Suklaakääretorttu

Suklainen ja mehukas kääretorttu

Ystäväni oli tulossa luokseni syömään ja leivoin meille jälkiruoaksi kääretorttua. Kääretorttua siksi, kun jääkaapissa oli kermaa ja kananmunia, jotka tuli käyttää pois enkä ollut tehnyt kääretorttua pitkään pitkään aikaan. Ystäväni rakastaa suklaata ja niinpä päädyin tekemään kaakaopohjaisen taikinan, jonka täytteeksi tuli vielä suklaata. Nopeaa ja maistuvaa!

taikina

4 kananmunaa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3/4 dl kaakaojauhetta

½ dl maissitärkkelystä

½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

pinnalle sokeria

täyte

aprikoosihilloa

2 dl vispikermaa

200 g Philadelphia-tuorejuustoa

130 g tummaa suklaata

Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne munavaahdon joukkoon. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi nuolijan avulla. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia, eli kunnes taikina on kypsynyt. Voit kokeilla kypsyyttä hammastikulla, jos tikkuun ei jää taikinaa, on se kypsää. Ripottele toiselle leivinpaperille sokeria ja kumoa paistunut kakkulevy sokerin päälle. Levitä vajaa purkillinen aprikoosihilloa ja anna kääretortun jäähtyä. Sulata paloiteltu suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota vispikerma ja sekoita siihen tuorejuusto. Kun suklaa on jäähtynyt, sekoita suklaa täytteen joukkoon. Levitä suklaatäyte kakkulevylle ja kääri rullalle leivinpaperin avulla. Kääri rulla tiiviisti folioon ja laita se tekeytymään jääkaappiin ennen tarjoilua.

Nam! Todella hyvä kokonaisuus, aprikoosi toi kivaa raikkautta ja sopi hyvin tuhdin suklaatäytteen kaveriksi. Aprikoosihillon kannattaa antaa imeytyä torttuun, ettei täyte lähde käärittäessä pyörimään pois sen päältä. Minulla tuo sokerointi epäonnistuu aina ja sokeri rapisee pois pinnalta tai siitä tulee kova laatta päälle. Tämä kuva on napattu valmistamisesta seuraavana päivänä, joten sokeri on onneksi jo sulanut pois. Aprikoosihillon tilalle tähän sopii hyvin vadelma tai mango. Pohja on unelmakääretortun pohja, joten täytteeksi voi tehdä myös perinteisen vaniljaisen voi-tomusokerikreeminkin. En ole muuten koskaan saanut niin hyvää kääretorttua, kuin vanhan yläasteaikaisen koulukaverin kotona, siinä oli ihana suklainen täyte. Pitäisikin kysäistä häneltä joskus, onko hänellä vielä tuo ihana resepti tallessa ja olisiko sitä kenties mahdollista saada...

Lihapiirakka

Klassinen ja jopa retro levylihapiirakka

Meillä on syöty lihapiirakkaa tai levylihapiirakkaa tai peltilihapiirakkaa niin kauan kuin muistan, niin mummoni kuin äitini tekemänä. Ja sitten olen vääntänyt sitä itsekin jo ikuisuuden. Tämä mummoni reseptillä tehty lihapiirakka on luotto-ohjeeni ja julkaistu vuonna 2009 arkistoblogissani, josta päivittelen ohjeen viimeinkin myös tänne. Tähän käytössä olevaan blogiin se on jotenkin jäänyt vaiheeseen, vaikka kuvatkin on olleet olemassa jo kauan - onneksi, sillä nämä uudet kuvat ovat huomattavasti paremmat, joskin vanhemmat kuvat näyttivät kotikutoisemmilta ja taikina vähän ilmavammalta. Nyt tämä retroherkku sai viikko sitten uuden nousun, kun Hanna G. julkaisi ylistyskirjan jauhelihalle ja Sivumaku-blogin Jani bloggasi siitä levylihapiirakan - 80-lukulaisittain kaupan pakastetaikinaan tehtynä. Tuntui, että some räjähti taas ja kuinka monelle tulikaan puskista se, että lihapiirakkaa voi tehdä ihan itsekin. Suosittelen kyllä tekemään taikinan kuitenkin itse, sillä se on huomattavasti paremman makuista ja se valmistuu nopeammin, kuin pakastelevyt sulavat. Näissä kuvissa ohje esiintyy puolikkaana, eli tein miniversion. Kun teet alla olevan reseptin mukaan, saat puolikkaan pellillisen tätä todellista lohturuokaa. Milloin sinä olet viimeksi leiponut tai syönyt tätä? :)

½ pellillistä

taikina
250 g voita
4 dl vehnäjauhoja
250 g maitorahkaa

täyte
400 g naudan jauhelihaa
2 sipulia
1½ dl pitkäjyväistä riisiä
(½ lihaliemikuutio)
2-4 kananmunaa
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
vajaa kananmuna

koristeluun
loppu kananmuna
pieni pala taikinaa
pieniä koristemuotteja

Nypi kylmä voi ja vehnäjauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää rahka ja sekoita taikina nopeasti sekaisin. Laita se jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistumisen ajaksi.

Keitä kananmunat koviksi, noin 8 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja pilko hakkelukseksi. Keitä riisi suolalla tai lihaliemellä maustetussa vedessä kypsäksi, noin 10 minuuttia. Mikäli riisiin jää vettä, kaada se pois. Ruskista jauheliha paistinpannulla omassa rasvassaan ja lisää kypsymisen loppupuolella pannulle myös hienoksi silputtu sipuli. Ruskista kunnolla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Sekoita yhteen jauheliha-sipuliseos, kypsä riisi ja kananmunahakkelus. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Vispaa kananmunan rakenne rikki haarukalla ja kaada reilu puolet munasta täytteen joukkoon, sekoita tasaiseksi. Jätä loppu kananmuna odottamaan piirakan voitelua.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se jauhotetun leivinpaperin päällä (älä käytä liikaa jauhoja, ettei taikina kovene liikaa) uunipellin kokoiseksi levyksi. Leikkaa reunat tasaiseksi ja säästä taikinan jämäpalat koristeita varten. Levitä täyte vajaalle puolikkaalle levylle, jätä reunoihin noin 1-2cm vapaata tilaa. Voitele reunat vedellä, nosta loput taikinasta täytteen päälle leivinpaperin avulla. Nipistä reunat kiinni vaikka haarukan avulla tai taittele ne piirakan alle. Kaulitse loput taikinasta ohueksi ja ota siitä muotilla erilaisia kuvioita piirakan päälle tai leikkaa taikina ohuiksi tangoiksi, joista muotoillaan ristikko piirakalle. Liimaa koristeet vedellä piirakkaan. Pistele ilmareiät haarukalla ja voitele pinta lopulla kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin ja pohja on kypsynyt. Tarjoa lihapiirakka hieman jäähtyneenä. 

