Tämän piirakkareseptin olen bongannut joskus aikoja sitten netistä (pahoittelut, että alkuperäinen lähde puuttuu, myös reseptin jakajalla sitä ei ollut antaa) ja se jäi ehdottomasti yhdeksi suosikkireseptikseni ihan heti. Tykkään resepteistä, jotka on helppo valmistaa ja joita voi varioida mielensä mukaan saatavilla olevien ainesten mukaan. Tämä pohjaresepti on täyttä timanttia - oma lisäykseni siihen on vaniljasokeri, jota käytän erittäin paljon leivonnassa muutenkin. Taikinaan voi käyttää kermamaidon sijaan vaikka piimää tai kermaviiliä ja päälle voi ripotella mitä tahansa makuaineita. Lopputulos on todella mehevä ja herkullinen! Piiras säilyy hyvänä pari päivää - ellei se hupene sitä ennen...
Sulata voi. Sekoita kaikki ainekset isolla lusikalla kulhossa sekaisin. Voitele (ja korppujauhota) piirakkavuoka, kaada taikina vuokaan. Valuta ja kuivaa aprikoosit. Leikkaa aprikoosit siivuiksi tai kuutioiksi ja ripottele taikinan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes piiras on saanut kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä. Piiraan kanssa voi tarjota vaniljakastiketta tai –jäätelöä.
Vinkki: Korvaa aprikoosi mangolla, persikalla tai nektariineilla. Voit käyttää myös kuorittuja tuoreita hedelmiä tai mitä tahansa marjoja. Seuraavaksi aion kokeilla tähän omenaa ja tehdä kanelilla maustetun kauramurun päälle. Ystäväni Johanna kokeili reseptiä heti ja tarjoili piirakan seurana kinuskikastiketta, oli muuten herkullista! Piiras on myös oiva keino kadottaa jääkaapista ja pakastimesta erilaisia tuotteita, joten hävikin sijaan syntyy herkkua.
Aurinkoinen aprikoosipiirakka on helppo valmistaa ja sitä voi muunnella mielensä mukaan, sillä pohjataikina on todella monikäyttöinen!
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 18.8.2018.
Pasta carbonara on yksi lempiruoistani. Pasta alla carbonara, suomalaisittain miilunpolttajan pasta, valmistetaan guancialesta, pekonista tai pancettasta sekä kananmunista ja se maustetaan reilulla mustapippurilla. Itse olen tykännyt tuunata reseptiä hieman kosteammaksi, sillä olen kastikeihminen henkeen ja vereen. Joten loraus kermaa joukkoon ja ehkä vähän yrttejäkin... Pasta carbonaran syntysijoilla Italiassa kerman lisääminen pastakastikkeeseen on yksi pahimmista keittiörikoksista, mutta ehkä täällä kaukana pohjolassa se annetaan anteeksi. Nopeasti valmistuva ja taatusti maukas pastaresepti antaa hyvän pohjan variaatioille, kuten tälle aurajuustoiselle versiolle italiaisesta klassikosta.
Laita pastavesi kiehumaan ja mausta se reilulla suolalla. Kun vesi kiehuu, keitä pasta. Valmista sillä välin pekonit ja kastike. Silppua pekoni pieniksi paloiksi. Laita pekonisilppu kylmälle paistinpannulle ja laita liesi päälle, kypsennä pekonit omassa rasvassaan rapeiksi. Silppua kevätsipuli ja käytä nopeasti pekonin kanssa pannulla. Mausta pekoniseos ripauksella mustapippuria ja jätä odottamaan.
Riko kananmunat ja erottele keltuaiset pieneen kulhoon. Vispaa keltuaisten rakenne kevyesti rikki ja lisää joukkoon loraus kuohukermaa. Raasta mukaan valkosipulinkynnet ja parmesaani, murustele joukkoon sinihomejuusto ja mausta seos reilulla mustapippurilla sekä ruohosipulilla. Kastikkeessa tulee olla runsaasti mustapippuria.
