Hyvää uutta vuotta!

Tähtisadetikkutaidetta

Kiitos kuluneesta vuodesta ja loistokasta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille! :)

Terveisin Hanna

Omenahyve

Omenahyve ja vaniljajäätelöä

Syksyisin tulee valmistettua omenahyvettä, ihan samalla tavalla kuin vanhemmat valmistivat meidän lasten ollessa pieniä. Omppuja sain vanhempien pihassa kasvavista vanhoista puista ja vieläkin vanhemmista mummolan puista, mutta voi niitä tehdä tietysti ympäri vuoden kaupan ompuistakin. Omenahyve on parasta jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa tarjoiltuna.

2 annosta

6 pientä omenaa

2 rkl sitruunamehua

75 g voita

½ dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 tl kanelia

½ dl rusinoita

Viipaloi omenat kuorineen pieneen uunivuokaan, pirskottele päälle tilkka sitrusmehua tummumisen estämiseksi. Kiehauta kattilassa voi ja lisää joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet, sekoita tasaiseksi. Mausta seos kanelilla ja lisää mukaan rusinat. Ripottele kauraseos omenoiden päälle. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes omenat ovat kypsyneet ja kauratosca on saanut hieman väriä. Tarjoile lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Omenahyve on lapsuusherkkua, joka maistuu näin aikuisenakin hyvältä. Parhaiten tähän mielestäni käyvät hapokkaat omenat, niin lopputuloksessa on enemmän luonnetta. Meillä tämä on ollut aina omenahyvettä, mutta ilmeisesti tämä tunnetaan useilla eri nimillä. Millä nimellä sinä tunnet tämän herkun?

Feta-tomaattipiirakka

Feta-tomaattipiiras

Suolaiset piirakat ovat helppoja sekä nopeita valmistaa, samalla niihin saa upotettua kaapeista kaikki ruoanjämät. Tähän piirakkaan laitoin kaikki jääkaapista löytyneet tomaatit ja juustot. Lopputulos oli enemmän kuin herkullinen! Millainen on sinun suosikkipiirakkasi?

pohjataikina

150 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

1 valkosipulinkynsi raastettuna

150 g fetajuustoa

kourallinen tuoretta basilikaa ja timjamia hienonnettuna

suolaa 

mustapippuria

pinnalle

4 tomaattia

50 g fetajuustoa

mustapippuria

rucolaa koristeluun

Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot ja ripaus suolaa. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina tasaisesti piirakkavuokaan ja pistele taikina haarukalla. Esipaista taikinapohjaa 12 minuuttia 225-asteisessa uunissa. Valmista sillä välin täyte. Vispaa täytteen aineet kulhossa sekaisin, maista täytettä ja mausta tarvittaessa lisää - ota huomioon, että fetajuusto on suolaista. Kaada täyte vuokaan esipaistetun pohjan päälle. Viipaloi tomaatit, voit käyttää myös kirsikkatomaatteja jne. Asettele tomaatit täytteen päälle kauniisti ja murusta päälle loput fetajuustosta. Rouhi pinnalle mustapippuria ja paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut hieman väriä. Tarjoile piiras hieman jäähtyneenä, asettele päälle keko rucolaa koristeeksi.

Tämä oli herkkua! Suolaiset piirakat ovat miun suosikkileipomukseni, sillä niihin tosiaan saa käytettyä kaiken mahdollisen kaapeista. Tässäkin on pohjassa ruisjauhopussin jämät, täytteeseen upposi loput munat ja kermaviilit, kirsikkatomaattipurkkien loput ja liikaa pehmenneet tomaatit. Ruokaisuutta piirakkaan saa lisäämällä täytteeseen vaikkapa metwurstia, kalkkunaleikettä tai palvikinkkua. Koska tämänkin kokkaamisesta on jo jonkun aikaa, niin saattaapa olla että laitoin muutaman siivun metwurstia tähän. Silloin suolaa ei tarvitse lisätä enää yhtään.

Feta-tomaattipiirakan kaverina maistui raikas salaatti

Nautiskelin valmistamaan i piirakkaa raikkaan salaatin kanssa. Salaatissa oli rucolaa, hunajamelonia, leipäjuustoa, cashew-pähkinöitä, sipulia, oliiviöljyä ja limenmehua sekä ripaus pippuria. Tämäkin koostui kaikista jämistä ja maku oli ihana! Pähkinöitä on mukava laittaa tuomaan rousketta, hedelmät taas tuovat pientä makeutta. Yksinkertaiset asiat ovat parhaita!

Paahdetut punajuuret ja vuohenjuustokreemi

Paahdetut punajuuret

Joka syksy minulle tulee hirmuinen himo punajuuriin ja vuohenjuustoon, sekä yhdessä että erikseen. Isänpäivänä ratkaisin mielitekoni tarjoamalla routapaistin lisukkeena suurta herkkuani, eli uunipaahdettuja punajuuria. Punajuurten kaveriksi tein nopean kreemin vuohenjuustosta, joka tasapainotti makua hirmuisen hyvin. Tuollaisenaan tarjottuna ruoka kävisi mainiosti myös alkupalaksi illallisella! Punajuuria kannattaa valmistaa kerralla kunnon satsi, sillä ne hupenevat hetkessä. Joko sinä olet hullaantunut punajuuresta? :)

4 annosta

punajuuret

1 kg punajuuria

2 rkl rypsiöljyä

2 rkl balsamicoa

1 rkl fariinisokeria/hunajaa

suolaa

mustapippuria

rosmariinia

vuohenjuustokreemi

½ dl kuohukermaa

150 g vuohenjuustolevitettä (Soignon)

suolaa

mustapippuria

Kuori punajuuret ja lohko ne 4-6 osaan, koosta riippuen. Lorauta punajuurilohkoille öljyä ja balsamicoa, ripottele pinnalle sokeri sekä muut mausteet. Sekoita hyvin sekaisin. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes punajuuret ovat kypsiä eli n. 45 minuuttia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää. Tee hieman ennen tarjoilua kreemi. Vatkaa kerma vaahdoksi pienessä kulhossa ja sekoita joukkoon vuohenjuusto, mausta kreemi ripauksella suolaa ja pippuria. Anna tekeytyä jääkaapissa tarjoiluun asti. Annostele kreemiä punajuurten päälle ja koristele yrteillä, tarjoile välittömästi.

Ihanaa! Tykkään punajuuren omasta makeudesta ja balsamicon tuomasta hapokkuudesta, voisin syödä vaikka koko loppuelämäni paahdettuja punajuuria! Vuohenjuustoreemi oli mukava lisä, löysin työpaikkani alakerrassa olevasta kaupasta tuota ihanaa levittyvää vuohenjuustoa ja sovelsin lisukkeen parissa sekunnissa. Juusto oli kyllä sinänsä aika pehmeää jo muutenkin, joten välttämättä kermanotkistus ei ole edes tarpeen. Mutta minä tykkäsin tuosta vaahtomaisen valuvasta rakenteesta ja samalla vuohenjuuston maku laimeni hieman, joten kreemi maistui kaikille. Kyseistä juustoa onkin tullut jo ostettua useaan otteeseen, niin ihanaa se on. Huom: tämä sopii mainiosti tarjolle joulupöytäänkin!

Kaalilaatikko

Kaalilaatikko ja puolukkahillo

Pidän kaalilaatikosta, mutta sitä tulee kokkailtua aivan liian harvoin! Tämäkin kaalilaatikko on tehty jo syksyllä, silloin kun kaalisato oli juuri korjattua ja kaalin hinta alhaisimmillaan. Käytin keräkaalin sijaan vinkeän näköistä suippokaalia, joka oli sopivan pieni tarkoituksiini. Keitin kaalilaatikon kaveriksi vielä pienen satsin puolukkahilloa, mutta kaveriksi sopii mainiosti niin puolukkasurvos, karpalo- tai mustaherukkahillokin.

6 annosta 

600 g suippokaali

250 g naudan paistijauhelihaa

2 sipulia

1 dl puuroriisiä

2 lihaliemikuutiota

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

2 rkl meiramia

siirappia

voinokareita

Silppua kaali hienoksi silpuksi ja keitä se läpikuultavaksi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Keitä toisessa kattilassa riisi lihaliemellä maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan, lisää pannulle kuullottumaan myös hienoksi silputut sipulit. Mausta jauhelihaseos reilusti suolalla, pippurilla ja meiramilla. Yhdistä vuoassa valutettu kaali ja riisi, jauhelihaseos ja kerma, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Valuta päälle ohuita siirappiraitoja ja lisää pinnalle muutama voinokare. Paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes kaalilaatikko on saanut kauniin värin. Tarjoile lisukkeena puolukkahilloa.

