Soijarouhelasagne

Tumma soijarouhe päätyi lasagneen, omakasvattamat chilintaimat saavat vielä odotella satoaan

Olin teinivuosina, eli joskus reilut kymmenen vuotta sitten, parin vuoden ajan lakto-ovovegetaristi. Silloin tuli useinkin kokkailtua soijatuotteista ruokaa, lähinnä ehkä kastikkeita ja makaroonilaatikkoa. Sittemmin rupesin taas syömään lihaa ja proteiinitarve täyttyi lihalla. Harmi ettei kasvisruokavuosiltani ole oikein tallessa reseptiikkaa, olisi hauskaa nähdä, mitä silloin tuli kokkailtua. Toisaalta soijatuotteiden valikoimakin on laajentunut sen jälkeen huomattavasti, sillä teinivuosiltani muistan lähinnä tumman ja vaalean soijarouheen, kun taas nyt löytyy rouheiden lisäksi suikaleita, fileitä, hiutaleita, paloja ja vaikka mitä! Tunnetuin soijatuotemerkki lienee Soyappétit ja heiltä löytyy kaikkia edellä mainitsemiani soijatuotteita. Minä käytin soijaa tällä kertaa lasagnen tekemiseen, sillä onhan lasagne yksi suomalaisten lemppariruokia - myös minun. Lopputuloksella olisi saanut helposti huijattua vannoutunutta lihansyöjää ja yhden kastikkeen taktiikalla valmistettuna se on nopeaakin.

4-6 annosta

1½ dl tummaa soijarouhetta

3 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 rkl voita

1 sipuli

½ punainen paprika

2 valkosipulinkynttä

½ pieni kesäkurpitsa

2 dl punaviiniä

500 g paseerattua tomaattia

2 rkl tomaattipyrettä
2 dl kuohukermaa
2 oksaa tuoretta rosmariinia
oreganoa
mustapippuria
suolaa
ripaus sokeria
n. 12 lasagnelevyä
200 g juustoraastetta

Mittaa soijarouhe ja vesi pieneen kattilaan, lisää mukaan kasvisliemikuutio ja keitä muutama minuutti. Valuta tarvittaessa ylimääräinen neste pois. Pilko vihannekset pieneksi silpuksi. Kuumenna iso kasari ja sulata siinä nokare voita. Kaada pannulle soijarouhe ja paista sitä hetki, että ylimääräinen neste kaikkoaa. Kippaa mukaan kasvikset ja anna hautua kypsäksi miedolla lämmöllä, lisää samaan aikaan myös mausteet pannulle. Lisää pannulle punaviini ja anna sen haihtua kokonaan, lisää sen jälkeen paseerattu tomaatti ja tomaattipyre. Anna hautua puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Lisää kuohukerma ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Anna hautua hetki. Kauho uunivuoan pohjalle tasainen kerros kastiketta, ripottele päälle juustoraastetta ja asettele päälle lasagnelevyjä. Toista pari kertaa ja jätä päällimmäiseksi kerros kastiketta ja juustoa. Paista 175-asteisessa  uunissa puolisen tuntia tai kunnes ruoka on kauniin ruskeaa ja lasagnelevyt ovat kypsyneet. Halutessasi voit myös antaa ruoan vetäytyä kasaamisen ja paistamisen välillä pari tuntia, kuten itse tein. Tällöin lasagnelevyt ovat pehmenneet jo mukavasti ja uunitukseen menee vähemmän aikaa. Anna vetäytyä hetki ja tarjoile lasagnen lisänä raikasta salaattia.

Olipas se hyvää! Soijarouhe on näppärä korvike jauhelihalle, eikä se koostumukseltaan paljoa eroa varsinkaan kastikkeissa jauhelihasta. Hyvällä maustamisella itsessään melko mauttomasta soijasta saa varsin oivaa ruokaa ja onhan se myös edullisempaa, kuin liha. Lisäksi soijarouhe on riittoisaa, sillä 500g rouhepakkauksesta kokkaa monen monta kertaa. Mielestäni parisen desiä kuivaa soijarouhetta vastaa kokkauksessa 400g jauhelihaa ja käytännössä tuo pussi ei ole vajunut melkein ollenkaan... Nyt kun soijatuotteita on useaa eri sorttia kaapissa, tulee kokeiltua erilaisia ruokia niistä. Ajattelin tehdä ainakin makaroonilaatikkoa, "läskisoossia" ja "broileri"kastiketta. Oletko sinä kokkaillut soijasta? Jos olet, niin mitä olet tehnyt siitä? Ja jos et ole vielä kerennyt kokeilemaan, niin onko joku tietty syy ollut siihen? Minä ainakin olen sitä mieltä, että soijatuotteita voi käyttää kuten jauhelihaa, lihaa tai kanaa :)