Valuta spaghetista vesi pois, kaada päälle kastike sekä pekoni-sipulisilppu (pekonirasvaa ei tarvitse valuttaa pois). Sekoita nopeasti ja tarjoile välittömästi. Pasta carbonaraa ei saa kuumentaa enää kastikkeen lisäämisen jälkeen, ettei keltuainen kokkaroidu.
Aurajuustolla maustettu pasta carbonara on herkkua!
Oi että! Onhan se vaan niin hyvää. Pieni kermaloraus on kyllä hyvästä, vaikka aina suunnittelen, että nyt teen vain oikeaoppista carbonaraa pelkistä kananmunista. Jotkut laittavat carbonaraan kokonaisen kananmunan, osa vain keltuaisen. Mie olen tehnyt kummallakin tavalla, mutta tuo keltuaisversio on enemmän miun juttuni.
Resepti on julkaistu 4.8.2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani.
Kesän paras viikonloppu! Ilosaarirock! Se on meille joensuulaisille varsinkin vuoden kohokohta ja itsekin olen rokannut jo muistaakseni vuodesta 2000 lähtien yhtäjaksoisesti. On siinä aikamoisen määrän keikkoja kerennyt nähdä, tavata tuhansittain ystäviä, tuttuja ja uusia tuttavuuksia, nauttia rokkiruokaa ja -juomaa sekä fiilistellä auringossa tai satunnaiessa vesisateessa, kävellä satoja kilometrejä Laulurinteen maastosssa ja hankkia muutaman rakonkin jalkaan. Tänä vuonna rokkikansaa on siunattu kolmenkympin helteillä ja ainakin omasta mielestäni se on vähän liikaa, mutta eihän säällle mitään voida. Aurinkorasvaa pintaan ja hikoilemaan! Tässä postauksessa on koostettuna viikonloppuna kokemiani ruokajuttuja. Kunhan saan postauksen maailmalle koneeltani, niin suuntaan Amorphiksen keikalle. Huomenna onkin sitten vapaapäivä ja tiistaina paluu normaaliin arkeen - odottamaan ensi vuoden Ilosaarirockia.
Holy Smore Grillin myyntikoju, vanha amerikkalainen koulubussi oli mukavan erilainen
Ruokamyyntipisteitä on hurja määrä, lähes pääportista Rentolavan sisäänkäynnille asti ja sitten vielä lisäksi Metellin ja Tähtiteltan läheisyydessä olevat siihen päälle. Vaikka rokkaajia on kymmeniä tuhansia, ei mielestäni pahempia ruuhkia päässyt syntymään tai sitten ajoitin ruokailut oikeaan aikaan. Myös Kerubin pop-up pöytiintarjoiluineen näytti vetävän aiempia vuosia ripeämmin, itse en tätä vielä ole kerennyt testata. Cashless-maksutapa on ainakin minusta ollut tosi hyvä juttu, rannekkeesta lähtee rahat maksupäätteelle painamalla ja nopeuttaa huomattavasti asiointia. Anniskelupisteistä sai jonotella välillä aika ruhtinaallisestikin, mutta se lienee enempi panttipalautusten takia.
Joka tapauksessa. Eteenpäin mennään koko ajan ja festariväelle tarjonta on laadukasta. Olipa kyse ruoasta tai juomasta. Myyjät panostavat selkeästi laatuun ja tuoreisiin raaka-aineisiin, puhtaisiin makuihin ja kaikki ei ole friteerattua rasvapommia. Etsinet ruoat on hyvin edustettuina karjalaisista muikuista meksikolaisiin makuihin, löytyy kreikkalaista ja vegaanista, gluteenitonta, luomua, monenlaista burgeria, nachoja ja vaikka mitä! Myös vesipisteitä tuntuu olevan aiempia vuosia enemmän ja se onkin näin kovalla helteellä hyvä juttu! Käsienpesuunkin on panostettu ja näin helteessä muhivat pöpövaarat vähenevät.
