Sarvet hiivataikinasta

Herkulliset sarvet syntyvät kuohkeasta hiivataikinasta

Croissantit ovat syntisen hyviä, mutta hieman terveellisempiä rukiisia sarvia voi kotona leipoa alta aikayksikön. Ranskalaisen croissanttitaikinan valmistus on kuin rakettitiedettä ja rasvakerrosten kaulitseminen lehteväksi lopputulokseksi saa ainakin omat hermot väpättämään jo pelkästä ajatuksesta. Siispä olen oikonut mutkia suoriksi ja tehnyt kotoisat sarvet joko hiivataikinaan tai kermaviilipohjaiseen pikataikinaan. Tuon pikataikinan ohje on kirjoitettu jo viime vuosituhannella ruutupaperiseen reseptivihkooni ja ohje on ollut usein käytössä vuosien saatossa. Mitään valokuvaa tästä ei kuitenkaan löytynyt, joten tuohon vanhaan luottoreseptiini palaan joskus myöhemmin. Mutta nyt tässä tulee hauska muhkea taikinaohje, jolla saa tehtyä herkullisia leivonnaisia. Minä olen tavannut täyttää sarvet jo valmistusvaiheessa, niin silloin niitä voi napsia suoraan vasusta. Jos ne jättää täyttämättä, niin silloin tarjoiluvaiheessa kannattaa nostaa tarjolle vihanneksia, juustoja ja leikkeleitä. Ja ehkäpä jopa vähän Nutellaa tai marmeladia.

16-32 kappaletta

25 g hiivaa (tai ½ pss kuivahiivaa)

3 dl maitoa

1 kananmuna

1 tl suolaa

1 rkl siirappia

50 g voita sulatettuna

1 dl ruisjauhoja

n. 7 dl vehnäjauhoja

halutessasi täytteeksi

pepperonimakkaraa siivutettuna

kinkkusuikaleita

aurajuustoa

juustoraastetta

voiteluun

1 kananmuna

unikonsiemeniä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murusta hiiva kulhoon. Mikäli käytät kuivahiivaa, lämmitä maito aavistuksen lämpimämmäksi. Lisää seokseen kananmuna, suola ja siirappi. Alusta joukkoon ruisjauhot ja osa vehnäjauhoista, lisää sulatettu voi. Vaivaa taikinaa voimakkaasti muutama minuutti sitkon muodostamiseksi. Taikina on valmista, kun siitä tulee kiinteä ja kimmoisa pallo. Kohota taikinaa liinan alla noin tunti. Jaa taikina 2-4 palaan (mitä isompaa taikinapalaa kaulit, sitä isompia ja muhkeampia sarvia saat). Kaulitse taikinapalat kevyesti jauhotetulla pöydällä n. 40 cm halkaisijaltaan oleviksi ympyröiksi. Leikkaa taikina taikinapyörällä tai pizzaleikkurilla kahdeksi kolmion muotoiseksi palaksi. Mikäli teet täytettyjä sarvia, laita leveämpään päätyyn mieleisiäsi täytteitä. Itse laitoin tällä kertaa pepperonimakkaraa ja aurajuustoa, osaan myös emmentalraastetta. Kääri kolmiot leveämmästä päästä aloittaen rulliksi ja taivuta ne kevyesti sarviksi. Nosta pellille ja jätä kapea kolmionpää alle, etteivät sarvet aukea uunissa. Tee loput taikinapalat samalla tavalla. Kohota valmiita sarvia liinan alla puolisen tuntia ja voitele ne ennen paistoa kananmunalla ja ripottele pinnalle unikonsiemeniä. Myös seesaminsiemenet tai juustoraaste sopivat koristeeksi. Paista sarvia 225-asteisessa uunissa keskitasolla 10-15 minuuttia, eli kunnes sarvet ovat saaneet kauniin värin. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Ensimmäinen taikinapala oli suurin ja sarvista tuli todella muhkeita,
kuten ylimmästä kuvasta huomaa