Lihapiirakan voi koristella taikinakuvioilla

Klassinen herkku, joka tuo mieleen lapsuusmuistot! Maistuu kyllä hyvälle, varsinkin kun tätä muistaa tehdä aivan liian harvoin. Ainakin minun lapsuudessani lihapiirakka oli usein juhlatarjottavaakin, vaikka ehkä useimmiten sitä syötiin viikonloppuisin parempana iltaherkkuna tai siellä mummolassa käydessä. Ja jouluisin! Lihapiirakat kuuluvat jouluun! Itseasiassa teininä olin pari vuotta kasvissyöjä ja se homma kaatui serkkuni luona vieraillessa, kun äitinsä otti uunista lihapiirakan. Minä olen tottunut keittiössäni ehkä hieman vähempään täytteeseen, niin käytän tuohon yllä olevaan taikinamäärään oikeasti jauhelihaa vain 250 grammaa ja ison sipulin sekä suunnilleen desin riisiä. Kananmunia saa makuuni olla reilusti, joten sekin oman maun mukaan. Silloin myös taikinan määrä suhteessa täytteeseen on enemmän balanssissa, mutta muhkeasta tykkäävien kannattaa tehdä resepti ohjeen mukaisena. Täytteeseen voi laittaa puolikkaan paketin pekonia, kuten mummoni usein teki tai siihen voi sekoittaa mehevöittäjäksi tuorejuustoa (erityisen hyvää on valkosipulinen) tai aurajuustoa, kuten minä joskus laitan tai lisätä mieleisiään mausteita, kuten paprikajauhetta. Minulle tässä kuitenkin ovat tärkeintä selkeät maut ja se lapsuuden tuttu maku.

Lihapiirakan voi koristella pienillä taikinakuvioilla

Lihapiirakan voi koristella ennen paistoa piparimuoteilla taikinasta otetuilla koristeilla, tähän miniversiooni käytin pientä sienimuottia. Ohjeen mukaan tehtyyn sopii isommatkin koristeet, kun sen pinta-ala on huomattavasti suurempi. Perinteinen tapa on kuitenkin leikata taikinapyörällä aaltoreunaisia ohuita taikinatankoja ja asetella ne ristikkokuvioon. Palat kannattaa liimata vedellä kiinni, etteivät ne rupea irvistelemään uunissa. Muuten perinteinen tapa lihapiirakan tarjoiluun on tarjota se hyvän lihaliemen kanssa lautaselta. Mie en ole tätä kokeillut muistaakseni koskaan, sillä parasta tämä on ihan sellaisenaan tai mukulana maitolasillisen kanssa. Näissä kuvissa näkyvä musta levy on mummolan ikivanha uunipelti, joka on ihanasti ruostunut ja muhkuroilla. Sain isomman matalareunaisen ja uunipannun, jotka ovat täysin valokuvaustaustoisiksi, sillä eiväthän ne nykyisiin sähköuuneihin mahdu. Olin kerennyt kysellä patinoituneita peltejä leipomoistakin, kunnes maalla käydessäni äitini antoi nämä minulle asiasta tietämättä. Eipä ollut tullut miullekaan mieleen, että sieltähän näitäkin voisi löytyä... 

Punaherukkajuustokakku

Herkän vaaleanpunainen punaherukkajuustokakku

Maalla mummolan punaherukkapensaat tuottivat tänä vuonna hyvän sadon ja niinpä leivoin niistä vaikka mitä ja kerkesin veivata muutaman mehumaijallisen höyrymehuakin talven varalle. Netissä on tänä kesänä kohistu punaherukka-valkosuklaajuustokakusta, mutta minä ajattelin pysyä tyylilleni uskollisena ja tehdä yksinkertaisemman version pelkästä punaherukasta. Kakusta tuli varmasti paras tekemäni juustokakku ikinä, se oli hyvä maultaan ja ihan uskomaton rakenteeltaan. Unelmanpehmeä ja juuri sopivan kiinteä, kuin pala pumpulipilveä. Myös perhe totesi tämän olevan paras hyydykekakkuni, joten en ole mielipiteeni kanssa onneksi yksin. Makua enemmän olen tyytyväinen kuitenkin tuohon juustokakun reunaan. On sen verran useasti jäänyt keksit kiinni vuokaan, pohja revennyt tai muuta vastaavaa. Nyt päätin selättää vuokapetoni ja voitelin kylmällä voilla vuoan kunnolla. Sen jälkeen hölväsin reunat pariin kertaan eli paksusti tomusokerilla. Kerrankin reuna onnistui täydellisesti, siitä tuli sileä ja siisti. Ainoa harmi oli se, että tuota voi-tomusokeria jäi hieman kakun alareunaan ja toki huomasin sen vasta sitten, kun olin koristellut kakun ja rupesin räpsimään kuvia. Tietenkään muualla kakun reunoissa sitä ei ollut. Mutta onneksi kukaan ei ole täydellinen!

24 cm vuokaan

pohja

¾ pkt Bastogne-keksejä (tai muita mieluisia)

75 g voita sulatettuna

tomusokeria

täyte

3 dl kuohukermaa

500 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

5 dl paseerattua punaherukkaa

n. 1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

7 liivatetta

koristelu

tuoreita marjoja

sitruunamelissaa

valkosuklaanappeja

Murskaa keksit perunasurvimella kattilassa ja sekoita keksimurun joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtoreunaisen vuoan pohja leivinpaperilla ja pingota reuna kiinni. Voitele kylmällä voilla vuoan reunat ja jauhota vuoka parilla kerroksella tomusokeria. Laita pohja jähmettymään jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Aloita punaherukoiden paseeraamisella eli painele punaherukat tiheän siivilän läpi ja käytä siemenetön punaherukkasose kakkuun. Sitä tulisi olla n. 5 dl. Vatkaa kerma tukevaksi vaahdoksi kulhossa. Pehmennä tuorejuusto toisessa kulhossa vatkaimella ja sekoita joukkoon sokerit sekä punaherukkasose. Kääntele mukaan varovasti myös kuohukerma. Pehmitä liivatteita n. 5 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna tilkka sitruunamehua kiehuvaksi ja liota kuiviksi puristetut liivatteet nesteeseen. Jäähdytä seosta hieman ja vatkaa se täytteen joukkoon. Kaada täytemassa kovettuneelle keksipohjalle ja hyydytä kakkua jääkaapissa vähintään muutama tunti tai yön yli. Irrota reunat vuoasta ja nosta kakku tarjoiluvadille. Koristeena käytin puna- ja valkoherukoita sekä valkosuklaanappeja sekä muutamaa herukanlehteä.

Vinkki: Kannattaa vielä maistella kakkumassaa ennen liivatteen lisäämistä, jolloin mukaan voi sekoittaa tomusokeria (sekoittuu lopussa paremmin kuin kidesokeri), sokerin määrään vaikuttavat omat makumieltymykset sekä herukoiden kirpakkuus. Sitruunamehun tilalla voit käyttää myös punaista mehua, limeä tai vettä. Kakusta saat gluteenittoman vaihtamalla keksit gluteenittomiin kekseihin. Laktoosittomana saa tuorejuustoa myös Philadelphialta. Olen itse huomannut, että siinä on paras maku ja se ei ole myöskään liian suolainen. Makeassa leivonnassa pieni suolaripaus on usein hyvästä, mutta läpitunkeva suolaisuus ei ole makeassa kakussa mielestäni toivottavaa, kuten muutamassa tuotteessa tämä on valitettavasti havaittavissa. 