Kaalilaatikko on kyllä niin hyvää! Tätä tulee tehtyä vain kerran-kaksi vuoteen, sillä tuota tulee niin paljon, että pakastimeenkin riittää jemmattavaksi muutama annos. Pidän pehmeästä ja kermaisesta kaalilaatikosta, eikä kaalilaatikkooni kuulu porkkana. Riisin toki voi korvata ohrahelmillä, jolloin ruoka on vielä juurevampaa. Seuraavan kerran pitääkin tehdä kaalilaatikko soijarouheesta! Eroa tuskin huomaisi... Puolukkahillo syntyi muutamassa minuutissa: kippasin pieneen kattilaan pakastimesta puolukoita, tilkan vettä ja humauksen hillosokeria, keittelin muutaman minuutin ja purkitin. 

Joulukinkku

Joulukinkku

Meillä tykätään ylikypsästä joulukinkusta, joten kinkku saa muhia pitkään uunissa matalassa lämmössä ja kypsä kinkku saa ylleen hunnun omatekoisesta Jallusinapista sekä korppujauhoista. Yleensä laitamme 23. päivä iltayöstä kinkun uuniin ja paistamme kinkkua aattoaamuun saakka. Kaikkein parasta on ottaa siivu kinkusta juuri uunista tultua ja jättää sen jälkeen kinkku muhimaan kääreen alle tarjoiluun asti. 

5-7 kg luullinen joulukinkku

paistopussi

sinappia

korppujauhoja

(kokonaisia neilikoita)

Sulata jäistä kinkkua muutama päivä jääkaapissa tai kylmiössä. Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen, kun kinkun sisälämpötila on 10 astetta (ota kinkku muutamaksi tunniksi huoneenlämpöön). Laita kinkku isoon paistopussiin ja sulje pussi, tökkää paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan pussin ulkopuolelta - älä tökkää piikkiä luuhun saakka. Paista kinkkua n. 12 tuntia tai enemmän, ylikypsän kinkun sisälämpötila on n. 90 astetta. Ota kinkku uunista, valuta paistopussista liemi siivilän läpi kattilaan ja jätä odottamaan. Kuori kinkun ympäriltä verkko ja leikkaa nahka sekä suurin osa rasvasta pois. Sivele kinkku runsaalla sinapilla, ripottele pinnalle korppujauhoja ja halutessasi koristele pinta kokonaisilla neilikoilla. Kuorruta kinkkua 200-asteisessa uunissa, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Peitä kinkku foliolla ja kääri se pyyhkeeseen, anna hautua tarjoiluun asti peitettynä. Leikkaa kinkusta tarjolle ohuita siivuja ja pidä muuten kinkku koko ajan kylmässä, ettei se mene pahaksi. Tee kinkun paistoliemestä kastike juuri ennen tarjoilua.

Kinkku on joulupöydän kunkku! Isän kanssa paistetaan kinkku perinteisesti yhdessä ja isä käy yölläkin taskulampun kanssa katsomassa kinkun kypsymistä. Minun vastuullani on sitten tehdä kinkun paistoliemestä kastike. Kastikkeeseen laitan yleensä sinappia, hunajaa, lorauksen konjakkia tai pari lusikallista omenasosetta, mustapippuria ja muita mausteita tarpeen mukaan sekä tietenkin kermaa. Kastike saa olla sen verran paksua, että se pysyy hyvin kinkkusiivun päällä, eikä jää lainehtimaan lautaselle. Karjalanpiirakat muuten maistuvat taivaalliselta kinkkukastikeessa uitettuna... Ja tietenkin kinkku vaatii kunnon sinappia kaverikseen, sinappia olenkin keitellyt useita vuosia lahjoiksi ja joulupöytään nostettavaksi. Suurinta herkkua on tuolla ylempänä linkittämäni jallusinappi, mutta muitakin onnistuneita variaatioita olen sinapista tehnyt. Sinappi kannattaa tehdä viimeistään silloin, kun pakastekinkun ottaa sulamaan jääkaappiin.

Imelletty perunalaatikko

Imelletty perunalaatikko

Ensimmäistä kertaa tein itse imellettyä perunalaatikkoa vuonna 2007, jolta tämä kuvakin on peräisin. Mikäli löydän paremman kuvan, vaihdan sen tilalle. Tänä vuonna suunnitelmissani ei aikataulusyistä ole tehdä itse imellettyä perunalaatikkoa, sillä se on aika suuritöistä verrattuna siihen, että sitä syö allekirjoittanut jouluna kaksi ruokalusikallista ja äiti vähän enemmän. Muuten se ei oikein ole saavuttanut suosiota meidän joulupöydässä, tosin eipä se taida perinteistä karjalaista ruokaa ollakaan. Taitaa imelletyn perunalaatikon juuret olla Hämeessä, jossa muutenkin tupataan syömään makeampaa ruokaa, kuin täällä kaukana idässä. Joka tapauksessa, imellytys on hauskaa puuhaa ja lopputulos on ihanaa  herkkua, joka hakkaa kaupan valmislaatikot mennen tullen! Kannattaa ehdottomasti kokeilla :)

1 kg kuorellisia, kiinteitä tärkkelyspitoisia perunoita

vettä

½ dl vehnäjauhoja

Ensimmäisenä päivänä keitä perunat kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori perunat kuumina (käytä keittiöhanskoja, ettei näpit pala) ja survo ne perunasurvimella muussiksi. Kun muusi on kädenlämpöistä, ripottele pinnalle vehnäjauhot ja sekoita ne varovasti perunamassaan. Jätä vuoka imeltymään huoneenlämpöön yön yli, peitä vuoka liinalla. Voit kevyesti sekoittaa perunamassaa imeltymisen aikana, mutta se ei ole pakollista. Pikaimellytystä voi kokeilla uunissa 50 asteessa muutaman tunnin ajan. 

5 dl täysmaitoa

50-100 g voita sulatettuna

suolaa

muskottipähkinää

(loraus siirappia)

Lisää imeltyneeseen perunaseokseen voisulaa ja maitoa niin paljon, että saat aikaiseksi löysähkön vellin. Mausta seos reilulla suolalla ja ripauksella muskottipähkinää, halutessasi vahvasti imelän lopputuloksen, voit lorauttaa joukkoon vähän tummaa siirappia. Kaada perunalaatikko vuokiin, jätä reilusti kuohumisvaraa (n. 1/3 vuoasta vajaaksi) ja paista vuokia 150-asteisessa uunissa 2-3 tuntia, eli kunnes laatikot ovat kypsyneet kunnolla ja saaneet kauniin värin. 

Ihanaa! Perunalaatikko on kyllä hyvää, pitäähän sitä joulupöydässä kuitenkin olla muiden laatikoiden ja kinkun seurana. Väri valmiissa laatikossa on yllättävän tumma, joskin tuo kuva vääristää entisestään oranssimmaksi. Ruokaa ei kannata valmistaa alusta loppuun samassa astiassa, tai muuten joulupöydässä on rumaksi palaneet reunat vuoassa. Sen minä ainakin olen näiden vuosien aikana oppinut :) Perunalaatikon voi myös pakastaa ja nopean elvytyksen sille tekee vuolemalla muutamia voinokareita päälle ja tarvittaessa lorauttamalla pienen tilkan kermaa ennen uunikuumennusta.

Porkkanalaatikko

Porkkanalaatikko

Porkkanalaatikko kuuluu ehdottomasti joulupöytään lanttulaatikon kumppaniksi! Tykkään mausteisesta, pehmeästä ja pinnalta rapeasta porkkanalaatikosta. Tässä annan itseni oikaista hieman, eli käytän kaupan valmista porkkanasosetta. Ohjeella tulee sopivan pieni annos meidän joulupöytäämme, eli juhannukseen asti ei tarvitse laatikoida syödä. Porkkanalaatikko kestää hyvin myös pakastamisen, joten laatikot voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi ennen joulua. Pikaelvytyksen saa pakastetuille (ja jääkaapitetuillekin) laatikoille muutamalla voinokareella ja pienellä kermalorauksella.

3 x 0,5l vuokaa

500 g kypsää porkkanasosetta

2 dl puuroriisiä

2 dl vettä

7 dl täysmaitoa

2 kananmunaa

suolaa

valkopippuria

muskottipähkinää

loraus siirappia

pinnalle korppujauhoja ja voinokareita

Huuhtele riisit ja kiehauta ne kattilassa veden kanssa. Kun vesi on imeytynyt riiseihin, lisää maito ja keitä puuroksi miedolla lämmöllä. Mausta puuro suolalla. Kuori, paloittele ja keitä porkkanat kypsäksi, soseuta porkkanat tai käytä kaupan valmista porkkanasosetta. Lisää riisipuuroon porkkanasose, kananmunat ja mausteita, seoksessa saa olla reilusti makua. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Kaada porkkanalaatikko vuokiin, ripottele pinnalle korppujauhoa ja kuvioi pinta haarukalla painelemalla. Ripottele pinnalle voinokareita ja paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes laatikko on saanut kauniin värin. 

