Britakakku mansikoilla ja raparperilla

Kesän ykkösherku on britakakku!

Martoilta tulee aina parhaat jutut ja niinpä tämänkin reseptin pohja on heiltä peräisin (kieliasu on omani). Osallistuin pari vuotta sitten Pohjois-Karjalan Marttojen kakkukurssille ja siellä tuli valmistettua elämäni ensimmäinen britakakku. Sen jälkeen näitä on tullut väännettyä niin kotona erinäisiin juhliin kuin jaettua reseptin ilosanomaa Kansalaisopiston kakkukurssillanikin. Ohje on jäänyt bloggaamatta aiemmin, sillä en saanut koskaan kakusta tarpeeksi nättiä kuvaa. Nyt juhannuksena luonnonvalossa ja tuoreiden mansikoiden avulla sekin onnistui ja resepti päätyy muidenkin kokeiltavaksi. Britakakku on ehdottomasti miun lempparikakkuni ja todella helppo valmistaa. Täytteeksi voi laittaa kaikkea mieleistään ja se maistuu ihanalta myös vetäydyttyään yön yli jääkaapissa (jos sitä edes jää säilöttäväksi...). Parasta se on kuitenkin juuri valmistuttuaan.

kakkupohja
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl mantelilastuja

täyte
marja-, hedelmä- tai raparperihilloketta
marjoja tai hedelmiä
2-3 dl kuohukermaa
sokeria tarvittaessa

Vaahdota pohjan voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia. 

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lastan avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja. Ripottele pinnalle mantelilastut. Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä. 

Leikkaa kakkupohja kahteen yhtä suureen osaan. Nosta toinen levy varovasti kakkuvadille. Levitä päälle hilloketta ja kermavaahto (jos käytät makeita täytteitä, kermaa ei tarvitse sokeroida). Lisää halutessasi täytteen päälle marjoja tai hedelmiä. Nosta toinen levy täytteen päälle, koristele marjoilla ja humpsauta päälle tomusokeria. Tarjoile. 

Raparperihilloke
5 dl raparperipaloja
1 dl sokeria

Kuumenna raparperia ja sokeria pienessä kattilassa, kunnes raparperin rakenne alkaa hajota ja täyte tiivistyä. Valuta tarvittaessa ylimääräinen liemi pois. Jäähdytä ennen käyttöä. 

Itse jätän hilloiksi aina raparperimehun teosta ylijääneet perskat ja niin tälläkin kertaa kakkuun päätyi tuo ihana muhju. Sitä kannattaa maistella, ettei täytteestä tule liian makea.

Resepti: Pohjois-Karjalan Marttojen reseptivihkonen

Kuvat ja teko-ohjeet: Cebicin keittiössä

Mehevään ja rapeaan britaan käy täytteeksi erityisesti mansikat ja raparperi

Niin täydellistä! Kakkupohja on ihanan ohut, marenki makeaa ja rapeaa, raparperissa on pientä kirpakkuutta, kermassa pehmeyttä ja mansikoissa makeutta. Tämän parempaa ei kyllä kakku voi olla. Täytteeksi olen tainnut jopa joka kerralla laittaa raparperia, näin lopputulos ei ole liian lälly. Myös esim. passionhedelmä sopisi tähän hyvin. Käytännössä tähän voi upottaa juuri kaikkea mieleistään ja mitä sattuu saatavilla olemaan tai minkä sesonki parhaillaan on. Mansikoiden kanssa sopii päälle hyvin tomusokerihuntu, mutta se ei ole pakollinen - varsinkaan, jos lopputuloksesta on tulossa muutenkin hyvin makea. Mikäli seurueessa on pähkinä- tai manteliallergikkoja, voi mantelilastut jättää huoletta pois eikä niitä tarvitse lähteä millään sen kummaisemmin korvaamaankaan. Joko sie olet testannut britakakkua omassa keittiössäsi?

Isoäidin juustoa ja mansikkaa

Kesäsalaatti! Mansikkaa ja paikallista juustoa

Viimeisen parin vuoden aikana olen päässyt herkuttelemaan useaan otteeseen Polvijärvellä, ihan lähellä, tuotetulla LiPan isoädin tuorejuustolla. Juusto tehdään vanhalla georgialaisella sukureseptillä eikä se sisällä säilöntä- tai lisäaineita.  Alunperin juustoa pääsi maistamaan vain parissa ravintolassa ja nyt sitä myydään mukaan Wanhan Kulman Puodissa Joensuun Surakan pihassa (samassa puutalokorttelissa, kuin Taitokortteli). Juustot ovat miun heikkouteni ja tämä iski kuin sata salamaa jo ensimaistolla. Koostumus on vähän mozzarellamainen ja maku vivahtaa suolaisuutensa ansiosta fetaan, mutta mihinkään muuhun tätä ihanuutta ei oikein voi verrata. Eräänä päivänä nappasin työmatkalla mukaan torilta mansikoita ja työpäivän päätteeksi kävin WKP:ssä ruokaostoksilla, josta hankin juuston lisäksi mukaan mm. paikallisen Panimo Honkavuoren oluen, mansikkamehua, hiivatonta luomuruisleipää ja jotain muutakin kivaa. Kannattaa tehdä lähiruokamatka Wanhaan Kulmaan ja samassa pihassa olevaan kesäravintola Wanhaan Aittaan, käydä syömässä Surakan baarissa, ostaa leipää Kotileipurin Herkkupajasta ja nauttia kakkukaffet Hilun Paikan kakkukahvilassa.

2 annosta

½ pkt LiPa isoäidin juustoa

250 g mansikoita

sitruunamelissaa (minttu tai basilikakin käy)

Putsaa mansikat ja lohko ne tarjoiluastiaan. Kuutioi juusto isoiksi paloiksi ja ripottele kuutiot mansikoiden päälle. Koristele annos tuoreilla yrteillä. Älä sekoita salaattia, ettei juusto värjäänny mansikkamehusta. Tarvittaessa tarjoile lisukkeena esim. mansikkabalsamicoa tai hyvää oliiviöljyä.

