Voikukkamarmeladi

Voikukkamarmeladi maistuu vienosti salmiakille ja on ihanan aromaattista!

Tässä keittiössä on innostuttu vuosi vuodelta enemmän villiruoan käytöstä ja tänä keväänä pataan päätyi porisemaan ensimmäistä kertaa kauniit keltaiset voikukat. Keittelin voikukan terälehdistä ihanan aromaattista marmeladia, joka maistuu jopa hivenen salmiakille tai lakritsille. Voikukkia on helppo ja nopea kerätä, pisin aika kuluu terälehtien nyppimiseen ja odotteluun. Mutta lopputulos on vaivan arvoista, ihan ehdottomasti. Ajattelin käyttää marmeladin joko paahtoleivän päällä tai laittaa sitä täytteeksi vaikkapa kääretorttuun tai täytekakkuun. Ja miksei se maistuisi hyvältä myös juustojen kera tarjottuna. Ylös, ulos ja luontoon!

3 l voikukan kukintoja

7 dl vettä

1 sitruuna

330 g hillo-marmeladisokeria

2 dl voikukan terälehtiä

Kerää voikukkien uusia tuoreita kukintoja puhtaalta paikalta aurinkoisella säällä, älä valitse mukaan yhtään nuupahtaneita, värinsä menettäneitä tai ryhdittömiä kukkia. Älä painele kukkia astiaan, vaan anna niiden olla ilmavasti. Huuhtele kukinnot väljässä vedessä, jotta niistä irtoaa mahdollinen pöly ja pikkuhyönteiset. Ravistele kukinnot kuiviksi siivilässä ja tarvittaessa kuivata niitä hetki huoneenlämmössä. Ota pakasterasiallinen pestyjä, kuivattuja kukintoja talteen ja säilytä niitä jääkaapissa seuraavaan päivään. Nypi kukinnoista kaikki keltaiset terälehdet irti, pyri nyppimään kaikki vihreät osat pois terälehdistä. Vihreä osa tuo marmeladiin kitkerän maun ja ruman värin. Pese sitruuna huolellisesti ja kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori talteen. Leikkaa valkea kalvo irti hedelmälihasta ja paloittele hedelmäliha muutamaan osaan. Kiehauta vesi ja kaada kattilaan voikukan terälehdet. Lisää kattilaan myös sitruunankuori sekä hedelmäliha. Jäähdytä seos ja säilytä sitä yön yli jääkaapissa peitettynä. 

Seuraavana päivänä siivilöi harsokankaan avulla liemestä pois sitruunanrippeet ja terälehdet, siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan. Lisää kukkamehuun paketillinen hillo-marmeladisokeria ja kiehauta seos. Keitä seosta pari minuuttia ja kuori reikäkauhan avulla pinnalle nouseva vaahto pois mahdollisimman huolellisesti. Putsaa pakasterasiaan jemmatut kukinnot ja ota tälläkin kertaa käyttöön vain keltaiset terälehdet. Ota marmeladiliemi pois liedeltä ja sekoita joukkoon terälehdet, sekoittele seosta, kunnes terälehdet eivät kellu ja ne ovat imeneet itseensä sokerilientä. Steriloi hillopurkit keittämällä tai uunissa, kaada kuuma marmeladi purkkeihin ja sulje purkit tiiviisti. Anna jäähtyä pöydällä ja siirrä purkit jääkaappiin hyytymään. Marmeladi on valmista seuraavana päivänä. 

Herkullista! Eipä ollut tätäkään tullut aiemmin testattua, mutta varmasti tulen tekemään tätä toisen satsin myöhemmin tänä vuonna. Hillo säilyy kylmässä jopa vuoden, mutta avattu purkki kannattaa syödä parissa viikossa. Voikukat keräsin mummolan pihapiiristä, jossa niitä kasvaa melko ruhtinaallisesti reunuksilla. Samalla reissulla tuli kerättyä kuusenkerkkiä ja tehtyä niistä kuusenkerkkäsiirappia ja sitten mustaherukkapensaiden lehdet päätyivät Louhisaaren juomaksi. Myöskin pihan välittömästi läheisyydestä noukin salaattiin poimulehtiä, vuohenputkia, suolaheinää, horsmaa ja ketunleipiä. Ja horsmaa paistoin pannulla "parsaksi", mutta ehkä tämä horsmaparsa ei ole se suurin herkku - vaikka hyvää sellaistakin olen päässyt syömään.