Herkkua! Laatikko saa jäädä melko löysäksi siinä vaiheessa, kun se laitetaan uuniin. Joten jos riisipuuro on hyvin kovaa, voi kokonaisuutta notkistaa lisäämällä maitoa tai kermaa. Kuvassa on tekemäni laatikko vuodelta 2009, joten kun löydän tai viimeistään jouluna saan paremman kuvan, vaihdan sellaisen tänne tilalle. Kaiken lisäksi tuo laatikko on vielä paistamaton, joten siitä puuttuu paras osuus, eli ihanan rapeat ja tummuneet reunat!

Lanttulaatikko

Lanttulaatikko

Jouluruoista oma ehdoton suosikkini on lanttulaatikko, ollut ihan lapsuudesta asti! Maalla oli mummon tekemää lanttulaatikkoa tarjolla ja sitä tulikin lusikoitua suurella mielihyvällä suuhun. Sitten kun aloin kiinnostua itse ruoasta, rupesin tekemään laatikotkin itse. Nykyään olen tullut sen verran mukavuudenhaluiseksi ja kiireiseksi, että käytän kaupasta saatavia valmiita juuressoseita laatikkojen pohjaksi. Näin vältyn entuudestaan tiukoissa aikatauluissa isolta kuorinta-, paloittelu ja keittelyoperaatiolta. Olen hukannut kaikki uudemmat lanttulaatikon kuvat, joten tämä otos on vuodelta 2009 - vaihdetaan viimeistään joulun jälkeen tuoreempaan!

2 x 0,85l vuokaa

1 kg kypsää lanttusosetta

2 dl kuohukermaa

1 dl korppujauhoja

2 kananmunaa

5 rkl tummaa siirappia (tai maun mukaan)

suolaa

maustepippuria

muskottipähkinää

pinnalle korppujauhoja ja voinokareita

Kuori, paloittele ja keitä kilon lanttu suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja soseuta se tai käytä kaupan valmista lanttusosetta. Sekoita korppujauhot kermaan ja sekoita turvottuaan lanttusoseen joukkoon. Lisää kananmunat ja sopivasti siirappia seokseen. Mausta hyvin, lanttusoseessa saa olla reilusti suolaa ja makua. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Kaada seos vuokiin, ripottele pinnalle korppujauhetta ja kuvioi lanttulaatikoiden pinta pienellä lusikalla. Annostele pieniä voinokareita koko komeuden päälle ja paista 175 asteessa kullanruskeaksi, eli noin tunnin ajan. Mikäli paistat laatikot hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja mahdollisesti pakastat ne, mehevöitä laatikko muutamalla voinokareella ja pienellä kermalorauksella, kuumenna uunissa. 

Herkullista! Tällä ohjeella teen aina lanttulaatikot, sillä tämä on sopivan pieni satsi meidän joulupöytään (5 henkilöä) eikä laatikoita tarvitse syödä juhannukseen asti itkua tuhertaen. Tykkään maustaa lanttulootan reilulla siirapilla ja maustepippuriakin saa olla runsaasti, mutta muskottipähkinän kanssa saa olla varoinen, ettei se rupea hallitsemaan liikaa makuja. Jännää, että muskottipähkinää ei tule käytettyä kuin joululaatikoissa... 

Joulutortut

Mureat joulutortut

Jo vuosikausia olen tehnyt tortut ystäväni Terhin blogin reseptillä. Tortuista tulee ihanan makuisia ja lehteviä, varsinkin jos jaksaa kaulata taikinan useampaan otteeseen kerroksittain. Ja taikina on jo paistamattakin maukasta, sillä se on "vanhan ajan taikina", vähän paremmista aineksista tehty kuin tavalliset voi- tai rahkavoitaikinat. Kieltämättä joulutorttujen maku muistuttaa mummolasta... Kun näitä torttuja on syönyt, maistuvat kaikki kaupan taikinat melko mauttomilta sen jälkeen. Onneksi taikina on helppo ja nopea valmistaa, eikä se säikähdä pakastustakaan. Joten kannattaa kokeilla itse! Olen tehnyt tästä taikinasta myös pasteijoita, joten taikina soveltuu hyvin myös suolaiseen leivontaan.

3 dl kuohukermaa

6½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g voita

1 rkl konjakkia (tai *Jaloviinaa)

mieleistä paistonkestävää marmeladia täytteeksi

kananmunaa voiteluun

tomusokeria koristeluun

Vaahdota kuohukerma. Nypi voi, leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon konjakki ja nostele joukkoon kermavaahto. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, vältä liikaa vaivaamista. Anna levätä jääkaapissa vähintään pari tuntia tai yön yli, voit myös pakastaa taikinan. Kaulitse taikina maksimissaan sentin paksuiseksi, leikkaa taikinapyörällä tasakokoisiksi neliöiksi ja siitä mieleiseksi tortuiksi, kuten tähtitortuiksi, enkeleiksi tai kukiksi. Täytä keskusta mieleisellä marmeladilla ja voitele tortut kananmunalla. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes tortut ovat saaneet hieman väriä. Sihtaa jäähtyneiden torttujen pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.

Ihania! Tortuista tulee todella mureita, eivätkä ne murustu kuten teolliset tortut. Meillä täytteeksi laitetaan yleensä vadelmamarmeladia tai jotain muuta hedelmä- tai marjamarmeladia, joskus sipaisen pohjalle tuorejuustoa, vaniljakreemiä tai maustettua rahkaa tuomaan mehevyyttä ja makua. Vuosikausia sitten tein Sanomalehti Karjalaisen joulunumeroon torttuja, jotka täytin tiramisurahkalla ja vattumarmeladilla, pursotin molemmat täytteet suorakaiteen mallisiksi torttuviinereiksi. Usein teen myös kukkakuvioisia torttuja, mutta siinä on sen verran monta työvaihetta tähtitorttuihin verrattuna, että helpommalla pääsee vanhaan tyyliin... 

Tortuista voi tehdä haluamansa kokoisia

Taikina on helppo kaulita levyksi, tarvitsee korkeintaan ripauksen estämään tarttumista. Minä tein aika pieniä torttuja, sillä mielestäni taikinaa ei saa olla liikaa verrattuna marmeladiin ja mikään ei ole niin ikävää, kuin kuiva torttu! Kaupan torttutaikinalevystä saa helposti kolme isoa torttua tai kahdeksan minitorttua. Kahdeksan minitorttua saa leikkaamalla isot neliöt vielä neljään osaan ja kolme torttua tulee, kun kaulitsee taikinaa pituussuunnassa ohuemmaksi ja pidemmäksi.

Tortut täytetään mieleisellä marmeladilla

Perinteiset tähtitortut ovat mielestäni ehkä niitä kaikkein kauneimpia torttuja. Ripsuttelin pullasudilla vielä kevyesti ylimääräiset jauhot pois torttujen pinnalta ennen täyttämistä. Meillä tortut täytetään yleensä vadelmamarmeladilla, sillä luumutortut ei oikein maistu oikein minulle ja muillekaan. Mutta joka joulun alla tulee syötyä vähintään yksi luumutorttukin, ihan vain perinteiden vuoksi :)

Piparkakut

Piparkakut eli piparit

Jouluna on tapana herkutella pipareilla ja mielestäni parhaat piparit paistuvat omatekoisesta taikinasta. Pipareita paistaesssa kodin täyttää huumaavan herkullinen tuoksu ja on ihana hämmentää tuoksuvaa piparitaikinaa kattilassa ennen leipomisurakkaa... En edes muista milloin olisin viimeksi kaupan taikinasta pipareita tehnyt, tämäkin resepti on kulkenut mukanani jo aika pitkään. Yleensä en kuorruta pipareita sen kummemmin, vaan niitä napostellaan sellaisenaan tai glögin tai herkuttelujuustojen kanssa. Kuitenkin vuonna 2009 pistin pystyyn koristelupajan ja kuorruttelimme pipareita koko perheen voimin - kuvakooste oli vanhassa blogissani ja nyt kuvat ovat jossain ulkoisilla kovalevyillä ja bittiavaruudessa... Lisään näitä kuvia, jahka ne joku päivä löydän :)

n. 800 g taikinaa

1 dl tummaa siirappia

1½ dl sokeria

125 g voita

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

½ tl neilikkaa

1 kananmuna

2 tl soodaa

5 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri, mausteet ja voi isohkossa kattilassa. Lisää jäähtyneeseen seokseen kananmuna ja vehnäjauho-ruokasoodaseos hyvin sekoittaen. Anna taikinan kovettua ja makuuntua jääkaapissa seuraavaan päivään, kääri taikina huolellisesti kelmuun tai muovipussiin. Kaulitse taikinasta ohut levy vehnäjauhojen avulla, ota haluamillasi piparimuoteilla kuvioita leivinpaperoidulle pellille. Paistaa 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Halutessasi voit kuorruttaa jäähtyneet piparit tomusokeri-vesitahnalla tai pikeerillä ja sokerihelmillä.  

Muffinsi-piparkakkumuotti tekee ihania pipareita!