Unelmansileät reunat

Oli kyllä hyvää! Tykkäsin siitä, että punaherukan siemenet oli poissa ja koostumus oli erittäin samettinen. Liivatteen kanssa välillä menee vähän arpomiseksi (poikkeuksellisesti mittasin kaiken kunnolla), mutta tässä sitä oli juuri sopivasti, ei tullut liian kovaa ja toisaalta ei hytkynyt liikaa. Vaikka kakussa on kermaa ja juustoa, ei se ollut liian raskas, sillä punaherukan happamuus tasapainotti kokonaisuutta erittäin hyvin. Ajattelin tehdä tätä kakkua seuraavaan kerran mustaherukasta, jolloin väristä tulee vieläkin intensiivisempi. Halutessaan paseerausta voi helpottaa sillä, että keittää herukat pikkukattilassa sokerin kanssa ja survoo sen jälkeen siivilän läpi. Tämä tekniikka toimii varmasti paremmin pakastettujen marjojen kanssa ja silloin kannattaa puolestaan huomioida, onko marjat sokeroitu pakkaseen vai ei. Sokerin määrä kannattaa siis aina tarkistaa. Halutessaan kakun päälle voi tehdä kiilteen punaherukkamehusta.

Kakku leikkautui kauniisti

Kakusta saa kauniita paloja leikattua, kun pyyhkii veitsen leikkausten välillä ja tarvittaessa lämmittää veitsen kuumalla vedellä. Kakkuja ei kannata paloitella kakkulapioilla, vaan ne kannattaa jättää pelkkään lautaselle nostamiseen. Jos tarjoilet kakkua juhlissa, kannattaa kakku leikata valmiiksi annospaloihin ja koristella sen jälkeen, jolloin lopputuloksesta tulee onnistunut. Minua ainakin ärsyttää, jos kakut on ympätty täyteen koristeita ja niitä on vaikea leikata paloiksi tai että koristeet rapisevat pöydille tai pöytäliinoille. Minä panostan siis käytännöllisyyteen, enkä näyttävyyteen :D

Koko kakku

Tämä kakkuresepti on julkaistu viikonlopun Karjalan Heilissä ruokasivulla. Samalla kirjoittelin lehteen hieman sokerimassoista ja kakunkoristeista. Samalla vinkkaan teille tästä Kakkukurssikiertueesta, eli Joensuuhun saapuvat 17.10. Kakkuhelmen Pia Penttilä ja Marjon Herkkukakun Marjo Moilanen kouluttamaan romanttisten kakkujen koristelua ja langoitettuja sokerimassakukkia. Olin keväällä heidän kursseillaan ja opin kakunkoristelusta enemmän muutamassa tunnissa, kuin koko edeltävän elämäni aikana yhteensä. Sivupalkista löytyy kurssiesite kaikkine paikkakuntineen ja kuvaa klikkaamalla pääsee ilmoittautumaan kursseille. Nopeat syövät hitaat!

Punaherukkapiirakka

Punaherukkapiirakka

Olin syyskuun alussa maalla ja mummolan herukkapensaiden satoa tuli käytettyä leivontaan. Halusin tehdä nopeaksi kahviherkuksi piirakkaa ja halusin kokeilla samalla jotain uutta reseptiä niiden ainaisten käyttämieni tilalle. Niinpä googlella päädyin Suklaapossun herkulliseen ohjeeseen ja parilla pikkumuutoksella toteutin tämän piirakan meille. Koska marjoja meillä oli runsaasti, tuli niitä laitettua hieman reilummin. Ja ajattelin vielä lopuksi nakella joukkoon valkosuklaanappeja, jotka eivät valmiissa lopputuloksessa niin kauniilta enää näyttäneetkään, mutta maku oli hyvä. Vakosuklaa paahtui hieman, joten se tuo makuun syvyyttä. Seuraavalla kerralla kyllä sulattaisin valkosuklaan täytteen joukkoon tai jättäisin sen kokonaan pois. Hyvää tämä joka tapauksessa oli, kiitos Suklaapossulle mukavasta reseptistä!

26-28 cm piirakkavuokaan

taikina

125 g voita

1 dl sokeria

1 dl kaurahiutaleita

1½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

½ dl kuohukermaa (maitokin käy)

täyte

4 dl punaherukoita

200 g kermaviiliä

2 tl vaniljasokeria

½ dl sokeria

1 kananmuna

(valkosuklaamuruja)

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi, lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Älä vatkaa, vaan sekoita rakenne nopeasti tasaiseksi. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka, levitä taikina vuokaan. Paista pelkkää pohjaa 200-asteisessa uunissa n. 10-12 minuuttia, eli kunnes pohja on hieman kypsynyt. Levitä pohjan päälle punaherukat. Sekoita kaikki loput täytteen aineet keskenään kulhossa vispilällä ja kaada punaherukoiden päälle. Paista piirakkaa vielä n. 15 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt mutta ei vielä ruskistunut. Anna jäähtyä ja tarjoile. 

Hyvää oli! Punaherukoiden kirpeys saa mielestäni maistua kunnolla, joten sen takia sokeria ei kannata laittaa täytteeseenkään liikaa. Meillä oli taas kesäkanoja ja niiden kananmunat ovat erittäin keltaisia keltuaisiltaan, joten täytteestä tuli kauniin kellertävä. Kauppamunilla väri jää huomattavasti vaaleammaksi. Tosiaan jos käytät valkosuklaata, niin sitä voi sekoittaa sulatettuna täytemassaan n. 100 grammaa, päälle ripottelin ehkä 50 gramman verran. Kauniimpi lopputulos tulee tuon sulatetun kanssa, tämä minun näyttää lähinnä kotikutoiselta. Tuo pohjan ohje on tosi hyvä, se toimii myös muiden marjojen tai hedelmien kanssa käytettäväksi ja halutessaan kermaviilin voi korvata vaikka rahkallakin, varsinkin jos käyttää punaherukoita makeampia marjoja. Jos käytät pakastemarjoja, kannattaa niihin tarvittaessa sekoittaa muutama teelusikallinen perunajauhoja, ettei lopputuloksesta tule liian vetinen. Tätä reseptiä kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Paahdettu punajuuri-vuohenjuustosalaatti

Paahdettuja punajuuria ja vuohenjuustoa salaattipedillä

Rakastan punajuuria ihan yli kaiken ja joka syksy iskee hirmuinen punajuurihimo. Ja tietysti silloin pitää saada myös vuohenjuustoa. Nyt keksin tehdä näistä salaattia, joka olikin oikein hyvää. Salaatit ja yrtit on omalta parvekkeelta eli kunnon lähiruokaa. Näitä paahdettuja punajuuria voi käyttää mainiosti myös muiden ruokien lisukkeena.

