Ravintola Kielo, Joensuu

Ehdoton lempiravintolani on joensuulainen  Ravintola Kielo. Olemme ystävieni kanssa olleet ravintolan vakioasiakkaita jo vuosia ja myös henkilökunta on tullut enemmän kuin tutuksi vuosien saatossa. Kielossa vaihtui viimeksi syyskuun puolivälissä ruokalista, sillä ravintolassa tarjoillaan sesongin mukaista mahdollisimman lähellä tuotettua ja luomua ruokaa., joten lista uusiutuu monta kertaa vuodessa. Kunnon vaihtoehto näille ketjuravintoloille, joissa saat samaa ruokaa vuodesta toiseen! Viimeksi kävimme Kielossa herkuttelemassa uuden listan antimia reilu viikko sitten. Olin juuri tulossa valokuvauskurssilta, mutta eihän sitä nälissään ja kiireisenä osannut säätää ravintolan tunnelmavalaistukseen sopivia asetuksia kameraan, joten kuvat ovat vähän mitä ovat. Toivottavasti jatkossa paranee kuvanlaatu! :P

Tomaattipannacotta

Minä nautiskelin alkupalaksi tomaattipannacottaa ja marinoituja kantarelleja. Lisäksi annoksessa oli uunipaahdettuja minitomaatteja retiisiä. Pannacotassa oli intensiivinen tomaatin maku ja se oli myös ihanan kermaista, kuin kermaista tomaattikeittoa hyydytettynä! Kantarellit olivat pieniä ja herkullisia, hieman kirpakoita. Annos oli oikein maistuva, hieman erilainen alkupalakokemus. Kannattaa testata! Itse ainakin ajattelin joku kerta keitellä itsekin suolaista pannacottaa näiden kermaisten versioiden lisäksi :)

Villisika-ankanmaksaterriini ja hillottua omenaa

Ystäväni nautiskelivat suurina maksanystävinä tietenkin maksaa sisältävät alkupalat. Annoksessa oli hyvä kombinaatio riistaista villisikaa ja pehmeää ankanmaksaa. Minulle, joka en suuremmin perusta maksasta, pidin myös annoksesta ainakin pienen testipalani mukaan. Makea hillottu omena komppasi mainiosti suolaista terriiniä.

Sorsanrintaa, punakaalihauduketta, perunafondattia, kermaista riistakastiketta ja kasviksia

Koska listalta löytyi riistaa, valitsimme kaikki tottakai pääruoaksi itseoikeutetusti sorsaa. Annos oli hieman erilainen kuin listalla, sillä normaalisti annos sisältäisi rintalihan sijaan perinteiseen tapaan valmistettua luullista sorsaa. Sorsanrinta oli mukavan punervaa ja mehukasta, ei lainkaan kuivaa. Rintafileessä on vahva riistan maku ja linnun roippeista keitelty kermainen kastike oli meidän kastikeihmisten mielestä annoksessa ehdotonta parhautta. Haudutettu punakaali oli mielenkiintoinen lisuke, joka oli täynnä yllätyksiä! Ensimmäisenä maistoin annoksesta hennon kanelin ja samaan maustemaailmaan päätyivät myös ystäväni. Asia pitikin tarkistaa keittiöstä, kuten usein mausteita arvuutellessamme, ja olimme osuneet oikeaan. Keittiöstä paljastettiin myös se, että annos sisälsi anista! Eipä olisi uskonut, miten herkullista ruokaa punakaalista saa.

Suklaabrülée ja kirsikkakakkua 

 Jälkkäri kuuluu tottakai kunnon illallisen päätökseksi. Itse valikoin listalta tietenkin suklaisen jälkkärin, vaikka kirsikka annoksessa hieman arvelutti. Olen hyvin kaikkiruokainen, mutta kirsikasta en ole oikein koskaan välittänyt (ja näköjään samaan postaukseen tulee kaksi ei-niin-suosikkia, maksa ja kirsikka...). Joskus on hyvä heittää ennakkoluulot romukoppaan ja kokeilla rohkeasti uusia makuja. Kokeilu kannatti, sillä kirsikkakakku oli mehevää ja maukasta, eikä kirsikka ollut liian hallitsevassa roolissa. Annoksessa oleva vaahto oli myös kirsikkaista ja sekin oli hyvää. Vaalea on vaniljaista kastiketta. Kulhossa oleva suklaabrülée oli ihanan tuhtia ja maultaan rikasta, pinnalle poltettu sokeri toi mukavaa tekstuuria ja makua lisää. Todella mainio jälkkäri, suosittelen lämpimästi. Kielon listalta löytyy muuten aina joku suklaajälkkäri ;)