Kiitos ystävälleni, jolta sain tuon yllä olevan ihanan muffinsi-piparimuotin! Näitä kohokuvioita taikinaan painaessa taikinan tulee olla aika paksua, että kuvio näkyy hyvin. Tavalliset piparit, vaikkapa nuo lumihiutale-muotilla otetut, saa olla makuuni ihan ohuen ohuita. Tykkään tehdä yleensä melko pieniä pipareita, niin sellaisia taikinasta saa väsättyä noin 100 kappaletta. Jos taas tekee "perinteisen kokoisia", niin taikina taitaa riittää noin 50 pipariin. Pitäisi varmaan testata joku kerta sitä Paraisten piparkakkujen kehuttua reseptiä ja vaaleita pipareita myös! Mutta saas nähdä, kerkeääkö tänä vuonna ollenkaan piparihommiin vai tuleeko pöytään kaupan piparit...

Aurapiparit

Yksi joulun ehdoton naposteluherkku on aurapiparit! Yleensä sinihomejuustoa sipaistaan paistetun piparkakun päälle, mutta mie käärin sen jo valmistusvaiheessa piparitaikinan sisään! Näin saadaan helposti nautittava herkku, eikä tarvitse pelätä, että juustosipru tipahtaa piparin päältä pois. Eli kaulitulle taikinalevylle ripotellaan runsaasti murennettua aurajuustoa, kääritään rullalle, leikataan siivuiksi ja paistetaan, kunnes kiekot saavat kauniin värin.

Pizzeria Roihu, Joensuu

Roihun herkullinen pizza: parmankinkkua, rucolaa, päärynää ja parmesaania. Kuva otettu kännykällä.

Joensuun keskustan lounaspaikat ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi viimeisen parin vuoden aikana ja syyskuun lopussa valinnanvara kasvoi entisestään, kun Pizzeria Roihu avasi ovensa Yläsatamakatu 9:ssä, työpaikkani viereisessä korttelissa. Pizza ei ollut pariin vuoteen kuulunut kuin pari kertaa valinnakseni, mutta Roihun avaamisen jälkeen olen syönyt pizzaa lounaaksi lähestulkoon viikottain. Ja hyvällä omallatunnolla! Roihun avasivat ystäväni Mika, Reeta ja Ville, joilla on vankka ja pitkä kokemus ravintola-alalta. Reeta toimii pizzerian ravintolapäällikkönä herrojen vastatessa yhtiön muiden toimipisteiden pyörittämisestä.

Näiden muutaman kuukauden aikana Roihu on kyllä lunastanut paikkansa Joensuun ravintolaskenessä, sillä ympärivuotisesti kaupungista ei tähän mennessä ole saanut pizzaa, joka on täytetty laadukkailla raaka-aineilla. Raaka-aineet ovatkin tämän pizzerian juttu: tomaattikastike on omatekoista ja sitä saa kolmessa eri vahvuusluokassa: mieto, tulinen ja extratulinen, täytevalikoimasta löytyy ihanaa niin ikään itsetehtyä paholaisenhilloa sekä talon omaa pestoa. Lisäksi listalta löytyy mm. hyvää parmankinkkua ja salamia, chorizoa, kylmäsavulohta, päärynää, riistarouhetta, vuohenjuustoa ja parmesaania. Lisäksi Roihussa on kausituotteita: marraskuussa herkuteltiin leipäjuustolla, joulukuussa pizzaan saa tuoretta mozzarellaa. Reetalta joensuulaisten makutottumuksia kysellessäni sain vahvistuksen aavistuksilleni: ravintolan suosituimmat pizzatäytteet ovat parmankinkku ja rucola, joita muuten löytyy noin 90% aina omastakin pizzastani. Myös gluteenittoman ja vegaanisen pizzanpurijan ei tarvitse Roihussa pettyä, sillä gluteenittoman pizzan tai vegaanisen juuston saa ihan samaan hintaan! Listalta saa valita mieleisensä täytteet: pizza kahdella täytteellä maksaa 7,5 euroa ja lisätäytteen saa 2e lisähintaan. Pizzojen hinta-laatusuhde on loistava, sillä hyvistä ja laadukkaista aineksista sekä hyvästä asiakaspalvelusta maksaa ilomielin. Ja ei hätää, vaikka seurueessa jollekin ei maistu pizza tai haluaa nauttia hieman kevyemmin, sillä pizzatäytteitä saa myös herkullisen salaatin (salaatti kahdella täytteellä 7,90e ja lisätäyte +2e) lisukkeeksi. Ystäväni ovat kehuneet salaatteja, itse en niitä ole vielä kerennyt testaamaan.

Koska olen jo kerennyt testailemaan useita eri vaihtoehtoja, niin listaanpa alle muutaman oman suosikkini:

- parmankinkku, päärynä, vuohenjuusto, rucola

- salami, paholaisenhillo, vuohenjuusto, rucola

- riistarouhe, punasipuli, smetana, rucola

Roihu on sisustettu upeasti! Kuva: Pizzeria Roihu

Roihu poikkeaa myös sisustuksellisesti muista kaupungin pizzerioista, sillä se näyttää oikealta ravintolalta ja on tunnelmaltaan sellainen, että siellä istuu mieluusti herkuttelemassa vaikka hieman pidempäänkin, ystävän kanssa samalla rupatellen. Sisustus noudattelee mustaa ja punaista linjaa, seinillä on raitatapettia ja ajatusmatkalle johdattelevia vanhoja ikkunanpokia. Ravintola on myös lapsiystävällinen, naperot otetaan huomioon palvelussa ja jälkkärijäätelönkin taitavat pienet ruokailijat saada. Roihussa on kokemukseni mukaan usein paljon ruokailijoita, joten olemmekin kavereideni kanssa naureskelleet, että laajennushan ravintolaan on tarpeen - tällä hetkellä paikan päällä mahtuu syömään 22 henkilöä. Onneksi Roihun pizzat saa myös noudettua mukaansa.

Roihun värimaailma on mustaa ja punaista, oikein kodikas! Kuva: Pizzeria Roihu

Keittiössä kuitenkin on jotain, mikä sai aikaan jo ennen ravintolan avaamista huomioita mediassakin: pizzataikina prässätään hirmuisen painavassa laitteessa lättänäksi ja samalla pohja esipaistuu hieman 160-asteisessa prässissä. Näin ollen pizzan saa eteensä hyvin nopeassa aikataulussa, sillä pizzojen paistoaika uunissa vähenee hitusen. Samalla tuo esipaistaminen helpottaa pizzan siirtämistä uuniin, kun pohja rapeutuu. Ja pizzat ovat ihanan rapsakoita! Koska pääasiassa oma ruokahuoltoni ajoittuu työpäivien aikana nopeaksi lounastamiseksi, on keittiön ripeä toiminta ehdottomasti plussaa - tosin kaiken varalta vielä soitan ja tilaan ruoat etukäteen, niin pääsee samantien saavuttuaan syömään. 

Näistä kaikista muodostuu sen verran hyvä paketti, että Roihu on valloittanut niin miun, ystävieni, työkavereideni kuin lukuisten muidenkin joensuulaisten sydämet. Pizza maistuu oikeasti maukkaille ja laadukkaille täytteille, pizzasta ei tipu rinnuksille rasvaa kuten puristekinkkupaikoissa ja palvelu on ystävällistä sekä nopeaa. 

Logon on suunnitellut Hexed Ink -tatuointistudiosta tunnettu taiteilija Heikki Kärnä. Kuva: Pizzeria Roihu

Pizzeria Roihu on avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 11-22, poikkeuksellisesti suljettu 24.-25.12.2014, mutta ovet avautuvat taas Tapaninpäivänä kello 15. Ravintolasta löytyy C-oikeudet, joten pizzansa saa nautiskeltua vaikkapa oluen kera. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan Roihun herkullisia pizzoja sekä salaatteja!