Tällä kertaa tein niin, että jaoin taikinan ensin kahtee osaan. Kun ensimmäiset kahdeksan sarvea täyttivät suunnilleen koko pellin ja tiesin niiden vielä kohoavan, jaoin toisen puolikkaan vielä kahteen osaan. Näin lopuista sarvista tuli hieman pienempiä ja sirompia. Yhteensä leivoin siis 24 sarvea ja ehkä välimallin optimikoko olisikin jakaa taikina suoraan kolmeen osaan. Niin leivonnaisvasun täyttää tasakokoiset sarvet. Osaan sarvista laitoin täytteeksi jääkaapin jämiä, eli pepperonimakkaraleikkelettä ja aurajuustoa, osaan parmesaania ja osaan vielä tavallista emmentalia raastettuna. Kaikista tuli kyllä hyviä. Aiemmin olen laittanut täytteeksi myös kinkkua, ananasta, paprikaa ja mitä milloinkin nyt sattuu olemaan sopivasti saatavilla. Täytteeksi sopii siis mikä vain ja mikäli täytät sarvet, kannattaa huomioida täytteiden suolaisuus, jos tarjoat niitä pikkuväelle.

Pienemmät sarvet rullattuina ja valmisteltuina uunitukseen

Sarvet kannattaa voidella kananmunalla kauniin pinnan saamiseksi, mutta usein käyttämäni siirappivesi tai maito ajaa myös asiansa. Tällä kertaa maustekaapista sattui ensimmäisenä käteen unikonsiemeniä, mutta yhtä ihania näistä tulee seesaminsiemenillä, auringonkukansiemenillä tai vaikkapa juustoraasteella silattuina. Ehkäpä täyttämättömien sarvien päälle voisi ripauttaa hieman sormisuolaakin.

Pienemmät sarvet paistettuina.

Vanhempani sattuivat juuri sopivasti tulemaan kylään, kun ensimmäinen pellillinen sarvia oli uunissa. Niinpä herkuttelimme uunituoreilla lämpimäisillä viileähkössä kesäaamussa. Samoin pikkuveljeni sai pussillisen maistiaisia. Kaikki tykkäsivät kovasti näistä ja tuo ruisjauho oli osuva lisä tuoden makua ja kuitupitoisuutta, ottamatta kuitenkaan makua liikaa haltuunsa. Halutessaan sarvet voi pyöritellä myös muita jauhoja sekoittelemalla tai ihan pelkästä vehnästä. Miulla nyt sattuu vaan olemaan kilotolkulla ruisjauhoja ja koitan saada niitä työnnettyä vähän mihin tahansa.

Sarvien resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 23.8.2015.

Parmesaanijuustokakku

Suolainen juustokakku maistuu parmesaanilta!

Suolainen juustokakku? Kyllä! Perinteisesti juustokakku mielletään makeaksi herkuksi, mutta se taipuu näppärästi myös suolaiseksi versioksi. Tämä Italian antipastojen makuihin viittaava kakku valmistuu vaivattomasti ja sitä on helppo tuunata monenlaiseksi. Päälle voi kinkun sijaan asetella suomalaisittain poroleikkelettä, karpaloita ja leipäjuustoa, tehdä kasvisversion käyttämällä tomaattia, artisokansydämiä, oliiveja ja timjamia tai tehdä siitä kalanystävän version käyttämällä kylmäsavustettua lohta tai katkarapuja. Oikeastaan kaikki, mitä juusto-, leikkele-, säilyke- ja kasvisosastolta löytyy, sopii tähän mainiosti ja ainakin minun mieleeni tästä tuli ensimmäisenä juurikin kaikki ihanat antipastot. 

