Vuohenjuusto-kermaperunat

Vuohenjuusto ja yrtit maustavat kermaperunat

Pääsiäisenä karitsanpaistin kaveriksi meillä tehtiin iso vuoallinen perinteisiä 

valkosipulikermaperunoita, mutta perunoita jäi vielä muutama jäljelle ja ajattelin helpottaa loppupyhien kokkausurakkaani heittämällä uuniin myös itselleni oman perunalisukkeen. Olin vienyt mukanani vanhemmilleni kaiken varalta vähän tuoreita yrttejä, loppunipun kevätsipulia ja vuohenjuuston jämät, joten niinpä laitoin niitä kaikkia tähän ruokaan. Nautiskelin perunoita omatekoisten feta-karitsanlihapullien kanssa ja hyvää oli!

1 leipävuoallinen

2-4 annosta

n. 500 g kiinteähköjä perunoita

3 kevätsipulia varsineen

4 oksaa tuoretta timjamia

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

2-3 dl kuohukermaa

100 g vuohenjuustoa

 

Kuori ja huuhtele perunat, leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa kevätsipulit varsineen ohuiksi renkaiksi ja riivi timjami valmiiksi. Lado pieneen vuokaan, kuten leipävuokaan kerroksittain perunaa, mausteita ja sipulia. Muista laittaa reilusti suolaa, sillä raaka peruna imee sitä melkoisesti. Laita päällimmäiseen kerrokseen pelkkää perunaa. Kaada vuokaan kuohukermaa, kunnes perunat ovat melkein peittyneet. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Murusta pinnalle kittipintainen vuohenjuusto ja jatka paistamista, kunnes juusto on saanut kauniin värin ja perunat ovat kypsiä. Tarvittaessa vuoraa vuoka foliolla palamisen estämiseksi. Tarjoa lisukkeena esim. hyvälle pihville, lihapullille tai vastaaville.

Olipa hyvää! Tykkäsin tosi paljon lopputuloksesta, sillä sipuli toi kivaa makua ruokaan kuten myös timjami. Samalla sai käytettyä loput vuohenjuustot ja sain viikonlopuksi ruoat pienellä vaivannäöllä. Halutessaan ruokaan voi lisätä myös valkosipulia, mutta jätin sen ihan tietoisesti pois. Pääsiäisen perunoissa kun sattui olemaan kaksi kokonaista valkosipulia... Valmistamista seuraavana päivänä nakkasin jääkaappikylmän vuoan uuniin 200 asteeseen, kun samalla lämmitin uunia ja paistoin karitsapullia. Tarvittaessa vuoan voi taas suojata foliolla kuivumisen ja palamisen estämiseksi.

Vuohenjuusto-kermaperunat nautiskeltiin feta-karitsanlihapullien kanssa

Chia-kookospuuro

Chiansiemenet turvotetaan kookosmaidossa tuorepuuroksi

Superfoodien ja raakaruokien osalta on tullut kokeiltua vaikka sun mitä, mutta kokeiluja ei ole tainnut pahemmin blogiin päätyä. Säännöllisen epäsäännöllisessä käytössä keittiössäni ovat kuitenkin chiansiemenet, joista teen erilaisia puuroja. Yleensä olen laittanut siemenet turpoamaan erilaisiin mehuihin tai ihan veteen, mutta nyt jostain tuli mieleen kookosmaito. Pieni ripaus sokeria ja vaniljaa mukaan, nam!

2 annosta 

400 g kookosmaitoa

8 rkl chiansiemeniä

2 rkl sokeria

1 tl vaniljatankoa myllystä

Mittaa kookosmaito puoliksi kahteen kannelliseen lasipurkkiin, lisää puolet muista aineksista per purkki. Sekoita tasaiseksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan aamuun asti. Nautiskele marjojen ja vaikka kookoslastujen kera.

Helppoa, hyvää ja herkullista. Suutuntuma chiapuurossa on yleensä melko "sammakonkutumainen", mutta tässä kookos pyöristää makuja ja koostumusta kivasti. Chiansiemeniä ei saa vedellä raakana, sillä ne turpoavat hirmuisesti ja voivat tukkia suoliston ja aiheuttaa muita ongelmia. Joten vähintään muutaman kymmenen minuutin, mieluummin useamman tunnin turvotus nesteessä tarvitaan alle. Yleensä laitankin puuron valmistumaan illalla jääkaappiin, jolloin se on aamulla käyttövalmista.