Mustikkapiiras ja vaniljajäätelöä

Toinen ystäväni tilasi perinteistä mustikkapiirakkaa vaniljajäätelön ja vaniljakastikkeen kanssa. Maku kuin mummolassa, mehevä ja pehmeä. Mainio annos tämäkin!

Jälkiruokaviini

Jälkiruoaksi nautiskelimme Beerenausleeseä. Mielenkiintoinen jälkiruokaviini!

Suosittelen Ravintola Kieloa kaikille joensuulaisille ja kauempaakin sinne kannattaa saapua herkuttelemaan. Kielo on lunastanut muutamassa vuodessa paikkansa eittämättä yhtenä kaupungin suosituimpana ravintolana ja Kielossa on laaja uskollinen kanta-asiakaskunta - kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen. Hinta-laatusuhde on kohdallaan ja rahalleen saa ehdottomasti vastinetta ja upeita makuelämyksiä. Me ainakin luotamme ystävieni kanssa Kieloon :)

Vaniljapannacotta ja siideri-omenakompotti

Happy Joe -siideriä, vaniljapannacottaa ja omenasta sekä siideristä keitettyä omenakompottia

Sain kutsun osallistua Hartwallin Onnen omenoita -reseptikilpailuun, jossa luodaan herkullisia makupareja siideribrunssille. Brunssillahan on tapana nautiskella paljon erilaisia suolaisia herkkuja sekä myös jotain makeata. Sain heti idean valmistaa pannacottaa, sillä mielestäni brunssille kuuluu olennaisena osana jotain suussasulavaa jälkkäriä ja jonka voi valmistaa hyvissä ajoin ennen brunssia. Niinpä keittelin vaniljalla maustettua pannacottaa ja lisukkeeksi valmistin hapokkaista omenoista sekä tammitynnyriaromisesta kuivasta omenasiideristä kanelin kanssa herkullisen siideri-omenakompotin. Lopputulos oli ihanan pehmeän hapokas ja makumaailma vei kielen mennessään, viehkot mausteet sopivat brunssin päätösherkkuun erittäin hyvin.

4-8 annosta

Vaniljapannacotta

5 dl kuohukermaa

½ dl sokeria

1 vaniljatanko

2 liivatelehteä

Omena-siiderikompotti

1 iso Granny Smith -omena

1 tlk Happy Joe Oakwood Apple -siideriä

n. 3 rkl sokeria

1 kanelitanko

Kaada kerma kattilaan ja lisää sokeri. Halkaise vaniljatanko, raaputa siemenet kattilaan ja lisää joukkoon myös halkaistu vaniljatanko. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Keitä kermaseosta 15 minuuttia miedolla lämmöllä, sekoita koko ajan. Poista vaniljatanko. Purista liivatteista vesi ja lisää liivatteet kermaseokseen. Kaada pannacotta pieniin laseihin, maljoihin tai vaikka viinilaseihin. Anna jäähtyä hetki, peitä lasit kelmulla/foliolla ja siirrä pannacotat jääkaappiin jähmettymään. Anna hyytyä mieluusti yön yli tai vähintään kolme tuntia.

Kuori omena ja kuutioi se mahdollisimman pieniksi ja tasakokoisiksi kuutioiksi. Laita omenakuutiot pieneen kasariin ja kaada joukkoon siideri. Lisää maun mukaan muutama ruokalusikallinen sokeria sekä kanelitanko ja keitä kompottia miedolla lämmöllä, kunnes omenat ovat kypsyneet. Maistele välillä, poista kanelitanko tarvittaessa jo aiemmin, ettei kanelin maku nouse liian hallitsevaksi. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Tarjoile pannacotat jääkaappikylminä, lisää pinnalle muutama lusikallinen siideri-omenakompottia tai tarjoile se erikseen pienestä kulhosta. Nautiskele hyvässä seurassa, kaveriksi sopii mainiosti joko Happy Joe Cloydy Apple -siideri tai Happy Joe Oakwood Apple -siideri, jota on käytetty myös omenakompotin valmistuksessa. Myös lapset voivat syödä kompottia, sillä vähäinen alkoholimäärä haihtuu keitettäessä ja valmis kompotti on alkoholitonta.