Soijarouhelasagne ja fetasalaatti

***

Yhteistyössä 

Blogirinki ja Soyappétit

Karitsan sisäfile ja punaviinikastike

Karitsan sisäfilettä, punaviinikastiketta ja valkosipulikermaperunoita

Pääsiäiseenkin sopivaa ruokaa, karitsan sisäfilettä herkullisen kastikkeen ja valkosipulikermaperunoiden kanssa, olkaapa hyvä! Itse kokkasin tätä jo lähes pari viikkoa sitten, sillä minulla oli viikolla vapaapäivä, kaapeissa paljon herkullisia aineksia ja pöydällä punaviinipullo. Itse en punaviinejä pysty migreenin takia nautiskelemaan vaikka haluaisin, mutta ruoanlaitossa käytän punkkua sitten sitäkin mieluummin. Sain kutsun osallistua OivaPari-reseptikilpailuun (viime syksynä OivaPari-reseptikilpailusta muuten lohkesi voitto herkkutattirisotolleni), jonka järjestää Pernod Ricard Finland ja he lähettivät muutaman pullon maisteltavaksi sekä reseptikisassa käytettäväksi. Huomasin joitain viikkoja sitten, etten ole koskaan keittänyt itse kunnollista punaviinikastiketta, joten nytpä oli sen aika. Kastike keittyi parisen tuntia liedellä ja lopputuloksena olikin ihana, jopa siirappinen, kastike karitsanfileen kaveriksi. Voisinpa sanoa, että tästä ei paljoa enää ruoka parane!

2 annosta

n. 300 g karitsan sisäfilettä

merisuolaa

mustapippuria

3 rkl voita

punaviinikastike

5 dl Castillo de Molina -punaviiniä

5 dl hyvää lihalientä (Puljonki)

3 rkl balsamiviinietikkaa

2 rkl voita

1 sipuli

1 porkkana

3 valkosipulinkynttä

8 kokonaista mustapippuria

2 laakerinlehteä
½ rkl kuivattua rosmariinia

3 oksaa tuoretta timjamia

sokeria

valkosipulikermaperunat

4 pienehköä perunaa

3 valkosipulinkynttä

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

juomaksi

Castillo de Molina -punaviiniä

jäävettä

Ota pakastetut sisäfileet sulamaan edellisenä iltana jääkaappiin. Kokkauspäivänä ota fileet pari kolme tuntia ennen ruoanlaittoa huoneenlämpöön. Putsaa fileet irrottamalla ylimääräistä rasvaa ja poista kalvot, mausta ne reilulla suolalla ja mustapippurilla. Paista fileet juuri ennen tarjoilua.

Kuori ja pilko juurekset isoiksi lohkoiksi, paista niihin kaunis väri kattilassa voissa. Lisää päälle punaviini, lihaliemi sekä balsamico, lisää mausteet. Keitä kastiketta miedolla lämmöllä vajaa tunti. Siivilöi kastike puhtaaseen kattilaan, kun juurekset alkavat olla hajoamispisteessä. Anna kiehua miedolla lämmöllä lähes siirappiseksi eli kunnes kastike on tiivistynyt, muista hämmentää välillä.  Halutessasi voit keittää kastiketta vähemmän aikaa ja suurustaa sen esim. ruskealla maizena-kastikesuurusteella. Maista ja lisää sokeria taittamaan makeutta. Kastikkeessa saa olla hieman potkua ja suolaa se ei ainakaan minulla tarvinnut ollenkaan (lihaliemessä on suolaa). Pidä kastike lämpimänä tarjoiluun saakka.

Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi, hienonna valkosipulinkynnet. Lado perunaviipaleita ja valkosipulihakkelusta kerroksittain suola- ja pippuriripausten kanssa annosvuokiin. Kaada kerma päälle ja paista 175-asteisessa uunissa noin tunti, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja vuoat saaneet kauniin värin. 

Kuumenna hyvä pannu kuumaksi ja paista fileisiin voissa kaunis väri, noin kolmisen minuuttia per puoli. Anna fileiden vetäytyä hetki folion alla ja leikkaa ne vinottain muutamaan osaan. Asettele lautaselle annosvuoka perunalisuketta, mieleistä salaattia ja asettele lautaselle fileet. Kruunaa annos valuttamalla kastiketta päälle. Koristele halutessasi annos timjamilla.

Karitsanliha paistetaan nopeasti, sillä se kypsyy foliossa vielä hetken. Tämä meni melkein liian kypsäksi!

