Avokadopasta

Avocadopasta Safkaa-kirjan tapaan

Sain kustantajalta Alexander ja Hanna Gullichsenin suositun Safkaa-keittokirjan heti sen ilmestyttyä. Luin heti kirjan läpi ja muutama ohje jäi mieleeni - kirja itsessään oli miellyttävän simppeli niin ulkoasultaan kuin materiaaliltaan, sellainen hyvän mielen konstailematon keittokirja. Yksi mielenkiintoisista ohjeista oli tämä Chicling-blogin avokadopasta, josta sitten syksyn aikana kehkeytyikin resepti, jota suunnilleen koko Suomi kokkasi. Enpä olisi uskonut kirjaa lukiessani, että näinkin voi käydä. Kunnon maanlaajuisia ruokailmiöitä kun ei ole tuntunut hetkeen olevan! Koska asun täällä susirajalla kaukana pääkaupunkiseudusta ja sen trendikkyydestä, niin taaperran sitten hieman jäljessä kaikista trendeistä, joten muutaman kuukauden kypsyttelyn jälkeen kaupassa ostoskoriini päätyi vihdoinkin avokadoja ja muuta tarpeellista avokadopastaa varten. Jos olisin kokannut tätä  pastaa heti boomin alkaessa, olisin kerrankin ollut edelläkävijä. Tyylilleen pitää olla uskollinen, joten enpä ollut... :D Joka tapauksessa joulun alla kokkailin pitkästä aikaa valmiin reseptin mukaan ja ihan oikeasta käsinkosketeltavasta keittokirjasta (vaikka tälläkin kertaa lopputuloksessa näkyi oma kädenjälkeni). Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulle silloin kirjoitin, vasta nyt ymmärrän, miksi koko Suomi sekosi avokadopastasta. Onhan se ihan äärettömän hyvää! Suosittelen kokeilemaan!

1 valkosipulinkynsi

½ chili

1 limen mehu

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

½ dl oliiviöljyä

1 nippu (lehti)persiljaa

1 nippu basilikaa

n. 2 dl raastettua parmesaania/grana padanoa (reilu puolikas kolmiopala)

1 dl pastan keitinvettä

spaghettia

Ota iso kulho ja raasta sinne valkosipulinkynsi sekä siemenetöntä chiliä. Purista päälle limenmehu, rouhi mukaan mustapippuria ja suolaa, lorauta joukkoon oliiviöljy. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi, raasta parmesaani ja sekoita kulhossa. Halkaise kypsät avokadot ja poista kivet. Leikkaa avokadon malto pieniksi kuutioiksi kuorissaan ja kauho malto kulhoon lusikalla. Sekoita kastikkeen ainekset tahnaksi ja odota pastan kypsymistä. Keitä pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Ota desi keitinvettä ja sekoita se kastikkeeseen. Valuta pasta ja kippaa kulhoon, sekoita ainekset sekaisin ja tarjoile välittömästi. Pastan voi koristella basilikan lehdillä ja parmesaanilastuilla. 

Huippuhyvää! Nimi voisi olla myös yrtti-avokadopasta, sillä ainakin tässä miun versiossani oli reilusti yrttien makua ja avokado ehkä hukkui hieman makujen sinfoniaan, onhan avokado itsessään hyvin mietoa. Tosin se johtui myös siitä, että käyttämäni avokadot olivat tosi pieniä, yrttejä laitoin koko puskat ja pastaa keitin vain kahden hengen annoksen... Niin perinteistä! Suolaa, mustapippuria ja chiliä ruoassa saa olla ihan kunnolla eikä Alexanderinkaan mukaan mikään ole niin hirveätä, kuin suolaton pasta. Paitsi ehkä liian kypsä pasta... Tämä pasta ei kestä odottelua vaan tehdään syötäväksi kokonaan heti, joten kannattaa pienentää annosta ehdottomasti, ellei halua pastaansa paljon kastiketta tai syöjiä on paljon vähemmän kuin neljä. Osan kastikkeesta nimittäin jätin jääkaappiin seuraavaa päivää varten, eikä se ollut suuremmin kärsinyt, väri oli tallella ja maku syventynyt. Laitoin kylmää avokadosoossia voileipäkeksien päälle ja mietin, että tässäpä olisi oiva täyteidea esimerkiksi pienille suupaloille illanistujaisiin tai miksei vaikkapa voileipäkakkuun, kun vaan pilkkoo mallon vielä pienemmäksi mitä nyt. Sen sijaan pastaan sekoitettu kastike oli muuttunut harmaaksi, joten se ei päätynyt enää syötäväksi. Allergioideni takia en voi syödä kovinkaan mausteista/tulista ruokaa, mutta ihmeekseni totesin, että tässä ohjeessa voisin jopa hieman nostaa chilin määrää (jos yrttien annostus on yhtä ronskilla kädellä). Paketin loput chilit muuten käy mainiosti vaikkapa paprika-chilimarmeladiin, jota keittelin joululahjoiksi. Ohje tulee piakkoin blogiin, kunhan löydän kyseisen kuvauspäivän kuvat jostain. Summa summarum: kokeilkaa avokadopastaa, rakastutte siihen!

Punajuuri-vuohenjuustokeitto

Herkullista ja ihanan väristä punajuurikeittoa!

Tänä syksynä ja talvena intohimonani on ollut erityisesti punajuuri. Punajuurta on tehnyt ihan koko ajan mieli! Kokkailin perheelleni isän syntymä- ja isänpäivänä ruokaa, jonka yhtenä osasena olivat uunipaahdetut punajuuret (ohjeet tulevat blogiin myöhemmin) ja punajuuria jäi yli sen verran, että niistä sai keiteltyä soppaa pariksi kolmeksi päiväksi. Keitosta tuli todella kauniin väristä ja makukin oli ihana, kyllä kasvisruoka vaan on hyvää! Suuri Punajuurihimo oli taas hetkeksi taltutettu - suosittelen samaa "hoitokeinoa" kaikille muillekin punajuurihimosta kärsiville :) 

500 g punajuurta

3 porkkanaa

5 perunaa

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

vettä

kasvisliemikuutio

mustapippuria

suolaa

balsamicoa

rosmariinia

1 dl kuohukermaa

150 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa

koristeluun vuohenjuustoa murustettuna, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja mustapippuria

Kuori punajuuret (käytä kertakäyttöisiä kumihanskoja värjäymien estämiseksi) ja paloittele ne. Kuori ja paloittele myös muut kasvikset. Laita kaikki kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät juuri ja juuri, lisää joukkoon kasvisliemikuutio sekä mustapippuria ja rosmariinia. Keitä kasvikset miedolla lämmöllä kypsiksi ja soseuta seos sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos keitto on makuusi liian paksua, lisää mukaan vettä. Lisää kattilaan vuohenjuusto ja loraus kermaa, anna juuston sulaa ja tarkista maku. Lisää pieni tilkka balsamicoa ja muita mausteita tarvittaessa. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja annostele lautasille. Koristele annokset murustetulla vuohenjuustolla, siemenillä ja mustapippurilla. 

I-h-a-n-a-a! Keitto maistui ihanasti punajuurelle ja vuohenjuustolle, maku oli tasapainoisen pyöreä ja pehmeä. Punajuuri on hieman makea juures, joten keitossa oli mukava makean ja suolaisen liitto. Jos ei välitä vuohenjuustosta, voi juustoksi laittaa vaikkapa tuorejuustoa, aurajuustoa tai korvata sen kokonaan desillä kermaa. Helpommalla pääsee käyttämällä varmista punajuuri(peruna)sosetta, jota saa kaupasta. Keitosta riitti pariksi päiväksi syötävää yhdelle ihmiselle ja vielä pari annosta pakkaseenkin. Keitonloput voi käyttää myös vaikkapa sämpylä- tai leipätaikinaan. 

