Kasvisvoileipäkakku

Kasvisvoileipäkakussa maistuu mm. fetajuusto

Tämän kasvisvoileipäkakun valmistin maaliskuussa kolmekymppisilleni ja ystäväni lähestyviä ylioppilasjuhlia silmällä pitäen. Kakkua tituleerattiin voileipäkakkujen maistamiseen erikoistuneiden ystävieni parissa jopa parhaimmaksi ikinä, joten voin taata sen maistuvan mainiosti kasvissyöjien lisäksi myös lihansyöjille. Usein kasvisvoileipäkakun täytteet ovat tylsiä ja mauttomia, joten tässä makua on saatu aikaiseksi hieman normaalia enemmän. Jätin reseptistä kuitenkin tietoisesti oliivit pois, sillä olen huomannut niiden aiheuttavan monelle nyrpistelyä. Jos leipänä käyttää muuta kuin pelkkää vaaleaa, saa kakkua myös ruokaisammaksi ja maukkaammaksi. Myös vuokaleivän käyttäminen voileipäkakkuihin on enemmän kuin tervetullutta, mutta välillä sitä on vaikea löytää kaupasta ja aina ei toki leipomaankaan kerkeä. 

8-12 hengelle (yksi tavallinen leipävuoka)

12 isoa paahtoleipäviipaletta (ja pari extrapalaa vuoan reunojen täyttämiseen)

2 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

juustotäyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

(tarvittaessa nokare kermaviiliä)

200 g fetajuustoa (tai salaattijuustoa)

n. 100 g aurinkokuivattua tomaattia

½ punasipuli

(1 dl tuoretta basilikaa)

mustapippuria myllystä

(merisuolaa myllystä)

kurkkutäyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 kurkku

1 valkosipulinkynsi

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

kuorrutus

100 g ranskankermaa

200 g aurinkokuivattu tomaatti –tuorejuustoa

ripaus merisuolaa myllystä

koristeluun

tomaattia, kurkkua, fetajuustoa, punasipulia, rucolaa, oliiveja

Kiehauta kattilassa vesi ja liuota siihen kasvisliemikuutio. Anna jäähtyä. Vuoraa pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla ja jätä kelmun reunoja reilusti roikkumaan vuoan yli. Leikkaa leivistä ohuelti reunat irti (tee reunoista vaikka krutonkeja tai kuivata ja jauha korppujauhoksi).

Juustotäyte: Sekoita kulhossa tuorejuuston joukkoon murustettu fetajuusto ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit sekä silputtu punasipuli. Mausta seos mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (huomioi juuston suolaisuus). Mikäli käytät basilikaa, lisää se lopuksi hienoksi silputtuna. Mikäli tahna on liian tönkköä, löysytä nokareella kermaviiliä.

Kurkkutäyte: Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi ja valuta siivilässä, tarvittaessa puristele neste pois käsin ettei täytteestä tule liian vetinen. Sekoita kurkkuraaste kulhossa tuorejuuston ja kanssa, mausta merisuolalla, mustapippurilla ja hienoksi raastetulla valkosipulinkynnellä.

Asettele vuokaan kolme paahtoleipäsiivua ja täytä tarvittaessa aukot pikkupaloilla leipää. Kostuta leivät kevyesti kasvisliemellä. Levitä päälle puolet juustotäytteestä. Paina päälle seuraava kerros leipiä ja kostuta ne. Levitä päälle koko kurkkutäyte. Tee seuraava leipäkerros kuten edellinen ja levitä päälle loput juustotäytteestä. Levitä päälle viimeiset leivät, kostuta ne kevyesti ja vuoraa tuorekelmulla kakku tiiviiksi. Anna maustua kylmässä vähintään muutama tunti tai mieluiten yön yli.

Tee kuorrutus. Sekoita pehmennetyn tuorejuuston joukkoon ranskankerma ja levitä seos tasaisesti koko kakulle. Koristele kakku haluamillasi koristeilla, kuten kirsikkatomaateilla, fetajuustolla, punasipulirenkailla ja basilikalla. Koristelussa kannattaa käyttää täytteen raaka-aineita, jolloin jo koristelu kertoo kakun sisällöstä. Eli kasviskakun koristeluun ei kannata käyttää kalaa ja lihaa, vaan säästää ne niillä täytettyihin herkkuihin. Vinkki: Varaa voileipäkakkua n. 100-150 g per henkilö.

Resepti on julkaistu pitämälläni suolaisten ja makeiden kakkujen kurssin reseptivihkossa huhtikuussa ja Heilin ruokasivulla vappuna.

Voileipäkakku kannattaa koristella täytteen aineksilla, jolloin
ruokailijat huomaavat sen sisällön. Kasviskakun voi koristella runsaamminkin.

