Ezme eli turkkilainen tomaatti-paprikasalaatti

Turkkilainen tomaatti-paprikasalaatti eli ezme on ihana pikkulisuke

Vietimme loppuvuodesta työpaikkamme ruokaklubin kanssa turkkilaista iltaa eli kokkasimme noin toistakymmentä ruokalajia porukalla ja herkuttelimme aikaansaannoksilla. Yhtenä alkupalana eli mezenä oli tätä upean punaista salaattia dipattavaksi pitaleipien kanssa. Ystäväni on turkkilaisten ruokien guru ja hänen kanssaan olenkin päässyt herkuttelemaan autenttisilla mauilla ja sitä kautta kokeilemaan niiden kokkailua myös itsekin. Tämä hieman aikaa vaativa hienonnustyö palkitaan kyllä ihanan raikkaalla lopputuloksella ja kylkeen kannattaa valmistaa myös tzatzikia ja melitzanoa.

4 punaista paprikaa
8 isoa kypsää tomaattia

1 punasipuli
1 puntti persiljaa

merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä

1 sitruunan mehu
reilu loraus hyvää oliiviöljyä
(punaista tai vihreää chiliä)

Puolita paprikat, poista valkea sisus sekä siemenet ja kuutioi paprika hyvin hienoksi silpuksi. Halkaise tomaatit, poista vetiset siemenet ja kuutioi malto hienoksi silpuksi. Kuutioi myös punasipuli pieneksi hakkelukseksi. Sekoita ainekset kulhossa, mausta reilulla suolalla sekä kevyesti pippurilla ja jätä tekeytymään hetkeksi. Valuta pois astiaan kertynyt liemi ja mausta seos hienonnetulla persiljalla sekä oliiviöljyllä ja sitruunan mehulla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa lisää suolaa ja mikäli pidät vahvemmista mauista, voit hienontaa joukkoon myös pätkän tuoretta chiliä tai valkosipulia oman maun mukaan. Pilkkomiseen kannattaa käyttää aikaa ja hermoja, sillä tämän salaatin juju on kauniisti silputut kasvikset. Tarjoile ezmeä erilaisten ruokien lisukkeena, osana meze-pöytää tai nacholastujen kanssa. Ezme sopii myös salsan tilalle tortilloihin, pitaleipiin tai hampurilaisen väliin. Ylimääräisen ezmen voi upottaa myös pizzaan, pastakastikkeisiin tai lihapullataikinaan makua tuomaan.

Herkullista! Kannattaa rohkeasti hölvätä salaattiin suolaa ja oliiviöljyä, niin maut korostuvat. Ja aina kokatessa kannattaa ehdottomasti maistella, että maut ovat balanssissa. Esimerkiksi happoa saa sitruunan muodossa lisätä melko paljon ja maustaa muutenkin. Tämmöinen kunnon pilkkomisoperaatio on kuin meditoimista, veitsi vain viuhuu ja aivot lepäävät, lopulta aistit kiittävät lopputulosta. Onko siulle pilkkonen nautintoa vai pakollista pahaa?

Mustikkajuustokakku

Mustikkajuustokakku on herkullinen ja näyttävä kahvipöydän koristus

Osallistuin aiemmin tänä vuonna Marttojen kakkukurssille ja yhtenä siellä tehdyistä kakuista oli hapankorppupohjainen hyydykekakku, jossa maku tuli kaupan valmiista marjakeitosta. Kakku jäi kytemään mieleeni ja sen idean pohjalta kehittelin tämän oman juustokakkuni reseptin, jossa hapankorppu on korvattu omatekoisilla pipareilla ja makurahkat tuorejuustolla. Kakku matkasi koristelemattomana vanhempieni luokse ja koristelin sen juuri ennen itsenäisyyspäivän kahvituokiota. Pidän yksinkertaisista koristeluista ja siksi hyytelön päälle riittivät pelkät marjat, muutama nappi suklaata ja itsekasvatettua minttua. Käytin täytteeseen mustikkajauhetta, jonka sain jo pidempi aika sitten Berryfectiltä, paikalliselta yritykseltä, joka vie marjajauheita myös ulkomaille. Jauheita on helppo huiskia smoothieihin, kakkuihin ja vaikka muroihin, 1 tl vastaa 1 dl tuoreita marjoja. Aikamoinen marjapommi!

26 cm irtopohjavuokaan

pohja

250 g kotitekoisia pipareita

n. 75 g voita sulatettuna

mousse

2 dl kuohukermaa

300 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

250 g maitorahkaa

2 dl mustikkakeittoa

n. 1 dl sokeria

7 tl mustikkajauhetta (Berryfect)

7 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

kiille

4 dl mustikkakeittoa

2 dl hyytelösokeria

koristelu

tuoretta minttua

tuoreita mustikoita tai pensasmustikoita

valkosuklaahippuja

Murskaa keksit hienoksi murskaksi perunasurvimella tai cutterissa. Sekoita joukkoon voisula ja painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Halutessasi voit voidella ja ”jauhottaa” vuoan reunat tomusokerilla kauniin reunan aikaansaamiseksi. Anna piparipohjan kovettua jääkaapissa täytteen valmistamisen ajan. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen tuorejuusto sekä maitorahka. Mausta seos mustikkakeitolla, sokerilla ja halutessasi mustikkajauheella. Mustikkajauhe syventää kakun väriä ja tuo siihen makua (1tl vastaa 1dl tuoreita marjoja!). Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja sekoita siihen kuiviksi puristetut liivatteet. Kaada seos ohuena nauhana moussemassan joukkoon. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria tai mustikkajauhetta. Kaada seos vuokaan piparipohjan päälle. Anna hyytyä vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli jääkaapissa. Koristele kakku kiilteellä. Siivilöi mustikkakeitosta siemenet ja kuumenna keitto pienessä kattilassa hyytelösokerin kanssa, keitä hetki ja anna jäähtyä. Lusikoi hieman jäähtynyt hyytelöseos kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Anna kiilteen hyytyä kylmässä. Koristele kakku mustikoilla, valkosuklaahippusilla ja tuoreella mintulla. Tarjoile kakku kylmänä.

Kakkupala leikkautuu kauniisti

Liivatteen kanssa on aina pieni riskinsä, että hyytyykö lopputulos nyt varmasti tarpeeksi. Pidän itse juuri ja juuri hyytyneistä kakuista, sillä liika liivate tekee kakuista kumimaisia ja se maistuu ikävältä suussa. Siksi pinnalle tulevaan hyytelöön olikin ihana käyttää hyytelösokeria, jolloin lopputuloksesta tuli paljon kivempi eikä vaaraa kumimatosta tullut. Hyytelösokeripinta kuitenkin alkaa valuttaa nestettä säilytyksessä, joten hirveän paljon ennen tarjoilua kakkua ei kannata hyytelöidä tai säilytellä kovin kauaa valmiina. Joka tapauksessa, kakku oli todella ihanan makuinen ja kakkuun voi laittaa mitä tahansa marjakeittoa tai keitellä keitot itse.

Munakoisodippi eli melitzano

Munakoisosta saa ihanaa dippiä

Munakoisoon tulee joka syksy hirmuinen himo ja ystäväni luona olen saanut maistaa ihan kaikkein parasta munakoisodippiä osana meze-tarjoiluja. Niinpä pyysin heiltä reseptin ja kokeilin sitä itse kotona, lopputulos oli herkullinen mutta ei ihan niin autenttinen, koska miulla ei ollut käytettävissäni korianteria eikä kaupassa ollut lehtipersiljaakaan. Monelle korianteri maistuu ihan saippualta, mutta kun sitä laittaa ihan vähän, maku ei ole dominoiva ja se komppaa hyvin kokonaisuutta. Sitten teimme tätä myös työporukkamme turkkilaisessa illanvietossa osaksi tarjoiluja ja se onkin ihanaa esim. hummuksen, tzatzikin ja ezmen eli paprika-tomaattisalaatin kanssa.

2 isoa munakoisoa

2-3 valkosipulinkynttä

½ punttia (lehti)persiljaa

(muutama rkl hienonnettua tuoretta korianteria)

1-1½ sitruunan mehut

hyvää oliiviöljyä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Halkaise munakoisot ja tee niihin ristiviillot. Ripottele leikkuupinnoille hieman suolaa, jolloin mahdollinen kitkeryys poistuu ja nesteet ”itkevät” munakoisoista pois. Kuivaa munakoisot ja asettele ne uunivuokaan, paista 200-asteisessa uunissa noin 45-60 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat kypsiä. Kaavi kypsä munakoiso kuoristaan lusikalla leikkuulaudalle ja hakkaa terävällä veitsellä ryynimäiseksi seokseksi.  Laita munakoisomassa kulhoon. Hienonna valkosipuli hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita munakoison joukkoon, purista mukaan sitruunamehua ja mausta seos suolalla sekä pippurilla. Hienonna persilja ja halutessasi myös korianteri pieneksi silpuksi, sekoita mukaan ja maista. Lisää dippiin oliiviöljyä, kunnes seos on notkeaa. Maista, mausta tarvittaessa lisää ja anna tekeytyä vähintään muutama tunti ennen tarjoilua. Parasta munakoisodippi on seuraavana päivänä. Tarjoile dipin kanssa pitaleipää, nachoja tai hyvää leipää.

