Avokadopasta

Avocadopasta Safkaa-kirjan tapaan

Sain kustantajalta Alexander ja Hanna Gullichsenin suositun Safkaa-keittokirjan heti sen ilmestyttyä. Luin heti kirjan läpi ja muutama ohje jäi mieleeni - kirja itsessään oli miellyttävän simppeli niin ulkoasultaan kuin materiaaliltaan, sellainen hyvän mielen konstailematon keittokirja. Yksi mielenkiintoisista ohjeista oli tämä Chicling-blogin avokadopasta, josta sitten syksyn aikana kehkeytyikin resepti, jota suunnilleen koko Suomi kokkasi. Enpä olisi uskonut kirjaa lukiessani, että näinkin voi käydä. Kunnon maanlaajuisia ruokailmiöitä kun ei ole tuntunut hetkeen olevan! Koska asun täällä susirajalla kaukana pääkaupunkiseudusta ja sen trendikkyydestä, niin taaperran sitten hieman jäljessä kaikista trendeistä, joten muutaman kuukauden kypsyttelyn jälkeen kaupassa ostoskoriini päätyi vihdoinkin avokadoja ja muuta tarpeellista avokadopastaa varten. Jos olisin kokannut tätä  pastaa heti boomin alkaessa, olisin kerrankin ollut edelläkävijä. Tyylilleen pitää olla uskollinen, joten enpä ollut... :D Joka tapauksessa joulun alla kokkailin pitkästä aikaa valmiin reseptin mukaan ja ihan oikeasta käsinkosketeltavasta keittokirjasta (vaikka tälläkin kertaa lopputuloksessa näkyi oma kädenjälkeni). Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulle silloin kirjoitin, vasta nyt ymmärrän, miksi koko Suomi sekosi avokadopastasta. Onhan se ihan äärettömän hyvää! Suosittelen kokeilemaan!

1 valkosipulinkynsi

½ chili

1 limen mehu

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

½ dl oliiviöljyä

1 nippu (lehti)persiljaa

1 nippu basilikaa

n. 2 dl raastettua parmesaania/grana padanoa (reilu puolikas kolmiopala)

1 dl pastan keitinvettä

spaghettia

Ota iso kulho ja raasta sinne valkosipulinkynsi sekä siemenetöntä chiliä. Purista päälle limenmehu, rouhi mukaan mustapippuria ja suolaa, lorauta joukkoon oliiviöljy. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi, raasta parmesaani ja sekoita kulhossa. Halkaise kypsät avokadot ja poista kivet. Leikkaa avokadon malto pieniksi kuutioiksi kuorissaan ja kauho malto kulhoon lusikalla. Sekoita kastikkeen ainekset tahnaksi ja odota pastan kypsymistä. Keitä pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Ota desi keitinvettä ja sekoita se kastikkeeseen. Valuta pasta ja kippaa kulhoon, sekoita ainekset sekaisin ja tarjoile välittömästi. Pastan voi koristella basilikan lehdillä ja parmesaanilastuilla. 

Huippuhyvää! Nimi voisi olla myös yrtti-avokadopasta, sillä ainakin tässä miun versiossani oli reilusti yrttien makua ja avokado ehkä hukkui hieman makujen sinfoniaan, onhan avokado itsessään hyvin mietoa. Tosin se johtui myös siitä, että käyttämäni avokadot olivat tosi pieniä, yrttejä laitoin koko puskat ja pastaa keitin vain kahden hengen annoksen... Niin perinteistä! Suolaa, mustapippuria ja chiliä ruoassa saa olla ihan kunnolla eikä Alexanderinkaan mukaan mikään ole niin hirveätä, kuin suolaton pasta. Paitsi ehkä liian kypsä pasta... Tämä pasta ei kestä odottelua vaan tehdään syötäväksi kokonaan heti, joten kannattaa pienentää annosta ehdottomasti, ellei halua pastaansa paljon kastiketta tai syöjiä on paljon vähemmän kuin neljä. Osan kastikkeesta nimittäin jätin jääkaappiin seuraavaa päivää varten, eikä se ollut suuremmin kärsinyt, väri oli tallella ja maku syventynyt. Laitoin kylmää avokadosoossia voileipäkeksien päälle ja mietin, että tässäpä olisi oiva täyteidea esimerkiksi pienille suupaloille illanistujaisiin tai miksei vaikkapa voileipäkakkuun, kun vaan pilkkoo mallon vielä pienemmäksi mitä nyt. Sen sijaan pastaan sekoitettu kastike oli muuttunut harmaaksi, joten se ei päätynyt enää syötäväksi. Allergioideni takia en voi syödä kovinkaan mausteista/tulista ruokaa, mutta ihmeekseni totesin, että tässä ohjeessa voisin jopa hieman nostaa chilin määrää (jos yrttien annostus on yhtä ronskilla kädellä). Paketin loput chilit muuten käy mainiosti vaikkapa paprika-chilimarmeladiin, jota keittelin joululahjoiksi. Ohje tulee piakkoin blogiin, kunhan löydän kyseisen kuvauspäivän kuvat jostain. Summa summarum: kokeilkaa avokadopastaa, rakastutte siihen!

