Espresso-vaniljasiirappi jäätelölle

Lakritsamainen maku ja väri, kahvissa!

Kahvista jälkkäriä? Kyllä! Kahvia on tullut iät ja ajat käytettyä eri tavoin keittiössä: piristävänä juomana, kuivakakun makuvivahteena, paistin kastikkeessa, mokkapaloissa, tiramisussa ja vaikkapa marinadeissa. Tällä kertaa ajattelin kokkailla jotain simppeliä, nimittäin siirappia tarjottavaksi jäätelön kanssa. Keittelin testattavaksi saadulla Nespresso Lattissima+ DeLonghi -espressokoneella puoli litraa vahvaa espressoa ja siinäpä oli oiva pohja siirapille, johon tulee vain kolmea eri aineosaa! Samalla osallistun reseptillä Nestlén reseptikilpailuun.

4-8 annosta

5 dl Nespresso Ristretto-espressoa

2½ dl sokeria

1 kokonainen vaniljatanko

tarjoiluun

1 rs Mövenpick Vanilla Dream -jäätelöä

Keitä vahvaa espressoa ja kaada juomat kattilaan, mittaa joukkoon sokeri. Halkaise vaniljatanko, raaputa vanilljan siemenet kattilaan ja lisää myös itse tangot mukaan. Keitä keskilämmöllä poreillen, kunnes koostumus on tukevoitunut ja siirappimainen, noin 20 minuuttia - älä keitä liikaa, vaan mieluummin liian vähän, sillä siirappi jähmettyy jäähtyessään. Jäähdytä siirappi ja poista vaniljatangot. Pyöritä kuumassa vedessä kostutetulla jäätelökauhalla palloja jäätelöstä annoskulhoihin ja valuta päälle vaniljaista espressosiirappia. Tarjoile välittömästi.

Siirapista muodostui salmiakkiin ja lakritsaan vivahtava makuelämys, joka maistui vienosti vaniljalle. Espresso leppyi sokerin syleilyssä ja lopputulos oli mitä oivallisin. Jäätelön kermaisuus ja vaniljaisuus sopi hyvin siirapin joukkoon - normaalia parempi jälkkäriyllätys jäätelön ja kahvin ystäville! Viitisen desilitraa espressoa valmistui neljästä mustasta Ristretto-kapselista, sillä isommalla espresso-annoksella valutettuna. Siirappia ei tarvitse paljoa yhteen annokseen, joten neljän annoksen jälkeen siirappia jäi vielä myöhempää käyttöä varten. Ajatuksissani on tehdä viikonloppuna tiramisua, joten jospa siirappia voisi käyttää siinä jollain tapaa tai sitten vaikkapa pirtelön mausteena.

Vaniljaista jäätelöä sekä espressosiirappia, avecina pehmeä espresso

Eräs pöytäseurueesta sen ensimmäisenä äkkäsi pukea sanoiksi: lakritsaa ja salmiakkia, paahteisuutta. Yllättävä, mutta hyvä makuvivahde, jota en olisi osannut arvata lopputulokseen kapseleita valitessani. Valitsin vain vahvinta makua, joka kestää sokerin makeudun hukkumatta sen alle. Miedommat espressot varmasti maistuisivat hieman erilaisilta, mutta kannattaa valita juotavaksi tarkoitettua vahvempi maku.

Mustaa kultaa

Testasin tosiaan Nespresson laitetta ja kuudestatoista kahvilaadusta kerkesin maistella kolmea yhdessä illassa kokkailun parissa. Laitteen käyttäminen oli helppoa, opaskirja neuvoi yksityiskohtaisesti kuinka laite otetaan käyttöön ja miten kahvia valmistetaan. Itse pidän vahvasta espressosta ilman sokeria, muille herkuttelijoille tein lattea, macchiatoa ja cappucinoa. Makuvaihtoehtoja on paljon ja jokainen sai valita mieluisensa vahvuuden ja tyylin, kätevää. Laite oli myös helppo putsata. Plussaa maidonvaahdottimesta, joka puuttui mm. laitteesta, jonka käytöstä on aiempaa kokemusta. Nespresso maidonvaahdottimella tuskin jäisi pölyttymään nurkkiin useampien käyttömahdollisuuksien vuoksi. Kahvit ja laitteen testauksen sponssasi Nespresso, muut tuotteet olen hankkinut itse.

