Hyvää uutta vuotta!

Tähtisadetikkutaidetta

Kiitos kuluneesta vuodesta ja loistokasta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille! :)

Terveisin Hanna

Omenahyve

Omenahyve ja vaniljajäätelöä

Syksyisin tulee valmistettua omenahyvettä, ihan samalla tavalla kuin vanhemmat valmistivat meidän lasten ollessa pieniä. Omppuja sain vanhempien pihassa kasvavista vanhoista puista ja vieläkin vanhemmista mummolan puista, mutta voi niitä tehdä tietysti ympäri vuoden kaupan ompuistakin. Omenahyve on parasta jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa tarjoiltuna.

2 annosta

6 pientä omenaa

2 rkl sitruunamehua

75 g voita

½ dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 tl kanelia

½ dl rusinoita

Viipaloi omenat kuorineen pieneen uunivuokaan, pirskottele päälle tilkka sitrusmehua tummumisen estämiseksi. Kiehauta kattilassa voi ja lisää joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet, sekoita tasaiseksi. Mausta seos kanelilla ja lisää mukaan rusinat. Ripottele kauraseos omenoiden päälle. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes omenat ovat kypsyneet ja kauratosca on saanut hieman väriä. Tarjoile lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Omenahyve on lapsuusherkkua, joka maistuu näin aikuisenakin hyvältä. Parhaiten tähän mielestäni käyvät hapokkaat omenat, niin lopputuloksessa on enemmän luonnetta. Meillä tämä on ollut aina omenahyvettä, mutta ilmeisesti tämä tunnetaan useilla eri nimillä. Millä nimellä sinä tunnet tämän herkun?

Feta-tomaattipiirakka

Feta-tomaattipiiras

Suolaiset piirakat ovat helppoja sekä nopeita valmistaa, samalla niihin saa upotettua kaapeista kaikki ruoanjämät. Tähän piirakkaan laitoin kaikki jääkaapista löytyneet tomaatit ja juustot. Lopputulos oli enemmän kuin herkullinen! Millainen on sinun suosikkipiirakkasi?

pohjataikina

150 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

1 valkosipulinkynsi raastettuna

150 g fetajuustoa

kourallinen tuoretta basilikaa ja timjamia hienonnettuna

suolaa 

mustapippuria

pinnalle

4 tomaattia

50 g fetajuustoa

mustapippuria

rucolaa koristeluun

Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot ja ripaus suolaa. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina tasaisesti piirakkavuokaan ja pistele taikina haarukalla. Esipaista taikinapohjaa 12 minuuttia 225-asteisessa uunissa. Valmista sillä välin täyte. Vispaa täytteen aineet kulhossa sekaisin, maista täytettä ja mausta tarvittaessa lisää - ota huomioon, että fetajuusto on suolaista. Kaada täyte vuokaan esipaistetun pohjan päälle. Viipaloi tomaatit, voit käyttää myös kirsikkatomaatteja jne. Asettele tomaatit täytteen päälle kauniisti ja murusta päälle loput fetajuustosta. Rouhi pinnalle mustapippuria ja paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut hieman väriä. Tarjoile piiras hieman jäähtyneenä, asettele päälle keko rucolaa koristeeksi.

Tämä oli herkkua! Suolaiset piirakat ovat miun suosikkileipomukseni, sillä niihin tosiaan saa käytettyä kaiken mahdollisen kaapeista. Tässäkin on pohjassa ruisjauhopussin jämät, täytteeseen upposi loput munat ja kermaviilit, kirsikkatomaattipurkkien loput ja liikaa pehmenneet tomaatit. Ruokaisuutta piirakkaan saa lisäämällä täytteeseen vaikkapa metwurstia, kalkkunaleikettä tai palvikinkkua. Koska tämänkin kokkaamisesta on jo jonkun aikaa, niin saattaapa olla että laitoin muutaman siivun metwurstia tähän. Silloin suolaa ei tarvitse lisätä enää yhtään.

Feta-tomaattipiirakan kaverina maistui raikas salaatti

Nautiskelin valmistamaan i piirakkaa raikkaan salaatin kanssa. Salaatissa oli rucolaa, hunajamelonia, leipäjuustoa, cashew-pähkinöitä, sipulia, oliiviöljyä ja limenmehua sekä ripaus pippuria. Tämäkin koostui kaikista jämistä ja maku oli ihana! Pähkinöitä on mukava laittaa tuomaan rousketta, hedelmät taas tuovat pientä makeutta. Yksinkertaiset asiat ovat parhaita!

