Pasta carbonara broileripekonista

Pekonipastan voi tehdä myös broileripekonista

Spaghetti alla carbonara on tunnettu italialainen pastaruoka, joskin se tehdään oikeaoppisesti vain guancialesta (italialainen savustamaton suolattu possunposki), pecorino-juustosta ja kananmunan keltuaisista. Muualla maailmassa carbonaraan lorautetaan usein kermaa, jolloin ruoka saa lisää mehevyyttä, mutta Italian mammalle tätä ei kannata kertoa. Kotoisasti pasta carbonaraan voi käyttää pekonia ja parmesaania tai grana padano –juustoa, joita on pecorinoa helpommin saatavilla pienemmistäkin kaupoista. Ja koko ruoka kruunataan runsaalla mustapippurilla. Pasta carbonaran voikin suomentaa miilunpolttajan pastaksi, kun mustapippurin sanotaan merkanneen miilunpoltossa syntynyttä tuhkaa, joka väritti pastan mustapilkulliseksi. Nyt puolestaan pekoni on kokenut muodonmuutoksen saadessaan rinnalleen siipikarjasta valmistetut pekonit, eli broileri- ja kalkkunapekonit. Kalkkunainen on kaikkein vähärasvaisinta (ja odottaa pakastimessani) ja hieman sitä rasvaisempaa, joskin lähes terveystuotetta, on broileripekoni. Testasin valmistajalta saatua broileripekonia yhteen lempiruoistani. Kiitos vaan, hyvin upposi!

Koska keittiössä on lupa säveltää, voi carbonaraakin tuunata mieleisekseen. Minä tykkään tehdä mehevää pastaa, jossa on mukana kermaa, yrttejä ja sipuleita. Ehkäpä ruokaa pitäisikin kutsua ennemmin pekonipastaksi, mutta ei se nyt niin nöpönuukaa ole. Oheinen pastaresepti on hyvä pohja helppoon pekonipastaan ja sitä on tullut varioitua viime vuosina suuntaan jos toiseenkin. Aineksia voi heitellä pataan oman maun ja mieltymyksen mukaan, kunhan vain muistaa olla kypsentämättä ruokaa liikaa ja siinä on oltava tarpeeksi pekonia. Kuten ystäväni ovat ennenkin kuulleet, pekoni on rakkautta.

2 tuhtia annosta

120 g broileripekonia

voita paistamiseen

2-3 kevätsipulia varsineen

1-2 valkosipulinkynttä

3 kananmunan keltuaista

1 dl kuohukermaa

100 g parmesaania raastettuna

ruohosipulia tai persiljaa

reilusti mustapippuria myllystä

(ripaus merisuolaa myllystä)

150 g spaghettia

Erottele kananmunista keltuaiset kulhoon (käytä valkuaiset vaikka marenkiin, ohje marenkeihin blogissani) ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää joukkoon kerma, hienolla terällä raastettu parmesaani sekä valkosipulinkynsiä oman maun mukaan. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi ja sekoita mukaan. Mausta seos tarvittaessa kevyesti suolalla, ota huomioon pekoniseoksen ja parmesaanin suolaisuus sekä rouhi mukaan lisää mustapippuria. Reilu mustapippuri kuuluu pasta carbonaraan! Ruskista broileripekoni voinokareen kanssa paistinpannulla. Kun broileripekoni alkaa olla ruskistunut, ota osa pekonista erilleen koristelua varten ja lisää loppujen joukkoon pannulle hienoksi silpuksi varsineen pilkottu kevätsipuli ja anna sen kuullottua kevyesti. Mausta seos mustapippurilla. Keitä spaghetti al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan isossa kattilassa. Sekoita valutetun pastan joukkoon broileripekoni-sipuliseos ja liemi. Käytä kattila nopeasti kuumalla levyllä koko ajan sekoittaen, että rakenne tukevoituu hieman, mutta älä anna keltuaisten kypsyä. Pasta carbonaran kuuluu olla mehevää ja mieluummin hieman juoksevaa, kuin tanakkaa. Annostele pasta lautasille, koristele yrteillä ja ripottele pinnalle ruskistettua broileripekonia. Rouhi päälle vielä lisää mustapippuria ja tarjoile välittömästi.

N-A-M-N-A-M! Ihan parasta ruokaa on carbonara ja vaikka normaalisti se on tullut tehtyä perinteisestä pekonista, ei tämä broileriversio ollut yhtään hullumpaa. Broileripekoni on vähärasvaisempaa (n. kolmasosa possupekonista), joten ehkä sen valmistamiseen pannulla kannattaa käyttää tilkka öljyä tai pieni nokare voita, ettei se kuivetu liikaa ja pyörii pannulla nätisti. Itseasiassa broiskupeksu maistuu aika paljon kanakebabilta ja on tunnistettavissa selkeästi broileriksi.  Ja sitä voi tarjota sellaisillekin, jotka eivät possua syö tai tykkää tavallisesta pekonista. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote ja ainakin mie tulen sitä käyttämään jatkossakin. Koska pekoni vaan on niin hyvää aina. Ja kaikessa. Ja ikuisesti.

Sinihomejuusto-ananasburgerit

Burgereissa maistuu sinihomejuusto, pekoni  ja ananas

Juhannusta vietin perheeni kanssa maalla ja pääsinpä hääräämän mummolan keittiössä ihan mieleni mukaisesti. Kauppareissu tapahtui nopeasti kohtuullisen pienessä kaupassa ilman ennakkosuunnitelmia, kun kuukausien pähkäilyt eivät tuottaneet tarkempaa lopputulosta. Päädyin tekemään grilliruokia ja jotain leivonnaisia, kuten britakakkua. Burgereitakin oli pakko saada ja niihin bongasin kaupasta uutta slaissattua sinihomejuustoa. Niinpä äkkiä bataatti kainaloon, loput tarvikkeet kärryyn ja kokkaamaan! Näissä burgereissa on hyvä kombo makeaa ananasta, suolaista sinihomejuustoa ja aromikasta pekonia. Mikäli grilli suo, voit valmistaa koko ruoan grillissä.

4 annosta

burgerpihvit

400 g naudan paistijauhelihaa

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

sipulijauhetta

muut täytteet

4 siivua Burger blue -sinihomejuustoa (Castello)

4 siivua cheddaria (oikeaa tai Hochland-avaruusjuustoa)

4 ananasrengasta

8 siivua pekonia

jääsalaattia

tomaattia

sipulia

hampurilaiskastiketta/majoneesia/sinappia/ketsuppia

4 hampurilaissämpylää 

lisäksi

bataattiranskalaisia

Aloita jauhelihan maustamisella muutama tunti ennen kokkailua. Muussaa kädellä lihan rakenne rikki ja mausta se reilulla pippurilla, suolalla ja sipulijauheella. Muussaa taikinaa lisää, että mausteet sekoittuvat siihen tasaisesti ja muotoile massasta neljä palloa jääkaappiin kulhoon. Anna pihvimassan maustua valmistamiseen saakka kylmässä. 

Valmista jauhelihan maustamisen jälkeen bataattiranskalaiset oheisen ohjeen mukaan, varaa niiden paistamiseen aikaa noin tunti. Kun bataattiranskikset alkavat olla about kypsiä, paista pekoniviipaleet toisella uunipellillä rapsakoiksi tai grillaa ne kypsiksi. Paista ananasrenkaat paistinpannulla voissa kauniin ruskeiksi (tai grillaa kauniit raidat ananaksiin) ja laita odottamaan pekonipellille uuniin burgerien kasaamista. Revi salaatti, leikkaa sipuli ja tomaatti ohuiksi siivuiksi ja varaa muut ainekset valmiiksi. Juuri ennen pihvien paistamista painele jauhelihataikinasta burgerisämpylän kokoinen ouht pihvi ja paista se nopeasti voissa kuumalla paistinpannulla melkein kypsäksi tai grillaa hyvällä lämmöllä lähes kypsäksi. Anna vetäytyä hetki foliossa pöydällä tai uunissa. Paahda viimeisenä nätti pinta sämpylöihin ja kokoa burgerit mieleisillä täytteilläsi. Tarjoile välittömästi.

Nam nam! Burgerit on kyllä hyviä ja nopeitakin valmistaa. Meidän grillissä pihvinpaisto olisi ollut sen verran riskaabelia touhua, että päädyin tekemään kaiken sisällä keittiössä. Kieltämättä savunmaku ja paahteisuus olisi käynyt tähän enemmän kuin hyvin. Mutta kyllä nämä maistui ihan hyvin siltikin. Tuo uusi valmiiksi viipaloitu ja näpsästi pakattu sinihomejuusto on kylllä hyvä veto burgerin väliin, ei hajoa kuten kolmiosta leikatessa eikä aina halua tehdä jotain homejuustosoossiakaan burgeriin.