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Vuohenjuustoinen tomaatti-papukeittoa

Kauniin keväisenä päivänä tekee mieli kokata jotain kauniin värikästä, ihanan pehmeää ja nopeaa ruokaa, joka vie kielen mennessään. Mielessäni pyöri papukeiton tekeminen ja kun sain kutsun osallistua Nestlén reseptikilpailuun, jossa tulee hyödyntää Maggi Fond cupseja, oli valintani heti selvä: vuohenjuustolla silattua tomaatti-papukeittoa! Keitossa yhdistyivät tämänhetkiset intohimoni: kasvisruoka, pavut, vuohenjuusto ja konstailemattomuus. Valkoiset pavut ovat ihania, ne soveltuvat keittoihin ja muihin ruokiin todella hyvin. Seuraava keittoni saa luvan olla valkopapukeitto :)

4-6 annosta

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

½ punainen chili

3 jauhoista perunaa

nokare voita

1 Maggi Fond cup tomaatti-yrtti

1 l vettä

1 tlk valkoisia papuja

2 prk tomaattimurskaa

150 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa

1 dl kuohukermaa

mustapippuria

tarvittaessa ripaus suolaa

koristeluun

50 g vuohenjuustoa

mustapippuria

herneenversoja

lisukkeeksi 

tuoretta rapeaa patonkia

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, pilko chili ja leikkaa kuoritut perunat kuutioiksi. Kuullota sipuli ja valkosipulit voinokareessa, lisää joukkoon hienonnettu chili ja perunakuutiot, kuullota mutta älä anna ruskistua. Lisää joukkoon fondikuppi ja kaada vettä päälle niin paljon, että ainekset peittyvät (suunnilleen litran verran). Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää joukkoon huuhdellut valkoiset pavut sekä tomaattimurska ja kuumenna keitto kiehuvaksi, anna hautua miedolla lämmöllä vähintään 10 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos haluat samettisen sileää keittoa, voit siivilöidä sen, krouvimmasta tykkäävä soseuttaa vain huolella. Lisää joukkoon loraus kuohukermaa, murusteltu vuohenjuusto ja mustapippuria, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Mikäli keitto on liian sakeaa, voit lisätä tilkkasen vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja annostele lautasille. Murustele pinnalle vuohenjuustoa, rouhi mustapippuria ja asettele muutama herneenverso koristeeksi. Tarjoile ohessa hyvää leipää ja nautiskele.

Todella ihanaa! Keitossa maistui sopivalla tavalla tomaatti, valkoiset pavut sekä vuohenjuusto. Pidän muhevista keitoista, jotka eivät ole liian hienoja koostumukseltaan. Jos tarjoat keittoa vaikkapa hienomman illallisen alkuruokana, keitto kannattaa ehdottomasti siivilöidä. Fondikuppi toi keittoon syvyyttä ja sopivasti suolaisuutta, itse en ainakaan tarvinnut lisätä suolaa, fondi sopi keittoon enemmän kuin hyvin. Mikäli haluaa, voi fondin yrttisyyttä korostaa lisäämällä keitokseen lisää yrttejä. Meille keitto maistui tällaisenaan. Jos et välitä vuohenjuustosta, voit korvata sen vaikkapa tuorejuustolla, kuohukermalla tai ranskankermalla.

Herkullista!

Maggi Fond Cupsit

En ollut aiemmin testannut fondikuppeja, joten samalla pääsin tutustumaan niihinkin. Tomaatti-yrtti sopi loistavasti keittoon, miksei se toimisi myös tomaattisessa jauhelihakastikkeessa tai lasagneen tulevassa bolognesessa. Lihaliemi-fondikupin sulattelin Koskenlaskijan kanssa veteen ja käytin syntyneen liemen makaroonilaatikkoon (en tee koskaan munamaitoa, vaan korvaan nesteen lihaliemellä, lihaliemi-sulatejuustoseoksella tai paseerattu tomaatti-kuohukermaseoksella), yrttikimppu odottelee vielä kokeilua. Maggi Fond Cupsit sponssasi Nestlé, muut ainekset on itse hankittuja.