2-4 annosta

1 kg punajuuria

1 kokonaisen valkosipulin kynnet

rypsiöljyä

balsamiviinietikkaa

suolaa

mustapippuria

iso tuore rosmariininoksa

tummaa siirappia

200 g vuohenjuustoa

suolaviiniheinää

basilikaa

punaista basilikaa

tilkka oliiviöljyä

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

saksanpähkinöitä

vaaleaa balsamicosiirappia

Kuori sekä huuhtele punajuuret ja lohko ne suupaloiksi vuokaan, lisää mukaan kuoritut kokonaiset valkosipulinkynnet. Sekoita punajuurilohkoihin öljyä, balsamicoa ja makeutta korostavaa siirappia. Mausta hienonnetulla rosmariinilla, suolalla ja pippurilla. Paahda 200-asteisessa uunissa noin tunti tai kunnes punajuuret ovat kypsiä. Tarkista maku loppuvaiheessa ja lisää tarvittaessa mausteita. Halutessasi voit kiillottaa punajuuret voinokareella. Pidä kuumina tarjoiluun asti.

Pese ja linkoa salaatit sekä yrtit huolellisesti, mausta ne öljytilkalla, suolalla ja pippurilla. Annostele lautasille. Paahda viipaloituihin vuohenjuustoihin kaunis pinta kuumalla kuivalla pannulla, tällä kertaa kokeilin paahtaa ne leivinpaperin päällä. Käännä juustokiekot kerran paahtamisen aikana. Kun leivinpaperi alkaa tummua ja lähes palaa, on vuohenjuustot valmiita. Nostele lautasille paahdettuja punajuuria, vuohenjuustoa ja koristele annokset vielä kokonaisilla saksanpähkinöillä. Tarvittaessa kastikkeeksi voi lorotella vaaleaa balsamicosiirappia, jota itsekin laitoin. Myös marinointiin käytetty balsamico toimii. Tarjoile välittömästi.

I-h-a-n-a-a! Punajuuren mausteinen makeus, vuohenjuuston kermainen suolaisuus ja pähkinöiden rouske yhdistettynä aromikkaisiin vihreisiin on lyömätön. Salaattiin voi lisätä toki muitakin vihanneksia, kuten vaikkapa kirsikkatomaatteja, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. Ruokaisuutta voi tuoda pekonilla, mutta sekään ei tällä kertaa ollut mitenkään pakollista. Jos vuohenjuusto ei maistu, niin tilalle sopii hyvin aurajuusto, jota ei tarvitse edes paistaa. Tai feta, kotijuusto tai vastaava. Jos punajuuria jää yli, ne voi nakata seuraavana päivänä vaikka risottoon. Punajuuret hupenevat kyllä reilusti kuorimisen ja paahtamisen aikana. Itse söin ylijäämäpunajuuria ihan sellaisenaan. Itseasiassa teen aina paahdetut punajuuret tuolla tavalla, korkeintaan yrttejä vaihdellen, eikä se ole pettänyt koskaan. Erittäin hyvä lisuke perunan tilalle tai uunijuuresten kaveriksi, varsinkin jos lautasella on paahtopaistia, naudanpihviä tai vastaavaa.

Louhisaaren juoma eli mustaherukanlehtijuoma

Louhisaaren juoma on ihanan kesäinen juoma!

Marsalkka Mannerheimkin tiesi, mikä on hyvää! Eva Mannerheim Sparren keittokirjassa, joka löytyy omastakin hyllystä, tätä luonnehditaan näin "Juoma, joka tuoksuu kesältä ja mustilta viinimarjoilta, kuohuu ja kimaltelee auringonpaisteen värisenä kuin samppanja". Oikeassa hän oli. Heidän aikanaan tätä ihanan raikasta ja upean aromikasta mustaherukanlehtijuomaa on tehty simatyylillä eli hiivan kanssa, mutta nykykokki voi hurauttaa juomaan sitruunahappoa, jolloin juoma myös säilyy pidempään. Minä tein tätä juhannuksen seutuun, kun olin maalla. Isäni kävi keräämässä mummolan mustaherukkapensaista sankollisen lehtiä ja äiti etsi suvun ikivanhat mehupullot käyttööni. Parasta tästä tulee, kun käytetään nuoria uusia lehtiä, joten ihan hirveän myöhälle kasvukautta tämän juoman valmistamista ei kannata jättää. Maalla tuli pureskeltua myös punaviinimarjan lehtiä ja niissä ei ole mitään makua, joten tässä ei kannata lähteä soveltamaan kuin korkeintaan sen suhteen, laittaako sitruunahappoa vaiko herneenkokoisen palan tuorehiivaa.

n. 2,5 l valmista juomaa

2½ l raikasta vettä

2 l mustaherukanlehtiä

n. 13 g sitruunahappoa (n. 1½ rkl)

250 g sokeria

Huuhtele mustaherukanlehdet huolellisesti. Kiehauta vesi isossa kattilassa ja lisää kattilaan mustaherukanlehdet. Lisää sitruunahappo ja sekoita. Peitä kattila kannella ja anna juoman tekeytyä noin 12 tuntia huoneenlämmössä. Ota puhdas sideharsokangas ja siivilöi lehdet pois juomasta, voit varovasti puristella kaikki tipat talteen. Lisää sokeri juomaan ja anna sokerin liueta nesteeseen. Kun sokeri on liuennut, juoma on valmis nautittavaksi viilentämisen jälkeen. Pullota juoma kuumennettuihin lasipulloihin ja sulje tiiviillä korkilla. Säilytä valmista juomaa jääkaapissa tai voit myös pakastaa sen. Tarvittaessa laimenna juomaa vichyllä tai vedellä ennen tarjoilua.

Tämä on kyllä miun herkkuani! Olen päässyt maistamaan Louhisaaren juomaa myös Mannerheimin kartanolla, mustaherukanlehdistä tekee KontioMehu omaa alkoholitonta kuplajuomaansa ja onpa näitä lehtijuomia ollut varioituna tarjolla vaikka sun missä. Ensi keväänä tarkoituksena olisi tehdä isompi satsi tätä tai kuivata mustaherukanlehdet, kuten Eva Mannerheim Sparren keittokirjassa on ohje kuivatuista lehdistä tehtyyn simaan. Tai pakastaa, joka on vielä helpompaa. Juoma säilyy kylmässä hyvin, ellei tule sitä ennen juoduksi. Ja tämä on oiva vaihtoehto skumpalle, tervetuliaismaljalle tai lantringiksi booliin tai drinkkeihin. Reseptin pohjana on Marttojen ohje.

Vadelmavispipuuro

Vispipuuron voi valmistaa myös muista marjoista, kuin puolukasta. Vattu käy hyvin!