Paahdetut punajuuret ja vuohenjuustokreemi

Paahdetut punajuuret

Joka syksy minulle tulee hirmuinen himo punajuuriin ja vuohenjuustoon, sekä yhdessä että erikseen. Isänpäivänä ratkaisin mielitekoni tarjoamalla routapaistin lisukkeena suurta herkkuani, eli uunipaahdettuja punajuuria. Punajuurten kaveriksi tein nopean kreemin vuohenjuustosta, joka tasapainotti makua hirmuisen hyvin. Tuollaisenaan tarjottuna ruoka kävisi mainiosti myös alkupalaksi illallisella! Punajuuria kannattaa valmistaa kerralla kunnon satsi, sillä ne hupenevat hetkessä. Joko sinä olet hullaantunut punajuuresta? :)

4 annosta

punajuuret

1 kg punajuuria

2 rkl rypsiöljyä

2 rkl balsamicoa

1 rkl fariinisokeria/hunajaa

suolaa

mustapippuria

rosmariinia

vuohenjuustokreemi

½ dl kuohukermaa

150 g vuohenjuustolevitettä (Soignon)

suolaa

mustapippuria

Kuori punajuuret ja lohko ne 4-6 osaan, koosta riippuen. Lorauta punajuurilohkoille öljyä ja balsamicoa, ripottele pinnalle sokeri sekä muut mausteet. Sekoita hyvin sekaisin. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes punajuuret ovat kypsiä eli n. 45 minuuttia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää. Tee hieman ennen tarjoilua kreemi. Vatkaa kerma vaahdoksi pienessä kulhossa ja sekoita joukkoon vuohenjuusto, mausta kreemi ripauksella suolaa ja pippuria. Anna tekeytyä jääkaapissa tarjoiluun asti. Annostele kreemiä punajuurten päälle ja koristele yrteillä, tarjoile välittömästi.

Ihanaa! Tykkään punajuuren omasta makeudesta ja balsamicon tuomasta hapokkuudesta, voisin syödä vaikka koko loppuelämäni paahdettuja punajuuria! Vuohenjuustoreemi oli mukava lisä, löysin työpaikkani alakerrassa olevasta kaupasta tuota ihanaa levittyvää vuohenjuustoa ja sovelsin lisukkeen parissa sekunnissa. Juusto oli kyllä sinänsä aika pehmeää jo muutenkin, joten välttämättä kermanotkistus ei ole edes tarpeen. Mutta minä tykkäsin tuosta vaahtomaisen valuvasta rakenteesta ja samalla vuohenjuuston maku laimeni hieman, joten kreemi maistui kaikille. Kyseistä juustoa onkin tullut jo ostettua useaan otteeseen, niin ihanaa se on. Huom: tämä sopii mainiosti tarjolle joulupöytäänkin!

Kaalilaatikko

Kaalilaatikko ja puolukkahillo

Pidän kaalilaatikosta, mutta sitä tulee kokkailtua aivan liian harvoin! Tämäkin kaalilaatikko on tehty jo syksyllä, silloin kun kaalisato oli juuri korjattua ja kaalin hinta alhaisimmillaan. Käytin keräkaalin sijaan vinkeän näköistä suippokaalia, joka oli sopivan pieni tarkoituksiini. Keitin kaalilaatikon kaveriksi vielä pienen satsin puolukkahilloa, mutta kaveriksi sopii mainiosti niin puolukkasurvos, karpalo- tai mustaherukkahillokin.

6 annosta 

600 g suippokaali

250 g naudan paistijauhelihaa

2 sipulia

1 dl puuroriisiä

2 lihaliemikuutiota

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

2 rkl meiramia

siirappia

voinokareita

Silppua kaali hienoksi silpuksi ja keitä se läpikuultavaksi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Keitä toisessa kattilassa riisi lihaliemellä maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan, lisää pannulle kuullottumaan myös hienoksi silputut sipulit. Mausta jauhelihaseos reilusti suolalla, pippurilla ja meiramilla. Yhdistä vuoassa valutettu kaali ja riisi, jauhelihaseos ja kerma, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Valuta päälle ohuita siirappiraitoja ja lisää pinnalle muutama voinokare. Paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes kaalilaatikko on saanut kauniin värin. Tarjoile lisukkeena puolukkahilloa.

Kaalilaatikko on kyllä niin hyvää! Tätä tulee tehtyä vain kerran-kaksi vuoteen, sillä tuota tulee niin paljon, että pakastimeenkin riittää jemmattavaksi muutama annos. Pidän pehmeästä ja kermaisesta kaalilaatikosta, eikä kaalilaatikkooni kuulu porkkana. Riisin toki voi korvata ohrahelmillä, jolloin ruoka on vielä juurevampaa. Seuraavan kerran pitääkin tehdä kaalilaatikko soijarouheesta! Eroa tuskin huomaisi... Puolukkahillo syntyi muutamassa minuutissa: kippasin pieneen kattilaan pakastimesta puolukoita, tilkan vettä ja humauksen hillosokeria, keittelin muutaman minuutin ja purkitin. 