Mansikka-nakukakku

Kotoinen mansikkakakku

Mansikkakausi alkaa olla käsillä ja niinpä pöytään pitää saada perinteistä mansikkakakkua! Meillä on joka kesä leivottu niin kotona, mummolassa kuin kotonakin tavallisia mansikkakakkuja, joissa ei mansikoita säästellä. Ja erityisesti juhannuksena tarjolla on oltava mansikkakakkua. Välillä kakkuun on päätynyt sisään muitakin hilloja (kokeile deluxe-hilloa eli raparperi-banaanihilloa) tai rahkaa ja tuorejuustoa, mutta se perinteisin sisältää vain mansikkaa ja kermaa. Ja lapsuudessa synttärikakuissa oli aina mansikkaa ja banaania. Ehkä iski joku retrohetki ja niinpä tähänkin kakkuun päätyi hieman banaania. Vaikka en pysy edelleenkään muodissa mukana, tästä kakusta tuli vähän vahingossa trendikäs. Nakukakut ovat nyt suosittuja ja tästäkin tuli sellainen, kun en kuorruttanut kakkua pursottaen kermalla, vaan jätin nätin kakkupohjan näkyviin,

22 cm vuokaan, n. 10 henkilölle

kakkupohja

3 kananmunaa

kidesokeria

vehnäjauhoja

perunajauhoja

½ tl leivinjauhetta

vuokaan voita ja korppujauhetta

täyte

n. 2 dl mansikkahilloa

n. 250 g tuoreita mansikoita

(1 banaani)

2 dl kuohukermaa

ripaus kidesokeria

ripaus vaniljasokeria

koristeluun

2 dl kuohukermaa

ripaus kidesokeria

n. 500 g tuoreita mansikoita

tomusokeria

Tee kakkupohja lasitekniikalla. Riko kananmunat isoon lasiin. Mittaa toiseen lasiin kananmunien verran kidesokeria. Mittaa kolmanteen lasiin puolet kananmunien määrästä perunajauhoja ja toinen puolikas vehnäjauhoja, lisää mukaan leivinjauhe. Vaahdota kananmunat ja sokeri ilmavaksi vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon jauhoseos ja sekoita se varovasti taikinakaapimella nostellen kananmunavaahdon joukkoon. Voitele ja korppujauhota n. 22cm kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan. Lämmitä uuni 175-asteiseksi ja paista kakkupohja kypsäksi, noin 30-45 minuuttia uunista riippuen. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsästä taikinasta ei jää tikkuun jälkiä.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kahteen osaan. Pilko täytteeksi tulevat mansikat pieniksi kuutioiksi ja viipaloi banaani ohuelti, mikäli käytät myös banaania. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se maun mukaan sokereilla, ota huomioon hillon ja mansikoiden makeus. Sivele kakkupohjalle mansikkahilloa, levitä päälle banaanisiivut ja mansikkakuutiot, levitä päälle kermavaahto. Ei haittaa, jos täyte pursuaa hieman reunoille, vaan se saa näkyä kakkulevyjen välistä.

Vatkaa päälle tuleva kermavaahto vaahdoksi ja mausta se ripauksella sokeria. Viipaloi mansikat ohuiksi siivuiksi ja asettele mansikkasiivut kauniisti kakulle. Anna kakun olla hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Sihtaa pinnalle juuri ennen tarjoilua tomusokeria. Tarjoile kakku jääkaappikylmänä.

NAM! Mikään ei ole parempaa, kuin mansikkakakku. Kermaa ei ollut liikaa ja ulkonäkö oli sopivan kotoinen, ei liian viimeistelty ja tyylitelty. Joskus sellaiset tavalliset asiat ovat niitä parhaita, eikä kikkailua tarvitse.

Resepti on julkaistu myös viikonlopun Kesä-Heilissä ruokapalstallani.

Chevreburgerit

Paras burgeri kätkee sisäänsä broileria ja vuohenjuustoa

Hampurilaiset ovat hyviä ja erityisesti nämä vuohenjuustolla, broilerilla ja kotitekoisilla soosseilla täytetyt sellaiset! Jotenkin tuntuu, että viimeisten vuosien aikana burgereista on tullut salonkikelpoista ruokaa ja monesta paikasta saakin hyviä hampurilaisia. Kotona kunnon muhkeita burgereita on helppo valmistaa, eikä niihin tarvitse aina laittaa sitä perinteistä settiä, jauhelihapihviä sinapin ja ketsupin kera. Tässä annoksessa yhdistyvät omat lempparini: broileri, chevre, basilika ja paholaisenhillo. Joten olkaapa hyvä, tästä resepti vaikka juhannukseksi!

4 burgersämpylää
200 g vuohenjuustoa
paholaisenhilloa

majoneesia
4 broilerin fileetä
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä

tomaattia
(puna)sipulia
jääsalaattia
ketsuppia
tuoretta basilikaa

lisukkeeksi

bataattiranskalaisia
 
Ota broilerit huoneenlämpöön n. 30 minuuttia ennen valmistusta. Paahda broilerit kypsäksi grillissä tai paista ne pannulla voissa. Mausta fileet suolalla ja pippurilla, jätä hetkeksi vetäytymään folioon. Leikkaa vuohenjuusto paksuiksi kiekoiksi ja viipaloi tomaatti, leikkaa (puna)sipuli ohuiksi siivuiksi (voit halutessasi marinoida punasipulin, ohje blogissani). Revi salaattia pienemmäksi ja irrota basilikanlehdet. Valmista mieluiten edellisenä päivänä majoneesi ja paholaisenhillo, että ne kerkeävät maustua ennen tarjoilua. Viimeisenä paahda hampurilaissämpylöihin kaunis pinta grillissä tai uunin grillivastuksella. Kokoa burgerit levittämällä pohjalle ketsuppia, laittamalla päälle jääsalaattia ja siivutettua (puna)sipulia. Lisää päälle paistettu broilerinfile ja pari vuohenjuustokiekkoa. Levitä broilerille reilusti paholaisenhilloa ja basilikanlehtiä. Voitele kansi majoneesilla ja aseta se burgerin päälle. Nauti välittömästi. Lisukkeeksi sopii mainiosti uunipaahdetut bataattiranskalaiset (ohje blogissani) majoneesin kera.

NAM! Tästä ei paljoa herkku parane. Niin paljon ihania makuja, jotka sopivat yhteen kuin kirnuvoi uusille perunoille. Tällä kertaa vuohenjuustoksi valikoitui ohuempaa versiota, kun pikkukaupan juustovalikoima ei ollut ihan niin kattava. Kaikkein parasta olisi iso kunnon paksu kiekko hyvää kittipintaista juustoa ja halutessaan senkin voisi paahtaa ennen broilerille asettelua. Paholaisenhillo on taas keittiön monitaituri. Sitä tulee hölvättyä leivälle, pizzaan, jauheliha- tai lasagnekastikkeisiin, juustoille ja vaikka mihin. Tuoretta basilikaakin on aina saatavilla ja nyt keittiön vesiviljelylaitteen lisäksi sitä on kasvamassa parvekkeella. Majoneesi kannattaa tehdä itse, pikaversio syntyy ilman jännetuppitulehdusta ja keltuaisten erottelua muutamassa sekunnissa. Kannattaa kokeilla!

Resepti on julkaistu viikonlopun Heilissä ruokapalstallani.

Voikukkamarmeladi

Voikukkamarmeladi maistuu vienosti salmiakille ja on ihanan aromaattista!

Tässä keittiössä on innostuttu vuosi vuodelta enemmän villiruoan käytöstä ja tänä keväänä pataan päätyi porisemaan ensimmäistä kertaa kauniit keltaiset voikukat. Keittelin voikukan terälehdistä ihanan aromaattista marmeladia, joka maistuu jopa hivenen salmiakille tai lakritsille. Voikukkia on helppo ja nopea kerätä, pisin aika kuluu terälehtien nyppimiseen ja odotteluun. Mutta lopputulos on vaivan arvoista, ihan ehdottomasti. Ajattelin käyttää marmeladin joko paahtoleivän päällä tai laittaa sitä täytteeksi vaikkapa kääretorttuun tai täytekakkuun. Ja miksei se maistuisi hyvältä myös juustojen kera tarjottuna. Ylös, ulos ja luontoon!

3 l voikukan kukintoja

7 dl vettä

1 sitruuna

330 g hillo-marmeladisokeria

2 dl voikukan terälehtiä

Kerää voikukkien uusia tuoreita kukintoja puhtaalta paikalta aurinkoisella säällä, älä valitse mukaan yhtään nuupahtaneita, värinsä menettäneitä tai ryhdittömiä kukkia. Älä painele kukkia astiaan, vaan anna niiden olla ilmavasti. Huuhtele kukinnot väljässä vedessä, jotta niistä irtoaa mahdollinen pöly ja pikkuhyönteiset. Ravistele kukinnot kuiviksi siivilässä ja tarvittaessa kuivata niitä hetki huoneenlämmössä. Ota pakasterasiallinen pestyjä, kuivattuja kukintoja talteen ja säilytä niitä jääkaapissa seuraavaan päivään. Nypi kukinnoista kaikki keltaiset terälehdet irti, pyri nyppimään kaikki vihreät osat pois terälehdistä. Vihreä osa tuo marmeladiin kitkerän maun ja ruman värin. Pese sitruuna huolellisesti ja kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori talteen. Leikkaa valkea kalvo irti hedelmälihasta ja paloittele hedelmäliha muutamaan osaan. Kiehauta vesi ja kaada kattilaan voikukan terälehdet. Lisää kattilaan myös sitruunankuori sekä hedelmäliha. Jäähdytä seos ja säilytä sitä yön yli jääkaapissa peitettynä. 

Seuraavana päivänä siivilöi harsokankaan avulla liemestä pois sitruunanrippeet ja terälehdet, siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan. Lisää kukkamehuun paketillinen hillo-marmeladisokeria ja kiehauta seos. Keitä seosta pari minuuttia ja kuori reikäkauhan avulla pinnalle nouseva vaahto pois mahdollisimman huolellisesti. Putsaa pakasterasiaan jemmatut kukinnot ja ota tälläkin kertaa käyttöön vain keltaiset terälehdet. Ota marmeladiliemi pois liedeltä ja sekoita joukkoon terälehdet, sekoittele seosta, kunnes terälehdet eivät kellu ja ne ovat imeneet itseensä sokerilientä. Steriloi hillopurkit keittämällä tai uunissa, kaada kuuma marmeladi purkkeihin ja sulje purkit tiiviisti. Anna jäähtyä pöydällä ja siirrä purkit jääkaappiin hyytymään. Marmeladi on valmista seuraavana päivänä. 