Aivan täydellinen makupari! Tuo juusto on niin hyvää, ettei mitään rajaa. Suolaisuus ja pehmeys sopii hyvin mansikan kaveriksi ja yrtit tuovat väriä sekä potkua. Salaattiin sain idean, kun kävimme syömässä Utran Uittotuvalla ennen Utran uuden teatterin ensi-iltanäytöstä. Siinä salattiin oli laitettu myös kurkkua ja tomaattia, mutta minä halusin tehdä tästä pelkistetymmän version. Facebook-feedin mukaan myös muutama kaverini on tätä testannut, kun jaoin kuvan heti salaatin valmistumisen jälkeen. Toivottavasti on maistunut muillekin :) Kun onnistut saamaan juustoa käsiisi, se sopii salaattien lisäksi myös pannulle, grilliin, pizzaan, burgereihin, suolaisen ja makean kanssa. Itse olen käyttänyt sitä juuri pizzassa (ja syönyt pizzeria Roihussa) kaverinaan esim. rucolaa ja paholaisenhilloa, broilerin kanssa salaatissa, burgerissa jne. Ihan huikea tuote. Eikä tämä ole maksettu mainos, vaan puhdasta iloa lähiruoasta ja pientuottajien herkuista!

Jos et löydä tätä juustoa, niin kokeile tilalla vaikka Valion kotijuustoa.

Naudan ulkofilepihvi ja yrttimaustevoi

Naudan ulkofileestä syntyy mehevä pihvi, lisukkeena maistuvat kauden kasvikset

Miulle on aina ollut kaikkein haastavinta paistaa täydellinen pihvi. Joko kärvennän sitä pannulla liikaa tai annan vetäytyä liian pitkään, jolloin lopputuloksena on mautonta liian kypsää lihaa tai sitten kauniin paistopinnan saatuani otan pihvin liian aikaiseen pois pannulta ja en malta noudattaa ohjetta lihasnesteiden noususta pintaan. Tänään paistoin itselleni naudan ulkofileestä pihvin isäni kunnostamalla kirpputorilta pelastetulla valurautapannulla. Paistopinta oli erittäin kaunis ja sisältä pihvi oli vielä raaka. Pieni uusintakierros pannulla ja kunnon veätäytyminen - tässä talossa on kerrankin tarjolla täydellistä pihviä! Koko annos valmistui taas vartissa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli oikein mainiota. Liha on ostettu palvelutiskistä ja lähes 400 g lihaa irtosi seitsemällä eurolla. Ei kovin kallistakaan siis!

1 annos

n. 150-200 g naudan ulkofilettä

voita paistamiseen

rypsiöljyä paistamiseen

oksa rosmariinia

pari oksaa timjamia

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

maustevoi

50 g voita

½ dl persiljaa

½ dl ruohosipulia

1 tl sitruunamehua

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

rucolasalaatti

rucolaa

sitruunamehua

merisuolaa myllystä

kasvikset

½ pieni kukkakaali (nyrkin kokoinen pala)

pari kesäporkkanaa

voita

merisuolaa myllystä

Ota liha huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen paistamista. Painele pihviä kevysti nyrkillä tasaisemmaksi. Kuumenna valurautapannu sihisevän kuumaksi. Lorauta pannulle rypsiöljyä ja lisää palanen voita. Nosta pihvi pannulle, lisää viereen yrtit ja paista pihviä pari minuuttia per puoli tai halutun kypsyiseksi. Pihvi käännetään silloin, kun pinnalle nousee lihasnestettä pisaroimaan. Mausta pihvi molemmilta puolilta suolalla ja pippurilla. Aseta pihvi vetäytymään lautaselle, joka peitetään kevyesti foliolla (jätä yksi reuna hieman auki, ettei pihvi ala keittyä). Leikkaa viistosti halki ennen tarjoilua.

Valmista maustevoi sillä välin, kun pihvi lämpenee pöydällä. Kuutioi voi pieneen kulhoon ja pehmennä se lusikalla. Lisää joukkoon hienonnetut yrtit (saa olla reilusti), tilkka sitruunaa ja suolaa sekä pippuria. Sekoita massa tasaiseksi ja annostele se pikkukippoihin tai pyöritä leivinpaperin sisällä tangoksi ja laita jääkaappiin tekeytymään. Lisää maustevoi pihville tai lautaselle kipossa juuri ennen tarjoilua, ettei se pehmene liian aikaisin. 

Valmista lisukkeet juuri ennen pihvin päätymistä pannulle. Pese harjalla porkkanat (kesäporkkanoita ei tarvitse kuoria) ja huuhtele kukkakaali. Leikkaa porkkanat pitkittäin puoliksi tai paksuimmat neljään osaan. Lohko kukkakaali pieniksi kukinnoiksi. Höyrytä kattilassa porkkanoita ensin pari minuuttia ja lisää sitten kukkakaalit pariksi minuutiksi. Jätä kasviksiin purutuntumaa. Nosta höyrytysosa pois kattilasta, kippaa vesi pois pohjalta ja kumoa kasvikset kattilaan. Lisää mukaan nokare voita ja suolaa. Pyöräytä kasvikset nopeasti kiiltäviksi ja annostele. Kumoa rucolasalaattia pieneen kulhoon, tiristä päälle reilusti sitruunamehua ja mausta kevyesti suolalla. Nosta keoksi lautaselle.