Pizzeria Roihu

Yläsatamakatu 9

80100 Joensuu

puh. 044 765 6790

Facebook-sivu: Pizzeria Roihu

Marinoidut herkkusienet

Marinoidut herkkusienet

Marinoidut herkkusienet ovat mainio lisä tapas-valikoimaan, salaatin joukkoon tai vaikkapa pikkujoulupöytään. Itse tykkään varsinkin pikkujouluihin viritellä tarjolle jotain uutta ja erilaista, mieluusti tekisin sen myös jouluaaton tarjoiluiden osalta. Joulupöytään kuuluu itseoikeutetusti sienisalaatti, mutta tässä on sille ehta haastaja tai kumppani! Voisipa sienisalaatinkin toki tehdä viljellyistä ruokasienistä. Herkkusieniä on lisäksi saatavilla helposti ympäri vuoden, niin niitä tuleekin käytettyä metsäsienten ohella paljon ruoanlaitossa. Herkkusienipiirakka on herkullista, samoin erilaisissa lihapadoissa sienet toimivat hyvin. Ja kypsentämättömänä herkkusienet ovat ihania vihersalaatin joukossa,

4 annosta

200 g Champ-herkkusieniä

½ dl balsamicoa

1 dl oliiviöljyä

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 valkosipulinkynsi 

1 tl kokonaisia rosépippureita

1 tl kokonaisia viherpippureita

1 tl kokonaisia mustapippureita

½ tl merisuolaa myllystä

2 cm pala mietoa punaista chiliä

1 dl hienonnettua persiljaa ja timjamia

Harjaa sieniveitsellä tai pyyhi paperilla herkkusienet puhtaiksi. Leikkaa sienet neljään osaan, raasta valkosipulinkynsi, hienonna chili pieneksi silpuksi ja hienonna yrtit. Vispaa kulhossa balsamico ja oliiviöljy emulsioksi, lisää joukkoon hunaja ja loput mausteet. Sekoita joukkoon herkkusienipalat sekä yrttisilppu. Anna sienten marinoitua jääkaapissa ennen tarjoilua vähintään puoli tuntia, mieluiten yön yli. Tarjolle aseteltaessa sienistä kannattaa poistaa ylimääräistä marinointilientä.

Ihanaa herkkua! Sienet kiinteytyvät ja maustuvat herkullisiksi marinadissa. Chili tuo pientä potkua ja hunaja tasapainottaa makua sekä etikkaisuutta. Tykkään laittaa marinadeihin pippurit kokonaisina, niin ne ovat myös nättejä tarjoillessa ja toisaalta luovuttavat makua sopivasti, samalla ne on tarpeen vaatiessa helppo nyppiä lautasen reunalle syödessä.

Sieniä, chiliä, hunajaa, yrttejä... Nam!

Siinäpä on aineksia, joista tein tämän herkkupalan. Horsmahunaja on muuten ystäväni tuottamaa lähiruokaa, oikein herkullista! Champ-sienet on sirkkalehtimerkillä varustettuja, eli puhtaasti kotimaisia ja laadukkaita. Merkillä varustettujen tuotteiden ostamisella tuetaan lisäksi kotimaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Myös käyttämissäni yrteissä oli sama logo! Sirkkalehtimerkki myös takaa ainoana merkkinä sen, että kyseinen tuote on 100% suomalainen. Kannattaa siis valita viisaasti kaupassa :)

Sirkkalehtimerkki kertoo 100% suomalaisuudesta

***

Yhteistyössä Blogirinki ja
Kauppapuutarhaliitto ry

Kurpitsapiirakka (Pumpkin pie)

Jenkkiherkku kurpitsapiirakka

Amerikkalainen keittiö on tunnettu herkullisesta kurpitsapiirakastaan, eli pumpkin piesta. Nyt tätä kyseistä herkkua on vihdoin kokeiltu Cebicin keittiössäkin! Innostuksen sain Marttojen kasvisruokakurssilta joku aika sitten, kun kokkailimme tätä yhdessä parini kanssa ja kuvaan päätynyt piiraspala on sitten ihan kotikeittiössä kokkailtu. Marttojen ruokakurssit on kyllä mahtavia, saa aina jotain uutta inspiraatiota kokkailuun - kuten tälläkin kertaa - ja pääsee kokkaamaan hyvässä porukassa ja hyvän ohjaajan opastuksessa. Tänä syksynä olen osallistunut kolmelle Marttojen kurssille (kasvisruoka, sushi ja leipäherkut) ja voin kyllä lämpimästi suositella toimintaa kaikille. Koska kurpitsapiirakka on maustettu jouluisin maustein, sopii se hyvin myös joulupöytään. Mie laitoin piirakan melkein kokonaisena pakastimeen ja todennäköisesti vien sitä perheelleni jouluksi.

1 piirakkavuoallinen

pohja
100 g kylmää voita
1½ rkl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
n. ½ dl jääkylmää vettä

täyte
2 kananmunaa
3 dl kypsää (myski)kurpitsasosetta
1 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
½ tl inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
ripaus suolaa
1 dl kuohukermaa

tarjoiluun
kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä
vaahterasiirappia

Nypi kuutioitu kylmä voi, sokeri ja vehnäjauhot, kunnes seos on murumaista. Lisää jääkylmää vettä, kunnes saat tasaisen taikinan (minulla ei mennyt kuin ihan pieni tilkkanen, ei koko määrä) ja vältä vaivaamasta taikinaa liikaa. Painele taikina piirakkavuokaan ja laita kovettumaan jääkaappiin hetkeksi. Sekoita kananmunat ja kurpitsasose, lisää joukkoon fariinisokeri, mausteet ja kerma. Kaada kovettuneelle pohjalle täyteseos ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Jäähdytä piirakka ja tarjoa sen kanssa kermavaahtoa tai jäätelöä. 

Kurpitsan käsittely

Kurpitsasose kannattaa valmistaa jo etukäteen, että se ehtii jäähtyä. Itse teen niin, että paloittelen ja kuorin tuoreen kurpitsan, laitan palat kattilaan ja kaadan päälle vettä niin, että palat peittyvät. Kurpitsaa keitetään kunnes se on kypsää ja soseutuu helposti. Itse muussasin kurpitsan perunasurvimella ja se oli ihan ok, mutta halutessaan voi ajaa tasaiseksi blenderillä tai sauvasekoittimella. Soseen pitää olla notkeaa, eli keitinlientä voi jättää hieman kurpitsan joukkoon. Sitten käytän osan suoraan ja loput pakastan pienissä annoksissa. Kolmisen desiä menee piirakkaan, desillä saa makua risottoon ja parilla keittoon. Käytän myös kurpitsasta siemenet, eli ne nypitään irti maltosta ja pestään siivilässä, kuivataan uunissa rapeaksi ja maustetaan suolalla sekä pippurilla. Käytän paahdettuja siemeniä salaattien ja keittojen koristeluun, sämpylöihin tuomaan rousketta tai napsin sellaisenaan. Ostan mieluiten myskikurpitsaa, sitä keilaa muistuttavaa kurpitsaa.

Herkullista! Kyllä jenkit osaa. Kurpitsa tuo hauskan koostumuksen piirakkaan, se on pehmeää mutta toisaalta siinä on hieman rakennetta, maku on viehkeän makea muttei äitelä. Mausteet tuovat mieleen joulun, joten joskus pitää kokeilla jättää mausteiden määrää pienemmäksi tai maustaa täyte pelkällä vaniljalla ja kanelilla. Marttakurssilla piiras tarjoiltiin kanelikerman kanssa, mutta mielestäni piirakka ei tarvitse enempää makua kylkeensä. Paitsi ehkä vaahterasiirappia... Kiitos Martoille ohjeesta!

Tapenade

Tapenade eli oliivitahna

Tapenade on herkullinen oliiveista tehtävä levite tai tahna, jota syödään esimerkiksi hyvän leivän päällä tai tarjotaan osana tapas-valikoimaa. Tapenade sopii mainiosti myös lihojen kuorruttamiseen tai täyttämiseen. Sen koostumus vaihtelee rakeisesta tasaiseen ja tanakasta löysään, itse päädyin tekemään oliiveista leikkuulaudalla karkeahkoa tahnaa, joka pysyy hyvin patonkisiivulla. Aloitin tekemään tahnaa morttelissa, mutta huomasin morttelini - taas kerran - soveltuvan ainoastaan pienten maustemäärien möyhentämiseen. Pitää siis hankkia isompi mortteli, jossa on helppo tehdä tahnat ja maustekastikkeet, kuten pestot. En nimittäin kehdannut kaivella kaapeista isoja sähkölaitteita ja tiskiäkin siitä olisi tullut.

4 annosta

100 g kalamata-oliiveja

2 rkl pieniä kapriksia

1 valkosipulinkynsi

1 rkl limemehua

oliiviöljyä

mustapippuria

Hienonna tai aja tasaiseksi massaksi oliivit, kaprikset ja valkosipulinkynsi. Lisää joukkoon sitrusmehua sekä oliiviöljyä, kunnes saat helposti levittyvän koostumuksen aikaiseksi. Mausta seos pippurilla ja anna maustua kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile lisänä hyvää rapeaa leipää.

Herkullista! Käytin GAEAn uusia pussiin pakattuja, oliiviöljyllä ja merisuolalla maustettuja oliiveja sekä notkistamiseen saman valmistajan Sparta-oliiviöljyä. Oliivit oli pakettu näppärään uutuuspakkaukseen, jonka ansiosta oliivit ei lillu liemessä tai paina liikaa kauppakassissa. Oliiveissa oli melko tanakka suola, joten tarvittaessa oliivit kyllä voi nopeasti huuhtaista ennen käyttöä (tai sitten flunssan kadottama makuaistini teki tepposet ja en maistanut kuin suolan). Sarjaan kuuluu myös sitruuna-basilikamarinoidut oliivit ja nyt ruokabloggareilta pyydettiin uusia ehdotuksia oliivien maustamiseen. Oma ehdotukseni on lempeä chili. Ehdotustani voit äänestää täällä Ruoka.fi-sivustolla. Äänestämällä voi voittaa välimerellisen tuotepaketin. 