Herkullista! Eipä ollut tätäkään tullut aiemmin testattua, mutta varmasti tulen tekemään tätä toisen satsin myöhemmin tänä vuonna. Hillo säilyy kylmässä jopa vuoden, mutta avattu purkki kannattaa syödä parissa viikossa. Voikukat keräsin mummolan pihapiiristä, jossa niitä kasvaa melko ruhtinaallisesti reunuksilla. Samalla reissulla tuli kerättyä kuusenkerkkiä ja tehtyä niistä kuusenkerkkäsiirappia ja sitten mustaherukkapensaiden lehdet päätyivät Louhisaaren juomaksi. Myöskin pihan välittömästi läheisyydestä noukin salaattiin poimulehtiä, vuohenputkia, suolaheinää, horsmaa ja ketunleipiä. Ja horsmaa paistoin pannulla "parsaksi", mutta ehkä tämä horsmaparsa ei ole se suurin herkku - vaikka hyvää sellaistakin olen päässyt syömään.

Marmeladiresepti on julkaistu viikonlopun Heilin ruokasivullani.

Pekonimuffinit

Suolaiset muffinit maistuvat pekonille, oliiveille ja fetajuustolle

Suolaisia leivonnaisia on mukava tehdä ja tulipa tuossa joku aika sitten tehtyä tämä suolaisten muffinien ohje. Mietin samalla pikkusuolaisia kansalaisopiston kakkukurssillani toteutettavaksi ja koska hellalla porisi lempeä herkkusienikeitto, piti suolaisen kaverin valmistua myös nopeasti. Niinpä muutamassa minuutissa oli valmis idea muffineista, eikä lopputulosta tarvitse hävetä ollenkaan. Peruspohjaksi muffineihin voi laittaa jauhoja, juustoja ja jogurttia ja mausteeksi kaikkia kaappien jämiä ja purkinloppuja. Näin lopulta hetkessä syntyivät ihanan makoisat muffinit, joita on helppo valmistaa tarvittaessa suurempiakin määriä. Suolaiset muffinit käyvät hyvin keittojen kylkeen, brunssille tai miksipä ei vaikka myös juhlapöytään. Kannattaa kokeilla!

12 kappaletta

4 dl vehnäjauhoja
2 dl emmental-raastetta
2½ tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
1 tl kuivattua timjamia
ripaus merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
140 g pekonia
3 kevätsipulia varsineen
1 dl oliiveja
1 kananmuna
½ dl rypsi- tai oliiviöljyä
2 dl turkkilaista jogurttia
1 dl maitoa
6 kirsikkatomaattia

Yhdistä isossa kulhossa vehnäjauhot, juustoraaste, leivinjauhe, sooda ja timjami. Pilko pekoni saksilla pieneksi silpuksi kylmälle paistinpannulle ja paahda rapeaksi. Hienonna kevätsipulit varsineen ja lisää pannulle kuullottumaan pekonista irronneen rasvan joukkoon. Mausta ripauksella suolaa ja reilulla mustapippurilla. Jäähdytä. Sekoita kulhossa kananmuna, öljy, jogurtti ja maito. Lisää jäähtynyt pekoni-sipuliseos ja pieneksi pilkotut oliivit. Kaada nesteseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita nuolijalla nopeasti sekaisin, vältä taikinan vaivaamista. Laita paperiset muffinivuoat muffinipellin koloihin. Annostele taikina tasaisesti vuokiin ja paina jokaisen muffinin päälle puolitettu kirsikkatomaatti – upota tomaatinpalat kunnolla taikinaan, etteivät ne pullahda ylös muffinien kypsyessä. Ripottele pinnalle hieman timjamia ja halutessasi myös ripaus sormisuolaa. Paista muffineita 180-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsyneet ja saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua. 

Vinkki: Reseptissä pekonin tai oliivit voi korvata esim. pieneksi kuutioidulla paprikalla. Muffinit voi kuorruttaa notkistetulla tuorejuustonokareella, johon painetaan kirsikkatomaatin puolikas koristeeksi. Nämä leivonnaiset ovat parhaita uunituoreina, mutta eivät ne säikähdä jääkaapissakaan säilyttämistä.

Ihanaa! Tykkään näiden muffineiden maustajista, eli pekonista, raikkaasta kevätsipulista ja oliiveista. Kakkukurssilla me teimme osan muffineista niin, että oliivit korvattiin suuremmalla määrällä fetaa (sitä oli myös kirsikkatomaattien tilalla) ja paprikakuutioilla ja nekin maistuivat hyvältä. 

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani 14.5. ja sitä ennen pieni joukko pääsi testaamaan tätä myös siellä kakkukurssilla.

Kasvisvoileipäkakku

Kasvisvoileipäkakussa maistuu mm. fetajuusto

Tämän kasvisvoileipäkakun valmistin maaliskuussa kolmekymppisilleni ja ystäväni lähestyviä ylioppilasjuhlia silmällä pitäen. Kakkua tituleerattiin voileipäkakkujen maistamiseen erikoistuneiden ystävieni parissa jopa parhaimmaksi ikinä, joten voin taata sen maistuvan mainiosti kasvissyöjien lisäksi myös lihansyöjille. Usein kasvisvoileipäkakun täytteet ovat tylsiä ja mauttomia, joten tässä makua on saatu aikaiseksi hieman normaalia enemmän. Jätin reseptistä kuitenkin tietoisesti oliivit pois, sillä olen huomannut niiden aiheuttavan monelle nyrpistelyä. Jos leipänä käyttää muuta kuin pelkkää vaaleaa, saa kakkua myös ruokaisammaksi ja maukkaammaksi. Myös vuokaleivän käyttäminen voileipäkakkuihin on enemmän kuin tervetullutta, mutta välillä sitä on vaikea löytää kaupasta ja aina ei toki leipomaankaan kerkeä. 

8-12 hengelle (yksi tavallinen leipävuoka)

12 isoa paahtoleipäviipaletta (ja pari extrapalaa vuoan reunojen täyttämiseen)

2 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

juustotäyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

(tarvittaessa nokare kermaviiliä)

200 g fetajuustoa (tai salaattijuustoa)

n. 100 g aurinkokuivattua tomaattia

½ punasipuli

(1 dl tuoretta basilikaa)

mustapippuria myllystä

(merisuolaa myllystä)

kurkkutäyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 kurkku

1 valkosipulinkynsi

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

kuorrutus

100 g ranskankermaa

200 g aurinkokuivattu tomaatti –tuorejuustoa

ripaus merisuolaa myllystä

koristeluun

tomaattia, kurkkua, fetajuustoa, punasipulia, rucolaa, oliiveja

Kiehauta kattilassa vesi ja liuota siihen kasvisliemikuutio. Anna jäähtyä. Vuoraa pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla ja jätä kelmun reunoja reilusti roikkumaan vuoan yli. Leikkaa leivistä ohuelti reunat irti (tee reunoista vaikka krutonkeja tai kuivata ja jauha korppujauhoksi).

Juustotäyte: Sekoita kulhossa tuorejuuston joukkoon murustettu fetajuusto ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit sekä silputtu punasipuli. Mausta seos mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (huomioi juuston suolaisuus). Mikäli käytät basilikaa, lisää se lopuksi hienoksi silputtuna. Mikäli tahna on liian tönkköä, löysytä nokareella kermaviiliä.

Kurkkutäyte: Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi ja valuta siivilässä, tarvittaessa puristele neste pois käsin ettei täytteestä tule liian vetinen. Sekoita kurkkuraaste kulhossa tuorejuuston ja kanssa, mausta merisuolalla, mustapippurilla ja hienoksi raastetulla valkosipulinkynnellä.

Asettele vuokaan kolme paahtoleipäsiivua ja täytä tarvittaessa aukot pikkupaloilla leipää. Kostuta leivät kevyesti kasvisliemellä. Levitä päälle puolet juustotäytteestä. Paina päälle seuraava kerros leipiä ja kostuta ne. Levitä päälle koko kurkkutäyte. Tee seuraava leipäkerros kuten edellinen ja levitä päälle loput juustotäytteestä. Levitä päälle viimeiset leivät, kostuta ne kevyesti ja vuoraa tuorekelmulla kakku tiiviiksi. Anna maustua kylmässä vähintään muutama tunti tai mieluiten yön yli.

Tee kuorrutus. Sekoita pehmennetyn tuorejuuston joukkoon ranskankerma ja levitä seos tasaisesti koko kakulle. Koristele kakku haluamillasi koristeilla, kuten kirsikkatomaateilla, fetajuustolla, punasipulirenkailla ja basilikalla. Koristelussa kannattaa käyttää täytteen raaka-aineita, jolloin jo koristelu kertoo kakun sisällöstä. Eli kasviskakun koristeluun ei kannata käyttää kalaa ja lihaa, vaan säästää ne niillä täytettyihin herkkuihin. Vinkki: Varaa voileipäkakkua n. 100-150 g per henkilö.

Resepti on julkaistu pitämälläni suolaisten ja makeiden kakkujen kurssin reseptivihkossa huhtikuussa ja Heilin ruokasivulla vappuna.

Voileipäkakku kannattaa koristella täytteen aineksilla, jolloin
ruokailijat huomaavat sen sisällön. Kasviskakun voi koristella runsaamminkin.