Joulukinkku

Joulukinkku

Meillä tykätään ylikypsästä joulukinkusta, joten kinkku saa muhia pitkään uunissa matalassa lämmössä ja kypsä kinkku saa ylleen hunnun omatekoisesta Jallusinapista sekä korppujauhoista. Yleensä laitamme 23. päivä iltayöstä kinkun uuniin ja paistamme kinkkua aattoaamuun saakka. Kaikkein parasta on ottaa siivu kinkusta juuri uunista tultua ja jättää sen jälkeen kinkku muhimaan kääreen alle tarjoiluun asti. 

5-7 kg luullinen joulukinkku

paistopussi

sinappia

korppujauhoja

(kokonaisia neilikoita)

Sulata jäistä kinkkua muutama päivä jääkaapissa tai kylmiössä. Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen, kun kinkun sisälämpötila on 10 astetta (ota kinkku muutamaksi tunniksi huoneenlämpöön). Laita kinkku isoon paistopussiin ja sulje pussi, tökkää paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan pussin ulkopuolelta - älä tökkää piikkiä luuhun saakka. Paista kinkkua n. 12 tuntia tai enemmän, ylikypsän kinkun sisälämpötila on n. 90 astetta. Ota kinkku uunista, valuta paistopussista liemi siivilän läpi kattilaan ja jätä odottamaan. Kuori kinkun ympäriltä verkko ja leikkaa nahka sekä suurin osa rasvasta pois. Sivele kinkku runsaalla sinapilla, ripottele pinnalle korppujauhoja ja halutessasi koristele pinta kokonaisilla neilikoilla. Kuorruta kinkkua 200-asteisessa uunissa, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Peitä kinkku foliolla ja kääri se pyyhkeeseen, anna hautua tarjoiluun asti peitettynä. Leikkaa kinkusta tarjolle ohuita siivuja ja pidä muuten kinkku koko ajan kylmässä, ettei se mene pahaksi. Tee kinkun paistoliemestä kastike juuri ennen tarjoilua.

Kinkku on joulupöydän kunkku! Isän kanssa paistetaan kinkku perinteisesti yhdessä ja isä käy yölläkin taskulampun kanssa katsomassa kinkun kypsymistä. Minun vastuullani on sitten tehdä kinkun paistoliemestä kastike. Kastikkeeseen laitan yleensä sinappia, hunajaa, lorauksen konjakkia tai pari lusikallista omenasosetta, mustapippuria ja muita mausteita tarpeen mukaan sekä tietenkin kermaa. Kastike saa olla sen verran paksua, että se pysyy hyvin kinkkusiivun päällä, eikä jää lainehtimaan lautaselle. Karjalanpiirakat muuten maistuvat taivaalliselta kinkkukastikeessa uitettuna... Ja tietenkin kinkku vaatii kunnon sinappia kaverikseen, sinappia olenkin keitellyt useita vuosia lahjoiksi ja joulupöytään nostettavaksi. Suurinta herkkua on tuolla ylempänä linkittämäni jallusinappi, mutta muitakin onnistuneita variaatioita olen sinapista tehnyt. Sinappi kannattaa tehdä viimeistään silloin, kun pakastekinkun ottaa sulamaan jääkaappiin.

Imelletty perunalaatikko

Imelletty perunalaatikko

Ensimmäistä kertaa tein itse imellettyä perunalaatikkoa vuonna 2007, jolta tämä kuvakin on peräisin. Mikäli löydän paremman kuvan, vaihdan sen tilalle. Tänä vuonna suunnitelmissani ei aikataulusyistä ole tehdä itse imellettyä perunalaatikkoa, sillä se on aika suuritöistä verrattuna siihen, että sitä syö allekirjoittanut jouluna kaksi ruokalusikallista ja äiti vähän enemmän. Muuten se ei oikein ole saavuttanut suosiota meidän joulupöydässä, tosin eipä se taida perinteistä karjalaista ruokaa ollakaan. Taitaa imelletyn perunalaatikon juuret olla Hämeessä, jossa muutenkin tupataan syömään makeampaa ruokaa, kuin täällä kaukana idässä. Joka tapauksessa, imellytys on hauskaa puuhaa ja lopputulos on ihanaa  herkkua, joka hakkaa kaupan valmislaatikot mennen tullen! Kannattaa ehdottomasti kokeilla :)

1 kg kuorellisia, kiinteitä tärkkelyspitoisia perunoita

vettä

½ dl vehnäjauhoja

Ensimmäisenä päivänä keitä perunat kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori perunat kuumina (käytä keittiöhanskoja, ettei näpit pala) ja survo ne perunasurvimella muussiksi. Kun muusi on kädenlämpöistä, ripottele pinnalle vehnäjauhot ja sekoita ne varovasti perunamassaan. Jätä vuoka imeltymään huoneenlämpöön yön yli, peitä vuoka liinalla. Voit kevyesti sekoittaa perunamassaa imeltymisen aikana, mutta se ei ole pakollista. Pikaimellytystä voi kokeilla uunissa 50 asteessa muutaman tunnin ajan. 