Herkullista! Kyllä kunnon pihvi vaan on hyvää. Tämä liha oli palvelutiskistä takuumureaa ulkofilettä, taisipa olla vielä tarjouksessa. Toinen puolikas lihasta päätyi pakastimeen lopun maustevoin kanssa odottamaan seuraavaa pihvipäivää. Ruoan kanssa ei tehnyt mieli perunaa, vaikka uusia perunoita olisi ollut kaappissa. Kesällä on aina hirmuinen himo kukkakaaliin ja porkkanaan. Huomasinkin ostaneeni aivan liian pienen kukkakaalin, joten siitä ei riitä enää gratiiniin. Pitänee nassuttaa sellaisenaan vaikka iltapalaksi. Maustevoit on helppoja lisukkeita ja sitä voi tehdä ihan omien mieltymysten mukaisesti. Usein laitan joukoon hieman valkosipuliakin, mutta tällä kertaa päätin antaa muiden raaka-aineiden loistaa. Vielä parempaa tästä olisi tullut, jos lihan olisi saanut grillattuna. Ja mitenkö kävi annoksen kanssa? Se kerkesi jäähtyä aivan täysin valokuvia ottaessa eivätkä valokuvat onnistuneet kunnolla. Lisäksi huomasin lautasta tiskiin nostaessani, että koristeeksi tarkoitettu timjaminoksa odotti edelleen leikkuulaudalla. Joskus sitä vaan ei onnistu ihan kaikessa :)

Broileria valkoviinikastikkeessa

Broileri hautuu meheväksi valkoviinissä ja kuohukermassa

Joskus vuosia sitten bongasin ystäväni Terhin blogista mehevän broileriohjeen, jossa broileri haudutettiin vichyssä kypsäksi ja kastikkeeksi lorautettiin lisäksi tomaattia sekä kermaa. Tein siitä aikanaan oman versioni ja ruokaa on tullut varioitua useampaan otteeseen. Ihan parasta! Nyt jääkaapissa oli jämät alkoholittomasta valkoviinistä, jota käytin alunperin muistaakseni raparperihilloon. Niinpä ajattelin tehdä vaalean kastikkeen valkkarinjämistä broilerille ja olipa hyvää. Pastaksi kannattaa valita sellaista, jossa on kunnolla tilaa herkulliselle kastikkeelle. Basilikassakaan ei kannata säästellä. Suosittelen kokeilemaan!

2 annosta

2 broilerin perhosfileetä

voita paistamiseen

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

n. 4 dl valkoviiniä

1 valkosipulinkynsi

2 dl kuohukermaa

1 rkl hunajaa

2 rkl sitruunamehua

½ punttia tuoretta basilikaa

(1 rkl soijakastiketta)

( 1-2 rkl vaaleaa maizena-kastikesuurusta)

kotilopastaa

kanaliemikuutio pastan keitinveteen

parmesaania tarjoiluun

tuoretta basilikaa koristeeksi

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja lisää kattilaan kanaliemikuutio. Leikkaa perhosfileet puoliksi, että saat neljä ohutta broilerifilettä. Kuumenna pannulla kunnon nokare voita ja paista fileille kaunis pinta. Mausta broilerit suolalla ja pippurilla. Aloita keittämään pastaa pakkauksen ohjeen mukaan (Lidlistä ostettu iso ja paksu pasta keittyi 17 minuuttia). Kaada pannulle valkoviini, raasta joukkoon valkosipulinkynsi ja hauduta broileria viinissä noin viitisen minuuttia. Nosta broilerit lautaselle folion alle. Lisää pannulle kuohukerma ja kiehauta kastiketta hieman kasaan. Lisää tarvittaessa vaaleaa maizena-kastikesuurusta, jos kastike näyttää liian vetelältä. Lisää juuri ennen valmistumista kastikkeen joukkoon loraus sitruunamehua sekä tujaus hunajaa. Nosta broilerit takaisin pannuun kuumenemaan, mikäli broilereista on irronnut nestettä lautaselle, lisää myös se kastikkeen joukkoon. Mausta kastike silputulla basilikalla. Maista ja mausta tarvittaessa lisää, halutessasi voit lorattaa joukkoon hieman soijakastiketta. Valuta pasta ja kippaa mukaan pannulle, sekoita ja annostele lautasille. Koristele annokset höylätyllä parmesaanilla ja basilikalla. Tarjoile välittömästi. 

Ihanaa! Todella mehevää ja tuo kastike oli erittäin maistuvaa, hapokasta mutta pehmeää ja ihanaa makua basilikasta. Toisaalta se tomaattinenkin versio olisi toiminut tässä oikein hyvin. Ja jos jääkaapissani olisi ollut aurajuustoa, sitäkin olisi voinut laittaa mukaan. Tuolloin suolan kanssa olisi saanut olla varovaisempi. Todella harvoin tulee käytettyä mitään liemikuutioita, mutta tämmöisessä ruoassa ne on kyllä jees keitinveteen lisättynä. Kävin työkaverini kanssa joku aika sitten Kuopion Ikeassa ja sieltä oli pakko ostaa pari kappaletta noita mustia lautasia (ja Iittala Outletistä valkoista Teemaa lisää). Nuo mustat lautaset ovat ihania, jotenkin tuovat mukavaa kontrastia annoksiin ja erilainen mallikin on plussaa peruslautasteni rinnalle. Niitä olen valinnut pöytään aina Marttojen ruokakursseillakin, kun siellä on näitä ollut käytössä jo pidempään. 