Sami Revon, Risto Mikkolan, Local Bistron ja kumppaneiden ruokarekka
Oma suosikkini jo kolmatta vuotta on Ruokarekka, josta saa taivaallista maa-artisokkaburgeria. Tätä olen hehkuttanut jo vuosien ajan. Myös lihaburgeri on oikein toimiva, mutta valitsen silti aina maa-artisokkaa sen ylivoimaisen parhauden takia. Onhan se vähän erilaistakin. Maku 12/10. Sirkkojakin oli tarjolla, mutta ne joudun allergian takia passaamaan. En tiedä, kuinka moni on niitä rokissa testannut, mutta hyvä kun on tarjolla! Ja erikoisuuksista lisää, VIP-vieraiden menussa oli lauantaina friteerattua jäkälää. Oli kuulemma ollut jännä kokemus sekin!
Treffi on the road! Ehkä suloisin ruokakoju i-k-i-n-ä!
Hauskin myyntipiste on ehdottomasti Treffillä, pieni kärry tuo mieleen Richard Scarryn omppuauton. Tämä koju taisi myydä kalajuttuja, mutta viereinen Treffin toinen piste myi burgereita. Jonot vetivät todella nopeasti!
Nyhtöpossusänkkäri Metellin kupeesta
Jo viime vuonna tuli testattua metallimusiikin jytkeessä Metelli-teltan vierestä löytyvän Street food -kojun possusänkkäri. Harissamajoneesi toimi ja liha oli suussasulavaa. Myös vegeversio houkutteli!
Ruokarekan maa-artisokkaburgeri ja Risto Mikkola
Ja tässä se legendaarinen maa-artisokkaburgeri, jonka tarjoili Risto. Risto tunnistikin minut ja muistutti, että jo kolmatta vuotta aloitan rokkailut heidän vegebursallaan. Kyllä, totta se on! Kiitos vielä huikeasta poseerauksesta. Ja maa-artisokasta.
Vuonoksen jäätelön Baileys-tuutti maistui ihanan viilentävältä kolmenkympin helteessä. Oli muuten jonoa!
Tosiaan viikonloppuna helle on pyörinyt kolmenkympin lukemissa ja kylmät jutut on enemmän kuin hyvä juttu. Hellitin helteestä johtuvaa tuskaista oloa outokumpulaisen Vuonoksen jäätelön jätskillä, tänä vuonna kerkesin saada tätä Baileysiä. Viime vuonna se myytiin hetkessä loppuun ja niin taisi käydä jo eilen samoin. Eikä ihme, ihanaa oli!
Treffin pekoniburgeri. Mielettömän pehevää ja upean pinkki pihvi sisältä!
Lauantaina Sannin keikkaa ennen kävin nappaamassa Treffin burgerikojulta pekoniburgerin. Burgerin sai käyeensä melkein samantien maksun jälkeen, joten misat toimi ja burgeri oli hyvää. Paksu pihvi oli sisältä kauniin pinkki ja mehevä, eikä burgerissa ollut mitään liikaa tai liian vähän. Sämpylästä kanssa iso plussa, ei perushöttöä. Hinta 15e oli vähän ehkä yläkanttiin silti, vaikka mielellään sen maksoi purilaista purtuaan.
Kyrö Distillery Company oli täällä taas. Klassikko Napue tonic.
Stam1nan keikan jälkeen jäimme seurueemme kanssa hengailemaan Tähtiteltan alueelle ihanaan varjoon. Kyrö Distillery Companu onkin jo tuttu rokkivieras ja pitihän se klassinen Napue tonic nauttia. Kyrön tyrnimarjainen drinksu on kanssa testattava! Ja nyt rannettani koristaa hieno mustavalkoinen #puolestakyrötetty ranneke. Ei kuulemma silti pääse jonojen ohi :D Ja tosiaan, valikoimaa on laajemminkin, joten kannattaa tutustua.