Punajuuri-vuohenjuustokeitto

Herkullista ja ihanan väristä punajuurikeittoa!

Tänä syksynä ja talvena intohimonani on ollut erityisesti punajuuri. Punajuurta on tehnyt ihan koko ajan mieli! Kokkailin perheelleni isän syntymä- ja isänpäivänä ruokaa, jonka yhtenä osasena olivat uunipaahdetut punajuuret (ohjeet tulevat blogiin myöhemmin) ja punajuuria jäi yli sen verran, että niistä sai keiteltyä soppaa pariksi kolmeksi päiväksi. Keitosta tuli todella kauniin väristä ja makukin oli ihana, kyllä kasvisruoka vaan on hyvää! Suuri Punajuurihimo oli taas hetkeksi taltutettu - suosittelen samaa "hoitokeinoa" kaikille muillekin punajuurihimosta kärsiville :) 

500 g punajuurta

3 porkkanaa

5 perunaa

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

vettä

kasvisliemikuutio

mustapippuria

suolaa

balsamicoa

rosmariinia

1 dl kuohukermaa

150 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa

koristeluun vuohenjuustoa murustettuna, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja mustapippuria

Kuori punajuuret (käytä kertakäyttöisiä kumihanskoja värjäymien estämiseksi) ja paloittele ne. Kuori ja paloittele myös muut kasvikset. Laita kaikki kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät juuri ja juuri, lisää joukkoon kasvisliemikuutio sekä mustapippuria ja rosmariinia. Keitä kasvikset miedolla lämmöllä kypsiksi ja soseuta seos sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos keitto on makuusi liian paksua, lisää mukaan vettä. Lisää kattilaan vuohenjuusto ja loraus kermaa, anna juuston sulaa ja tarkista maku. Lisää pieni tilkka balsamicoa ja muita mausteita tarvittaessa. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja annostele lautasille. Koristele annokset murustetulla vuohenjuustolla, siemenillä ja mustapippurilla. 

I-h-a-n-a-a! Keitto maistui ihanasti punajuurelle ja vuohenjuustolle, maku oli tasapainoisen pyöreä ja pehmeä. Punajuuri on hieman makea juures, joten keitossa oli mukava makean ja suolaisen liitto. Jos ei välitä vuohenjuustosta, voi juustoksi laittaa vaikkapa tuorejuustoa, aurajuustoa tai korvata sen kokonaan desillä kermaa. Helpommalla pääsee käyttämällä varmista punajuuri(peruna)sosetta, jota saa kaupasta. Keitosta riitti pariksi päiväksi syötävää yhdelle ihmiselle ja vielä pari annosta pakkaseenkin. Keitonloput voi käyttää myös vaikkapa sämpylä- tai leipätaikinaan. 

Lautasellinen iloa!

Joulutervehdys

"Joulu ovella kolkutteli 

ja ulkona ritisi pakkaskeli, 

kun hankea kosketti enkelin siipi 

ja enkeli portista pihaan hiipi. 

Pieni enkeli tahtoi katsella vaan, 

kun joulua laittoivat ihmiset maan: 

koristeita, lamppuja pensaissa pihan, 

ne taivaan tähtiä muistutti ihan."

Herkullista ja rauhallista joulua kaikille!

Kapselikahvinkeittimen voittaja on...