Sipuliboston

Muhkea ja mehevä suolainen boston maistuu sipuleille

Keväällä paistoin ensimmäisen makean bostonpullani ja siitäpä idea jäi kytemään suolaisena versiona. Yleensäkin pidän enemmän suolaisesta ja enemmän suolaisia juttuja tulee omassa keittiössäkin leivottua. Juhannuksen seutuun olin perheen kanssa maalla ja ruokittavana oli useampi suu, joten päätin toteuttaa visioni suolaisesta herkusta, joka on helppo ottaa uintiretkelle mukaan rantaan ja joka maistuu muutenkin suolaisena herkkuna helteessä. Tuorehiivan avulla leipominen on palkitsevaa, kun huomaa taikinan kohoamisen salamannopeasti aineksien yhdistämisen jälkeen - tosin onnistuu tämä hyvin kuivahiivallakin. Täytteenä on runsaasti uutta Valion kevätsipuli-tuorejuustoa ja taikinaan sujahti mustavalkosipuli-tuorejuustoa ja hauskana huomiona mainittakoon se, että nuo tuorejuustot valmistetaan kilometrin päässä kotoani Joensuun meijerillä! Vinkki: lue lisää Valio Violan arvonnasta!

1 iso boston ja n. 20 annoskiekkoa tai 2 isoa bostonia

taikina

5 dl maitoa (Valio, laktoositon)

100 g mustavalkosipuli-tuorejuustoa (Valio Viola, laktoositon)

50 g tuorehiivaa (tai 1 pss kuivahiivaa)

1½ tl suolaa

1 rkl tummaa siirappia

50 g voita sulatettuna (Valio, laktoositon tai ½ dl rypsiöljyä)

2 dl kaurahiutaleita

n. 8-10 dl vehnäjauhoja

täyte

200 g kevätsipulituorejuustoa (Valio Viola, laktoositon)

1 kevätsipulinipun vihreät varret

½-1 punttia basilikaa

mustapippuria myllystä

2 dl mustaleima-emmentalmurua (Valio, laktoositon)

koristeluun

1 kananmuna

1 dl auringonkukansiemeniä

lisäksi

n. 26 cm kakkuvuoka

viineri- tai muffinsivuokia

Valmista ensin taikina kohoamaan. Mittaa maito ja mustavalkosipuli-tuorejuusto isoon leivontakulhoon, joka kestää mikron. Kuumenna seosta mikrossa, kunnes se on kädenlämpöistä (n. 37c). Murusta joukkoon tuorehiiva, lisää mukaan suola ja siirappi. Mittaa kulhoon kaurahiutaleet ja sekoita tasaiseksi, aloita alustamaan joukkoon vehnäjauhoja kädellä vaivaten. Lisää alustuksen loppupuolella myös sulatettu voi (tai rypsiöljy) ja vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa nätisti kulhon reunoista ja taikina on kimmoisan pehmeää. Älä käytä liikaa jauhoja, ettei lopputulos ole liian kova ja kuiva. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa reilu puoli tuntia tai kunnes taikina on vähintään kaksinkertainen.

Vaivaa taikinasta pois ilmakuplat ja kaulitse siitä jauhotetulla pöydällä iso, noin 1 cm paksuinen suorakaiteen mallinen levy. Notkista pari purkkia kevätsipuli-tuorejuustoa lusikalla vatkaamalla ja levitä tuorejuusto tasaisesti taikinalevyn pohjalle. Hienonna kevätsipulin vihreät varret hienoksi silpuksi ja hienonna reilusti tuoretta basilikaa. Ripottele vihersilput tasaisesti tuorejuuston päälle ja rouhi pinnalle mustapippuria myllystä. Levitä päälle vielä ohuelti murustettua mustaleima-emmentalia. Kääri taikinalevy rullaksi pitkältä sivulta ja leikkaa rullasta 6-10 kappaletta n. 5 cm korkeita paloja. Aseta kakkuvuokaan leivinpaperi ja asettele leikkauspinta ylöspäin taikinapalat vuokaan. Minun vuokaani meni 7 muhkeaa taikinakääröä ja lopusta rullasta leikkasin n. 1 cm levyisiä kiekkoja, jotka asettelin kohoamaan viinerivuokiin. Anna taikinan kohota vielä puolisen tuntia vuoissa ja lämmitä sillä välin uuni 200-asteiseksi. Voitele bostonin pinta kananmunalla ja ripottele päälle auringonkukansiemeniä. Paista uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes boston on saanut kauniin kullankeltaisen pinnan ja taikina on paistunut kypsäksi, kokeile kypsyyttä tikulla. Kiekkojen paistoaika on 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile mieleisen tuorejuuston tai voin kera. 

Sämpylätaikinan väliin kääritään Valion kevätsipuli-tuorejuustoa, kevätsipulinvarsia ja basilikaa

Täytteessä maistuu mukavasti kevätsipuli niin tuorejuustona kuin tuoreina varsina. Basilikaa ja muita tuoreyrttejä voi hienontaa reilusti mukaan tuomaan makua ja väriä. Myös juustoraastetta kannattaa ripottaa väliin sitomaan täytettä ja maustaahan se myös. Vahvat juustot toimivat paremmin, kuin perusleivänpäälliset. Loput juustomutut voi ripotella annospalojen päälle viinerivuokiin.

Isot taikinapalat kasataan uunivuokaan ja pian herkku täyttää koko vuoan

Taikina on sen verran iso, että siitä saa yhden ison bostonin lisäksi reilun kymmenkunta pienempää annoskiekkoa, jotka on myös helppo pakata retkelle mukaan. Mikäli vuokia on useampia, voit paistaa myös kaksi bostonia. Bostonin voi myös pakastaa ja se kannattaa säilyttää jääkaapissa tarjoilun välillä. Boston kannattaa leikata annospaloiksi terävällä veitsellä kakun tapaan ja siitä riittää kevyesti syötävää jopa parikymmentä palaa. Näin bostonia kannattaa valmistaa myös isompiin juhliin tarjottavaksi tai siitä riittää syötävää useamman päivän ajaksi. Annoskiekot maistuvat sellaisenaan ja bostonin leikkauspinnoille voi sipaista kevyesti tuorejuustoa tai voita.