Lautasellinen iloa!

Joulutervehdys

"Joulu ovella kolkutteli 

ja ulkona ritisi pakkaskeli, 

kun hankea kosketti enkelin siipi 

ja enkeli portista pihaan hiipi. 

Pieni enkeli tahtoi katsella vaan, 

kun joulua laittoivat ihmiset maan: 

koristeita, lamppuja pensaissa pihan, 

ne taivaan tähtiä muistutti ihan."

Herkullista ja rauhallista joulua kaikille!

Kapselikahvinkeittimen voittaja on...

... nimimerkki Nokipannu! Voittajaan on saatu yhteys ja Meira lähettää pikimmiten Segafredo Myespresso -kapselikahvinkeittimen voittajalle - toivottavasti paketti kerkeää perille vielä ennen joulua. Suurkiitos kaikille arvontaan osallistuneille, vastauksia tuli huima määrä ja oli hauskaa lukea teidän kahvinkulutustottumuksista :) Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulla kirjoitinkin, kahvi on yllättävän suuri osa varsinkin meidän suomalaisten elämää ja paljon sitä tulee itsekin kulutettua. Olipa kahvi sitten tavallista suodatinkahvia, erikoiskahveja makusiirapeilla tai ilman tai vaikkapa luonnossa nautittua eväskahvia, kaikille on aikansa, paikkansa ja faninsa. Mukavien kommenttienne perusteella nyt tekisi ihan hirmuisesti mieli kunnon nuotiolla keitettyjä nokipannukahveja, kahvikuppina vanha lapsuudessa saatu kuksa ja kaveriksi nuotiolla paistettuja juustoruisleipäpalasia. Sain kilpailun järjestämisestä itsellenikin kyseisen Myespresson ja nyt on muutaman päivän ajan nautiskeltu erilaisista espressojuomista. Kätevä edullinen vehje, ainakin omat ennakkoluuloni karisivat jo ensimmäistä kupillista keitettäessä. Eikä vie paljoa tilaa ja on helppo käyttää, maistui kaffekin samalle kuin aikanaan roomalaisessa katukahvilassa. Suosittelen! Mukavaa joulunalusviikkoa kaikille! :)

Voita Segafredo myespresso -kapselikahvilaite!

Kuva: Meira/Segafredo myespresso

Ilouutisia! Sain kunnian järjestää lukijoilleni pienen kilpailun, jonka palkinto kerkeää vielä joulunpyhiksi uuteen kotiin! Osallistu siis arvontaan ja voita itsellesi uusi Segafredo myespresso -kapselikahvilaite, arvo noin 50 euroa! Kilpailuaika päättyy lauantaina 15.12. kello 23.59.59 ja voittajaan otetaan yhteyttä sunnuntaina. Mikäli voittajaa ei tavoiteta, arvotaan uusi voittaja. Laite postitetaan voittajalle jouluviikolla.

Segafredo Zanetti on italialainen kahviyritys, joka omistaa Suomessa kahveista ja mausteistakin tutun Meiran. Joulumarkkinoille saapuneella Segafredo myespresso -kapselikahvilaitteella on helppo valmistaa kotona espressoa tai espressopohjaisia juomia, jotka maistuvat samalle kuin Italiassa - onhan Segafredo Italian myydyin espresso. Kahvikapseleita laitteeseen on saatavilla neljää eri makua: Intermezzo, Espresso Casa, Emozioni ja kofeiiniton Deca Crém. Laite toimii etupaneelissa olevaa vihreä nappia painamalla, juoma valmistuu parissakymmenessä sekunnissa ja käytetty kapseli putoaa säiliöön, josta ne voi laittaa vaikkapa biojätteeseen. Espresson pinnalle muodostuu kaunis ja kestävä crema, sillä vedenpaine on jopa 19 baria. Laite on myös helppo pitää puhtaana, sillä maito on vaahdotettava erikseen, laitteen läpi kulkee vain vettä ja kahvikapselit. Eikä tämä vie paljoa tilaa, sillä laite on 17,8 cm leveä, 25 cm korkea ja 32,8 cm syvä, painoakin vain neljä kiloa. Aika näppärää, vai mitä!

Kuva: Meira/Segafredo myespresso

Haluaisitko voittaa tämän espressokoneen omaan keittiöösi kahviherkutteluhetkiä varten? Jätä alle kommentti, jossa kerrot millaisista kahveista ja kahvijuomista sinä pidät. Jätähän myös sähköpostiosoitteesi tai blogisi osoitteen, että saan yhteyttä voittajaan heti arvonnan päätteeksi.

Muistathan seurata Cebicin keittiötä myös Facebookissa! 

Paljastan siellä, millaisista kahveista itse pidän :)

Palkinnon tarjoaa Meira.

Onnea Suomi!

Rauhallista ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!


Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa!

Kaakaonibs-lettuset ja gojimarjahilloke

Kaakaonibseillä ryyditetyt lettuset ja gojihilloke

Sain superfoodeja maahantuovalta Cocovilta kutsun osallistua kilpailuun, jossa tulee luoda välipala tai jälkiruoka superfoodeista, joita lähetettiin kokeilua ja kokkailua varten. Paketti sisälsi Kalaharin suolaa, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Aiemmat kokemukseni näistä muualta kuin maalta kerätyistä superfoodeista oli melko heikot: gojimarjoja olen joskus vuosia sitten ostanut ja todennut niiden maistuvan ihan pahvilta ja kaikki muut tuotteet olivatkin täysin uusia tuttavuuksia. Kilpailureseptissä piti käyttää vähintään kahta saatua tuotetta, mutta itse onnistuin lopulta käyttämään kaikkia neljää. Jälkiviisas on helppo olla, kolmella olisi saattanut tulla parempi lopputulos. 

20 pientä lettua

kaakaonibs-lettuset

1 prk kermaviiliä

2 luomukananmunaa

1 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaonibsejä

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

½ tl kalaharin suolaa

2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

paistamiseen kylmäpuristettua kookosöljyä

gojimarjahilloke

1 dl gojimarjoja

2 dl omenatäysmehua

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa kermaviili ja kananmunat sekaisin, lisää suola, sokerit, vehnäjauhot ja kaakaonibsit. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja lisää joukkoon sulatettu kookosöljy. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kuumenna pieni lettupannu ja laita jokaiseen syvennykseen pienen pieni nokare kookosöljyä. Laita syvennykseen yksi ruokalusikallinen taikinaa ja paista lettuset kauniin ruskeiksi. Pidä lettuset kuumana ennen tarjoilua folion alla. Tarjoile lettuset gojimarjahillokkeen kanssa.

Pilko gojimarjat pieneksi silpuksi ja laita kattilaan muiden hilloainesten kanssa. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, eli kunnes hilloke on keittynyt kokoon siirappimaiseksi. Jäähdytä hilloke ennen tarjoilua.