Voileipäkakussa käytetyt täytteet sopivat myös mainiosti esim. uuniperunan täytteeksi, täytettyihin pieniin voileipiin, tuulihattuihin tai munakas- ja tuulihatturulliin. Minäkin tykkäsin tästä erittäin paljon, joten nyt ei aina tarvitse valmistaa pelkkää huikean hyvää kinkkuvoileipäkakkua. Tämä resepti jää siis varmasti käyttööni ja uudet kasvisvoikkari-ideatkin muhivat jo päässäni. Sain muuten vinkin käyttää porkkanaa (kasvis)kakun täytteenä, joten tämä menee ainakin tuotekehittelyyn! Millaisia voileipäkakkuja sinä olet syönyt tai valmistanut? :)

Majoneesi

Kotitekoinen majoneesi valmistuu hetkessä

Majoneesi on melko harvinainen vieras keittiössäni, mutta kun sitä on tarvis käyttää, teen sen mieluiten itse. Vuosien majoneesinvääntämisen jälkeen tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sen resepti päätyy blogiini. Kotitekoinen majoneesi on tällä reseptillä erittäin helppo ja nopea valmistaa ja sitä on helppo tuunata eri käyttötarkoituksiin sopivaksi. Tämä resepti ei ole ihan se perinteinen, sillä tässä käytetään kokonainen kananmuna ja tämä surautetaan muutamassa sekunnissa valmiiksi ilman öljytippojen kanssa pelaamista.

1 kananmuna

1-2 rkl sitruunamehua

1-2 tl hyvää sinappia

½ tl suolaa

2-2½ dl rypsi- tai rapsiöljyä

Riko kananmuna korkeaan kapeaan astiaan, kuten sauvasekoittimen omaan kulhoon. Lisää joukkoon oman maun mukaan sinappia ja sitruunamehua, itse laitan niitä melko paljon. Mittaa n. 2 dl öljyä kulhoon. Laita sauvasekoitin kulhon pohjalle ja käynnistä sauvasekoitin, nosta sekoitinta varovasti hitaasti ylöspäin, jolloin majoneesi paksunee. Lisää tarvittaessa öljyä, että saat tarpeeksi paksun majoneesin aikaiseksi.

Nam! Kunnon sinapilla ja kunnon lorauksella sitruunamehua perusmajoneesiinkin saa hyvin makua, kuitenkaan makujen liikaa dominoidessa. Majoneesia voi maustaa vaikkapa valkosipulimurskalla, currylla, chilillä, basilikasilpulla, paprikalla, mangolla tai muilla mieleisillä mausteilla ja yrteillä. Yksi kananmuna muuten pystyy ottamaan vastaan n. 2-2½ dl öljyä, joten sen määrä on melko vakio. Liian vähällä öljyllä majoneesi ei paksune tarpeeksi. Oliiviöljyä ei kannata vahvan makunsa takia käyttää majoneesin valmistamiseen (kokemusta on...), mutta sitä voi laittaa pienen tilkan makua tuomaan. Oliiviöljyn kanssa majoneesin rakenne on myös vaarassa erottua hetken seistyään. 

Majoneesi säilyy steriliissä purkissa muutaman viikon

Hongberskat

Herkulliset hongberska-pikkuleivät

Keväällä törmäsin tutulta kuulostavaan pikkuleipäreseptin nimeen ja niinpä laitoin Googlen laulamaan, sillä mielessäni pystyin maistamaan tämän kanelisen herkun. Reseptiä en löytänyt enkä edes reseptin nimen (mielestäni oikeaa) kirjoitusmuotoa, mutta sitten tajusin ohjeen löytyvän mummoni reseptien joukosta, sillä hän leipoi näitä herkkuja ollessani pieni. Soitto mummille ja muutamassa minuutissa tuo kultaakin arvokkaampi resepti oli raapustettu pienelle paperilapulle talteen! Mummini on leikannut reseptin talteen ikivanhasta vintiltä löytyneestä Kotiliesi-lehdestä vuosikymmeniä sitten ja se lienee julkaistu alunperin joskus 1940-1960-luvulla. Ohje on Kotilieden jutun perusteella hämeenlinnalaista alkuperää. Kiitos mummilleni tämän reseptin tallentamisesta ja meille lapsenlapsille leipomisesta, on upeaa päästä jatkamaan perinnettä omassa keittiössä. Yksi lapsuusmuisto on nyt visusti tallennettu tulevien vuosikymmenien leivontahetkiä varten ja ehkäpä se päätyy myös tämän blogin lukijoiden käyttöön.

n. 80 pikkuleipää

200 g voita

200 g sokeria

1 kananmunan keltuainen

1 rkl tummaa siirappia

1 tl kanelia

2 tl ruokasoodaa

n. 4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jäähdytä se. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneen voin joukkoon keltuainen sekä kuiva-aineseos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikina käsissä pieniksi pyöryköiksi, taikinasta tulee noin 80 pikkuleipää. Laita taikinapallot leivinpaperoidulle pellille, älä litistä. Jätä taikinapallojen väleihin hieman leviämisvaraa. Paista pikkuleipiä 150-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, eli kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä pikkuleivät ja pakkaa ne ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltipurkkiin. Keksit säilyisivät hyvin, mutta ne tulevat syödyiksi hetkessä. 

I-H-A-N-A-A! Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia. Ne ovat mureita ja vienon kanelisia, ehkä muistoissa voi palata iltapäivän kahvihetkeen tai jopa joulunalusaikaan. Liian jouluisia tai kanelisia ne eivät ole. Eikä tämmöisiä mistään kaupoistakaan saa. Pikkuleivät on helppo tehdä ja ohjetta ei kannata missään nimessä ainakaan lähteä pienentämään. Leipookohan kukaan enää nykypäivänä pikkuleipiä? Minä olen tainnut leipoa sellaisia viimeksi yli vuosi sitten (ja niiden espressokeksien ohje on luonnollisesti kirjoittamatta blogiin vielä...). Mutta jos jotain pientä kahviherkkua kannattaa kokeilla, niin tätä reseptiä suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Olisi hauskaa tietää pikkuleipien nimen alkuperä: onko se juonne pikkuleipiä leiponeen henkilön nimestä ja mitähän tämä mahdollinen alkuperäisleipuri on tehnyt? Oliko hän emäntä, pappilan ruustinna, pitäjän kuuluin pitokokki vai onkohan resepti tuotu tuliaisina matkoilta? Mistään omista kirjoistani tuota mainiota ohjetta en ole löytänyt ja ahkeran etsinnän perusteella sama resepti löytyi netistäkin, mutta eri nimillä. Koska nimi on varsinkin pohjoiskarjalaiseen suuhun hieman vieraampi, myös netistä löytyneet reseptit ovat saaneet mitä villeimpiä kirjoitusmuotoja. Tässä reseptissä nimi on kirjoitettu samalla tavalla kuin vanhassa Kotiliedessä, sillä pyysin mummiani sanelemaan nimen kirjain kirjaimelta kolmeen kertaan. 

Resepti on julkaistu 16.4. ilmestyneen Heilin ruokasivullani.

Mango-rahkamurupiirakka

Raikas ja mehevä murupintainen mangopiirakka

Pääsiäisenä meidän kahvipöydässä oli tarjolla leipomaani murupintaista rahkapiirakkaa, sillä vuosia käyttämäni ohje on niin toimiva - nyt se päätyy vihdoin myös esille. Pohjan ohje on napattu aikoinaan talteen Valion reseptilehtisestä ja täytettä sovellan tarpeen ja mielihalujen mukaan, se taas on täysin omasta päästäni. Kävin maaliskuisten synttäreideni alla pitkästä aikaa tukussa ja sieltä löysin paistonkestävää mangomarmeladia, uutuus on tullut kauppoihin ilmeisesti vasta hetki sitten. Silloin keksin, että pääsiäisen jälkkäri maistuu mangolta ja niinpä levitin marmeladin pohjan ja täytteen väliin mehevyyttä tuomaan. Kannattaa ehdottomasti kokeilla muissakin piirakoissa!

uunipellillinen, n. 30 palaa

pohja ja muruseos

250 g voita

2½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

7½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl manteli- tai hasselpähkinäjauhetta

1 prk kermaviiliä

1 kananmuna

täyte

500 g maitorahkaa

3 pientä kananmunaa

1 sitruunan mehu

½ dl sokeria

1 tl vaniljatankoa myllystä

1 prk mangomarmeladia (paistonkestävä)

2 prk mangoa säilykkeenä

Sulata isossa muovikulhossa voi ja lisää mukaan sokerit, leivinjauhe ja vehnäjauhot. Nypi seos sormin murumaiseksi. Ota muruseosta n. 3 dl pieneen kulhoon erilleen ja nypi mukaan mantelijauhot (tai hasselpähkinäjauhot). Lisää isoon kulhoon kermaviili ja kananmuna, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Taputtele taikina tasaisesti pellille, voit kevyesti jauhottaa kädet tarttumisen estämiseksi. Valmista täyte. Sekoita maitorahka ja munat kevyesti vispilöiden kulhossa. Mausta seos sokerilla, vaniljalla ja sitruunamehulla. Valuta säilykemangoista neste ja kuutioi mangot pieniksi kuutioiksi. Levitä mangomarmeladi tasaiseksi kerrokseksi pohjataikinan päälle. Kaada rahkaseos pellille ja ripottele päälle mangokuutiot. Lisää mantelimuruseos pinnalle ja paista uunin alaosassa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsynyt ja pinta saanut kauniin värin. Tarjoile piirakka jäähtyneenä. Piirakka säilyy hyvänä jääkaapissa useita päiviä, ota piirakka pöydälle noin varttitunti ennen tarjoilua.