... nimimerkki Nokipannu! Voittajaan on saatu yhteys ja Meira lähettää pikimmiten Segafredo Myespresso -kapselikahvinkeittimen voittajalle - toivottavasti paketti kerkeää perille vielä ennen joulua. Suurkiitos kaikille arvontaan osallistuneille, vastauksia tuli huima määrä ja oli hauskaa lukea teidän kahvinkulutustottumuksista :) Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulla kirjoitinkin, kahvi on yllättävän suuri osa varsinkin meidän suomalaisten elämää ja paljon sitä tulee itsekin kulutettua. Olipa kahvi sitten tavallista suodatinkahvia, erikoiskahveja makusiirapeilla tai ilman tai vaikkapa luonnossa nautittua eväskahvia, kaikille on aikansa, paikkansa ja faninsa. Mukavien kommenttienne perusteella nyt tekisi ihan hirmuisesti mieli kunnon nuotiolla keitettyjä nokipannukahveja, kahvikuppina vanha lapsuudessa saatu kuksa ja kaveriksi nuotiolla paistettuja juustoruisleipäpalasia. Sain kilpailun järjestämisestä itsellenikin kyseisen Myespresson ja nyt on muutaman päivän ajan nautiskeltu erilaisista espressojuomista. Kätevä edullinen vehje, ainakin omat ennakkoluuloni karisivat jo ensimmäistä kupillista keitettäessä. Eikä vie paljoa tilaa ja on helppo käyttää, maistui kaffekin samalle kuin aikanaan roomalaisessa katukahvilassa. Suosittelen! Mukavaa joulunalusviikkoa kaikille! :)

Voita Segafredo myespresso -kapselikahvilaite!

Kuva: Meira/Segafredo myespresso

Ilouutisia! Sain kunnian järjestää lukijoilleni pienen kilpailun, jonka palkinto kerkeää vielä joulunpyhiksi uuteen kotiin! Osallistu siis arvontaan ja voita itsellesi uusi Segafredo myespresso -kapselikahvilaite, arvo noin 50 euroa! Kilpailuaika päättyy lauantaina 15.12. kello 23.59.59 ja voittajaan otetaan yhteyttä sunnuntaina. Mikäli voittajaa ei tavoiteta, arvotaan uusi voittaja. Laite postitetaan voittajalle jouluviikolla.

Segafredo Zanetti on italialainen kahviyritys, joka omistaa Suomessa kahveista ja mausteistakin tutun Meiran. Joulumarkkinoille saapuneella Segafredo myespresso -kapselikahvilaitteella on helppo valmistaa kotona espressoa tai espressopohjaisia juomia, jotka maistuvat samalle kuin Italiassa - onhan Segafredo Italian myydyin espresso. Kahvikapseleita laitteeseen on saatavilla neljää eri makua: Intermezzo, Espresso Casa, Emozioni ja kofeiiniton Deca Crém. Laite toimii etupaneelissa olevaa vihreä nappia painamalla, juoma valmistuu parissakymmenessä sekunnissa ja käytetty kapseli putoaa säiliöön, josta ne voi laittaa vaikkapa biojätteeseen. Espresson pinnalle muodostuu kaunis ja kestävä crema, sillä vedenpaine on jopa 19 baria. Laite on myös helppo pitää puhtaana, sillä maito on vaahdotettava erikseen, laitteen läpi kulkee vain vettä ja kahvikapselit. Eikä tämä vie paljoa tilaa, sillä laite on 17,8 cm leveä, 25 cm korkea ja 32,8 cm syvä, painoakin vain neljä kiloa. Aika näppärää, vai mitä!

Kuva: Meira/Segafredo myespresso

Haluaisitko voittaa tämän espressokoneen omaan keittiöösi kahviherkutteluhetkiä varten? Jätä alle kommentti, jossa kerrot millaisista kahveista ja kahvijuomista sinä pidät. Jätähän myös sähköpostiosoitteesi tai blogisi osoitteen, että saan yhteyttä voittajaan heti arvonnan päätteeksi.

Muistathan seurata Cebicin keittiötä myös Facebookissa! 

Paljastan siellä, millaisista kahveista itse pidän :)

Palkinnon tarjoaa Meira.

Onnea Suomi!

Rauhallista ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!


Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa!

Kaakaonibs-lettuset ja gojimarjahilloke

Kaakaonibseillä ryyditetyt lettuset ja gojihilloke

Sain superfoodeja maahantuovalta Cocovilta kutsun osallistua kilpailuun, jossa tulee luoda välipala tai jälkiruoka superfoodeista, joita lähetettiin kokeilua ja kokkailua varten. Paketti sisälsi Kalaharin suolaa, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Aiemmat kokemukseni näistä muualta kuin maalta kerätyistä superfoodeista oli melko heikot: gojimarjoja olen joskus vuosia sitten ostanut ja todennut niiden maistuvan ihan pahvilta ja kaikki muut tuotteet olivatkin täysin uusia tuttavuuksia. Kilpailureseptissä piti käyttää vähintään kahta saatua tuotetta, mutta itse onnistuin lopulta käyttämään kaikkia neljää. Jälkiviisas on helppo olla, kolmella olisi saattanut tulla parempi lopputulos. 