5 dl täysmaitoa

50-100 g voita sulatettuna

suolaa

muskottipähkinää

(loraus siirappia)

Lisää imeltyneeseen perunaseokseen voisulaa ja maitoa niin paljon, että saat aikaiseksi löysähkön vellin. Mausta seos reilulla suolalla ja ripauksella muskottipähkinää, halutessasi vahvasti imelän lopputuloksen, voit lorauttaa joukkoon vähän tummaa siirappia. Kaada perunalaatikko vuokiin, jätä reilusti kuohumisvaraa (n. 1/3 vuoasta vajaaksi) ja paista vuokia 150-asteisessa uunissa 2-3 tuntia, eli kunnes laatikot ovat kypsyneet kunnolla ja saaneet kauniin värin. 

Ihanaa! Perunalaatikko on kyllä hyvää, pitäähän sitä joulupöydässä kuitenkin olla muiden laatikoiden ja kinkun seurana. Väri valmiissa laatikossa on yllättävän tumma, joskin tuo kuva vääristää entisestään oranssimmaksi. Ruokaa ei kannata valmistaa alusta loppuun samassa astiassa, tai muuten joulupöydässä on rumaksi palaneet reunat vuoassa. Sen minä ainakin olen näiden vuosien aikana oppinut :) Perunalaatikon voi myös pakastaa ja nopean elvytyksen sille tekee vuolemalla muutamia voinokareita päälle ja tarvittaessa lorauttamalla pienen tilkan kermaa ennen uunikuumennusta.

Porkkanalaatikko

Porkkanalaatikko

Porkkanalaatikko kuuluu ehdottomasti joulupöytään lanttulaatikon kumppaniksi! Tykkään mausteisesta, pehmeästä ja pinnalta rapeasta porkkanalaatikosta. Tässä annan itseni oikaista hieman, eli käytän kaupan valmista porkkanasosetta. Ohjeella tulee sopivan pieni annos meidän joulupöytäämme, eli juhannukseen asti ei tarvitse laatikoida syödä. Porkkanalaatikko kestää hyvin myös pakastamisen, joten laatikot voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi ennen joulua. Pikaelvytyksen saa pakastetuille (ja jääkaapitetuillekin) laatikoille muutamalla voinokareella ja pienellä kermalorauksella.

3 x 0,5l vuokaa

500 g kypsää porkkanasosetta

2 dl puuroriisiä

2 dl vettä

7 dl täysmaitoa

2 kananmunaa

suolaa

valkopippuria

muskottipähkinää

loraus siirappia

pinnalle korppujauhoja ja voinokareita

Huuhtele riisit ja kiehauta ne kattilassa veden kanssa. Kun vesi on imeytynyt riiseihin, lisää maito ja keitä puuroksi miedolla lämmöllä. Mausta puuro suolalla. Kuori, paloittele ja keitä porkkanat kypsäksi, soseuta porkkanat tai käytä kaupan valmista porkkanasosetta. Lisää riisipuuroon porkkanasose, kananmunat ja mausteita, seoksessa saa olla reilusti makua. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Kaada porkkanalaatikko vuokiin, ripottele pinnalle korppujauhoa ja kuvioi pinta haarukalla painelemalla. Ripottele pinnalle voinokareita ja paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes laatikko on saanut kauniin värin. 

Herkkua! Laatikko saa jäädä melko löysäksi siinä vaiheessa, kun se laitetaan uuniin. Joten jos riisipuuro on hyvin kovaa, voi kokonaisuutta notkistaa lisäämällä maitoa tai kermaa. Kuvassa on tekemäni laatikko vuodelta 2009, joten kun löydän tai viimeistään jouluna saan paremman kuvan, vaihdan sellaisen tänne tilalle. Kaiken lisäksi tuo laatikko on vielä paistamaton, joten siitä puuttuu paras osuus, eli ihanan rapeat ja tummuneet reunat!

Lanttulaatikko

Lanttulaatikko

Jouluruoista oma ehdoton suosikkini on lanttulaatikko, ollut ihan lapsuudesta asti! Maalla oli mummon tekemää lanttulaatikkoa tarjolla ja sitä tulikin lusikoitua suurella mielihyvällä suuhun. Sitten kun aloin kiinnostua itse ruoasta, rupesin tekemään laatikotkin itse. Nykyään olen tullut sen verran mukavuudenhaluiseksi ja kiireiseksi, että käytän kaupasta saatavia valmiita juuressoseita laatikkojen pohjaksi. Näin vältyn entuudestaan tiukoissa aikatauluissa isolta kuorinta-, paloittelu ja keittelyoperaatiolta. Olen hukannut kaikki uudemmat lanttulaatikon kuvat, joten tämä otos on vuodelta 2009 - vaihdetaan viimeistään joulun jälkeen tuoreempaan!