Kuten moni varmasti tietää, minulle ei maistu perinteinen puolukasta tehty vispipuuro yhtään. Sitä on tullut syötyä lapsena niin usein, että ainakaan viimeiseen 10 vuoteen en ole sitä vapaaehtoisesti nauttinut. Muutama vuosi sitten sain ahaa-elämyksen, kun tajusin että vispipuuron voi tehdä myös muusta, kuin puolukasta. Koska en syö samoista yliannostussyistä myöskään mannapuuroa tai -velliä, niin mannasuurimopakettia ei ole kaapissani näkynyt kuin vasta nyt. Ensimmäisenä päätin testata lempimarjaani vadelmaa tähän, mutta mielessäni ovat pyörineet myös mansikka, mustikka ja raparperi, jopa tyrnimarja. Maku vattuvispissä on ihan ok, mutta näköjään se onkin koostumus, joka minulla tässä tökkii - ja pidän siis paljon myös puolukasta. Eli tämä olisi ollut mieleisempää minulle ilman vatkaamista, jolloin puuron väri on myös huomattavasti tummempi. Annan kuitenkin vielä vispipuurollekin mahdollisuuden, sillä johonkinhan tuo ryynipaketti on käytettävä ja hirveästi muita ideoita ei ole... Onko sinulla?

4 annosta

5 dl laimennettua sekamehua 

200 g vadelmia

½-1 dl sokeria

½ tl suolaa

3/4 dl mannasuurimoita

Kuumenna mehu kiehuvaksi kattilassa ja lisää joukkoon vatut, suola sekä sokeri. Huomioi sokerin määrässä, onko mehu kuinka makeaa ja ovatko vatut pakastettu sokerin kanssa. Keitä muutama minuutti, kunnes vatut ovat hieman hajonneet. Lisää joukkoon koko ajan vispaten mannaryynit. Keitä miedolla lämmöllä puuroksi noin 10 minuuttia, sekoittele puuroa ettei se pala pohjaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Anna puuron jäähtyä kunnolla. Vatkaa se sähkövatkaimella kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Voit halutessasi jäähdyttää vispipuuron jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile vispipuuron kanssa maitoa, kermatilkka tai vaikka turkkilaista jogurttia.

Ihan ok. Vispattua puuroon tulee omanlainen rakenteensa ja se saa jostain myös pienen karvauden, jota ei kyllä maistunut pelkiltään puuroa maistettaessa. Minä söin tätä turkkilaisen jogurtin kanssa, joka kävi hyvin yhteen puuron kanssa, sokeria ei tarvinnut mielestäni päälle ripotella ollenkaan. Käytännössä tämän reseptin voi toteuttaa millä tahansa marjalla ja tarvittaessa sekamehun tilalla voi käyttää vettä tai muita mehuja.

Vadelmavispipuuro maistuu sellaisenaankin

Gluteeniton kardemummakakku

Mehevä kardemummakakku on gluteeniton ja kerrankin myös koristeltu

Gluteenitonta kokkailua on tullut harrastettua vähän vähemmän, sillä omassa lähipiirissäni ei ole keliaakikkoja ja olemme voineet käyttää tavallisia gluteenia sisältäviä tuotteita keittiössä. Kuitenkin gluteeniton leivonta on hyvä osata, sillä minunkin ympäristöstäni löytyy useita henkilöitä, jotka noudattavat kyseistä erikoisruokavaliota. Esimerkiksi täytekakkupohja on helppo toteuttaa gluteenittomana, jolloin se sopii juhlissa entistä useammalle. Käytän muutenkin täytekakkupohjassa melkein puolet perunajauhoja, niin vehnäjauhojen osuuden voi korvata gluteenittomalla jauhoseoksella. Jos tavallisen ja gluteenittoman kakun laittaisi vierekkäin, ei lopputuloksesta osaisi arvata, kumpi on kumpi. Tämä kakku sai ideansa siitä, että jääkaapissa oli päiväysuhkaista piimää ja kuivakaapissa nökötti avattu paketti gluteenitonta jauhoa. Ja koska rakastan edelleen kardemummaa yli kaiken, halusin kehitellä oman reseptini, jossa yhdistyvät nämä kaikki maut. Ja kuivakakkuun päädyin alunperin siksi, että ostin viime viikolla Vantaalla käydessäni kirppikseltä ihanan vanhan kakkuvuoan, jota halusin päästä heti testaamaan. Vuoka oli pienempi, kuin mitä normaalisti käytän ja siinä oli tasainen päällinen, niin kerrankin tuli väsättyä myös kuorrutus kakulle. Ja saahan siten ilman suurempaa panostusta kakusta entistä näyttävämmän.

1,5 l kakkuvuokaan

2 dl piimää

100 g voita sulatettuna

1 dl sokeria

1 dl tummaa siirappia

1 rkl kardemummaa

1 tl vaniljaa myllystä jauhettuna

1tl ruokasoodaa

4 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Sunnuntain)

kuorrutus

1 rkl kuumaa vettä

1 tl pikakahvijauhetta

n. 2 dl tomusokeria

sokerihelmiä

Sekoita kulhossa isolla lusikalla piimä, sokeri, siirappi ja sulatettu voi. Lisää joukkoon sekoitut kuivat aineet siivilän läpi ja vatkaa lusikalla nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Voitele vuoka sulatetulla voilla ja jauhota gluteenittomilla jauhoilla tai korppujauhoilla tai vaikka mantelirouheella/kookoslastuilla. Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Kokeile kypsyyttä tikulla, kakku on kypsää kun tikku pysyy siistinä eikä siihen jää taikinaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ja anna sen jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista, ettei kuorrute sula ja valahda pois pinnalta. 

Kuorrutus: kuumenna vesi mukissa tai pienessä kulhossa mikrossa ja liota joukkoon pikakahvijauhetta maun mukaan, itse tykkäsin melko vahvasta kahvin aromista. Sekoita lusikalla joukkoon tomusokeria ja kun se on vielä valuvaa, valuta sitä lusikalla kakun pinnalle raidoiksi. Koristele kakku lopuksi ennen kuorrutteen kovettumista sokerihelmillä.

Tästä tuli kyllä hyvää! Päätin tälläkin kertaa korvata vehnäjauhot 1:1-suhteella gluteenittomilla ja lopputulos oli onnistunut. Korkeintaan voita voisi olla ehkä 25-50g enemmänkin, mutta hyvin toimi tälläkin määrällä. Kardemumma maistui sopivasti, ei kuitenkaan liikaa. Nyt olen hullaantunut tuohon vaniljatankomyllyyn, josta saa jauhettua oikeata vaniljaa haluamansa määrän kuin mustapippuria konsanaan. Mikäli kaapistasi ei vaniljaa löydy, voi sen korvata esim. 2-3 tl vaniljasokeria tai vanilliinisokeria, maun mukaan. Koska gluteenittomia jauhoja löytyy vielä, pitää testailla muitakin gluteenittomia juttuja. Ehkäpä jotain suolaista? 

Punajuurikeitto pikkelöidyn punajuuren ja punajuurikreemin kera

Punajuurta kolmella tapaa: keittona, pikkelinä ja kreeminä

Juureksista oma suosikkini on ehdottomasti punajuuri, jota käytän ruoanlaitossa monipuolisesti. Itseasiassa olen viimeiset kaksi päivää syönyt punajuuriruokia, sillä kaupasta saa nyt ihania pieniä tuoreita punajuuria. Tämä valmistamani resepti on hieman juhlavampi punajuuriannos, jonka kokkasin keskellä kesää Kymppi-lehden lukijoille, johon minusta tehtiin samalla haastattelu. Lehti ilmeistyi kaksi viikkoa sitten ja se jaettiin 190 000 talouteen Itä-Suomen alueella, huhhuh!