Vuoassa paistettu boston on helppo ottaa retkelle mukaan

Bostonin pakkasin vuoassaan rottinkikoriin pöytäliinan ja kahvitermarin kanssa. Korin kiikutin mummolasta pellon poikki rantaan mökille ja tarjosin uimareissulla uunituoretta lämpimäistä kahvin kanssa. Tuorejuustopurkkikin oli tarkoitus ottaa mukaan, mutta se unohtui lähtöhössäkässä jääkaappiin. Onneksi tuorejuusto säilyy kohtuullisen hyvin hetken ilman jääkaappia kylmälaukussa tai kylmäkallejen kanssa, joten sitä voi huoletta ottaa mukaan kesäretkille. Muita kesäisiä blogirinkiläisten Viola-herkkuja löytyy tekstiä klikkaamalla. Valio Violan arvontaankin kannattaa osallistua (kampanja-aika 14.8.2016 saakka) jakamalla oma #violaretki-kuva somessa ja voit olla yksi viidestä 100 euron lahjakortin voittajasta! Lahjakortin saa valita joko S- tai K-ryhmälle. Klikkaa itsesi Valio Violan sivuille ja lue lisää arvonnasta!

***

Yhteistyössä Blogirinki
ja Valio Viola

Ilosaarirock 2016 - rock, ruoka ja juoma

Rockin varmasti kuvatuin juttu, iso rokkiteksti kuin Hollywoodissa konsanaan

Terveisiä Ilosaarirockista! Kesän parasta viikonloppua vietetään parhaillaan ja kyse on tietenkin festareista, joita Joensuussa on vietetty jo yli 40 vuotta. Harmi, että täällä on satanut viimeisen kahden viikon aikana joka päivä, eikä viikonloppukaan täysin vedetön ole tähän mennessä ollut. Kuten olen ystävilleni todennut, satsaaminen kunnon sadetakkiin oli elämäni paras valinta. Sadetakki on ollut enemmän kuin tarpeellinen ja illan tullen se myös lämmittää. Turhaa tavaraa kun ei huvikseen halua mukana raahata, vaan keskittyy mieluusti rokkailuun. Vaikka festarit perinteisesti ovat musiikkijuhla, on se myös ruokajuhla. Onneksi viime vuosina festareilta on saanut muutakin ruokaa, kuin öljyä tihkuvia makkaraperunoita, vaikka niillekin on tilauksensa juhlaväen joukossa. Itse nautin viime vuonna rockissa Villiviinin finediningista ja pikkukojujen antimista. Tälle vuodelle Ilosaarirock on panostanut erityisesti ruokapuoleen ja olipa kaikkea uutta ja kivaa tarjolla!

Ilosaarirockin mobiiliappsin briiffi lupasi hyvää!

Kerubin Savu & Hiili -ravintolan menu

Aloitimme festarit leppoisasti ruokaillen ja menimme testaamaan Villiviinin manttelinperijän eli Savu & Hiili -ravintolan antimet. Ravintolassa ruokailijat ohjattiin istumaan ja pöytiintarjoilu sujui ripeästi. Pihalla on terassikin, jossa on Kyrö Distilleryn tuotteita myynnissä, mutta epävakaan sään takia valitsimme rauhallisemman sisätilan. Alkupaloja valitettavasti ei ollut tarjolla ja itse olisin pientä lisänaposteltavaa kaivannut, kun aamupala jäi välistä.

Ruoaksi lähilihaa!

Ruoaksi valitsin hiiligrillattua Black Angus -härkää, hiillostettua perunaa, bbq-kastiketta ja  valkosipulista coleslawta. Annos oli oikein maukas ja liha erittäin hyvin mediumiksi grillattua, mutta kieltämättä annoskoko hintaan nähden oli vähän suolainen. Annoksessa oli käytetty lähialueen antimia ja luonnosta kerättyjä villiyrttejä. Iso plussa! Ruoan kanssa maistui hyvin Kyrö Distilleryn voittoisasta Napue-ginistä tehty tonic ja Ilosaarirockin nimikko-olut, Ice Beaver -panimon red ale -olut. Red ale oli oiva valinta lihan kanssa ja oluessa riitää makua reippaasti. 

Grillattua savutofua

Ystäväni nautiskeli ruoaksi grillattua savutofua, zaalouk-salaattia, Kerubin juureen leivottua leipää ja annoksen kruunasi valkosipulilla ja villiyrteillä maustettu jogurtti. Annoksen saisi myös vegaanina. Tuomio oli, että ruoka oli maistuvaa, joskin viime vuonna nauttimansa hampputofu-annos oli maukkaampi. Mutta kannattaa testata, hyvää oli ja tofussa oli makua. Salaatti potki mukavasti ja lämmitti vielä toistaiseksi viileässä säässä. Itse aion huomenna testailla vegemakuja, ellen jo tänään myöhemmin. Ilosaarirockissa on erittäin paljon tarjolla erilaista kasvisruokaa ja vegaanista ruokaa! Ystäväni lasista löytyy vastikään avatun paikallispanimo Honkavuoren vehnäolutta. Sain maistiaiset ja oli erittäin hyvää! Honkavuoren juomia kannattaa maistella ja niitä saa monesta marketistakin. Kannattaa viedä vaikka tuliaisina kotikonnuille!