Voileipäkakussa käytetyt täytteet sopivat myös mainiosti esim. uuniperunan täytteeksi, täytettyihin pieniin voileipiin, tuulihattuihin tai munakas- ja tuulihatturulliin. Minäkin tykkäsin tästä erittäin paljon, joten nyt ei aina tarvitse valmistaa pelkkää huikean hyvää kinkkuvoileipäkakkua. Tämä resepti jää siis varmasti käyttööni ja uudet kasvisvoikkari-ideatkin muhivat jo päässäni. Sain muuten vinkin käyttää porkkanaa (kasvis)kakun täytteenä, joten tämä menee ainakin tuotekehittelyyn! Millaisia voileipäkakkuja sinä olet syönyt tai valmistanut? :)

Majoneesi

Kotitekoinen majoneesi valmistuu hetkessä

Majoneesi on melko harvinainen vieras keittiössäni, mutta kun sitä on tarvis käyttää, teen sen mieluiten itse. Vuosien majoneesinvääntämisen jälkeen tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sen resepti päätyy blogiini. Kotitekoinen majoneesi on tällä reseptillä erittäin helppo ja nopea valmistaa ja sitä on helppo tuunata eri käyttötarkoituksiin sopivaksi. Tämä resepti ei ole ihan se perinteinen, sillä tässä käytetään kokonainen kananmuna ja tämä surautetaan muutamassa sekunnissa valmiiksi ilman öljytippojen kanssa pelaamista.

1 kananmuna

1-2 rkl sitruunamehua

1-2 tl hyvää sinappia

½ tl suolaa

2-2½ dl rypsi- tai rapsiöljyä

Riko kananmuna korkeaan kapeaan astiaan, kuten sauvasekoittimen omaan kulhoon. Lisää joukkoon oman maun mukaan sinappia ja sitruunamehua, itse laitan niitä melko paljon. Mittaa n. 2 dl öljyä kulhoon. Laita sauvasekoitin kulhon pohjalle ja käynnistä sauvasekoitin, nosta sekoitinta varovasti hitaasti ylöspäin, jolloin majoneesi paksunee. Lisää tarvittaessa öljyä, että saat tarpeeksi paksun majoneesin aikaiseksi.

Nam! Kunnon sinapilla ja kunnon lorauksella sitruunamehua perusmajoneesiinkin saa hyvin makua, kuitenkaan makujen liikaa dominoidessa. Majoneesia voi maustaa vaikkapa valkosipulimurskalla, currylla, chilillä, basilikasilpulla, paprikalla, mangolla tai muilla mieleisillä mausteilla ja yrteillä. Yksi kananmuna muuten pystyy ottamaan vastaan n. 2-2½ dl öljyä, joten sen määrä on melko vakio. Liian vähällä öljyllä majoneesi ei paksune tarpeeksi. Oliiviöljyä ei kannata vahvan makunsa takia käyttää majoneesin valmistamiseen (kokemusta on...), mutta sitä voi laittaa pienen tilkan makua tuomaan. Oliiviöljyn kanssa majoneesin rakenne on myös vaarassa erottua hetken seistyään. 

Majoneesi säilyy steriliissä purkissa muutaman viikon

Hongberskat

Herkulliset hongberska-pikkuleivät

Keväällä törmäsin tutulta kuulostavaan pikkuleipäreseptin nimeen ja niinpä laitoin Googlen laulamaan, sillä mielessäni pystyin maistamaan tämän kanelisen herkun. Reseptiä en löytänyt enkä edes reseptin nimen (mielestäni oikeaa) kirjoitusmuotoa, mutta sitten tajusin ohjeen löytyvän mummoni reseptien joukosta, sillä hän leipoi näitä herkkuja ollessani pieni. Soitto mummille ja muutamassa minuutissa tuo kultaakin arvokkaampi resepti oli raapustettu pienelle paperilapulle talteen! Mummini on leikannut reseptin talteen ikivanhasta vintiltä löytyneestä Kotiliesi-lehdestä vuosikymmeniä sitten ja se lienee julkaistu alunperin joskus 1940-1960-luvulla. Ohje on Kotilieden jutun perusteella hämeenlinnalaista alkuperää. Kiitos mummilleni tämän reseptin tallentamisesta ja meille lapsenlapsille leipomisesta, on upeaa päästä jatkamaan perinnettä omassa keittiössä. Yksi lapsuusmuisto on nyt visusti tallennettu tulevien vuosikymmenien leivontahetkiä varten ja ehkäpä se päätyy myös tämän blogin lukijoiden käyttöön.

n. 80 pikkuleipää

200 g voita

200 g sokeria

1 kananmunan keltuainen

1 rkl tummaa siirappia

1 tl kanelia

2 tl ruokasoodaa

n. 4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jäähdytä se. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneen voin joukkoon keltuainen sekä kuiva-aineseos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikina käsissä pieniksi pyöryköiksi, taikinasta tulee noin 80 pikkuleipää. Laita taikinapallot leivinpaperoidulle pellille, älä litistä. Jätä taikinapallojen väleihin hieman leviämisvaraa. Paista pikkuleipiä 150-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, eli kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä pikkuleivät ja pakkaa ne ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltipurkkiin. Keksit säilyisivät hyvin, mutta ne tulevat syödyiksi hetkessä. 