Taivaallisen hyvää! Koska tykkään ihan hirmuisen paljon kastikkeista, upposi tämä kokonaisuus makuhermoihini kuin kuuma veitsi voihin. Ja kuinka helppoa kastike onkaan tehdä itse, kunhan välillä muistaa kattilaa hämmennellä. Paahdetut juurekset tuovat paljon makua kastikkeeseen ja näin viineistä ymmärtämättömänä viini sopi mielestäni hyvin sekä kastikkeeseen että ruoan kumppaniksi. Liha oli erittäin laadukasta ja suli suussa, olen ostanut fileet läheiseltä pikkuiselta lammastilalta suoraan pakastimeen. Reseptissä voit käyttää fileen tilalla vaikkapa uunissa haudutettua lammaspaistia, ainakin meillä se kuuluu perinteiseen pääsiäispöytäämme. Ja punaviinikastike rakastaa kaikkia liharuokia! Minä muuten käytin kastikkeen jämät jauhelihakastikkeeseen, siitäpä ehkä myöhemmin lisää... :)

Osallistun tällä reseptilläni OivaPari-reseptikilpailuun, jonka päätuomarina toimii huippukokki Alex Nurmi. Te lukijat ratkaisette kuitenkin voittajan, sillä viiniteemakilpailuiden mielenkiintoisista resepteistä parhaat kisaavat keskenään alkukesällä alkavassa kisassa Facebookissa. Äänestysmahdollisuudesta infoan sitten lähempänä (vaikka en itse loppukilpailuun pääsisikään) - kannattaa siis seurata Cebicin keittiötä myös Facebookissa. Toivotan samalla onnea kaikille kanssabloggaajille hauskaan kisaan!

***

Viinit sponssasi Pernod Ricard Finland

Lihaliemestä kiitos Puljonki/Nestlé

Auragratinoidut valkosipulietanat ja patonki

Herkullisia auragratinoituja valkosipulietanoita ja uunituoretta patonkia

Sain kutsun osallistua Hyvää Suomesta ja ja Ruoka.fi:n suomalaisen kotiruoan kilpailuun. Tarkoituksena oli kokata kotiruokaa siten, että reseptissä käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkittyä tuotetta. Tutummin merkki on "joutsenmerkki". Yleensä kaupassa tulee käytyä siten, että ostaa niitä tuttuja ja turvallisia tuotteita, joita on tottunut aina käyttämään, ihan lapsuudesta asti. Ilokseni huomasin, että lähestulkoon kaikista päivittäisostoksistani kyseinen merkki löytyikin ja niitä löytyi myös tuotteista, joista sitä en ensimmäisenä olisi osannut edes odottaa. Loppujen lopuksi Hyvää Suomesta -merkittyjä tuotteita päätyi reseptiini reilusti useampi, kuin vaaditut kolme - Hyvää Suomesta -merkillä varustetut valmistajat ovat merkitty sulkuihin. Jos aivot olisivat toimineet yhtään paremmin, keittiössä olisi pystynyt helposti kokkaamaan melkeinpä mausteita lukuunottamatta ihan mitä vain tuotteilla, joista löytyy joutsenmerkki. Nyt vaan oli hirmuinen himo saada etanoita ja niitä nyt ei joutsenmerkattuna sattunut kaupasta saamaan, valikoiman rajautuessa yhteen ainoaan tuotteeseen. 

3 annosta

100 g voita (Valio)

4 valkosipulinkynttä

1/3 punttia persiljaa (Järvikylä)

1/3 punttia ruohosipulia (Järvikylä)

suolaa

mustapippuria

1 prk etanoita

½ pkt Aurajuustoa (Valio)

2 dl punaleima Emmentalia (Valio)

3 lohkoa sitruunaa tarjoiluun

patonki

2½ dl vettä

1/4 palaa hiivaa (Suomen Hiiva oy)

50 g voita sulatettuna (Valio)

1 tl suolaa

3 dl hiivaleipäjauhoja (Helsingin Mylly)

2 dl vehnäjauhoja (Rainbow/Helsingin Mylly)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita veteen murusteltu hiiva, suola ja sulatettu voi. Anna hiivaliemen tekeytyä noin varttitunti pöydällä hiivan aktivoimiseksi. Alusta joukkoon jauhot ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia kunnon sitkon aikaansaamiseksi. Anna taikinan kohota noin puoli tuntia leivinliinan alla vedottomassa paikassa. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinaa hetki. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi paksuksi levyksi. Rullaa levyt kulmittain patongeiksi ja anna kohota puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes patongit ovat saaneet hiukan väriä. Jäähdytä.

Ota voi pehmenemään pöydälle. Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipulinkynnet raastettuna ja yrtit hienoksi silputtuna, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna tekeytyä hetki huoneenlämmössä. Valuta ja huuhtele etanat siivilässä, kuivaa ne talouspaperilla. Annostele nokare yrtti-valkosipulivoita etanapannujen pohjalla ja aseta yksi etana per kolo. Sipaise maustevoita nokareet myös etanoiden päälle. Raasta emmental ja jaa se etanoiden päälle, murustele pinnalle reilusti aurajuustoa. Gratinoi etanoita 200-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia, tai kunnes pinta on kauniisti gratinoitunut. 