Punajuuri valmistetaan ruoaksi kolmella eri tavalla ja lopputulos hurmaa vaativammankin ruokavieraan, sillä pieni vaivannäkö palkitaan ravintolatasoisena makuelämyksenä. Pehmeän kermaisen keiton makuparina maistuu suolainen vuohenjuustovaahto ja purutuntumaa tuovat kirpeänmausteiset punajuurikuutiot. Samalla tekniikalla ruokaa voi valmistaa niin kaikista muista juureksista kuin kukkakaalistakin. Tällä periaattella olen valmistanut ruokaa ensimmäisen kerran mustajuuresta ystäväni opissa isoille ystäväillallisille. Mielestäni parasta onkin jakaa elämän maistuvimpia hetkiä yhdessä muiden kanssa, joten sesonkiherkkuja kannattaa valmistaa kerralla isommalle porukalle ja mieluusti vielä yhdessä. 

Punajuurta kolmella tapaa

Punajuurikeitto

1 kg punajuuria

1 punasipuli

1 keltasipuli

4 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

2 dl (alkoholitonta) valkoviiniä

3 dl kuohukermaa

ripaus muskottipähkinäjauhetta

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

loraus (alkoholitonta) valkoviiniä

Pese ja kuori punajuuret, huuhtele ne. Ota erilleen kaksi punajuurta ja lohko loput punajuuret kattilaan. Lisää päälle vettä sen verran, että punajuuret juuri ja juuri peittyvät. Laita kattila kuumenemaan ja valmista sillä välin sipulit. Kuori ja hienonna kaikki sipulit isohkoksi silpuksi. Kuumenna paistinpannu ja kuullota sipulit pannulla öljytilkassa. Mausta seos (alkoholittomalla) valkoviinillä ja anna viinin haihtua lähes kokonaan pois. Kaada sipuliseos punajuurikattilaan ja keitä, kunnes punajuuret ovat kypsiä. Soseuta keitto blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää mukaan kuohukerma ja mikäli keitto on liian paksua, lisää joukkoon hieman valkoviiniä. Kaada keitto takaisin kattilaan ja mausta suolalla, pippurilla sekä ripauksella muskottipähkinää. Pidä keitto kuumana tarjoiluun asti. Mikäli valmistat keittopohjan jo edellisenä iltana pikkelssin kanssa, varmista kuumennetun keiton kuohkeus poraamalla se vaahtoavaksi sauvasekoittimella tai blenderissä juuri ennen tarjoilua ja lisää valkoviiniloraus vasta tässä vaiheessa.

Annostele keitto lautasille, keitosta riittää 4 henkilölle pääruoaksi tai 8 henkilölle alkuruoaksi. Valuta lusikan avulla jäähdytettyä punajuuri-vuohenjuustovaahtoa kauniiksi kuvioiksi keiton pinnalle ja ripottele päälle valutettuja pikkelöityjä punajuurikuutioita. Koristele annokset tuoreilla timjaminoksilla. Tarjoile välittömästi.

Punajuuripikkelssi

1 punajuuri

1 dl vettä

1 dl sokeria

1 dl punaviinietikkaa

½ dl omenaviinietikkaa

2 tuoretta rosmariininoksaa

3 laakerinlehteä

Ota kuorituista punajuurista yksi pikkelssiä varten. Kuutioi punajuuri pieniksi kuutioiksi ja keitä kypsäksi pienessä kattilassa. Voit lisätä pikkelssin kanssa kiehumaan myös neljään osaan lohkotun vuohenjuustovaahtoon tulevan punajuuren. Sillä välin kun punajuurikuutiot kypsyvät, mittaa kaikki pikkelssin ainekset toiseen pieneen kattilaan. Kuumenna pikkelssiliemi mausteineen kiehuvaksi ja anna sokerin sulaa liemeen. Kun punajuurikuutiot ovat kypsyneet, lisää ne siivilöinnin jälkeen pikkelöitymään etikkaliemeen vähintään muutamaksi tunniksi tai mieluiten yön yli. Kun liemi on jäähtynyt, laita pikkelssi jääkaappiin. Ennen tarjoilua poista pikkelssistä mausteet ja siivilöi punajuurikuutiot.

Punajuuri-vuohenjuustovaahto

1 punajuuri

150 g levittyvää, pehmeää vuohenjuustoa

1 dl kuohukermaa

4 tuoretta timjaminoksaa

ripaus merisuolaa myllystä

Kypsennä kuorittu ja neljään osaan lohkottu punajuuri yhdessä pikkelssiin tulevien punajuurikuutioiden kanssa. Soseuta kypsät punajuurilohkot sauvasekoittimella kerman kanssa. Kuumenna seos pienessä kattilassa yhdessä timjaminoksien kanssa. Lisää joukkoon pehmeä vuohenjuusto sekä mausta suolalla ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä jääkaapissa ja nouki timjamit pois ennen tarjoilua. Jähmettyneestä massasta voi muotoilla keiton pinnalle nokareita ja löysemmästä, mahdollisella kermalorauksella jatketusta, vuohenjuustovaahdosta voi tehdä kuvioita keiton pinnalle.

Kauniit värit lautasella ovat piristys pimenevään syksyyn

Tämä oli niin hyvää! Mukavaa, kun keittoruokaa voi kehittää astetta paremmaksi ja tuoda siihen uusia ulottuvuuksia. Vaikka työvaiheita tässä reseptissä on jokunen, niin vaivannäkö kannattaa ihan ehdottomasti, sillä lopputulos on niin maukas. Rakastuin erityisesti noihin pikkelöityihin rapeisiin paloihin, sillä pidän etikkaisuudesta ja siitä, että ruoassa on suutuntumaa. Keittoruoan lisukkeena kannattaa tarjota hyvää leipää. Timjamit ja rosmariinit tähän annokseen ovat peräisin omalta parvekeviljelmältäni, ihanaa kun vähitellen alkaa miullekin kasvaa viherpeukalo :)

Perunakukko / peruna-lihakukko

Karjalainen perinneherkku, peruna-lihakukko ja kunnon kirnuvoita

Karjalaiseen ruokaperinteeseen kuuluu perinteisten karjalanpiirakoiden lisäksi muun muassa ruokaisat kukot, joko peruna-lihatäytteisinä, lanttu-lihatäytteisinä tai pelkällä lihalla täytettyinä. Oma lempparikukkoni pitää sisällään paljon perunaa tai lanttua ja vain vähän lihaa. Ja taikina on lempparissani hiivaleipätaikinaa, osa vannoo puolestaan ruistaikinan nimeen. Muikkukukkoa pidetään savolaisten lahjana maailman ruokaperinnölle, mutta kyllä täällä Karjalan laulumailla kukkoon on kääritty kaikki löydettävissä oleva kala ahvenista lähtien jo pari vuosisataa, yleensä kalakukot tehdään rukiiseen taikinaan. Näistä kalaversioista en osaa muuta sanoa kala-äyriäisallergikkona. Ja ettei kukot tähän loppuisi, niin jälkkäriksi voi pyöräyttää mustikkakukkoa eli rättänää, jonka leipominen onkin taas mielessäni. Onneksi on vielä kesälomaa jäljellä! 

