummuksen resepti oli mukana syksyllä kansalaisopistolla pitämälläni Pienet herkkupalat -kurssilla ja hummuksen kaveriksi paistetiin ihania naan-leipiä. Kuva on otettu kurssilaisten tekemästä hummuksesta, sillä huomasin ettei kuvagallerioistani löydy yhdenkään omani kuvaa. Hassua. 

Vaniljaruudut

Hups! Niin on tämäkin ohje jäänyt julkaisematta, vaikka näitä vaniljaruutuuja olen valmistanut jo aikoja sitten. Ohje on bongattu ruotsalaiselta nettisivustolta ja on itse suomennettu, joten toivottavasti se meni kuten alkuperäisversio on tarkoittanut... Reseptistä kohistiin aikanaan netin eri leivontaryhmissä ja monessa keittiössä tätä onkin jo tehty - silloin joskus. Kuten kuvasta huomaa, on täyte melkoisen pehmeää paiston jälkeen. Kuva on otettu silloin, kun piirakka oli vielä lämmintä. Koostumus tukevoituu, kun piirakka jäähtyy ja silloin sitä on myös helpompi/siistimpi leikata. Ja kyllä, tähän tulee hirmuinen määrä vaniljasokeria ihan oikeasti! Jos et tykkää vaniljasta, niin silloin tätä ei kannata tuollaisenaan toteuttaa. Laittaisin silloin tilalle vaikka sitruunankuorta  ja -mehua (sitruunanmehua lisätessä täytteeseen kannattanee laittaa 1 kananmuna lisää). Kokeilimme syksyllä tätä reseptiä myös kansalaisopistolla pitämälläni kurssilla ja leikkasimme piiraan pieniksi kuutioiksi. Oikein näppärää vaikkapa herkkubuffaan!

taikina
250 g voita
5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 rkl leivinjauhetta

täyte

2 kananmunaa
125 g maitorahkaa (½ prk)
300 g ranskankermaa
1½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria

koristeluun

tomusokeria

Sekoita pohjan ainekset murumaiseksi seokseksi käsin nyppimällä tai cutterissa. Vuoraa n. 25x25cm vuoka leivinpaperilla. Painele puolet muruseoksesta vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada vuokaan. Murustele loput taikinasta pinnalle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia eli kunnes pinta on saanut hieman väriä ja täyte ei ole enää ihan juoksevaa, mutta saa olla hieman hyllyvää kuitenkin. Anna kakun jäähtyä hyvin ennen tarjoilua ja koristele se tomusokerilla. Koska vaniljaruudut ovat hyvin makeita, voi lisukkeena tarjota marjoja tai marjakastiketta makua tasapainottamaan.

Todella vaniljaista ja hyvää! Jo pieni pala riittää tyydyttämään makeanhimon ja ruudut säilyvät jääkaapissa jopa viikon. Reseptissä tulee käyttää aitoa vanilljasokeria, sillä teollinen vanilliinisokeri tekisi tästä todella kitkreää ja pahanmakuista, varsinkin noilla annostelumäärillä. Kannattaa kokeilla ehdottomasti, jos makeahammasta kolottaa. Seuraavalla kerralla kun teen tätä, niin kokeilen kyllä tuota sitruunalisää. 

Lempeä kurpitsakeitto

Kurpitsakeitto maistuu ihanalta ja on samettisen pehmeää. Pinnalle kannattaa paahtaa kurpitsansiemenet

Rakastan kurpitsaa ja teen siitä mielelläni erilaisia ruokia. Onneksi kurpitsaa saa kaupoista jo lähes ympäri vuoden, kun vielä muutama vuosi sitten tarjontaa oli vain syksyisellä satokaudella. Kurpitsan käsittely vaatii hieman kärsivällisyyttä, ison leikkuulaudan ja kunnon kokkiveitsen, biojäteastian ja kulhon siemenille sekä astian käytettävälle mallolle. Kurpitsa kannattaa leikata ensin isoihin lohkoihin, jolloin ne saa helpommin leikattua kuorettomiksi ja ne eivät pyöri leikkuulaudalla aiheuttaen vaaratilanteita sormille. Kurpitsan keskellä oleva pehmeä sisus, jossa on siemenet, kaavitaan ensin talteen. Sen jälkeen hedelmälihasta irrotetaan siemenet yksitellen ja mukaan otetaan mahdollisimman vähän hedelmälihaa.

Siemenet pestään siivilässä, että lopulta on tallella vain puhtaat siemenet. Ne kuivataan huolellisesti keittiöpyyhkeellä kuiviksi, kaadetaan leivinpaperoidulle pellille ja paahdetaan 175-asteisessa uunissa, kunnes ovat kuivuneet ja saaneet hieman väriä. Siemenet alkavat olla valmiita, kun uunista kuuluu popcornin poksumista muistuttava ääni. Kun siemenet ovat kuumia, ne maustetaan kevyesti suolalla ja pippurilla. Siemenet laitetaan lasipurkkiin odottamaan käyttöä ripotteina salaatteihin, keittoihin, leipätaikinoihin tai snackseina. Halutessaan siemenet voi maustaa räväkästikin jeeralla, chilillä tai muilla mieleisillä mausteilla.