Sen kummemmin en osaa mausta sanoa, sillä nämä kokkaillessani olin kamalassa flunssassa ja makuaisti oli suurimmaksi osaksi kadonnut. Maistelussa avustanut ystäväni totesi, että maistuu liikaa kookokselle (hän ei välitä kookoksen mausta yhtään) ja kaakaonibsien maku kummastutti - ehkä odotus oli enemmän kaakao- tai suklaamainen. Hilloke oli sopivan vaniljaista ja maistui hyvältä myös turkkilaisen jogurtin seassa, väri on upean punaoranssi ja vahva. Jos haluaa pelata varman päälle lettujen kanssa, niin kaakaonibsien määrää voi vähentää tai jättää vaikka kokonaan poiskin. Gojihilloketta suosittelen kokeilemaan, jos gojit sellaisenaan eivät maistu tai niitä on kaapissa iso satsi. Ihan vinkeä kokemus tämä superfood-kokkailu!

Hilloke näyttää taatelihillolta, makukin on yllättävän samankaltainen

Kaakaonibsit olivat jänniä koostumukseltaan, ei kovia eikä pehmeitäkään, mutta hajosivat nopeasti purtaessa. Makua en osaa sen kummemmin kuvailla, ei ne rouhitut kaakaopavut maistuneet kaakaolta, suklaalta tai sellaiselta kuin olisi ehkä odottanut. Kalaharin suolassa oli vahva ja puhdas suolan maku, raekoko normaalia hienoa suolaa suurempi. Gojimarjat eivät maistuneet pahvilta, vaan lähinnä ehkä juuri taatelilta. Varsinkin pilkottuna ja keitettynä marjat näyttivät aivan taateleilta, väri kauniin punainen. Kookosöljyssä maistui yllättävän vähän kookos, se jähmettyy alle 25 asteen lämmössä ja sulaa äärimmäisen nopeasti. Kookosöljyä kuulemma voi käyttää niin ihonhoitoon, ruoanlaittoon kuin esim. hiustenhoitoon. Sangen monikäyttöinen tuote siis! 

Cocovin lähettämä paketti sisälsi kylmäpuristettua kookosöljyä, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja Kalaharin suolaa

Oma mielipiteeni superfoodeista on vähän ristiriitainen. Miksi rahdata toiselta puolelta maailmaa kilohinnaltaan melko kalliita marjoja Suomeen, joka on tunnettu puhtaista luonnonantimistaan ja runsaista marjasadoista. Luonnosta saa paljon superfoodeja tumpelokin keräilijä, riittää kun tunnistaa vaikkapa mustikan, karpalon, puolukan ja nokkosen. Kaakaonibsit vaatinevat hieman totuttelua ja gojimarjoja voisi blendata smoothieen. Kookosöljyn käytöstä pitää lukea lisää, mutta ehkä ihan hirveästi sitä ei tule käytettyä keittiön puolella. Mielenkiintoinen kokemus päästä tutustumaan superfoodeihin, joita tuskin olisi tullut muuten hankittua. Onko teillä lukijoilla kokemusta superfoodeista tai miten käytätte itse superfoodeja? Ostatteko esimerkiksi kuvan tuotteita tai spirulinaa vai luotatteko kotimaisiin luonnonantimiin?

Pizza Antipasti

Italian herkut ohuen pizzapohjan päällä

Italialainen antipasto-alkupala taipuu näppärästi myös pizzaksi. Yksi ehdoton lempparipizzani, se kinkku-ananas-aurajuuston sofistikoituneempi sisar, sisältää mozzarellan lisäksi parmankinkkua, parmesaania ja rucolaa. Tässä mennään vielä parempaan, sillä täytteenä on myös artisokansydämiä ja oliiveja, kirsikkatomaatteja ja paljon mozzarellaa. On muuten hyvää!

1 ½ dl vettä

1/3 pss kuivahiivaa

ripaus suolaa

ripaus sokeria

n. 4 dl vehnäjauhoja

loraus oliiviöljyä

paseerattua tomaattia

1 prk artisokansydämiä

kirsikkatomaatteja

oliiveja

1 pkt mozzarellaa (mulla arla apetinan sponssaamaa viipaletta)

1 pkt ilmakuivattua kinkkua

rucolaa

parmesaania höylättynä

mustapippuria myllystä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon hiiva, suola ja sokeri. Alusta mukaan vehnäjauhoja, kunnes saat kimmoisan ja kulhosta irtoavan taikinan. Vaivaa joukkoon loraus oliiviöljyä ja anna taikinan kohota vedottomassa lämpimässä paikassa vähintään kaksinkertaiseksi. Taputtele tai kaulitse pizzapohja pellin kokoiselle leivinpaperiarkille, levitä päälle tomaattikastike ja asettele pinnalle puolitetut artisokansydämet, viipaloidut kirsikkatomaatit (siemeniä voi valuttaa pois), oliiveja ja mozzarella. Paista 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto on hieman sulanut ja reunat ovat saaneet väriä. Asettele paistetun pizzan päälle ilmakuivattua kinkkua (kasvissyöjä voi jättää pois) ja rucolaa, höylää päälle parmesaanilastuja ja rouhi pinnalle vielä mustapippuria. Jos haluaa, voi pinnalle lorottaa vielä hieman oliiviöljyä, mutta miusta se ei ole välttämätöntä.

Tämä on kyllä parasta pizzaa ikinä! Ihanan ohut ja rapea pohja, herkullisia maukkaita täytteitä ja erilaisia suutuntumia. Joensuussa mistään oikeasta pizzeriasta ei saa ilmakuivattua kinkkua, rucolaa tai parmesaania, niin pitää sitten itse tehdä, vaikka kunnon pizzauunissa paistettuna pohjasta tulisi vieläkin parempi ja reunat hiiltyisivät ihanasti... Mie oon huomannut, että ilmakuivattua kinkkua ei (välttämättä) kannata paistaa, vaan sen maku toimii kaikkein parhaiten paistamattomana ja raikkaimpana. Joskus tekee mieli tällaista pizzaa ja joskus sitten "junttipizzaa", kuten rakas ystäväni peruspizzaa kutsuu - mitkä ovat siun lempitäytteet? :)

Pizza paistetaan osan täytteiden kanssa, loput laitetaan päälle vasta paistamisen jälkeen

Feta-porkkanasämpylät

Fetalla ja porkkanalla tuunatut sämpylät

Tykkään leipoa sämpylöitä ja leipiä, sillä samalla niihin saa kätevästi käytettyä kaapissa päiväysvaarassa olevia tuotteita tai yksittäisiä porkkanoita, juustonkänttyjä tai vaikkapa keitonjämät. Tällä kertaa laitoin taikinaan niin marinoidun fetajuuston kuin muutaman nahistumaisillaan olevan porkkanan. Sämpylät nautiskelin perunavellin kanssa. Herkullista!

3 dl vettä

½ pss kuivahiivaa

suolaa

1 rkl (leipä)siirappia

n. 5-7 dl vehnäjauhoja

125 g marinoitua fetajuustoa

3 porkkanaa

fetapurkin öljyä

Kuori ja raasta porkkanat karkealla raastinterällä, nypi fetapurkista pois marinoidut oliivit ja valkosipulinkynnet. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva, suola ja siirappi. Vispaa sormilla tai vatkaimella joukkoon osa jauhoista ja alusta taikinaa käsin. Lisää joukkoon porkkanaraaste ja fetajuusto, kaada joukkoon myös fetapurkista öljyä, itse laitoin kokonaan. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo, joka irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan tai lämpimään vesihauteeseen. Leivo kohonnut taikina jauhotetuin tai öljytyin käsin sämpylöiksi ja kohota uudelleen. Paista 200 asteisessa uunissa kypsiksi ja kauniin värisiksi. Nautiskele lämpöisinä.

Meheviä ja maukkaita lämpimäisiä, joihin tuli kyllä himo! Feta murskaantui taikinaa vaivatessa ihan pieneksi ja maustoi näin koko taikinaa, porkkana oli isompaa raastetta niin erottui taikinasta kunnolla eikä taikina värjääntynyt ihan oranssiksi :) Selkeämmät fetasattumat saa aikaiseksi pyörittelemällä fetasydämen sämpylöihin tai kaulitsemalla taikinan levyksi ja murustamalla fetan täytteeksi. Kannattaa kokeilla! 

Key Lime Pie (limepiiras)

Key Lime Pie tai tuttavallisemmin Lime Pie tai ihan vaan limepiirakka

Key Lime Pie tai Key West Lime Pie on yksi jenkkikeittiön klassikko. Piiras on saanut alkunsa Floridan Key Westissä aikana, jolloin tuoretta maitoa ei ole ollut saatavilla ja käytössä on ollut ainoastaan kondensoitua purkkimaitoa, eli makeutettua maitoa, eli leche con dulcea (jota voi myös keittää itse). Lisäksi piirasta ei ole alunperin paistettu, vaan kondensoidun maidon, keltuaisten ja limemehun kemiallinen reaktio on hyydyttänyt piiraan täytteen. Nopeammin piiras kuitenkin valmistuu pienellä uunituksella ja eipähän ainakaan pitäisi salmonellan iskeä, jos joku raakojen kananmunien salmonellariskistä on huolissaan. Lisäksi key lime on erilainen hedelmä kuin tämä Suomeenkin tuotava lime. Key lime on keltainen ja myös sen mehu on kauniin keltaista ja hapokkaampaa, kun taas tämä meille tuontitavarana tuleva vihreä persialainen lime. Ja koska Suomesta, ainakaan Joensuusta, ei key limejä saa, voi sen mainiosti korvata tällä kaupasta löytyvällä vihreällä kaverilla. Täytteen väri kuitenkin kun tulee pääasiassa keltuaisista (omien kanojen keltuaiset taas oli potenssiin miljoona verrattuna ihan mihin tahansa kaupalliseen kananmunaan, jos väriin ja makuun katsoo). Piiras on ihanan sitruksinen ja melkoisen tuhti, mutta pieni kermavaahtonokare kruunaa lopputuloksen. Alunperin key lime pie on saanut ylleen marenkihunnun, mutta ainakaan itse en oikein marenkipiiraista välitä, niin laitoin pienet kermapursotukset pintaan. Herkullista!

18 kpl digestive-keksejä

150 g voita

1 rkl sokeria

5 keltuaista

400 g kondensoitua maitoa (makeutettu purkkimaito säilykehyllystä)

1 dl limemehua

1 rkl limenkuoriraastetta

koristeluun kermavaahtoa, limesiivuja, kuoriraastetta, marenkia...

Murusta keksit esim. perunasurvimella, sekoita joukkoon sokeri ja sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle (n. 24 cm). Paista pohjaa 150-asteisessa uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Jätä pohja jäähtymään täytteen valmistamisen ajaksi ja nosta uunin lämpötila 175 asteeseen.

Erottele kananmunista keltuaiset kulhoon ja säästä valkuaiset esim. marenkia varten. Vatkaa keltuaiset sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja vatkaa, kunnes seos sakenee. Lisää joukkoon limemehu ja -kuoriraaste. Kaada täyte vuokaan. Kypsennä uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Jäähdytä piiras ja laita se yön yli (vähintään muutamaksi tunniksi) jääkaappiin. Koristele esim. kermavaahtoruusukkeilla ja limesiivuilla. Tarjoile piiras viileänä.

Ihan mielettömän hyvää, kannatti vihdoin tehdä! Piiras lunasti kaikki sille vuosien saatossa luomani odotukset. Pidän limestä ja kirpakkuudesta, joten ei tietysti mikään ihmekään. Muut kommentoivat piirasta myös makeaksi, kirpakaksi ja hyväksi eikä se kovin kauaa säilynytkään, eli herkullista on. Kondensoitua maitoa olen käyttänyt nyt kolmesti, eli rommirusina-fudgeissa, banoffeessa ja nyt tässä lime piessä. Aika jännä tuote, sellaisenaan maistuu aika erikoiselta, mutta jalostettuna leivonnaiseksi tai makeiseksi tosi hyvältä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos ei vielä siihen ole kotikeittiössä tutustunut. Tätä kondensoitua maitoa löytää yleensä kookosmaitojen vierestä kaupan säilykehyllystä, miksei voisi olla myös vaikkapa leivontatuotteiden vieressä. Niin ja ne valkuaiset. Niistä tein herkullisia marenkeja!

Nam!

Kukkakaaligratiini

Mehevä kukkakaaligratiini

Kukkakaaligratiini on ollut miulle aina suurta herkkua, mutta yllättävän harvoin sitä muistaa itse kokata. Syksyllä kuitenkin valmistin perinteistä gratiinia, kun kukkakaalin kerrankin muistin ostaa - olivathan ne myös söpön pieniä ja edullisiakin. Gratiiniin kaveriksi kokkailin ruskeata jauhelihakastiketta, oikeita nostalgiatuokioita keittiössä siis! Lukio- ja yläasteajoilta kaipaan muuten edelleen sitä ihanaa kukkisgratiinia, samoin italianpataa, omenaista broilerikastiketta ja Italia-teemaviikolla ollutta tomaattikeittoa... Onko teille jäänyt jotain makumuistoa kouluajoilta? Miulla ei negatiivisia muistoja kouluruoasta ole kuin jauhemaksapihvien suhteen, jo pelkkä niiden tuoksu sai etomaan. Muuten tykkäsin kouluruoasta ja se oli hyvää, varsinkin nyt aikuisena opiskellessa ammattiopiston keittiön tarjoomuksia osasi arvostaa ihan eri tavalla, kuin yläasteikäisenä teininä... Mutta se ohje, olkaa hyvä:

1 pienehkö kukkakaali

nokare voita

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

150 g emmental-raastetta

Paloittele kukkakaali pienempiin nuppuihin ja keitä suolalla maustetussa vesitilkassa melkein kypsäksi. Valuta kukinnot ja laita ne uunivuokaan. Sulata pienessä kasarissa nokare voita ja pyörittele siinä vehnäjauhoja hetki, älä ruskista. Lisää maito ja vispaa kastike tasaiseksi, keitä 5-10 minuuttia eli kunnes kastike on paksuuntunut ja kypsynyt, maistettaessa kastike ei maistu vehnäjauhoille. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää joukkoon juustoraaste ja anna sen sulaa. Kaada valmis kuorruteseos vuokaan kukkakaalien päälle ja paista 225 asteisessa uunissa (grillivastuksella) kunnes pinta saa kauniin värin. Tarjoile vaikkapa liharuoan lisukkeena tai ihan sellaisenaan. 

Ihanaa! Pehmeää ja herkullista, maistuu vaikka ruisleivän päällä tai jauhelihakastikkeen lisukkeena. Mie pidän gratiinikastikkeesta, mutta sitä ei kuitenkaan saa olla liikaa, että gratinoitavat aineksetkin maistuvat. Tällä ohjeella tulee juuri passeli, ruoka ei huku soossiin ja kellu siinä, mutta kuitenkin on tarpeeksi päällystämään koko kukkakaalimäärä. Juustona kannattaa käyttää maukasta juustoa, ei edamia ja mikseipä mukaan voisi laittaa vaikka aurajuustoa tai vuohenjuustoa. Sama kuorrute käy kaikkiin gratinoitaviin ruokiin ja isompaa annosta valmistettaessa tai runsaasta gratiinikastikkeesta pitävät voivat tuplata ohjeen. 