2 x 0,85l vuokaa

1 kg kypsää lanttusosetta

2 dl kuohukermaa

1 dl korppujauhoja

2 kananmunaa

5 rkl tummaa siirappia (tai maun mukaan)

suolaa

maustepippuria

muskottipähkinää

pinnalle korppujauhoja ja voinokareita

Kuori, paloittele ja keitä kilon lanttu suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja soseuta se tai käytä kaupan valmista lanttusosetta. Sekoita korppujauhot kermaan ja sekoita turvottuaan lanttusoseen joukkoon. Lisää kananmunat ja sopivasti siirappia seokseen. Mausta hyvin, lanttusoseessa saa olla reilusti suolaa ja makua. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Kaada seos vuokiin, ripottele pinnalle korppujauhetta ja kuvioi lanttulaatikoiden pinta pienellä lusikalla. Annostele pieniä voinokareita koko komeuden päälle ja paista 175 asteessa kullanruskeaksi, eli noin tunnin ajan. Mikäli paistat laatikot hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja mahdollisesti pakastat ne, mehevöitä laatikko muutamalla voinokareella ja pienellä kermalorauksella, kuumenna uunissa. 

Herkullista! Tällä ohjeella teen aina lanttulaatikot, sillä tämä on sopivan pieni satsi meidän joulupöytään (5 henkilöä) eikä laatikoita tarvitse syödä juhannukseen asti itkua tuhertaen. Tykkään maustaa lanttulootan reilulla siirapilla ja maustepippuriakin saa olla runsaasti, mutta muskottipähkinän kanssa saa olla varoinen, ettei se rupea hallitsemaan liikaa makuja. Jännää, että muskottipähkinää ei tule käytettyä kuin joululaatikoissa... 

Joulutortut

Mureat joulutortut

Jo vuosikausia olen tehnyt tortut ystäväni Terhin blogin reseptillä. Tortuista tulee ihanan makuisia ja lehteviä, varsinkin jos jaksaa kaulata taikinan useampaan otteeseen kerroksittain. Ja taikina on jo paistamattakin maukasta, sillä se on "vanhan ajan taikina", vähän paremmista aineksista tehty kuin tavalliset voi- tai rahkavoitaikinat. Kieltämättä joulutorttujen maku muistuttaa mummolasta... Kun näitä torttuja on syönyt, maistuvat kaikki kaupan taikinat melko mauttomilta sen jälkeen. Onneksi taikina on helppo ja nopea valmistaa, eikä se säikähdä pakastustakaan. Joten kannattaa kokeilla itse! Olen tehnyt tästä taikinasta myös pasteijoita, joten taikina soveltuu hyvin myös suolaiseen leivontaan.

3 dl kuohukermaa

6½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g voita

1 rkl konjakkia (tai *Jaloviinaa)

mieleistä paistonkestävää marmeladia täytteeksi

kananmunaa voiteluun

tomusokeria koristeluun

Vaahdota kuohukerma. Nypi voi, leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon konjakki ja nostele joukkoon kermavaahto. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, vältä liikaa vaivaamista. Anna levätä jääkaapissa vähintään pari tuntia tai yön yli, voit myös pakastaa taikinan. Kaulitse taikina maksimissaan sentin paksuiseksi, leikkaa taikinapyörällä tasakokoisiksi neliöiksi ja siitä mieleiseksi tortuiksi, kuten tähtitortuiksi, enkeleiksi tai kukiksi. Täytä keskusta mieleisellä marmeladilla ja voitele tortut kananmunalla. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes tortut ovat saaneet hieman väriä. Sihtaa jäähtyneiden torttujen pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.

Ihania! Tortuista tulee todella mureita, eivätkä ne murustu kuten teolliset tortut. Meillä täytteeksi laitetaan yleensä vadelmamarmeladia tai jotain muuta hedelmä- tai marjamarmeladia, joskus sipaisen pohjalle tuorejuustoa, vaniljakreemiä tai maustettua rahkaa tuomaan mehevyyttä ja makua. Vuosikausia sitten tein Sanomalehti Karjalaisen joulunumeroon torttuja, jotka täytin tiramisurahkalla ja vattumarmeladilla, pursotin molemmat täytteet suorakaiteen mallisiksi torttuviinereiksi. Usein teen myös kukkakuvioisia torttuja, mutta siinä on sen verran monta työvaihetta tähtitorttuihin verrattuna, että helpommalla pääsee vanhaan tyyliin... 