Mie niin rakastan kaikkia dippejä, kastikkeita ja pikkusalaatteja! Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista ja sopii niin moneen juttuun tai lisukkeeksi. Kun mietin keväälle merkkipäivätarjoiluja, niin olisikin ihana tehdä hirmuinen kasa erilaisia dippikulhoja tarjolle. Saas nähdä, mitä keksin.

Aurajuusto-kermaperunat

Aurajuusto maustaa perunavuoan superherkulliseksi

Kermaperunat ovat hyviä ja aurajuustolla aateloidut kermaperunat ovat vielä parempia! Viimeksi tein tätä herkkulisuketta itsenäisyyspäiväksi, jolloin nautiskelimme naudanpaistia pääruoaksi. Hitaasti hauduttamalla perunoista tulee pehmeitä ja kerma imeytyy perunoiden joukkoon. Ja tätä kannattaa tehdä kerralla isompi satsi, niin sitä voi lämmittää paistinpannulla seuraavana päivänä, jolloin se saattaa olla vieläkin parempaa.

8 annosta

n. 1½ kg kiinteitä perunoita

170 g Aurajuustoa (1 kolmio)

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

n. 4 dl kuohukermaa

Kuori ja huuhtele perunat. Leikkaa perunat ohuehkoiksi viipaleiksi. Lado perunat voideltuun isoon uunivuokaan, ripottele väleihin suolaa ja pippuria sekä murusteltua aurajuustoa. Ripottele päällimmäiseksi vielä aurajuustoa ja kaada päälle kermaa, kunnes perunat lähes peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti tai vähän reilu, eli kunnes perunat ovat kypsyneet ja saaneet kauniin värin. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, asettele päälle folio. Anna perunavuoan vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Aura-kermaperunat käyvät lisukkeeksi mm. erilaisille paisteille ja pihveille. Halutessaan ruoan voi maustaa myös valkosipulilla tai sipulilla ja ripotella pinnalle vielä emmental-raastetta.

Hyvää ja niin perinteistä! Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan vanhat ja yksinkertaiset jutut ovat yleensä niitä parhaita. Grillatun pihvin lisukkeena auraperunat ovat miun mielestäni ehkä parhaita ja miksei kylkeen sopisi myös lohi. Pääsiäisenä perunoissa aurajuusto korvataan runsaaalla valkosipulilla ja useimmiten pinnalle ripotellaan vielä kunnon kerros juustoa rapeutta tuomaan. 

Mokkamousse

Herkullinen mokkamousse valmistetaan annosmaljoihin

Joulupöytään tuleva jälkkäri selvisi minulle vasta muutama tunti ennen tarjoilua, kun selailin jotain vanhaa Glorian koti & keittiö -lehteä ja tämä resepti sattui silmääni. Ainekset ovat suoraan kaapista, sillä hätävaraksi löytyy aina vispikermaa ja kananmunia. Jälkkäri valmistuu hetkessä ja hyytyykin nopsaan, että se on melkein samantien syöntikelpoista. Mikäli konjakkia tai jallua ei löydy kaapista, voi sen korvata mainiosti kahvilla tai vedellä ja murukahvilla. Tämä kannattaa valmistaa suoraan jälkiruokakulhoihin, viini- tai vesilaseihin, jolloin se on helppo tarjoilla ja lopputuloskin on melko näyttävä. Ripottelin annosten päälle vielä karpaloita kuvanoton jälkeen tuomaan väriä ja kirpeyttä. Niin ja tuo kastike, se maistui ihan mummoni tekemältä kinuskilta, jota kauhoimme lapsena suoraan isosta pakasterasiasta lusikalla. Niin hyvää kinuskia en ole syönyt missään muualla, kuin mummolassa.

4-6 annosta

mousse

reilu ½ rkl murukahvijauhetta

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 rkl konjakkia (tai jallua)

2 keltuaista

¾ dl sokeria

2 valkuaista

3 dl vispikermaa (tai kuohukermaa)

3 liivatelehteä

1 rkl vettä + 1 tl murukahvijauhetta

kastike

1 dl vispikermaa (tai kuohukermaa)

½ dl tummaa kaakaojauhetta

1 dl sokeria

Sekoita murukahvi ja kaakao konjakkitilkkaan ja jätä odottamaan. Erottele keltuaiset isompaan kulhoon ja valkuaiset pienempään kulhoon. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita konjakkiseos keltuaisvaahtoon. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Kuumenna tilkka vettä, sekoita joukkoon murukahvi ja liota joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet.  Vatkaa liivateseos keltuaisvaahtoon. Vatkaa pieneen kulhoon laitetut valkuaiset yksinään kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kolmannessa kulhossa kerma kovaksi vaahdoksi. Sekoita kermavaahto keltuaisvaahtoon ja nostele lopuksi mukaan valkuaisvaahto. Annostele mousse annosmaljoihin tai juomalaseihin, anna jäähtyä ja hyytyä vähintään tunnin ajan jääkaapissa. Kastiketta varten sekoita kaikki ainekset pienessä kattilassa ja anna kiehua muutama minuutti koko ajan sekoittaen, että kastike saostuu. Jäähdytä kastike ennen tarjoilua. Tarjoile mousse kastikkeen ja suklaarouheen kanssa.

Herkullista! Tein annokset neljälle apilamaljoihin ja lopun moussemassan kaadoin kahvikuppiin Hieman pienemmätkin annokset olisivat riittäneet (riittää hyvin kuudelle, oikein miniannoksina jopa kahdeksalle jälkiruokakombossa), sillä tämä on melko makeaa varsinkin kastikkeen kanssa tarjoiltuna. Konjakki maistui mukavasti ja kahvi tasapainotti makua. Laitoin aika tujua kahvia, sillä olen oikea kahvikissa ja mitä vahvempaa sekä tummempaa kahvi on, sitä parempaa se on. Sain muuten lahjaksi ikivanhan keittokirjan ja siitä löytyi vanhanajan mokkakreemin ohje, sitäkin pitää päästä kokeilemaan. Ennen täytekakut täytettiin ja kuorrutettiin mokkakreemillä ja tapa näyttää ainakin netin ruokapalstojen mukaan saavan uuden nousun. Vanhassa vara parempi. Tämä mousseohje oli muuten vuoden 2007 lehdestä, joten ei ihan uutukaista tämäkään.

Moussaka soijarouheesta

Moussaka sai täytteekseen tällä kertaa soijarouhetta

Vietin kesälomaa syyskuussa ja kutsuin myös kesälomailevan ystäväni luokseni kolmen ruokalajin illalliselle. Olin haaveillut kotitekoisesta moussakasta jo pidemmän aikaa ja nytpä oli oiva hetki käyttää myös soijarouhetta, sillä ystäväni on kasvissyöjä. Käyn lounaalla usein ihanassa kreikkalaisessa ravintolassa, jossa tulee syötyä usein moussakaa, mutta kasvisversioon en ole siellä tutustunut - käyttävätköhän hekin soijarouhetta vai onkohan liha korvattu jollain muulla reseptissä, tämä pitää selvittää. Alla olevassa reseptissäni soijarouheen voi korvata myös jauhelihalla, itse laittaisin 250 grammaa naudan paistijauhelihaa mutta enemmän lihaa syöville saa ruokaan upotettua 400 gramman rasiallisenkin. Mutta vannoutunut lihansyöjäkin menee varmasti tässä ruoassa vipuun, sillä lihattomuutta ei tästä ruoasta huomaa ja lopputulos on oikeasti erittäin mehevää ja maistuvaa. Moussakan kuorrutteeseen vinkin olen saanut ystävältäni joskus yli 10 vuotta sitten, hänen kanssaan kokatessaan moussakaa opin tämän niksin. Ja en ole kokenut syytä vaihtaa tekniikkaa, nam!