Ruusukaalipasta

Ruusukaalipasta saa makua pekonista ja fetasta

Keväällä iskee aina hillitön himo ruusukaaliin, kun ensimmäiset nyssäkät pikkukaaleja saapuu kauppoihin. Yleensä kun tulee kokkailtua pikaruokia, niin tälläkin kertaa ruusukaalit saivat kumppanikseen pastaa. Pekoni tuo ruokaisuutta ja makua ruokaan, samoin fetapurkin jämäpalat ja pinjansiemenet lisärapsakkuutta, eikä koko komeus kaipaa lainkaan mitään kermoja. Todella hyvää!

2 annosta

1 pss ruusukaaleja

140 g pekonia

100 g fetajuustoa

½ dl pinjansiemeniä

tuoretta timjamia

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

mieleistä pastaa

Esivalmistele ruusukaalit: leikkaa pois kova kanta ja poista pari ulommaista suojalehteä. Leikkaa ruusukaalit kahteen osaan. Höyrytä ruusukaaleja muuta minuutti kattilassa. Kuumenna pastakattilassa vesi ja mausta se suolalla, laita pastat keittymään pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna paistinpannu ja paahda pannulla pinjansiemeniin kaunis väri, ota siemenet syrjään. Leikkaa pekonit pieniksi palasiksi (saksilla onnistuu helpoiten) valmiiksi kuumalle pannulle ja paista pekonit rapeiksi ja ota pois pannulta valumaan talouspaperin päälle. Kippaa höyrytetyt ruusukaalit pannulle pekonirasvaan ja paista niihin kaunis väri, noin muutama minuutti. Lisää pannulle pekonit, mausta suolalla, pippurilla ja runsaalla timjamilla. Kaada pastasta vesi pois ja lisää pasta pannulle muiden ainesten joukkoon, lisää mukaan myös fetajuustopalat ja paahdetut pinjansiemenet. Sekoita ja tarjoile välittömästi. 

Helppoa ja herkullista! Ruusukaalit ovat kyllä hyviä ja tässä niiden hento maku pääsee oikeuksiinsa, kun muut ainekset eivät vie liikaa huomiota. Ruoka ei kaipaa kastiketta, sillä lopputulos on mehevä, varsinkin jos käyttää öljymarinadiin säilöttyjä fetakuutioita. Potkua ruokaan saa tuoreella chilillä, sitruunalla ja halutessaan voi käyttää myös sipulia tai valkosipulia. Minä en tällä kertaa laittanut niitäkään.

Taikapannari (magic custard cake)

Taikapannarin (englanniksi magic custard cake) resepti on valloittanut maailmaa viime aikoina niin blogeissa, lehdissä kuin kotikeittiöissäkin. Minä törmäsin reseptiin pari kuukautta sitten Iltalehden sivuilla ja havaintojeni mukaan resepti on innostanut sosiaalisen median leipureita sankoin joukoin. Koska ohjeen valmistustapa poikkeaa reippaasti normaalista pannukakusta ja näkemäni kuvat lupailivat hyvää, tartuin ennakkoluulottomasti vatkaimeen. Tähän taikapannariin muodostuu uunissa kolme eri kerrosta: pohjalle tulee tavallista pannukakkua muistuttava kiinteämpi kerros, keskelle lähinnä vanukasmainen pehmeä täyte ja pinnasta tulee kuohkean kiinteä ja halkeileva, hieman marenkimainen. Taikina ei valmistu ihan yhtä nopeasti kuin peruspannari, mutta pieni vaivannäkö kannattaa ehdottomasti! Seuraavalla kerralla aion kyllä laittaa taikinaan vähemmän tomusokeria, lisätä jauhetun vaniljatangon lisäksi kardemummaa ja ehkäpä raastaa mukaan myös sitruunan tai limen kuorta tuomaan hapokkuutta…

n. 9 palaa

115 g voita

5 dl maitoa

4 kananmunaa

2½ dl tomusokeria

¼ tl omenaviinietikkaa

1 ¾ dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1 tl vaniljasokeria tai vaniljatankoa myllystä