Ihanaa! Kermaisen pehmeää ja vaniljaista pannacottaa sekä pienen purutuntuman sisältävää kanelista hapokasta kompottia. Vanilja ja kaneli toimivat hyvin yhdessä ja maut olivat erittäin tasapainoiset. Valmistin pannacotat pieniin snapsilaseihin, viinilasiin ja juomalasiin. Näin pannacotat veivät jääkaapissa vähemmän tilaa ja toisaalta ne on myös hauska tarjoilla hieman erilaisista laseista, brunssilla ei mielestäni tarvitse nipottaa turhasta ja kattaus voi sisältää erilaisia astioita :) Erilaiset pannacotat ovat mielestäni ihanaa herkkua, ihme vain, että niitä tulee valmistettua niin harvakseltaan!

Tarjoiluvalmis pannacotta-annos ja Happy Joe Cloudy Apple -siideri

Herkullinen päätös rennolle brunssille on juomalasista tarjoiltu vaniljapannacotta kera siideri-omenakompotin.  Aloitin syyskuun alussa digikuvauskurssin Kansalaisopistolla ja nämä kuvat ovat ensimmäiset täysin käsisäädöillä otetut ruokakuvat, jotka julkaisen! Aiemmin olen kuvannut perusasetuksia hyväksikäyttäen ja kieltämättä on ihanaa, että vihdoin ja viimein on joku haju siitä, kuinka toimit itse kamerasi herrana. Kurssia on vielä muutama kerta jäljellä ja sitten alkaa ankara harjoittelu kotioloissa :)

Pieniä pannacottia, isompi pannacotta, lisukekompottia ja siideriä

Kilpailuun osallistuvat reseptit julkaistaan syys-lokakuussa Hartwallin Facebook-sivulla, joten kannattaa seurailla sosiaalista mediaa! Ja löytyyhän Facebookista myös Cebicin keittiössä!

Nokkosen käsittely ja villiyrttiseminaari

Kaunista!

Osallistuin toukokuun puolivälissä Pohjois-Karjalan aikuisopiston elintarvike- ja luonnonvara-alan villiyrttiseminaariin, jossa kerrottiin villiyrttien keräämisestä ja käyttämisestä myös ravintola-alalla. Seminaarin koukkuna oli villiyrttiguru Sami Tallberg, mutta valitettavasti hän ei sairastumisen vuoksi päässytkään saapumaan Joensuuhun. Onneksi osaamista tälläkin saralla löytyy myös omasta maakunnastamme ja Samin osuus saatiin paikattua osittain hänen muistiinpanojensa ja paikallisen villiyrttejä käyttävän ravintolan, Utran Uittotuvan, keittiömestarin johdolla. Villiyrttien tunnistamisesta ja käytöstä kertoi myös aikuisopiston opettajat ja yleensäkin marjoista ja sienistä Arktisten Aromien toiminnanjohtaja. Erittäin antoisa ja mielenkiintoinen päivä, vaikka Samia ei pääsytkään tapaamaan, pieni villiyrttikipinä oli sytytetty tähänkin tätiin. Samalla kun mutustin voikukanlehteä ja jotain muuta villiyrttiä, ajattelin että kyllähän tässä pitää itsekin vähän petrata ja tutustua ilmaisiin luonnontuotteisiin, joita on meidänkin tilukset maalla täynnä! Niinpä toukokuun lopulla pääsin käymään maalla pitkän tauon jälkeen ja sain katsastettua että mitäs kaikkea sieltä luonnosta löytyykään. Ketunleipiä, kuusenkerkkiä, maitohorsmaa, voikukkaa, nokkosia... Kyllä! Tästä lähtee!

Sankollinen superia!