6 annosta

2 isoa munakoisoa

4 pienehköä perunaa

oliiviöljyä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

soijarouhekastike

1½ dl vaaleaa soijarouhetta (250-400 g naudan paistijauhelihaa)

3 dl vettä

1 kasvisfondiannos (tomaatti-yrtti)

1 iso sipuli

2 isoa sipulia

500 g paseerattua tomaattia

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

½ dl tuoretta timjamia

½ dl tuoretta oreganoa

juustokastike

2 dl kuohukermaa

200-300 g Olympia-sulatejuustoa

ripaus kanelia

ripaus merisuolaa

ripaus mustapippuria

tarvittaessa 1 rkl maizena-kastikesuurustetta

Viipaloi munakoisot n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Paista viipaleet paistinpannulla oliiviöljyssä ruskeapilkullisiksi ja suolaa sekä pippuroi siivut, jätä odottamaan moussakan kasaamista. Kuori ja viipaloi perunat n. ½ cm paksuisiksi siivuiksi. Jätä odottamaan kylmään veteen. Kuumenna soijarouhekastikkeen vesi kiehuvaksi ja liota siihen kasvisliemikuutio tai annosfondi. Anna kiehua 10 minuuttia. Kuullota pannulla kastikkeen sipuli oliiviöljyssä ja lisää pannulle myös turvonnut kypsä soijarouhe. Paista hetki ja lisää pannulle tomaattikastike, kuutioidut tomaatit sekä mausteet, anna kiehua varttitunti miedolla lämmöllä. Kastikkeessa saa olla reilusti makua. Lado valutetut perunat uunivuokaan, joka on öljytty. Lisää päälle kerros soijarouhekastiketta ja sen päälle munakoisosiivuja. Toista, kunnes kaikki kastike ja munakoisosiivut on käytetty. Päällimmäiseksi tulee juustokastike. Valmista se juuri ennen käyttöä. Kuumenna kerma pienessä kattilassa ja sulata joukkoon sulatejuusto. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja kanelilla. Mikäli kastike ei saostu tarpeeksi, niin suurusta se vaalealla maizena-kastikesuuruksella pakkauksen ohjeen mukaisesti. Kaada juustokastike vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Anna ruoan vetäytyä 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Tomaattinen soijarouhekastike mehevöittää munakoison

Ihan älyttömän hyvää, kyllä kannatti nähdä hieman vaivaa! Soijarouheeseen saa laittaa reilusti mausteita, ettei se jää liian valjuksi maultaan ja kannattaa huomioida, että perunat ja munakoisotkin imevät makua itseensä. Minä en laita moussakaan kesäkurpitsaa, mutta halutessaan sitäkin voi käyttää tai korvata sillä perunan. Ruokaan sai näppärästi käytettyä myös omalta parvekkeelta yrttisatoa, ruokaan upposi reilut määrät ainakin paria erilaita timjamia ja oreganoa. Halutessaan ja varsinkin näin talvisaikaan ruokaan voi käyttää kuivayrttejäkin oman maun mukaan. Ruoka oli ihanaa vähän jäähtyneenä ja loput upposi hyvin myös kylmänä seuraavana päivänä. Tuo kuorrutteeksi tuleva juustokastike on ihanaa ja sopii hyvin myös esim. lasagnen kuorrutteeksi tai muihin ruokiin valko- tai juustokastikkeen korvaajaksi. Kanelin voi silloin jättää tarvitessa pois, mutta tähän ruokaan se ehdottomasti kuuluu. Miusta kastike on helpoin tehdä näin, sillä inhoan bechamelin keittämistä enkä sen takia lasagneakaan tee perinteisellä kahdella kastikkeella, vaan helpolla yhden kastikkeen taktiikalla.

Moussaka on ihanaa ja mehevää

Stollen eli saksalainen joulupulla

Stollen on sakalaista mehevää ja herkullista joulupullaa

Jokunen viikko sitten kansalaisopiston joululeivonnaiskurssilla eräs työpari teki ihanaa saksalaista joulupullaa, stollenia. Mukava suolainen voinmaku rapean pullan pinnalla ja mehevät hedelmäpalat sisällä, ihan älyttömän hyvää. Muutaman kerran olen elämäni aikana maistanut stollenia, mutta eivät ne ole näin hyvää olleet. Kannattaa kokeilla. Ohje on Valion.

2 kappaletta

taikina

1½ dl maitoa

25 g tuorehiivaa

1 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

1 tl kardemummaa

½ rkl sitruunamehua

50 g (1 dl) mantelilastuja

100 g voita sulatettuna

täyte

1 pss (60 g) korintteja

1 dl rusinoita

1 pss (65 g) sukaatteja

voiteluun

100 g voita

koristeluun

tomusokeria

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää puolet sokerista ja alusta jauhot joukkoon. Kohota seos kaksinkertaiseksi. Lisää loput sokerista ja muut aineet. Alusta uudelleen ja kohota taikina. Kaulitse kohonnut taikina sentin paksuiseksi levyksi. Levitä puolet hedelmistä levyn toiselle puolelle. Taita toinen taikinapuoli hedelmien päälle. Toista kaulinta ja lisää loput hedelmät koko taikinalevylle. Rullaa kuin kääretorttu, jätä sauma alapuolelle. Kohota n. 20 minuuttia leivinliinan alla. Voitele pullat voisulalla. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Voitele paistamisen aikana voisulalla. Voitele vielä kypsä leivonnainen voisulalla, anna jäähtyä. Siivilöi jäähtyneille pullille runsaasti tomusokeria. Säilytä joulupulla folioon käärittynä jääkaapissa. Stollen on parhaimmillaan n. 3 viikon kuluttua valmistuksesta, joten sen voi tehdä jo hyvissä ajoin ennen tarjoilua (joulua) ja on oiva vierasvara.

Nam! Tykkäsin tosi paljon, hedelmäpalat tuovat kivaa makua ja tietysti reilu voimääräkin vaikuttaa lopputulokseen. Kuulostaa vähän työläämmältä kuin peruspulla, mutta ei oikeasti ole sen vaikeampaa tehdä. Sukaatit ovat hyviä, jännä että niitäkin tulee käytettyä lähinnä vain jouluna hedelmäkakkuihin.

Joululimppu

Jouluinen mallaslimppu ilman siirappihuntua

Osallistuin muutama viikko sitten kansalaisopiston kokkauskurssille, jonka teemana olivat erilaiset joululeivonnaiset. Teimme perinteisten leivonnaisten lisäksi myös itselleni uusia juttuja, kuten stollenia. Tämän joululimpun teko napsahti omalle kohdalleni ja leivästä tulikin oikein herkullista. Koska limppuja ei syöty kurssilla vaan kuljetettiin kotiin, niin en voidellut leipiä siirappivedellä. Siirappivesi tuo leivän pintaan upean tahmaisen kiillon ja pienen makeuden. Limppuun on käytetty perinteisiä mausteita, kuten fenkolia, kuminaa ja anista. Kaljamaltaat ovat ihania ja yhdestä pussillisesta leipoo monen monta kertaa ihania leipiä tai voihan niistä kokeilla tehdä kotikaljaakin. Suosittelen. Resepti on saatu kurssilta ja peräisin jostain vanhasta keittokirjasta, jonka nimeä minulla ei valitettavasti ole tiedossani. Monisteessa oli vielä toinen leipäohje, jonka aion testata jossain vaiheessa, siinä on vähemmän hiivaa ja resepti on kuminaton.

3 limppua

1 l piimää

100 g tuorehiivaa

3 rkl suolaa

1 dl tummaa siirappia

2 rkl fenkolia

1 rkl anista

1 rkl kuminaa

2 tl pomeranssinkuorta

2 dl kaljamaltaita

6 dl hiivaleipäjauhoja

n. 12 dl ruisjauhoja

Kuumenna piimä kädenlämpöiseksi isossa kattilassa liedellä tai muovikulhossa mikrossa. Liuota haaleaan piimään hiiva ja suola. Hienonna kokonaiset mausteet huhmaressa hienoksi jauhelmaksi. Lisää piimän sekaan hienonnetut mausteet, siirappi ja kaljamaltaat. Alusta joukkoon hiivaleipäjauhot ja ruisjauhot, vaivaa taikina tasaiseksi ja anna sen kohota. Leivo taikinasta kolme pyöreää limppua pellille (käytä apuna jauhoja) ja anna kohota uudelleen. Pistele leivät haarukalla ja paista niitä 175-asteisessa uunissa reilu tunti tai kunnes leipä on kypsää. Kypsän leivän pohjaan koputettaessa leipä kumisee kauniisti. Voitele leivät paistamisen loppuvaiheessa siirappivedellä. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Hyvää oli! Leivässä on mukavan mausteinen maku mausteiden ansiosta ja kaljamaltaat tuovat mukavaa rousketta. Taikina on alustusvaiheessa sitkotonta ja vähän tarttuvaa, mutta jauhoja ei ainakaan pidä lisätä ohjetta enempää, muuten lopputuloksesta tulee liian kova ja kuiva. Maltaat imevät itseensä nestettä aika paljon. Kohonnut taikina on kuitenkin helppo leipoa limpuiksi. Halutessaan taikinan voi paistaa myös pitkulaisiksi leiviksi tai valmistaa leipävuoassa. Itse pidän kuminasta eikä se ole tässä liian hallitsevassa osassa, mutta halutessaan sen voi jättää poiskin. En tiedä miten tämä nyt on niin jouluinen limppu, koska ihan hyvin tätä voi leipoa ympäri vuoden.

Kantarellikeitto ja jallukreemi

Herkullinen kantarellikeitto saa kaverikseen rapeita pekoninatusia ja jallulla
terästettyä yrttikreemiä

Rakastan sieniruokia ja erityisesti kaunis kantarelli on mieleeni. Pakastimesta löytyi eräänä viileänä syyskuisena päivänä (kesälomallani) pussillinen kantarelleja ja niinpä päädyin tekemään niistä keittoa. Koska pelkkä keitto on vähän tylsää, paahdoin pinnalle rapeita pekoninpalasia ja kruunasin annoksen smetanalla, johon oli lisätty viimeiset parvekkeen valkosipulilta maistuvat ruohosipulinvarret ja kunnon luraus Jaloviinaa. Tämän paremmaksi ei keittoruoka tule! Lisänä nautiskelin vielä paistamaani spelttileipää, jonka ohjeen lupaan päivittää blogiin jossain vaiheessa.