Jäätelöä, glaseerattua mantelia ja suolakaramellia

Jälkkäriä oli tietysti pakko saada ja itse valitsin suolakaramellin perusteella jälkkärikseni vanhanajan vaniljajäätelöä, glaseerattua mantelia ja Stolichnaya Salted Karemel -kastiketta. Annos oli kruunattu vielä nätillä kukkasella ja kun tarjoilijatar huomasi minun ottavan annoksista kuvia, hän vinkkasi vaihtamaan annosta seurueemme jäsenen kanssa, että saisin nätimmän kukan annokseen. Kiva juttu! Niinpä me vaihdoimme lennosta lautaset ja jatkoimme kuvailua. Tuo suolakaramellikastike oli järkyttävän hyvää! Taustalla näkyy toisen ystäväni annos, eli lähimansikkaa suklaasoossin kanssa. Emme ihan päässeet kastikkeesta jyvälle, se maistui sellaiselle lapsuudessa maistetulle kastikkeelle. Jotain maitotilkkaan sekoitetun kaakaojuomajauheen ja purkkisuklaakastikkeen sekoitusta ehkä? Kastike toimi kuitenkin hyvin makeiden mansikoiden kanssa.

Kyrö Distilleryn drinksubaari

Kerubin tuplaravintoloiden pihaterassilla on Kyrön drinkkibaari, jossa häärää esikuntansa kanssa joensuulainen Kyrö brand ambassador Jussi Viljala. Jussin tekemä Napue tonic tulikin nautiskeltua ruoan kanssa. Vuosi sitten Ilosaarirockissa Napue sai paljon ihastuneita maistajia ja silloin tuli tietoon se, että Napue-gin on valittu maailman parhaaksi. Eikä syyttä. Onhan se nyt ihan järkyttävän hyvää! Tislaamon muitakin tuotteita oli tarjolla ja ehkäpä palaamme niiden pariin myöhemmin viikonlopun aikana. Kannattaa maistaa myös näitä tuotteita ja kuunnella tovi Jussin lennokkaita juttuja. Ryerye!

Hodarikoju

Metelli-teltan luona on ehkä rokin söpöin ruokakoju, vanhaan pakettiautoon tehty hodarikioski. Kioskista kurkisteli hymyilevä myyjä, joka näytti peukkua ottaessani kuvan autosta. Pitäähän sitä rokissa olla vähän pilkettä silmäkulmassa kaikilla!

Local Bistron foodtruck

Hodarikojun vastapäätä oli näyttävä laitos eli foodtruck. Kullalla silatun rekan myyntitiskin ääreen pääsi koristeellisia korkeita portaita pitkin ja rappusten päässä odotti iloiset joensuulaisen Local Bistro -ravintolan kokit. Yksi omistajista ja burgerinpaistajista on telkkaristakin tuttu huippukokki Risto Mikkola, jonka kanssa pääsin vaihtamaan jo perjantaina muutaman sanasen. Lupasin mennä myöhemmin viikonloppuna maistamaan burgereita, joita oli valittavana joko polvijärveläisellä lähilihalla täytettynä tai vegeversiona maa-artisokkaa. Tuo jälkimmäinen houkuttaa erityisesti. Tästä lisää myöhemmin!

Rokin pääkadun ruokakojuja

Päälavan edustalla olevalla "rokin pääkadulla" on ruokakojujen pitkä rivistö, josta löytyy purtavaa moneen makuun. On useampaa sorttia burgereita, Pizzapoikien pizzaa, meksikolaista, vietnamilaista, muurinpohjalettuja, thaikkua, perinteistä festariruokaa grillilautasista kebabiin ja vaikka mitä! Annokset saa nopeasti ja heti rokin auettua alkoi kojuille jo muodostuakin jonoa. Herkulliset tuoksut valtasivat nenän ja uskon, että jokaiselle festarivieraalle löytyy varmasti mieleistä syötävää.

Kyyttöjuustoburgeri

Ehkä mielenkiintoisin ja eniten ennakkoon mielenkiintoani herättänyt koju kuuluu kainuulaiselle Minimeijerille. Minimeijeri tarjoaa perinnereseptillä tehtyä kyyttöjuustoa ruiskuorten välissä tai tortillalättyyn kääräistynä. Vasemmalla on mustikkamajoneesia ja oikealla nokkospestoa. Tämä menee kanssa ehdottomasti testiin! Juustoa on kuulemma myynnissä Helsingissä kolmessa paikassa ja Kajaanissa. Tämä koju löytyy lähiruokakojujen kohdalta, Rentolavan läheisyydestä.

Big D's BBQ and Wings

Get some! Ei savua ilman Davidin burgerikojua. Ehtaa jenkkiburgeria tarjottuna loistavalla palvelulla löytyy kaupungista rokin aikaan kolmesta paikkaa: Niskakadun kivijalkaravintolasta, rokin ruokapääkadulta ja Linnunlahden camping-alueelta. Puulämmitteisessä grillissä tirisee tuhdit burgeripihvit ja pekonikasat. Niin toimivaa! Ja melkein vierestä löytyy sitten outokumpulaisen Vuonoksen jäätelön jäätelökioski, josta saa rokin maukkaimmat jädet. Kyllä vatsa lepää! Ja tässä tosiaan on vain pieni pintaraapaisu koko festarin ruoka- ja juomatarjonnasta, joten kannattaa itse käydä tutustumassa eri vaihtoehtoihin. Lippujakin taitaa vielä saada!

Tällä välin kun tuhersin blogikirjoitusta mediakeitaalla, päätti Stam1na keikkansa, Vesala aloitti esiintymään Rentolavalla ja aurinko paljastui synkkien pilvien takaa. Nyt kirmaan etsimään ystäviäni ja churrokojua, nauttimaan festaritunnelmasta ja auringosta. Herkullista festariviikonloppua! Ja lisää festaritunnelmaa löytyy Instagramin puolelta, seuraa #JNSfood, #ilosaarirock, #kesänparasviikonloppu ja tietenkin meikäläistä @cebicinkeittio!

(Kuvat on otettu kännykällä, pahoittelen kuvanlaatua...)