tarjoiluun

hilloa

marjoja

hedelmiä

Kuumenna uuni 165-asteiseksi. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla n. 25x25 cm korkeareunainen uunivuoka tai esim. lasagnevuoka, älä valmista tätä pannaria uunipellillä. Mittaa voi ja maito kattilaan, lämmitä sekoitellen, kunnes voi sulaa. Anna liemen jäähtyä seuraavien vaiheiden ajan. Erottele keltuaiset ja valkuaiset isoihin taikinakulhoihin. Mittaa tomusokeri (jos et pidä kovin makeasta, käytä tomusokeria vain 1½-2 dl ohjeen määrästä) keltuaisten joukkoon ja vatkaa kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset puhtailla vatkaimilla kuohkeaksi, kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaahtoon omenaviinietikka. Lisää hieman jäähtynyt maito-voisula keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoita. Siivilöi vehnäjauhot, suola ja vaniljasokeri taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele valkuaisvaahto taikinaan varovasti nuolijalla. Taikina näyttää vetiseltä ja valkuaisvaahdon sekoittamiseen menee hetken aikaa. Pienet kokkareet eivät kuitenkaan haittaa. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa keskitasolla n. 45-60 minuuttia vuoan koosta ja taikinan paksuudesta riippuen. Taikina kohoaa jonkun verran, mutta pinta lässähtää uunista otettua. Anna taikapannarin jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua ja paloiksi leikkaamista, muuten kerrokset voivat irrota toisistaan. Koska pannari on melko makeaa, kannattaa lisukkeena tarjota vähemmän makeita herkkuja, esim. tuore passionhedelmä ja vadelmat toimivat loistavasti pannarin kanssa. 

Makeaa, huhhuh! Tästä taikapannarista tulee todella makeaa herkkua, jonka koostumus yllättää nimensä veroisesti. Minulle pannari oli jopa liian äklösokerista, joten vähentäisin jatkossa sokerin määrää tai toisin hapokkuutta sitruksella. Pannarin kanssa kannattaa tarjota hapokkaita hedelmiä tai marjoja hillojen sijaan tai hampaista tippuu paikatkin. Tosiaan pannariin saa kerroksen vain tarpeeksi pienessä vuoassa, joten peltiä tämän valmistamiseen ei kannata käyttää. Minulla oli tuo 25x25cm vuoka, jonka vuorasin korkeaksi jätetyllä leivinpaperilla. Näin taikina ei valunut yli kohotessaan ja kerrokset muodostuivat kivasti. Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani maaliskuun alussa.

Tuulihatturulla porotäytteellä

Tuulihattu taipuu myös rullaksi ja saa maistuvan täytteen porosta

Tykkään leipoa perinteisiä tuulihattuja ja erityisesti tuulihatturullaa, sillä siitä saa pienellä vaivalla näyttävän tarjottavan ja ruokaisan lisukkeen salaatille. Tuulihatturulla on klassikkoleivonnainen vuosikymmenien takaa ja minä löysin sen kymmenkunta vuotta sitten, joten aika pitkään minäkin olen tätä kerennyt jo tekemään. Täytteeksi voi säveltää kaapeista löytyvien raaka-aineiden mukaisesti sitä, mistä tykkää ja mitä sattuu olemaan. Usein minä teen hävikin välttämiseksi erilaisia tahnoja, kuten vaikkapa leikkeleet sopivat mainiosti täytteeksi tuorejuuston tai kermaviilin kanssa. Tällä kertaa ostin himoissani kaupasta kylmäsavupororouhetta ja tein siitä maistuvan täytteen. Vein pienet maistiaiset töihin ystävälleni ja hyväksyvä arviointi tuli. Kannattaa kokeilla!

n. 24 viipaletta

tuulihattutaikina

125 g voita

2 dl vehnäjauhoja

5 dl vettä

3 kananmunaa

½ tl leivinjauhetta

täyte

150 g poron kylmäsavurouhetta (Kotasavu)