Pikantin tomaattinen jauhelihakastike

Tomaattinen ja yrttinen jauhelihakastike

Joku aika sitten kokkailin kunnon tomaattista kastiketta, jossa oli myös puskallinen basilikaa. Ihanan makuista, voimakasta ja monivivahteista. Päälle raastoin vielä rahtusen parmesaania, joten makunautinto oli taattu. Samaisella reseptillä osallistuin Heinzin järjestämään jauhelihakastikekilpailuun, joten kastikkeessa käytetty chilisoossi on sitä kautta saatua, samoin sipuli ja valkosipuli.

4 annosta

250 g naudan paistijauhelihaa

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

5 cm punaista chiliä

2 dl punaviiniä

400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja liemineen (Mutti)

½ dl vettä säilykepurkin huuhtomiseen

1½ dl chili saucea (Heinz)

½ rkl sokeria

mustapippuria

suolaa

1 rkl kuivattua timjamia

1 puntti tuoretta basilikaa

400 g tagliatellea tai muuta pastaa

Kuori ja hienonna sipuli sekä pieni pätkä chiliä. Kuori ja raasta porkkanat karkealla terällä raasteeksi, raasta myös kuoritut valkosipulinkynnet pienellä raastinterällä. Paista jauheliha omassa rasvassaan ruskeaksi ja lisää pannulle sipuli. Kun sipuli on saanut hieman väriä, lisää pannulle porkkanaraaste. Anna muhia miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää raastettu valkosipuli ja anna kiehahtaa. Kaada pannulle punaviini (voit halutessasi korvata punaviinin hyvällä lihaliemellä) ja keitä kastiketta, kunnes kaikki punaviini on haihtunut. Lisää joukkoon kirsikkatomaattisäilyke ja huuhtele purkki pienellä vesitilkalla, lisää joukkoon chili saucea ja sokeria. Pyöräytä kastikkeeseen muutama kierros suolaa ja pippuria sekä kunnon tujaus timjamia. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä vähintään tunti, sekoittele välillä. Älä anna kastikkeen kiehua pohjaan, lisää tarvittaessa pieni tilkka nestettä. Kastikkeen on tarkoitus olla melko tiivistä koostumukseltaan. Tarkista kastikkeen maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä pasta al denteksi reilulla suolalla maustetussa vedessä. Kaada pasta lävikköön ja ravistele kuivaksi. Hienonna basilika hienoksi silpuksi (säästä muutama lehti koristeluun) ja sekoita yrttisilppu kastikkeen joukkoon. Annostele pastaa ja muhevaa jauhelihakastiketta lautasille. Koristele annokset basilikan lehdillä ja tarjoile välittömästi.

Herkullista! Kastikkeessa oli intensiivisen tomaattinen ja yrttinen maku ja kerrankin tekemäni jauhelihakastike ei sisältänyt mitään kermoja, tuorejuustoja tai vastaavia. Jos kastike tuntuu kuitenkin liian tuhdilta, voi makua lieventää lisäämällä vaikkapa kuohukermaa joukkoon. Punaviinit olen tottunut pakastamaan ja lisäilemään kastikkeisiin jääpaloina, tosin punkku ei ihan hirveän hyvin jäädy - kannattaa suojata punkkujääpalapussit kunnolla tai lopputuloksena voi olla punaviinihileillä vuorattu pakastin...

Kunnon pyttipannu - äänestä ja voita!

Kevyempi ja värikkäämpi vaihtoehto perinteiselle pyttipannulle: herkullinen Kunnon lenkkimakkara-kasvispannu!

Sain Herra Snellmannilta kutsun osallistua kilpailuun, jossa kokkaillaan uudesta Kunnon Lenkkimakkarasta maistuvia herkkuruokia. Minulle lenkkimakkarasta tulee mieleen ensimmäisenä pyttipannu, joten ajattelinkin heti kokeilla hieman värikkäämpää ja terveellisempää vaihtoehtoa, kuin grillien uppopaistetut makkispekkikset (termin makkispekkikset kuulin muuten kahdeksisen vuotta sitten, kun aloittelin opiskelijaelämää yliopistolla, taitaakin sitten olla ainoa asia joka niistä vuosista jäi mieleen...). Niinpäs paistoin kaaleja ja makkaraa pannulla, päälle vielä häränsilmä-kananmuna ja avot! Ruoka upposi syöjien suihin hetkessä, joten eipä hullumpi idea!