***

Oliivit ja oliiviöljyn sponssasi
Ruoka.fi ja GAEA

Routapaisti

Routapaisti eli jääpaisti

Jäisenä paistettu ja sen jälkeen marinoitu liha on nimeltään routapaistia tai jääpaistia. Itse olen tottunut käyttämään nimeä routapaisti. Ruoanvalmistustapa on ikivanha, mutta aiheetta hieman unholaan jäänyt. Valmistus tulee aloittaa tarjoilua edeltävänä päivänä, sillä liha viihtyy hyvin matalassa uuninlämmössä jopa puoli vuorokautta ja sen jälkeen vielä marinointiliemen syleilyssä jääkaapissa toisen mokoman. Lihasta tulee suussasulavaa ja näyttävää, lisukkeeksi voi valmistaa mieleisiään juttuja, kuten vaikkapa uunipaahdettuja punajuuria. Minä valmistin tätä pari viikkoa sitten sunnuntaina, kun vietimme isänpäivää ja isäni syntymäpäivää. Samalla resepti lähtee viimeiseen Kotitila.fi:n reseptikilpailuun.

8 annosta

1,2 kg naudan (kulma)paistia pakastettuna

marinointiliemi

5 dl vettä

2 rkl härkäfondia

3,3 dl tummaa olutta

2 rkl balsamicoa

2 rkl juoksevaa hunajaa

2 laakerinlehteä

1 rkl mustapippureita

1 rkl viherpippureita

1 rkl rosepippureita

2 rosmariininoksaa

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

1-2 tl suolaa

kastike marinointiliemestä

redusoitu liemi

3 dl kuohukermaa

mustapippuria

suolaa

Laita jäinen liha uunivuokaan ja paistumaan uuniin 80 asteen lämpöön. Noin kahden-kolmen tunnin päästä liha on sulanut sen verran, että voit laittaa paistomittarin lihan paksuimpaan kohtaan. Paista lihaa, kunnes sisälämpö on 65 astetta (kuvassa) tai jos haluat hieman kypsempää, anna lihan paistua 70-asteiseksi. Minulla liha oli uunissa yhteensä 8 tuntia, joten varaa aikaa tarpeeksi paljon valmistamiseen. Laita marinointiliemen ainekset korkeaan kapeaan kattilaan ja kiehauta ainekset. Kun paisti on kypsää, laita liha liemeen maustumaan vähintään seuraavaan päivään. Siirrä kattila jääkaappiin sisällön jäähdyttyä. Itse laitoin lihan kuumaan liemeen, mutta se voi olla myös kylmää. Nosta liha tarjoiluvadille ja leikkaa ohuen ohuiksi siivuiksi. Lihan lisukkeeksi sopii hyvin esim. karpalohilloketta, joka on maustettu jaloviinalla.

Siivilöi liemi ja keitä sitä kasaan, kunnes jäljellä on puolet nestemäärästä. Lisää kattilaan kerma ja kiehuttele kastikkeeksi, tarkista maku ja lisää ainakin mustapippuria. Pidä kuumana tarjoiluun saakka. 

Hasselbackan perunoihin tarvitaan kiinteitä pieniä perunoita, joihin leikataan viillot lähes pohjaan asti. Peruna on helpoin leikata, kun sen laittaa pieneen kapustaan ja tekee viillot, sillä kapustan reuna pitää huolen ettei peruna leikkaudu läpi ja hajoa. Viillettyjen perunoiden päälle laitetaan ripaukset suolaa ja korppujauhetta sekä voinokare. Hieman ennen kypsymistä päälle laitetaan maukasta juustoraastetta. Uunissa käy lämmöksi 200 astetta.

Uunipaahdetut punajuuret ovat yksi lempparilisukkeistani. Raa'at punajuuret lohkotaan ja laitetaan uunivuokaan. Päälle lorautetaan rypsiöljyä ja balsamicoa, maustetaan suolalla, mustapippurilla sekä rosmariinilla. Paahdetaan noin tunti, että punajuuret kypsyvät  ja viimeiksi maku aateloidaan parilla voinokareella. Punajuuri rakastaa vuohenjuustoa, joten tein vielä nopean moussekastikkeen punajuurille. Vatkasin puoli desiä kuohukermaa kovaksi vaahdoksi, sekoitin joukkoon purkin levittyvää vuohenjuustoa, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Routapaistia, jallu-puolukkahilloketta, hasselbackan perunaa ja marinointiliemestä tehty kermakastike

Liha oli todella mureaa ja mehevää! Paistista tuli kaiken lisäksi juuri sellaista kuin olin ajatellut, sisältä kauniin punervaa ja pinnalta tummaksi paahtunutta. Liha olisi saanut olla pöytäseurueeni makuun ehkä asteen-pari kypsempää, nyt lihasta irtosi hieman leikattaessa nestettä. Routapaisti pitää leikata ehdottomasti ohueksi, niin siitä saa kauniita siivuta ja näin sopii myös vaikkapa noutopöytään leikkeleeksi tai iltapalaleivälle. Lisukkeeksi keittelin karpalohilloketta karpaloista, hillosokerista, jaloviinasta ja vedestä. Lisäksi lautaselle tuli hasselbackan perunoita, liemikastiketta ja uunissa paahdettuja punajuuria vuohenjuustomoussen kanssa. Tosin kuvausteknisistä syistä minun lautasellani punajuuria ei ollut, vaan napostelin ne pienestä kulhosta. Alkupalaksi nautimme heppanappeja, eli hevosenpaistista tehdyllä tuorejuustotahnalla täytettyjä ruissipsejä. Jälkkäriksi tein täytekakun, jonka täytteenä oli mansikkaa ja lime curd -moussea. Sanoisin, että tuo kyseinen ateria oli yksi parhaista syksyn makuelämyksistä.

***

Lihan sponssasi
Kotitila.fi

Lihapullat jallukermakastikkeessa

Hereford-naudan jauhelihaa ja jalluista kermakastiketta

Lihapullat on yksi miun ruokasuosikeistani ja niinpä päädyin tekemään herkullisia lihapullia Jaloviinalla maustetun kermakastikkeen kera uusimpaan Kotitila.fi-verkkokaupan ideoimaan reseptikisan jauheliha-osioon. Jauheliha on laadukasta hereford-nautaa ja aika kaukana siitä perinteisestä muhjujauhelihasta, jota kaupan hyllyiltä saa. Liha oli helposti muovautuvaa ja sideaineita ei tarvinnut, kuten tavallisesta jauhelihasta pullia tehdessä. Jallukermakastike maistuu niin lihapullien kuin pihvienkin kaverina, muussi on paras lisuke ja uutena kivana salaatti-ideana on tehdä hyvin simppeliä vain rucolasta ja pähkinöistä. Kyllä oli hyvä sunnuntai-ruoka, varsinkin kun jälkkäriksi leivoin vielä amerikkalaista kurpitsapiirakkaa! Piirakan ohje tulee myöhemmin blogiin.

4 annosta

lihapullataikina

500 g naudan jauhelihaa

2 pientä sipulia

suolaa 

mustapippuria

1 kananmuna

2 rkl korppujauhoja

jallukermakastike

4 dl kuohukermaa

½ yksikyntinen valkosipuli

1 lihaliemikuutio

1 rkl (viherpippuri)dijon-sinappia

1 rkl hunajaa

1 dl *Jaloviinaa

mustapippuria

(ripaus suolaa) 

perunamuussi

6 isoa jauhoista perunaa

suolaa

nokare voita

tilkkanen maitoa

salaatti

rucolaa

cashew-pähkinöitä

tilkka oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön puoli tuntia ennen taikinan valmistusta. Vaivaa taikinaan hienoksi silputtua sipulia, reilusti suolaa ja mustapippuria. Lisää mukaan kananmuna ja ripaus korppujauhoja sitomaan massaa. Anna taikinan maustua huoneenlämmössä hetki. Pyörittele pulliksi leivinpaperille ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes pullat ovat kypsiä.

Kaada kerma kattilaan, murusta joukkoon lihaliemikuutio ja puolikas yksikyntinen valkosipuli (tai kaksi valkosipulinkynttä), lisää hunajaa, reilusti mustapippuria ja sinappia. Kiehuttele pienellä lämmöllä kasaan ja mausta kastike jaloviinalla. Anna kiehua vielä hetki, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Kuori ja keitä perunat suolalla maustetussa vedessä, kaada vesi pois ja muussaa perunasurvimella tasaiseksi. Lisää nokare voita ja vähän maitoa, sekoita tasaiseksi. Kuumenna ja tarjoile.