Vinkki: Voit käyttää täytteeseen myös maustettuja rahkoja (esim. sitruuna, mango, valkosuklaa-lime), jolloin täytteeseen tarvitaan kahta rahkapurkkia kohden vain yksi kananmuna. Piirakkaan sopii mangon tilalle mainiosti erityisesti persikka tai ananas. Mantelijauhot voi korvata pähkinäjauhoilla tai vaikka kookoshiutaleilla eksoottisen makumaailman saamiseksi.

Namnam! Oli kyllä hyvää. Yleensä teen muruseoksen mantelijauhoista, mutta ne olivat päässeet loppumaan. Niinpä heilautin pussinloput hasselpähkinäjauhetta tilalle ja lopputulos oli ihan onnistunut, joskin ei ehkä ihan niin raikas kuin mantelilla. Myös kaurahiutaleita on tullut käytettyä ja välillä pelkkää vehnäjauhoakin. En suuremmin tykkää ananaksesta leivonnassa sen säikeisen koostumuksen takia, mutta varsinkin näin pääsiäisen seutuun sekin toimisi. Tai sitten lähtee ihan reilusti Hawaijin suuntaan ja laittaa ananaksen kaveriksi muruseokseen kookoshiutaleita. 

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani tänään.

Feta-karitsalihapullat

Fetajuusto ja tuoreet yrtit maustavat karitsapullat

Pääsiäisenä tuli kokkailtua kotona karitsasta lihapullia, sillä isompaa lammaspalaa ei kehdannut yhden ihmisen ruokia varten hankkia. Pääateria eli karitsanpaisti kun nautiskeltiin vanhempieni luona perinteisin menoin. Pakastimestani löytyi paketti karitsanjauhelihaa, jonka kaveriksi päätyi jääkaapista fetajuuston jämät ja loput tuoreet timjamit, mitä jäi jäljelle aiemmista kokkailuista. Lopputuloksena oli herkullisia pullukoita ja niiden kanssa nautiskelin vuohenjuusto-kermaperunoita, jotka tein samalla kun pääsiäisen valkosipulikermaperunat. Näitä lihapullia kannattaa ehdottomasti kokeilla, maku on mausteista huolimatta melkoisen mieto mutta taivaallisen hyvä!

2 annosta, 12 lihapullaa

250 g karitsanjauhelihaa

1 sipuli

1 dl fetajuustokuutioita (öljymarinadissa)

5 oksaa tuoretta timjamia

1/4 puntti tuoretta persiljaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Kuori ja raasta sipuli karkealla terällä, purista kaikki neste sipulista pois. Riivi timjami ja hienonna persilja pieneksi silpuksi. Sekoita jauhelihan joukkoon liiasta öljystä valutetut fetajuustokuutiot, raastettu sipuli ja yrtit. Mauste lihapullamassa suolalla ja pippurilla. Pyörittele taikinasta 12 lihapullaa tai pötkylää leivinpaperoidulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes pullat ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin, n. 20 minuuttia. Tarjoile kastikkeena notkistettua turkkilaista jogurttia. Lisukkeeksi sopii vaikkapa vuohenjuusto-kermaperunat.

Herkullista! Karitsapullien maku oli todella ihana ja koska liha on melko vähärasvaista, toi pieni fetajuustoon jäänyt öljymäärä mehukkuutta. Tuoreet yrtit on nykyään muutenkin osa kokkailemiani lihapullia ja tuo raastettu ja kuivaksi puristettu sipuli on ihan ykkösjuttu, jonka opin ystävältäni. Karitsassa on mieto maku, ei ole niin lampainen kuin voisi olettaa. Ruoka sopi oikein loistavasti pääsiäiseen ja varmaan loputkin karitsanjauhelihat tulee jollain vastaavalla tavalla kokkailtua. Eli lihapullataikina on taas yksi ruoka, johon saa upotettua yrttien ja juustojen jämät. Tämmöisiä twistattuja lihapullia voi tarjoilla myös illanistujaisissa tai tapas-pöydässä.

Feta-karitsapullat tarjoiltiin vuohenjuusto-kermaperunoiden kanssa

Vuohenjuusto-kermaperunat

Vuohenjuusto ja yrtit maustavat kermaperunat

Pääsiäisenä karitsanpaistin kaveriksi meillä tehtiin iso vuoallinen perinteisiä 

valkosipulikermaperunoita, mutta perunoita jäi vielä muutama jäljelle ja ajattelin helpottaa loppupyhien kokkausurakkaani heittämällä uuniin myös itselleni oman perunalisukkeen. Olin vienyt mukanani vanhemmilleni kaiken varalta vähän tuoreita yrttejä, loppunipun kevätsipulia ja vuohenjuuston jämät, joten niinpä laitoin niitä kaikkia tähän ruokaan. Nautiskelin perunoita omatekoisten feta-karitsanlihapullien kanssa ja hyvää oli!

1 leipävuoallinen

2-4 annosta

n. 500 g kiinteähköjä perunoita

3 kevätsipulia varsineen

4 oksaa tuoretta timjamia

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

2-3 dl kuohukermaa

100 g vuohenjuustoa

 

Kuori ja huuhtele perunat, leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa kevätsipulit varsineen ohuiksi renkaiksi ja riivi timjami valmiiksi. Lado pieneen vuokaan, kuten leipävuokaan kerroksittain perunaa, mausteita ja sipulia. Muista laittaa reilusti suolaa, sillä raaka peruna imee sitä melkoisesti. Laita päällimmäiseen kerrokseen pelkkää perunaa. Kaada vuokaan kuohukermaa, kunnes perunat ovat melkein peittyneet. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Murusta pinnalle kittipintainen vuohenjuusto ja jatka paistamista, kunnes juusto on saanut kauniin värin ja perunat ovat kypsiä. Tarvittaessa vuoraa vuoka foliolla palamisen estämiseksi. Tarjoa lisukkeena esim. hyvälle pihville, lihapullille tai vastaaville.

Olipa hyvää! Tykkäsin tosi paljon lopputuloksesta, sillä sipuli toi kivaa makua ruokaan kuten myös timjami. Samalla sai käytettyä loput vuohenjuustot ja sain viikonlopuksi ruoat pienellä vaivannäöllä. Halutessaan ruokaan voi lisätä myös valkosipulia, mutta jätin sen ihan tietoisesti pois. Pääsiäisen perunoissa kun sattui olemaan kaksi kokonaista valkosipulia... Valmistamista seuraavana päivänä nakkasin jääkaappikylmän vuoan uuniin 200 asteeseen, kun samalla lämmitin uunia ja paistoin karitsapullia. Tarvittaessa vuoan voi taas suojata foliolla kuivumisen ja palamisen estämiseksi.

Vuohenjuusto-kermaperunat nautiskeltiin feta-karitsanlihapullien kanssa

Chia-kookospuuro

Chiansiemenet turvotetaan kookosmaidossa tuorepuuroksi

Superfoodien ja raakaruokien osalta on tullut kokeiltua vaikka sun mitä, mutta kokeiluja ei ole tainnut pahemmin blogiin päätyä. Säännöllisen epäsäännöllisessä käytössä keittiössäni ovat kuitenkin chiansiemenet, joista teen erilaisia puuroja. Yleensä olen laittanut siemenet turpoamaan erilaisiin mehuihin tai ihan veteen, mutta nyt jostain tuli mieleen kookosmaito. Pieni ripaus sokeria ja vaniljaa mukaan, nam!

2 annosta 

400 g kookosmaitoa

8 rkl chiansiemeniä

2 rkl sokeria

1 tl vaniljatankoa myllystä

Mittaa kookosmaito puoliksi kahteen kannelliseen lasipurkkiin, lisää puolet muista aineksista per purkki. Sekoita tasaiseksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan aamuun asti. Nautiskele marjojen ja vaikka kookoslastujen kera.

Helppoa, hyvää ja herkullista. Suutuntuma chiapuurossa on yleensä melko "sammakonkutumainen", mutta tässä kookos pyöristää makuja ja koostumusta kivasti. Chiansiemeniä ei saa vedellä raakana, sillä ne turpoavat hirmuisesti ja voivat tukkia suoliston ja aiheuttaa muita ongelmia. Joten vähintään muutaman kymmenen minuutin, mieluummin useamman tunnin turvotus nesteessä tarvitaan alle. Yleensä laitankin puuron valmistumaan illalla jääkaappiin, jolloin se on aamulla käyttövalmista.

Ruusukaalipasta

Ruusukaalipasta saa makua pekonista ja fetasta

Keväällä iskee aina hillitön himo ruusukaaliin, kun ensimmäiset nyssäkät pikkukaaleja saapuu kauppoihin. Yleensä kun tulee kokkailtua pikaruokia, niin tälläkin kertaa ruusukaalit saivat kumppanikseen pastaa. Pekoni tuo ruokaisuutta ja makua ruokaan, samoin fetapurkin jämäpalat ja pinjansiemenet lisärapsakkuutta, eikä koko komeus kaipaa lainkaan mitään kermoja. Todella hyvää!