I-H-A-N-A-A! Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia. Ne ovat mureita ja vienon kanelisia, ehkä muistoissa voi palata iltapäivän kahvihetkeen tai jopa joulunalusaikaan. Liian jouluisia tai kanelisia ne eivät ole. Eikä tämmöisiä mistään kaupoistakaan saa. Pikkuleivät on helppo tehdä ja ohjetta ei kannata missään nimessä ainakaan lähteä pienentämään. Leipookohan kukaan enää nykypäivänä pikkuleipiä? Minä olen tainnut leipoa sellaisia viimeksi yli vuosi sitten (ja niiden espressokeksien ohje on luonnollisesti kirjoittamatta blogiin vielä...). Mutta jos jotain pientä kahviherkkua kannattaa kokeilla, niin tätä reseptiä suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Olisi hauskaa tietää pikkuleipien nimen alkuperä: onko se juonne pikkuleipiä leiponeen henkilön nimestä ja mitähän tämä mahdollinen alkuperäisleipuri on tehnyt? Oliko hän emäntä, pappilan ruustinna, pitäjän kuuluin pitokokki vai onkohan resepti tuotu tuliaisina matkoilta? Mistään omista kirjoistani tuota mainiota ohjetta en ole löytänyt ja ahkeran etsinnän perusteella sama resepti löytyi netistäkin, mutta eri nimillä. Koska nimi on varsinkin pohjoiskarjalaiseen suuhun hieman vieraampi, myös netistä löytyneet reseptit ovat saaneet mitä villeimpiä kirjoitusmuotoja. Tässä reseptissä nimi on kirjoitettu samalla tavalla kuin vanhassa Kotiliedessä, sillä pyysin mummiani sanelemaan nimen kirjain kirjaimelta kolmeen kertaan. 

Resepti on julkaistu 16.4. ilmestyneen Heilin ruokasivullani.

Mango-rahkamurupiirakka

Raikas ja mehevä murupintainen mangopiirakka

Pääsiäisenä meidän kahvipöydässä oli tarjolla leipomaani murupintaista rahkapiirakkaa, sillä vuosia käyttämäni ohje on niin toimiva - nyt se päätyy vihdoin myös esille. Pohjan ohje on napattu aikoinaan talteen Valion reseptilehtisestä ja täytettä sovellan tarpeen ja mielihalujen mukaan, se taas on täysin omasta päästäni. Kävin maaliskuisten synttäreideni alla pitkästä aikaa tukussa ja sieltä löysin paistonkestävää mangomarmeladia, uutuus on tullut kauppoihin ilmeisesti vasta hetki sitten. Silloin keksin, että pääsiäisen jälkkäri maistuu mangolta ja niinpä levitin marmeladin pohjan ja täytteen väliin mehevyyttä tuomaan. Kannattaa ehdottomasti kokeilla muissakin piirakoissa!

uunipellillinen, n. 30 palaa

pohja ja muruseos

250 g voita

2½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

7½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl manteli- tai hasselpähkinäjauhetta

1 prk kermaviiliä

1 kananmuna

täyte

500 g maitorahkaa

3 pientä kananmunaa

1 sitruunan mehu

½ dl sokeria

1 tl vaniljatankoa myllystä

1 prk mangomarmeladia (paistonkestävä)

2 prk mangoa säilykkeenä

Sulata isossa muovikulhossa voi ja lisää mukaan sokerit, leivinjauhe ja vehnäjauhot. Nypi seos sormin murumaiseksi. Ota muruseosta n. 3 dl pieneen kulhoon erilleen ja nypi mukaan mantelijauhot (tai hasselpähkinäjauhot). Lisää isoon kulhoon kermaviili ja kananmuna, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Taputtele taikina tasaisesti pellille, voit kevyesti jauhottaa kädet tarttumisen estämiseksi. Valmista täyte. Sekoita maitorahka ja munat kevyesti vispilöiden kulhossa. Mausta seos sokerilla, vaniljalla ja sitruunamehulla. Valuta säilykemangoista neste ja kuutioi mangot pieniksi kuutioiksi. Levitä mangomarmeladi tasaiseksi kerrokseksi pohjataikinan päälle. Kaada rahkaseos pellille ja ripottele päälle mangokuutiot. Lisää mantelimuruseos pinnalle ja paista uunin alaosassa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsynyt ja pinta saanut kauniin värin. Tarjoile piirakka jäähtyneenä. Piirakka säilyy hyvänä jääkaapissa useita päiviä, ota piirakka pöydälle noin varttitunti ennen tarjoilua.