3 annosta

500 g esikäsiteltyjä kantarelleja

1 sipuli

voita paistamiseen

1 dl valkoviiniä (alkoholitonta)

5 tuoretta timjaminoksaa

(½ kasvisliemikuutio)

vettä

2 dl kuohukermaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

(vaaleaa Maizena-suurustetta)

140 g pekonia

jallukreemi

120 g smetanaa (tai ranskankermaa)

½ dl ruohosipulisilppua

3-6 rkl Jaloviinaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Sulata pakastetut sienet ja valuta ne, mikäli käytät tuoreita niin paista niistä nesteet pois. Kuullota hienonnetut sienet silputun sipulin kanssa voissa paistinpannulla. Lisää pannulle kunnon loraus (alkoholitonta) valkoviiniä ja anna sen haihtua. Siirrä seos kattilaan ja lisää päälle vettä sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää kattilaan tuoreita timjaminoksia, halutessasi kasvisliemikuutio ja mausta keittopohja suolalla sekä pippurilla. Hauduta keittoa miedolla lämmöllä varttitunti. Lisää keittoon kerma ja kuumenna kiehuvaksi, nouki timjaminoksat pois. Suurusta tarvittaessa vaalealla Maizena-kastikesuuruksella. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Paahda silputtu pekoni kuumalla kuivalla pannulla rapeaksi, valuta ylimääräinen rasva talouspaperiin lautasella. Annostele keitto lautasille, nosta päälle reilu lusikallinen jallukreemiä ja ripottele pinnalle pekoninatuset.

Tee keiton hautuessa jallukreemi: Notkista smetana tai ranskankerma pienessä kulhossa, lisää joukkoon pieneksi silputtu ruohosipuli ja mausta seos Jaloviinalloa, suolalla ja pippurilla. Maista ja mausta tarvittaessa lisää, Jallu saa maistua reilusti. Anna makuuntua jääkaapissa tarjoiluun asti.

Aivan älyttömän herkullista! Keitto oli ihanan kermaista ja kantarellit maistuivat kunnolla, joten sen takia en käyttänyt esim. valkosipulia makua häiritsemään ja muutenkin maustamisen kanssa olin melko varovainen. Jääkaapissa on viettänyt aikaa avattu alkoholiton valkkaripullo, josta lorottelen pieniä määriä eri ruokiin ja näin ruoat saavat vähän hapokkuutta ja syvyyttä. Alkoholillinen versio käy yhtä hyvin ja alussa lisätessä alkoholi haihtuu pois, joten se sopii myös lapsille. Pikkuväelle suunnatusta kreemistä jätetään Jallu pois kokonaan tai annos koristellaan pelkällä smetanalla. Pekoninatuset sopivat useimpien keittojen koristeeksi ja erityisesti sienikeitoissa pekoni on enemmän kuin oiva lisä, joten jos pekonista tykkää enemmänkin, sitä voi lisätä myös keiton joukkoon tuomaan makua. Smetanan sijaan käyttäisin seuraavalla kerralla kuitenkin ranskankermaa, koska se on hieman happamampaa ja komppaa Jallua paremmin. Smetanaa nyt vain sattui olemaan kaapissa.

Kookoksinen kurpitsakeitto

Kurpitsakeitto saa makua ja pehmeyttä kookoskermasta

Syksyllä iskee punajuurihimon lisäksi kurpitsahimo. Tämän reseptin kurpitsa on bongattu työmatkalla torilta, jossa legendaarisen Burmanin kojun väki palasteli isolla sahalla yöpakkasten puremaa kurpitsaa ronskein ottein. Kurpitsaa ostin pienen siivun ja painoa sille palalle tuli lähes kolme kiloa. Veikkaan kokonaisen kurpitsan painaneen vähintään 15 kiloa, sen verran iso se oli! Ja aivan liian iso omaan keittiöön tällä kertaa, kun pakastimet huutaa hoosiannaa jo muutenkin. Onneksi oli saha. Tällä kertaa kurpitsa sai makupareikseen itämaisia vivahteita ja lopputulos olikin oikein maistuva. Tykkään jättää sosekeitot melko paksuiksi, joten halutessaan tätä voi löysentää kookosmaitoa tai enemmän vettä käyttämällä. Ja kurpitsansiemenet kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Niistä saa kivaa rousketta keittojen ja salaattien päälle.

4 annosta

1 kg kurpitsaa

loraus rypsiöljyä

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

3 cm tuoretta inkivääriä

½ punainen chili

1 hapokas omena

n. 1 l vettä

(1 kasvisliemikuutio)

250 ml kookoskermaa

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

yrttiöljy

½ punttia timjamia

½ punttia persiljaa

½ punttia basilikaa

½ punttia oreganoa

suolaa

mustapippuria

n. 2 dl rypsiöljyä

Paloittele kurpitsa isoiksi lohkoiksi, poista höttöinen keskiosa ja valele ne kevyesti öljyllä sekä mausta suolalla ja pippurilla uunipellillä. Nypi hötöstä irti isot kurpitsansiemenet, poista ylimääräinen malto ja pese siemenet siivilässä. Lisää pellille siemenet. Paahda siemeniä noin 10 minuuttia tai kunnes ne saavat väriä ja jatka kurpitsapalojen paahtamista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes kurpitsa on saanut hieman väriä. Leikkaa kurpitsoista kuori irti. Hienonna sillä välin kuoritut sipuli, valkosipuli, chili, inkivääri ja omena. Kuullota ne öljytilkassa kattilassa. Lisää kattilaan kurpitsa ja kaada päälle vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Jos käytät kasvisliemikuution, lisää se tässä vaiheessa mukaan. Keitä keittoa noin puoli tuntia tai kunnes kaikki kasvikset ovat pehmenneet kunnolla. Soseuta ainekset sauvasekoittimella tai blenderissä, lisää joukkoon kookoskerma ja ohenna tarvittaessa vedellä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Tarjoile keiton lisukkeena yrttiöljyä, paahdettuja siemeniä ja hyvää leipää. Yrttiöljy syntyy nopeasti surauttamalla mieleiset yrtit öljyn, suolan ja pippurin kanssa cutterissa tai sauvasekoittimella.

I-ha-naa! Tykkäsin tosi paljon, keitossa oli pientä potkua chilin ansiosta, yrttiöljy toi lisää makua ja kookoskerma pehmensi makua entisestään. Kurpitsan koostumus on ihanan samettinen ja helposti pehmenevänä se on enemmän kuin paikallaan keitoissa. Olen tehnyt myös uunissa paahdettuja kurpitsalohkoja, mutta kyllä mie ne mieluiten käytän keittoon tai amerikkalaiseen kurpitsapiirakkaan eli pumpkin piehin. Yrttiöljyyn käytetyt yrtit ovat muuten oman parvekkeeni satoa, siihen upposi oikeastaan kaikista puskista jotain. Tulipahan hyödynnettyä kaikki loputkin rippeet ja öljy säilyy jääkaapissa vielä hyvänä melko pitkään, joten sitä voi pirskotella tarpeen mukaan pienestä pullosta moniin ruokiin tai koristeeksi.

Kermainen hirvipata

Kermainen hirvipata on syysruokaa parhaimmillaan

Hirvenliha on harvinaista herkkua keittiössäni ja tämän lihakimpaleen ostin Joensuun kauppahallista, Hallin lihasta. Kilohinta oli 40 euroa, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Hirvenliha on vähärasvaista, mureaa ja helppo valmistaa, joten sitä kokkailisi mieluusti useamminkin. Lisäksi pääsin testaamaan uutta Sarpaneva-pataani, kun tein tätä ruokaa. Investointi kannatti ja pata palvelee sukupolvelta toiselle, kun sitä muistaa huoltaa oikein. Tämäkin melko karmivalta näyttävä pata puhdistui pienellä talouspaperin pyyhkäisyllä, sillä sisäpinta on emaloitu. Toinen patani on puolestaan emaloitu ulkopuolelta ja sen putsaamisesta en suuremmin nauti. Hirvipata on kehitetty muiden lihapatojeni reseptiä mukaillen ja lorautin siihen vielä kermaa tuomaan pehmeyttä. Jos hirveä on käytettävissä pienempi määrä tai ruokailijoita on useampia, niin lihamäärää voi jatkaa vaikkapa karitsalla, possulla tai naudalla. Itse laittaisin nautaa.