20 pientä lettua

kaakaonibs-lettuset

1 prk kermaviiliä

2 luomukananmunaa

1 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaonibsejä

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

½ tl kalaharin suolaa

2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

paistamiseen kylmäpuristettua kookosöljyä

gojimarjahilloke

1 dl gojimarjoja

2 dl omenatäysmehua

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa kermaviili ja kananmunat sekaisin, lisää suola, sokerit, vehnäjauhot ja kaakaonibsit. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja lisää joukkoon sulatettu kookosöljy. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kuumenna pieni lettupannu ja laita jokaiseen syvennykseen pienen pieni nokare kookosöljyä. Laita syvennykseen yksi ruokalusikallinen taikinaa ja paista lettuset kauniin ruskeiksi. Pidä lettuset kuumana ennen tarjoilua folion alla. Tarjoile lettuset gojimarjahillokkeen kanssa.

Pilko gojimarjat pieneksi silpuksi ja laita kattilaan muiden hilloainesten kanssa. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, eli kunnes hilloke on keittynyt kokoon siirappimaiseksi. Jäähdytä hilloke ennen tarjoilua.

Sen kummemmin en osaa mausta sanoa, sillä nämä kokkaillessani olin kamalassa flunssassa ja makuaisti oli suurimmaksi osaksi kadonnut. Maistelussa avustanut ystäväni totesi, että maistuu liikaa kookokselle (hän ei välitä kookoksen mausta yhtään) ja kaakaonibsien maku kummastutti - ehkä odotus oli enemmän kaakao- tai suklaamainen. Hilloke oli sopivan vaniljaista ja maistui hyvältä myös turkkilaisen jogurtin seassa, väri on upean punaoranssi ja vahva. Jos haluaa pelata varman päälle lettujen kanssa, niin kaakaonibsien määrää voi vähentää tai jättää vaikka kokonaan poiskin. Gojihilloketta suosittelen kokeilemaan, jos gojit sellaisenaan eivät maistu tai niitä on kaapissa iso satsi. Ihan vinkeä kokemus tämä superfood-kokkailu!

Hilloke näyttää taatelihillolta, makukin on yllättävän samankaltainen

Kaakaonibsit olivat jänniä koostumukseltaan, ei kovia eikä pehmeitäkään, mutta hajosivat nopeasti purtaessa. Makua en osaa sen kummemmin kuvailla, ei ne rouhitut kaakaopavut maistuneet kaakaolta, suklaalta tai sellaiselta kuin olisi ehkä odottanut. Kalaharin suolassa oli vahva ja puhdas suolan maku, raekoko normaalia hienoa suolaa suurempi. Gojimarjat eivät maistuneet pahvilta, vaan lähinnä ehkä juuri taatelilta. Varsinkin pilkottuna ja keitettynä marjat näyttivät aivan taateleilta, väri kauniin punainen. Kookosöljyssä maistui yllättävän vähän kookos, se jähmettyy alle 25 asteen lämmössä ja sulaa äärimmäisen nopeasti. Kookosöljyä kuulemma voi käyttää niin ihonhoitoon, ruoanlaittoon kuin esim. hiustenhoitoon. Sangen monikäyttöinen tuote siis! 

Cocovin lähettämä paketti sisälsi kylmäpuristettua kookosöljyä, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja Kalaharin suolaa

Oma mielipiteeni superfoodeista on vähän ristiriitainen. Miksi rahdata toiselta puolelta maailmaa kilohinnaltaan melko kalliita marjoja Suomeen, joka on tunnettu puhtaista luonnonantimistaan ja runsaista marjasadoista. Luonnosta saa paljon superfoodeja tumpelokin keräilijä, riittää kun tunnistaa vaikkapa mustikan, karpalon, puolukan ja nokkosen. Kaakaonibsit vaatinevat hieman totuttelua ja gojimarjoja voisi blendata smoothieen. Kookosöljyn käytöstä pitää lukea lisää, mutta ehkä ihan hirveästi sitä ei tule käytettyä keittiön puolella. Mielenkiintoinen kokemus päästä tutustumaan superfoodeihin, joita tuskin olisi tullut muuten hankittua. Onko teillä lukijoilla kokemusta superfoodeista tai miten käytätte itse superfoodeja? Ostatteko esimerkiksi kuvan tuotteita tai spirulinaa vai luotatteko kotimaisiin luonnonantimiin?