Tortuista voi tehdä haluamansa kokoisia

Taikina on helppo kaulita levyksi, tarvitsee korkeintaan ripauksen estämään tarttumista. Minä tein aika pieniä torttuja, sillä mielestäni taikinaa ei saa olla liikaa verrattuna marmeladiin ja mikään ei ole niin ikävää, kuin kuiva torttu! Kaupan torttutaikinalevystä saa helposti kolme isoa torttua tai kahdeksan minitorttua. Kahdeksan minitorttua saa leikkaamalla isot neliöt vielä neljään osaan ja kolme torttua tulee, kun kaulitsee taikinaa pituussuunnassa ohuemmaksi ja pidemmäksi.

Tortut täytetään mieleisellä marmeladilla

Perinteiset tähtitortut ovat mielestäni ehkä niitä kaikkein kauneimpia torttuja. Ripsuttelin pullasudilla vielä kevyesti ylimääräiset jauhot pois torttujen pinnalta ennen täyttämistä. Meillä tortut täytetään yleensä vadelmamarmeladilla, sillä luumutortut ei oikein maistu oikein minulle ja muillekaan. Mutta joka joulun alla tulee syötyä vähintään yksi luumutorttukin, ihan vain perinteiden vuoksi :)

Piparkakut

Piparkakut eli piparit

Jouluna on tapana herkutella pipareilla ja mielestäni parhaat piparit paistuvat omatekoisesta taikinasta. Pipareita paistaesssa kodin täyttää huumaavan herkullinen tuoksu ja on ihana hämmentää tuoksuvaa piparitaikinaa kattilassa ennen leipomisurakkaa... En edes muista milloin olisin viimeksi kaupan taikinasta pipareita tehnyt, tämäkin resepti on kulkenut mukanani jo aika pitkään. Yleensä en kuorruta pipareita sen kummemmin, vaan niitä napostellaan sellaisenaan tai glögin tai herkuttelujuustojen kanssa. Kuitenkin vuonna 2009 pistin pystyyn koristelupajan ja kuorruttelimme pipareita koko perheen voimin - kuvakooste oli vanhassa blogissani ja nyt kuvat ovat jossain ulkoisilla kovalevyillä ja bittiavaruudessa... Lisään näitä kuvia, jahka ne joku päivä löydän :)

n. 800 g taikinaa

1 dl tummaa siirappia

1½ dl sokeria

125 g voita

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

½ tl neilikkaa

1 kananmuna

2 tl soodaa

5 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri, mausteet ja voi isohkossa kattilassa. Lisää jäähtyneeseen seokseen kananmuna ja vehnäjauho-ruokasoodaseos hyvin sekoittaen. Anna taikinan kovettua ja makuuntua jääkaapissa seuraavaan päivään, kääri taikina huolellisesti kelmuun tai muovipussiin. Kaulitse taikinasta ohut levy vehnäjauhojen avulla, ota haluamillasi piparimuoteilla kuvioita leivinpaperoidulle pellille. Paistaa 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Halutessasi voit kuorruttaa jäähtyneet piparit tomusokeri-vesitahnalla tai pikeerillä ja sokerihelmillä.  

Muffinsi-piparkakkumuotti tekee ihania pipareita!

Kiitos ystävälleni, jolta sain tuon yllä olevan ihanan muffinsi-piparimuotin! Näitä kohokuvioita taikinaan painaessa taikinan tulee olla aika paksua, että kuvio näkyy hyvin. Tavalliset piparit, vaikkapa nuo lumihiutale-muotilla otetut, saa olla makuuni ihan ohuen ohuita. Tykkään tehdä yleensä melko pieniä pipareita, niin sellaisia taikinasta saa väsättyä noin 100 kappaletta. Jos taas tekee "perinteisen kokoisia", niin taikina taitaa riittää noin 50 pipariin. Pitäisi varmaan testata joku kerta sitä Paraisten piparkakkujen kehuttua reseptiä ja vaaleita pipareita myös! Mutta saas nähdä, kerkeääkö tänä vuonna ollenkaan piparihommiin vai tuleeko pöytään kaupan piparit...

Aurapiparit

Yksi joulun ehdoton naposteluherkku on aurapiparit! Yleensä sinihomejuustoa sipaistaan paistetun piparkakun päälle, mutta mie käärin sen jo valmistusvaiheessa piparitaikinan sisään! Näin saadaan helposti nautittava herkku, eikä tarvitse pelätä, että juustosipru tipahtaa piparin päältä pois. Eli kaulitulle taikinalevylle ripotellaan runsaasti murennettua aurajuustoa, kääritään rullalle, leikataan siivuiksi ja paistetaan, kunnes kiekot saavat kauniin värin.

Pizzeria Roihu, Joensuu

Roihun herkullinen pizza: parmankinkkua, rucolaa, päärynää ja parmesaania. Kuva otettu kännykällä.