6 annosta

n. 1 kg kurpitsaa
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 jauhoista perunaa
1 iso porkkana
2 pientä omenaa
½-1 tuore mieto chili (maun mukaan)
5 oksaa tuoretta (sitruuna)timjamia
2 dl alkoholitonta valkoviiniä
1 kasvisliemikuutio
vettä
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
2 dl kuohukermaa

koristeeksi

paahdettuja kurpitsansiemeniä
oliiviöljyä
nokare ranskankermaa, jogurttia, smetanaa tms

Paloittele kurpitsa pienempiin lohkoihin ja poista pehmeä sisus siemenineen. Ota siemenet talteen. Kuori kurpitsalohkot pienellä veitsellä tai pehmeäkuorisempi kurpitsa kuorimaveitsellä. Paloittele kuoritut lohkot pienemmiksi paloiksi. Kuori sipulit, valkosipulit, porkkanat, perunat ja omenat, paloittele ne pienemmiksi. Hienonna chili pieneksi silpuksi, käytä sitä oman maun mukaan. Jos et halua niin tulista, poista chilistä siemenet ja laita palko isona palana kattilaan ja poista lopuksi ennen soseuttamista. Laita kaikki keiton ainekset kattilaan ja lorauta päälle tilkka valkoviiniä ja murenna joukkoon kasvisliemikuutio sekä lisää pinnalle muutama oksa tuoretta timjamia. Anna viinin kiehahtaa ja lisää kattilaan vettä niin paljon, että ainekset peittyvät juuri ja juuri. Keittele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kasvikset kypsäksi, poista timjaminoksat (ja mahdollinen chili) sekä soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää kattilaan kerman lisäksi suola ja pippuri, tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää.

Jos keitto on liian tanakkaa, lisää tarpeen mukaan kasvislientä. Annostele keitto lautasille, ripottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä, lisää nokare ranskankermaa tai muuta pehmentämään makua ja viimeistele annos muutamalla pisaralla hyvää oliiviöljyä sekä yrttitupsulla. Tarjoile keiton kaverina uunituoreita sämpylöitä.

Sosekeitot on kyllä ehdottomia lemppareita ja kurpitsasta siitä tulee erityisen makoisaa. Ohjeen sitruunatimjami tuli kasvatettua itse parvekkeella ja kun keitto porisi, levisi kattilasta ihana sitruunantuoksu! Jos sitruunatimjamia ei ole, niin korvaa se tavallisella timjamilla ja halutessasi lorauta tilkka sitruunamehua joukkoon. Samalla sain käytettyä jääkaapista loput alkoholittomat valkkarit ja leivoin kylkeen vielä ruohosipulisämpylöitä. Vinkki: Jos sosekeittoa jää yli, voit käyttää sen leipätaikinan liemenä. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani lokakuussa. Lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen. 

Tahmeat suklaapalat

Kun seurailee aktiivisesti erilaisia ruokasivustoja, pomppaa välillä eteen mielenkiintoisia ohjeita. Kesällä bongasin hauskalta kuulostavien suklaaleivosten reseptin ja syyskuisella kesälomallani tämä päätyi vihdoin testiin. Herkullista oli! Tämän kakun kuorrutteen juju on glukoosisiirappi, jota myydään pikkupulloissa sokerihyllyillä pienemmissäkin kaupoissa. Glukoosisiirappia tarvitaan myös erilaisten namujen valmistuksessa ja sitä laitetaan myös parantamaan kotitekoisen jäätelön rakennetta. Ja tässä leivonnaisessa se tekee ihanan tahmaisen kuorrutteen! Itse taikina olisi saanut jäädä raaemmaksi, mutta kun olin paistamisen aikaan puhelimessa ja kakku unohtui uuniin... 

12 palaa

taikina
100 g tummaa suklaata
160 g voita sulatettuna
150 g ranskankermaa
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 tl leivinjauhetta
2 dl kiehuvaa vettä

kuorrutus
150 g maitosuklaata
¾ dl kuohukermaa
1 rkl glukoosisiirappia
strösseleitä, koristerakeita tms

Sulata suklaa ja anna sen jäähtyä. Sekoita kaikki loput aineet vettä lukuun ottamatta isossa kulhossa keskenään isolla lusikalla sekoittaen. Lisää kiehuva vesi ja sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Kaada taikina n. 20x30 cm vuokaan leivinpaperin päälle ja paista 175-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia tai kunnes kakku on juuri ja juuri kypsää. Jäähdytä kakkupohja ja kumoa se puhtaan leivinpaperin päälle. Leikkaa kakkupohja paloiksi. Nosta kakku takaisin paistovuokaan leivinpaperin kanssa. Varmista, että kakkupalat ovat tiiviisti kiinni toisissaan. Valmista kuorrute: mittaa kerma kattilaan ja kuumenna se koko ajan sekoittaen kiehuvaksi. Paloittele suklaa joukkoon ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut kerman joukkoon. Lisää lopuksi glukoosisiirappi ja sekoita kuorrute tasaiseksi. Kaada kakun pinnalle kuorrute ja koristele esim. strösseleillä. Anna kuorrutteen jäähtyä, irrota palat varovasti toisistaan ja nosta tarjolle.

Reseptiikka: Ranteita myöjen taikinasa, teko-ohje: Cebicin keittiössä. Resepti on julkaistu osana Karjalan Heilin ruokapalstaani lokakuussa 2016.

Hyvää oli, oikein mukavan suklaista ja tahmaista, eikä tarvitse kovin suurta palaa tyydyttämään makeanhimoa. Tosiaan, kakkupohja kannattaa paistaa juuri ja juuri kypsäksi, niin lopputulos on silloin kaikkein herkullisin. Tuo leivonnaisen kippaaminen ympäri oli hyvä idea ja tulen varmasti tekemään niin muutamien leivonnaisten kohdalla jatkossakin.

Edit: Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen.