Parsarisotto ja valkoviinibroileri

Keväinen parsarisotto on ihanaa valkoviinissä haudutetun broilerin kanssa

Kevään huomaa saapuneen viimeistään silloin, kun kaupasta löytyy kauniita vihreitä parsanippuja. Tässä keittiössä parsaa on kokkailtu aktiivisesti useampi vuosi, mutta huomasin että näitä reseptejä on aivan liian vähän täällä. Joten nyt on aika julkaista helppo ja hyvä risoton ohje, jossa on käytetty näitä kevään herkkuvarsia. Käytin risottoon puolen kilon nipusta vain puolet, joten lopusta tein pienen keiton. Lisäsin parsan kaveriksi vähän kesäsipulia, jauhoisen perunan, kasvislientä ja mausteita. Ja tietenkin pieni kermaloraus sopi keittoa pehmentämään. Sekin oli herkullista! Sellaisilla parsaherkuilla tässä talossa jatkettiin pääsiäisen tarjoiluita, kun lammaspaisti oli jo nautittu.

Parsarisotto

2 annosta

250 g vihreää parsaa

2-4 kesäsipulia varsineen

1 rkl voita paistamiseen

3 rkl voita kuullottamiseen

2 dl risottoriisiä

2 dl kuivaa valkoviiniä

n. 6 dl kanalientä

mustapippuria

n. 50 g parmesaania raastettuna

2 rkl voita kiillottamiseen

Valkoviinibroileri

2 annosta

2 broilerin rintafilettä

1 rkl voita paistamiseen

1 dl valkoviiniä

suolaa

mustapippuria

Ota parsanvarresta kiinni ja taita, niin puumainen tyviosa katkeaa ja parsa on huuhtelun jälkeen valmista käytettäväksi. Nuoria ohutkuorisia vihreitä parsoja on turha kuoria. Pilko parsat muutamaan osaan ja leikkaa kesäsipulit isohkoiksi siivuiksi. Paista kasvikset voinokareen kera paistinpannulla ja jätä odottamaan. Kiehauta kanaliemi. Kuumenna laaja kasari tai kattila ja kuullota risottoriisit voissa, riisit eivät saa ruskistua vaan muuttua läpikuultaviksi. Lisää pannulle valkoviini ja kiehauta riisi kuivaksi, alenna pannun lämpöä. Lisää kiehuvankuumaa kanalientä pieni kauhallinen kerrallaan riisin joukkoon, kun edellinen liemiannos on imeytynyt riisiin. Sekoita risottoa usein oikean lopputuloksen saamiseksi, kypsennä risottoriisi al denteksi ettei se muutu liian puuromaiseksi ja siinä säilyy pieni purutuntuma. Juuri ennen valmistumista lisää risottoon paistetut parsat ja sipulit mukaan lämpenemään, mausta risotto mustapippurilla. Viimeistele risotto runsaalla raastetulla parmesaanilla ja voinokareella. Risoton kuuluu jäädä valuvan pehmeäksi, joten lisää tarvittaessa vielä tilkkanen lientä. Tarjoile parsarisotto välittömästi, ettei se jämäköidy liikaa. Parsarisotto maistuu ihanalta sellaisenaan, mutta halutessaan ateriaa voi tukevoittaa mehevällä broilerilla. Leikkaa broilerinfileet auki perhosfileiksi paista ne voinokareen kanssa pannulla kauniin ruskeiksi. Lisää pannulle valkoviiniä ja hauduta broileri kypsäksi kannen alla. Mausta fileet mustapippurilla ja suolalla. Mikäli neste haihtuu kokonaan, voit lisätä viiniä tai kanalientä pannulle. Pidä fileet lämpimänä tarjoilua varten. Kasaa lautaselle keko risottoa ja asettele broilerit annoksille, koristele annos kesäsipulin varrella tai yrteillä.

Kylläpä oli maukasta ja minun suuhuni sopivaa! Parsan hento ja herkullinen maku pääsee hyvin esiin, kun annoksen muutkin raaka-aineet ovat hillittyjä. Sen takia en laittanut esimerkiksi lempiyrttiäni timjamia kuin koristeeksi annokseen, että parsa saa olla annoksessa pääosassa. Tuo broilerin kypsennystapa on tullut jäädäkseen: tein ensimmäisen kerran broileria tällä tavalla kokatessani broileria kermaisessa ja tomaattisessa kastikkeessa ja siitä lähtien olen kypsentänyt broilerin juuri näin. Kannattaa kokeilla, niin saa lautaselleen ihanan mehevää broileria. 