Lempeä kurpitsakeitto ja yrttiöljyä

Lempeää kurpitsakeittoa ja maukasta yrttiöljyä

Viime aikoina ei ole paljoa kerennyt kokkailemaan, mutta aina välillä kuitenkin jotain. Nyt oli hyvä syy hääräillä keittiössä ja kutsua kolme rakasta ystävää illallisseuraksi, kun sain kehitellä reseptin Cono Sur -reseptikilpailuun. Kilpailussa tuli luoda kasvisruokaresepti viinin seuralaiseksi ja itse päädyin kokkailemaan kurpitsasta lempeää kasvissosekeittoa, jota maustoi myös pinnalle lorautettu vihreä yrttiöljy. Keitossa oli juureva maku ja pieni makeus, yrttiöljy piristi ruokaa ja toi siihen pientä potkua - paahdetut siemenet toivat puolestaan rakennetta muuten niin samettiseen keittoon. Olipa oikein mukava ja maukas ilta, kuin pieni juhlahetki kiireisen arjen keskellä!

2 sipulia
3 porkkanaa
6 perunaa
1 granny smith -omena
1 litra kurpitsapaloja
nokare voita
1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
1/3 punttia timjamia
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta
100 g pehmeää vuohenjuustoa
1½ dl kuohukermaa
1 rkl siirappia

½ punttia timjamia
½ punttia persiljaa
1 dl extra virgin olive oilia
1 dl rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria

1 kurpitsan siemenet
suolaa

koristeluun 4 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä ja timjamia, kaveriksi patonkia

lasiin Cono Sur Brut -kuohuviiniä ja Cono Sur Vision Riesling -valkoviiniä

Kuori ja pilko kasvikset. Kuullota kasvispaloja voissa isossa kasarissa viitisen minuuttia ja lisää joukkoon vesi sekä kasvisliemikuutio. Keitä kasviksia, kunnes ne ovat pehmeitä, lisää joukkoon timjami ja muut mausteet. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä, lisää joukkoon vuohenjuusto ja kuohukerma, aja seos tasaiseksi. Kaada keitto takaisin kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta siirapilla ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Anna hautua hetki miedolla lämmöllä ja kuumenna kunnolla juuri ennen tarjoilua.

Mittaa timjami, persilja ja öljyt sekä ripaukset suolaa ja pippuria korkeaan kulhoon ja soseuta seos sauvasekoittimella. Jäähdytä ennen tarjoilua jääkaapissa. Öljyn annostelu käy kätevästi pienestä pullosta, jossa on kaatonokka. 

Paahda isot ja pestyt kurpitsansiemenet 75-asteisessa uunissa sillä välin, kun keitto porisee liedellä. Kun siemenet ovat kuivia ja keveän rapsakoita, nosta lämpötila 150 asteeseen ja paahda muutama minuutti, kunnes siemenet ovat saaneet hieman väriä ja tuoksuvat pähkinäisiltä, varo polttamasta. Suolaa siemenet heti, kun ne on nostettu pois uunista. Jäähdytä. Siemenet säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa ja sopivat hyvin keittojen tai salaattien pinnalle ripoteltaviksi.

Keitto maistuu makoisalta patongin kanssa

Keitossa oli jännää se, että vaikka se sisälsi vuohenjuustoa, se ei hallinnut makua - oikeastaan juustoista nauttivat herkkusuut voisivat tuplata vuohenjuuston määrän keittoonsa tai vähintään ripotella sitä keiton pinnalle. Mikäli taas vuohenjuusto ei miellytä, voi sen jättäää kokonaan pois tai korvata vaikkapa maustamattomalla tuorejuustolla tai hieman suuremmalla lorauksella kuohukermaa.

Eikä annoksen väritkään olleet hassummat!

Maljat nostimme Cono Sur Brut -kuohuviinillä, joka sopi mainiosti keiton makumaailmaan. Kohta kuitenkin testasimme myös pitkällisen harkinnan jälkeen Cono Sur Vision Rieslingiä, joka on voittanut Viini-lehden vuoden valkoviini -tittelin vuonna 2011. Hyvä viini olikin!Ystävilleni sekä itselleni keitto maistui hyvin ja koko kattilallinen hupenikin hetkessä. Koska meistä kaikki tykkää eniten kuohuviineistä ja samppanjoista, meille mieluisampi makupari ruoan kumppaniksi oli tietenkin kuohuviini. Veikkaisin, että tulen varmasti ostamaan kyseistä kuoharia jatkossakin!

Timjami on kyllä yksi lempiyrteistäni, ihan ehdottomasti!

Cono Surilta saadut maistiaiset

Testasimme keskellä olevan skumpan ja vasemmalla olevan Vision Rieslingin, oikean reunan Riesling jää odottamaan tulevia kokkaushetkiä. Kiitos Cono Surille inspiroivasta kilpailusta ja tuotenäytteistä! Itse kilpailu julkaistaan piakkoin Viinikassi.fi-sivustolla, joten kannattaa seurata blogiani ja erityisesti Cebicin keittiössä -Facebook-sivua, jossa tarinoidaan silloinkin kun blogissa on hiljaisempaa.  

Vaniljaiset marengit

Vaniljamarengit

Valkuaisia jäi yli, kun tein limepiirasta eli key lime pie'ta. Siispä tein niistä marenkeja ja tällä kertaa ne onnistuivatkin täydellisesti. Marenkeja tulee melko reilusti, mutta ne säilyvät hyvin kuivassa peltirasiassa huoneenlämmössä. Marenkivaahdosta voisi tehdä myös pohjat pavlovaan. Kätevä vierasvara, josta tekee hetkessä näyttävän jälkiruoan kasaamalla kerroksittain maljoihin marenkimurua, kermavaahtoa, hilloa ja marjoja, ehkä myös keksejä murusteltuna :)

5 kananmunan valkuaista

5 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

muutama pisara sitruunan tai limen mehua

1 tl omenaviinietikkaa (käytin väkiviinaetikkaa, kun en löytänyt omppua)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella ja lisää joukkoon sokerit. Vatkaa, kunnes vaahto on kovaa, kiinteää ja kauniin kiiltävää ja sokeri on liuennut vaahtoon (ei näy, eikä ratise hampaissa). Lisää sitrusmehu ja etikka, pursota kauniita marenkeja esim. tähtityllalla pellille ja kuivata uunissa 75 asteessa kolme tuntia (pienemmät vähemmän aikaa, isommat pidempään). Sammuta uuni ja laita uuninluukun väliin puukapusta, anna marenkien kuivua raollaan olevassa uunissa yön yli. Jos käytät tavallista uunia, vaihtele peltien paikkaa, että kaikki marengit kuivuvat tasaisesti. Kiertoilmauunissa ei tarvitse vaihdella peltien paikkoja, paistoaikakin saattaa olla hetken lyhyempi. Säilytä kuivassa ja tiiviissä rasiassa.

Hyviä tuli :) Marengit olivat valkeita ja maistuivat vienosti vaniljalle, sitrus ei maistu mutta vaikuttaa väriin ja koostumukseen etikan tavoin. Ilman niitä marengeista tulisi hajoavia ja kellertävänrusehtavia väriltään. Voimakkaampaa makua halutessaan massan voi maustaa aromeilla tai karkkirouheilla ja värjätä elintarvikeväreillä tai mansikkatomusokerilla.