Ensimmäisenä usutin vähemmän siitepölyallergiasta kärsivän pikkuveljeni keräämään mummolan pihasta sankollisen nokkosia, sillä ajattelin niiden olevan sopivan helppo ja turvallinen kasvi ensikertalaiselle villiyrttikokkaajalle. Nuoria nokkosenversoja kerätään puhtaalta paikalta, ei koskaan esim. ulkohuussin takaa. Nokkosenpolttamia pelkäävät voivat käyttää hanskoja kerätessä ja myöhemmin käsitellessä voi käyttää pihtejä tai kumihanskoja. Nokkosia voi kerätä tarpeen mukaan tai sitten kerralla reilummin, jos haluaa vaikka pakastaa talven varalle, kuten minä. Jos kehtaa, niin nokkosista voi kerätä pelkät lehdetkin, mutta nopeammin sankon saa täyteen kokonaisista nokkosenvarsista. Nokkoset huuhdellaan huolellisesti runsaalla vedellä irtohiekasta puhtaiksi. Myös mahdolliset öttiäiset irtoavat samalla. Nokkoset laitetaan isoon kattilaan, jossa on tarpeeksi vettä peittämään lähes kaikki kasvit. Nokkosia ryöpätään 10 minuuttia kiehuvassa vedessä. Kaada lähes kaikki vesi pois (nokkosveden voi käyttää esim. sämpylätaikinaan) ja muussaa nokkoset pienen keitinvesitilkan kanssa tasaiseksi massaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Jäähdytä liemi ja pullota tai pistä pieniin pakastepusseihin.

Käyttövalmista nokkosmassaa

Nokkosmassa matkasi kaupunkiin pullotettuna, josta kaadoin sitä muutaman ruokalusikallisen pieneen pakastepussiin ja laitoin pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Nokkosta tarvitaan n. 5 ruokalusikallista litraa nestettä kohti esim. lettuja tehtäessä. Nokkosen keitinvesi käy lettujen tai sämpylöiden taikinaan, massaa voi käyttää sämpylöissä ja letuissa, hienonnettu keitetty nokkonen sopii pilkottuna piirastäytteisiin jne. pinaatin tapaan. Ohjeeni nokkossämpylöihin löytyy tästä klikkaamalla.

Nokkossämpylät

Terveellisiä ja makoisia sämpylöitä villiyrteistä

Ensimmäinen villiyrttikokkailuni toteutui toukokuun lopulla nokkossämpylöiden muodossa. Ensin olin leiponut jo myslisämpylätaikinan kohoamaan (ohje linkittyy myöhemmin), kun aloitin käsittelemään nokkosia ja ajattelin, että kokeillaanpa niistä kokkaamista heti eikä vasta pakastuksen jälkeen. Säästin nokkosten keitinveden ja käytin sen sämpylätaikinaan. Laitoin lisäksi nokkosmassaa mukaan aika reilustikin, mutta sämpylöiden väri jäi harmillisen vaaleaksi. Ajattelin ehkä liikaa pestosämpylöitä, joissa on hurmaava vihreä väri. Sämpylöistä tuli todella kuohkeita ja meheviä, eikä nokkonen maistunut tai tuoksunut liian hallitsevasti. Mukava ohje testailla luonnonantimia!

5 dl nokkosen keitinvettä, vettä tai maitoa

1 dl nokkosmassaa 

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

3 rkl (leipä)siirappia tai sokeria

4 dl kaurahiutaleita

n. 8-10 dl vehnäjauhoja

n. 75-100 g voita sulatettuna tai 5 rkl öljyä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita mukaan nokkosmassa, suola, siirappi ja kuivahiiva. Sekoitai tasaiseksi liemeksi ja alusta joukkoon kaurahiutaleet sekä suurin osa vehnäjauhoista. Lisää joukkoon sulatettu voi ja lisää jauhoja, kunnes saat kimmoisan, löysän mutta käsistä irtoavan taikinan. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. Painele taikinasta ilmakuplat pois ja leivo mieluisia sämpylöitä ja anna niiden kohota uudelleen pellillä leivinliinan alla. Halutessaan sämpylät voi voidella ennen paistoa ja ripotella pinnalle esim. seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Parhaita juuri paistettuina voisipaisun kera.

Hyviä ja kuohkeita, sopivan pehmoisia. Nokkonen antoi makua ja vähän väriä, mutta suurimmaksi osaksi olivat kuitenkin tavallisia sämpylöitä. Terveysvaikutukset eivät näy ulospäin, mutta nokkosta kannattaa syödä, luonnon oma ja ilmainen vitamiinipommi! Kiitos pikkuveljelle, joka noukki nokkoset käyttööni. Seuraavaksi nokkosia voisin kokeilla lettutaikinassa. Ja muista villiyrteistä kiehtoo erityisesti horsmanversot (taivaallista!) ja mesiangervo...