300 g maustamatonta tuorejuustoa

1 maustekurkku

1 pieni punainen paprika

½ pieni punasipuli

½ ruukkua persiljaa

rosépippuria murskattuna

mustapippuria myllystä

Sulata voi kattilassa kiehuvan kuumaksi ja sekoita joukkoon vehnäjauhot voimakkaasti vatkaten puulastalla. Lisää joukkoon vesi ja sekoita, kunnes taikina on tasaista ja seos kiehahtaa kerran. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja lisää joukkoon kananmunat yksitellen, vatkaa seosta sähkövatkaimella. Lisää lopuksi joukkoon leivinjauhe. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia, tai kunnes taikina on kypsynyt ja saanut kauniin kullanruskehtavan värin. Anna taikinalevyn jäähtyä pari minuuttia ja kumoa se puhtaalle leivinpaperille paistopinta alaspäin. Anna jäähtyä kokonaan ennen täyttämistä.

Sekoita pohjan paistumisen aikana täyte. Pehmennä tuorejuuston rakenne kulhossa lusikalla sekoittaen. Lisää joukkoon kylmäsavupororouhe tai hienonnettu kylmäsavuporoleikkele. Silppua paprika, maustekurkku sekä punasipuli hyvin hienoksi silpuksi. Hienonna myös tuore persilja pieneksi silpuksi. Sekoita silputut ainekset täytteen joukkoon. Mausta seos pippureilla makusi mukaan. Maistele ja tarkista maku, yleensä suolaa tähän ei tarvitse enää lisätä, koska poro on voimakassuolaista. Anna täytteen maustua jääkaapissa. Kun tuulihattulevy on jäähtynyt, levitä seos tasaiseksi kerrokseksi sen päälle. Rullaa levy kuin kääretorttu tiukaksi rullaksi, käytä apuna leivinpaperia. Kääri rulla folioon ja anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Aseta valmis rulla tarjoiluvadille ja leikkaa n. 1cm levyisiksi siivuiksi. Koristele persiljalla ja tarjoile.

Vinkki: Korvaa täytteen pororouhe hienonnetulla häränpaistilla, savupalvikinkulla tai hienonnetuilla kasviksilla. Jos täyte tuntuu liian kovalta, voit lisätä joukkoon pari ruokalusikallista kuohu- tai ranskankermaa. Hauska idea on laittaa täytteen joukkoon myös karpaloita tai puolukoita paprikan tilalle. Täyte sopii myös blinien tai tortillarullien sekä uuniperunoiden täytteeksi ja miksei myös voileipäkakkuun. Tästä tahnasta sävelletyn version tein täytteeksi myös ruisnapeille, joita tarjoilin maaliskuussa kolmekymppisilläni.

Herkkua! Tykkäsin tosi paljon, taikina on ihanan pehmeää ja sitä komppaa hyvin melko suolainen täyte, jossa riittää makua. Tuo kylmäsavupororouhe on näppärä tuote, muhjustan siitä rakennetta rikki yleensä hetken kulhossa tuorejuuston kanssa ja lisään vasta sitten muut ainekset. Halutessaan pororouheen voi korvata myös (kylmäsavu)leikkeleellä, jossa on myös intensiivinen maku. Täytteesta tulee melko tanakka, joten rulla säilyy hyvin muodossaan ja kestää myös kuljettamista jopa leikattuna. Tuulihatturullia onkin tullut tehtyä usein erilaisiin juhliin niiden helppouden takia, jos vertaa perinteisiin annospala-tuulihattuihin.

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani helmikuussa.

Blinit

Rapeat blinit maistuvat vaikkapa sienisalaatin kanssa

Jo alkuvuodesta, talvisen blinisesongin aikaan, tein elämäni ensimmäiset blinit itse. Olen kyllä syönyt vuosien saatossa usein blinejä ja ollut mukana tekemässä niitä, mutta nyt päädyin vihdoin alusta alkaen tekemään niitä myös omassa keittiössäni. Kuten varmasti blogistani on käynyt ilmi, olen kalalle ja äyriäisille allerginen, joten blinien lisukkeena ei nähdä mätiä tai muutakaan kalaa. Yleensä syön blinini sienisalaatin kanssa, kuten nytkin. Myös smetana, suolakurkku, hunaja ja sipulisilppu kuuluvat asiaan, joskin jälkimmäinen unohtui kattaa pöytään. Ravintolassa usein mädin tilalle saa jotain lihasta tehtyä tahnaa, kuten härkärilletteä. Blinitaikina valmistuu kuin itsestään ja haastavin osuus lieneekin annostella venyvä taikina pannuun. Pannuksi valikoitui paikallisesta realisointiliikkeestä pelastamani vanha pienehkö valurautapannu, jonka isäni käsitteli maalla avotulella minulle käyttövalmiiksi. Oikeaa blinipannua ei siis ole pakko omistaa onnistuakseen! Blinien ihana maku tulee yön yli käymisestä, oluesta ja tattarijauhoista.