Mummon marenkirasia

Mummo säilytti omatekoisia marenkeja ihanassa vanhassa peltirasiassa, johon miekin perinteitä kunnioittaen laitoin marenkini. Ja rasia jemmataan visusti yläkaapin reunaan, josta se nostetaan kahvipöytään :) 

Marengit uunissa kuivumassa

Ravintola Kielo, Joensuu

Ehdoton lempiravintolani on joensuulainen  Ravintola Kielo. Olemme ystävieni kanssa olleet ravintolan vakioasiakkaita jo vuosia ja myös henkilökunta on tullut enemmän kuin tutuksi vuosien saatossa. Kielossa vaihtui viimeksi syyskuun puolivälissä ruokalista, sillä ravintolassa tarjoillaan sesongin mukaista mahdollisimman lähellä tuotettua ja luomua ruokaa., joten lista uusiutuu monta kertaa vuodessa. Kunnon vaihtoehto näille ketjuravintoloille, joissa saat samaa ruokaa vuodesta toiseen! Viimeksi kävimme Kielossa herkuttelemassa uuden listan antimia reilu viikko sitten. Olin juuri tulossa valokuvauskurssilta, mutta eihän sitä nälissään ja kiireisenä osannut säätää ravintolan tunnelmavalaistukseen sopivia asetuksia kameraan, joten kuvat ovat vähän mitä ovat. Toivottavasti jatkossa paranee kuvanlaatu! :P

Tomaattipannacotta

Minä nautiskelin alkupalaksi tomaattipannacottaa ja marinoituja kantarelleja. Lisäksi annoksessa oli uunipaahdettuja minitomaatteja retiisiä. Pannacotassa oli intensiivinen tomaatin maku ja se oli myös ihanan kermaista, kuin kermaista tomaattikeittoa hyydytettynä! Kantarellit olivat pieniä ja herkullisia, hieman kirpakoita. Annos oli oikein maistuva, hieman erilainen alkupalakokemus. Kannattaa testata! Itse ainakin ajattelin joku kerta keitellä itsekin suolaista pannacottaa näiden kermaisten versioiden lisäksi :)

Villisika-ankanmaksaterriini ja hillottua omenaa

Ystäväni nautiskelivat suurina maksanystävinä tietenkin maksaa sisältävät alkupalat. Annoksessa oli hyvä kombinaatio riistaista villisikaa ja pehmeää ankanmaksaa. Minulle, joka en suuremmin perusta maksasta, pidin myös annoksesta ainakin pienen testipalani mukaan. Makea hillottu omena komppasi mainiosti suolaista terriiniä.

Sorsanrintaa, punakaalihauduketta, perunafondattia, kermaista riistakastiketta ja kasviksia

Koska listalta löytyi riistaa, valitsimme kaikki tottakai pääruoaksi itseoikeutetusti sorsaa. Annos oli hieman erilainen kuin listalla, sillä normaalisti annos sisältäisi rintalihan sijaan perinteiseen tapaan valmistettua luullista sorsaa. Sorsanrinta oli mukavan punervaa ja mehukasta, ei lainkaan kuivaa. Rintafileessä on vahva riistan maku ja linnun roippeista keitelty kermainen kastike oli meidän kastikeihmisten mielestä annoksessa ehdotonta parhautta. Haudutettu punakaali oli mielenkiintoinen lisuke, joka oli täynnä yllätyksiä! Ensimmäisenä maistoin annoksesta hennon kanelin ja samaan maustemaailmaan päätyivät myös ystäväni. Asia pitikin tarkistaa keittiöstä, kuten usein mausteita arvuutellessamme, ja olimme osuneet oikeaan. Keittiöstä paljastettiin myös se, että annos sisälsi anista! Eipä olisi uskonut, miten herkullista ruokaa punakaalista saa.

Suklaabrülée ja kirsikkakakkua 

 Jälkkäri kuuluu tottakai kunnon illallisen päätökseksi. Itse valikoin listalta tietenkin suklaisen jälkkärin, vaikka kirsikka annoksessa hieman arvelutti. Olen hyvin kaikkiruokainen, mutta kirsikasta en ole oikein koskaan välittänyt (ja näköjään samaan postaukseen tulee kaksi ei-niin-suosikkia, maksa ja kirsikka...). Joskus on hyvä heittää ennakkoluulot romukoppaan ja kokeilla rohkeasti uusia makuja. Kokeilu kannatti, sillä kirsikkakakku oli mehevää ja maukasta, eikä kirsikka ollut liian hallitsevassa roolissa. Annoksessa oleva vaahto oli myös kirsikkaista ja sekin oli hyvää. Vaalea on vaniljaista kastiketta. Kulhossa oleva suklaabrülée oli ihanan tuhtia ja maultaan rikasta, pinnalle poltettu sokeri toi mukavaa tekstuuria ja makua lisää. Todella mainio jälkkäri, suosittelen lämpimästi. Kielon listalta löytyy muuten aina joku suklaajälkkäri ;)

Mustikkapiiras ja vaniljajäätelöä

Toinen ystäväni tilasi perinteistä mustikkapiirakkaa vaniljajäätelön ja vaniljakastikkeen kanssa. Maku kuin mummolassa, mehevä ja pehmeä. Mainio annos tämäkin!

Jälkiruokaviini

Jälkiruoaksi nautiskelimme Beerenausleeseä. Mielenkiintoinen jälkiruokaviini!

Suosittelen Ravintola Kieloa kaikille joensuulaisille ja kauempaakin sinne kannattaa saapua herkuttelemaan. Kielo on lunastanut muutamassa vuodessa paikkansa eittämättä yhtenä kaupungin suosituimpana ravintolana ja Kielossa on laaja uskollinen kanta-asiakaskunta - kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen. Hinta-laatusuhde on kohdallaan ja rahalleen saa ehdottomasti vastinetta ja upeita makuelämyksiä. Me ainakin luotamme ystävieni kanssa Kieloon :)

Vaniljapannacotta ja siideri-omenakompotti

Happy Joe -siideriä, vaniljapannacottaa ja omenasta sekä siideristä keitettyä omenakompottia

Sain kutsun osallistua Hartwallin Onnen omenoita -reseptikilpailuun, jossa luodaan herkullisia makupareja siideribrunssille. Brunssillahan on tapana nautiskella paljon erilaisia suolaisia herkkuja sekä myös jotain makeata. Sain heti idean valmistaa pannacottaa, sillä mielestäni brunssille kuuluu olennaisena osana jotain suussasulavaa jälkkäriä ja jonka voi valmistaa hyvissä ajoin ennen brunssia. Niinpä keittelin vaniljalla maustettua pannacottaa ja lisukkeeksi valmistin hapokkaista omenoista sekä tammitynnyriaromisesta kuivasta omenasiideristä kanelin kanssa herkullisen siideri-omenakompotin. Lopputulos oli ihanan pehmeän hapokas ja makumaailma vei kielen mennessään, viehkot mausteet sopivat brunssin päätösherkkuun erittäin hyvin.

4-8 annosta

Vaniljapannacotta

5 dl kuohukermaa

½ dl sokeria

1 vaniljatanko

2 liivatelehteä

Omena-siiderikompotti

1 iso Granny Smith -omena

1 tlk Happy Joe Oakwood Apple -siideriä

n. 3 rkl sokeria

1 kanelitanko

Kaada kerma kattilaan ja lisää sokeri. Halkaise vaniljatanko, raaputa siemenet kattilaan ja lisää joukkoon myös halkaistu vaniljatanko. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Keitä kermaseosta 15 minuuttia miedolla lämmöllä, sekoita koko ajan. Poista vaniljatanko. Purista liivatteista vesi ja lisää liivatteet kermaseokseen. Kaada pannacotta pieniin laseihin, maljoihin tai vaikka viinilaseihin. Anna jäähtyä hetki, peitä lasit kelmulla/foliolla ja siirrä pannacotat jääkaappiin jähmettymään. Anna hyytyä mieluusti yön yli tai vähintään kolme tuntia.