pohja

150 g hapankorppuja

75 g voita sulatettuna

täyte

4 kananmunaa

200 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

200 g kermaviiliä tai ranskankermaa

150 g parmesaania raastettuna

mustapippuria myllystä

tarvittaessa ripaus merisuolaa myllystä

koristeluun

1 pkt parmankinkkua

miniluumutomaatteja

basilikaa

Murskaa hapankorput monitoimikoneen sekoitinterällä, sekoita joukkoon sulatettu voi. Pingota leivinpaperi 24 cm irtopohjavuoan pohjalle ja voitele vuoan reunat. Painele muruseos tasaisesti vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin kohmettumaan täytteen valmistamisen ajaksi.  Sekoita kulhossa munat, tuorejuusto, kermaviili ja raastettu parmesaani-juusto. Mausta seos mustapippurilla ja maistele, lisää tarvittaessa pieni ripaus suolaa. Kaada seos vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt, mutta pinta ei ole vielä ruskistunut. Laita paistamisen loppuvaiheessa tarvittaessa leivinpaperi vuoan päälle tummumisen estämiseksi. Jäähdytä juustokakku ennen vuoan reunuksen irroittamista, ettei kakku repeä. Koristele jäähtynyt kakku halkaistuilla ja ruusukkeiksi taitetuilla parmankinkkusiivuilla, halkaistuilla pikkutomaateilla ja tuoreilla yrteillä. Halutessasi pinnalle voit laittaa myös kylmäsavukalaa, poroleikkelettä tai erilaisia kauden kasviksia yrttien kanssa. Erityisesti kakun koristeluun sopivat kaikki pikkuherkut, joita käytetään myös tapaksina.

Parmesaani, parmankinkku, pikkutomaatit ja itsekasvatetut yrtit - nam!

Erittäin vahva suositus! Tykkäsin kovasti, joskin täytemassaan olisin voinut oikeasti ripauttaa lisäksi vähän suolaa, nyt tein ilman. Arvelin juustosta tulevan tarpeeksi suolaa, kun päälle tuli vielä parmankinkkua ja suunnitelmavaiheessa mukana olivat nimittäin vielä oliivit. Toteutusvaiheessa oliivit jäivät sitten pöydälle ja kuvat oli jo otettu, joten tällä mennään. Pientä potkua tuohon makuun saisi sillä, että sivelee hapankorppupohjan päälle hieman dijon-sinappia. Tämä oivallus nimittäin tuo mieleeni ihanan parsapiirakan, jota tein mm. toissakeväänä. Ostin heinäkuussa uuden pienen monitoimilaitteen keittiöön ja siinä on mukana cutteri, joten eipä ole tässä talossa ennen yhtä näppärästi menneet hapankorput murskaksi. Sen verran kovaa tavaraa! Ja samalla terällä vetelin parmesaaninkin pieneksi muruksi, niin vältyin tenniskyynärpäältä ja katkenneilta kynsiltä raastimen kanssa. Mutta makean kakun keksipohjan teen vanhalla hyväksi havaitulla tavalla: kattilassa perunasurvimella hakkaamalla. Jos jotain kehitettävää pitää etsiä, niin kakusta tuli kyllä vähän lättänä, koska optimikoko tuolle täytemäärälle on 24cm vuoka, mutta tällä hetkellä minulla on vain kaikkea isompaa ja pienempää. Joten se on taas lähdettävä ostamaan lisää kaapintäytettä. Sen jälkeen irtoreunavuokia löytyy talosta sen verran, että niillä tekisi kakkua varmaan 200 henkilölle.

Kuvakaappaus Karjalan Heilin näköislehdestä 8.8.2015

Tämä juttu on julkaistu 6.8. ilmestyneessä Heilissä ruokasivullani ja samalla tarinoin hieman antipastoista, tapaksista ja mezeistä.

Inkivääri-chilimarinoitu grillattu broileri

Itse marinoitu broilerinfile saa kauniin värin grillissä

Koska vältän kaupan marinadeja, on ihana keksiä omia erilaisia sekoituksia ja maustaa ruoat mieleisekseen, omiin aisteihin luottaen. Juhannuksena olin perheeni kanssa maalla ja pakkasin mukaani muutaman pussukan erilaisia mausteita ja maustekasveja, jonka jälkeen sekoittelin marinadeja niin broilerille kuin naudallekin. Mielestäni broilerille sopii hyvin vaalea ja hieman hedelmäinen marinadi, joten mausteeksi päätyivät niin inkivääri, sitruuna kuin kirpakka chilikin. Lihojen marinointi kannattaa yleensä aloittaa jo vuorokautta ennen ruoanlaittoa, mutta muutaman tunnin pikamarinoinnillakin pääsee pitkälle. Maustamisessa luotan peruskaavaan: happo, makeus, öljy ja mausteet. Tällä samalla kaavalla valmistan myös erilaiset salaatinkastikkeet sekä uunijuuresten makumaailmat. 