4 annosta

Hirvipata

n. 800 g hirvenpaistia

voita paistamiseen

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

vettä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

3 laakerinlehteä

1 rkl katajanmarjoja

½ rkl kokonaisia maustepippureita

n. 1 dl kuohukermaa

koristeeksi karpaloita

Ota hirvenpaisti huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen kypsennystä. Leikkaa liha kuutioiksi ja ruskista kuutiot kahdessa erässä kunnolla kauttaaltaan kuumalla pannulla voissa. Mausta lihat kevyesti suolalla ja pippurilla. Kumoa paistetut lihat kannelliseen uunipataan. Huuhtele pannusta vedellä maut talteen paistoerien välillä ja kaada neste pataan lihojen päälle. Lisää pataan kuorittu ja isoksi lohkottu sipuli sekä kuoritut valkosipulinkynnet, mausta pata laakerinlehdillä, katajanmarjoilla ja maustepippurilla, lisää tarvittaessa lisää suolaa. Kaada pataan vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Hauduta pataa 175-asteisessa uunissa 2-3 tuntia. Kääntele lihapaloja pari kertaa paistamisen aikana ja lisää tarvittaessa vettä, jos pata uhkaa kuivua liikaa. Lisää pataan varttitunti ennen valmistumista kerma ja sekoita tasaiseksi. Maista, mausta tarvittaessa lisää suolalla. Tarjoile lisukkeena hyvää perunamuussia sekä uunissa paahdettuja punajuuria ja porkkanoita.

Paahdetut punajuuret

1 kg punajuuria

8 valkosipulinkynttä

½ dl rypsiöljyä

½ dl balsamiviinietikkaa

½ rkl kuivattua rosmariinia

½ dl fariinisokeria

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Kuori ja huuhtele punajuuret sekä kuori valkosipulinkynnet. Leikkaa punajuuret lohkoiksi. Sekoita punajuurten ja valkosipulien joukkoon öljyä, balsamicoa, sokeria ja mausteita. Paahda pellillä tai isossa vuoassa 175-asteisessa uunissa n. 40-60 minuuttia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Halutessasi voit kiillottaa värin sekoittamalla kypsien punajuurten joukkoon pari nokaretta voita.

Paahdetut porkkanat

500 g porkkanoita

2 rkl rypsiöljyä

½ rkl kuivattua rakuunaa

1 rkl hunajaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Kuori ja huuhtele porkkanat. Leikkaa porkkanat pitkittäin neljään osaan, mikäli porkkanat ovat pitkiä, leikkaa ne vielä puoliksi. Sekoita porkkanoiden joukkoon loput ainekset. Paahda vuoassa 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat kypsiä. 

Sarpaneva-padassa uunin lämmössä hirvipata kypsyi suussasulavaksi

Tämä vei kyllä kielen mennessään! Olen saanut elämäni aikana syödä usein erilaisia hirvipatoja ja keittoja, muutaman kerran jopa hirvipeijaisissa. Aiemmin kotioloissa hirviruoasta on vastannut isäni ja kieltämättä valmistustapa muistuttaa paljon omaa sävellystäni. Katajanmarjojakin käytin ensimmäistä kertaa, niitä kun tuli ostettua joku aika sitten jostain markkinoilta. Pataruoat ovat ihania ja varsinkin talviaikaan ne ovat näppäriä, kun ne valmistuvat lähestulkoon itsestään. Jää aikaa tehdä kaikkea muuta ja varsinkin leivinuunia käytettäessä pehmeä lämpö leviää koko taloon. Ja kun ruoka alkaa olla loppu tai liemi on löysää, voi lautaselle voidella kunnon siivun ruisleipää ja imeyttää viimeisetkin kastikkeen rippeet leipäpalaseen. Näin meillä muuten syötiin kotona perinteiset jauheliha- ja sianlihakastikkeetkin... Tämäkin resepti on julkaistu Heilin ruokapalstalla.

Seitansalami

Seitansalamin voi viipaloida ohueksi ja tarjota carpaccion tapaan

Arkiston aarre vuodelta 2009! Osallistuin tuolloin vegaaniruokakurssille, jossa teimme erilaisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Sieltä käteen jäi tukku ohjeita, joihin ei sen enempää ole tullut palattua, mutta ideoita sitäkin enemmän. Esimerkiksi erilaiset soijatuotteet kuuluvat kuivakaapin vakiokalustoon. Nyt kun Heiliin tarvittiin jouluaiheista kasvisjuttua, päätin kaivaa tämän reseptin naftaliinista ja kuvatkin löytyivät vanhimmalta ulkoiselta kovalevyltä hetken etsimisen jälkeen. Muistan tämän salamireseptin olleen ehkä kurssin parasta antia, sillä tämä oli todella hyvää. Aiemmin haasteeksi ehkä nousi se, että raaka-aineiden etsiminen Joensuusta oli melko työlästä, mutta esim. Punnitse & Säästä -kaupasta näitä erikoiselta kuulostavia aineksia saa helposti hankittua. Ohje on vegaaninen.

2 pötkylää

2½ dl gluteenijauhoa

1½ dl soijarouhetta

1½ dl gramjauhoja (kikpapu- tai hernejauho)

(½ dl oluthiivahiutaleita)

¼ tl kanelia

2 tl paprikajauhetta

¼ tl jauhettua jeeraa

¼ tl sinappijauhetta

½ tl mustapippurijauhetta

1/8 tl cayennepippurijauhetta

1/8 tl maustepippurijauhetta

4 rkl tomaattipyrettä

2 rkl soijakastiketta

½ dl oliiviöljyä

3 valkosipulinkynttä

1 tl suolaa

2½ dl vettä

Sekoita kuivat aineet huolellisesti keskenään. Sekoita nesteet keskenään ja lisää sitten kuivien aineiden joukkoon. Sekoita, kunnes massa on tasaista ja lisää tarvittaessa vettä ruokalusikallinen kerrallaan. Jaa taikina kahtia ja muotoile kummatkin pitkäksi pötköksi folion tai leivinpaperin sisällä. Nosta pötköt saumakohta alaspäin uunipellille ja paista 150-asteisessa uunissa noin 1½ tuntia. Jäähdytä pötköt ja kääri ne tiukasti muovikelmuun. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Leikkaa pötköt ohuiksi salamia muistuttaviksi siivuiksi. Tarjoile ne leivän päällä tai lämpiminä pannulla paistettuina pääruokana. Valmiista seitansalamista voi valmistaa myös italiansalaatin kaltaista ruokaisaa salaattia, kun leikkaat seitanin suikaleiksi, sekoitat sen pastan ja vihannesten sekä majoneesi- tai kermaviilikastikkeen kanssa sekaisin.

Resepti on lähtöisin Vegaia-lehdestä (2/2006).

Kannattaa ehdottomasti kokeilla, resepti on helppo toteuttaa ja lopputulos on oikein kiva. Maistuu myös lihansyöjälle. Ohueksi siivutettuna seitansalami sopii vaikkapa leivälle tai salaatin osaksi ja balsamicokastike tuo siihen kivaa hapokkuutta. Pahoittelut kamalista kuvista ja tuo alla oleva, Heiliinkin päätynyt kuva, on ehkä maailmanhistorian rumin ruokakuva. Eikä taustalla näkyvä yläasteen kotitalousluokan oranssi pöytätaso ainakaan helpota... 

Seitansalamipötköt uunista tulleina ja jäähdytettyinä

Pannukakku

Maailman paras pannukakku on muhkea!

Tajusin viikonloppuna, ettei tätä maailman parhaan pannarin reseptiä löydy "uudesta" blogistani ollenkaan. Löytyy vain Ahvenanmaan pannukakkua ja amerikkalaisia pannukakkuja! Onneksi asiaan sai helposti tehtyä korjausliikkeen, kun jääkaapissa nakotti 2dl maitotörppöjä päiväysuhan alla ja pursotinpussissa oli viikonlopun kakusta jäänyttä kermavaahtoakin. Tämä resepti on ollut käytössä meidän perheessä jo vuosikymmeniä. Äiti on leikannut reseptin nuorena jostain lehdestä ja se on pienessä muovitaskussa äidin luottoreseptien joukossa. Meillä on tehty aina paljon pannaria ja varsinkin silloin, kun maalla on ollut kesäkanoja. Pannariin kun saa upotettua kätevästi niin kananmunat kuin kaikki maitotuotteetkin ja lisukkeena voi tarjota kanssa mitä tahansa sattuu löytämään. Miulle tämä resepti on jäänyt jo mieleen niin hyvin, etten ole tarvinnut kurkkia reseptiä ollenkaan vuosikausiin ja ehkä sen takia se on unohtunut laittaa blogiinkin. Nyt tein ihan vain maidosta tämän, mutta yleensä laitan pannariin kermaviiliä tai rahkaa.

1 pellillinen

3-4 kananmunaa

2½ dl vehnäjauhoja

6 dl maitoa (tai osa kermaviiliä/rahkaa)

1 tl suolaa

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

n. 25 g voita sulatettuna (tai 3 rkl rypsiöljyä)

tarjoiluun

hilloa

marjoja

kermavaahtoa

jäätelöä

sokeria

nutellaa

Riko kananmunat kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kun seos on tasaista, lisää mukaan maitoa tai maitotuotteita vähitellen koko ajan sekoittaen. Lopputuloksena on paakuton taikina. Mausta taikina sokereilla ja suolalla. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Sulata kunnon nokare voita ja lisää se taikinaan tai käytä rypsiöljyä. Kaada taikina syvälle uunipellille, jolla on sulatettua voita tai vuoraa pelti ensin leivinpaperilla ja kaada taikina päälle. Paista pannaria 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes se on saanut kauniin kullanruskean värin. Pannari kohoaa kunnolla ja siihen tulee paljon muhkuroita.