Festarimätön aatelia: friteerattua broileria ja ranskiksia
Lopulta lauantaina ennen Apulantaa iski väsy helteen takia ja päätäkin rupesi jomottamaan, niin piti saada vielä vähän ruokaa ennen kotiinlähtöä. Lautaselle päätyi festarimätön äiti: ranskalaisia, friteerattua kanaa, sipulihakkelusta, kurkkusalaattia ja majoneesia. Tuli ihan flashback vuosien taakse, kun rokkiruoka oli lähes alituiseen tätä. Helppoa evästä, ei mitään erikoista ja saa nopeasti alas ilman suurempaa sotkua. Rokissa muuten kaikki ruokapakkaukset ovat biohajoavaa, sillä panostetaanhan rokissa muutenkin kierrättämiseen, ympäristöarvoihin ja uusiutuviin luonnonvaroihin.
Kiitos Ilosaarirock 2018, olit minulle hyvä! Ja vielä jatkuu!
Erilaiset kaalit ovat herkullista ruokaa ja ne sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon. Erityisen hyvältä parsakaalit ja kukkakaalit maistuvat raakana, ilman keittämistä, jolloin ne säilyttävät myös rakenteensa napakkana. Tässä ohjeessa kaalien pienet nuput marinoidaan majoneesipohjaisessa kastikkeessa herkulliseksi salaatiksi. Kastike saa luonnetta omenaviinietikasta, joka taittaa majoneesin rasvaisuutta, mutta lopputulos ei ole pistävän etikkainen, vaan erittäin tasapainoinen ja herkullinen. Kastiketta kannattaa tehdä myös muiden ruokien kastikkeeksi ja lisukkeeksi tai siihen voi vaikka dipata kasvistikkuja!
n. 300 g majoneesia (Hellmann’s, vajaa lasipurkillinen) 0,75 dl omenaviinietikkaa 3 rkl sokeria 1-2 tl suolaa mustapippuria
koristeluun
yrttisilppua, esim. ruohosipuli 2 dl cashew-pähkinöitä (suolaamattomia)
Pilko parsakaalien ja kukkakaalin kukinnot pieniksi nupuiksi, älä käytä kovia varsia. Silppua punasipuli hienoksi silpuksi. Laita pekonisuikaleet kylmälle paistinpannulle, laita levy päälle ja paista pekonit rapeiksi. Valuta pekoneista rasva ja jäähdytä pekonit. Yhdistä ainekset isossa kulhossa tai kattilassa.
Mittaa majoneesi pieneen kulhoon, sekoita joukkoon omenaviinietikka. Mausta kastike sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kastike salaatin joukkoon. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna salaatin maustua vähintään pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua, mieluiten yön yli. Sekoita salaatti sekaisin ja lisää osa cashew-pähkinöistä, ripottele loput pähkinät ja yrttisilppu salaatin pinnalle. Tarjoile esim. grilliruoan lisukkeena tai ruokaisana välipalana hyvän leivän kera. Salaatti säilyy mainiosti pari päivää jääkaapissa.
Parsakaalisalaattia tulee todella iso annos tällä ohjeella, joten tarvittaessa puolita ainesmäärät. Voit korvata cashew-pähkinät muilla pähkinöillä tai jättää kokonaan pois. Reseptissä on tarkoituksella käytetty valmiita pekonisuikaleita, koska ne ovat siivuja paksumpia ja säilyttävät näin paremman rakenteen salaatissa. Pekonin voi korvata myös kalkkunasta tai broilerista valmistetulla pekonilla, kuutioidulla savutofulla tai jättää kokonaan pois. Parsakaalisalaatti on oiva tarjottava isommissakin juhlissa, illanistujaisissa tai buffet-pöydässä, kaiken lisäksi se valmistuu nopeasti ja sen voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi odottamaan tarjoilua. Kastiketta kannattaa testata myös muiden salaattien lisukkeena, se on todella maukasta! Mielestäni kastikkeessa on jenkkityylinen vivahde.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 7.7.2018.
