Wilhelmiinat

Klassiset wilhemiina-viipalepikkuleivät maistuvat paahteisen kinuskisilta

Erilaisten pikkuleipien leipominen on hauskaa ja reseptejä löytyykin joka lähtöön niin pyöriteltävistä, nosteltavista, viipaloitavista, taputeltavista, pursotettavista kuin leikattavista lähtien. Wilhelmiinojen tekemiseen sain toiveen äidiltäni, joka haikaili niiden perään vieraillessani heidän luonaan. Niinpä jauhokipot esiin ja leipomaan! Kohta tuvan täytti ihanan kinuskinen tuoksu, kun valmiit pikkuleivät jäähtyivät ja mummini vanha peltirasia täytettä sisäänsä. Wilhelmiinat syntyvät muutamasta aineksesta varsin vaivattomasti ja ne ovat takuulla herkullisia.

200 g voita

2 ¼ dl sokeria

1 keltuainen

2 rkl siirappia

3 tl vaniljasokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon siirappi ja keltuainen, sekoita tasaiseksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä viiteen palaan ja leivo palat viideksi tangoksi. Tangon pituus on pellin pituus. Laita tangot leivinpaperoidulle uunipellille (toiselle pellille kaksi ja toiselle kolme tankoa) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 7-10 minuuttia eli kunnes keksitangot ovat levinneet, revenneet ja saaneet kullankauniin värin. Leikkaa tangot lämpiminä viistottain parin sentin levyisiksi viipalepikkuleiviksi terävällä veitsellä. Anna jäähtyä. Säilytä peltirasiassa. Wilhelmiinat säilyvät huoneenlämmössä valolta suojattuna ilmatiiviissä rasiassa useita kuukausia, joten voit leipoa ne jo ennen tarjoilua.

Niin herkullisia! Ei kyllä mennyt kauaa, kun peltipurkista loisti pohja, niin nopeasti nämä hupenivat parempiin suihin. Yksinkertaiset ja helpot reseptit ovat siitä mainioita, että ne valmistuvat kädenkäänteessä kiireessä vaikkapa yllätysvieraita odotellessa. Samoin ne antavat hyvän pohjan omille kokeiluille – esimerkiksi tämä resepti saisi mukavaa twistiä raakalakritsijauheesta tai sitruunankuoriraasteesta. Miksei taikinaan voisi ripsattaa vaikka kanelia, kardemummaa tai muita lempimausteita? Hyvä pohja kokeilla kaikkea vänkää.

Resepti on julkaistu 31.7.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Perinteinen raparperipiirakka

Perinteinen raparperipiirakka on ihanaa.
Tällä reseptillä se valmistuu mummolan tyyliin ja hyvin vaivattomasti.

Raparperisatoa pääsin tänä vuonna keräämään ensimmäistä kertaa ystäväni omalta pihalta ja tietenkin ensimmäisenä niistä oli leivottava raparperipiirakkaa. Tällä reseptillä ovat leiponeet niin mummoni kuin äitini, lie se yksi ensimmäisiä ohjeita, jolla olen itsekin opetellut leipomaan pienenä keittiössä. Piimä taikinassa tuo ihanaa pientä happamuutta ja se sopii mainiosti kaikkien makujen pohjaksi. Ainekset ovat myös sellaiset, että ne löytyvät ainakin meidän suvun kaapeista aina. Pohjan voi maustaa mieleisekseen ja pinnalle voi ripotella vaikka mitä, kookoshiutaleista lähtien. Puolukka-kookos on oikeasti kokeilemisen arvoinen yhdistelmä!

Olen kokeillut jos jonkinmoista ohjetta niin raparperi- kuin omenapiirakoille ja tähän reseptiin palaan aina. Klassinen toinen resepti on uuden brändäyksen saanut murupintainen ja rahkatäytettä sisältä Maisemakahvilan raparperipiirakka, mutta omaan makuuni se ei niinkään iske. Teen mieluummin vaikka kermaviilipäällysteisen piiraan, joka ei ole niin raskas. Toinen suosikki on tuorejuustolla ja sitruunalla päällystetty raparperipiirakka, pitääkin muistaa laittaa senkin ohje ylös blogiin.

26 cm piirasvuokaan

taikina
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2½ dl piimää
100 g voita sulatettuna

pinnalle
muutama varsi raparperia
kanelia
sokeria

vuokaan
voita
korppujauhoja

Mittaa taikinan kuivat aineet pieneen sekoituskulhoon ja kaada päälle piimä. Sekoita tasaiseksi isolla lusikalla tai nuolijalla. Sulata voi ja sekoita se taikinan joukkoon nopeasti. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Kaada taikina vuokaan. Huuhtele ja kuivaa raparperit, pilko ne ohuiksi siivuiksi. Paksuimmat varret voi leikata keskeltä kahtia. Ripottele runsas kerros raparperia taikinan päälle ja taputtele sitä varovasti taikinaan kiinni. Hunnuta pinta kanelilla ja sokerilla. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 30-40 minuuttia tai kunnes piirakka on saanut kauniin värin. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vinkki: Saat piirakasta gluteenittoman käyttämällä 3½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta ja jauhottamalla samoilla jauhoilla vuoan tai käyttämällä gluteenitonta korppujauhoa. Voit käyttää raparperin sijaan myös omenoita tai puolukoita. Taikinan voi maustaa kanelilla tai kardemummalla.

Tämä on niiiiin hyvää! Piirakka hupenee vadilta hetkessä, se maistuu hyvältä myös jääkaapituksen jälkeen ja menee alas ilman lisukkeitakin. Sopii myös pakastukseen, mutta luonnollisesti parasta uunituoreena ja vähän lämpöisenä. Tämä on kyllä ehdottomasti niitä yksiä miun elämäni reseptejä, joihin palaan aina ja jotka osaan ulkoa vaikka unissani.

Resepti on julkaistu 19.6.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.