Terkuin Hanna

Nyhtökaura bolognese

Nyhtökauraa vegaanisena pastakastikkeena

I want to believe -kuva sai nauruhermot kutkuamaan, kun Facebookin Sipsikaljavegaaneissa haikailtiin kaihoisasti nyhtökauran perään. Itse olen onnistunut tähän mennessä saamaan ostoskoriini kerran nyhtökauraa ja kokkailin pitkästä aikaa täysin vegaanista ruokaa. Omina nuoruusvuosinani olin lakto-ovovegetaristi ja usein omat kasvisruokani sisältävät edelleen jotain eläinperäisiä tuotteita, lähinnä joko juustoa tai kermaa. Oli siis varsin miellyttävä kokemus tehdä täysin kasvista. Ja kasviskasvisruokaa on blogini lukijoilta tullutkin toiveena, joten tässäpä on meikäläisen kokeilu! Hyvää oli ja pitääpä jatkossakin pitää silmät auki nyhtökauran varalta. On meinaan hyvä tuote. Joko sie olet löytänyt nyhtökauraa, vai oletko bongaillut vain tuotelappuja tyhjiltä hyllyiltä?

4 annosta

250 g maustamatonta nyhtökauraa

rypsiöljyä paistamiseen

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

400 g tomaattimurskaa (Mutti)

1 iso porkkana

½ suippopaprika

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

ripaus sokeria

tuoretta oreganoa

tuoretta basilikaa

spaghettia (kananmunatonta vegaanille)

Kuullota nyhtökauraa kevyesti paistinpannulla tilkassa öljyä ja mausta se kevyesti suolalla ja pippurilla. Siirrä nyhtökaura lautaselle odottamaan ruoan valmistumista. Valmistele kasvikset: silppua sipuli ja valkosipuli, raasta kuorittu porkkana ja kuutioi paprika. Kuullota öljyssä sipuli, valkosipuli, porkkanaraaste ja paprikakuutiot. Kun kasvikset ovat pehmenneet, lisää pannulle tomaattimurska ja tarvittaessa tilkka vettä. Mausta seos suolalla, pippurilla ja pienellä ripauksella sokeria (huomioi nyhtökauran mausteet). Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaisesti suolattuun veteen. Pari minuuttia ennen pastan kypsymistä lisää kastikkeen joukkoon reilusti hienonnettua tuoretta oreganoa ja basilikaa sekä pikapaistettu nyhtökaura. Anna nyhtökauran lämmetä. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Tarjoile yrttisilpun kanssa. Mikäli haluat makuun pyöreyttä, lorauta mukaan vaikka soijakermaa tai kruunaa annos ranskankermaa vastaavalla kaurapohjaisella tuotteella. Nyhtökaura ei säikähdä sitäkään, jos lisäät ruokaan eläinperäisiä tuotteita.

Nyhtökaura oli hyvää!

Hyvää oli! Koostumukseltaan nyhtökaura muistuttanee lähinnä possua, maku on kauran ja papujen ansiosta omanlaatuinen ja suutuntuma on mukavan pureskeltava. Ei se kaurapuurolta mielestäni maistunut, kuten jotkut ovat kommentoineet. Koska raaka-aine on valmiiksi kypsää, riittää sille pelkkä nopea kuumennus. Esimerkiksi kastikkeen sekaan se lisätään juuri ennen tarjoilua ja wokatessakin muutaman minuutin pikapaisto riittää mainiosti. Kun onnistut saamaan nyhtökauraa, kannattaa pakkauksen reseptiikka lukaista läpi. Ainakin poroton käristys vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta! Ystäväni Hellapoliisi Kati Jaakonen (julkaistiin reilu vuosi sitten Katin ja muiden bloggaajien kanssa yhteinen reseptikirjakin!) julkaisee syksymmällä myös nyhtökaura-keittokirjan. Päätin yhden kokkailukerran perusteella, että nyhtökaura on tullut jääkaappiini vakiovieraaksi. Käytännössä nyhtiksellä voi korvata ruoasta kuin ruoasta lihatuotteet tai se tuo kivaa vaihtelua soijasuikaleisiin tai muihin kasviproteiineihin. On mukava kokeilla aina uusia makuja ja juttuja!

Briejuusto-salaatti

Kesäisessä salaatissa maistuu briejuusto

Tämä salaatti on melko vakioruokaa meillä kesäisin, mutta se päätyy vasta nyt blogiin. Tykkään kaikenlaisista juustoista ja briejuusto on varma valinta lautaselle, kun haluaa hyvää. Kastikkeen avulla salaatti saa makua ja upgraden seuraavalle tasolle. Mikäli mansikoita on saatavissa, niitä kannattaa myös pilkkoa salaattiin. Mansikat ja brie maistuvat hyvälle yhdessä!

jääsalaattia

tuoretta basilikaa

miniluumutomaatteja

kurkkua

punasipulia

suippopaprikaa

briejuustoa

kastike

3 rkl balsamiviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl juoksevaa hunajaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Pese ja revi salaatti laakealle vadille. Pilko kurkku isoiksi lohkoiksi ja puolita pikkutomaatit. Viipaloi punasipuli ohuiksi puolirenkaiksi ja kuutioi paprika isoiksi kuutioiksi, asettele ainekset salaattipedille. Viipaloi juusto isoiksi siivuiksi ja nosta salaatin päälle. Mittaa ainekset lasipurkkiin ja laita kansi tiukasti kiinni. Ravista purkkia, että kastike emulsioituu ja sekoittuu kunnolla. Lorottele kastike salaatille ja tarjoile välittömästi. Mikäli käytät mansikoita, lisää ne kaikkein päällimmäiseksi puolitettuina.