Suuren suosion viime aikoina ovat saaneet erilaiset kylmäkohotustaikinat, jossa taikinan kohoaminen ja makuuntuminen tapahtuu jääkaapissa. Neste laitetaan silloin taikinaan yleensä kylmänä ja erityisesti sämpylöissä tai leivissä taikinaa ei tarvitse vaivata tai kohottaa ollenkaan ennen paistoa. Tämä resepti onkin saavuttanut jo suuren suosion pääsiäisen aikaan Heilissä julkaistun jutun ansiosta! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, näin vaivattomasti ei sämpylät ole ikinä valmistuneet ja lopputulos on todella herkullinen. Miun rankingissa nämä vetävät ohi jopa pataleivästä!
12 kappaletta
3 dl kaurahiutaleita 3 dl vehnäjauhoja 2 dl sämpyläjauhoja 1 pss kuivahiivaa reilu 1 tl suolaa (½ dl siemeniä, tässä pellavansiemenet) 4 dl kylmää vettä ½ dl rypsiöljyä
Sekoita kaikki kuivat aineet isossa leivontakulhossa. Lisää joukkoon kylmä vesi ja öljy, sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi isolla lusikalla. Vuoraa kulho kauttaaltaan huolellisesti tuorekelmulla ja laita kulho jääkaappiin, jossa taikina saa kohota yön yli. Hyvä kohotusaika on n. 12 tuntia. Kun taikina on kohonnut, ota isolla lusikalla 12 nokaretta leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista sämpylät välittömästi 225-asteisessa uunissa, paistoaika on n. 15 minuuttia. Tarjoile maukkaan valkosipulilevitteen kanssa hieman jäähtyneinä.
Tämä sämpylätaikina on helppo valmistaa vaikka pikkuväenkin tai keittiön vasta-alkajien. Tarvitset vain ison kulhon, desimitan ja ison tarjoilulusikan eikä taikinaa tarvitse vaivata. Voit käyttää taikinaan myös muita jauhoja tai jauhojen suhteita halutessasi, kunhan jauhojen kokonaismäärä säilyy samana (5 dl). Siemenet tuovat sämpylöihin makua ja rakennetta, joten niitä kannattaa ehdottomasti käyttää. Siemeninä voit käyttää mitä tahansa siemeniä, oma suosikkini on joko pellavansiemenet tai auringonkukansiemenet. Taikinantuunausvinkit löytyy kootusti supersuositun pataleivän reseptinyhteydestä.
Mikään ei ole parempaa, kuin uunituoreet sämpylät!
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 31.3.2018 ja reseptiä pääsivät ensimmäisenä kokeilemaan kansalaisopiston kurssilleni osallistuneet henkilöt jo helmikuussa. Vinkki: syyskaudelle on tulossa pari vetämääni kurssia Joensuun seudun kansalaisopistolla!
Rakastan britakakkua yli kaiken! Sen suussasulavan rapea marenki, pehmeä kuohkea kermavaahto ja raikkaat marjat tai hedelmät ovat yhdessä taivaallisen hyvää. Pieni toffeisuuskin kakkuun tulee, kun marengin päällä koristeena olevat mantelilastut saavat hieman paahteisuutta paiston aikana. Britakakku on näyttävä, mutta äärimmäisen helppo valmistaa. Nopeastikin se syntyy, vaikka yllätysvieraiden odottaessa. Halutessasi voit paistaa kakkupohjan jo tarjoilua edeltävänä päivänä ja säilyttää sen leivinliinalla suojattuna, jolloin marengin rapeus ei kärsi. Tarvittaessa pohjan voi myös pakastaa, josta sen saa muutamassa minuutissa pöytään, kunhan vain täytteet ovat valmiina. Kannattaa ehdottomasti kokeilla britakakkua, jos et ole vielä kerennyt!
n. 300 g mansikka-raparperihilloa tai mansikkahilloa 500 g mansikoita 3 dl kuohukermaa sokeria tarvittaessa
koristelu
250 g mansikoita tomusokeria
Vaahdota pohjan voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lastan avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja. Ripottele pinnalle mantelilastut. Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.