Sekoita rucolan joukkoon pähkinöitä, vähän oliiviöljyä kastikkeeksi ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Hereford-nauta on peräisin Länningin tilalta ja sitä saa tilattua kotitila.fi-verkkokaupasta

Kyllä oli herkullista! Kunnon liha ei paljoa mausteita vaadi, joten perinteiset mausteet - sipuli, mustapippuri ja suola - riittävät mainiosti lihapullataikinan maustamiseen. Lihassa oli ehkä vähän normaalia vahvempi maku eikä se ollut yhtään vetistä, joten pelti ei lainehtinut vetisestä rasvalillusta. Koostumus oli sen verran mainio, ettei tarvinnut edes kostuttaa vedellä tai öljyllä käsiä, kun pyörittelin pullia leivinpaperille. Koska lihapullia tuli sen verran paljon, riittää niitä töihin evääksi ja kenties pakastimeenkin. Yleensä lihapullia saa tehdä melkoisen suuren satsin, etteivät ne lopu kesken. Perheeni kanssa kokatessa vakiolihamäärä on yleensä 1,2 kiloa ja kulho tyhjenee melkoista vauhtia... Jallukastiketta tulee tehtyä ihan liian harvoin, vaikka se on ihan älyttömän herkullista ja nopeaakin valmistaa. Kastike keittyi valmiiksi samalla, kun perunat olivat kiehumassa ja lihapullat uunissa. Tärkeintä jallukastikkeen kanssa on maistaa keittelyvaiheessa kastiketta, että siihen saa tarpeeksi vahvan jallun maun. Alkoholihan haihtuu keitettäessä pois, joten kokin marinoitumista ei tarvitse pelätä. Koska keskustelu velloo alkoholilainsäädännön ympärillä melko vahvasti edelleen, niin toteanpa vain, että viski sopii keittiöön yleiviina jallun tavoin oikein mainiosti! Viskillä terästetty kermakastike on niin ikään oikein mainio lisuke hyvälle lihalle ja esimerkiksi omenasose sopii viskisoossiin erittäin hyvin. Sellaista kastiketta on tullut tehtyä jopa joulupöytään kinkun kaveriksi.

***

Kotila.fi sponssasi kilpailussa
käytettävän jauhelihan

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Nopea italialainen salaatti

Tomaatti, mozzarella ja basilika ovat maistuva yhtälö! Aika usein tulee tehtyä alkupalaksi tai salaatiksi tätä nopeasti valmistuvaa herkkua, joka sopii hyvin eri tavoin rakennettuna myös vaikkapa antipastoksi. Isommalle porukalle tämä on helpoin valmistaa isolle vadille, mutta hauskan siitä saa myös torniksi lautasen reunalle rakennettuna, cocktail-tikkuun tökittynä miniversiona tai nopeasti uunissa paistettuna. 

4 anosta

250 g buffalomozzarellaa

4 kypsää tomaattia

basilikaa

suolaa

mustapippuria

hyvää oliiviöljyä

balsamicoa tai balsamicosiirappia

Leikkaa tomaatit siivuiksi, viipaloi tai revi mozzarella ja irrota basilikasta lehtiä. Mausta mozzarella rouhimalla päälle mustapippuria ja suolaa. Asettele ainekset vadille lomittain, revi päälle vielä basilikaa ja anna maustua hetken aikaa jääkaapissa. Juuri ennen tarjoilua huiskauta päälle oliiviöljyä sekä balsamicoa.

Ihanaa! Tykkään tosi paljon, usein lisään tähän myös reilun määrän rucolaa tuomaan kirpakkuutta ja ruokaisuutta. Toukokuussa tuli maistettua Münchenissä yhtä parasta tomaatti-mozzarellasalaattia, jossa oli erittäin laadukasta, kermaista mozzarellaa. Samalla reissulla tuli muuten syötyä myös toista herkullista italialaista alkupalaa, eli carpacciota. Ah! Suomesta saatavista mozzarelloista löytyy paljon erilaisia, osa on kumimaisia paloja ja osa on sitten enemmän aitoja. Ehkä parasta tällä hetkellä on Pirkka Parhaat -sarjasta löytyvä buffalomozzarella, eikä sen hintakaan päätä huimaa. Mozzarellan kohdalla voi taas unohtaa kaikki kevytversiot ihan suosiolla. Hieman riippuen ruokalajista, mozzarella kannattaa repiä käsin paloiksi eikä leikata. Kiitos italialaisille tästä herkusta! :D

Kanaa Igorin tapaan

Kanaa Igorin tapaan matkalla uuniin

Ensin sosiaalisessa mediassa oli avokadopasta, sitten tuli twitter-tomaattikastike ja nyt verkossa jyllää Igorin kana! Peggyn blogista lähtenyt villitys tuli itsekin testattua nyt viikonloppuna hieman varioiden, koska ruokaan vaadittava smetana puuttui kaapista kokonaan ja halusin käyttää broilerifileiden sijaan Naapurin maalaiskanan luullisia ja nahallisia reisipaloja, joita oli vielä pakastimessa. Tätä pitää siis vielä kokeilla uudestaan alkuperäisreseptin aineksilla, mutta ei tuo miunkaan versioni huono ole. Keittiötouhuilu on siitä hauskaa, että kaikkea voi kokeilla ja varioida ihan loputtomiin, sen mukaan mikä on fiilis tai mitä sattuu kaapeista löytymään. Paras hetki on se, kun herkullinen tuoksu leijailee keittiöstä koko kotiin - kuten tämänkin ruoan kohdalla. Kiitos Peggylle hauskasta reseptistä, joka tuntuu maistuvan myös lapsille!

2-4 annosta

500 g kanan luullisia reisipaloja 

1½ punaista suippopaprikaa

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

turaus tomaattipyrettä

1½-2 dl kanalientä

2 dl kuohukermaa

1 tl sokeria

suolaa

mustapippuria

ripaus chilijauhetta

1 dl hienonnettua persiljaa

½-1 tl rakuunaa kuivattuna

½ suolakurkku

Leikkaa paprika suikaleiksi, hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljytilkassa pannulla ja lisää mukaan tomaattipyrettä, kanalientä ja mausteita. Pyörittele hetki ja lisää pannulle kuohukerma. Keitä kastiketta hetki, että se saostuu. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Paista toisella pannulla kanoihin kaunis väri ja mausta palat kevyesti suolalla sekä pippurilla. Asettele kanat pieneen uunivuokaan ja kippaa kastikeseos päälle, ripottele pinnalle pieniksi kuutioiksi silputtua suolakurkkua. Paista 175 asteisessa n. 45 minuuttia, että luulliset kanapalat kypsyvät varmasti. Jos käytät filettä, noin puoli tuntia riittää. Keitä lisukkeeksi riisiä ja tarjoile välittömästi.

Hyvää oli! Ehkä smetana olisi tehnyt ruoasta vielä pehmeämpää ja kermaisempaa, mutta toimi se näinkin. Otin kanoista nahkan ja luut pois, ennenkuin aloitin syömään - siispä ne fileet toimii paremmin, ilman ylimääräistä showta. Paprika kypsyi uunissa meheväksi ja makeaksi, pieni sokeri tasapainotti tomaattisuutta. Vaikka ruoasta henkii venäläisvaikutteet, niin miulle tuli jo ensimmäisellä kertaa tähän reseptiin törmätessäni mieleen oliivit! Ne voisivat tuoda mukavan lisän tähän.

Igorin kanaa

Ruusukaali-pekonipasta

Nopea ruusukaali-pekonipasta

Ruusukaali on harvinaista herkkua, sillä sitä tulee syötyä aivan liian vähän! Loppuviikosta bongasin suosikkiruokakaupastani pienen pussillisen ruusukaaleja varsin kohtuulliseen hintaan ja niinpä pienet kaalinpäät päätyivät ostoskoriini. Jostain syystä ruusukaali ja pekoni kuuluvat mielestäni yhteen ja niinpä liitin ne tänään ruoassani maukkaaksi pastan kaveriksi. Kun valmistaa ruusukaalin näin, on se kaukana niistä koulun kammoruusukaaleista, jotka olivat lötkönharmaita ja sitkeitä. Tykkään muutenkin paistaa ruusukaalin, enkä keittää tai höyryttää. Näin ruusukaali pysyy mukavan napakkana, eikä se pääse kypsymään liikaa. Lisäksi se saa pannulla upean kiillon pintaansa. Kaikki eivät ruusukaalista tykkää, mutta uskon sen olevan kuitenkin monen herkkua. Mikä on sinun tapasi valmistaa ruusukaalia?