Nättejäkin olivat :)

Vohvelit

Rapeiden vohvelien kanssa maistuvat mm. marjat

Rakas ystäväni muutti muutama viikko sitten Helsinkiin ja sain häneltä muuttopäivänä muun muassa vohveliraudan, jota hän ei enää tarvinnut. Koska en ollut päässyt paistamaan vohveleita vuosiin, niin tämä ikioma vempeleeni piti päästä testaamaan tietenkin ihan heti. Muuttopuuhien päätteeksi pääsin jäämään yöksi mummolaan perheen seuraksi, joten paistoin vohvelit ja vaihdoimme kuulumiset mussuttaessamme rapeita, ihania vohveleita. Kiitos S, tsemppiä uusiin haasteisiin isolla kirkolla ja kiitos saamistani keittiöjutuista! <3

3 kananmunaa

n. 4 dl vehnäjauhoja

1 l maitoa

1 tl leivinjauhetta

3 rkl sokeria

1 tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

loraus öljyä

sulatettua voita paistamiseen

Riko kananmunat kulhoon ja vispaa joukkoon vehnäjauhot. Lisää joukkoon maito, sokerit, suola ja leivinjauhe. Lisää myös loraus öljyä ja anna turvota kunnolla ennen paistoa. Taikinan tulisi olla paksumpaa kuin lettutaikinan, melko paksuhkoa. Kuumenna vohvelirauta ja sipaise paistolevyille sudilla sulatettua voita, paista pieni kauhallinen taikinaa keskilämmöllä kullanruskeaksi. Jos vohveleita ei syödä heti, tulee ne säilyttää limittäin ja lämmittää esim. uunissa ennen tarjoilua. Tarjoile vohveleiden kaverina kermavaahtoa, marjoja, hilloa, sokeria, nutellaa tms.

Ah, ihania! Vohvelit olivat niin hyviä kuumina ja rapsakoina, mummolan pihalta kerättyjen villivattujen kanssa. Ohje on suuntaa-antava, sillä harvemmin tulee lettutaikinoita mittojen kanssa tehtyä, sillä näppituntumalla menee ja ensimmäinen vohveli/lettu kertoo, pitääkö taikinaa tuunata lisäämällä jauhoja, kananmunia tai nestettä. Taikinaan voi laittaa myös vettä, rahkaa, kermaviiliä, maitojauhetta, erilaisia sokereita ja jauhoja, sen mukaan mitä kaapeista löytyy. Suolaisia vohveleita voi tehdä jättämällä taikinasta sokerit pois ja lisäämällä hieman suolan määrää. Suolaisten vohveleiden täytteeksi sopivat mm. kylmäsavuporotäyte ja kinkku-paprikatahna. Ainoa miinus vohveleissa on se, että raudan putsaaminen on tylsää ja pitkäveteistä puuhaa, kun vesihöyry ja rasva valuu pitkin laitetta.

Myslisämpylät

Paistovalmiit herkulliset solmut

Jonkun sortin taikinatuntumanäppi on minustakin vuosien saatossa kehkeytynyt ja nykyisin sämpylöistäni tulee ihanan kuohkeita, sellaisia joiden pinta on kuitenkin mukavan rapsakka, mutta sisus ihanan pehmeä. Ja kovin nopeasti ne tuntuvat pöydältä katoavan. Näitä mysliä sisältäviä sämpylöitä tein jo toukokuussa maalla ja samalla tein toisen ison taikinan nokkossämpylöitä ensimmäisenä villiyrttikokeilunani. Onneksi sämpylöitä kuitenkin jäi sen verran yli, että sain vietyä muutaman kaupunkiin aamupala- ja evästarpeiksi. Solmusämpylöitä on mukava väkertää, samalla saa sämpylöihin kauniin muodon!