Mummoni tekee usein kukkoa ja häneltä olenkin saanut paljon vinkkejä, joskus lapsena olen kuitenkin tainnut viimeksi tehdä kukkoa hänen kanssaan. Vuonna 2011 osallistuin Marttojen kukkokurssille ja sen jälkeen olen tehnyt kukkoa muutaman kerran. Otin jo vuosia sitten kunnon vaihekuvat sekä lanttu- että perunakukkojen valmistuksesta, mutta reseptien bloggaaminen jäi jostain syystä toteuttamatta ja kuvia en sen koommin ole etsinyt. Nyt kun aloitin lomani, kaivoin Marttojen reseptikirjasen Karjalaisia kukoja & kakkaroita esille reseptikätköistäni ja leivoin mummolassa perheelleni perunakukkoa, ohje on oikeastaan joku monisteversio eikä suoraan kirjasta ja sitäkin olen itse vielä muokannut. Lanttua olisin muuten tehnyt, mutta koko pitäjästä ei niitä saanut. Vaikka tästä tulee pitkä postaus, niin kukko on oikeasti erittäin helppo tehdä ja aktiivinen tekovaihe ei kauaa kestä. Pääasiassa kukko kellii yksinään joko uunissa tai kunnolla käärittynä hautumassa. Ja sitten voikin herkutella maailman parhailla herkuilla, kyytipoikana kunnon suolaista voita ja kylmää mustikkakeittoa!

1 iso kukko

kuoritaikina

4 dl piimää

3 dl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

25 g tuorehiivaa

½ dl kädenlämpöistä vettä

1 dl rypsiöljyä

2 dl hiivaleipäjauhoja

n. 5-6 dl vehnäjauhoja

täyte

n. 2 rkl kaurahiutaleita

n. 750 g kiinteää perunaa (kuorimattomana n. 1 kg)

n. 700 g karjalanpaistilihoja (tai kinkkua)

n. 200 g sian kylkisiivuja (tai pekonia)

n. 2 tl suolaa

viimeistelyyn

(kirnu)voita

leivinpaperia

vahvaa foliota

sanomalehtipaperia

puhdas pyyhe

tarjoiluun

(kirnu)voita

juotavaa mustikkasoppaa

Kuoritaikinan valmistus

Sekoita kaurahiutaleet kylmään piimään. Anna hiutaleiden turvota jonkun aikaa piimässä, jolloin piimä samalla lämpenee hieman. Sekoita hiiva pieneen lämpimähköön vesitilkkaan ja kaada seos yhdessä suolan kanssa taikinakulhoon. Lisää mukaan myös öljy. Alusta taikinaan halutessasi hieman hiivaleipäjauhoja tai käytä pelkästään vehnäjauhoja, itse laitan molempia. Laita jauhoja niin paljon, että saat käsistä ja kulhosta irtoavan kimmoisan taikinan, taikina saa jäädä notkeaksi mutta ei liian löysäksi tai liian kovaksi. Kohota vedottomassa paikassa tai lämpimässä vesihauteessa vajaa tunti.

Täytteiden valmistelu

Kuori ja huuhtele perunat. Leikkaa ne paksuhkoiksi viipaleiksi ja suolaa viipaleet reilulla suolalla. Suola irrottaa perunoista nestettä, joka kaadetaan ennen kukon täyttämistä pois ja samalla katoaa osa suolasta. Lisäksi kukossa pitää olla hyvä suola. Paloittele valmiit karjalanpaistilihat hieman pienemmäksi, älä tee kuitenkaan liian pientä silppua. Paloittele kylkisiivut isohkoiksi lastuiksi. Voit vuorata täytekeon myös kokonaisilla kylkisiivuilla tai pekonilla (ei saa olla liian savuisaa pekonia). Mausta myös lihat suolalla.

Kukon kokoaminen

Ota kohonnut taikina pöydälle ja vaivaa sitä hetki, lisää tarvittaessa jauhoja, jos taikina tuntuu liian löysältä. Levitä pöydälle iso leivinpaperipala. Kaulitse taikina noin sentin paksuiseksi levyksi, taikina saa tulla leivinpaperin kapeammilta reunoilta yli. Ripottele keskelle taikinaa soikea alue kaurahiutaleilla (imee samalla kosteutta täytteistä), levitä päälle kuivattuja perunoita tasainen kerros, päälle kunnon kerros lihaa ja täytä kekomaiseksi kasaksi samoin, päällimmäiseksi levitetään kylkisiivut (tai pekoni). Täytteiden tulee olla mahdollisimman kuivia, joten kuivaa täytteet tarvittaessa talouspaperilla. Käännä taikinan reunat täytteen päälle taikinaa venyttämättä ja ummista kukko nipistelemällä taikinaa. Taikinaa jää todennäköisesti yli päädyistä, ota sitä talteen. Mikäli taikinaan tulee ummistusvaiheessa reikiä, tilkitse reiät ylijäämätaikinalla. Kukko voi vuotaa myös uunissa, jolloin taikinalle voi tulla taas tarvetta. Kostuta kädet vedellä ja yhdistä saumat sekä viimeistele kukon pinta tasaiseksi kostutetuilla käsillä hieromalla, varo hajottamasta kuorta. Vedä kukko varovasti leivinpaperin kanssa matalalle uunipellille.

Kukon paistaminen ja haudutus

Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Paista kukkoa kuumassa uunissa 15-30 minuuttia, eli kunnes pinta on kuortunut ja ruskistunut kauniisti, varo kuitenkin polttamasta. Ota kukko uunista ja voitele sen pinta reilulla voilla. Kastele leivinpaperi vedellä ja kääri kukko leivinpaperiin. Sen jälkeen ota vahvaa foliota ja kääri varovasti koko kukko folion sisään. Kunnolla tasapaksuksi tehty kukko kestää tässä vaiheessa siirtelyä, sillä kukon pinta kuortuu kovaksi uunissa. Kannattaa olla kuitenkin varovainen, ettei kukko hajoa tässä vaiheessa. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja paista käärittyä kukkoa 2-3 tuntia uunissa. Kääri kuuma kukkopaketti sanomalehtipaperiin ja sen jälkeen vielä pyyhkeeseen (ei keittiöpyyhe, vaan froteepyyhe). Anna kukon hautua pöydällä noin tunti. Tarjoilua varten kuori kukko kääreistään ja leikkaa siivuiksi. Tarjoa lisänä voita sekä kylmää mustikkakeittoa. Kukko kestää jääkaapissa hyvänä useita päiviä, mutta pakastamista varsinkaan perunakukolle en suosittele.