4 annosta

600 g broilerin rintafileitä

2 limen mehu

1 limen kuoret

2 rkl juoksevaa hunajaa

½ dl rypsiöljyä

2-4 cm tuoretta chiliä

2 cm tuoretta inkivääriä

2 tl merisuolaa myllystä

2 tl mustapippuria myllystä

Raasta limen kuori metalliseen kulhoon ja purista sen jälkeen limestä mehu joukkoon. Sekoita mukaan hunaja ja rypsiöljy pientä vispilää käyttäen. Leikkaa tuore chili viipaleiksi (poista halutessasi tuliset siemenet), kuori ja viipaloi inkivääri ja mausta seos mustapippurilla sekä suolalla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita, maku saa olla kirpeän vahva. Pyyhi rintafileet kuiviksi ja sekoita marinadin joukkoon. Kääntele hetki ja laita kylmään maustumaan yön yli. Ennen grillaamista pyyhi marinadi pois ja paista fileitä muutama minuutti per puoli, vältä turhaa kääntelyä. Tee fileen paksuimpaan kohtaan pieni viilto ja varmista, että lihasta tihkuva neste on kirkasta ja liha on kypsää. Laita fileet hetkeksi folion alle ja tarjoile mieluisten lisukkeiden kanssa. Kuvan broilerin kanssa tarjoilin cheddar-juustolla ryyditettyä vihersalaattia, kastikkeena vaalea balsamicosiirappi. Vaalea kastike on nopeasti sekoitettu, kun yhdistät kermaviiliin tuoretta ruohosipulia, suolaa, pippuria ja mahdollisesti pienen turauksen sinappia. Samaa kastiketta käytin myös grillatulle maissille, mutta sille voi laittaa tarjolle myös tuorejuustoa tai valkosipulivoita.

Makoisaa oli! Marinadi toimi oivasti ja kerkesi maustaa tarpeeksi muutamassa tunnissa broileria. Tarjoillessa rouhin pinnalle vielä hieman lisää suolaa ja pippuria tuomaan lisäpotkua. Tähän voisi lisätä myös valkosipulia, mutta jätin sen pois, sillä juhannuspyhinä grilliin päätyi myös nautaa, jonka marinadissa sitten ei valkosipulissa säästelty... Tuossa salaatissa on cheddaria, jota on aiemmin saanut vain tukusta kilon pakkauksissa. Nyt tuota ihanuutta on myynnissä myös muutamassa kaupungin ruokakaupan salaattibaarissa ja sitä voi täsmäostaa pieniä määriä kokkailua varten. Vaikka kyllähän se hieman katseita keräsi, kun latasin muovikippoon kauhatolkulla pelkkää juustoa... Ruoanlaitossa tarkoitus pyhittää keinot! Ainiin, nyt miulla on oma pieni grilli parvekkeella, löysin FB-kirpparin kautta sähkögrillin. Ei sillä kyllä hiili- tai kaasugrillin tasoa saavuta sitten millään, kun se ei lämpene tarpeeksi ja tuuliset olosuhteet vievät harakoille sitä vähääkin lämpöä, mutta kyllä sillä nyt yhden makkaran ja maissin on saanut kärvennettyä. Pitäisi varmaan viritellä jostain siihen tuulisuoja, jolloin lopputulos voisi olla hieman onnistuneempi. Mutta pääasia on se, että talosta löytyy ihan oma grilli!

Kuvakaappaus Karjalan Heilin verkkolehdestä

Tämä ruokaohje on julkaistu heinäkuun lopussa Heilin ruokasivulla 25.7..