Kuori omena ja kuutioi se mahdollisimman pieniksi ja tasakokoisiksi kuutioiksi. Laita omenakuutiot pieneen kasariin ja kaada joukkoon siideri. Lisää maun mukaan muutama ruokalusikallinen sokeria sekä kanelitanko ja keitä kompottia miedolla lämmöllä, kunnes omenat ovat kypsyneet. Maistele välillä, poista kanelitanko tarvittaessa jo aiemmin, ettei kanelin maku nouse liian hallitsevaksi. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Tarjoile pannacotat jääkaappikylminä, lisää pinnalle muutama lusikallinen siideri-omenakompottia tai tarjoile se erikseen pienestä kulhosta. Nautiskele hyvässä seurassa, kaveriksi sopii mainiosti joko Happy Joe Cloydy Apple -siideri tai Happy Joe Oakwood Apple -siideri, jota on käytetty myös omenakompotin valmistuksessa. Myös lapset voivat syödä kompottia, sillä vähäinen alkoholimäärä haihtuu keitettäessä ja valmis kompotti on alkoholitonta.

Ihanaa! Kermaisen pehmeää ja vaniljaista pannacottaa sekä pienen purutuntuman sisältävää kanelista hapokasta kompottia. Vanilja ja kaneli toimivat hyvin yhdessä ja maut olivat erittäin tasapainoiset. Valmistin pannacotat pieniin snapsilaseihin, viinilasiin ja juomalasiin. Näin pannacotat veivät jääkaapissa vähemmän tilaa ja toisaalta ne on myös hauska tarjoilla hieman erilaisista laseista, brunssilla ei mielestäni tarvitse nipottaa turhasta ja kattaus voi sisältää erilaisia astioita :) Erilaiset pannacotat ovat mielestäni ihanaa herkkua, ihme vain, että niitä tulee valmistettua niin harvakseltaan!

Tarjoiluvalmis pannacotta-annos ja Happy Joe Cloudy Apple -siideri

Herkullinen päätös rennolle brunssille on juomalasista tarjoiltu vaniljapannacotta kera siideri-omenakompotin.  Aloitin syyskuun alussa digikuvauskurssin Kansalaisopistolla ja nämä kuvat ovat ensimmäiset täysin käsisäädöillä otetut ruokakuvat, jotka julkaisen! Aiemmin olen kuvannut perusasetuksia hyväksikäyttäen ja kieltämättä on ihanaa, että vihdoin ja viimein on joku haju siitä, kuinka toimit itse kamerasi herrana. Kurssia on vielä muutama kerta jäljellä ja sitten alkaa ankara harjoittelu kotioloissa :)

Pieniä pannacottia, isompi pannacotta, lisukekompottia ja siideriä

Kilpailuun osallistuvat reseptit julkaistaan syys-lokakuussa Hartwallin Facebook-sivulla, joten kannattaa seurailla sosiaalista mediaa! Ja löytyyhän Facebookista myös Cebicin keittiössä!

Nokkosen käsittely ja villiyrttiseminaari

Kaunista!

Osallistuin toukokuun puolivälissä Pohjois-Karjalan aikuisopiston elintarvike- ja luonnonvara-alan villiyrttiseminaariin, jossa kerrottiin villiyrttien keräämisestä ja käyttämisestä myös ravintola-alalla. Seminaarin koukkuna oli villiyrttiguru Sami Tallberg, mutta valitettavasti hän ei sairastumisen vuoksi päässytkään saapumaan Joensuuhun. Onneksi osaamista tälläkin saralla löytyy myös omasta maakunnastamme ja Samin osuus saatiin paikattua osittain hänen muistiinpanojensa ja paikallisen villiyrttejä käyttävän ravintolan, Utran Uittotuvan, keittiömestarin johdolla. Villiyrttien tunnistamisesta ja käytöstä kertoi myös aikuisopiston opettajat ja yleensäkin marjoista ja sienistä Arktisten Aromien toiminnanjohtaja. Erittäin antoisa ja mielenkiintoinen päivä, vaikka Samia ei pääsytkään tapaamaan, pieni villiyrttikipinä oli sytytetty tähänkin tätiin. Samalla kun mutustin voikukanlehteä ja jotain muuta villiyrttiä, ajattelin että kyllähän tässä pitää itsekin vähän petrata ja tutustua ilmaisiin luonnontuotteisiin, joita on meidänkin tilukset maalla täynnä! Niinpä toukokuun lopulla pääsin käymään maalla pitkän tauon jälkeen ja sain katsastettua että mitäs kaikkea sieltä luonnosta löytyykään. Ketunleipiä, kuusenkerkkiä, maitohorsmaa, voikukkaa, nokkosia... Kyllä! Tästä lähtee!

Sankollinen superia!

Ensimmäisenä usutin vähemmän siitepölyallergiasta kärsivän pikkuveljeni keräämään mummolan pihasta sankollisen nokkosia, sillä ajattelin niiden olevan sopivan helppo ja turvallinen kasvi ensikertalaiselle villiyrttikokkaajalle. Nuoria nokkosenversoja kerätään puhtaalta paikalta, ei koskaan esim. ulkohuussin takaa. Nokkosenpolttamia pelkäävät voivat käyttää hanskoja kerätessä ja myöhemmin käsitellessä voi käyttää pihtejä tai kumihanskoja. Nokkosia voi kerätä tarpeen mukaan tai sitten kerralla reilummin, jos haluaa vaikka pakastaa talven varalle, kuten minä. Jos kehtaa, niin nokkosista voi kerätä pelkät lehdetkin, mutta nopeammin sankon saa täyteen kokonaisista nokkosenvarsista. Nokkoset huuhdellaan huolellisesti runsaalla vedellä irtohiekasta puhtaiksi. Myös mahdolliset öttiäiset irtoavat samalla. Nokkoset laitetaan isoon kattilaan, jossa on tarpeeksi vettä peittämään lähes kaikki kasvit. Nokkosia ryöpätään 10 minuuttia kiehuvassa vedessä. Kaada lähes kaikki vesi pois (nokkosveden voi käyttää esim. sämpylätaikinaan) ja muussaa nokkoset pienen keitinvesitilkan kanssa tasaiseksi massaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Jäähdytä liemi ja pullota tai pistä pieniin pakastepusseihin.

Käyttövalmista nokkosmassaa

Nokkosmassa matkasi kaupunkiin pullotettuna, josta kaadoin sitä muutaman ruokalusikallisen pieneen pakastepussiin ja laitoin pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Nokkosta tarvitaan n. 5 ruokalusikallista litraa nestettä kohti esim. lettuja tehtäessä. Nokkosen keitinvesi käy lettujen tai sämpylöiden taikinaan, massaa voi käyttää sämpylöissä ja letuissa, hienonnettu keitetty nokkonen sopii pilkottuna piirastäytteisiin jne. pinaatin tapaan. Ohjeeni nokkossämpylöihin löytyy tästä klikkaamalla.