2 annosta

140 g pekonia

200 g ruusukaalia

½ punainen chili

1 pieni sipuli

½ yksikyntinen valkosipuli

1 rkl sitruunamehua

kastike

1 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

1 dl mustaleima emmentalia hienona raasteena

persiljaa

ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

spaghettia

Silppua pekoni suurehkoiksi paloiksi. Leikkaa ruusukaaleista kannat pois ja lohko kaalit neljään osaan. Jos ruusukaalit ovat kovin pieniä, pelkkä puolittaminen riittää. Kuori ja hienonna valkosipuli sekä sipuli, silppua chili pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa kananmunien rakenne rikki ja lisää joukkoon kerma, mausteet sekä yrtit. Kuumenna reilusti suolattu pastavesi kiehuvaksi ja laita spaghetit kattilaan. Laita pekonit kylmälle pannulle ja paista, kunnes pekonit ovat saaneet kauniin värin. Nostele pekonit pannulta kastikkeen joukkoon. Paista sipulit ja chili nopeasti pekoninrasvassa ja lisää joukkoon ruusukaalit. Paista sen aikaa, kunnes pasta keittyy al denteksi. Mausta ruusukaalipaistos sitruunanmehulla sekä kevyesti suolalla ja pippurilla. Kaada pastasta vesi pois, sekoita joukkoon ruusukaalipaistos ja kastike. Pyöritä kattilassa sekaisin ja kuumenna nopeasti, älä anna kiehua ettei kananmuna kypsy. Nostele ruoka lautasille ja tarjoile välittömästi.

Ai että mitä herkkua! Todella maukas, hieman lempiruoastani pasta carbonarasta vaikutteita saanut pikaruoka. Ruusukaali pysyi todella napakkana ja herkullisena, chili ja valkosipuli ei maistunut liikaa ja kerma tasapainotti makua. Itseasiassa miulla oli mielessäni kolme eri tapaa tehdä tämä ruoka: pelkkä oliiviöljyllä ryyditetty ruusukaalipaistos, kermassa nopeasti muhitettu paistos ja sitten oli tämä yllä esitetty carbonaramainen versio. Pannulla kermakastikkeesta olisi saattanut tulla nopeasti ylikypsää ruusukaalin osalta, oliiviöljyversiosta liian pliisu ja kerta kaapissa oli vielä muutama omien kanojen muna, päädyin tähän. Käytin juustona Valiolta saatua uutuutta, eli mustaleimaisesta emmentalista tehtyä raastetta, se on todella hienojakoista rakenteeltaan ja sopi tähän oikein mainiosti. Pussissa on 130 g raastettua juustoa ja se on sopivan pieni pakkauskoko ainakin miun mielestäni.

Valkosipulilevite

Ihana yrttilevite

Sain vuosikausia sitten ystävältäni ihanan valkosipulilevitteen ohjeen, jolla olenkin tehnyt usein levitettä niin kotitekoisten leipien tai sämpylöiden kuin kauppatuotteidenkin kaveriksi. Viimeksi tein levitettä ystävieni kanssa vietettyyn illanviettoon, jonne yksi ystäväni paistoi vasullisen herkullisia leipiä tädiltään saamalla ohjeella. Tämä blogikirjoituksen kuva tosin on peräisin elokuun alusta, kun leivoin ihania porkkanasämpylöitä. Lupasin kertoa ohjeen myöhemmin ja nyt ohje tulee - todellakin pari kuukautta myöhässä. Suosittelen tekemään tätä levitettä, tähän jää koukkuun! Maku on niin makuhermoja hivelevä ja pehmeä, että ei paremmasta tietoa. Perusohje on siis tuo valkosipulilevite ja laitoin pari yrttisempääkin versiota tarjolle. Kesällä oli paljon yrttejä käytettävissä, joten niitä tuli käytettyä melko runsain mitoin kaikessa.

valkosipulilevite

75 g  voita

250 g maitorahkaa

½ dl rypsiöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa

valkosipuli-yrttilevite

75 g  voita

250 g maitorahkaa

½ dl rypsiöljyä

2 valkosipulinkynttä

½ dl basilikaa

½ dl persiljaa

½ dl ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

yrttilevite

75 g  voita

250 g maitorahkaa

½ dl rypsiöljyä

½ dl basilikaa

½ dl persiljaa

½ dl ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja maitorahka vaahdoksi. Lisää öljy joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Sekoita joukkoon murskatut/raastetut valkosipulinkynnet ja halutessasi yrtit pienenä silppuna. Lisää ripaus suolaa. Yrttisiin versioihin käy hyvin myös pieni ripaus mustapippuria. Tarkista maku ja anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli, mutta vähintään puolisen tuntia. Tarjoile hyvän leivän kaverina. Tämä sopii myös esim. pihvin tai broilerin lisukkeeksi.

Herkullista! Tämä on tosiaan pehmeää ja ihanan makuista, hakkaa monet kaupan tuorejuustot ja ravintoloidenkin levitteet. Samalla saa makuun oman vivahteensa, kun käyttää mieleisiään yrttejä, laittaa enemmän tai vähemmän valkosipulia tai kehittää pohjalle jotain muuta. Alkuperäisresepti oli esillä vanhassakin blogissani ja ohjeesta oli tykätty paljon, vastaavia ohjeita on ilmeisesti ollut aikanaan paljonkin esillä. Kenties näiden kotitekoisten levitteiden juuret ovat ajalta, jolloin Suomessa ei ollut vielä saatavilla tuorejuustoja tai muita vaihtoehtoja leivälle. Näin kun ajattelee, niin eipä siitä ole kovin pitkää aikaa, kun maitotaloustuotteiden kirjo on vasta kasvanut näihin mittoihin. Omassa lapsuudessakin, josta ei nyt ihan älyttömästi vielä ole aikaa, oli aika erinäköiset hyllyt kaupoissa.

Nopea jauhelihakastike

Nopea ja maukas jauhelihakastike spaghettin kaveriksi

Mielessäni oli tehdä jauhelihasta ihania välimerellisiä lihapullia, mutta sitten iski joku aikataulupaniikki ja nälkä, joten jauheliha päätyikin nopeaan näläntorjuntakastikkeeseen. Ja mikäs siinä, hyväähän se on niinkin! Pitää sitten niitä lihapullia tehdä joku muu päivä :)

4 annosta

400 g naudan jauhelihaa (10%)
2 sipulia
1 suippopaprika
1 tl Meira jauhelihamaustetta
1 tl Meira valkosipulista pippurimaustetta
Meira vuorisuolaa myllystä
Meira mustapippuria myllystä
2 dl kuohukermaa
1 dl vettä
spaghettia

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan ja lisää pannulle hienonnetut sipulit ja paprika. Kuullota kypsäksi ja mausta jauhelihamausteella, valkosipulisella pippurimausteella, pippurilla ja suolalla. Lisää joukkoon kerma, huuhtele vesitilkalla purkin loput kermat pannulle. Hauduttele miedolla lämmöllä sen aikaa, kun spaghetti keittyy al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Maista vielä kastiketta ja lisää tarvittaessa lisää suolaa tai muita mausteita. Valuta pasta ja tarjoile kastikkeen kanssa.

Perushyvää kotiruokaa, jolla lähtee nälkä! Nopeasti valmistuvat ruoat ovat arjen - tai tässä tapauksessa sunnuntain - pelastus. Harmittaa, kun auringonvalo ei riitä enää ja valokuvaamisesta ei tunnu tulevan yhtään mitään. Vaikka en olekaan kesäihminen, niin tuo luonnonvalo on kuvatessa kaipaamani asia. Muuten rakastan syksyä, kun vaahterat alkavat vaihtaa väriä upeisiin ruskasävyihin, voi polttaa kynttilöitä ja lyhtyjä, illat pimenevät ja viilenevät, tähdet tuikkivat kilpaa taivaalla. Aamuisin on kuuraa maassa, mutta aurinko paistaa lämmittäen ja välillä tulee jokunen sadekuurokin. Lauantaina työpaikalleni pyöräillessäni ihastelin viereisen kirkkopuiston sadunhohtoista näkyä, kun kuurainen ruohikko kimmelsi kilpaa auringon säteiden kanssa ja valo siivilöityi maahan vanhojen mäntyjen oksien välistä. Pieniä asioita, joista voi olla enemmän kuin iloinen!

Muutamalla raaka-aineella saa aikaiseksi maukkaan aterian!

Meira on panostanut uusiin suolattomiin mausteseoksiin ja tähän reseptiin laitoin kahta suolatonta maustetta: jauhelihamaustetta ja valkosipulista pippurimaustetta. Ihan näppärää, kun voi itse säädellä suolan määrää lisäämällä sitä itse myllystä eikä piilosuolana ja suolaton mausteseos on varmasti tärkeä myös lapsiperheille, joissa pitää vältellä liikaa suolaa. Tai ei se liian suolan välttely kenellekään pahasta ole, miullakin on kyllä verenpaine hieman koholla ja suurin syy siihen on juurikin se, että tykkään vahvasti suolatusta ruoasta. Pitäisi opetella maustamaan ruoat yrteillä ja mausteilla, jolloin suolan määrää saisi vähennettyä. Mikä on sinun suolanvähennysvinkkisi? Vinkkejä keittiöön, muistakin kuin mausteista, muuten löytyy Meiran fb-sivulta, käykäähän kurkkaamassa.

***

Yhteistyössä 

Blogirinki ja Meira