Joensuun keskustan lounaspaikat ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi viimeisen parin vuoden aikana ja syyskuun lopussa valinnanvara kasvoi entisestään, kun Pizzeria Roihu avasi ovensa Yläsatamakatu 9:ssä, työpaikkani viereisessä korttelissa. Pizza ei ollut pariin vuoteen kuulunut kuin pari kertaa valinnakseni, mutta Roihun avaamisen jälkeen olen syönyt pizzaa lounaaksi lähestulkoon viikottain. Ja hyvällä omallatunnolla! Roihun avasivat ystäväni Mika, Reeta ja Ville, joilla on vankka ja pitkä kokemus ravintola-alalta. Reeta toimii pizzerian ravintolapäällikkönä herrojen vastatessa yhtiön muiden toimipisteiden pyörittämisestä.

Näiden muutaman kuukauden aikana Roihu on kyllä lunastanut paikkansa Joensuun ravintolaskenessä, sillä ympärivuotisesti kaupungista ei tähän mennessä ole saanut pizzaa, joka on täytetty laadukkailla raaka-aineilla. Raaka-aineet ovatkin tämän pizzerian juttu: tomaattikastike on omatekoista ja sitä saa kolmessa eri vahvuusluokassa: mieto, tulinen ja extratulinen, täytevalikoimasta löytyy ihanaa niin ikään itsetehtyä paholaisenhilloa sekä talon omaa pestoa. Lisäksi listalta löytyy mm. hyvää parmankinkkua ja salamia, chorizoa, kylmäsavulohta, päärynää, riistarouhetta, vuohenjuustoa ja parmesaania. Lisäksi Roihussa on kausituotteita: marraskuussa herkuteltiin leipäjuustolla, joulukuussa pizzaan saa tuoretta mozzarellaa. Reetalta joensuulaisten makutottumuksia kysellessäni sain vahvistuksen aavistuksilleni: ravintolan suosituimmat pizzatäytteet ovat parmankinkku ja rucola, joita muuten löytyy noin 90% aina omastakin pizzastani. Myös gluteenittoman ja vegaanisen pizzanpurijan ei tarvitse Roihussa pettyä, sillä gluteenittoman pizzan tai vegaanisen juuston saa ihan samaan hintaan! Listalta saa valita mieleisensä täytteet: pizza kahdella täytteellä maksaa 7,5 euroa ja lisätäytteen saa 2e lisähintaan. Pizzojen hinta-laatusuhde on loistava, sillä hyvistä ja laadukkaista aineksista sekä hyvästä asiakaspalvelusta maksaa ilomielin. Ja ei hätää, vaikka seurueessa jollekin ei maistu pizza tai haluaa nauttia hieman kevyemmin, sillä pizzatäytteitä saa myös herkullisen salaatin (salaatti kahdella täytteellä 7,90e ja lisätäyte +2e) lisukkeeksi. Ystäväni ovat kehuneet salaatteja, itse en niitä ole vielä kerennyt testaamaan.

Koska olen jo kerennyt testailemaan useita eri vaihtoehtoja, niin listaanpa alle muutaman oman suosikkini:

- parmankinkku, päärynä, vuohenjuusto, rucola

- salami, paholaisenhillo, vuohenjuusto, rucola

- riistarouhe, punasipuli, smetana, rucola

Roihu on sisustettu upeasti! Kuva: Pizzeria Roihu

Roihu poikkeaa myös sisustuksellisesti muista kaupungin pizzerioista, sillä se näyttää oikealta ravintolalta ja on tunnelmaltaan sellainen, että siellä istuu mieluusti herkuttelemassa vaikka hieman pidempäänkin, ystävän kanssa samalla rupatellen. Sisustus noudattelee mustaa ja punaista linjaa, seinillä on raitatapettia ja ajatusmatkalle johdattelevia vanhoja ikkunanpokia. Ravintola on myös lapsiystävällinen, naperot otetaan huomioon palvelussa ja jälkkärijäätelönkin taitavat pienet ruokailijat saada. Roihussa on kokemukseni mukaan usein paljon ruokailijoita, joten olemmekin kavereideni kanssa naureskelleet, että laajennushan ravintolaan on tarpeen - tällä hetkellä paikan päällä mahtuu syömään 22 henkilöä. Onneksi Roihun pizzat saa myös noudettua mukaansa.

Roihun värimaailma on mustaa ja punaista, oikein kodikas! Kuva: Pizzeria Roihu

Keittiössä kuitenkin on jotain, mikä sai aikaan jo ennen ravintolan avaamista huomioita mediassakin: pizzataikina prässätään hirmuisen painavassa laitteessa lättänäksi ja samalla pohja esipaistuu hieman 160-asteisessa prässissä. Näin ollen pizzan saa eteensä hyvin nopeassa aikataulussa, sillä pizzojen paistoaika uunissa vähenee hitusen. Samalla tuo esipaistaminen helpottaa pizzan siirtämistä uuniin, kun pohja rapeutuu. Ja pizzat ovat ihanan rapsakoita! Koska pääasiassa oma ruokahuoltoni ajoittuu työpäivien aikana nopeaksi lounastamiseksi, on keittiön ripeä toiminta ehdottomasti plussaa - tosin kaiken varalta vielä soitan ja tilaan ruoat etukäteen, niin pääsee samantien saavuttuaan syömään. 