Halutessaan valkoviinin voi korvata risotossa kana- tai kasvisliemellä ja tilkalla sitruunamehua, sillä pieni hapokkuus sopii raikastamaan kokonaisuutta. Broileriin käytetyn valkoviinin voi korvata millä tahansa nesteellä, kuten vichyllä tai omenatuoremehulla, sillä nesteen tarkoitus on säilyttää broilerin mehukkuus ja höyrystää broileri kypsäksi. Kiehuessaan viinin alkoholi haihtuu ja jättää vain makua, joten se sopii myös lapsille tarjottavaan ruokaan. Älä siis lisää viiniä enää juuri ennen tarjoilua!

Resepti on julkaistu myös Karjalan Heilissä 19.4.2015 ruokapalstallani.

Kinkkunapit

Helppo ja herkullinen kinkkutahna maistuu ruissipseistä tarjoiltuna

Teen usein - kaverinikin tämän ovat saaneet kokea - helppoa ja nopeaa kinkkutahnaa tarjottavaksi ruissipseistä. Herkullinen täyte valmistuu hetkessä ja sen voi pursottaa tai lusikoida sipseille, crustadeille, palttoonappeihin tai se sopii myös tuulihattuihin, uuniperunalle tai ihan mihin vaan. Tätä on myös helppo varioida kaapista löytyvien ainesten mukaan. Ruissipsejäkin saa nykyään perinteisen lisäksi useaa eri maustettua versiota. Empiiristen tutkimusteni mukaisesti herkullisin on chilillä maustettu, sillä chiliaste ei ole kovin voimakas ja se käy hyvin kinkun kaveriksi. Näiden nappien maku on sour cream & onion. Kuva on muuten otettu uudella linssilläni, joka tuli hankittua muutama viikko sitten. Kyllä saa pienillä asioilla kuviin eloa, kun vertaa aiempiin perusputkella otettuihin kuviin! Eli seikkailut valokuvauksen maailmassa jatkuvat ja lisävinkkejä saa onneksi meidän työpaikan valokuvauskerhostakin. Ihan huippua!

300 g saunapalvikinkkua

300 g Philadelphia-tuorejuustoa

ruohosipulia (basilikaa, persiljaa, timjamia)

merisuolaa

mustapippuria

½ pss ruissipsejä

yrttejä koristeluun

Hienonna kinkku hyvin pieneksi rouheeksi ja sekoita se notkistettuun tuorejuustoon, tarvittaessa tahnaa voi käyttötarpeen mukaan löysyttää vaikkapa ranskankermalla. Silppua puolisen punttia mieleistäsi yrttiä ja sekoita tahnan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja anna makuuntua jääkaapissa. Lusikoi tahna (tyllalla varustettuun) pursotinpussiin ja pidä jääkaapissa tarjoiluun saakka. Pursota napeille täytettä ja koristele yrteillä. Napit kestävät hetken lötkistymättä ennen tarjoilua ja tarvittaessa ylijäämän (minkä????!!!!) voi säilyttää jääkaapissa. Sopii erityisen hyvin kuohuviinin kanssa tarjottavaksi pienenä suupalana ennen illallista. Nautitaan hyvässä seurassa.

Tämä on kyllä meikäläisen bravuuri ja klassikko! Näitä nappeja tulee tehtyä suunnilleen joka kerta ennen meidän kaveriporukan illallisia ja tein kasvistäytteisiä nappeja tarjolle synttäreillenikin maaliskuussa. Joskus laitan täytteeksi myös paprikaa tai suolakurkkua, joskus punasipulia, joskus jotain juustoakin. Käytännössä näihin tahnoihin ja täytteisiin voi upottaa ihan mitä vain sattuu olemaan saatavilla. Samoin kermaviiliä, turkkilaista jogurttia, ranskankermaa tai muuta vastaavaa voi upottaa täytteen joukkoon, mutta mielestäni paras syntyy juurikin pääsääntöisesti tuorejuustoa käyttämällä.