Kukko saa kauniin paistopinnan uunissa

Kukko saa väriä alkupaiston yhteydessä, mutta lopullisen värinsä se kuitenkin ottaa pitkän kääreissä hauduttamisen aikana. Kukossa saa olla väriä, lopputulos ei ole tummasta väristä huolimatta palanut. Tuore kukko on mehukas ja voi valuttaa lientä vähän leikkausvaiheessa. Leikkaa kukko leikkuulaudan päällä, poista päältä kuitenkin vain folio. Kuoren tulisi olla tasapaksu ja hieman paksumpi, mitä tässä kuvassa.

Kukko täytetään keskelle ja täytteet kasataan keoksi

Taikina kaulitaan leivinpaperin päällä melko isoksi levyksi ja täytteet kasataan pyöreähköön muotoon keskelle. Täytteiden kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei reunoille jää teräviä kulmia (perunan kanssa ei niin paha, kuin lantun), jotka voivat puhkoa kuoren. Keosta kannattaa tehdä maltillisen kokoinen, että taikina yltää koko täytekasan päälle ja taikina ei veny tai repeä. Jotkut käyttävät pohjalla kaurahiutaleiden sijasta riisiä, mutta minusta kaurahiutaleet on jotenkin miellyttävämpi vaihtoehto.

Mehevyytensä kukko saa läskisestä lihasta

Täytteeksi tulevissa lihoissa (käytän karjalanpaistilihaa) on melko vähän rasvaa, joten mehevyyttä kukkoon tuodaan rasvaisella kylkisiivulla. Tässä kukossa on kylkisiivuja pilkottuna myös sisällä, sillä kylkipalan koko oli 400 g. Mielestäni lihapitoisuus kukossa oli liian suuri (enemmän kuin perunaa), joten pienensin lihan määrää ohjeeseen jo suoraan. Pelkkää kylkeä ei täytteenä kannata kuitenkaan käyttää, koska se on niin rasvaista ja valuttaa paljon nestettä. Joten rasvatonta täytteeksi ja vuoraukseen rasvaista. Pippurit tai sipulit eivät kukkoon kuulu, mutta suolaa täytteessä tulee olla reilusti.

Jääkaapitettu kukko on tiivistynyt ja se maistuu hyvältä myös seuraavana päivänä

Meitä kukkoa oli syömässä kolme henkilöä ja sen verran täyttävää tavaraa se on, että reilu puolikas jäi vielä seuraavia syöntikertoja varten. Kukko kääritään leivinpaperiin kosteuden säilyttämiseksi ja sen jälkeen kunnon folioon tai tiiviiseen rasiaan. Nesteet imeytyvät kukkoon ja jääkaapituksen jälkeen kukko on melko kiinteää tavaraa. Kylmänä se on ihan ok, mutta kannattaa kuitenkin lämmittää uunissa tai vaikka mikrossa sitä. Meillä kukko syödään suolaisen kirnuvoin kanssa, koska siinä on eniten makua ja se on perinteinen makupari. Lisäksi ruokajuomana oli löysää mustikkakeittoa, johon tulee ½l rasiallinen mustikkaa, parisen litraa vettä, vähän sokeria ja kolmisen ruokalusikallista perunajauhoja. (Valion valmiskeitto on ihan hyvä vaihtoehto). Myös kylmä piimä on hyvää kukon kanssa.

Tällä ohjeella voi soveltaa myös lanttukukon: lanttua käytetään sama määrä, mutta sen valmistus vie hieman enemmän aikaa. Lantut kuoritaan ja siivutetaan ohueksi, ne laitetaan reilun suolan sekä siirappilorauksen kanssa kattilaan ja kansi päälle. Kattilaa ravistellaan voimakkaasti, jolloin lantun nesteet lähteävät liikkeelle ja maut tasaantuvat. Ennen kukon täyttämistä neste valutetaan pois ja lisätään tarvittaessa suolaa. Muuten toimitaan kuten perunakukon kanssa, mutta täyttövaiheessa tulee olla tarkkana, ettei lantun teräviä kulmia jää reunalle taikinaa puhkomaan.

Varhaiskaalisalaatti

Mehevä varhaiskaalisalaatti

Arkistojen aarre pääsee esiin, eli neljä vuotta sitten pääsin vieraaksi paikallistelevision Kokkaa ja soppaa -ohjelmaan ja teimme kokki Tarmo Waseniuksen kanssa liekitettyä sorsanrintaa ja karitsanfilettä sekä paistettuja perunoita. Ruoan lisukkeeksi teimme tätä hauskaa kaalisalaattia, tai ainakin tämän tyylistä. Tämä on mutu-tuntumalla keväällä 2012 sävelletty salaatti, joka oli oikein mehevää ja maukasta. Jos mielikuvasi kaalisalaatista on se koulun rutikuiva ja mauton versio, niin suosittelen kokeilemaan tätä. Itse olen viehtynyt hapokkaisiin ja vähän etikkaisiin ruokiin, joten minulle tämä sopii kuin nakutettu. 

4 annosta

1 pieni varhaiskaali

(omena)viinietikkaa

sokeria

suolaa

½-1 rs kirsikkatomaatteja

Leikkaa kaali ohuiksi siivuiksi ja murskaa rakennetta esim. puolukkasurvimella kattilassa, kunnes kaalista alkaa irrota nestettä. Lisää kaaliin loraus etikkaa ja ripaukset suolaa sekä sokeria. Sekoita hyvin ja maista, mausta tarvittaessa lisää. Kaalissa saa olla makua, suola ja sokeri tasapainottavat etikkaisuutta ja lopputuloksen tulee olla tasapainoinen, etikan ei tule puskea liikaa läpi. Anna salaatin maustua kylmässä ennen tarjoilua. Puolita kirsikkatomaatit juuri ennen tarjoilua ja lisää ne salaatin pinnalle. Mikäli salaattikulhossa on paljon kaalista irronnutta nestettä, sen voi varovasti kaataa pois ennen tomaattien lisäämistä. Salaatti on oiva lisuke esim. grilliruoalle.

Hyvä lisuke! Kannattaa olla tuon kaalin mehustamisen kanssa varovainen, ettei kaalimurskaa tarvitse kaapia pois pitkin keittiötä. Suosin puista survinta ja kattilaa, jonka päälle voi tarvittaessa heittää leivinliinan. Telkkarissa taisin tehdä tämän kaulimen avulla leikkuulaudalla, jolloin lopputulos ei ollut ehkä ihan niin siisti. Nyt kun kaupassa on pieniä kaalinkeriä ja suippokaaleja, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Yksinkertaiset asiat ovat usein juuri niitä parhaita! 

Tämä kuva on siis vuodelta 2012 ja FB:n kautta tallennettu, alkuperäinen kuva on hukkunut jonnekin tietokoneiden vaihtamisen takia. Kuva on otettu mummolassani ja tuo salaattikulho on yksi lemppareistani, taitaa olla Arabian ikivanhaa tuotantoa. Mummolassa kokatessani tuo kulho on aina pakko saada käyttöön. Mutta siihen ei voi tehdä yhtä juttua: kermaviilikastikkeella kruunattu vanhanajan kanamunasalaatti on pakko tehdä aina siihen kahvalliseen, pyöreämpään kulhoon, johon mummokin sen aina teki. Jotkut asiat ovat keittiössä pyhiä ja minulle se kulminoituu tässä.