Leikkaa kakkupohja kolmeen yhtä suureen osaan. Nosta yksi levy varovasti kakkuvadille. Levitä päälle hilloa ja kolmasosa kermavaahdosta (jos käytät makeita täytteitä, kermaa ei tarvitse sokeroida). Pilko mansikat pieniksi kuutioiksi ja levitä puolet mansikkakuutioista kermavaahdon päälle. Nosta toinen levy täytteen päälle ja täytä samoin, asettele päälle kolmas levy, vähän kermavaahtoa ja koristele puolitetuilla mansikoilla ja humpsauta päälle tomusokeria. Tarjoile kakku heti täyttämisen jälkeen, ettei marenki pehmene.
Vinkki: Voit leikata kakkulevyn kahteen osaan ja tehdä matalamman ja leveämmän kakun, jolloin sitä on helpompi leikata. Voit jättää päällimmäisen kakkulevyn kermavaahdotta, jolloin kaunis manteli-marenkipinta pääsee paremmin esille eikä marenki kostu. Kakkuun käyvät täytteeksi muut hedelmä- tai marjahillot tai hillokkeet, tuoreet sekä säilötyt hedelmät tai marjat. Kokeile vaikka kesäistä kirsikkaa! Koristeluun sopivat myös minttu, sitruunamelissa ja suklaaraidat. Marengin pinnalle ripoteltavan mantelin voi jättää tarvittaessa pois tai korvata vaikkapa pähkinärouheella, allergiat huomioiden.
Britakakku saa lopullisen silauksen tomusokerihunnulla. Käytä koristeluunkin runsaasti mansikoita.
Täytteeksi britakakkuun – kuten myös muihinkin kakkuihin – sopivat mainiosti eri marjat ja hedelmät tai niiden yhdistelmät. Oma suosikkiyhdistelmäni on mansikka ja raparperi, joista voi keittää itse hillokkeen (kaupasta saa myös valmiita hilloja) ja lopuksi koko komeus kruunataan mansikkakeolla. Jos keität itse raparperihilloa, kokeile sen maustamiseen kanelia tai kardemummaa, myös inkivääri piristää kirpsakkaa raparperia entisestään. Talvisemman version britasta saa käyttämällä vaikkapa säilykemangoa ja tuoreesta passionhedelmästä raaputettua sisusta. Erityisesti makean ja kirpeän yhdistelmät toimivat mainiosti yhdessä!
Raparperihilloke on helppo keittää itse: 5 dl raparperipaloja ja 1 dl sokeria mitataan kattilaan ja kuumennetaan, kunnes raparperit alkavat hajota. Lisämakua saa lisäämällä joukkoon mansikoita pilkottuna tai maustamalla hillon vaniljatangon siemenillä, kardemummalla tai kanelilla. Käytä hilloke jäähdytettynä kakkuun, ettei se sulata kermavaahtoa.
Villiruoan käyttö on yksi viime aikojen uusista jutuistani, joka on kulkenut mukana enemmän ja vähemmän vajaan kymmenkunta vuotta. Alkupotku innostukseen tuli aikoinaan Villiruokakurssilta, jonka toteutti Pohjois-Karjalan Aikuisopisto ja jossa muut osallistujat olivat ammattikokeja - ja sit siellä olin mie, innokas paikallinen ruokaharrastaja ja -bloggaaja. Vaikka on meidän perheessä aina villiruokaa käytetty, milloin on mökkipolulta napsittu ketunleipiä heti kävelemään opittuani ja milloin mummon kanssa haudukkeita tehden, niin tuolta ammattilaisten joukosta sai paljon uutta oppia. Ja ymmärsi, kuinka monipuolisesti asioita voi ylipäänsä tehdä. Viimeksi villiruokajuttuja kokkailtiin Marttojen kurssilla, josta jäi taas uusia reseptejä kotikäyttöön. Vuosien varrella on tullut kokeiltua kotona vaikka mitä voikukkamarmeladista lähtien ja tänä vuonna kesäkuun alussa käydessäni maalla keräsin koppaan mummolan pihakuusistä kerkkiä. Nyt kuitenkin kokeilin omaa versiotani kuusenkerkkäjuomasta, jonka innoittajana toimi Tiipiin blogista löydetty resepti, tässäpä siis miun versioni, olkaa hyvä.