Ihan ykköstä! Mie olen kokeillut elämäni aikana paljon muitakin pannarireseptejä, mutta tämän voittanutta ei ole vielä tullut vastaan. Tykkään tästä siksi, kun pannariin tulee kunnolla muhkuroita ja tämä ei ole sellaista tiivistä lättänää. Reseptissä voi korvata 2 dl maitoa vaikka sillä kermaviilillä tai rahkalla, jos niitä sattuu olemaan ylimääräisenä kaapissa. Olen tainnut joskus laittaa enemmänkin, mutta tuo suhde on kuitenkin se paras, eikä esim. rahkan hapokkuus rupea dominoimaan makua liikaa. Taikinaan voi upottaa mausteita (vanilja, kardemumma, kaneli), hedelmäpaloja tai marjoja, banaani ja päärynä erityisesti ovat makoisia. Kun olin paikallisessa tanssiravintolassa kymmenkunta vuotta sitten töissä, siellä kokit opettivat syömään pannarin voisulan kanssa. Kuulemma perinteinen tapa. Mie laitan voita jo taikinaan ja syön pannarin joko ihan paljaaltaan tai pienen hillonokareen kanssa. Tämä kuvaan päätynyt oli ihan juhlaversio, kun oli tuota kermavaahtoa kaapissa.

Kinkkukiusaus

Helppo ja nopea kinkkukiusaus

Osallistuin lauantaina kansalaisopiston kokkauskurssille ja sen jälkeen tarkoituksenani oli käydä nopeasti kaupassa ostamassa leipää ja jotain ruokaa. Vatsa täynnä espanjalaisen keittiön herkkuja ja ilman valmista kauppalistaa tehtävästä olisi voinut tulla haastava, sillä eihän sellaisessa tilanteessa keksi mitään kokkailtavaa seuraavalle päivälle ja ei jaksa keskittyä koko kaupan tarjonnan läpikäymiseen ja aterioiden suunnitteluun. Onneksi apuun tuli kännykästäni löytyvä ShopBaloo-mobiilisovellus ja muutamalla napinpainalluksella näin kaikkien lähikauppojeni tarjoustuotteet. Olen kuluttajana hieman huonomuistinen, luen kyllä kaikki postilaatikostani kolahtavat tarjouslehtiset, mutta kauppaan lähtiessäni en enää muista, mitkä tuotteet olivat kiinnittäneet huomioni tai missä kaupassa olisi mitäkin tarjolla. Varsinkin, jos päädyn vielä vaihtamaan alunperin suunnittelemaani ostospaikkaa viime hetkellä. Oikeastaan tarjouslehtiset ovat minulle enemmänkin virikkeitä siitä, mitä tuotteita on sesongissa ja mitäs kaikkea voisikaan kokkailla. Ostan harvoin eineksiä tai puolivalmisteita, mutta nyt meinasin kyllä selvitä kokkailuista mahdollisimman helpolla. Mobiilisovellus kun näytti, että kotimatkani varrelle jäävässä kaupassa on tarjouksessa peruna-sipulisekoituspakaste, saunapalvikinkku, juustoraaste ja punajuurisäilyke. Siispä kinkkukiusausta pitkästä aikaa! Joskus kokkaaminen voi oikeasti olla näin helppoa.

500 g peruna-sipulisekoitusta
200 g (palvi)kinkkua suikaloituna
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
2-2½ dl kermaa
juustoraastetta

lisukkeeksi
punajuurisäilykettä
suolakurkkua

Kaada jäinen peruna-sipulisekoitus uunivuokaan ja suikaloi kinkku, palvattu kinkku antaa ruokaan hyvää savunmakua. Sekoita kinkku peruna-sipuliin vuoassa. Mausta ruoka suolalla ja pippurilla, kaada vuokaan kermaa (kuohukerma, ruokakerma tai jopa maustetut ruokakermat, kuten pekoni-sipuli käy). Ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta. Paista kiusausta 225-asteisessa uunissa n. 40-50 minuuttia tai kunnes ruoka on saanut kauniin kullanruskean värin. Tarjoile kiusaus perinteisten lisukkeiden, eli suolakurkun ja punajuuren kanssa.

Kinkkukiusaus kruunataan juustoraasteella

Kinkkukiusaus on ruoka, joka maistuu varmasti aina ja kaikille. Erityisesti silloin, kun on hirmuinen kiire tai ei huvita viettää aikaansa keittiössä. Tämä ruoka valmistui uunikelpoiseksi kolmessa minuutissa: käyttämäni perunapakaste kumoutui vuokaan parissa sekunnissa ja pisin aika meni kinkun silppuamiseen, se pari minuuttia minuuttia ja loput kermapurkin etsimiseen jääkaapin perukoilta. Eikä tälle ruoalle tullut hintaakaan montaa euroa, joten edullisesti selvisin kaupasta ulos. Toki tämänkin ruoan voisi tehdä alusta alkaen itse, eli käyttää tuoretta perunaa ja sipulia, mutta silloin kypsymisaikakin olisi hieman pidempi ja silppuamiseen saa varata vähän enemmän aikaa. Kun ruoka kypsyi uunissa, laitoin pyykkikoneen pyörimään ja levitin edellisen koneellisen kuivumaan. Ja tein pannukakkutaikinan, sillä jääkaapissa oli päiväysuhkaista maitoa muutama pikkupurkki.

Kuvakaappaus kännykkäni ruudulta mobiiliappsista

Olen nyt jonkin aikaa käyttänyt ShopBaloo-sovellusta ja voin kyllä lämpimästi jokaiselle sen lataamista kännykkään, löytyy tuolla nimellä suoraan sovelluskaupastakin. Tykkään sovelluksessa siitä, että siihen saa merkitä viisi mieluisinta kauppaa ja vaikka useammasta kaupungista. Minä merkkailin käyttöönoton yhteydessä ne kaupat, joita normaalistikin käytän. Niinpä sovelluksen avatessani se näyttää suoraan, mitä näissä paikoissa on tarjouksessa ja kaupat voivat laittaa sinne myös hävikkiuhkaisia tuotteita tarjoukseen, eli vaikkapa maitotuotteita, joiden päiväys lähestyy. Mie olen innostunut tästä hävikkikokkauksesta paljon jo muutama vuosi sitten, koitan hyödyntää omien kaappien tuotteet viimeistä myöten ja toisaalta myös kaupoilla on haastava tehtävä hävikin minimoimiseksi. Tuonne sovellukseen tarjouksia syöttämällä kun kaupatkin voivat reagoida hävikkiin, toisin kuin perinteisellä printtimainonnalla tai pelkillä kaupasta löytyvillä mainoksilla tai aletarroilla. Ja tuossa appsissa saa suoraan tehtyä kauppalistojakin, tosin niitä en ole vielä itse kokeillut kun yleensä ostan tiettyjä perustuotteita ja sitten kauppakohtaisesti olen katsonut ostettavat jutut suoraan tuosta tuotelistauksesta, jonka kanssa eilenkin pyörin kaupassa. Eli jos bongaat meikäläisen näpräämässä kännykkää kaupassa, niin en chattaile kavereiden kanssa, vaan tutkin appsista ostosvinkkejä... ShopBaloo muuten kilpailee Suomen parhaan mobiilisovelluksen tittelistä ja äänestää voi 23.10. saakka. Mie olen ainakin vakuuttunut sen näppäryydestä ja kyllähän tämäkin sovellus helpottaa arkea, kun kännykkä kuitenkin kulkee aina mukana. Kannattaa tutustua!

***

Yhteistyössä Blogirinki
ja ShopBaloo

Potato skins eli täytetyt perunankuoret

Rapeat amerikkalaiset pikkunaposteltavat, eli täytetyt perunankuoret

Amerikkalaiset ovat kyllä neroja keksimään hauskaa pikkuruokaa! Nämä rapeat pienet herkut, potato skinsit eli tutummin täytetyt perunankuoret, ovat herkullisia näppipaloja vaikka illanistujaisiin. Kaupasta valita pienehköjä perunoita, ehkä parikin per syöjä, sillä nämä vievät kielen mennessään. Lisukkeena maistuu raikas salaatti ja koko ateria on siten valmis. Valmistaminen vaatii hieman näpertelyä, mutta vaivannäkö palkitaan ihanilla naposteltavilla, kannattaa ehdottomasti kokeilla!

8 annosta

perunat

4 rosamunda-perunaa

rypsi- tai oliiviöljyä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

täyte

½-1 pkt pekonia

n. 1 dl fetajuustoa murustettuna

n. 1 dl emmental-raastetta

tarjoiluun

1 prk ranskankermaa

kevätsipulia varsineen (punasipulia)

Pese perunat huolellisesti juuresharjalla ja kuivaa ne. Hiero perunoiden pintaan kauttaaltaan öljyä. Laita öljytyt perunat pellille ja paista niitä 200-asteisessa uunissa noin tunti, tai kunnes perunat ovat kypsiä. Anna perunoiden jäähtyä ja leikkaa ne pitkittäin puoliksi. Koverra perunoiden pehmeä sisus lähes kokonaan pois pikkulusikan avulla, jätä kuitenkin reunoille vielä perunaa. Sivele perunanpuolikkaat kauttaaltaan öljyllä ja ripottele koverretuille pinnoilla ripaus suolaa. Paista 225-asteisessa uunissa sisäpuoli ylöspäin 10 minuuttia, käännä perunat ja paista ulkopuoli ylöspäin vielä toiset 10 minuuttia. Anna perunoiden jäähtyä hieman ja valmista sillä välin täyte.