Nokkossämpylät

Terveellisiä ja makoisia sämpylöitä villiyrteistä

Ensimmäinen villiyrttikokkailuni toteutui toukokuun lopulla nokkossämpylöiden muodossa. Ensin olin leiponut jo myslisämpylätaikinan kohoamaan (ohje linkittyy myöhemmin), kun aloitin käsittelemään nokkosia ja ajattelin, että kokeillaanpa niistä kokkaamista heti eikä vasta pakastuksen jälkeen. Säästin nokkosten keitinveden ja käytin sen sämpylätaikinaan. Laitoin lisäksi nokkosmassaa mukaan aika reilustikin, mutta sämpylöiden väri jäi harmillisen vaaleaksi. Ajattelin ehkä liikaa pestosämpylöitä, joissa on hurmaava vihreä väri. Sämpylöistä tuli todella kuohkeita ja meheviä, eikä nokkonen maistunut tai tuoksunut liian hallitsevasti. Mukava ohje testailla luonnonantimia!

5 dl nokkosen keitinvettä, vettä tai maitoa

1 dl nokkosmassaa 

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

3 rkl (leipä)siirappia tai sokeria

4 dl kaurahiutaleita

n. 8-10 dl vehnäjauhoja

n. 75-100 g voita sulatettuna tai 5 rkl öljyä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita mukaan nokkosmassa, suola, siirappi ja kuivahiiva. Sekoitai tasaiseksi liemeksi ja alusta joukkoon kaurahiutaleet sekä suurin osa vehnäjauhoista. Lisää joukkoon sulatettu voi ja lisää jauhoja, kunnes saat kimmoisan, löysän mutta käsistä irtoavan taikinan. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. Painele taikinasta ilmakuplat pois ja leivo mieluisia sämpylöitä ja anna niiden kohota uudelleen pellillä leivinliinan alla. Halutessaan sämpylät voi voidella ennen paistoa ja ripotella pinnalle esim. seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Parhaita juuri paistettuina voisipaisun kera.

Hyviä ja kuohkeita, sopivan pehmoisia. Nokkonen antoi makua ja vähän väriä, mutta suurimmaksi osaksi olivat kuitenkin tavallisia sämpylöitä. Terveysvaikutukset eivät näy ulospäin, mutta nokkosta kannattaa syödä, luonnon oma ja ilmainen vitamiinipommi! Kiitos pikkuveljelle, joka noukki nokkoset käyttööni. Seuraavaksi nokkosia voisin kokeilla lettutaikinassa. Ja muista villiyrteistä kiehtoo erityisesti horsmanversot (taivaallista!) ja mesiangervo...

Nättejäkin olivat :)

Vohvelit

Rapeiden vohvelien kanssa maistuvat mm. marjat

Rakas ystäväni muutti muutama viikko sitten Helsinkiin ja sain häneltä muuttopäivänä muun muassa vohveliraudan, jota hän ei enää tarvinnut. Koska en ollut päässyt paistamaan vohveleita vuosiin, niin tämä ikioma vempeleeni piti päästä testaamaan tietenkin ihan heti. Muuttopuuhien päätteeksi pääsin jäämään yöksi mummolaan perheen seuraksi, joten paistoin vohvelit ja vaihdoimme kuulumiset mussuttaessamme rapeita, ihania vohveleita. Kiitos S, tsemppiä uusiin haasteisiin isolla kirkolla ja kiitos saamistani keittiöjutuista! <3

3 kananmunaa

n. 4 dl vehnäjauhoja

1 l maitoa

1 tl leivinjauhetta

3 rkl sokeria

1 tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

loraus öljyä

sulatettua voita paistamiseen

Riko kananmunat kulhoon ja vispaa joukkoon vehnäjauhot. Lisää joukkoon maito, sokerit, suola ja leivinjauhe. Lisää myös loraus öljyä ja anna turvota kunnolla ennen paistoa. Taikinan tulisi olla paksumpaa kuin lettutaikinan, melko paksuhkoa. Kuumenna vohvelirauta ja sipaise paistolevyille sudilla sulatettua voita, paista pieni kauhallinen taikinaa keskilämmöllä kullanruskeaksi. Jos vohveleita ei syödä heti, tulee ne säilyttää limittäin ja lämmittää esim. uunissa ennen tarjoilua. Tarjoile vohveleiden kaverina kermavaahtoa, marjoja, hilloa, sokeria, nutellaa tms.

Ah, ihania! Vohvelit olivat niin hyviä kuumina ja rapsakoina, mummolan pihalta kerättyjen villivattujen kanssa. Ohje on suuntaa-antava, sillä harvemmin tulee lettutaikinoita mittojen kanssa tehtyä, sillä näppituntumalla menee ja ensimmäinen vohveli/lettu kertoo, pitääkö taikinaa tuunata lisäämällä jauhoja, kananmunia tai nestettä. Taikinaan voi laittaa myös vettä, rahkaa, kermaviiliä, maitojauhetta, erilaisia sokereita ja jauhoja, sen mukaan mitä kaapeista löytyy. Suolaisia vohveleita voi tehdä jättämällä taikinasta sokerit pois ja lisäämällä hieman suolan määrää. Suolaisten vohveleiden täytteeksi sopivat mm. kylmäsavuporotäyte ja kinkku-paprikatahna. Ainoa miinus vohveleissa on se, että raudan putsaaminen on tylsää ja pitkäveteistä puuhaa, kun vesihöyry ja rasva valuu pitkin laitetta.

Myslisämpylät

Paistovalmiit herkulliset solmut

Jonkun sortin taikinatuntumanäppi on minustakin vuosien saatossa kehkeytynyt ja nykyisin sämpylöistäni tulee ihanan kuohkeita, sellaisia joiden pinta on kuitenkin mukavan rapsakka, mutta sisus ihanan pehmeä. Ja kovin nopeasti ne tuntuvat pöydältä katoavan. Näitä mysliä sisältäviä sämpylöitä tein jo toukokuussa maalla ja samalla tein toisen ison taikinan nokkossämpylöitä ensimmäisenä villiyrttikokeilunani. Onneksi sämpylöitä kuitenkin jäi sen verran yli, että sain vietyä muutaman kaupunkiin aamupala- ja evästarpeiksi. Solmusämpylöitä on mukava väkertää, samalla saa sämpylöihin kauniin muodon!

5 dl vettä tai maitoa

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

3 rkl (leipä)siirappia tai sokeria

4 dl mysliä 

n. 10 dl vehnäjauhoja

100 g voita sulatettuna

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi isossa kulhossa ja sekoita joukkoon hiiva, suola ja siirappi. Alusta joukkoon mysli ja osa vehnäjauhoista, lisää vehnäjauhoja kunnes saat pehmoisen, käsistä irtoavan taikinan. Vaivaa taikinaan mukaan myös sulatettu voi. Anna kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo mieleisiksi sämpylöiksi. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi ja voitele halutetessasi, pinnalle voi ripotella vaikka seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Tarjoile lämpiminä voinokareen kera. 

Erittäin hyviä ja maukkaita! Hedelmäinen ja rusinainen mysli toi mukavaa rakennetta ja makua sattumineen. Sämpylät oli todella pehmoisia ja vadillinen hupeni nopeasti, mutta tarvittaessa ne säilyvät hyvinä ja pehmeinä useammankin päivän. Mie en tapaa enää voidella sämpylöitä, vaan ihan sellaisenaan laitan paistumaan. Saa näyttää rustiikkiselta. Käsin taikinan tekemällä saa tuntuman ja huomaa, milloin taikina on valmista. Kannattaa vaivata kunnolla hetken aikaa sitkon muodostamiseksi ja kohottaa kunnolla, yleensä nostattelen taikinaa tunnin, puolitoista.

Kauniita sämpylöitä on ilo syödä :)