5 dl vettä tai maitoa

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

3 rkl (leipä)siirappia tai sokeria

4 dl mysliä 

n. 10 dl vehnäjauhoja

100 g voita sulatettuna

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi isossa kulhossa ja sekoita joukkoon hiiva, suola ja siirappi. Alusta joukkoon mysli ja osa vehnäjauhoista, lisää vehnäjauhoja kunnes saat pehmoisen, käsistä irtoavan taikinan. Vaivaa taikinaan mukaan myös sulatettu voi. Anna kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo mieleisiksi sämpylöiksi. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi ja voitele halutetessasi, pinnalle voi ripotella vaikka seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Tarjoile lämpiminä voinokareen kera. 

Erittäin hyviä ja maukkaita! Hedelmäinen ja rusinainen mysli toi mukavaa rakennetta ja makua sattumineen. Sämpylät oli todella pehmoisia ja vadillinen hupeni nopeasti, mutta tarvittaessa ne säilyvät hyvinä ja pehmeinä useammankin päivän. Mie en tapaa enää voidella sämpylöitä, vaan ihan sellaisenaan laitan paistumaan. Saa näyttää rustiikkiselta. Käsin taikinan tekemällä saa tuntuman ja huomaa, milloin taikina on valmista. Kannattaa vaivata kunnolla hetken aikaa sitkon muodostamiseksi ja kohottaa kunnolla, yleensä nostattelen taikinaa tunnin, puolitoista.

Kauniita sämpylöitä on ilo syödä :)

Cannellonit jauhelihatäytteellä

Herkulliset cannellonit

Arkistojen aarre helmikuulta, eli jauhelihatäytteiset cannellonit kahdessa kastikkeessa. Cannelloniputkia tuli hankittua joskus tarjouskorista ja rupesin tekemään niistä ruokaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Cannellonit tuo mukavaa vaihtelua pastaruokiin, erityisesti lasagnelle se on oiva vaihdokki. Jos et ole vielä kokeillut näitä, niin suosittelen!

1 pkt cannelloneja

täytteeseen

250 g naudan paistijauhelihaa

2 isoa sipulia

2 porkkanaa

1 suippopaprika

(3 valkosipulinkynttä)

1 lihaliemikuutio

kuivattua persiljaa

jauhelihamaustetta

suolaa

mustapippuria

n. 2 dl paseerattua tomaattia

200 g raejuustoa

vuokaan

n. 3 dl paseerattua tomaattia

1 prk kuohukermaa

1 pss juustoraastetta

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan ja lisää pannulle kuullottumaan hienonnettu sipuli, pilkottu paprika ja raastettu porkkana. Hauduta kasvikset kypsiksi ja mausta, lisää paseerattu tomaatti ja anna porista hetki. Lisää valmiiseen täytteeseen raejuusto, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Täyte saa olla melko jämäkkää, että se pysyy putkien sisällä vuoassa ja sitä voi pursottaa. Jäähdytä seosta hetki ja lusikoi se isoon minigrip-pussiin. Kaada loput paseeratut tomaatit uunivuoan pohjalle ja pursota cannelloniputkeen täytettä, aseta putki vuokaan ja tee lopuille samoin. Älä laita cannelloneja päällekkäin. Paina cannelloneja tomaattisoossiin ja kaada päälle varovasti kuohukerma, kastikkeita tulisi olla putkien välissä tasaisesti, että kaikki pastaputket kypsyvät kunnolla. Lisää päälle juustoraaste. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes pasta on kypsynyt ja pinta on saanut kauniin värin.

Maukasta ja hyvää! Mukava kombinaatio tomaattia, kermaista kastiketta, pastaa ja täytettä. Eikä näiden valmistaminen vie sen kummemmin aikaa, kuin makaroonilaatikon tai lasagnen tekeminen. Helpoiten täytteen saa putkien sisälle pursottamalla tukevalla muovipussilla tai ihan oikealla pursotinpussilla ja isolla pyöreäaukkoisella tyllalla, jos tykkää hifistellä. Täytteessä saa olla kunnolla makua, kun pasta ja kastikkeet kuitenkin laimentavat osan mausta. Sama täyte sopisi hyvin lasagneenkin.

Cannellonit kastikkeiden kanssa vuoassa

Ohrainen kaalilaatikko

Ohraa, kaalia ja mustaherukkaa = hyvää!