Turkkilaiset fetasikarit

Turkkilaiset fetasikarirullat

Joensuuhun avautui alkuvuodesta etninen ruokakauppa, Halal Market. Pienestä erikoispuodista saa mm. itämaisia mausteita, säilykkeitä, mehuja sekä myös halal-teurastettua lihaa. Kävin siellä toista kertaa ja mukaani tarttui mm. juustoja, taikinoita, säilyketahnoja ja appelsiininkukkavettä, granaattiomenasiirappia ja mausteita. Ostin myös karitsanjauhelihaa pienen paketin, mutta iso edullinen fetajuustotölkki jäi tälläkin kertaa odottamaan isompaa ruokavieraiden määrää. Onnekseni mukanani ruokaretkellä oli pari työkaveria ja toinen heistä toimi meille tulkkina. Ja sepäs olikin hauskaa! Tutkimme hyllyjen valikoimia innokkaasti varmasti reilut puoli tuntia, vaikka pinta-alaa kaupalla ei ihan älyttömästi ole. Niinpä saimme paljon tietoutta siitä, mitä eri purnukat sisältävät ja kuinka tuotteita voi käyttää. Suurin ahaa-elämys syntyi pakastealtaalla, sillä siellä oli filotaikinan lisäksi myynnissä yufkaa. Yufka on ystäväni mukaan parempaa kuin filo, sillä se ei ole niin sitkeää. Niinpä ostin yufkaa paketillisen ja sain vielä samana iltana to do -ohjeet kuvien kera. Eli kiitos vaan hauskasta reseptistä! Tätä teen varmasti toistekin ja kieltämättä mielessäni pyörii jo monta muuta uutta ideaa kyseistä taikinaa hyödyntäen.

n. 25 kpl

1 pkt (360 g) yufka-taikinaa

400 g fetajuustoa

2 kananmunaa

2 dl persiljaa hienonnettuna

vettä taikinan liimaamiseen

auringonkukka- tai rypsiöljyä kypsentämiseen

Ota taikinapaketti sulamaan huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen leipomista. Hienonna fetajuusto haarukalla kulhossa ja sekoita joukkoon kananmunat sekä hienoksi silputtu persilja. Avaa taikinapaketti ja laita yksi taikinalevy kerrallaan työpöydälle. Pidä muut levyt hyvin suojattuna vaikkapa muovin tai leivinliinan alla kuivumisen estämiseksi. Kuivahtaneet ohuet taikina-arkit murtuvat helposti. Laita taikinan leveään päähän pieni määrä, noin vajaa ruokalusikallinen, fetatäytettä pitkittäin kapeaksi vanaksi. Voit laittaa täytteen myös pursotinpussiin ja pursottaa pyöreällä tyllalla täytettä levylle. Taita leveät sivureunat taikinan keskustaa kohti, että saat käärittyä päät siististi paketiksi. Pyöritä taikina ohueksi rullaksi, kostuta taikinan terävä kärki kunnolla vedellä liimaten (käytä apuna pullasutia) ja taputtele taikinakäärö umpeen. Tee samoin kaikille taikinalevyille. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä ja lorauta siihen reilun sentin kerros mietoa öljyä. Paista muutama rulla kerrallaan ruskeatäplikkääksi, paistoon menee yllättävän vähän aikaa. Käännä rullat, kun ne ovat saaneet väriä. Varaa viereen kansi, sillä kuuma öljy voi roiskua. Kasaa paistetut sikarit keoksi lautaselle ja tarjoa ne hieman jäähtyneenä.

Nam! Sikarirullat olivat ihania lämpimänä ja koska niitä tuli hyvin paljon, ne säilyivät näppärästi jääkaapissa seuraavaa tarjoilukertaa varten. Rullia voi lämmittää uudelleen uunissa tai mikrossa, mutta maistuivat ne ihan suoraan jääkaapistakin otettuna. Omaan keittiööni parasta olisikin, jos paketista saisi näppärästi otettua puolet tai kolmasosan käyttöön yhdellä kertaa ja muut voisi laittaa takaisin pakastimeen. Nyt se ei ollut mahdollista, sillä tietysti kerkesin sulattaa kaikki taikina-arkit kerralla. En ole ihan varma, minkä kanssa nämä rullat tulisi nauttia tai tarjoilla, mutta uskoisin niiden sopivan hyvin vaikkapa illanistujaisiin, meze-pöytään tai raikkaan salaatin kaveriksi. Tein sen virheen, että laitoin ensimmäisiin rulliin liikaa täytettä ja lopuille taikinoille piti säveltää lisää täytettä. Oikeasti taikinan sisään kääritään hyvin vähän täytettä, tämän aion muistaa jatkossa. Laitoin muutaman rullan sisään pehmeää vuohenjuustoa + basilikaa, osaan mozzarellaraastetta ja basilikaa, joihinkin sipulituorejuustoa jne. Hyviä tuli niistäkin, mutta mielestäni tuo feta-persilja oli kuitenkin ehdottomasti parhaimman makuista. Fetassa ja persiljassa oli tarpeeksi luonnetta miedon taikinan pariksi. Taikina sopii suolattomana varmasti hyvin myös makeaan leivontaan ja miksei sisään voisi kääräistä kestohitti Nutellaa, pähkinöitä tai muuta vastaavaa.