Äänestämään pääset reseptiäni täällä ja palkintona on illallinen huippuravintolassa sekä hotelliyö Helsingissä. Eli tykkää ja täytä kilpailulomakkeeseen yhteystietosi, niin pääset mukaan - halutessasi voit auttaa minua pärjäämään kilpailussa jakamalla yllä olevan linkin vaikkapa Facebookissasi. Kiitos jo etukäteen ja tsemppiä myös kaikille bloggaajakollegoille! :)

Resepti, olkaa hyvä:

4 annosta

500 g Snellman Kunnon lenkkimakkaraa

1 keskikokoinen kukkakaali

1 parsakaali

2 rkl voita (tai ruokaöljyä)

ripaus suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria

4 kananmunaa

2 suolakurkkua

Kuutioi lenkkimakkara mukavan kokoisiksi kuutioiksi. Lohko kukkakaali ja parsakaali pieniksi suupalan kokoisiksi kukinnoiksi. Kuumenna paistinpannu ja paista lenkkimakkara tummaksi ja rapeaksi omassa rasvassaan. Kuumenna wokissa tai isossa kasarissa nokare voita ja paista kaalien kukinnot nopeasti siten, että kukinnot saavat hieman väriä, mutta säilyttävät vielä purutuntumaa. Sekoita lenkkikuutiot kaalien joukkoon, mausta ripauksella suolaa ja pippuria, kuumenna ja tarkista maku – lisää tarvittaessa mausteita. Paista kananmunat lettupannulla, jätä keltuaiset kokonaisiksi ja keskeltä hieman valuviksi. Leikkaa suolakurkku pitkittäin veneiksi. Annostele lautasille lenkkimakkara-kasvispannua, asettele kananmuna annoksen päälle ja viimeistele annos muutamalla suolakurkkuveneellä. Tarjoile välittömästi.

Mie tykästyin makkaran makuun, maistui maukkaalle ja mukavan lihaiselle (77%) kylmänäkin. Kylmän lenkkimakkaran päälle sipaisin omatekoista jallusinappia (ohje taitaakin vielä joululta puuttua, pitääpä muistaa lisätä blogiin!) Rapsakaksi paistettu makkara on sitten se toinen mieluisa makkaravaihtoehto, kuten tässä - sellaiset keitossa lilluvat lötköt paistamattomat makkarat ei ole miun juttu. Sillä erolla perinteiseen pyttipannuun, ettei tätä paistosta tarvinnut turruttaa ketsupilla ja sinapilla, vaan se oli herkullista ihan au naturell. Tuskinpa makkara tykkäisi huonoa grillin tai avotulen loimussakaan. Harvoin tulee makkaraa ostettua, mutta nyt ainakin tiedän paremman vaihtoehdon sille melkein 27v lautaselta löytyneelle värikoodatulle tuotteelle. Pakko tunnustaa, että meinasi epätoivo iskeä tätä reseptiä toteuttaessa, kun kiersin Joensuun keskustan alueen kaikki ruokakaupat metsästäessäni tätä tiettyä lenkkiä. Vasta kuudennesta - ja alkuperäisen ajatuksen mukaan siitä epätodennäköisimmästä - tuote lopulta löytyi. Oli yllättänyt kaupat tuotteen suuri menekki, joten kaikkialla hyllyissä oli tyhjää. Joten jos bongaat makkaraa lähikaupastasi, niin kannattaa kyllä testata! Tästä reseptistä muuten huomaa, että sydäntalvella jyllänneen punajuurihimoni on tällä kertaa syrjäyttänyt kukka- ja parsakaali, joita on viime aikoina tullutkin naposteltua melkoisen ahkeraan. Kevättä kohti keventäen siis! :)

Uusi aarteeni, vanha alumiininen pannu.

Tämä alumiinipannu löytyi kirpputorilta parilla eurolla, eikös olekin söpö? Tykkään sen pehmeistä muodoista ja tämä on oikein omiaan tarjoiluastiana, toki se toimisi myös ihan ruoanvalmistuksessakin.  Lisäksi olen tehnyt muutaman muun kirpparilöydön: olen ostanut muutaman Iittalan Verna-olutlasin, läjän pieniä metallisia leivosvuokia ja useita alumiinisia kakkuvuokia. PataPata on tullut tutuksi viime aikoina, kun olen jynssännyt löytöjäni puhtaaksi sormet verillä, vaan kiiltääpä kuin uudet! :P