Herkullista! Tätä salaattia on kiva tarjota vaikkapa grillatun broilerin tai naudanfileen kaverina. Ja maistuuhan se toki alkupalana, pääruokana tai lisukkeena missä muussakin tilanteessa. Kaveriksi vielä reilu pala hyvää leipää tai patonkia, mitäpä sitä muuta tarvitsee. Tykkään itse erittäin paljon balsamicosta ja käytän sitä kastikkeissa melko reilusti. Mikäli et ole kovin happaman ystävä, voi balsamicon määrää vähentää tai vastaavasti lisätä öljyn määrää. Kannattaa maistella! Hunaja tai ripaus sokeria tai vaikka siirappia tasapainottaa ja pehmentää makua, joten sitä ei kannata jättää missään nimessä pois. Myös tuoreita yrttejä voi silputa kastikkeen joukkoon, mutta itse tykkään laittaa niitä aina salaattipohjaan. Myös esim. vuohenputki tai muut villiyrtit kannattaa hyödyntää salaatissa, jos niitä on saatavilla näppärästi.

Pasta carbonara broileripekonista

Pekonipastan voi tehdä myös broileripekonista

Spaghetti alla carbonara on tunnettu italialainen pastaruoka, joskin se tehdään oikeaoppisesti vain guancialesta (italialainen savustamaton suolattu possunposki), pecorino-juustosta ja kananmunan keltuaisista. Muualla maailmassa carbonaraan lorautetaan usein kermaa, jolloin ruoka saa lisää mehevyyttä, mutta Italian mammalle tätä ei kannata kertoa. Kotoisasti pasta carbonaraan voi käyttää pekonia ja parmesaania tai grana padano –juustoa, joita on pecorinoa helpommin saatavilla pienemmistäkin kaupoista. Ja koko ruoka kruunataan runsaalla mustapippurilla. Pasta carbonaran voikin suomentaa miilunpolttajan pastaksi, kun mustapippurin sanotaan merkanneen miilunpoltossa syntynyttä tuhkaa, joka väritti pastan mustapilkulliseksi. Nyt puolestaan pekoni on kokenut muodonmuutoksen saadessaan rinnalleen siipikarjasta valmistetut pekonit, eli broileri- ja kalkkunapekonit. Kalkkunainen on kaikkein vähärasvaisinta (ja odottaa pakastimessani) ja hieman sitä rasvaisempaa, joskin lähes terveystuotetta, on broileripekoni. Testasin valmistajalta saatua broileripekonia yhteen lempiruoistani. Kiitos vaan, hyvin upposi!

Koska keittiössä on lupa säveltää, voi carbonaraakin tuunata mieleisekseen. Minä tykkään tehdä mehevää pastaa, jossa on mukana kermaa, yrttejä ja sipuleita. Ehkäpä ruokaa pitäisikin kutsua ennemmin pekonipastaksi, mutta ei se nyt niin nöpönuukaa ole. Oheinen pastaresepti on hyvä pohja helppoon pekonipastaan ja sitä on tullut varioitua viime vuosina suuntaan jos toiseenkin. Aineksia voi heitellä pataan oman maun ja mieltymyksen mukaan, kunhan vain muistaa olla kypsentämättä ruokaa liikaa ja siinä on oltava tarpeeksi pekonia. Kuten ystäväni ovat ennenkin kuulleet, pekoni on rakkautta.

2 tuhtia annosta

120 g broileripekonia

voita paistamiseen

2-3 kevätsipulia varsineen

1-2 valkosipulinkynttä

3 kananmunan keltuaista

1 dl kuohukermaa

100 g parmesaania raastettuna

ruohosipulia tai persiljaa

reilusti mustapippuria myllystä

(ripaus merisuolaa myllystä)

150 g spaghettia

Erottele kananmunista keltuaiset kulhoon (käytä valkuaiset vaikka marenkiin, ohje marenkeihin blogissani) ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää joukkoon kerma, hienolla terällä raastettu parmesaani sekä valkosipulinkynsiä oman maun mukaan. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi ja sekoita mukaan. Mausta seos tarvittaessa kevyesti suolalla, ota huomioon pekoniseoksen ja parmesaanin suolaisuus sekä rouhi mukaan lisää mustapippuria. Reilu mustapippuri kuuluu pasta carbonaraan! Ruskista broileripekoni voinokareen kanssa paistinpannulla. Kun broileripekoni alkaa olla ruskistunut, ota osa pekonista erilleen koristelua varten ja lisää loppujen joukkoon pannulle hienoksi silpuksi varsineen pilkottu kevätsipuli ja anna sen kuullottua kevyesti. Mausta seos mustapippurilla. Keitä spaghetti al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan isossa kattilassa. Sekoita valutetun pastan joukkoon broileripekoni-sipuliseos ja liemi. Käytä kattila nopeasti kuumalla levyllä koko ajan sekoittaen, että rakenne tukevoituu hieman, mutta älä anna keltuaisten kypsyä. Pasta carbonaran kuuluu olla mehevää ja mieluummin hieman juoksevaa, kuin tanakkaa. Annostele pasta lautasille, koristele yrteillä ja ripottele pinnalle ruskistettua broileripekonia. Rouhi päälle vielä lisää mustapippuria ja tarjoile välittömästi.

N-A-M-N-A-M! Ihan parasta ruokaa on carbonara ja vaikka normaalisti se on tullut tehtyä perinteisestä pekonista, ei tämä broileriversio ollut yhtään hullumpaa. Broileripekoni on vähärasvaisempaa (n. kolmasosa possupekonista), joten ehkä sen valmistamiseen pannulla kannattaa käyttää tilkka öljyä tai pieni nokare voita, ettei se kuivetu liikaa ja pyörii pannulla nätisti. Itseasiassa broiskupeksu maistuu aika paljon kanakebabilta ja on tunnistettavissa selkeästi broileriksi.  Ja sitä voi tarjota sellaisillekin, jotka eivät possua syö tai tykkää tavallisesta pekonista. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote ja ainakin mie tulen sitä käyttämään jatkossakin. Koska pekoni vaan on niin hyvää aina. Ja kaikessa. Ja ikuisesti.