Näistä kaikista muodostuu sen verran hyvä paketti, että Roihu on valloittanut niin miun, ystävieni, työkavereideni kuin lukuisten muidenkin joensuulaisten sydämet. Pizza maistuu oikeasti maukkaille ja laadukkaille täytteille, pizzasta ei tipu rinnuksille rasvaa kuten puristekinkkupaikoissa ja palvelu on ystävällistä sekä nopeaa. 

Logon on suunnitellut Hexed Ink -tatuointistudiosta tunnettu taiteilija Heikki Kärnä. Kuva: Pizzeria Roihu

Pizzeria Roihu on avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 11-22, poikkeuksellisesti suljettu 24.-25.12.2014, mutta ovet avautuvat taas Tapaninpäivänä kello 15. Ravintolasta löytyy C-oikeudet, joten pizzansa saa nautiskeltua vaikkapa oluen kera. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan Roihun herkullisia pizzoja sekä salaatteja!

Pizzeria Roihu

Yläsatamakatu 9

80100 Joensuu

puh. 044 765 6790

Facebook-sivu: Pizzeria Roihu

Marinoidut herkkusienet

Marinoidut herkkusienet

Marinoidut herkkusienet ovat mainio lisä tapas-valikoimaan, salaatin joukkoon tai vaikkapa pikkujoulupöytään. Itse tykkään varsinkin pikkujouluihin viritellä tarjolle jotain uutta ja erilaista, mieluusti tekisin sen myös jouluaaton tarjoiluiden osalta. Joulupöytään kuuluu itseoikeutetusti sienisalaatti, mutta tässä on sille ehta haastaja tai kumppani! Voisipa sienisalaatinkin toki tehdä viljellyistä ruokasienistä. Herkkusieniä on lisäksi saatavilla helposti ympäri vuoden, niin niitä tuleekin käytettyä metsäsienten ohella paljon ruoanlaitossa. Herkkusienipiirakka on herkullista, samoin erilaisissa lihapadoissa sienet toimivat hyvin. Ja kypsentämättömänä herkkusienet ovat ihania vihersalaatin joukossa,

4 annosta

200 g Champ-herkkusieniä

½ dl balsamicoa

1 dl oliiviöljyä

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 valkosipulinkynsi 

1 tl kokonaisia rosépippureita

1 tl kokonaisia viherpippureita

1 tl kokonaisia mustapippureita

½ tl merisuolaa myllystä

2 cm pala mietoa punaista chiliä

1 dl hienonnettua persiljaa ja timjamia

Harjaa sieniveitsellä tai pyyhi paperilla herkkusienet puhtaiksi. Leikkaa sienet neljään osaan, raasta valkosipulinkynsi, hienonna chili pieneksi silpuksi ja hienonna yrtit. Vispaa kulhossa balsamico ja oliiviöljy emulsioksi, lisää joukkoon hunaja ja loput mausteet. Sekoita joukkoon herkkusienipalat sekä yrttisilppu. Anna sienten marinoitua jääkaapissa ennen tarjoilua vähintään puoli tuntia, mieluiten yön yli. Tarjolle aseteltaessa sienistä kannattaa poistaa ylimääräistä marinointilientä.

Ihanaa herkkua! Sienet kiinteytyvät ja maustuvat herkullisiksi marinadissa. Chili tuo pientä potkua ja hunaja tasapainottaa makua sekä etikkaisuutta. Tykkään laittaa marinadeihin pippurit kokonaisina, niin ne ovat myös nättejä tarjoillessa ja toisaalta luovuttavat makua sopivasti, samalla ne on tarpeen vaatiessa helppo nyppiä lautasen reunalle syödessä.

Sieniä, chiliä, hunajaa, yrttejä... Nam!

Siinäpä on aineksia, joista tein tämän herkkupalan. Horsmahunaja on muuten ystäväni tuottamaa lähiruokaa, oikein herkullista! Champ-sienet on sirkkalehtimerkillä varustettuja, eli puhtaasti kotimaisia ja laadukkaita. Merkillä varustettujen tuotteiden ostamisella tuetaan lisäksi kotimaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Myös käyttämissäni yrteissä oli sama logo! Sirkkalehtimerkki myös takaa ainoana merkkinä sen, että kyseinen tuote on 100% suomalainen. Kannattaa siis valita viisaasti kaupassa :)

Sirkkalehtimerkki kertoo 100% suomalaisuudesta

***

Yhteistyössä Blogirinki ja
Kauppapuutarhaliitto ry