Ohuen ohut taikina käärittynä ja sisälle kätkeytyy fetajuustoa yrttien kera

Yllä olevassa kuvassa ovat pyöritellyt sikarirullat ennen paistamista. Kuten kuvasta huomaa, taikina on todellakin hyvin ohutta ja herkkää. Taikinalevyt tulee suojata kuivumiselta käsittelyn aikana, joten massiivisena sarjatyönä näitä ei voi tehdä. Tuttu juttu karjalanpiirakoista! Sitten terävä pää kannattaa liimata kunnolla vedellä kiinni, ettei rulla lähde avautumaan paistamisen aikana. Mikäli pannulla käryyttäminen kammottaa, voi nämä sikarit paistaa hyvin myös uunissa, kannattaa voidella ne ensin kananmunalla kauniin paistopinnan saamiseksi. 

Yufkaa myydään mm. tällaisessa pakkauksessa pakastealtaassa

Tuommoinen paketti sieltä pakastealtaasta löytyi. Taikinassa oli mielestäni pelkästään vehnäjauhoja ja vettä, suolaa siinä ei ainakaan ollut. Hintaa riittoisalla paketilla oli täällä alle neljä euroa, joten ei paha. Nämä rullat ovat kuulemma hyvin suosittuja Turkissa ja ystäväni perheessä näitä on totuttu syömään ja nyt niitä on mahdollista tehdä myös täällä kaukana etelän helteistä. 

Karjalan Heili 4.4.2015

Resepti on julkaistu myös pääsiäislauantain Heilissä. Ohessa kuvakaappaus Heilin verkkolehdestä. Mitäs toiveita teillä olisi lukea lehdestä? Kesän juhlien lähestyessä varmaankin on tulossa erilaisia juhlatarjoiluja, mutta mieluusti tekisin juttuja aiheista, jotka kiinnostavat lukijoitakin :)

Helppo kinuskitorttu

Kinuskitorttu valmistuu nopeasti

Jostain netistä bongasin aikanaan helpon reseptin, johon käytetään kondensoitua, karamellisoitua maitoa. Kaikista hauskinta tässä reseptissä on se, että se lopputulos muistuttaa ihan juustokakkua sisältämättä sitä lainkaan. Eli varsin näppärä huijaus, joka valmistuu ilman suurempaa tuskaa. Kakun kanssa kannattaa tarjoilla jotain marjaa, joka raikastaa makua. Minä nakkasin kaveriksi mustikoita pakastimesta, mutta vadelma olisi vieläkin parempi maultaan, ainakin minun mielestäni.

20 cm irtopohjavuokaan

150 g kaurakeksejä

75 g voita sulatettuna

1 dl vaniljakreemijauhetta

3 dl kylmää vettä

3 kananmunaa

1 prk karamellisoitua maitotiivistettä

Murskaa keksit hienoksi ja sekoita voisulan kanssa. Painele seos irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin kohmettumaan. Vatkaa vaniljakreemijauhe veden kanssa kreemiksi sähkövatkaimella noin viiden minuutin ajan. Sekoita joukkoon kananmunat sekä karamellisoitu maito. Kaada täyte vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa tunnin ajan (laita päälle leivinpaperi, jos pinta uhkaa tummua liikaa). Sammuta uuni ja anna tortun olla uunissa vielä vähintään puolisen tuntia. Anna tortun jäähtyä ja irrota vuoasta kakkuvadille. Koristele torttu marjoilla juuri ennen tarjoilua.

Namnam! Vaikka tämä on aika makeaa, on se silti niin ihanaa herkkua. Tein tämän pieneen vuokaan, kovin isoa tästä ei siis tule. Mikäli käytät isoa 26-28cm irtopohjavuokaa, kannattaa resepti tuplata. Maitotiiveisteitä myydään yleensä säilykehyllyssä kookosmaitojen vieressä. Mikäli sieltä ei löydy, niin kannattaa kurkata leivontahyllyyn. Minun tutkimusteni mukaan näitä erilaisia maitotiivisteitä (kondensoitu, karemellisoitu, suklainen) myydään jo ihan pienemmissäkin ruokakaupoissa, kun muutamia vuosia sitten niitä ei löytänyt kuin erikoiskaupoista tai kaikkein isoimmasta kaupungin kaupasta. Ihan ensimmäiset maitotiivisteeni olen tuonut matkalaukussa reissuiltani, joten tämä muutos on otettu ihan ilolla vastaan :)

Reseptissä on käytetty keskimmäistä tuotetta