vajaa 3 litraa valmista juomaa
7 dl kuusenkerkkiä 2,5 l vettä 1 dl sokeria 1 iso appelsiini
Kerää kuusenkerkät puhtaalta paikalta, puun pohjoiselta puolelta. Käytä ruoanlaittoon mahdollisimman pieniä, tuoreita ja napakoita kerkkiä. Kun keräät muualta kuin omasta metsästä kerkkiä, muista kysyä maanomistajan lupa! Huuhtele kuusenkerkät juoksevalla vedellä. Mittaa kattilaan kerkkien lisäksi kylmä vesi. Keitä kerkkiä 20 minuuttia ja siivilöi liemi. Sekoita kuumaan liemeen sokeri. Pese appelsiini huolellisesti ja käytä mieluiten luomuappelsiinia. Kuori oranssi kuori ohuelti kuorimaveitsellä ja laita kuoriviipaleet kattilaan. Leikkaa appelsiinin hedelmäliha irti valkoisesta kitkerästä appelsiininkuoresta ja lisää kuorettomat hedelmälihat kattilaan. Jäähdytä liemi ja siirrä kattila jääkaappiin yön yli. Siivilöi maustunut juoma ja pullota puhtaisiin pulloihin. Tarjoile kuusenkerkkäjuoma kylmänä, halutessasi voit koristella lasit pienellä kuusenkerkällä.
Vinkki: Voit käyttää appelsiinin tilalla kaksi sitruunaa tai yhden ison greipin. Säilytä juoma jääkaapissa ja juontikelpoisena se säilyy muutaman päivän ajan. Kuusenkerkkäjuoman voi myös pakastaa ja tarvittaessa sitä voi lantrata vedellä tai lorauttaa joukkoon tuorepuristettua appelsiinimehua.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 9.6.2018
Terveisiä taas Ilosaarirockista! Se on #kesänparasviikonloppu eli Ilosaarirock nyt! Omalta osaltani vietän rokkia jo 17. kertaa putkeen. Vastahan sitä ensimmäisen kerran teininä saapui alueelle isän kyyditsemänä ja aloitti ensimmäisen talkoovuoronsa rannekepisteellä. Sittemmin on tullut tutuksi niin järkkärihommat, check-in ja nämä kirjoitusjutut. Tälle vuodelle festari muutettiin kolmepäiväiseksi ja nyt perjantaina noin kello 18.30 mennessä olen kerennyt jo näkemään Happoradion ja kuulemaan myös Jenni Vartiaista samalla, kun olimme syömässä. Erityisesti tältä illalta odotan Insomniumin keikkaa, jossa veivataan Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Paljon on vielä viikonloppuna hyviä keikkoja edessä ja odotan innolla sitä, mitä viikonloppu antaa eteen.
Ensimmäisenä kuitenkin oli vaellettava koko festarialueen ympäri ja tutkailtava, mitä kaikkea on tarjolla. Ruokapuolihan se ruokabloggaria kiinnostaa ja niinpä kävin kurkkailemassa eri kojujen tarjontaa. Tosin jo Ilosaarirock 2017 -mobiilisovelluksesta olin bongannut parhaat jutut etukäteen ja niistä kirjoitin keskiviikkona Heilin ruokasivulle. Nyt voi tehdä täsmäiskuja mielenkiintoisiin paikkoihin ja myös VIP-teltta tuntuu tehneen muutoksia tarjontaansa aiempaan nähden. Tässäpä hieman rokkitunnelmia!
Muista hastagit #ilosaarirock #kesänparasviikonloppu #JNSfood
Ruokatarjoilu on keskitetty päälavan vastapäätä, Linnunlahti Campingin aitaa vasten, Tässä noin neljäsosa kojuista.