2 annosta

1 pss ruusukaaleja

140 g pekonia

100 g fetajuustoa

½ dl pinjansiemeniä

tuoretta timjamia

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

mieleistä pastaa

Esivalmistele ruusukaalit: leikkaa pois kova kanta ja poista pari ulommaista suojalehteä. Leikkaa ruusukaalit kahteen osaan. Höyrytä ruusukaaleja muuta minuutti kattilassa. Kuumenna pastakattilassa vesi ja mausta se suolalla, laita pastat keittymään pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna paistinpannu ja paahda pannulla pinjansiemeniin kaunis väri, ota siemenet syrjään. Leikkaa pekonit pieniksi palasiksi (saksilla onnistuu helpoiten) valmiiksi kuumalle pannulle ja paista pekonit rapeiksi ja ota pois pannulta valumaan talouspaperin päälle. Kippaa höyrytetyt ruusukaalit pannulle pekonirasvaan ja paista niihin kaunis väri, noin muutama minuutti. Lisää pannulle pekonit, mausta suolalla, pippurilla ja runsaalla timjamilla. Kaada pastasta vesi pois ja lisää pasta pannulle muiden ainesten joukkoon, lisää mukaan myös fetajuustopalat ja paahdetut pinjansiemenet. Sekoita ja tarjoile välittömästi. 

Helppoa ja herkullista! Ruusukaalit ovat kyllä hyviä ja tässä niiden hento maku pääsee oikeuksiinsa, kun muut ainekset eivät vie liikaa huomiota. Ruoka ei kaipaa kastiketta, sillä lopputulos on mehevä, varsinkin jos käyttää öljymarinadiin säilöttyjä fetakuutioita. Potkua ruokaan saa tuoreella chilillä, sitruunalla ja halutessaan voi käyttää myös sipulia tai valkosipulia. Minä en tällä kertaa laittanut niitäkään.

Taikapannari (magic custard cake)

Taikapannarin (englanniksi magic custard cake) resepti on valloittanut maailmaa viime aikoina niin blogeissa, lehdissä kuin kotikeittiöissäkin. Minä törmäsin reseptiin pari kuukautta sitten Iltalehden sivuilla ja havaintojeni mukaan resepti on innostanut sosiaalisen median leipureita sankoin joukoin. Koska ohjeen valmistustapa poikkeaa reippaasti normaalista pannukakusta ja näkemäni kuvat lupailivat hyvää, tartuin ennakkoluulottomasti vatkaimeen. Tähän taikapannariin muodostuu uunissa kolme eri kerrosta: pohjalle tulee tavallista pannukakkua muistuttava kiinteämpi kerros, keskelle lähinnä vanukasmainen pehmeä täyte ja pinnasta tulee kuohkean kiinteä ja halkeileva, hieman marenkimainen. Taikina ei valmistu ihan yhtä nopeasti kuin peruspannari, mutta pieni vaivannäkö kannattaa ehdottomasti! Seuraavalla kerralla aion kyllä laittaa taikinaan vähemmän tomusokeria, lisätä jauhetun vaniljatangon lisäksi kardemummaa ja ehkäpä raastaa mukaan myös sitruunan tai limen kuorta tuomaan hapokkuutta…

n. 9 palaa

115 g voita

5 dl maitoa

4 kananmunaa

2½ dl tomusokeria

¼ tl omenaviinietikkaa

1 ¾ dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1 tl vaniljasokeria tai vaniljatankoa myllystä

tarjoiluun

hilloa

marjoja

hedelmiä

Kuumenna uuni 165-asteiseksi. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla n. 25x25 cm korkeareunainen uunivuoka tai esim. lasagnevuoka, älä valmista tätä pannaria uunipellillä. Mittaa voi ja maito kattilaan, lämmitä sekoitellen, kunnes voi sulaa. Anna liemen jäähtyä seuraavien vaiheiden ajan. Erottele keltuaiset ja valkuaiset isoihin taikinakulhoihin. Mittaa tomusokeri (jos et pidä kovin makeasta, käytä tomusokeria vain 1½-2 dl ohjeen määrästä) keltuaisten joukkoon ja vatkaa kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset puhtailla vatkaimilla kuohkeaksi, kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaahtoon omenaviinietikka. Lisää hieman jäähtynyt maito-voisula keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoita. Siivilöi vehnäjauhot, suola ja vaniljasokeri taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele valkuaisvaahto taikinaan varovasti nuolijalla. Taikina näyttää vetiseltä ja valkuaisvaahdon sekoittamiseen menee hetken aikaa. Pienet kokkareet eivät kuitenkaan haittaa. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa keskitasolla n. 45-60 minuuttia vuoan koosta ja taikinan paksuudesta riippuen. Taikina kohoaa jonkun verran, mutta pinta lässähtää uunista otettua. Anna taikapannarin jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua ja paloiksi leikkaamista, muuten kerrokset voivat irrota toisistaan. Koska pannari on melko makeaa, kannattaa lisukkeena tarjota vähemmän makeita herkkuja, esim. tuore passionhedelmä ja vadelmat toimivat loistavasti pannarin kanssa. 

Makeaa, huhhuh! Tästä taikapannarista tulee todella makeaa herkkua, jonka koostumus yllättää nimensä veroisesti. Minulle pannari oli jopa liian äklösokerista, joten vähentäisin jatkossa sokerin määrää tai toisin hapokkuutta sitruksella. Pannarin kanssa kannattaa tarjota hapokkaita hedelmiä tai marjoja hillojen sijaan tai hampaista tippuu paikatkin. Tosiaan pannariin saa kerroksen vain tarpeeksi pienessä vuoassa, joten peltiä tämän valmistamiseen ei kannata käyttää. Minulla oli tuo 25x25cm vuoka, jonka vuorasin korkeaksi jätetyllä leivinpaperilla. Näin taikina ei valunut yli kohotessaan ja kerrokset muodostuivat kivasti. Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani maaliskuun alussa.

Tuulihatturulla porotäytteellä

Tuulihattu taipuu myös rullaksi ja saa maistuvan täytteen porosta

Tykkään leipoa perinteisiä tuulihattuja ja erityisesti tuulihatturullaa, sillä siitä saa pienellä vaivalla näyttävän tarjottavan ja ruokaisan lisukkeen salaatille. Tuulihatturulla on klassikkoleivonnainen vuosikymmenien takaa ja minä löysin sen kymmenkunta vuotta sitten, joten aika pitkään minäkin olen tätä kerennyt jo tekemään. Täytteeksi voi säveltää kaapeista löytyvien raaka-aineiden mukaisesti sitä, mistä tykkää ja mitä sattuu olemaan. Usein minä teen hävikin välttämiseksi erilaisia tahnoja, kuten vaikkapa leikkeleet sopivat mainiosti täytteeksi tuorejuuston tai kermaviilin kanssa. Tällä kertaa ostin himoissani kaupasta kylmäsavupororouhetta ja tein siitä maistuvan täytteen. Vein pienet maistiaiset töihin ystävälleni ja hyväksyvä arviointi tuli. Kannattaa kokeilla!

n. 24 viipaletta

tuulihattutaikina

125 g voita

2 dl vehnäjauhoja

5 dl vettä

3 kananmunaa

½ tl leivinjauhetta

täyte

150 g poron kylmäsavurouhetta (Kotasavu)

300 g maustamatonta tuorejuustoa

1 maustekurkku

1 pieni punainen paprika

½ pieni punasipuli

½ ruukkua persiljaa

rosépippuria murskattuna

mustapippuria myllystä

Sulata voi kattilassa kiehuvan kuumaksi ja sekoita joukkoon vehnäjauhot voimakkaasti vatkaten puulastalla. Lisää joukkoon vesi ja sekoita, kunnes taikina on tasaista ja seos kiehahtaa kerran. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja lisää joukkoon kananmunat yksitellen, vatkaa seosta sähkövatkaimella. Lisää lopuksi joukkoon leivinjauhe. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia, tai kunnes taikina on kypsynyt ja saanut kauniin kullanruskehtavan värin. Anna taikinalevyn jäähtyä pari minuuttia ja kumoa se puhtaalle leivinpaperille paistopinta alaspäin. Anna jäähtyä kokonaan ennen täyttämistä.

Sekoita pohjan paistumisen aikana täyte. Pehmennä tuorejuuston rakenne kulhossa lusikalla sekoittaen. Lisää joukkoon kylmäsavupororouhe tai hienonnettu kylmäsavuporoleikkele. Silppua paprika, maustekurkku sekä punasipuli hyvin hienoksi silpuksi. Hienonna myös tuore persilja pieneksi silpuksi. Sekoita silputut ainekset täytteen joukkoon. Mausta seos pippureilla makusi mukaan. Maistele ja tarkista maku, yleensä suolaa tähän ei tarvitse enää lisätä, koska poro on voimakassuolaista. Anna täytteen maustua jääkaapissa. Kun tuulihattulevy on jäähtynyt, levitä seos tasaiseksi kerrokseksi sen päälle. Rullaa levy kuin kääretorttu tiukaksi rullaksi, käytä apuna leivinpaperia. Kääri rulla folioon ja anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Aseta valmis rulla tarjoiluvadille ja leikkaa n. 1cm levyisiksi siivuiksi. Koristele persiljalla ja tarjoile.

Vinkki: Korvaa täytteen pororouhe hienonnetulla häränpaistilla, savupalvikinkulla tai hienonnetuilla kasviksilla. Jos täyte tuntuu liian kovalta, voit lisätä joukkoon pari ruokalusikallista kuohu- tai ranskankermaa. Hauska idea on laittaa täytteen joukkoon myös karpaloita tai puolukoita paprikan tilalle. Täyte sopii myös blinien tai tortillarullien sekä uuniperunoiden täytteeksi ja miksei myös voileipäkakkuun. Tästä tahnasta sävelletyn version tein täytteeksi myös ruisnapeille, joita tarjoilin maaliskuussa kolmekymppisilläni.