n. 10 isoa tai 20 pientä bliniä

blinitaikina

2 dl maitoa

15 g tuorehiivaa

2 dl tattarijauhoja

1 ¾ dl vehnäjauhoja

3 dl olutta

½ tl suolaa

2 kananmunaa

paistamiseen

n. 150 g kirkastettua voita

täytteeksi

erilaisia mätejä

reilusti smetanaa

hienonnettua (puna)sipulia

suolakurkkukuutioita

juoksevaa hunajaa

sienisalaattia

poro-, possu-, tai härkätahnaa

pikkelöityjä kasviksia

mustapippuria

Lämmitä maito isossa kulhossa kädenlämpöiseksi (n. 37 astetta) ja liuota joukkoon murennettu hiiva. Sekoita jauhot keskenään ja vatkaa puolet jauhoista maidon joukkoon. Lisää joukkoon myös olut. Peitä kulho kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön käymään eli hapantumaan yön yli. Taikinajuuri nousee alkuvaiheessa paljon, joten sotkun välttämiseksi on hyvä käyttää isoa leivontakulhoa. 

Seuraavana päivänä taikina valmistetaan loppuun. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset suolan ja loppujen jauhojen kanssa taikinajuureen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai kapustalla varovasti taikinan joukkoon, ettei valkuaisvaahdon kuohkeus laske. Tee kirkastettu voi. Sulata voi pienessä kattilassa ja jätä se pöydälle, kunnes vaalea herasakka valuu kattilan pohjalle. Kaada tai kauho kirkas juokseva pinnalla oleva voi pieneen kannuun. Paista blinit miedohkolla lämmöllä valurautapannussa kullanruskeiksi ja rapeiksi, lisää pannulle kääntämisen aikana voita. Taikina on melko tukevaa ja sitkeää, joten kannattaa käyttää taikinan annosteluun isoa soppakauhaa. Voit käyttää paistamiseen myös tavallista paistinpannua tai lettupannua. Käännä blinejä paistamisen aikana muutaman kerran ja varo polttamista niitä. Mikäli käytössäsi ei ole useampia pannuja, pidä blinit lämpimänä uunissa. Asettele paistetut blinit yhteen kerrokseen leivinpaperoidulle uunipellille ja pidä niitä 100 asteisessa uunissa tarjoiluun saakka. 

Valmistele täytteet ennen paistamista. Annostele kuumat blinit lautasille, aseta viereen tai päälle pieniin kekoihin täytteitä. Rouhi pinnalle kevyesti mustapippuria. Ohje on mukaelma K-Ruoka–lehdestä ja ohjeeni on julkaistu myös Heilin ruokasivulla helmikuussa.

Herkullista! Blinit eivät suoranaisesti ole kevyttä ruokaa, sillä paistamiseen saa kulumaan melko reippaasti voita eivätkä täytteetkään välttämättä ole sieltä kevyimmästä päästä. Mutta kerrankos sitä herkutellaan! Blinit ovat tulleet Suomeen itärajan takaa ja ne tunnetaan myös nimellä linnit. Tammi-helmikuussa on näiden lettusten sesonki, johtuen ilmeisesti osittain mädin helposta saatavuudesta. Nykyisin kun kaupat ovat pullollaan raaka-aineita ympäri vuoden, soisi blinien löytyvän pöytään entistä useammin. Seuraavalla kerralla aion kyllä tehdä lisukkeeksi jotain lihaisaa tahnaa vaikkapa pulled porkista tai vastaavasta, sillä blienien seuraan sopii hyvin vahvemmatkin maut.