Talvella tuli tehtyä kunnon kotiruokaa, eli kaalilaatikkoa. Muistin kaapin perällä majailevan ohrahelmilaatikon, joten päädyin tekemään enemmän kotimaista kaalilaatikkoa riisiversion sijaan. Ohra sopiikin juurevamman makunsa puolesta riisiä paremmin kaalin kaveriksi, ainakin miun mielestäni. Ruokaa tulee tällä ohjeella sen verran iso satsi, että siitä riittää pariksi päiväksi töihin eväät ja vielä pakastimeenkin muutama annos. Yksinkertaiset ruoat ovat parhaita!

1 kg kaalia + 1 lihaliemikuutio

1½ dl ohrahelmiä + lihaliemikuutio

250 g naudan paistijauhelihaa

2 sipulia

jauhelihamaustetta

mustapippuria

pari rkl meiramia

2 dl ruokakermaa

½-1 dl siirappia

voinokareita

tarjoiluun puolukka- tai mustaherukkahilloa

Hienonna kaali pieneksi ja keitä se läpikuultavaksi lihaliemellä maustetussa vedessä. Keitä ohrahelmet lihaliemivedessä maustetussa vedessä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Ruskista jauheliha omassa rasvassaan ja kuullota pannulla myös hienonnetut sipulit. Mausta reilusti meiramilla, pippurilla ja jauhelihamausteella. Valuta kaalista ja ohrasta lähes kaikki keitinvedet ja sekoita uunivuoassa kaali, ohra ja jauhelihaseos. Maista ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Valuta päälle kerma, ohuita vanoja siirappia ja vuole päälle pieniä voinokareita. Paista 175-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, noin 1-1,5 tuntia. Tarjoile lisukkeena puolukka-  tai mustaherukkahilloa tai -survosta.

Yksi ehdottomista lemppariruoistani! Perinteistä, yksinkertaista ja aina niin maistuvaa. Riisin saa jatkossakin korvata ohra ainakin tässä ruoassa, paljon parempi ja ruokaan sopivampi maku. Ohraa pitäisi muutenkin käyttää enemmän omassa keittiössä, joten hyviä ohravinkkejä otetaan vastaan :)

Maissilisuke

Herkullinen lisuke vaikkapa grilliruoalle!

Ystävältäni sain ohjeen herkulliseen maissilisukkeeseen, jota söimme grillimakkaran kanssa. Purkkimaissi jalostuu ihanaksi herkuksi hyvin nopeasti ja yksinkertaiseksi, suosittelen kokeilemaan!

2 prk säilykemaissia

3 valkosipulinkynttä

½ dl muscovado-sokeria tai fariinisokeria

voita paistamiseen

Valuta maissista liemi pois ja kuumenna pannulla kunnon nokare voita. Paista maissia hetki pannussa, että neste haihtuu pois. Raasta joukkoon valkosipulinkynnet ja lisää sokeri pannulle. Kypsennä hetki koko ajan sekoitellen, että maissi karamellisoituu ja valkosipuli kypsyy. Tarjoa lämpimänä lisukkeena grilliruoalle.

Ihan mielettömän hyvää! Ajattelin ensin, että ohjeeseen pitäisi lisätä vielä suolaa ja mustapippuria, ettei lopputulos olisi liian makea, mutta onneksi menin saamani ainesosalistan mukaisesti. Maissista tuli tosi hyvää, valkosipuli ei hallinnut liiaksi maksua ja sokeri ei tehnyt liian makeaa lopputulosta. Kiitoksia vaan ihanasta ohjeesta ja nyt ymmärrän, miksi tätä koko kaveriporukka ylistää, on nimittäin hyvää! :)

Peruna-sipulirieskat

Peruna-sipulipaistoksen jämien uusi elämä

Tämäkin postaus piti tehdä jo toukokuussa, Hävikistä herkuksi -teemakuukauden aikana. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ruokabloggaajien organisoiman tempauksen aikana itsekin tuli tarkemmin mietittyä sitä, mitä tekee ja miten tekee, heittääkö jotain pois vai yrittääkö vielä jatkojalostaa ruokaa. Niinpä biojäteroskiksen sijaan broilerinfileiden kaveriksi paistettu peruna-sipulivuoka päätyi rieskapohjaksi! Käytännössä kaikki puurot, muussit jne sopivat hyvin jalostettavaksi lämpimäisiksi. Lisää vaan hiukan jauhoja, lorauksen öljyä... Tarkkaa ohjetta on vaikea antaa, kun käsissään sen taikinan sopivuuden tuntuu. Ei tartu liikaa käsiin, ei ole liian kuivaa. Taikinaa pitää tunnustella, kyllä se oma touch sieltä löytyy, vaikkei heti ekalla kerralla onnistuisikaan :)