Silppua pekonit saksilla pieneksi silpuksi kylmälle paistinpannulle ja paahda pekonit rapeiksi. Valuta talouspaperin päällä ylimääräinen rasva pois. Murustele fetajuusto haarukalla kulhossa. Rouhi jäähtyneille perunoille hieman mustapippuria, ripottele pohjalle pekonisilppua ja fetamurua sekä päällimmäiseksi emmental-raastetta. Paista potato skinsejä 225-asteisessa uunissa, kunnes juusto on saanut hieman väriä eli noin 10 minuuttia. Asettele perunankuoret tarjoiluvadille, annostele jokaiselle perunalle tasaiseksi notkistettua ranskankermaa ja hienoksi silputtua kevätsipulisilppua tai punasipulia. Tarjoile välittömästi.

Kasvissyöjän version saat korvaamalla pekonin aurinkokuivatuista tomaateista leikatuilla murusilla tai paahdetusta ja grillatusta paprikasta tehdyillä suikaleilla, molempia löytyy valmiina säilykehyllystä. Hullumpi vaihtoehto ei varmasti olisi myöskään tuore paprika tai tulisuutta kaipaavalle hienonnettu jalapeno. Näihin voi käyttää myös muita juustoja, erityisen herkullista olisi kunnon cheddar tai fetan tilalla vaikka vuohenjuusto tai aurajuusto. Oikeastaan näihinkin voi upottaa kaikki kaappien jämät sen mukaan, mitä on löytyvillä. Jos haluat välttää hävikkiä ja käyttää kaavitun pehmeän perunan hyödyksi, voi sen muussata haarukalla ja sekoittaa kaikki täyteainekset keskenään ja kuorruttaa sen jälkeen juustoraasteella. Olen nimittäin testannut senkin näiden teossa ja toimii oikein hyvin. Ehkä lopputulos ei paksumman täytteen ansiosta ole niin rapea, mutta maukas kuitenkin. Mie olen kyllä ihan hullaantunut näihin!

Potato skinsit paahdettuina ennen täyttämistä

Kyllä, nämä ovat ihan superhyviä! Tykkään tuosta perunan rapsakkuudesta ja täytteen tuomasta mehevyydestä, ranskankerma sopii oikein hyvin raikastamaan kokonaisuutta. Mikäli kevätsipulia ei ole saatavilla, sen voi hyvin korvata punasipulilla tai miksei ihan ruohosipulillakin. Potato skinseihin olen saanut aikoinaan vinkkiä ystäväni Terhin keittiössä -blogista ja kokkaillut näitä itsekin jo puoli vuosikymmentä. Kun olen aloittanut tekemään näitä, ei cheddaria ole ollut oikein saatavilla mutta nykyisin raastan emmentalin sijaan näihin cheddaria - suosittelen muuten Lidlin punaisessa pussissa saatavaa raastetta tai samaa extra maturea kokonaisena palana. Hamstraan niitä aina Lidlissä harvoin käydessäni muutaman pussin pakastimeen. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani tänä viikonloppuna.

Feta-pestopiiraset

Pienet annospalat feta-pestotäytteellä

Miksi tehdä aina perinteistä levylihapiirakkaa tai pasteijoita, kun voi tehdä avomallisia annospalojakin! Idean sain näihin pikkupiirasiin jo vuosia sitten, kun kyllästyin vääntämään perinteisiä kolmioita. Samalla täytteet pääsevät paremmin esiin, kun ne eivät jää taikinan alle piiloon. Normaalista poiketen näissä on käytetty pakastealtaan taikinaa, mutta nämä voi ehdottomasti tehdä myös omatekoisesta rahka-voitaikinasta, jonka ohje löytyy yllä olevan linkin takaa. Näiden pikkupiirasten kaveriksi sopii hyvin raikas salaatti ja sopivat hyvin vaikka illanistujaisiin.

1 lehtitaikinalevy = 4 annospalaa

1 lehtitaikinalevy

4 tl pestoa 

n. 50 g fetajuustoa

mustapippuria

Ota tarvittava määrä taikinalevyjä pellille sulamaan. Kun ne ovat sulaneet, leikkaa levyt neljään osaan. Viillä veitsellä varovasti kevyet viillot taikinan reunasta muutaman millin päähän. Levitä isolle alueelle pestoa ja murustele pinnalle fetajuustoa, rouhi pinnalle mustapippuria. Halutessasi voit voidella taikinareunat kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi, noin 10-15 minuuttia. Tarjoa lämpiminä.

Hyviä ovat! Ei murustu taikina samalla tavalla rinnuksille ja täytteet pursua ulos, kun näissä on sopivasti täytettä. Ainoa miinus tässä on vaara siitä, että lopputuloksesta tulee liian öljyinen peston ansiosta. Tilalla voi toki käyttää myös vaikka tuorejuustoa tai ranskankermaa, johon sekoittaa hieman pestoa. Ylipäänsä näihin sopii täytteeksi kaikki kaappien aarteet, kunhan vain muistaa levittää pohjalle jotain kosteutta tuovaa massaa. 

Paistamista odottavat pienet feta-pestopiiraset

Tomaatti-fetapiiraset

Pienet piiraset korvaavat perinteiset pasteijat

Erilaiset piirakat ja pasteijat ovat ehdottomasti syys- ja talviruokaa. Itse olen tykännyt tehdä niin perinteistä levylihapiirakkaa kuin kolmiomallisia pasteijoita vaikka kinkkutäytteellä tai tuorejuustolla tuunatulla jauhelihatäytteellä. Nuo kolmiopasteijat olivat kouluaikaan ihan hittituote erilaisissa myyjäisissä. Jossain vaiheessa aloin saada tarpeekseni perinteisten pasteijoiden vääntämisestä ja päätin tehdä enemmän leivostyylisiä niistä. Niinpä nämäkin pienet suupalat ovat saaneet alkunsa ja ne saivat täytteekseen kaikkia jääkaapista löytyneitä herkkuja. Poikkeuksellisesti nämä on tehty valmistaikinasta, mutta yhtä hyvin tilalla voi käyttää omatekoista rahka-voitaikinaa, jonka resepti löytyy tuolta yllä olevasta linkistä. 

1 lehtitaikinalevy = 4 annospalaa

1 lehtitaikinalevy

4 tl ranskankermaa

4 kirsikkatomaattia

mustapippuria myllystä

n. 50 g fetajuustoa

Sulata tarvittava määrä lehtitaikinalevyjä pellillä ja leikkaa ne neljään osaan. Tee jokaiseen annospalaan kevyet viillot veitsellä muutaman millin päähän reunasta. Näin keskus pysyy täytettynä alhaalla ja reunat kohoavat kauniisti. Levitä viiltojen keskelle jäävälle isolle alueelle nokare ranskankermaa, asettele päälle puolitetut kirsikkatomaatit ja murustele päälle fetajuustoa. Rouhi pinnalle kevyesti mustapippuria. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, noin 10-15 minuuttia. Tarjoile piiraset lämpiminä. 

Herkullista! Täyte vaatii ehdottomasti ranskankermaa tai jotain muuta kostuketta pohjalle, ettei lopputuloksesta tule liian kuivakka. Siihen sopisi siis myös tuorejuustot kuin punainen pesto tai jopa salsa tai muu tomaattikastike. Peston vaarana on kuitenkin se, että lopputulos on liian öljyinen, kun nuo taikinalevyt tuntuvat olevan aika rasvaisia paiston jälkeen. Näitä voisi tarjota vaikkapa salaaatin kaverina illanistujaisissa tai kahvipöydässä. Halutessaan vapaaksi jäävät reunustat voi voidella vielä kananmunalla kauniimman kiillon saamiseksi, mutta se ei ole välttämätöntä.

Piiraset on helppo ja nopea valmistaa

Suklaakääretorttu

Suklainen ja mehukas kääretorttu

Ystäväni oli tulossa luokseni syömään ja leivoin meille jälkiruoaksi kääretorttua. Kääretorttua siksi, kun jääkaapissa oli kermaa ja kananmunia, jotka tuli käyttää pois enkä ollut tehnyt kääretorttua pitkään pitkään aikaan. Ystäväni rakastaa suklaata ja niinpä päädyin tekemään kaakaopohjaisen taikinan, jonka täytteeksi tuli vielä suklaata. Nopeaa ja maistuvaa!

taikina

4 kananmunaa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3/4 dl kaakaojauhetta

½ dl maissitärkkelystä

½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

pinnalle sokeria

täyte

aprikoosihilloa

2 dl vispikermaa

200 g Philadelphia-tuorejuustoa

130 g tummaa suklaata

Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne munavaahdon joukkoon. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi nuolijan avulla. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia, eli kunnes taikina on kypsynyt. Voit kokeilla kypsyyttä hammastikulla, jos tikkuun ei jää taikinaa, on se kypsää. Ripottele toiselle leivinpaperille sokeria ja kumoa paistunut kakkulevy sokerin päälle. Levitä vajaa purkillinen aprikoosihilloa ja anna kääretortun jäähtyä. Sulata paloiteltu suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota vispikerma ja sekoita siihen tuorejuusto. Kun suklaa on jäähtynyt, sekoita suklaa täytteen joukkoon. Levitä suklaatäyte kakkulevylle ja kääri rullalle leivinpaperin avulla. Kääri rulla tiiviisti folioon ja laita se tekeytymään jääkaappiin ennen tarjoilua.