Herkkua! Tykkäsin tosi paljon, taikina on ihanan pehmeää ja sitä komppaa hyvin melko suolainen täyte, jossa riittää makua. Tuo kylmäsavupororouhe on näppärä tuote, muhjustan siitä rakennetta rikki yleensä hetken kulhossa tuorejuuston kanssa ja lisään vasta sitten muut ainekset. Halutessaan pororouheen voi korvata myös (kylmäsavu)leikkeleellä, jossa on myös intensiivinen maku. Täytteesta tulee melko tanakka, joten rulla säilyy hyvin muodossaan ja kestää myös kuljettamista jopa leikattuna. Tuulihatturullia onkin tullut tehtyä usein erilaisiin juhliin niiden helppouden takia, jos vertaa perinteisiin annospala-tuulihattuihin.

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani helmikuussa.

Blinit

Rapeat blinit maistuvat vaikkapa sienisalaatin kanssa

Jo alkuvuodesta, talvisen blinisesongin aikaan, tein elämäni ensimmäiset blinit itse. Olen kyllä syönyt vuosien saatossa usein blinejä ja ollut mukana tekemässä niitä, mutta nyt päädyin vihdoin alusta alkaen tekemään niitä myös omassa keittiössäni. Kuten varmasti blogistani on käynyt ilmi, olen kalalle ja äyriäisille allerginen, joten blinien lisukkeena ei nähdä mätiä tai muutakaan kalaa. Yleensä syön blinini sienisalaatin kanssa, kuten nytkin. Myös smetana, suolakurkku, hunaja ja sipulisilppu kuuluvat asiaan, joskin jälkimmäinen unohtui kattaa pöytään. Ravintolassa usein mädin tilalle saa jotain lihasta tehtyä tahnaa, kuten härkärilletteä. Blinitaikina valmistuu kuin itsestään ja haastavin osuus lieneekin annostella venyvä taikina pannuun. Pannuksi valikoitui paikallisesta realisointiliikkeestä pelastamani vanha pienehkö valurautapannu, jonka isäni käsitteli maalla avotulella minulle käyttövalmiiksi. Oikeaa blinipannua ei siis ole pakko omistaa onnistuakseen! Blinien ihana maku tulee yön yli käymisestä, oluesta ja tattarijauhoista.

n. 10 isoa tai 20 pientä bliniä

blinitaikina

2 dl maitoa

15 g tuorehiivaa

2 dl tattarijauhoja

1 ¾ dl vehnäjauhoja

3 dl olutta

½ tl suolaa

2 kananmunaa

paistamiseen

n. 150 g kirkastettua voita

täytteeksi

erilaisia mätejä

reilusti smetanaa

hienonnettua (puna)sipulia

suolakurkkukuutioita

juoksevaa hunajaa

sienisalaattia

poro-, possu-, tai härkätahnaa

pikkelöityjä kasviksia

mustapippuria

Lämmitä maito isossa kulhossa kädenlämpöiseksi (n. 37 astetta) ja liuota joukkoon murennettu hiiva. Sekoita jauhot keskenään ja vatkaa puolet jauhoista maidon joukkoon. Lisää joukkoon myös olut. Peitä kulho kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön käymään eli hapantumaan yön yli. Taikinajuuri nousee alkuvaiheessa paljon, joten sotkun välttämiseksi on hyvä käyttää isoa leivontakulhoa. 

Seuraavana päivänä taikina valmistetaan loppuun. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset suolan ja loppujen jauhojen kanssa taikinajuureen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai kapustalla varovasti taikinan joukkoon, ettei valkuaisvaahdon kuohkeus laske. Tee kirkastettu voi. Sulata voi pienessä kattilassa ja jätä se pöydälle, kunnes vaalea herasakka valuu kattilan pohjalle. Kaada tai kauho kirkas juokseva pinnalla oleva voi pieneen kannuun. Paista blinit miedohkolla lämmöllä valurautapannussa kullanruskeiksi ja rapeiksi, lisää pannulle kääntämisen aikana voita. Taikina on melko tukevaa ja sitkeää, joten kannattaa käyttää taikinan annosteluun isoa soppakauhaa. Voit käyttää paistamiseen myös tavallista paistinpannua tai lettupannua. Käännä blinejä paistamisen aikana muutaman kerran ja varo polttamista niitä. Mikäli käytössäsi ei ole useampia pannuja, pidä blinit lämpimänä uunissa. Asettele paistetut blinit yhteen kerrokseen leivinpaperoidulle uunipellille ja pidä niitä 100 asteisessa uunissa tarjoiluun saakka. 

Valmistele täytteet ennen paistamista. Annostele kuumat blinit lautasille, aseta viereen tai päälle pieniin kekoihin täytteitä. Rouhi pinnalle kevyesti mustapippuria. Ohje on mukaelma K-Ruoka–lehdestä ja ohjeeni on julkaistu myös Heilin ruokasivulla helmikuussa.

Herkullista! Blinit eivät suoranaisesti ole kevyttä ruokaa, sillä paistamiseen saa kulumaan melko reippaasti voita eivätkä täytteetkään välttämättä ole sieltä kevyimmästä päästä. Mutta kerrankos sitä herkutellaan! Blinit ovat tulleet Suomeen itärajan takaa ja ne tunnetaan myös nimellä linnit. Tammi-helmikuussa on näiden lettusten sesonki, johtuen ilmeisesti osittain mädin helposta saatavuudesta. Nykyisin kun kaupat ovat pullollaan raaka-aineita ympäri vuoden, soisi blinien löytyvän pöytään entistä useammin. Seuraavalla kerralla aion kyllä tehdä lisukkeeksi jotain lihaisaa tahnaa vaikkapa pulled porkista tai vastaavasta, sillä blienien seuraan sopii hyvin vahvemmatkin maut.    

Pataleipä auringonkukansiemenillä

Pataleipä saa rousketta auringonkukansiemenistä ja paistuu rapeaksi uunipadassa

Blogini suosituimman ja kommentoiduimman reseptin paikkaa on pitänyt jo jonkun aikaa maailman helpoimmaksikin leiväksi tituleerattu pataleipä, leipä jota ei tarvitse vaivata ollenkaan. Olen tehnyt vuosien saatossa pataleipää erilaisilla virityksillä useita kertoja, mutta tämä auringonkukansiemenillä höystetty resepti on kokeiluistani ensimmäinen laatuaan, joka näkee päivänvalon. Pataleivän suosio oli kukkeimmillaan reilut pari vuotta sitten ja nyt se on taas ponnahtanut pinnalle. On ilo huomata, kuinka moni on reseptiä kokeillut ja viritellyt omaan suuhun sopivaksi. Koska leivän valmistus herättää useita kysymyksiä, niin alle on kerätty pieni lista vinkkejä leipomista helpottamaan. Joko sinä olet kokeillut pataleipää?

1 leipä

1-2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

1 dl auringonkukansiemeniä

3½ dl lämmintä vettä

Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet ja lisää joukkoon nopeasti lämmin vesi. Veden on oltava kuivahiivaa käytettäessä n. 42-asteista ja tuorehiivalle (tässä reseptissä vain noin herneen kokoinen pala) kädenlämpöistä, n. 37-asteista. Älä vaivaa taikinaa, sekoita vain sen verran että ainekset muodostavat juuri ja juuri kiinteän taikinan. Peitä kulho tiiviisti tuorekelmulla ja jätä taikina kohoamaan pöydälle huoneenlämpöön vähintään 12 tunnin ajaksi, hyväksi havaittu kohotusaika on 12-18 tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele taikina pyöreäksi palloksi ja anna sen kohota leivinliinalla peitettynä, kunnes taikina laitetaan uuniin. Laita taikinan kohotessa toisen kerran kylmään uuniin kannellinen uunipata. Kuumenna uunia 225-asteiseksi puolisen tuntia. Ota kuuma pata pois uunista, nosta kansi ylös ja aseta kohonnut taikinapallo käsiäsi polttamatta pataan. Laita kansi päälle ja nosta pata uuniin puoleksi tunniksi. Ota kansi pois, paista leipää vielä noin varttitunti tai kunnes se on saanut kauniin värin ja nosta pata pois uunista. Anna leivän jäähtyä hetki ennen kuin poistat sen padasta. Tarjoile leipä hieman lämpöisenä. 

Tämä on niiiiiin hyvää! Ostin ison pussillisen auringonkukansiemeniä ja nyt olen käyttänyt niitä monenlaisiin leipätaikinoihin. Tässä pataleivässä siemeniä saisi olla ehkä jopa hieman enemmänkin. Kannattaa kuitenkin pitää järki päässä ja kohtuus taikinan kanssa. Minä paistan leipäni useimmiten emaloidussa valurautapadassa, jolloin taikina oikein sihahtaa pataan päätyessään. Myös jauhoja saa käyttää pöydällä reilusti, pintaan tarttuneet jauhot koristavat leipää ja pohjassa olevat taas toimivat kiinnitarttumisen estämisessä. Parasta leipä on ihan tuoreena ja voin kanssa nautittuna, mutta ei se pahaksi mene pienestä säilytyksestäkään. Leipä on hyvin edullista ja samalla uuninlämmityksellä kannattaa paistaa muutakin ruokaa tai vaikka toinen pataleipä. Tämä leipä näet uppoaa alta aikayksikön parempiin suihin!

Pataleipään muodostuu kohotuksen aikana isoja ilmakuplia

Pieni listaus siitä, kuinka voit tehdä pataleipää, olkaapa hyvä!