Marmeladiresepti on julkaistu viikonlopun Heilin ruokasivullani.

Pekonimuffinit

Suolaiset muffinit maistuvat pekonille, oliiveille ja fetajuustolle

Suolaisia leivonnaisia on mukava tehdä ja tulipa tuossa joku aika sitten tehtyä tämä suolaisten muffinien ohje. Mietin samalla pikkusuolaisia kansalaisopiston kakkukurssillani toteutettavaksi ja koska hellalla porisi lempeä herkkusienikeitto, piti suolaisen kaverin valmistua myös nopeasti. Niinpä muutamassa minuutissa oli valmis idea muffineista, eikä lopputulosta tarvitse hävetä ollenkaan. Peruspohjaksi muffineihin voi laittaa jauhoja, juustoja ja jogurttia ja mausteeksi kaikkia kaappien jämiä ja purkinloppuja. Näin lopulta hetkessä syntyivät ihanan makoisat muffinit, joita on helppo valmistaa tarvittaessa suurempiakin määriä. Suolaiset muffinit käyvät hyvin keittojen kylkeen, brunssille tai miksipä ei vaikka myös juhlapöytään. Kannattaa kokeilla!

12 kappaletta

4 dl vehnäjauhoja
2 dl emmental-raastetta
2½ tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
1 tl kuivattua timjamia
ripaus merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
140 g pekonia
3 kevätsipulia varsineen
1 dl oliiveja
1 kananmuna
½ dl rypsi- tai oliiviöljyä
2 dl turkkilaista jogurttia
1 dl maitoa
6 kirsikkatomaattia

Yhdistä isossa kulhossa vehnäjauhot, juustoraaste, leivinjauhe, sooda ja timjami. Pilko pekoni saksilla pieneksi silpuksi kylmälle paistinpannulle ja paahda rapeaksi. Hienonna kevätsipulit varsineen ja lisää pannulle kuullottumaan pekonista irronneen rasvan joukkoon. Mausta ripauksella suolaa ja reilulla mustapippurilla. Jäähdytä. Sekoita kulhossa kananmuna, öljy, jogurtti ja maito. Lisää jäähtynyt pekoni-sipuliseos ja pieneksi pilkotut oliivit. Kaada nesteseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita nuolijalla nopeasti sekaisin, vältä taikinan vaivaamista. Laita paperiset muffinivuoat muffinipellin koloihin. Annostele taikina tasaisesti vuokiin ja paina jokaisen muffinin päälle puolitettu kirsikkatomaatti – upota tomaatinpalat kunnolla taikinaan, etteivät ne pullahda ylös muffinien kypsyessä. Ripottele pinnalle hieman timjamia ja halutessasi myös ripaus sormisuolaa. Paista muffineita 180-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsyneet ja saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua. 

Vinkki: Reseptissä pekonin tai oliivit voi korvata esim. pieneksi kuutioidulla paprikalla. Muffinit voi kuorruttaa notkistetulla tuorejuustonokareella, johon painetaan kirsikkatomaatin puolikas koristeeksi. Nämä leivonnaiset ovat parhaita uunituoreina, mutta eivät ne säikähdä jääkaapissakaan säilyttämistä.

Ihanaa! Tykkään näiden muffineiden maustajista, eli pekonista, raikkaasta kevätsipulista ja oliiveista. Kakkukurssilla me teimme osan muffineista niin, että oliivit korvattiin suuremmalla määrällä fetaa (sitä oli myös kirsikkatomaattien tilalla) ja paprikakuutioilla ja nekin maistuivat hyvältä. 

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani 14.5. ja sitä ennen pieni joukko pääsi testaamaan tätä myös siellä kakkukurssilla.