Vinkki: Voit käyttää täytteeseen myös maustettuja rahkoja (esim. sitruuna, mango, valkosuklaa-lime), jolloin täytteeseen tarvitaan kahta rahkapurkkia kohden vain yksi kananmuna. Piirakkaan sopii mangon tilalle mainiosti erityisesti persikka tai ananas. Mantelijauhot voi korvata pähkinäjauhoilla tai vaikka kookoshiutaleilla eksoottisen makumaailman saamiseksi.

Namnam! Oli kyllä hyvää. Yleensä teen muruseoksen mantelijauhoista, mutta ne olivat päässeet loppumaan. Niinpä heilautin pussinloput hasselpähkinäjauhetta tilalle ja lopputulos oli ihan onnistunut, joskin ei ehkä ihan niin raikas kuin mantelilla. Myös kaurahiutaleita on tullut käytettyä ja välillä pelkkää vehnäjauhoakin. En suuremmin tykkää ananaksesta leivonnassa sen säikeisen koostumuksen takia, mutta varsinkin näin pääsiäisen seutuun sekin toimisi. Tai sitten lähtee ihan reilusti Hawaijin suuntaan ja laittaa ananaksen kaveriksi muruseokseen kookoshiutaleita. 

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani tänään.

Feta-karitsalihapullat

Fetajuusto ja tuoreet yrtit maustavat karitsapullat

Pääsiäisenä tuli kokkailtua kotona karitsasta lihapullia, sillä isompaa lammaspalaa ei kehdannut yhden ihmisen ruokia varten hankkia. Pääateria eli karitsanpaisti kun nautiskeltiin vanhempieni luona perinteisin menoin. Pakastimestani löytyi paketti karitsanjauhelihaa, jonka kaveriksi päätyi jääkaapista fetajuuston jämät ja loput tuoreet timjamit, mitä jäi jäljelle aiemmista kokkailuista. Lopputuloksena oli herkullisia pullukoita ja niiden kanssa nautiskelin vuohenjuusto-kermaperunoita, jotka tein samalla kun pääsiäisen valkosipulikermaperunat. Näitä lihapullia kannattaa ehdottomasti kokeilla, maku on mausteista huolimatta melkoisen mieto mutta taivaallisen hyvä!

2 annosta, 12 lihapullaa

250 g karitsanjauhelihaa

1 sipuli

1 dl fetajuustokuutioita (öljymarinadissa)

5 oksaa tuoretta timjamia

1/4 puntti tuoretta persiljaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Kuori ja raasta sipuli karkealla terällä, purista kaikki neste sipulista pois. Riivi timjami ja hienonna persilja pieneksi silpuksi. Sekoita jauhelihan joukkoon liiasta öljystä valutetut fetajuustokuutiot, raastettu sipuli ja yrtit. Mauste lihapullamassa suolalla ja pippurilla. Pyörittele taikinasta 12 lihapullaa tai pötkylää leivinpaperoidulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes pullat ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin, n. 20 minuuttia. Tarjoile kastikkeena notkistettua turkkilaista jogurttia. Lisukkeeksi sopii vaikkapa vuohenjuusto-kermaperunat.

Herkullista! Karitsapullien maku oli todella ihana ja koska liha on melko vähärasvaista, toi pieni fetajuustoon jäänyt öljymäärä mehukkuutta. Tuoreet yrtit on nykyään muutenkin osa kokkailemiani lihapullia ja tuo raastettu ja kuivaksi puristettu sipuli on ihan ykkösjuttu, jonka opin ystävältäni. Karitsassa on mieto maku, ei ole niin lampainen kuin voisi olettaa. Ruoka sopi oikein loistavasti pääsiäiseen ja varmaan loputkin karitsanjauhelihat tulee jollain vastaavalla tavalla kokkailtua. Eli lihapullataikina on taas yksi ruoka, johon saa upotettua yrttien ja juustojen jämät. Tämmöisiä twistattuja lihapullia voi tarjoilla myös illanistujaisissa tai tapas-pöydässä.

Feta-karitsapullat tarjoiltiin vuohenjuusto-kermaperunoiden kanssa