Perustaikina

- suolaa 1-2 tl oman maun mukaan, 2tl on aika suolainen

- kuivahiivan tilalle noin herneen kokoinen nokare tuorehiivaa

- kylmä vesi, jolloin huomioitava pidempi kohotusaika

- nesteeksi käy myös olut tai esim. omenamehu

Paistoastia, mieluiten kannellinen

- pinnalta emaloitu valurautapata

- sisältä emaloitu valurautapata

- keraaminen uunipata

- vuolukivipata

- vedessä liotettu savinen uunipata

- teräskattila (ei kumia/muovia kahvoissa!)

- lasivuoka

- uunipelti leivinpaperilla vuorattuna (ei kantta)

- joku uuninkestävä astia + folio kanneksi

Taikinan tuunaus, n. 1-2 dl vehnäjauhoista vaihdettavissa

- ruisjauho

- ohrajauho

- maissijauho

- jauhoseokset

- kauralese

- kaurahiutale

- kaljamallas

- mysli (hedelmillä, pähkinöillä, tavallinen)

- erilaiset puurohiutaleet ja hiutaleseokset

- erilaiset leseet

- erilaiset pähkinät ja siemenet hienonnettuna

- porkkanaraaste

- omenaraaste

Taikinan maustaminen, oman maun mukaan

- kuivatut yrtit tai hienonnetut tuoreyrtit

- valkosipulirouhe tai tuore hienonnettu valkosipuli

- paahdettu sipulirouhe

- oliivit silputtuna

- aurinkokuivatut tomaatit silputtuna

- kuivatut hedelmät tai marjat, kuten taateli tai karpalo

- erilaiset pähkinät ja siemenet

Valmistaminen

- taikina on parempaa, mitä kauemmin se saa tekeytyä

- taikina onnistuu lyhyemmälläkin, muutaman tunnin, kohotusajalla

- pidempi kohotusaika tuo juurevamman maun ja suuremmat kuplat

- hiivaa ei tarvitse laittaa annettua määrää enemmän, jopa pienemmällä määrällä onnistuu

- taikinan tulee olla kohtuullisen kovaa, ei valuvaa

- taikinaa ei saa missään nimessä vaivata missään vaiheessa

- leivän pinnasta tulee rapeampi "miniuunissa" eli kannella peitettynä paistettuna

- taikinan voi kaataa suoraan pataan ilman kakkoskohotusta

- pataan voi heittää pohjalle jauhoja, varsinkin jos jättää jauhoissa pyörittelyn välistä

- pataa ei tarvitse voidella, jauhot toimivat eristeenä

- hyvä taikina ei jumahda kiinni pataan eikä taikina jää löysäksi/raa'aksi sisältä

- hyvä taikina irtoaa nätisti kulhosta

- kulho on kelmutettava kunnolla, ettei taikina saa liikaa ilmaa ja ala käymään

- paista samalla uunilla toinenkin leipä tai valmista muuta uuniruokaa

Chorizopasta

Mausteinen chorizopasta on ihanaa ja nopeaa herkkuruokaa

Tähän ruokaan sain idean jo alkutalvesta, kun kokkailimme ystävieni kanssa. Ystäväni oli ostanut paketin chorizoa ja teimme siitä nopeaa pastaa alkupalaksi. Nyt tein oman versioni tästä ruoasta ja se sopikin oikein mainiosti talven kylmimpään päivään, ruoka lämmitti ihanasti vaikken ystäväni tapaan laittanutkaan ruokaan enää chiliä. Chorizo on mausteista espanjalaista raakamakkaraa ja se sopii oikein hyvin myös suomalaiseen makuun, sillä ainakaan tämä käyttämäni Saarioisen makkara ei ole liian tulista. Makkarassa on herkullinen tuoksu ja olen käyttänyt sitä kotona nimenomaan massana, en makkaramuodossa. Kuivattuna kovana makkarana saatava chorizo puolestaan sopii hyvin paellaan tai lihapataan, leikkeleeksi siivutettu taas pizzaan. Kannattaa kokeilla! 

4 annosta

280 g Chorizo grilliwurst -raakamakkaraa (Saarioinen)

1 rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

½ puntti tuoretta timjamia

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

1 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl sokeria

250 g kirsikkatomaatteja

400 g pastaa

Leikkaa makkaroiden päät auki ja purista makkaramassa pois suolesta. Leikkaa makkaramassa pieneksi ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna suolalla maustettu pastavesi ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Paista pastan kypsyessä makkarapalat öljytilkassa paistinpannulla ja kun chorizo on saanut väriä, lisää pannulle myös sipuli ja valkosipuli. Anna paistua kypsäksi. Lisää pannulle mausteet ja jatka hauduttamista hetki. Leikkaa kirsikkatomaatit neljään osaan ja lisää ne hetki ennen pastan kypsymistä chorizon joukkoon. Kirsikkatomaattien tarvitsee vain lämmetä. Lisää kauhallinen pastan keitinvettä kastikkeen joukkoon, valuta pasta ja lisää pasta pannulle. Pyörittele ruoka sekaisin, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoile mausteisen pastan lisukkeena raikasta salaattia. Halutessaan ruokaan voi lisätä myös chiliä tuomaan lisäpotkua ja ruoan tarjoilla parmesaaniraasteen kera. Ruokaa voi jatkaa lisäämällä siihen vaikkapa kuutioitua kesäkurpitsaa, hienonnettua paprikaa tai soijarouhetta.

Olipas hyvää! Oikeastaan yllätyin itsekin, kuinka hyvää ja herkullista ruoasta tuli, vaikka en juuri uhrannut ajatusta kokkailulle. Heittelin vaan pannulle muutaman aineksen ja räppäsin nopeasti kuvia, sillä miulla oli kiljuva nälkä. Viime aikoina on tullut kokattua näitä vartissa valmista ja hävikistä herkuksi -teemaisia ruokia, sillä koitan saada käytettyä kuiva-ainekaappieni, maustekaappieni ja purkinjämien kautta ruokavarastoni tyhjiksi. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta päätin, että lopetan turhan ruokien ostelun, keskityn käyttämään jo kotoani löytyviä aineksia ja hankin ainoastaan sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Lähinnä kaupasta tarvitseekin vähään aikaan ostaa vain tuoretuotteita, kuten kasviksia, hedelmiä, maitotaloustuotteita ja leipää. Tosin leipääkin pitäisi itse leipoa ahkerasti, sillä kaapeista löytyy jos jonkinmoista jauho- ja hiutalepussia. Pataleipä on oiva keino saada jauhopussukat loppuun, leipä valmistuu ilman vaivaamista ja koska miulla on viime aikoina ollut ongelmia saada hiiva kohottamaan taikinoita, ei pitkään kohotettava pataleipä petä koskaan. Klikkaa tästä pataleivän resepti.

Chorizopasta tarjoiltiin ihanien kirpparilöytöjen kanssa. Pannu on useamman vuoden takaa
ja ison tarjoilulusikan hankin vasta tänä kesänä.

Couscous-salaatti

Couscous-suurimot saavat makua sitruksista, öljystä ja kasviksista

Couscous on nopea ja herkullinen lisuke ruoille (pastan, riisin tai perunan tilalle), jota käytetään ihan liian vähän. Siitä on myös helppo tehdä maukkaita salaatteja ja salaateiksi minäkin couscousin yleensä teen. Suurimot kypsyvät muutamassa minuutissa kuumassa liemessä ja makua voi jatkaa kaikella, mitä käteen sattuu. Usein couscous-salaatti onkin juuri hävikinvälttösalaattia, koska siihen uppoaa näppärästi kaikki parhaat päivänsä nähneet vihanneslaatikon asukit, yrtit ja erilaiset juustot, lihat ja leikkeleet. Ja tätä salaattia on kiva syödä vaikka grillatun broilerin lisukkeena tai kääräistä tortillalätyn sisään. Couscous-salaatti valmistuu nopeasti isommallekin ruokailijajoukolle eikä se tule niin kalliiksikaan, joten sitä kannattaa tehdä vaikka vuodenvaihteen juhliin tai muihin illanistujaisiin.

2 dl couscous-suurimoita

2 dl vettä

tilkka kasvisfondia

1 sitruunan mehu

½ dl oliiviöljyä

½ kurkku

½ rs kirsikkatomaatteja

½ suippopaprika

½ punasipuli

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

tuoretta basilikaa

tuoretta persiljaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja mausta se kasvisfondilla. Lisää joukkoon couscous, sekoita ja anna turvota kannella peitettynä muutama minuutti. Sekoita haarukalla irtonaiseksi, mausta seos öljyllä ja sitruunamehulla. Hienonna kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi ja sekoita maustetun couscousin joukkoon. Hienonna yrtit, sekoita salaattiin ja tarkista maku, mausta tarvittaessa lisää. Anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua. Couscous-salaattiin voi sekoittaa mitä tahansa vihanneksia, juustoja tai yrttejä ja se toimii mainiona hävikinvälttö-salaattina. Couscous kannattaa maustaa mehukkaaksi ja siihen uppoaakin aikamoinen määrä niin sitrusmehua kuin öljyäkin. 

Maukasta! Tykkään couscousin raikkaudesta ja siitä, että makumaailmaa voi varioida ihan mielensä mukaan. Erityisesti yrtit kannattaa muistaa couscousia valmistettaessa ja makua voi vahvistaa vielä chilillä tai valkosipulilla. Tai erilaisilla maustetuilla öljyillä, joita omista kaapeista löytyy useita pulloja. Myös mauste-etikat, joita saa esim. Punnitse&Säästä-kaupasta, kannattaa hyödyntää tässä. Joko sinä olet kokeillut couscousia?