Vähän erilaisempaa tarjontaa niiden perinteisten festariruokien sijaan
Kävelyretkellä tuli bongattua kattavasti paikallista purtavaa ja maailman makuja. Kävin ystäväni kanssa syömässä tuttuun tapaan Kerubin ravintolassa, tällä kertaa valkoiset pöytäliinat olivat vaihtuneet festaripöytiin.
Ei joensuulaisia/pohjoiskarjalaisia festareita ilman piirakkaa!
Suomen paras Food Truck on toista kertaa Ilosaaressa ja mukana on viime vuonna miun sydämeni vieneet maa-artisokkaburgerit ja tietysti ihana Mikkolan Risto joukkoineen!
Joen Ruokaprihan myyntipisteeltä saa nyhtöhirveä ja poropullia!
Gastro rulla myy kebab- ja soijarullia
Viettelevä valkosipulintuoksu houkuttelee ruiskojulle ja ainakin näiden annosten nimet ovat lupaavia!
Jälkkäriksi lieksalaista artesaanijäätelöä!
Metelli-teltan anniskelualueelta löytyy pelkkiin viskeihin erikoistunut baari. Maailman savuisin viskikin löytyy. Uskaltaakohan maistaa?
Maailman parasta. Mitäpä sitä muuta maailman parhailla festareilla voisikaan tarjoilla? Rentolava näkyy taustalla, huomenna tuossa kuvasta oikealle jäävällä rannalla tehdään maailmanennätystä naku-uinnissa!
Kyrö Distillery Companyn toinen piste löytyy Kerubin pop-upin kupeesta. Ihanaa!
Kyrö panostaa myös ulkonäköön. Tämä houkutteleva kori olisi kiva myös omassa kodissa!
Ei Kerubin ravintolaa ilman huikeita bataattiraneja ja aiolia. Herkkua!
Kävimme syömässä Kerubin pop-uipissa Tähtiteltan kupeessa. Bataattiranet ei tosiaan petä koskaan ja joka ikisen festarivieraan kannattaa niitä maistaa ainakin kerran viikonlopun aikana.
Kerubin Jack Daniel's härkää, kesäsalaattia, paahdettua valkosipulipottua. Kastikkeessa Jaskaa.
Alkuruokia ei pop-upissa ollut tarjolla, mutta 250 grammainen härän entrecoté kyllä vei nälän. Kypsyys medium+ oli ihan passeli valinta puuhiilillä paahdetulle lihapalalle. Kastikkeessa olisi saanut olla vahvempi Jack Daniel'sin maku.
Jälkkäriksi mansikoita, mascarponevaahtoa, marsala-saiirappia ja mustapippurimanteleita. Juomana Panimo Honkavuoren Iloliemi, eli rokille varta vasten tehty luomupils. Toimii!
Maistoin jo reipas kuukausi sitten ensimmäisen kerran Ilolientä, eli Ilosaarirockin virallista nimikko-olutta. Olut on pantu Joensuussa, ei liene kahta kilometriä matkaa rokkialueelle. Tämä jälkkäri oli ihana lopetus aterialle, makoisaa mansikkaa ja pehmeää mascarponea. Marsala-siirappi oli niin hyvää, että siinä voisi uida.
Vitamiinit kohdillaan Kyrön Sainio-drinksussa. Tyrniä on käytetty Napuen valmistukseen ja samoin sitä löytyy runsaasti drinkistäkin. Kiitos ja nam!
Taustayhteisöni, So-Up on myös edustettuna rokissa ainakin yhden bloggaajan ja aitalakanoiden muodossa.
Instaan yritän saada tänään vielä kuvia, onnistuin nimittäin siirtämään puhelimesta KAIKKI kuvat mediakeitaan koneelle ja en pääse edes kirjautumaan tietokoneilta sähköpostitileihini googlen tietoturvasyistä. Ja tokihan ne varmuustarkistuksen kaikki muut laitteet ovat kotona ja tietty myös puhelimen latauspiuha... No, onneksi rokkia on vielä kaksi päivää jäljellä!