kermaisen peruna-sipulivuoan/perunamuusin jämät

1 dl turkkilaista jogurttia

vehnäjauhoja

loraus sulatettua voita

Muussaa perunasipulipaistos pienemmäksi ja lisää joukkoon iso nokare turkkilaista jogurttia ja alusta mukaan vehnäjauhoja, kunnes lopputuloksena on löysähkö, mutta käsistä irtoava taikina. Lisää pieni tilkka voisulaa tai öljyä ja sekoita tasaiseksi. Taputtele jauhotetuin käsin leivinpaperoidulle pellille pieniä kakkaroita, pistele kakkarat haarukalla. Paista 175 asteessa kullanruskeiksi. Voitele valmiit rieskat voilla ja tarjoile lämpöisinä.

Ihania! Yllättävän hyvin mustapippurilla maustettu ja juustolla kuorrutettu vuoka muutti muotoaan rieskoiksi. Ja rieskat ovat ihania lämpiminä, voinokareen kanssa tarjoiltuna. Rieskataikinaan voi laittaa erilaisia jauhoja ja ryynejä, muusseja ja paistoksia, keitonjämiä, juustoja... Nopeata ja toimii aina!

Cebicin sitruslimu

Raikasta kotitekoista sitruslimpparia 

Mielessäni on ollut pitkään ajatus amerikkalaisesta lemonadesta ja sen tekemisestä itse. Laiskuus kuitenkin iski, enkä kehdannut rueta liottelemaan sitruunankuoria ja valmistamaan juomaa kahta päivää, joten pyöräytin juhannusyönä limupohjan omasta päästäni. Ja erittäin hyvää siitä tulikin, varmasti tulee tehtyä toistekin! Eikä yhtään hullumpaa ole toinenkaan omatekoinen juoma, ginger ale - kummassakaan ei e-koodit kummittele! Suosittelen erittäin lämpimästi raikkaita ja kesäisiä juomia, näissä olisi ainesta uusiksi kesähiteiksikin! :)

6 dl sokeria

6 dl vettä

5 dl vasta puristettua sitrusmehua (miulla 3 isoa sitruunaa + 6 limeä)

laimentamiseen kuplavettä tai vettä

tarjoiluun jääpaloja, sitrusviipaleita

Mittaa sokeri ja vesi kattilaan, keitä sokeriliemeksi kymmenisen minuuttia keskilämmöllä miedosti poreillen. Purista sitruksista mehut. Jäähdytä sokeriliemi noin kädenlämpöiseksi ja siivilöi sitrusmehu joukkoon. Sekoita, tarkista maku ja lisää tarvittaessa sitrusmehua tai sokeria. Jäähdytä juoma kylmäksi jääkaapissa. Sitruslientä tulee yhteensä noin litra. Laimenna kylmällä hiilihapotetulla vedellä tai tavallisella hanavedellä (sekoitussuhteena 1+5 oli aika passeli) ja tarjoile välittömästi. Tarjoillessa laseihin voi lisätä jääpaloja ja sitrusviipaleita.

Ihan älyttömän hyvää! Sopivan kirpakkaa, mutta kuitenkin tarpeeksi makeata. Samalla pääsi eroon turhista sitruksista, joita toin vielä kaupungista mukanani. Jos olisin tehnyt tätä juomaa kotonani, niin olisin käyttänyt laimentamiseen hiilihapotettua vettä, mutta maalla tyydyin ihan tavalliseen veteen. Vichykin tähän varmasti kävisi. Mutta ihan perusaineksilla ilman turhaa kikkailua tästä saa e-kooditonta ja herkullista kesäjuomaa :) Kaipa sokeriliemen kanssa voisi keittää pientä pätkää tuoretta inkivääriä, vaniljatankoa tms, jos haluaa lisämakua. Ja muitakin omia makusiirappeja voi samalla pohjalla tehdä, laittaa sitten makuaineeksi vaikka mausteita tai marjapyrettä ja jättää sitrukset pois.