Nam! Todella hyvä kokonaisuus, aprikoosi toi kivaa raikkautta ja sopi hyvin tuhdin suklaatäytteen kaveriksi. Aprikoosihillon kannattaa antaa imeytyä torttuun, ettei täyte lähde käärittäessä pyörimään pois sen päältä. Minulla tuo sokerointi epäonnistuu aina ja sokeri rapisee pois pinnalta tai siitä tulee kova laatta päälle. Tämä kuva on napattu valmistamisesta seuraavana päivänä, joten sokeri on onneksi jo sulanut pois. Aprikoosihillon tilalle tähän sopii hyvin vadelma tai mango. Pohja on unelmakääretortun pohja, joten täytteeksi voi tehdä myös perinteisen vaniljaisen voi-tomusokerikreeminkin. En ole muuten koskaan saanut niin hyvää kääretorttua, kuin vanhan yläasteaikaisen koulukaverin kotona, siinä oli ihana suklainen täyte. Pitäisikin kysäistä häneltä joskus, onko hänellä vielä tuo ihana resepti tallessa ja olisiko sitä kenties mahdollista saada...

Lihapiirakka

Klassinen ja jopa retro levylihapiirakka

Meillä on syöty lihapiirakkaa tai levylihapiirakkaa tai peltilihapiirakkaa niin kauan kuin muistan, niin mummoni kuin äitini tekemänä. Ja sitten olen vääntänyt sitä itsekin jo ikuisuuden. Tämä mummoni reseptillä tehty lihapiirakka on luotto-ohjeeni ja julkaistu vuonna 2009 arkistoblogissani, josta päivittelen ohjeen viimeinkin myös tänne. Tähän käytössä olevaan blogiin se on jotenkin jäänyt vaiheeseen, vaikka kuvatkin on olleet olemassa jo kauan - onneksi, sillä nämä uudet kuvat ovat huomattavasti paremmat, joskin vanhemmat kuvat näyttivät kotikutoisemmilta ja taikina vähän ilmavammalta. Nyt tämä retroherkku sai viikko sitten uuden nousun, kun Hanna G. julkaisi ylistyskirjan jauhelihalle ja Sivumaku-blogin Jani bloggasi siitä levylihapiirakan - 80-lukulaisittain kaupan pakastetaikinaan tehtynä. Tuntui, että some räjähti taas ja kuinka monelle tulikaan puskista se, että lihapiirakkaa voi tehdä ihan itsekin. Suosittelen kyllä tekemään taikinan kuitenkin itse, sillä se on huomattavasti paremman makuista ja se valmistuu nopeammin, kuin pakastelevyt sulavat. Näissä kuvissa ohje esiintyy puolikkaana, eli tein miniversion. Kun teet alla olevan reseptin mukaan, saat puolikkaan pellillisen tätä todellista lohturuokaa. Milloin sinä olet viimeksi leiponut tai syönyt tätä? :)

½ pellillistä

taikina
250 g voita
4 dl vehnäjauhoja
250 g maitorahkaa

täyte
400 g naudan jauhelihaa
2 sipulia
1½ dl pitkäjyväistä riisiä
(½ lihaliemikuutio)
2-4 kananmunaa
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
vajaa kananmuna

koristeluun
loppu kananmuna
pieni pala taikinaa
pieniä koristemuotteja

Nypi kylmä voi ja vehnäjauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää rahka ja sekoita taikina nopeasti sekaisin. Laita se jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistumisen ajaksi.

Keitä kananmunat koviksi, noin 8 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja pilko hakkelukseksi. Keitä riisi suolalla tai lihaliemellä maustetussa vedessä kypsäksi, noin 10 minuuttia. Mikäli riisiin jää vettä, kaada se pois. Ruskista jauheliha paistinpannulla omassa rasvassaan ja lisää kypsymisen loppupuolella pannulle myös hienoksi silputtu sipuli. Ruskista kunnolla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Sekoita yhteen jauheliha-sipuliseos, kypsä riisi ja kananmunahakkelus. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Vispaa kananmunan rakenne rikki haarukalla ja kaada reilu puolet munasta täytteen joukkoon, sekoita tasaiseksi. Jätä loppu kananmuna odottamaan piirakan voitelua.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se jauhotetun leivinpaperin päällä (älä käytä liikaa jauhoja, ettei taikina kovene liikaa) uunipellin kokoiseksi levyksi. Leikkaa reunat tasaiseksi ja säästä taikinan jämäpalat koristeita varten. Levitä täyte vajaalle puolikkaalle levylle, jätä reunoihin noin 1-2cm vapaata tilaa. Voitele reunat vedellä, nosta loput taikinasta täytteen päälle leivinpaperin avulla. Nipistä reunat kiinni vaikka haarukan avulla tai taittele ne piirakan alle. Kaulitse loput taikinasta ohueksi ja ota siitä muotilla erilaisia kuvioita piirakan päälle tai leikkaa taikina ohuiksi tangoiksi, joista muotoillaan ristikko piirakalle. Liimaa koristeet vedellä piirakkaan. Pistele ilmareiät haarukalla ja voitele pinta lopulla kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin ja pohja on kypsynyt. Tarjoa lihapiirakka hieman jäähtyneenä. 

Lihapiirakan voi koristella taikinakuvioilla

Klassinen herkku, joka tuo mieleen lapsuusmuistot! Maistuu kyllä hyvälle, varsinkin kun tätä muistaa tehdä aivan liian harvoin. Ainakin minun lapsuudessani lihapiirakka oli usein juhlatarjottavaakin, vaikka ehkä useimmiten sitä syötiin viikonloppuisin parempana iltaherkkuna tai siellä mummolassa käydessä. Ja jouluisin! Lihapiirakat kuuluvat jouluun! Itseasiassa teininä olin pari vuotta kasvissyöjä ja se homma kaatui serkkuni luona vieraillessa, kun äitinsä otti uunista lihapiirakan. Minä olen tottunut keittiössäni ehkä hieman vähempään täytteeseen, niin käytän tuohon yllä olevaan taikinamäärään oikeasti jauhelihaa vain 250 grammaa ja ison sipulin sekä suunnilleen desin riisiä. Kananmunia saa makuuni olla reilusti, joten sekin oman maun mukaan. Silloin myös taikinan määrä suhteessa täytteeseen on enemmän balanssissa, mutta muhkeasta tykkäävien kannattaa tehdä resepti ohjeen mukaisena. Täytteeseen voi laittaa puolikkaan paketin pekonia, kuten mummoni usein teki tai siihen voi sekoittaa mehevöittäjäksi tuorejuustoa (erityisen hyvää on valkosipulinen) tai aurajuustoa, kuten minä joskus laitan tai lisätä mieleisiään mausteita, kuten paprikajauhetta. Minulle tässä kuitenkin ovat tärkeintä selkeät maut ja se lapsuuden tuttu maku.

Lihapiirakan voi koristella pienillä taikinakuvioilla

Lihapiirakan voi koristella ennen paistoa piparimuoteilla taikinasta otetuilla koristeilla, tähän miniversiooni käytin pientä sienimuottia. Ohjeen mukaan tehtyyn sopii isommatkin koristeet, kun sen pinta-ala on huomattavasti suurempi. Perinteinen tapa on kuitenkin leikata taikinapyörällä aaltoreunaisia ohuita taikinatankoja ja asetella ne ristikkokuvioon. Palat kannattaa liimata vedellä kiinni, etteivät ne rupea irvistelemään uunissa. Muuten perinteinen tapa lihapiirakan tarjoiluun on tarjota se hyvän lihaliemen kanssa lautaselta. Mie en ole tätä kokeillut muistaakseni koskaan, sillä parasta tämä on ihan sellaisenaan tai mukulana maitolasillisen kanssa. Näissä kuvissa näkyvä musta levy on mummolan ikivanha uunipelti, joka on ihanasti ruostunut ja muhkuroilla. Sain isomman matalareunaisen ja uunipannun, jotka ovat täysin valokuvaustaustoisiksi, sillä eiväthän ne nykyisiin sähköuuneihin mahdu. Olin kerennyt kysellä patinoituneita peltejä leipomoistakin, kunnes maalla käydessäni äitini antoi nämä minulle asiasta tietämättä. Eipä ollut tullut miullekaan mieleen, että sieltähän näitäkin voisi löytyä...