Leikkaa sitruuna lohkoiksi ja siivuta patonki. Gratinoi etanat juuri ennen tarjoilua. Nosta etanapannu isolle lautaselle, laita muutama viipale patonkia lautaselle ja laita mukaan myös sitruunalohko. Tarjoile välittömästi.

Uunituore patonki

Kilpailureseptin lisäksi meitä bloggaajia pyydettiin miettimään, mitä suomalainen ruoka on minulle ja mitä se minulle merkitsee. Mielenkiintoinen tehtävä! Suomalainen ruoka on minulle kotimaisista, puhtaista ja laadukkaista raaka-aineista rakkaudella valmistettua ruokaa. Suomalaista ruokaa voi ajatella mielestäni laajemmalla tasolla kattaen koko Suomen, mutta sen voi tuoda myös mikrotasolle vaikka kotipihaan tai ikkunalautapuutarhaan asti. Perinneruoat ovat mielestäni olennainen osa suomalaista ruokakulttuuria ja sitä myös parhaimmillaan, vai kukapa ei olisi joskus kuullut vaikkapa karjalanpaistista ja -piirakoista, läskisoossista, mykyrokasta, särästä, lepuskoista, leipäjuustosta tai lanttulaatikosta! Suomalaisuuden lisäksi itselleni hyvin merkittävä asia ovat omat karjalaiset juureni, jotka määrittävät myös vahvasti omaa identiteettiäni ja makumieltymyksiäni. Täällä syvässä idässä kun on totuttu iät ja ajat syömään sieniä, joille länsirannikolla lähinnä naurettiin "lehmien ruokana" sota-aikaan asti. Karjalaisten evakkojen mukana sienien ja marjojen käyttö levisi pitkin Suomea ja samalla myös ihana karjalainen piirookulttuuri (piiroo = piirakka) päätyi osaksi suomalaisia ruokapöytiä. Ja miksipä ei, Suomi on täynnä herkullisia oivalluksia ja ruoan ilosanomaa pitääkin jakaa toisilleen. Jokaisella maakunnalla on omat erityispiirteensä ja toisaalta rikkautemme on se, että jopa naapurikylässä sama ruoka on saanut oman erityisen vivahteensa.

Suomalainen ruokakulttuuri on ollut viime vuosina melkoisen myllerryksen kohteena, kun mm. matkustaminen ja internet ovat tuoneet kaukomaidenkin ruokaherkut osaksi suomalaista arkea. Ei ole loppujen lopuksi montaa vuosikymmentä aikaa siitä, kun ensimmäistä kertaa pikkupitäjässäkin iskettiin hampaat kiinni pizzasiivuun tai varsinkaan siitä, kun kauppojen hyllyiltä alkoi löytyä valmiita tortillalättyjä. Suomalaisista perinteisistä raaka-aineista pystyy valmistamaan kansainvälistä ruokaa tai twistaamaan niitä omilla raaka-aineillamme kotimaisemmiksi - sushiinkin voi tuontitonnikalan sijaan laittaa kotimaista kalaa tai italialaisista tapaksista tehdä sapaksia käyttämällä vaikkapa poroa parmankinkun sijaan. Ja ihan huippua, että New Yorkista saa oikeaa suomalaista ruisleipää!

Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa paljon siihen, mitä meille myydään ja mitä on tarjolla. Valitsemalla kotimaisen lantun tuontibataatin sijaan varmistetaan se, että suomalainen viljelijä saa elannon perhelleen ja kriisin iskiessä olemme taas hetken omavaraisempia. Lähiruokaa ostamalla tukee kotiseutunsa pienyrittäjiä ja elinvoimaisuutta, luomuruokaa valitsemalla voi eettisyyden lisäksi vaikuttaa siihen, millainen hintataso luomutuotteille syntyy. Kaupassa voi pyytää kauppiasta hankkimaan mieleisiään raaka-aineita tai toivoa asettelemaan selkeästi esille vaikkapa lähialueilla tuotettuja tuotteita. 

Olen tämän usein ennenkin sanonut, mutta jos pitäisi valita viimeinen ateria, niin se olisi ehdottomasti perunaisia karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Ne ovat miulle sitä suomalaisuutta parhaimmillaan. Juurevia makuja, yksinkertaisia aineksia ja herkullisuutta. Ilman turhaa hifistelyä.

***

Kilpailun järjestää

Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi

Raaka-aineita tuettu 10€ lahjakortilla